Maddy on hieman tiukkapipoisempi kuin Lumi ja vahtii tarkasti pentuaan. Maitoa tulee hyvin ja pentu nukkuu ja syö, syö ja nukkuu. Jos Maddyn pentua menee kurkistamaan, yleensä maitonoro on suupielessä. Maddy kuitenkin nauttii perheen kanssa olemisesta ja sekin käy vain syöttämässä pentunsa pentulaatikossa. Tosin, jos jotain hälyttävää tapahtuu, Maddy helposti vielä juoksee pennun päälle istumaan ja on valmiina puolustamaan jälkikasvuaan henkensä kaupalla. Honey tosin saa käydä pentuaitauksessa ilman sen kummempia kommentteja.

Lumi & pennut, nyt niukka naukka vajaa kaksi viikkoa. Ne kasvavat kohisten ja ryömivät jo vauhdilla mamman luo. Kaikkein ihaninta on nukkua äidin kanssa, mutta äiti alkaa jo olla sitä mieltä, että elämää on pentukopan ulkopuolellakin. Lumilla tulee hyvin maitoa ja se hoitaa pentunsa hyvin. Pentulaatikosta ei käytännössä kuulu inahdustakaan.

Keskiviikkona sopu alkoi jo antaa sijaa majatalossamme. Molemmat valkoiset mammat söivät tyytyväisinä alakerrassa ilman ylimääräisiä kyttäilyjä. Ne viihtyvät jo hyvin alakerrassa muiden koirien kanssa ja käyvät vain pentukopassa syöttämässä pennut. Honey saa vierailla pentuaitauksessa ilman sen kummempia kähinöitä eli rauha maassa ja koirilla hyvä tahto.

Pennuilla painot nousevat hyvin ja kummatkin mammat hoitavat pentujaan hyvin ja huolellisesti. Öisin herään vain pari kolme kertaa ja silloinkin turhaan, apuani ei tarvita, pennut muuten vain piippaavat syödessään.

Maddy on vielä kovin kiinni pennussaan, mutta Lumi ottaa jo rennommin. Tänään ensi kertaa se malttoi jo olla ruokailujen välissä pentulaatikon ulkopuolella (kuva yllä). Mammat pystyi jo viemään yhdessä ulos pissalle, vaikka Maddy hieman mietti, pitäisikö Lumille äristä, jos ei muuten, niin ainakin muodon vuoksi.

Pesin molemmat mammat tänään kunnolla, kävimme 15 minuutin välein katsomassa, haluavatko pennut maitotauon, mutta pennut vetelivät sikeitä ja sain kummatkin mammat pestyä, föönattua ja tehtyä konetyöt.

Maddyn mielestä tyttären ainoa oikea paikka on mamman mahan alla (kuva alla).

Lumilla L-pentue, kaksi pientä sievää tyttöä :)

Pennut syntyivät 30.4., synnytys oli helpohko ja nopea. Heräsin kahdelta supistuksiin ja pennut olivat jo syntyneet viiden pintaan.

Aamulla herätin Yaelin, sillä Maddyn synnytys oli käynnistynyt. Poltot alkoivat puoli kahdeksalta ja sikiöpussi työntyi osittain ulos. Tunnin päästä meidän oli pakko myöntää, että synnytys oli jumissa. Espoon eläinlääkäritalo kuitenkin päivysti ja lääkäri varmisti sen, jonka jo tiesimme, pentu oli jumissa. Lääkäri alkoi valmistelemaan leikkaussalia ja juuri kun hän tuli paikalle nukutusneulan kanssa, pennun jalka törrötti ulkona.

Hieman ja vähän enemmän kuin hiukan veto / työntöapua kolmen ihmisen voimin ja pentu syntyi kuin syntyikin ilman leikkausta. Jos en olisi omin silmin nähnyt, en olisi uskonut, mutta tyttöpentu oli tarmoa täynnä ensi hetkistä alkaen, se ei ollut edes nielaissut lapsivettä keuhkoihinsa. Ultrassa näkyi kaksi pentua, mutta röntgen varmisti, että tyttösemme oli ainokainen.

Pennun syntymäpaino oli 132 grammaa, illalla paino oli jo 136 grammaa. Maitobaarissa maitoa riittää. Pentu oli päivällä ihan hiljaa ja luulin sen jo kuolleen, kunnes nostin Maddyn jalkaa ja näin pennun imemässä maitonoro suustaan valuen.

Aamu alkoi anivarhain niinkuin aina, kun on lähtö näyttelyihin. Yael unohti kameran kotiinsa ja joutui palaamaan sitä hakemaan. Mutta lopulta pääsimme perille villakoirien erikoisnäyttelyyn kamerat, rokotustodistukset, rekisteritodistukset, trimmauspöytä ym. kamat mukanamme.

Paikalla oli mukavasti tilaa ja saimme kivan paikan kehän läheltä. Maddy oksensi autossa päälleen, pelastin mitä pelastettavissa oli ja Yael viimeisteli Maddyn. Naapuripöydällä oli vekkulin näköinen punainen villakoira, joka katseli touhuamistamme. 



Viimeiset virittelyt...



Ja eikun kehään:



Hans Lehtinen arvosteli toyvillakoirat ja Maddy ei ollut ihan varma, oliko kyseessä agilitykisa vai näyttelyt.



Hans Lehtinen, NUO, EH, NUK3: "Hyvät mittasuhteet. Lyhyt pää. Ryhdikäs kaula. Liian leveä edestä ja suora takaa. Hyvin kehittynyt runko. Hyvä hännän kiinnitys. Kaikkea saisi olla hieman enemmän."

Prinsessa kyläili meillä... Nojatuolit ovat ehdottoman kiellettyjä koirilta, mutta se ei pikkuprinsessaa häirinnyt mitenkään. Tein etätöitä ja Lumi vain tuijotti minua usein ja pitkään. Jos koirat osaisivat puhua...

 

Lumi on hengaillut meillä nyt pari viikkoa ja Maddykin pyörähti trimmiin.

Lumilta on nyt lähetetty eteenpäin PRA-prcd testi, on rokotettu, testattu polvet ja silmät. PRA-prcd testin tuloksia odottelemme, tiedossa olisi kiva uros, mutta kantaja, testistä nyt sitten vähän riippuu, miten etenemme pentusuunnitelmien kanssa. Polvet oli 0/0, silmät ok, muutamia ylimääräisiä ripsiä.

Yaelilta meni Turun näyttelyilmo ohi, joten nyt mietimme jalostustarkastusta, se olisikin meille ensimmäinen laatuaan.

Nami nami, tämän kanaherkun, joka on kuorrutettu juustolla, kannan pesäpaikkaani ja se on VAIN MINUN!!!

Aamulla ekalla portaalla. "Äääääiiitiiiiii!!!! Tule pelastamaan minuuuuut!!!"
Puolen päivän aikaan portaiden puolessa välissä. "Äääääiiitiiiiii!!!! Tule pelastamaan minuuuuut!!!"
Iltapäivällä yläkerrasta. "Äääääiiitiiiiii!!!! Tule pelastamaan minuuuuut!!!"

Olemme kiltisti juosseet pelastamaan pennun pulasta, mutta kohta alkaa olla aika opetella tulemaan portaat ihan itse alas, jos pikku älypää kiipeää ihan itse ylös.

Ice Ice Baby kasvaa silmissä niin että kohisee. Yael otti pennun mukaansa Cessin luokse leikkimään, mikä oli kiva juttu, sillä ainokaisena pentuna, Ice Ice:lla on ollut kovin vähän ikäisiään kavereita.

Ice Ice on nyt sirutettu, rekisteröity ja siitä on otettu DNA -tunniste. Lisäksi sille on annettu parvorokotus ja parvon vahvisterokotus. Niinalla oli vatsatauti ja pelästyin:"Parvoa!". No joo, 300 euroa köyhempänä totesin, että oli aika kallis siankorva. Lääkäri totesi kyseessä olevan normaalin suolistotulehduksen.

Mutta sitten sama oksennustauti tuli myös Danalle ja Honeylle ja pentukin ripuloi ja oksenteli yhden yön. No todistetusti se ei ollut parvoa, mutta nukuin yöni paremmin, kun tiesin pennun olevan rokotettu.

Kotona elämä on asettunut uomiinsa, pentu tekee pissat ja kakat ulos. Honey on kiva korvikeäiti, jonka kyljessä on mukava nyhjöttää. Honey myös jaksaa leikkiä pitkään ja hartaasti leluilla pennun kanssa.

Aamulla otettu kuva:"No joo, ehkä matot ovat kadonneet lattioilta minun takiani, mutta onneksi täällä on isoja leluja, joiden päällä voi nukkua... Mitä? Otatko sinä kuvia???".

Ice Ice on nyt iso tyttö, 8-viikkoa. Se on ensimmäinen pentu, joka rakastaa kiipeilyä. Jos pentu näkee minkä tahansa kumpareen, voitte olla varmoja, että pentu seisoo siellä kukkulan kuningattarena.

Ice Ice baby on nyt 6 viikkoa, tänään se pureskeli varpaitani niin, että melkein kiljaisin. Sillä on terävät naskalit ja se rakastaa varpaita. Se leikkii sujuvasti Honeyn ja Windyn kanssa. Pöffi ei ole ihan äärettömän riemuissaan pienokaisensa seikkailuista isossa maailmassa (=lue alakerrassamme), mutta päivä päivältä se hyväksyy sen paremmin.

Pöffi leikkii edelleen hellästi pennun kanssa, jaksaisin katsoa sitä vaikka kuinka, sääli, etten ole saanut siitä videoklippiä.

Tänään Yael päätti trimmata pennun naaman ja ennenkuin ehdin sanoa mitään, pentu oli laitettu roskikseen ja kone surisi. "MITÄ IHMETTÄ SINÄ TEET!!!!" No, ei kuulemme tule karvoja lattialle, vaan ne putoavat näppärästi suoraan roskikseen. Pennun ilme kertoo kaiken tarpeellisen.

Ice Ice Baby kasvaa niin että kohisee, ylihuomenna tyttö on jo kuusi viikkoa. Ainoana pikkuprinsessana neitokainen ei ole innostunut kiinteästä ruoasta, maitoa virtaa masuun niin paljon kuin juoda jaksaa. Pöffi imettää kiltisti ja edelleen pissattaa ja kakattaa pennun, en ole vielä siivonnut kuin yhdet pennun kakat, nekin tänä aamuna...

Pentu on liikuskellut vapaana, mutta Pöffi paimentaa sitä kuin haukka, Pöffin mielestä pentu ei saisi poistua pentuaitauksesta. Pöffi jaksaa leikkiä pennun kanssa uudestaan ja uudestaan. Ne ovat kuin paita ja peppu.

 

Hän on niin vauva vielä, muutama hetki vielä ja jalat alkavat kantaa ihan uudella tavalla. Pöffi leikki pennun kanssa tänään todella hellyttävästi. Maito maistuu, olemme hieman houkutelleet kiinteän ruoan pariin, mutta aika heikolla menestyksellä. Miksi syödä kiinteää, kun lämmintä maitoa virtaa mahaan aina halutessa.

Pentu kasvaa, se on edelleen erittäin helppo pentu. Pöffi hoitaa sen täydellisesti varmoin ottein. Pentu liikkuu hieman horjuvin askelin, mutta pääsääntöisesti se syö ja nukkuu.

Tässä vertailuna Pöffin edelliset pennut kolme viikkoisina: http://ovitz.vuodatus.net/blog/2651735/pennut-3-viikkoa/

Olen miettinyt, onko pentu kovinkin kellertävä, mutta nyt kun näin edellisistä pennuista saman ikäisinä otetun kuvan, ne olivat hyvin saman sävyisiä.

Tässä Lumi edellisestä pentueesta:

Tyttönen on nyt kaksi viikkoa ja se edelleen syö ja nukkuu. Vaihtelun vuoksi se nukkuu ja syö. Hyvin harvoin kuulen sen ääntelevän, silloinkin Pöffi kiltisti alkaa imettää saman tien, ne elävät aikamoisessa symbioosissa.

Silmät sillä on viirulla avautumassa.

Koska Snögö ja Hope ovat kotiutuneet omiin koteihinsa, oli aika siirtää Pöffi alakertaan. Pentu on jo aika iso ja liikkuu hyvin & Pöffi on loistava äiti.

Pikku perhe tuntuu viihtyvän mainiosti alhaalla ja meillä on rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto  : )

Tuntuu todella oudolta, kun pentu on ainokainen. Tyttö on helppoakin helpompi pentu, olen pärjäillyt sen kanssa yksin ilman Yaelin apua (=pentu nukkuu yöt läpeensä).

Pentu nukkuu sänkyni vieressä, se on aika hellyttävä pikku otus.

Valkoinen tyttöpentu aloitti elämän taipaleen tänään 8.20, painoa pikku neidillä oli 134 grammaa. Neitokainen on pikkuruinen, mutta tarmokas. Maito löytyy ilman epäröintiä ja Pöffi on erinomainen äiti.

Kaivarin näyttelyssä oli piknik-tunnelma, aurinko paistoi, kunpa kaikissa näyttelyissä olisi näin mukavaa.

Mukavana sattumana oli, että näyttelyssä oli sekä Pöffin edellisen pentueen ja tulevan pentueen isä, Yuki ja Obelix (yllä oikella).

Lumi oli ensi kertaa näyttelyssä ja sisko Maddy tuli katsomaan, kuin sujuu siskolla ja iskällä. Yhteispotretin saaminen oli hieman haastavaa, mutta alla oikealla paras kuva, mitä saatiin : )

Tuomari: Kim Silito-Beale, Iso-Britannia

Lumi:" Sweet white, with lovely temperament, presented in good body condition, showed herself off very happily, would prefer more substance to her head and chin, but has pretty expressions." ERI

Chili:"Very pretty color, nice coat, in good body condition, needs more confident in the table, but happy on the move, promising girl". ERI

Eilen näkyi Pöffillä 2-3 pentua ultrassa. Laskettu aika on 22.9. Olen niin iloinen näistä pennuista, saa nähdä, tuleeko poikia vai tyttöjä...

Maddy, joka siis jäi toyksi, pyörähti meillä trimmissä. Se on aika sievä pikkuinen : )

Maddy ja Lumi kävivät kyläilemässä ja Pöffikin pääsi mukaan. Pöffi on kuvassa keskellä.

Windy ei oikeastaan ole valkoinen, mutta siitä otettu kuva on vain niin kesäinen ja mukava, että päätin ottaa sen mukaan. Windy rentoutui mökillä ja otti ilon irti kesäisistä päivistä.

Tänään meillä oli sekä Windy että Maddy kylässä. Windy jatkoi matkaansa Yaelin poikaystävän vanhempien mökille viikonlopuksi. Maddy taasen ilahduttaa meitä seurallaan reilun viikon.

 

Tuo valkoinen on Lumi ja tuo harmaa on Maddy. Kuinka kaksi ihastuttavaa toytani näyttävät niin erilaisilta? Salaisuus piilee turkissa. Lumi on juuri pesty ja föönattu. Maddyn taas bongasi Honey ja jälleen näkemisestä ilahtuneena pyöräytti sen pari kertaa hiekassa. Jos tarkasti katsotte, huomaatte, että ensimmäisessä kuvassa Yaelin sylissä tytöt ovat vielä molemmat valkoisia.

No ulkomuoto ei tyttöjen menoa haitannut, vaan ne ilahtuivat toistensa näkemisestä.

Olipa ihanaa nähdä kaikkia tuttuja! Chili oli juuri niin suloinen kuin pentu vain olla voi. Maddy on jo iso tyttö ja riehui reippaasti muiden kanssa.

Junior vahti narttulaumaa huolella kilpailijoilta, vaikea sanoa, toivoivatko koirat ohikulkijoita mukaan kavereiksi vai vahtivatko ne, että muut pysyvät poissa. Jasmine ja Maddy ovat lähes identtisen samankokoiset, molemmat pieniä toyta.

Nutron Puppy Show 2011, tuomarina Marja Kurittu

"Erinomainen tyyppi, hyvä pää ja ilme, erinomainen etuosa, runko ja kulmaukset. Hyvälaatuinen turkki, liikkuu reippaalla askeleella. Miellyttävä luonne".

Hyvä Maddy!  : )

Pöffin lapsukaisesta Maddysta on kasvanut sievä pikkuinen, se täyttää reilun viikon päästä 8 kuukautta.

Kun se on tänään pyörinyt meillä koirieni kanssa, tajusin, että en olisi hämmästynyt jos se jäisi toyksi. Sekä Yuki että Pöffi ovat toykoiria, jotka ovat kasvaneet kääpiöiksi.

Jos oikein mittasin, Maddyn säkä on 25 senttiä ja painoa sillä on 2,4 kiloa. Toy sanoisin... Saa nähdä saako se vielä kasvupyrähdyksen vai jääkö toyksi.

Mutta erityisesti pidän sen luonteesta, se on yhtä rento ja hyväntuulinen kuin äitinsä. Mieheni on Maddyn suosikki nro 1. Maddylla on myös melko vahva taipumus noutaa, mikä on kiva juttu, jos tokoa aikoo harrastaa.

Sisäkausi oli kiva päättää omien kasvattien kanssa, vedimme tunnin "vain omalle porukalle".  Naomi osaa jo paljon, Doro palautteli mieleen vanhoja oppeja ja Maddyssa on potentiaalia tulevaisuuteen.

Kävimme sinisin siivin moikkaamassa Bittiä.

Fifi kävi kyläilemässä ja taivas, kuinka se on Bichon kopio. Liikkeet, eleet, naama, katse. Fifi on rennon varman oloinen koira, jonka kanssa on helppo olla. Trimmaus sujui erinomaisen hyvin. 

Kun Fifi oli lähdössä, Maddy putkahti pihaan. Koirat tulivat erinomaisesti toimeen keskenään.

Mikä pentutapaaminen  : )

Freddy ja Helmi olivat paikalla, samoin pentueen uros- ja narttupentu. Tyttö on punainen ja ihana. Kaksi viikkoa vanhemmat Maddy ja Lumi olivat paikalla, kuten myös Pöffi ja Yuki. Taivas kuinka valkoisissa tytöissä oli vauhtia, ne olivat kuin pienet Duracell-puput alusta loppuun.

Maddyn blogi

Lumin blogi

Maddy tuli aamulla pirteänä kuin peipponen klo 9.00 pesulle. Iloinen yllätys oli, että homma sujui huomattavasti paremmin kuin kahdella aikaisemmalla kerralla. Tiistaina sitten uusintaharjoitus oman väen voimin, nyt pyöräytin itse föönauksen, konetyöt ja turkin muotoilun.

Lumille kuuluu myös hyvää, seikkailuita voi seurata Lumin omasta blogista.

Eilen lähti Lumi ja meinasin alkaa vuodattamaan kyyneleitä eteisessä, se vasta olisi ollut noloa. Mutta Lumi pääsi lähtemään ilman kyynelvirtoja eteisessä. Kumma miten pentuihin kiintyy, vaikka kuinka tietää niiden lähtevän.

Lumilla on oma blogi.

"Ilta sujui kivasti loppuun saakka. Yö meni paljon paremmin kuin osasin edes kuvitella. Pentu nukahti omaan pesään ja rauhoittui sinne kun roikotin kättäni hänen lähellään. Muutaman kerran pentu heräsi ihmettelemään jos käsi oli hävinnyt ja alkoi inistä, mutta hiljeni kyllä samantien kun käsi taas ilmestyi silittämään. Lauri ei herännyt kertaakaan yön aikana ja heräsimme koko porukka puoli 8 aikaan aamulla. Aamulla Lumi vihdoin alkoi juoda ja syödä. Yritettiin houkutella sitä jo eilen juomaan, mutta ei se vedestä piitannut. Aamupalan Lumi söi hyvällä ruokahalulla. Ekat pissatkin tyttö teki pihalle aamulla :) "

Maddy lähti tänään ja sekin reippaana tyttönä teki kakat ulos.

Uskomatonta, että ne jo aloittavat oman elämän, vastahan ne syntyivät...

Aamulla on tiukka rutiini, mieheni nappaa pennut kainaloonsa ja vie ne alakertaan, minä nappaan Honeyn (jonka sisäsiisteys on pentujen myötä hieman hakusessa) kainalooni ja juoksen perässä alas. Mieheni vie koirat ulos ja minä kipitän takaisin yläkertaan siivoamaan pissat ja kakat. 

Mutta tänä aamuna: ei kakkoja lattioilla ja pissat (kaikki) pissa-alustalla. Kun siihen vielä yhdistää sen, että pennut menivät nätisti illalla nukkumaan, sanoisin, että alamme olla voiton puolella.

Sirutuksessa viime viikolla el. lääk. oli unohtanut lukulaitteen kotiinsa ja halusi varmistaa, että sirut menivät oikein. Sirut olivat oikein ja tytöt saivat ylimääräisen automatkan ja lenkin.

Viikko on mennyt siivotessa yläkerran sotkuja ja arvatkaapa mitä? Pikkuapulaisista ei ole ollut puutetta. Pöffi lähti takaisin omaan kotiinsa alkuviikosta ja pennut ovat solahtaneet perheen rytmiin. Pari ensimmäistä yötä meni piipatessa nukkumaan menon aikaan, mutta kun Niinalla paloi hermot, niin pennutkin ymmärsivät vinkin: öisin nukutaan.

Pennut leikkivät ja painivat paljon. 

Alkuviikosta oli pentujen sirutus ja osa aikuisista koiristamme rokotettiin samalla.

Pentuja pestessä huomasi tyttöjen luonteessa selvät erot. Maddy yritti purra minua kun sai tarpeekseen föönaamisesta. Candy alias Lumi tyytyi piippaamaan elämän kovuutta. Viime viikolla tarvittiin kaksi konetöihin, mutta nyt ne sujuivat minulta yksinkin. Tosin Maddy on ehkä hieman eksoottisen näköinen...

Aika rientää, nyt pikkutytöt ovat jo virallisesti luovutusikäisiä. Ensi viikolla ne saavat sirut.

Ne ovat pirteitä ja uteliaita, kun tulee vieraita, ne ovat heti tohkeissaan menossa tervehtimään tuttuja ja tuntemattomia. Pöffin on alkanut vieroittamaan niitä, eikä enää salli tissuttelua.

Mutta pennut korvaavat tissuttelun leikeillä ja puruluiden jyystämisellä. Tämä tyttöpari on kyllä uskomattoman herttainen.

Pöffin pennut 7-viikkoa, video

Aika lentää ja pennut ovat jo kuusi viikkoisia. Ne ovat jo ilmiselvästi pikku-puudeli neitokaisia. Ne leikkivät (edelleen herttaisesti), mutta vauhtia alkaa jo leikeissä olla. On aika hellyyttävää katsella, kun kaksi pientä hattaraa leikkii keskenään. Olisivatpa kaikki pennut kuin nämä kaksi...

Pöffi on monissa leikeissä mukana ja se usein aloittaa leikin, mutta vetäytyy sitten syrjään. Maddy ja Candy edelleen imevät maitoa ja Pöffi imettää mielellään.

Alla Pöffi aloitti tappoleikin hiirellä ja kun sai pennut mukaan leikkiin, jätti jälkikasvunsa tappamaan hiiren loppuun...

Pennut ovat nyt viisi viikkoisia ja ne ovat kerta kaikkiaan erilaisia kuin mitkään muut pennut tähän asti. Ne ovat herttaisia ja kilttejä. Kiltti on varmasti väärä sana, mutta ne leikkivät nätisti, nukkuvat paljon ja syövät hyvin (kiinteää ja maitoa). Ne eivät huuda, kilju, eivätkä häiriköi muutenkaan.

Suuri kiitos kuuluu Pöffille, joka hoitaa niitä erinomaisesti. Olen siivonnut ehkä muutamat kakat, kaiken muun Pöffi on syönyt. Pissoja on ollut lattialla muutama, ilmeisesti Pöffi myös pissattaa lapsukaiset edelleen. Pöffi viihtyy edelleen erinomaisesti pentulaatikossa ja pennut ovat tyytyväisiä mammansa seuraan.

Pennut ovat kuin pieniä valkoisia hattarapalloja, ne lyllertävät pieninä valkoisina palloina jaloissa. Pentupedissä täytyy katsoa välillä tarkkaan, mikä on pentu, mikä on lelu. Kaikki on pientä, pehmeää ja suloista. Leikitkin ovat hurjimmillaan (kuva alla vasemmalla) herttaisia. Alla oikella tytöt nukkuvat päällekkäin (Maddyn nenä vasemmalla, tassut oikealla).

Perhe on siirtynyt umpikopasta avosänkyyn, Pöffi on suuren osan ajasta pentujen kanssa.

Pennut ovat todella söpöjä, tänään kun päästin ne irti alakerrassa, meni sekunnin murto-osa ja ne olivat viipottaneet omille teilleen. Nyt ne eivät enää muistuta marsuja, ne ovat saaneet jalat alleen : )

Lelut ovat ihania, vaikka ne ovat yhtä isoja kuin pennut itse.

Pennut ovat nyt 4-viikkoisia ja liikkuvat jo kovin vikkelästi ja itsenäisestikin. Candy painaa 700 grammaa ja Maddy 600 grammaa. Nyt oli toinen madotus ja kynsien leikkuu & konetyöt. Pikkutytöt eivät ilahtuneet, vaan ilmaisivat napakasti mielipiteensä moisesta. Pennut syövät jo kiinteää ja kakkaavat itse.

Video pennuista.

Muutama kuva pikkuisista...

Ja sivuprofiili Pinkistä (vas) ja Maddysta (oik).

Aamulla odotti tuttu näky, Pöffi ja pennut nukkuivat syvää unta tyytyväisinä. Herättelimme pikkuperheen ja käänsin kopan ylösalaisin. Koroke ei ole ollut korkea, mutta nyt pennut keikkuvat yhä useammin reunalla. Päätin turvallisuussyistä poistaa tuon pienenkin kynnyksen työpäivän ajaksi.

Pennut olivat yöllä aavistuksen verran levottomia, joten päätin antaa lisäruokaa. Ruoka maistui yllättäen hyvälle ja siskokin kiirehti mukaan kupille.

Pennut söivät ja söivät... Pöffin ilme oli näkemisen arvoinen: "Pennut eivät ole kopassaan, ne syövät, kyllä tämä tästä".

Tassut ja naamat likaantuivat ja ateriointi jatkui ja jatkui... Pöffi hermostui moiseen ja meni koppaan: "Huhuu, lapsukaiset, tulkaa äiteen luokse! Tarjolla lämmintä maitoa!!!"

Päivillä kun Daniel tuli kotiin, pikku perhe nukkui kopassa tyytyväisinä.

Tänään pennut ovat kolme viikkoa ja mitä tapahtuikaan, Maddy löytyi lattialta. Ääni juoksutti meidät ja Pöffin paikalle. Takaisin siskon luokse ja siellä tytöt sitten kiltisti pysyivätkin lopun päivää. Ne edelleen pääsääntöisesti syövät ja nukkuvat, Pöffi on niiden kanssa lähes tauotta. Tänään tosin pesin Pöffin, mikä sujui hyvin.

Maddylla painoa 472 g ja Candylla 481 g.

Vertailuna Rouskun pennut 3-viikkoisina, Bichon 1. pennut 3-viikkoisena ja Bichon 2. pennut 3-viikkoisina.

Pikku perunapäilläni on silmät avautuneet. Ne ovat edelleen kuitenkin tiukasti pedillään Pöffin kanssa. Pöffi viihtyy niiden kanssa hyvin, pennut syövät ja nukkuvat paljon.

Pennut ovat nyt kahden viikon ikäisiä. Ne ovat ns. perunapää-vaiheessa, vatsat ovat valtavat, jalat eivät kanna ja pää on kuin peruna. Mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä uskallan luvata, että pikkuiset perunapääni muuttuvat tuotapikaa pikkupuudeleiksi.

Ne syövät ja nukkuvat, nukkuvat ja syövät. Pöffi hoitelee niitä jo rutiinilla ja maitoa tulee runsaasti. Ylhäällä kummassakin kuvassa Candylla vasemmalla, samoin vasemmassa alakuvassa.  Alhaalla oikealla Pinkki oikealla puolella.

Painoa on Candylla (pinkki) 305g ja Maddy (hopea) 335g. Vertailun vuoksi Rouskun pennut.

Pöffi asustaa "mökissään", kun Daniel on kotona, mökki on hänen tietokonepöytänsä alla. Pöffi viihtyy siinä hyvin, sillä hän on tapahtumien keskipisteessä olohuoneessa, mutta kuitenkin turvassa. Kun olemme töissä, Pöffi on yläkerrassa ja muut koirat alakerrassa. Öisin Pöffi nukkuu mökissään sänkyni vieressä. 

Pennut ovat rauhallisia ja jo omatoimisia. Painoa tytöillä on 235g ja 281g.

Työnimiä olemme miettineet kiivaasti, Yaelin ehdotukset on hylätty. Virallisetkin nimet pitäisi miettiä...

***

Ps. 7.9., hyvin nukutun yön jälkeen, tytöillä on nyt työnimet. Laitoin niille pannat, joten pikkuiset ovat jatkossa pinkki ja hopea. Pinkkityttö etsii kotia. 

Matkalla ollessani Yael hoiteli pentuja ja ne ovat kasvaneet hellässä huomassa. Pöffillä tulee maitoa riittävästi (vaikkei mitenkään suihkuten) ja se hoitaa pentuja hyvin.

Painoa on nyt viikon ikäisinä 120g -> 232g ja 134g -> 190g.
Vertailun vuoksi, Rouskun pennut viikon ikäisinä, Yoda alias Junior oli viikon vanhana 215g, syntymäpaino 120g.

Pennut olivat yötä luonani ja nukkuivat melko rauhallisesti Pöffin kanssa kopassaan sänkyni vieressä. Muutama yöherääminen ja pikkuisen nostaminen Pöffin nisille, mutta muuten rauha maassa.

Tytöt ovat hyvin samanoloisia, ne ovat reippaita ja topakoita (kuin madot ongessa).  Ne syövät ja nukkuvat, nukkuvat ja syövät. Pöffiltä tulee maitoa, mutta ei mitenkään suihkuamalla. Näyttäisi kuitenkin siltä, että maitoa tulee riittävästi. Maidon tulohan tasoittuu ajan kanssa vastaamaan tarvetta, ellei sitten syystä tai toisesta lopu kokonaan.

Yritämme rauhoittaa mamman olon ja päästä yli ensimmäisistä kriittisistä päivistä.

Tytöt erottaa helposti väristä. Toinen on valkoinen, toinen hieman tummempi. Valkoisella pennulla on nenä ja jalat vielä vaaleanpunaiset, tummemmalla mustat. Windyllä oli syntyesssään vaaleanpunainen nenä ja tassut, mutta ne muuttuivat mustiksi muutamassa viikossa. Hännät on molemmilla suorat ja sievät. Valkoisella turkki kihartuu hieman.

Painoa neideillä on 139 g ja 135 g.

Pennut tulivat melkein viikon etuajassa (57 pv), joka aiheutti meille ylimääräistä hässäkkää, sillä olimme varautuneet pentuihin vasta ensi viikon puolella.

Ensin syntyi tyttö (120 g) kello yhdeksän illalla. Pöffi oli reipas ja hyvä synnyttäjä, se ei inahtanutkaan synnytyksen aikana.

 Sitten syntyi tytöistä pienin (110 g) kymmeneltä illalla.  Pieni tyttö ei ole alkanut imeä normaalisti, saa nähdä selviääkö se. Kävimme aamulla apteekin auettua ostamassa maidonvastiketta ja pikkuinen on nyt pulloruokinnalla.

Sitten tuli porukan isoin tyttö (134 g), mustassa sikiöpussissa. Vaikka lapsivesi oli ehtinyt värjääntymään, onneksi pentu voi hyvin. Tällä tytöllä oli jo syntyessään todella musta pigmentti.

Pöffillä maito lähti nousemaan hitaasti ja olimme huolissamme pikkutytöstä, joten varasimme aamupäivällä ajan eläinlääkärille. Pöffi sai oksitosiinipiikin ja maito nousi lupaavasti. Täytyy toivoa, että maidon tulo jatkuu. Meillä on kuitenkin varalla jo kaksi imettävää narttua, joiden luokse saamme pikkuiset vierihoitoon, jos Pöffin maito ei ala virtaamaan.

Pikkutyttö sai nesteytystä, eläinlääkäri oli varovaisen toiveikas sen suhteen.
(28.8. klo 19:55, pieni tyttö nukkui pois ja jatkaa leikkejään sateenkaaren tuolla puolen).

On aina mukavaa, kun löytää uuden ystävän. Vaikka Pöffi on jo "aikuinen" ja raskaana vielä kaiken lisäksi, se yhä intoutuu leikkeihin Honeyn kanssa. Jos jokin on ihana piirre Pöffissä, niin sen tapa heiluttaa häntää. Eilen istuin sohvalla ja katselin kun se nukkui lattialla. Yhtäkkiä se nosti päätään, katsoi minua ja alkoi heiluttamaan häntäänsä : )

Joko meillä on telepaattinen yhteys tai sitten se heräsi muuten vain ja huomasi minun katselevan itseään.

 

Hei Pöffi, poseeraa nyt vähän! "Ok, ok, onko näin hyvä?"

Pöffi on meillä nyt toista viikkoa hoidossa, kun Niina on matkoilla. Ultrassa näkyi kolme pentua, mikä oli todella mukava uutinen. Nyt sitten odottelemme pentujen syntymää, jotta tiedämme, onko masussa poikia vai tyttöjä.

Pöffillä oli treffit Yukin kanssa. Jännityksellä odotamme, onnistuiko astutus.

Yllä kuvia Yukista (kuvat Hanna Kuula).

Alla Niinan kuvaus Pöffistä:

Pöffi on ehkä maailman iloisin koira! Ystävällinen ja miellyttämisen haluinen luonne, paras palkka sille on huomionosoitus / kehuminen, tunkee syliin lähes aina kun mahdollista. Ei ole kovinkaan temperamenttinen, mutta energiaa riittää; jaksaa aina leikkiä, sekä lenkkeillä niin pitkiä matkoja kuin vain muiden kunto kestää. Väsymätön pallon noutaja. Muuten on mielestäni sopivan rauhallinen. 

Tulee toimeen muiden koirien kanssa, mutta ei niistä sen enempää välitä (pois lukien Pupu, jonka kanssa päivittäin leikkii). Leikki-ikäisiin lapsiin ei ole tottunut, kun sellaisia meidän lähi tuttava- tai perhepiirissä ei ole, joten hieman oudoksuu innokkaita pikku silittelijöitä. Ikinä ei kuitenkaan ole kenellekkään (ihmiselle) edes murissut. Mielestäni suht helppo koira, joka tarvitsee (tietenkin) paljon liikuntaa. : )

Pet Expon aamu alkoi aikaisin lauantaina jumppaamalla matot paikoilleen. 

Tässä muutama linkki Pet Expon tapahtumiin:

Rouskun koiratanssiesitys 
Bicho & kärryajelu 

Tokoesitys, mukana:
Ella ja Junior
Lotta ja Niina
Yael ja Rousku
Niina ja Pöffi
Anna ja Snögö

Yllä Bichon vetämiä pienokaisia, alla kuvia villakoiraparaatista ja Kanasta, joka spiikkasi esitysten välit.

Tauolla valkoisia, isoja ja pieniä... Eetu oli mukana paraatissa edustamassa isoja valkoisia.

Alla koiratanssiesitys ja tokoesitys.

Kotijoukot eivät osanneet arvostaa Windyn energistä olemusta. Windyllä oli tylsää kotona Danan kanssa, eikä kuopuksesta selvästi ollut hauskaksi seuraksi. No, ensi vuonna Windy pääsee mukaan, eikä tarvitse jäädä yksin kotiin.

Ehdimme pitää vielä yhdet ulkotreenit Pet Expon tokoesitykseen.

Perjantai-iltana agilitytreenien jälkeen suunnistimme Messukeskukseen kokeilemaan onnistuisiko Bicholta kärryjen veto. No, onnistuihan se  : )

Kuvassa on osa Pet Expon iskuryhmästämme.  Esitys vaatii vielä pientä viilausta...

Pöffi kävi trimmissä ja vertailimme kahta "valkoista" villakoiraa. Hmmm.... Windyllä on selkeästi isompi kuono (lörppähuulet?) ja isommat tassut.

Illemmalla Windy nukkui autuaan unta ja pelästyin kuollakseni! Minkä värinen koira onkaan? Mutta Yael oli laittanut sen päälle ketunnahat. Hah hah, olipa hauska.

Meitä haastateltiin Vekoran lehteen ja valitsin kuvaksi Pöffin vauvana. Uskokaa tai älkää, niin valkoisista koirista on helpompi ottaa kuvia kuin mustista.

Pöffi on kotiutunut ja viettää mielellään aikaa kukkulan kuningattarena kuopuksen vieressä, kuopuksen pelatessa tietokoneella. Yhtä mukavaa on parkkeerata minun tai mieheni syliin.

Eilen Pöffi tuli trimmattavaksi. Se hyöri ja pyöri, ihan vain saksilla muotoiluun upposi kaksi tuntia. Mutta kaiken karvan alta kuoriutui sievä pieni vitivalkoinen villakoiraneito. Otsatukka ja niskakarvat vain ovat hieman kadoksissa.

Sitten koittikin näyttelyaamu ja ajoimme Turkuun aamulla anivarhain. Odottelua ja hieman lisää puunausta...

Lopulta koitti h-hetki ja tuomari Jean-Francos Vanaken arvostelu:

"Sympatize little girl, but unfortunately she is absolutely not in show condition. Correct head, sweet expressions. Very short heels in correct position. I'd prefer longer neck. Straight back. Very fine and delicate body, not enough substance. Straight front. No volume in chest. Minimal reangulation. She should offer a little more enthusiasm in action".

Suullinen palaute: Sympaattinen koira, jolla kaunis pää, mutta turkki puuttuu ja massaa saisi olla huomattavasti enemmän, jotta se olisi näyttelykunnossa.

Pöffi oli trimmissä ja oli todella mukava nähdä sitä. 

Pöffi on aloitellut agilitya HSKH:n riveissä ja liitää radalla kuin pieni valkoinen salama.

Pöffin sukulainen K oli trimmattavana ja neidoilla on ikäeroa muutama viikko. K on kuin Pöffin identtinen kaksonen, koko on sama, turkin väri ja laatu ovat samat. Pöffi oli sunnuntaina trimmissä meillä, joten pääsin vertailemaan niitä toisiinsa.

K on ollut sunnuntain agilitykurssillamme ja se on kaiken kaikkiaan mukava pikkuotus.

K:n äidillä on kuulemma ollut samanlainen turkin laatu, joka oli kolmen vuoden iässä muuttunut kauniiksi tuuheaksi turkiksi. Sitä odotellessa... Agility- ja tokokehät odottavat enemmän kuin näyttelykehät näitä neitokaisia...

Odotellessamme Pöffin kehän alkua, katselin villakoiria ja yllä oleva oli minusta aika upea. Siellä oli myös punainen ja valkoinen kääpiöuros. Punaisen väristä pidin, se oli syvä ja tasainen, siitä tuli VSP.

Pöffin arvostelu EH, tuomari Inga Siil:

"Erittäin narttumainen. Hyvän kokoinen juniorinarttu. Pää saisi olla tyylikkäämpi, kuono-osa pidempi ja täyteläisempi. Kauniit pienet tummat silmät. Kaula saisi olla aavistuksen pidempi. Suora olkavarsi. erinomainen runko ikäisekseen. Voisi olla paremmin kulmautunut takaa. Pigmentti saisi olla tummempi. Pehmeä karvanlaatu. Kaunis valkoinen väri. Karva ei tänään näyttelykunnossa. Liikkuu ahtaasti takaa. Hyvät sivuliikkeet. Kiva luonne."

Pöffi tuli trimmaukseen ja oli meillä yön yli. Mieheni on sitä mieltä, että seuraava koiramme on valkoinen. Perusteluina kiva luonne, se on niin puhtaan näköinen ja kaiken kaikkiaan mukava pakkaus. Kyllä seuraava koira meillä taitaa olla valkoinen...

Pöffi löysi myös pari uutta mukavaa kaveria, joita se juoksutti pitkin pihaa.

"Kaksi viikkoa sitten oltiin Pöffin kanssa mätsärissä ensin lauantaina, jossa sijoittui pienten pentujen sinisten kolmanneksi! Sunnuntaina oltiin Viikissä mätsärissä, jossa sai punaisen nauhan ja "sijoittui" viidenneksi (yht. 28pentua)! Itseasiassa sijoitusta ei tullut, mutta tuomari kun tiputti koiria koira kerrallaan, oli Pöffi viidenneksi viimeinen kehässä. Hän kehui miten hienosti Pöffi esiintyi ; )  "

Pöffi Match Showssa

Pöffi oli tänään ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään. Se mitattiin 30 senttiseksi ja sille tehtiin rotuunsiirto toysta kääpiöksi.

Sitten olikin kääpiökehä heti aamulla klo 9, tuomarina Javier Blanco, arvosteluksi tuli:

"Pleasing head. Nice propotions. Would like a little more neck. Is not yet ready to see shown. Needs more coat and training".

Pöffi oli tänään trimmauksessa ja huomioiden sen, ettei sillä ole läheskään riittävästi karvaa niskassa / päässä, lopputulos oli ihan ok.

Pöffi oli trimmauksessa sunnuntaina, mutta karvat puuttuvat edelleen...

Tänään Pöffi oli pentuagilitykurssilla ja se meni hienosti, mitä nyt rengas hieman tuotti hankaluuksia... Se ymmärsi renkaan niin, että siihen jäädään "riippumaan". No ehkä ensi kerralla sitten sukkana läpi.

Pöffi tuli ilahduttamaan aamupäivämme ja oli todella mukava nähdä sitä. Pöffi on edelleen dynamo, joka pursuaa hyväntuulisuutta.

Trimmauspöydällä se seisoo kuin Jäyhä Jököttäjä, 10+

Mutta missä on niskahiukset? Lahden näyttely lähestyy ja niskahiukset ovat hakusessa... Kotona koirakaveri Pupu roikkuu niskassa ja karvat on jyystetty sen myötä...

Säkä on mitattuna 28 cm, en oikein usko, että se jää toyksi. No, Lahdessa nähdään, onko se jo kääpiö.

Michael ja Roosa olivat lounaalla ja sitten päivittelin muuten vain trimmaussivujani.

Päivän kohokohta oli Pöffin vierailu. Pöffi on edelleen oma hyväntuulinen itsensä ja se on NIIIIN suloinen. Sillä ei ole yhtään värjäymiä silmien ympärillä ja se oli muutenkin täysin takuton. Väri alkaa mielestäni olla puhtaan valkoinen.

Pöffillä on nyt 6 kk + 4 päivää. Sen säkäkorkeus on samoissa mitoissa Niinan kanssa, mutta saa nähdä jääkö se toyksi. Itse uskoisin sen kasvavan kääpiöksi. Painoa sillä on nyt 2,8 kg.

Kennelliitto on vihdoin saanut rekkarin valmiiksi ja haemme sen maanantaina.

Pöffi kävi kylässä ja (olen täysin ehdottoman puolueellinen), se on NIIIIIIN suloinen. Pöffi on hyväntuulinen pieni energiapommi. Se hyppäsi sohvalle aivan uskomattomalla loikalla. Pöffillä on nyt säkäkorkeutta 26 cm ja painoa 2,3 kg, ikää viikon vajaa 5 kk.

Pöffi oli maanantain pentuagilitykurssilla ja se pursusi hyväntuulista energiaa. Se ilahtui Yaelin ja minut nähdessään, mutta niin mekin ilahduimme sen nähdessämme. Tosin minusta tuntuu, että se on kasvanut kahdessa viikossa silmissä. Viime viikolla emme nähneet, kun Niinalla oli umpisuolen tulehdus samana päivänä treenien kanssa, jopa minun mielestäni se on erinomainen syy jäädä pois treeneistä...

Mutta nyt Pöffi on saanut ekan rokotuksen ja suomalaisen lääkärintodistuksen siitä, että kaikki on kunnossa. Lääkärintodistusta halusi vakuutusyhtiö…

Pöffi tuli moikkaamaan meitä ja samalla pesimme pois Akun kuolat, kurat ja pizzakastikkeet. Fantsun ja Doron trimmauskurssin ohessa kävimme läpi konetöiden salaisuuksia.

Sillä aikaa kun muut touhusivat omiaan, Pöffi päätti tehdä selvää silkkityynystäni.

Yö oli mennyt Pupun kanssa hyvin, ne olivat nukkuneet yhdessä. Ruoka on maistunut ja kakat ovat tulleet ulos.

Kun oli aika lähteä takaisin omaan kotiin, Pöffi oli ihan valmis lähtöön Pupun kanssa.

Kun olimme lähdössä, Pöffi varmaan mietti, minne olemme menossa. Se riehui pihalla ja onnistui kaatumaan vesilätäkköön. Tiedättekö miltä kuraviirut näyttävät valkoisessa koirassa? Mustilta. Lisämausteena oli oranssit juovat päässä, sillä lounaaksi syödyn pizzan kastike valui sen päähän.  Miten pizzakastike VOI valua koiran päähän? Helposti, jos koira on syöjän sylissä ja pizzan syöjä valuttaa kastiketta rinnuksilleen, jossa onkin pieni valkoinen koira. Se EN ollut minä.

Automatkalla Pöffi otti päivän kauneusunet. Se ei herännyt koko matkan aikana kertaakaan.

Sitten tulimmekin perille ja Pöffiä tervehti chihuahua Pupu. "Tulisitko minun uudeksi pikkusiskokseni?" kyseli Pupu. Pöffistä se oli mainio idea. Lelut olivat erinomaiset ja Pupu kovin leikkisä ja hyväntuulinen, toisin kuin mustat kärttyisät villakoirat. Koirat leikkivät koko vierailuni ajan ja jäivät leikkimään kun lähdin.

Pöffi jäi tänään yksin kotiin pariksi tunniksi. Yael lähti poikien kanssa mökille ja pakkasi mukaansa Nooran, Niinan, Danan, Bichon, Rouskun ja Akun.

Pöffi otti hylkäämisen yllättävän rauhallisesti, se tervehti minua ja miestäni iloisesti, kun palasimme töistä kotiin, mutta niin se tekee aina. Leikin sen kanssa hetken sen suosikkilelulla eli nahkakengällä. Nyt se nukkuu lattialla suosikkipaikassaan sohvan takana autuaan unta.

Nimen historista sen verran, että Magicstar Darla in Love olisi minusta pitänyt kastaa Fifiksi (ei ole vitsi). Perhe vastusti rankasti ja tyttöni mielestä koira oli selvästi Pöffi. Pörröinen ja suloinen. Pö = pörröinen, ffi= äidin haluama fifi. Myönnän, että jopa minulle Pöfifi olisi ollut liikaa.

Alla pari kuvaa tyttäreni kännykästä. Pöffi riehuu ja näyttelee naskalihampaitaan. Se puree tyttöäni hiuksista, poskesta, nenästä ja korvista. Syy, miksi se usein häädetään pois sohvalta... Hmm, joku voi kysyä, miksi Pöffi viettää kaiken aikansa sohvalla... No, kun se on niin vastustamaton.

Darla kävi aamulla mieheni kanssa ulkona, mutta en viitsinyt ottaa sitä mukaan varsinaiselle aamukäytölle kaatosateeseen.

Darlan ihastuttavin piirre on mielestäni sen häntä tai tarkemmin sanoen, sen tapa heiluttaa häntäänsä. Kun Darla ilahtuu jostain, sen häntä alkaa vispata vimmatusti. Tiedän kyllä, että koirat heiluttavat häntäänsä, mutta Darlalla on hyvin persoonallinen tapa heiluttaa häntäänsä.

Kiinnitin sihen huomiota jo Ranskassa lentokentällä, mutta edelleen tuo tapa aloittaa nopea hännänheilutus ja sitten lopettaa se, on mielestäni mainio.

Aamulla Darla teki pissat ulos. Tosin mieheni ansioista, joka juoksutti Darlan samantien herättyään ulos. Mutta: Hyvä Darla, siitä se lähtee!

Sitten kävimme hieman rauhallisemmin koko lauman kanssa ulkona ja Darla osasi korjata hihnan etutassunsa alta ihan itse. Takatassussa jouduin vielä auttamaan. Liikkuminen paranee päivä päivältä. Kun vie koiralaumaa hihnassa ulos, on tärkeää, että koirat käyttäytyvät kuin valjakossa. Jokaisella on oma paikkansa, eikä kukaan sotke hihnoja. Kukaan ei vedä. Kun yksi kyykistyy asioilleen, muut eivät lennätä kyykkijää omilla hihnoillaan kumoon. Darla kuitenkin selvisi hienosti porukassa.

Sitten aamun toinen kohokohta. Kun laitoin ruokaa, Darla tuli heti kutsuttaessa ja söi ruokansa hyvällä ruokahalulla. Paino edelleen noususuunnassa.

Ostin Darlalle Pet Silkin valkoista shampoota, josko se sillä pysyisi säihkyvän valkoisena.

Darla on sopeutunut eloonsa ja oloonsa. Se syö hyvällä ruokahalulla ja paino on noususuunnassa. Se on oppinut hieman tervettä kunnioitusta aikuisia koiria kohtaan, mutta ainoa mitä se uskoo mukisematta, on Bichon murina.

Sillä on pienet neulanterävät hampaat ja pahaa aavistamaton ohikulkija tai sohvalla istuja voi yllättäen huomata saaneensa naskalit nilkkaansa. Se juoksee ja spurttailee ihan vain elämän ilosta ympäri alakertaa. Suosikkilelu tänään oli vaalea nahkakenkä (purulelu).

Yhteisulkoilut sujuvat hyvin ja Darla kiihdyttelee porukan mukana, vaikkei ehkä vielä tajua, miksi teemme hauskoja ulkoiluretkiä ulos syksyisten lehtien joukkoon.

Se seuraa minua kaikkialle. Tosin se seurailee kaikkia muitakin ja jokainen perheessä saa hymyn huulilleen, kun Darla tuntuu pitävän juuri häntä ainutlaatuisena. Kun Darla seurailee, sitä on melkein pakko kumartua rapsuttamaan, sen naama on niin veikeä.

Daniel tuli juuri äsken koiria viemästä kotiin ja lähti nousemaan portaita yläkertaan. Darla päätti tulla mukaan ja otti kunnon juoksuspurtin. Mutta voi ressukkaa, se juoksi suoraan portaiden alle, samaan suuntaan kuin Daniel, mutta... Pieni koordinointivirhe.

Darla tuli tänä aamuna ensimmäistä kertaa mukaani kun vein aikuiset koirat ulos. Sillä ei ollut mitään vaikeuksia pysyä porukan mukana, vaikka se taisi olla ensimmäisiä kertoja elämässään hihnassa.

Kun laitoin koirille aamuruoat, Darla hyökkäsi saman tien ruokansa kimppuun ja se söi hyvällä ruokahalulla. Sen painokin on noussut lähes lähtölukemiin (1415g).

Darla yrittää myös kovasti hypätä sohvalle, se petraa yritystään hyppy hypyltä. On vain ajan kysymys, koska se onnistuu, etujalat ja vartalo ovat jo sohvalla parhaissa hypyissä, takajalat vielä uupuvat.

Ostimme agilityn MM-kisoista tuliaisina koirille siansaparoita, yhden jokaiselle. Aikuiset koirat söivät ne nopeasti, mutta Darla jyysti omaansa hitaammin. Olin silittämässä sitä, kun se murisi minulle! "Oih" ajattelin, "onpa se hellyyttävä!".  Kerroin asiasta nauraen tytölleni, joka sanoi synkästi "Flashback Danan vauva-ajoista, silloinkin ajattelimme, kuinka söpö se oli".

Sitten Niina käveli ohi ja Darla hyökkäsi sen päälle. Niina oli ihan äimänä ja väisti.

Darla palasi jyystämään sian saparoa. Dana käveli ohi ja Darla hyökkäsi sen päälle. Dana perääntyi sanattomana ja jäi tuijottamaan, mistä tyttöni nappasi sen sohvalle viereensä.

Darla palasi taas tyytyväisenä saparolleen. Nyt Rousku oli palailemassa sohvalle luokseni, kun Darla sinkosi sitä päin. Rousku oli ihan äimänä niinkuin muutkin koirat, muttei sanonut mitään ja hyppäsi vähin äänin sohvalle viereeni.

Minä ja tyttöni katsoimme sanattomina toisiamme. Mieheni tuli alakertaan ja kysyi kiusaavatko isot koirat Darlaa. Hän ei uskonut, kun sanoimme Darlan hyökkäilevän aikuisia koiriamme kohti. Darla jyysti viattoman näköisenä lattialla saparoaan. Darla, ikää tänään tasan 9 viikkoa, uuvahti lopulta tyttöni vatsan päälle syötyään saparonsa.

Ne, jotka tuntevat minut, tietävät, että nyt olen ihan myyty. Darla on unelma, sillä on kuin onkin luonnetta!

Darla leikkii, riehuu ja juoksee ympäri kämppää. Kun se on ulkona, sen perässä on jo vaikea pysyä, se spurttailee hulluna ympäriinsä.

Se tulee helposti luokse kun sitä kutsuu. Olimme hieman huolissamme sen painosta ja ruokahaluttomuudesta. Mutta illalla se söi kahteenkin otteeseen ja sen paino on noususuunnassa aamuun verrattuna. Olohuoneemme lattia on kuorrutettu pentupapanoilla, siinä toivossa, että se söisi ruokaa eikä roskia maasta.

Darla alias Pöffi alias Sofi on löytänyt sisäisen riiviönsä. Olimme jo kovin huolissamme sen kovin vaisusta olemuksesta, mutta viime yönä sekin ongelma poistui. Darlaa ei nukuttanut yhtään, olihan se jo nukkunut koko päivän tyttäreni vatsan päällä…

Darla löysi porukan heikoimman lenkin helposti. Se meni Niinan luokse ja läppäsi sitä. Niina pöyristyi moisesta kurittomuudesta ja murisi. Darla läppäsi uudestaan, Niina murisi. Niin yö sitten sujui rattoisasti.

Tyttäreni nukkui koirien kanssa yläkerran hallissa lattialla ja moinen kisailu herätti hänet taukoamatta. Mieheni, joka on herkkäuninen, heräsi huitomaan koiria toisistaan erilleen. Tyttäreni yritti nostaa Darlan tyynynsä taakse ja jumittaa sen sinne nukkumaan. Heti tyttöni nukahdettua, Darla kiipesi hänen päänsä yli Niinan luokse ja läppäsi.

Minä nukuin autuaasti, enkä ihan heti herättyäni uskonut kertomuksia Darlan muuttuneesta olemuksesta. Mutta kun pääsin alakertaan, niin siellä Darla juoksenteli riemuissaan, leikki leluilla ja vaani Niinaa. Danan hyökkäykset se oli jo tunnistanut valehyökkäyksiksi ja se kellahtaa vain istumaan hyökkäyksen osuessa kohdalle, jatkaakseen siitä omia touhujaan.

Bichoa se vähän pelkää. Bicho ei kiinnitä siihen mitään huomiota, mutta jos Darla tulee lähelle, se murisee matalasti, jolloin Darla perääntyy välittömästi. Rouskusta Darla on hauska, mutta Darlan mielestä Niina on NIIN paljon hauskempi.

Olen edelleen hieman huolissani sen ruokahalusta, mutta toisaalta jos se jatkaa riehumista tuohon malliin, niin luulisi siinä nälänkin tulevan. Se on laihtunut eilisestä punnituksesta (1380g). Tosin sen vatsa toimii hyvin, sillä ei ole ripulia ja se pissaa normaalisti.

Kun tulin töistä, löysin Darlan ja tyttäreni sohvalta. Asennosta näkyy, ettei hyötyhommat olleet listalla ykkösenä.

No, myönnetään, tyttöni oli pessyt ja föönannut Darlan, sekä tehnyt sille konetyöt. Kun tulin kotiin, trimmasin sen mieleisekseni.

Sitten lähdimmekin kyläilemään. Darla oli kovin pieni isolla pihalla ja niinpä se kipaisikin suoraan Yaelin luokse ja halusi syliin turvaan.

Siinä Darla (s. 21.7.2008) nyt oli, ihka elävänä lähes kolmen kuukauden odottelun jälkeen. Se on pieni (1460 g), se on pehmeä, se on valkoinen, se on suloinen...

Matka mutkistui, niinkuin matkat usein tahtovat mutkistua, kun lento oli tunnin myöhässä. Niinpä viihdytimme toisiamme portilla ihmisten ihastellessa Darlaa... Mutta vihdoin pääsimmme Seutulaan ja sieltä matka jatkui kotiin Darlan ollessa jo selvästi matkasta väsynyt.

Hieman kuitenkin söimme iltapalaa, ettei ihan tyhjällä vatsalla tarvinnut mennä nukkumaan. Ruoka maistui parhaalta Yaelin syöttäessä ruokaa valmiiksi murennettuna suoraan kädestä. Hmm... Huomenna pitää hieman tarkistaa ruokatottumuksia.

Valkoinen villakoira on aika sievä pakkaus koiraksi... Sain juuri sen kuvan mailitse ja ensi viikolla tapaan Darlan livenä. Tuskin maltan odottaa nähdäkseni sen.