"Pahus, kuinkas tässä näin kävi? Ei teillä satu olemaan ruokaa, on meinaan hieman nälkä ja janokin..."

Kun keskiyö koittaa, haamujengi lähtee kummitusjahtiin, mutta Cat Busters lähtee kissajahtiin.

Sain alkuillasta soiton, juuri ennenkuin vieraani tulivat, että mustavalkoinen kissa on karussa, voisinko lainata loukkua? Kissa liikkuu keskiyön aikaan, mutta ei anna kiinni.

Lupasin, että jos näköhavainto saadaan, voin tulla apuun. Niinpä puhelin soikin vähän vaille keskiyön ja lähdimme kissajahtiin tyttöni kanssa. Saimme kisun kaksi kertaa häkkiin, mutta emme ennättäneet sulkea ovea.

Jätimme häkin kissaa jahtaavalle ja toivotimme onnea. Uusi vuosi ja paukut on tulossa & säätiedotus lupaa kymmenen asteen pakkasta loppuviikolle. Toivottavasti kissa saadaan kiinni.

***

1.1.2009 Järeämmät aseet käyttöön = loukku.

Tänään melkeinpä pisti vihaksi ihmisten itsekkyys ja ajattelemattomuus...

Tyttöni oli hakemassa neljää tilattua loukkua ja poikkesi samalla kurkistamaan Nöpön äidin ja sisarusten kohtaloa. Kissat ovat siirtyneet viereisen kesämökin pihapiiriin, syy miksi emme viimeksi löytäneet niitä.

Mökillä on asukkaita, äiti ja kaksi tyttöä. Kun tyttöni kysyi, saisiko kissoja ottaa kiinni, jotta niille voitaisiin etsiä uudet kodit, äiti vastasi: "Ei saa". Hän haluaa, että hänen tyttönsä saavat leikkiä kissojen kanssa tämän viikon, eikä hänen pihalleen saa tulla.

Tyttöni kysyi, mitä kissoille tapahtuu, kun perhe lähtee sunnuntaina pois mökiltä. Äiti vastasi (sanasta sanaan): "Kissat ovat niin hyväkuntoisia, että ne pärjäävät hiirillä talven yli".

Nyt perhe ruokkii niitä kaksi kertaa päivässä, siis sunnuntaihin asti. Kissaäiti selvisi viime talven yli ulkona, mutta selviääkö kissaperhe tämän talven yli?

"Nöpö kävi tänään lääkärissä kun rupesi yöllä yskimään. Yski vielä kun tulin töistä kotiin, joten soitin lääkärille ja sit mentiin... Todettiin hengitystietulehdus ja 10 vrk antibioottikuuri pojalle. Toivottavasti lääkekuuri tehoaa ja poika paranee!!!"

Yskää on nyt selvästi liikkeellä, toivottavasti Nöpö paranee pian!

***

4.5.

Kävin katsomassa, josko Nöpön äitiä tai sisaruksia näkyisi, mutta kissoista ei näkynyt jälkeäkään. Maanviljelijä kuitenkin ruokkii niitä säännöllisesti, ruokaa oli nytkin runsaasti tarjolla.

Nöpö on kotiutunut uuteen elämäänsä. Se kehrää paljon ja nauttii olostansa. Kukapa uskoisi, että vielä viikko sitten sen tulevaisuus näytti melko lohduttomalta. Uskomatonta kyllä, se on täysin sisäsiisti.

Joskus jotkut asiat ovat niin kovin pienestä kiinni...

Matkalla mökille, harrastimme kissajahtia. Kissa oli ollut mökkiympäristössä talven yli ja mökkiläiset olivat ruokkineet sitä mökillä käydessään. Nyt sillä oli havaittu kolme poikasta ja talvi oli tulossa. Kissaperhe oli siirtynyt paikallisen maanviljelijän pihapiiriin ja maanviljelijä oli suostunut ruokkimaan kissoja toistaiseksi.

Viritimme koirahäkin narulla puimurin alle ja ruokalautasen häkkiin. Hieman odottelua ja kissanpentu oli häkissä. Nyt vielä emo ja kaksi poikasta vapaalla jalalla, mutta koska meillä on vain yksi häkki, tästä tulee hieman pidempi projekti.

Jätimme kissanpennun Tiinan hoiviin ja toivotimme onnea koko kissaperheen kiinni saamiseen ennen talvea. Oli ihan pimeää, kun ajoimme mökille...

***

22.9. Kissanpentu sai kodin Tiinan luota ja liittyi Tiinan kissalaumaan, se oli urospentu.

Aika kuluu niin äkkiä, 15 päivää on vierähtänyt, eikä kukaan ole kaipaillut Kisulia. Kisuli on siis Viikissä ja etsii nyt omaa perhettä, joka jaksaisi rakastaa kissaa, jolla on todella iso sydän.

Jos teillä on kodissa kissan paikka auki tai tiedätte jonkun kissaihmisen, nyt on aika vinkata kotia etsivästä Kisulista, jottei sen tarvitsisi olla pitkään Viikissä.

Linkki Viikin sivuille, Kisuli tunnuksella: "989/08 ruskearaidallinen leikattu uroskissa. Kiltti ja seurallinen herrasmies."

***

11.9. Kisuli on löytänyt uuden kodin.

Nyt on taas vajaa viikko mennyt, eikä minkäänlaista edistystä. Tai siis kissa on saanut ruokansa joka päivä, mutta minä en ole saanut kissaa loukkuun.

Miten ihmeessä se sen tekee? Siis syö loukusta kaiken ruoan, mutta loukku ei laukea. Istuin tänään loukun vieressä, testasin ja kokeilin, käytännössä se ei ole mahdollista. Siis syödä ruokia ilman loukun laukeamista, paitsi levitaation avulla...

Nyt jos ei nappaa, niin ajattelin levittää loukun pohjalle pyyheliinan niin, ettei kissa näe, missä laudan raja kulkee. Teoriassa on mahdollista, että se astuu tassulla loukun reunassa olevalle puulistalle ja noukkii ruoat sitä kautta. Joka kerta on kaikki syöty... Hyvä, että maistuu.

***

Klo 22.20, kisumisu oli käynyt loukulla ja se oli lauennut, mutta kissa ei ollut loukussa. Taidan myöntää tappioni ja luovuttaa. Nyt kun kissa on pelästynyt loukkua, en usko saavani sitä enää kiinni.

Yleisön pyynnöstä kissatarinat jatkuvat. 

Kisuli siis oleili meillä ja viihtyi maan mainiosti. Koska se ilmiselvästi oli kesykissa, selvittelimme HESYn ja Viikin kanssa, kaipasiko sitä joku. Käytimme sen myös eläinlääkärillä, varmistaaksemme, oliko sillä siru. Helpointa olisi ollut palauttaa se suoraan takaisin omistajalleen.

Mutta koska kissat voivat kulkea pitkän matkan ja eksyä karatessaan ja koska alueella, josta se löydettiin, oli paljon opiskelija asuntoja, emme voineet olla täysin varmoja, oliko sillä koti, joka huolehti siitä vai oliko se hylätty. En halunnut palauttaa sitä takaisin ulos levottomalle kaupunkialueelle.

Kun laitoin koirille aamulla ruoat, se marssi hyvin itsetietoisena Bichon ruokakupille ja söi hyvällä ruokahalulla. Teidän olisi pitänyt nähdä Bichon ilme, kun se perääntyi kupiltaan. Kisuli ei edes sähissyt, se vain käveli röyhkeästi suoraan kupille ja alkoi syödä Bichon naaman vieressä. No, toki annoin Bicholle uuden annoksen.

Valitettavasti minulle tuli pahat allergiaoireet, aivastelua, silmät kutisivat niin, etten pystynyt nukkumaan ja astma oireili yskänä + hengitysvaikeuksina.

Niinpä raskain mielin veimme kisulin Viikkiin. Juttelin Viikin henkilökunnan kanssa ja he kertoivat, että heidän kauttaan kaikki kissat löytävät uuden kodin, ovat ainakin tähän mennessä löytäneet. Sairaat kissat menevät HESYlle ja terveet löytävät kodin suoraan Viikin kautta, kun lakisääteinen 15 päivää on kulunut.

Kisulia ei ole kukaan kaipaillut ja ainakin vielä tänään se oli Viikissä (kisuli on tunnuksella 989/08). Kisuli osoittautui leikatuksi urokseksi eli se ei täsmällisesti ottaen ole kissa, jota alunperin etsimme. Tuo kissa on kyllä kissa, jota on ruokittu kesän aikana ja joka on paikalla nähty, mutta emokissa, jolla oli poikaset, on vielä vapaalla jalalla. Emokissasta ei ole näköhavaintoja, alkuperäinen olettamus oli, että se on tuo tumma raidallinen naukuva, jutusteluun vastaileva kissa. Vein tässä välipäivinä ruokaa vanhalle paikalle ja tarkistin, onko siellä muitakin kissoja. Ruoka on kadonnut joka päivä, joten tänään aamulla vein loukun sinne takaisin.

Loukku oli viikonloppuna lainassa eräällä mökillä, jossa on ruokittu koko viime talven yli villiintynyttä kissaa. Kissa meni loukkuun, mutta kun sitä yritettiin siirtää kuljetushäkkiin, se karkasi. Olin kyllä varoittanut kissan siirtämisestä pois loukusta, mutta silti kissa pääsi livahtamaan karkuun. Se oli hädissään pissannut ja kakannut loukkuun, joten loukku hieman pesusta huolimatta tuoksahtaa. On vaikea sanoa, miksi minun jahtaamani kissa välttää loukkua, hajun takia vai onko kyseessä vain arka kissa.

Katsellaan, miten juttu etenee.

***

Klo 22.15, kävin tarkistamassa loukun. Ruoat oli syöty, mutta loukku ei ollut lauennut. Lisäsin ruokaa ja viritin loukun herkemmälle. Olin siellä Yaelin kanssa ja yhtäkkiä tajusimme, että kolon ulkopuolelle oli tullut somalimiehiä. Meitä alkoi naurattaa ihan hulluna, kun tajusimme, ettemme pääsisi kunnialla ulos kolosta. Niinpä laskimme kolmeen ja putkahdimme peräkanaa kolosta ulos. Miesten ilme oli näkemisen arvoinen. Heitin nopean huolettoman hymyn ja astelin taakseni katsomatta autolle Yael perässäni : )

Viikonloppuna kun Yael oli kolossa, paikalle tuli jalkapallojoukkue ja Yael pujahti kolosta mutaisena muina miehinä. Se oli kyllä huonoa tuuria... Tyylipisteitä on vaikea kerätä tuossa touhussa, toisaalta kolossa ei jaksa kykkiä ikuisesti odottamassa otollista hetkeä tulla pois.

***

Kissaihmiset, älkää pitäkö kissoja vapaana kaupungissa, vaaroja on niin paljon. Kuten työkaverini oivallisesti sanoi: "jotkut ihmiset haluavat nähdä, kuinka kissat sanovat HAU". Jos kissa on vapaana, se kannattaa siruttaa ja laittaa sille kaulapanta yhteystietoineen, jolloin se on helppo palauttaa kotiinsa.

Ymmärrän, että maalla on talli- ja navettakissoja, kun omaa maata on ympärillä hehtaarikaupalla, mutta miksi kissoja pidetään vapaana kaupungissa, jossa vaaroja on joka nurkan takana... Jos kissaa haluaa ulkoiluttaa, sen voi opettaa valjaisiin, jolloin se voi ulkoilla turvallisesti. Kissa, joka on pennusta asti ollut sisäkissa, ei osaa kaivata ulos ja nauttii elämästään sisätiloissa, omalla reviirillään.

Pahus, kuinka tässä näin kävi, kaikkien seikkailuiden jälkeen...? Kunpa kissat osaisivat puhua ja kertoa tarinansa.

Kisuli oli siis kaatanut tutun ruokakuppinsa ja söi hyvällä ruokahalulla ruoat loukun laukeamatta.

Minun vetoni oli ottaa ruokakuppi pois ja laittaa ruoat loukun perälle, josta niitä ei niin vain koukkaista tassulla...

Kisuli on edelleen vapaalla jalalla ja ryömin aamulla kuuliaisesti täyttämään kisulille uutta herkkuateriaa. Kissa siis EI syö mitään kosteaa ruokaa, vaan suostuu syömään vain kuivamuonaa.

Kissa oli käynyt loukussa, mutta loukku ei ollut lauennut. Nyt viritin sen uudelleen huomattavasti herkemmäksi, riskinä tietty on, että se laukeaa liian aikaisin. Tai sitten loukusta löytyy iso rotta...

Kisu, kisu, kis, kis...

***

21.30 Kisuli pitää minua selvästi hieman pilkkanaan, kävin juuri katsomassa loukun, mutta ruoat oli syöty ja kuppi nurin kaadettuna.

Hyvä uutinen on, että se ei enää pelkää loukkua, mutta huono uutinen on, että se on oppinut syömään ruoat loukun laukeamatta.

Ajattelin nukkua yön yli ja tehdä uuden toimintasuunnitelman.

Olen ollut jo muutaman vuoden Etsintäjoukkojen vapaaehtoisena ja viime kesän koordinoin pääkaupunkiseudun kadonneita kissoja Sarin sijaisena.