Aamulla herätin Yaelin, sillä Maddyn synnytys oli käynnistynyt. Poltot alkoivat puoli kahdeksalta ja sikiöpussi työntyi osittain ulos. Tunnin päästä meidän oli pakko myöntää, että synnytys oli jumissa. Espoon eläinlääkäritalo kuitenkin päivysti ja lääkäri varmisti sen, jonka jo tiesimme, pentu oli jumissa. Lääkäri alkoi valmistelemaan leikkaussalia ja juuri kun hän tuli paikalle nukutusneulan kanssa, pennun jalka törrötti ulkona.

Hieman ja vähän enemmän kuin hiukan veto / työntöapua kolmen ihmisen voimin ja pentu syntyi kuin syntyikin ilman leikkausta. Jos en olisi omin silmin nähnyt, en olisi uskonut, mutta tyttöpentu oli tarmoa täynnä ensi hetkistä alkaen, se ei ollut edes nielaissut lapsivettä keuhkoihinsa. Ultrassa näkyi kaksi pentua, mutta röntgen varmisti, että tyttösemme oli ainokainen.

Pennun syntymäpaino oli 132 grammaa, illalla paino oli jo 136 grammaa. Maitobaarissa maitoa riittää. Pentu oli päivällä ihan hiljaa ja luulin sen jo kuolleen, kunnes nostin Maddyn jalkaa ja näin pennun imemässä maitonoro suustaan valuen.