Ilmeisesti minulla on liikaa vapaa-aikaa, sillä olen ehtinyt lukea lehtiä taas pitkästä aikaa.  Vale-eläinlääkäreitä liikkeellä, hmmm... En oikein ymmärtänyt artikkelia, ennen vuotta 2006 vain parikymmentä eläinlääkäriä ja viisi vuotta myöhemmin 2500 eläinlääkäriä?

Löysin artikkelin koirankarvoista ja muistin isoäitini vanhan rukin, äitini tosin epäili homman järkevyyttä. Isoäitini Hanna osasi kehrätä villoista lankaa, mutta äitini ei ollut taitoa koskaan opetellut. Jos minulla tulee vapaa-ajan ongelmia, tuossa olisi mielenkiintoinen vaihtoehto.

Ja artikkeli: "Koirat ovatkin Kiinasta" , ilmeisesti itä-Aasian arkeologinen ja geneettinen aineisto on aiemmin jätettetty yksinkertaisesti tutkimatta. Hups.

Ja superyllärinä törmäsin nimeeni uusimmassa Lemmikki -lehdessä. Kun kaivelin muistisolujani, niin joo, joku kysyi kauan sitten haastattelua ja olin autuaasti unohtanut koko jutun.

Innostuin tänään luvattua sadetta ja myrskyä uhmaten tarpomaan metsässä pari tuntia. Sää oli mitä mainioin ja seura sitäkin mukavampaa. 

Jos haluan vielä joskus ison koiran ottaa, alan olla sen ikäinen, että jotkut haaveet on toteutettava tai sitten haudattava. Mökille olisi mukava saada sellaista seuraa, ettei tarvitse jokaista risahdusta säpsähdellä, kun siellä yksin on. Tuon kokoista koiraa ei pöllökään vie mennessään...

Seppo Turusen Lemmikkielämää on aika mielenkiintoinen kirja. Turunen vastustaa lemmikkieläinten pitoa ja toivoo ihmisten mieluummin menevän metsään katsomaan eläimiä.

Olin aika skeptinen kun avasin ensimmäisen sivun, mutta loppupeleissä olin samaa mieltä lähes kaikesta.

Tosin Turunen taitaa taistella tuulimyllyjä vastaan. Kaikki myöntävät, että tupakka ja alkoholi ovat haitallisia, mutta mikä valtio on onnistunut niiden kitkemisessä? Kiina taisi yrittää koirien pitokieltoa aika heikolla menestyksellä.

Summa summarum, hyviä ajatuksia, mutta minä olen niin itsekäs, että yksinkertaisesti rakastan pikku puudelini kanssa samassa asunnossa asumista, enkä luopuisi siitä mistään hinnasta 

Olimme Gerard O'Shean handlerikurssilla lauantaina ja sunnuntaina neljä tuntia kumpaisenakin päivänä. Käymme aika paljon kursseilla ja yleensä olen iloinen, jos saan yhden uuden idean kurssilta.

Mutta Gerard, sain niin paljon ajateltavaa, että minulla riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa.

Minun juttuni on seurakoirat, Gerard kasvattaa rotweilereita. Minulla on nuoruudessani ollut boksereita ja muistan mitä koulutus oli pk-puolella 70-luvulla ennenkuin kukaan oli koskaan kuullutkaan naksuttimista.

Mutta pähkinän ydin on silti hyvä käytös koiralta, asia jolla ei ole mitään tekemistä kouluttamisen kanssa. Gerard kertoi, että hän ei pidä naapuruston yorkki-tädistä, jonka koirat räksyttävät ja kerjäävät verta nenästään tädin vain voimattomasti toistellessa: "Ei saa haukkua...". Gerard sanoi, että jos tädin koirille käy köpelösti hänen koiriensa toimesta, hänen uransa on ohi, jokainen paikallislehti repisi kaiken irti tarinasta.

Se muistutti minua omista räksyttävistä koiristani. Ne käyttäytyvät usein huonosti, mutta minulla ei ole samaa pakottavaa kauhun tasapainoa, jotta aina ja järjestelmällisesti vaatisin koiriltani hyvää käytöstä. Jutun ydin, vaikka pakottavaa tarvetta ei ole, minun tulisi suhtautua koiriini kuin ne olisivat isoja koiria, ei pumpulipalloina. Taas uudella tarmolla hyviä päätöksiä kotiin vietäväksi.

Vaikuttavinta oli kuitenkin se, että Gerard sai koirat toimimaan. Isot koirat siinä missä pienetkin. 

Chilille kurssi teki ihmeitä.

SKKY:n hallitus on päättänyt pyytää SKL:ää poistamaan rekisteristä muutaman yorkshirenterrierin sekarotuisuuden perusteella.

Näitä tuntuu olevan nyt enemmän ja enemmän tai sitten minusta vain tuntuu siltä. 

Intiassa ihmisillä on kovaa kaduilla, mutta niin on koirillakin.

Pari linkkiä aiheesta:

http://www.indianpariahdog.blogspot.com/

http://www.indog.co.in/

Aika karua, pitää muistaa olla mökillä varovainen.

Meillä on pentuja tulossa, kotisivut on päivitetty. Snögön pennut syntyvät elokuun alkupäivinä ja Pöffi on astutettu. Pentua varanneille tiedoksi (jos blogia luette), olen hukannut varauslistan...

Yael löysi astutusreissulla pennun, joka "OLI IHAN KUIN WINDY PIENENÄ!!!".

Jos haluat koiralle kummiksi, nyt sekin on mahdollista, http://www.dogia.fi

Eksyin vahingossa koirien hautausmaalle ja vietin siellä hetken kierrellen. 

"Pitkän matkaa kanssamme kuljit, ennenkuin silmäsi suljit. Kaikki oli kanssasi niin hyvää, luottamusta ja rakkautta syvää. Nuku nyt rauhassa ystävä rakas, emme enää saa sua takas. Muistot meitä kaikkia eteenpäin kantaa, ne iloa ja onnea eteemme antaa".

Hesarissa oli juttua miehestä, joka oli luovuttanut spermaa ja sitten paljastui, että hänellä oli harvinainen perinnöllinen sairaus. Mietin itse juttua lukiessani koiran kasvatusta ja kuinka haastavaa se lopulta on. Ihminen päättää, mutta luoja säätää.

Aamun Hesarissa oli tarinaa koirista, luvaton maahantuonti lisääntyy (vanha juttu) ja Shanghai siirtyy yhden koiran politiikkaan (uusi juttu minulle).

Pennut ovat aina yhtä suloisia ja Yael sai pentulauman sekoamaan.

Oli kiva nähdä Bella, Windy innostui leikkimään, Bicho totesi melko pian, että tärkein eli namit ovat taskussa... Sen mitä äiti edellä, tyttäret perässä. Arvatkaa, missä taskussa namit ovat?

Piipahdimme katsomassa 4-viikkoisia pentuja. Ne olivat kovin perunapäitä, mutta konetöiden jälkeen jo hieman enemmän villakoiria!

Pennut ovat aina suloisia, nämä kaksi tyttöä hyvin toistensa oloiset.

Toinen päivä oli pyhitetty shoppailulle ja sain noin kuukauden treenitarpeen tyydytettyä kierrellessämme jättiläismäisiä halleja. Matkalla törmäsimme myös trimmauskisaan. 

Hallissa 5 oli tokokisat pyörimässä ja täytyy vain todeta:"Vau!". Koirakot olivat upeita, pitäisi varmasti hieman vielä harjoitella Honeyn kanssa....

Sitten osuimme kiva koirakansalainen esitykseen ja alla kuvissa koira, jonka piti juosta käskystä pedille, mutta koira päättikin tappaa pedin. Yleisöllä oli hauskaa.

Koiratanssin freestyle kisassa Richard Curtis oli aivan omaa luokkaansa, yleisö repesi täysin. Uskomaton esitys.

Sitten olikin meidän viimeinen esitys, jonka katsoimme, agilityn knock out kisa. Kaksi koiraa juoksi radan yhtä aikaa, mutta lähtien eri kohdista liikkeelle. Todella hauska, en ole ennen nähnyt knock out kisaa näin toteutettuna.

Ja koska olimme Cruftsissa, juontaja oli jo iäkkäämpi herrasmies, mutta innostui jammailemaan niin, että yleisö tempautui mukaan. Ei hassumpi päätös päivälle.

Kolmantena päivänä istuimme tiukasti villakoirakehissä. Ensin katsoimme aamulla isovillakoirat (ei mitään todella vau-fiilistä, mutta ihan nättejä kivoja koiria). Sitten siirryimme toykehiin ja siellä oli mielestämme paljon kauniimpia koiria kuin Suomessa. Illalla oli sitten loppuhuipennus ja näyttelyn parhaan koiran valinta. Kaikki koirat olivat loppukehissä kauniita, rodusta riippumatta.

Crufts oli taidolla koottu ja näyttävä. Ilman koiria pystyimme näkemään ja kokemaan paljon sellaista, mikä ei olisi ollut koirien kanssa mahdollista. Koirat esiteltiin monipuolisesti harrastusnäkökulmasta (toko, agility, flyball, canicross, koiratanssi, jne). Koirat esiteltiin ihmisen parhaana kaverina (avustajakoiraesitykset). Koirat esiteltiin nuorten harrastuksena (kv junior handler kisa ja trimmauskisa). Sekä loppuhuipennuksena kehään marssi toinen toistaan kauniimpia rotunsa edustajia.

Jos minulla ei jo olisi koiraa, tuon kokemuksen jälkeen haluaisin koiran ja olisin ihan varma, että se on jotain Susikoira Roin ja Lassien välimaastosta.

Päätimme jo vuosi sitten (silloin kun Freddy sai oikeuden osallistua Cruftsiin), että lähtisimme katsomaan, miltä koiramaailma näyttää Englannista käsin. Koiran vieminen osoittautui kuitenkin niin monimutkaiseksi, että päätimme lähteä matkaan ilman koiraa.

Hotelli oli hyvä valinta ja suoraan hotellin edestä meni pikkujuna Cruftsin ulko-ovelle, joten ainoa kävelymatka ulkoilmassa oli hotellin edestä kadun ylitys.

Kohuohjelma televisiossa on selvästi vaikuttanut Cruftsin tulevaisuuteen ja pääpaino olikin kaikkialla terve koira.

Historian havinaa löytyi mm. vuodelta 1955, näyttelyn kaunein koira, keskikokoinen villakoira muodikkaassa leikkauksessa. Vuoden 1966 näyttelyn kaunein koira oli jo helpompi tunnistaa villakoiraksi.

Ensimmäinen päivä meni kierrellessä valtavissa halleissa ja ihmetellessä erilaisia esityksiä.

Jäimme katsomaan minien yksilökilpailun ja hah, ykkössijan vei villakoira ja kakkossijan vei... villakoira.

Seikka mihin kiinnitin huomiota ensimmäisenä päivänä, oli osallistujien keski-ikä. Liioittelen, jos sanon sen olleen 60-vuotta, mutta tunsin itseni siinä joukossa todella nuoreksi, ihmiset näyttivät noin 50-80-vuotiailta. Missä ovat englantilaiset 20-40-vuotiaat ja missä suomalaiset 50-70-vuotiaat harrastajat...

Viimeinen kisa, jonka katsoimme, oli canicross ja siellä silmään pisti 2 valkoista isovillaa.

Eilen oli Sukokan ensimmäinen luentopäivä ja kävimme läpi mm. Tapiolan vakuutuksia. Esitys ei ihan vakuuttanut minua, sillä yhteistyö Agrian kanssa on lopetettu, vakuutusmaksut ovat nousseet, omavastuu suurentunut ja Tapiolassa on rekrytointikielto päällä eli lähtevien tilalle ei palkata uusia. Itse olimme jo vuoden vaihteessa tarkistaneet vakuutukset ja karsineet niistä osan omilta koiriltamme.

Sitten oli melko mielenkiintoinen luento ruokinnasta ja sain jonkinlaisen valaistumisen. Heti kun ehdin ja viitsin, päivitän ruokintaohjeet, joita olen antanut. Olli Wuorenmaa markkinoi Eaglea ja voisin melkein antaa ääneni Eaglelle. Aion itse kokeilla ruokaa, pääsyynä, että se on niitä harvoja merkkejä Joseran rinnalla, joista valmistaja antaa takuun siitä, että ruoassa ei ole käytetty keinotekoisia antioksidantteja.

Lopuksi oli luento verottajan näkökulmasta ja se oli mielenkiintoinen, vaikka asiat olivat minulle jo ennestään tuttuja. Verottaja ON KIINNOSTUNUT koiran kasvatuksesta ja Koiranet on oivallinen tietokanta asian tarkistukseen, jossa verottajakin osaa sujuvasti surffailla. Verotusmielessä on kaksi asiaa ALV-raja (8500 euroa vuodessa) ja henkilökohtainen tuloverotus. Verottajalla on oikeus verottaa 7 vuotta taaksepäin, jos verottajan suurennuslasin alle joutuu. Yksi suurin vinkkilähde on kateelliset kanssa kasvattajat, jotka ottavat kiitettävästi yhteyttä verotoimistoon: "Eihän asia minulle kuulu, mutta kovasti ihmettelen...".

Vihdoinkin asialle tapahtuu jotain konkreettista. Laki on mennyt läpi ja eläinrääkkääjille luodaan virallinen rekisteri jo tämän vuoden kesäkuussa.

Viikot vierivät niin ettei perässä pysy. Viime viikonloppuna olimme tyttäreni kanssa kuuntelemassa HETI ry:n järjestämän luennon jalostuksen perusteista. Se oli todella mielenkiintoinen ja laittoi ajattelemaan kasvatusta ihan uudesta näkökulmasta. Vanha sanonta, ihminen päättää, jumala säätää, pitää kyllä kasvatusasioissa paikkansa.

Geenien käyttäytyminen on niin monimuotoista, että siinä saa hetken miettiä, ennenkuin ymmärtää edes pintaraapaisun. Sitten kun lähdetään syvemmälle geenien maailmaan, niin tutkijatkin joutuvat nostamaan kätensä ylös. Paljon tiedetään, mutta paljon on vielä geeneillä salaisuuksia, mistä ei tiedetä mitään.

Mutta muutama hyvä ja konkreettinen neuvo jäivät kuitenkin mieleeni: käytä jalostukseen aina parasta mahdollista materiaalia gaussin käyrän puolenvälin toiselta puolelta, pitkällä juoksulla kanta paranee. Hyvä lähtökohta on, että kaikki on perinnöllistä, kunnes toisin todistetaan. Fenotyyppi ei kerro mitään genotyypistä, mitä koira periyttää.

Ne joita perinnöllisyys kiinnostaa, voivat tutustua luentomuistiinpanoihini.

Hesari teki jutun erilaisista koiraharrastuslajeista, täytyy myöntää, että tiesin harrastuksia kyllä olevan joka lähtöön, mutta en olisi arvannut, että virallisia lajeja olisi 63 kappaletta. Siitä määrästä löytyy varmasti jokaiselle jotain.

Tänään vedimme kahdet näyttelytreenit, vedimme treenit Yaelin kanssa yhdessä, joten saimme kaikille yksilöllisempää opetusta.

Tänään kaksi selkeää ryhmää erottui: koirat jotka pelkäsivät tuomaria ja koirat jotka eivät osanneet kävellä häiriön alla.

Ryhmät olivat todella mukavia.

Lauantaina oli koiratarvikekirppis. Siivosimme lipaston, missä on koiratarvikkeitamme, keräsimme vanhat lelut kasaan (Bicho tosin kantoi kaikki lelunsa takaisin lattialle) ja lähdimme kirppikselle.

Myynti oli ihan hyvä ja loput tavarat lahjoitimme Hesylle. 

Kotiin tuli tuliaisena vain yksi Biogroomin shampoopullo (persikka), jonka Sini möi eurolla.

Kirpparin yhteydessä oli agilitykisoja tasatunnein ja osallistuin Honeyn kanssa. Muotoillaan nyt vaikka näin, menestyksemme oli kovin vaatimatonta. Yael osallistui Windyn kanssa melkein yhtä vaatimattomalla menestyksellä. Sitten Sini osallistui Sonicilla ja Yael päätti osallistua Rouskulla  : )

Päivä kului nopeasti tuttuja tavatessa. Kotona mieheni vei kuopuksen kanssa kymmenisen pahvilaatikkoa tavaroita Emmauksen kirpputorille. Sain keittiön kaikki kaapit siivottua ja järjestettyä uuteen uskoon, joten oman mittapuuni mukaan olen ollut tänä viikonloppuna kohtalaisen tehokas.

Yael kasaa rattaamme täyteen kuin kuormamuulin aina kun olemme kisoissa, näyttelyissä tai muissa tapahtumissa. Nyt vain yksi renkaista hajosi, mikä on kieltämättä melkoinen takaisku. 

Etsin uutta rengasta heikolla menestyksellä... Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan.

Ongelmana on, että koirien kaksostenrattaita on todella vähän myynnissä, joten uusia ei ole helppo löytää.

Meillä oli kasvateillemme, muille tutuillemme ja kylän miehille Yaelin järjestämät pikkujoulut nyyttärien merkeissä. Pikku Myy oli siskonsa kanssa viikonlopun kyläilemässä ja osallistui Yaelin kanssa leivontaan ja lahjojen pakkaamiseen.

Ysel esitti koiratanssin Rouskun kanssa ja Ella oli leiponut tunnelmaan sopivan kakun.

Kukas muu kuin Maddy oli reippaana karvapallona mukana.

Pikku Myy auttoi Yaelia lahjojen jaossa ja lopuksi oli nakkikisa.

Pikkujouluilun jälkeen oli agilitytunti, jonne Freddy osallistui yllätysvieraana. Kuten kuvasta näkyy, kontaktit pitävät nuorella miehellä täydellisesti. Agilitytunnin jälkeen lähdimme tyttöjen kanssa kotiin, Yael jäi vielä pyörittämään temppukurssin.

Olen jo jonkin aikaa käyttänyt kuulonsuojaimia, kun trimmaan, sillä oikean korvani kuulo on hieman heikentynyt. Tänään mittasin föönin melutason ja se oli 100 dB. Kun föönaan koiran kuivaksi, siihen menee keskimäärin tunti.

Koiran haukku voi nousta 95 desibeliin ja vahingollisen äänenvoimakkuuden raja kulkee 85 desibelissä. Pitkäaikainen (yli 8h) altistuminen jo 70 desibelille saattaa aiheuttaa kuulovaurioita.

Siis kaikki fööniä säännöllisesti käyttävät: tarkistakaa fööninne melutaso ja käyttäkää kuulonsuojaimia.

Mikään ei herätä niin paljon intohimoja kuin syömisestä keskusteleminen. Oma dieetti, lasten ruokavalio, lemmikkien ruokinta, koiran ruokinta.

Opiskelin yliopistossa muutaman vuoden ravitsemustieteitä ja minulla (kuten varmasti lähes kaikilla meistä), on hyvinkin vahvat mielipiteet ruoasta ja terveellisestä ruokavaliosta.

Mutta lyhyesti, jos syö enemmän kuin kuluttaa, niin lihoo. On monta tapaa saada syömishäiriöitä aikaiseksi, mutta koiran syöttäminen tuohon kuntoon on aika vastuutonta omistajalta.

Lojuuko nurkissasi hyvää, mutta ah niin tarpeetonta koirakamaa? 

Nyt on mahdollisuus laittaa tavara kiertoon. Kirppiksen toteuttaa yhteistyössä Ovitz ja Koirakoulu Kompassi. Pöytäpaikat 5e on varattava etukäteen y.ovitz@gmail.com. Jos et päivän päätteeksi halua viedä tarpeetonta tavaraa kotiin, niin paikalla on erillinen pöytä, johon voi lahjoittaa tarpeettomat tavarat Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle, jonne toimitamme lahjoitetut tavarat.

Kirppiksen yhteydessä koiratanssinäytöksiä ja tasatunnein erilaisia agilitykisoja 2e.

Useimmat meistä hankkivat ensin yhden koiran. Koska koiran kanssa elämä on kivaa, hankitaan koiralle kaveri, jotta sen ei tarvitsisi viettää pitkiä työpäiviä yksin. Koirat ovat laumaeläimiä ja niiden päivät voivat olla pitkiä ja virikkeettömiä, jos omistajat käyvät normaalisti töissä. 

Kun hankitaan kolmas koira, koirien käytöksen muutos voi tulla yllätyksenä. Koirien luontainen laumakäyttäytyminen saa eri tavalla voimaa, kuin yhden tai kahden koiran ollessa kyseessä. Yksi koira on helppo inhimillistää, koiralaumassa se harvoin onnistuu.  

Jos lauma toimii hyvin, elämä koiralauman kanssa on rikasta ja antoisaa.

Lue koko artikkeli tästä. 

Vietimme tyttäreni kanssa pari tuntia Läyliäisen Nesteen bensa-asemalla suunnittelemassa viikonlopun messuesityksiä.

Älkää kysykö miksi. Tarina on pitkä, enkä itsekään jaksa uskoa, että me todella päädyimme pitämään kokouksemme siellä.

Ps. ruokaa en suosittele edes nälkäisille.

Agilitykurssilla kävimme läpi irtoamista, keppien sisäänmenoa, takaaleikkausta ja rengasta. Hmm.. Vielä pientä hiomista. Yllä kuvissa Jasu ja Junior.

Meillä oli tunti omia treenejä ja leiriydyimme pikku tilaan. Honey jaksoi keskittyä hyvin, vaikka Michael ja Roosa olivat mukana Eetun ja Akun kanssa.

Tokotunnilla Honey jaksoi vielä keskittyä melko hyvin, vaikka päivä oli kieltämättä pitkä. Paikallaolo sujuu hyvin myös häiriön alla.

Viime viikolla oli kaksi eläinrääkkäystapausta, jotka ylittivät lehtien kynnykset. Toisessa mies heitti kaksi koiraa parvekkeelta alas ja toisessa omistaja roikotti kuristuspannasta koiraa tuntikausia parvekkeen kaiteen yli. 

Nämä tapaukset aina saavat minut hiljaiseksi. 

Miksi?

Tänään perehdyimme saloihin, kuinka elää koiralauman kanssa. Hmmm... Kaikilla (n. 15 henkeä) tuntui olevan samat ongelmat (yllätys yllätys). Haukkuminen, lauman kiihtyminen ulkona kotipihan lähellä ja koiratappelut sisällä.

Koiralaumat näyttävät noin näppituntumalla selvittelevän välejään kodin seinien sisäpuolella ja vahtivan tarkasti reviiriään kotipihan lähituntumassa yhtenä rintamana. Laumasta lähtee melkoisen paljon enemmän ääntä kuin yhdestä koirasta.

Varsinaisia vastauksia ei tullut (yllätys yllätys), mutta aika paljon ajattelemisen aihetta. Jäin miettimään, olisiko luentoa voinut järjestää niin, että kysymyksien sijaan olisi myös löytynyt vastauksia. Saimme pitkän kirjalistan (yritän metsästää kirjat ja perehtyä asiaan paremmin), paljon jaettuja kokemuksia, jotka naurattivat (myötätunnosta). Välillä olo oli kuin AA:n kokouksessa. Hei, minä olen Mirja ja minulla on huonosti käyttäytyvä koiralauma. Hei, minä olen Kirsi ja minulla on huonosti käyttäytyvä koiralauma. 

Useimmilla meillä tuntui olevan koirat, jotka käyttäytyivät yksin hyvin, treeneissä laumana hyvin, kisoissa laumana hyvin, mutta auta armias naapureita. Koirat haukkuvat, rähisevät ja puolustavat lyhtypylvästään kotipihalla yhtenä ulvovana susilaumana.

Luennoitsijan neuvo oli kouluttaa koirat yksitellen, mutta se oli aika tyhjä neuvo, sillä koirat käyttäytyvät yksin ongelmitta (siitä olimme liikuttavan yksimielisiä). Itse asiassa testasin sen heti kotiin tultuamme. Kävin koirien kanssa yksittäin kävelylenkillä taloyhtiömme ympäri. Ihmisiä tuli vastaan, koiria tuli vastaan, jokainen koirani käveli silmää räpäyttämättä ohi, hihnan olessa täysin löysä.

Luennolla käytiin läpi "management" keinoja: lapsiportit, kuonopannat, aidat, häkit, jne. Steriloinnista heräsi vilkas keskustelu, paikalla oli kaksi eläinlääkäriä, jotka kannattivat sitä lämpimästi, niinkuin minäkin ja suurin osa yleisöstä. Käytiin läpi koirasta luopumista ja mahdollisuudesta ulkoiluttaa koiria yksinään lauman sijasta.

Ehkä päällimmäisenä minulle jäi mieleen, että ongelmani ovat kuitenkin aika pieniä. Koirani ovat pieniä, kun joillakin oli tanskandoggeja ja muita isoja koiria. Kun sellainen lauma lähtee liikenteeseen, nenä kyntää maata. Minä olen aina pysynyt jaloillani. Markkinoille on kuulemma tullut uudet valjaat, joissa hihna kiinnitetään eteen vedon estämiseksi. Villakoirilla ne kyllä söisivät turkin ja myyjä myönsi, että ne ovat hiertäneet koirien ihon verille. Eli juupa juu.

Terrierien onnelliset omistajat kärsivät yhteisesti siitä, että kun koirat tappelevat, ne tappelevat tappaakseen. Tiedän kaverini jolla on lauma terriereitä, jokainen tappelu päätyy vierailulle eläinlääkärin luokse tikkien laittoon. Kun pikkupuudelini tappelevat selviän yksinkin, nostan yhden tappelupukarin ilmaan ja toinen tippuu alas, kun puruvoimaa ei ole. Koirat syljeskelevät karvoja suustaan, mutta iho ei ole mennyt rikki tähän mennessä.

Palveluskoirapuolen ongelmat liittyivät ylitsepursuavaan puolustushaluun. Jos palveluskoira päättää puolustaa omistajaansa, jälki ei ole kaunista. Pikkuräksyni herättävät ihmisissä lievää tai suurempaa ärtymystä, mutta erittäin harvoissa tapauksissa pelkoa.

Mutta olimme Yaelin kanssa yhtä mieltä siitä, että luento oli ajatuksia herättävä. Suomessa ei ole tietoa saatavilla koiralauman käyttäytymisestä, kaikki kirjallisuus on englanniksi. Lisäksi luennolla olleista yli puolella ei ollut kuin kaksi koiraa, mitä en itse edes kutsuisi laumaksi... Siis toki yhden tai kahden koiran kanssa voi olla ongelmia, mutta laumakäyttäytyminen alkaa vaikuttaa kunnolla vasta kun koiria on kolme tai enemmän. 

Mutta siis kirjoja metsästämään, ehkä joku on keksinyt viisasten kiven asiaan.

Yael ilmoitti meidät Rally-tokoliiton järjestämälle koulutusohjaajakurssille.

Liisa Tikka luennoi ensin naksutinkoulutuksesta. Ah, haluan kanakurssille. Olen halunnut jo pitkään, mutta kursseja on todella vähän ja ne maksavat hunajaa.

Sitten käytiin läpi kaikki kyltit. Valkovuokon ja tulppaanin innostamana ostin itselleni kosketuskepin, siis sellaisen promallin, joka menee kasaan ja näyttää kuulakärkikynältä : )

Honey on nyt ehdollistettu kosketuskeppiin (huomaamattani se oli ehdollistunut jo viime viikolla, kun demosin Roosalle ja Eetulle, kuinka koira ehdollistetaan keppiin). Viime viikolla minusta vain näytti, että Honey viis veisasi kepistä, mutta nyt kun kaivoin protikkuni esiin, se oli heti mukana juonessa.

Kurssin innostamana jaksoin illalla harjoitella tiukkaa täyskäännöstä oikeaan ja saksalaista täyskäännöstä, maahanmenoa ja paikallaoloa. Honey osaa ne kaikki, siis ainakin olohuoneessamme : )

naks naks...

Olimme tänään Yaelin kanssa Vermossa kuuntelemassa hevosväen juttuja. Yhtä toimittajaa lukuunottamatta olimme ainoat, jotka eivät kuuluneet joukkoon. Mutta porukkaa oli sen verran, että sulauduimme joukkoon.

Yhteenvetona voimme todeta:
1) Taivaalle kiitos, emme ole hurahtaneet hevosiin (vaikka itse ratsastin aktiivikautena kolme kertaa viikossa)
2) Kun lähdemme kisoihin, koirat mahtuvat henkilöautoon
3) Koirat asuvat kotona sohvalla, niille ei tarvitse tallipaikkaa
4) Meidän ei tarvitse ostaa heinää, kauraa, alusia, jne, koiranruokasäkki riittää
5) Koiria ei tarvitse kengittää
6) Varsat aikuistuvat 4-6 vuoden iässä, koirat 8-10 viikon iässä
7) Puolisolle on helpompi myydä iltakäyttö kuin lannanluonti ja heinäpaalien siirteleminen
8) Huolimatta koirankakkakeskustelusta keväisin, koirat voivat liikkua kaduilla ja poluilla
9) Naapurit eivät valita koirien haisevan (vaikka ehkä tuo kompensoituu valituksilla haukkumisesta)
10) Jotenkin harrastuksemme alkoi tuntua helpolta, rentouttavalta ja ennenkaikkea, käsite kallis sai ihan uuden merkityksen 

Olen jumittuneena (kirjaimellisesti) pentukopan viereen. Jos liikun, mamma nousee niin, että pennut sinkoilevat. Istun siis kuin tatti pentulaatikon vieressä. Mutta asiaan... Sain lahjaksi kirjan "Kansainvälinen koiratuomari Kari Järvinen". Kirja pelasti minut pitkästymiseltä. Se on hauskasti kirjoitettu ja lukaisin sen kannesta kanteen.

Jäin hieman kaipaamaan vinkkejä siitä, millainen on hyvä handleri. Nyt vain mainittiin, että on hyviä, niitä jotka luulevat olevansa hyviä ja niitä, jotka eivät yritä uskotella edes itselleen olevansa hyviä.

Suosittelen lämpimästi.

Kuka kaipaa novascotian noutajaa? Se otettiin kiinni Laajalahdessa illalla kuuden aikoihin, mutta kiinniottaja ei voinut pitää sitä kotonaan. He olivat kävelleet ympäri, mutta kukaan ei etsinyt / kaivannut koiraa. Niinpä puhelimeni soi ja lähdin hakemaan koiraa, sillä Viikki menee kiinni lauantaisin klo 16. Huomenna ovet avautuvat klo 10.

Soitin poliisille, mutta kukaan ei ole kaivannut sitä. Koira on hyvin koulutettu ja muutenkin rauhallinen mukava otus. Jos joku tietää, kenen se voisi olla, olisi mukavaa, että omistaja löytyisi, Viikkiin on kurja jättää koira.

***

Loppu hyvin kaikki hyvin. Iiris 5 v. oli ollut kyläilemässä perheen kanssa Laajalahdessa ja juoksu oli alkamassa. Ilmeisesti Iiris oli päättänyt lähteä takapihalta vähän tutkimaan paikkoja, mutta koska paikka oli vieras, Iiris oli eksynyt. 

Omistaja soitti puolen yön jälkeen ja tuli hakemaan Iiriksen kotiin.

Meille tuli vieraita, jotka halusivat tutustua villakoiriin paremmin. Kerron mielelläni rodusta ja minusta on mukavaa, jos koiran hankintaa mietitään kunnolla. Itsekin olen usein vieraillut kasvattajien luona, kun olen harkinnut rodun vaihtoa. Toistaiseksi olen päätynyt pysymään "omassa rodussani". Vaikka oli millin päässä, ettei meillä ole mustaterrieriä...

Ostin kirjan "Joka koiran lakitieto".

Kirjassa on koirien pitoon liittyviä oikeustapauksia ja niiden ratkaisuja juristin näkökulmasta. Kirja on aika mielenkiintoisesti kirjoitettu ja esimerkit elävästä elämästä. Luin sen yhdeltä istumalta alusta loppuun ja nyt odottelen jatko-osaa.

Kirja oli edullinen, 15 euroa ja sitä voi tilata suoraan Pekka Hannulalta (pekkahannula@hotmail.com)

Ensimmäinen tunti sujui auringon paisteessa. Sitten juuri tuntien välissä tuli vettä kuin saavista kaatamalla 10 minuuttia. Sen jälkeen saimmekin treenailla kuivassa säässä sateenkaaren alla.

Tällä viikolla tein päätöksen (melko lopullisen), etten enää vedä agilitytreenejä seuroille. Vekoran treeneissä olivat melkein kaikki läsnä ja täytyy sanoa, että vaikka tämä kausi ei ihan vielä ole lopussa, tätä porukkaa tulee ikävä.

Tänään vedin kaksi tuntia agilitya Veikkolassa. Tästä kesästä jää päällimmäisenä mieleen jumputusmusiikki, kun jumppaajat liikkuvat musiikin tahdissa viereisellä kentällä. Windylla oli aika sievät pampulat.

Tänään minijoukkueemme kisasi rotu-race-kilpailussa. Joukkueessa olivat Freddy, Rousku, Junior ja Snögö. Joukkueita oli 38, Villakoiratädit starttasivat kolmanneksi viimeisinä. Villakoiratädit eivät sijoittuneet kolmen parhaan joukkoon, mutta yritystä kyllä oli (sija 23).

"RotuRace on leikkimielinen kaikille koiraroduille – myös sekarotuisille – suunnattu vauhdikas juoksutapahtuma. Nimensä mukaisesti RotuRace- joukkueen muodostaa neljä samanrotuista ja – kokoista koiraa, jotka kilpailevat kokonsa mukaisissa luokissa. RotuRacessa on viisi eri luokkaa: minit, midit, maxit, jättirodut ja vinttikoirat. 

Juostava matka on 80m ja tyyli täysin vapaa – omistaja saa käyttää kaikki mahdolliset keinot innostaessaan koiransa huippuvauhtiin tai jopa itse juosta tuon matkan koiransa puolesta, jos koira päättää tehdä tenän juostavan matkan suhteen! Juuri tämä tekee RotuRacesta niin hauskan; mukaan voivat tulla ihan kaikki koirat rodusta, harrastustaustasta tai koiran taidoista riippumatta! 80m voi taittua tyylikkäästi kävellen ja maata haistellen tai hurjana ajo-haukkua kiljuen! Ja tärkeintä on, että kaikilla on hauskaa.

RotuRacessa palkitaan nopeimpien suoritusten ja tsempparipalkintojen lisäksi myös hauskin joukkueasuste sekä hauskin joukkuenimi – joten huumoria ja pähkähulluja ideoita saavat joukkueet vapaasti toteuttaa!"

Tänään järjestimme leikkimielisen Match Show:n näyttelytreenisarjan päätteeksi. Kaikki saivat lakut ja denta stickit, voittajat saivat myös pokaalit.

Olen kerran aiemmin ollut Match Show tuomarina, tällä kertaa se meni jo enemmän rutiinilla. Vain parin koirakon kohdalla olin epävarma, kumpi olisi sininen, kumpi punainen. Voittaja oli pomeranian, jolla oli mahtava lavasäteily ja se selkeästi nautti omistajansa kanssa esiintymisestä. Koiran turkki oli upeassa kunnossa ja se esitettiin kauniisti.

Ongelmat (lue vinkit), voi mainita:

1) Opeta koira kulkemaan suorana eteenpäin, kuonosta häntään pysyy koko ajan suora linja, profiili tulee esille. Älä anna koiran astua tassuilla ristiin, vaan tuomarista katsottuna etuliikkeissä / takaliikkeissä, tuomarin pitää nähdä jalkojen liike koiran selkärangan ollessa suorana.

2) Älä anna heiluvan / roikkuvan hihnan viedä huomiota pois koirasta.

3) Pidä oma ryhti hyvänä, liiku dynaamisesti (älä laahusta kumarassa), katso koiraasi ihaillen. Jos tuomarista näyttää, että olet tyytymätön koiraasi, miksi tuomarikaan pitäisi siitä?

4) Pidä hihna 90 asteen kulmassa ylöspäin. Älä kisko koiraa takanasi (koira näyttää flegmaattiselta), älä anna sen kiskoa sinusta poispäin sivulle (eikö teillä ole hauskaa yhdessä, kun koira ottaa hajurakoa), älä anna sen vetää eteenpäin (koira näyttää huonosti koulutetulta ja liikkeet kärsivät, kun etujalat sutivat tyhjää).

Ja sokerina pohjalla tuomarin päiväkirjasta: Rakas päiväkirja, tänään eräs koirakko pyysi minua puristamaan sormeni koiransa rintakehän ympärille, ko. rodussa aikuisen miehen sormien pitää yltää rintakehän ympäri ja koira on hieman aristellut sitä. Tein työtä käskettyä. Kehien jälkeen vaihdoin omistajan kanssa muutaman sanan: "Nyt se onnistui hienosti, koiralla on karu tausta, se ei ole oikein sallinut rintakehään koskemista ja oli kiva, kun se ei purrut!" Mitä? "Juu, tosi kiva, heh heh".

Lounaan jälkeen suunnistimme Jumbon Faunattareen, missä olimme luvanneet esitellä toy- ja kääpiövillakoiria. Alussa oli hetken hiljaista ja Rousku otti rennosti syöden luutaan ja me haimme jäätelöt itsellemme.

Mutta pian alkoi vilinä ja vilske. Silittäjiä oli vauvasta vaariin, tyttöjä ja poikia, naisia ja miehiä. Rousku näytti temppuja ja yleisöllä oli hauskaa. Dana sai ansaittua huomioita vaaleanpunaisissa rattaissaan, vaaleanpunainen rusetti päässään, seistessään kahdella jalalla ja vilkuttaessaan namin toivossa.

"Oi kun ne ovat söpöjä!" Heh heh, mitäs siihen voi sanoa? Niin ne ovat  : )

Aamun Hesarissa iski silmään uutinen: Iranissa on kehotettu kaihtamaan koiria lemmikkeinä.

Yael veti nuorten leirin ja palaute oli positiivista. Ylhäällä oikealla leirin päättänyt rally-tokon leikkimielinen kisa, kolmelle parhaalle pokaalit ja kaikille suklaapatukat.

"Leiri olisi voinut kestää pidempään. Leirillä oli kivaa mennä agilityradalle ja oli kivaa kun pystyi lainaamaan koiraa. Leirillä ei ollut mitään tylsää"
"Leiristä oppi todella paljon. Kivointa oli agility ja etsintä. Olisi ollut mukavaa, jos opituista tiedoista olisi saanut esim. pienen infopaketin / kirjoitetun kertauksen"
"Leiri oli monipuolinen. Saimme paljon vinkkejä uusista harrastuksista. Mukavin aivan uusi laji meille oli rally-toko. Leiri oli aika lyhyt, mutta toisaalta ymmärrän, etteivät koirat kauempaa jaksa keskittyäkään... Kiitos sinulle ja äidillesi!"
"Kivointa oli rally-toko, koska siitä ei ollut aiempaa kokemusta. Leirillä ei ollut oikein mitään kurjaa. Plussaa: leirillä oli ihan sika hauskaa, oppi paljon uutta, saatiin kokeilla paljon asioita itse, pienet tauot. Miinusta: joskus joutui odottamaan kauan, näyttelyitä hinkattiin vähiten. Yhteenveto: Opittiin tosi paljon uutta!"
"Oli kivaa, mutta kurssina olisi ehkä parempi, ettei koirat väsy. Agi oli kivaa ja sain hyvää palautetta ja kehitettävää. Koiraetsintä oli kivaa. Toko ei niin kiinnostanut"
"Enemmän pureutumista näyttelyyn. Oli hauskaa ja monenlaista touhua"
"Kivoin laji: rally, tylsin laji: toko. Leiri oli tosi hauska. Oma koira keskittyy nyt paljon paremmin. Leirin ohjaajat olivat kannustavia. Leiri maksoi vain 50 euroa = sopiva hinta, kaikilla on varaa"
"Hauskimmat lajit olivat rally-toko ja agility. Jos pitää sanoa tylsin, niin hmmm.... ehkäpä BH. Sinä Yael osasit opettaa, olit hauska, kannustit ja olit tosi KIVA! BH:hon voisi tehdä jotakin lisää esim. kaavion harjoittelua, siis vaikka 20 askeleen seurausta. Opin paljon asioita erityisesti tokossa, näyttelyssä, agissa sekä rallyssä. Koiraetsintä oli hauskaa. Nähdään seuraavilla kursseilla ja leireillä!"

Kokous pidettiin Ruoholahdessa. Kanaali on idyllinen, mutta täytyy myöntää, että ei täällä kyllä mikään terassikeli ole, vaikka muutama sitkeä sissi ulkoterassilla istuikin.

Tyttäreni riensi aamulla AGRYn talkoisiin edustamaan meitä. Porukkaa oli paikalla kiitettävästi ja esteet ovat taas siinä kunnossa, että voimme huoletta treenailla raikkaassa meri-ilmassa.

Koiramme lehdessä oli juttua ulkomaisista rescuekoirista ja niiden tuomista tautiriskeistä. Asia oli esillä myös viime vuonna eläinlääkäripäivillä.

Yksityisellä koirakoulupuolella huomaa myös toisen karun tosiasian. Kaikki kadulta talteen otetut koirat eivät ole suloisia, kiitollisia pikku turreja, vaan osalla on karu tausta ja ne käyttäytyvät sen mukaisesti. Ne voivat olla epäluuloisia ja agressiivisia ihmisiä ja muita koiria kohtaan.

Toki onnistuneitakin sijoituksia on, mutta kun rescuekoiraa harkitsee, on hyvä muistaa, että sitoutuu melkoisen haastavaan suhteeseen.

AGRYn vuosikokous oli ja meni.

Päädyimme Yaelin kanssa hallitukseen, tavoitteena ainakin järjestää syysleiri ja saada ensi talveksi lämmin treenitila. Tosin ehdin niitä jo ehdotella kouluttajien kokouksessa...

Eilen illalla suunnistin keskustaan City-Puudeleiden hallituksen kokoukseen. Seuraava kokous onkin vuosikokous, joten tämä oli vuosikokousta valmisteleva kokous. Huomatkaa katu, eilen ajokeli oli mitä mukavin, kaikki päätiet olivat kuivina ja sulina, meno oli kuin kesäpäivänä.

Niille, jotka eivät vielä ole vierailleet City-Puudelien uusilla kotisivuilla, käykää katsomassa!

Vartissa oli juttu eläinsuojelutarkastajien työstä Helsingissä. Näinä aikoina on mukava nähdä, että eläinsuojelun eteen tehdään konkreettisesti työtä. Viime vuonna 298 käyntiä, 42% tapauksista päädyttiin kiireelliseen huostaan ottoon.

Ministeri Sirkka-Liisa Anttila kommentoi Hesarissa 23.2. "Ministeri ei voi vastata jokaisen eläimen hyvinvoinnista Suomessa, eikä ministeri voi istua karsinan laidalla vahtimassa...". 

Anttila / IS
Anttila / MTV3
Anttila / Jan Rossin blogi

Hesarissa oli artikkeli koirien rekisteröinneistä, kääpiökoiria rekisteröitiin vuonna 2000 4155 ja viime vuonna 2009 9059. Siinä on aikamoinen kasvu.

ASB taasen listasi viime vuoden agilitytilastoja:

TR-listalla ykkösenä oli bordercollie, sijalla 12 oli sheltti, sijalla 63 kääpiövillakoira, sijalla 99 keskikokoinen villakoira ja sijalla 491 toyvillakoira. Sijoja oli 1-999, mutta sinne ei siis mahtunut yhtään isoa villakoiraa. 

Starttitilastot näyttivät seuraavanlaisilta:
Isovillakoirat 88/129 (startit vuonna 2009/2008)
Kesikokoiset villakoirat 390/478
Kääpiövillakoirat 689/729
Toyvillakoirat 112/134

Kaikissa kokoluokissa startit olivat vähentyneet, syystä tai toisesta. Vertailun vuoksi:

Borbercolliet 3706/3028
Sheltit 3317/3492

Meitä haastateltiin Vekoran lehteen ja valitsin kuvaksi Pöffin vauvana. Uskokaa tai älkää, niin valkoisista koirista on helpompi ottaa kuvia kuin mustista.

Freddyn menestyksestä innostuneena ajattelin hieman perehtyä näyttelykehien salaisuuksiin. Täytyy tunnustaa, etten ole oikein koskaan ajatellut itseäni näyttelyihmisenä. Mutta toisaalta olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että koirasta, jota käytetään jalostukseen, olisi hyvä olla olemassa puolueeton mielipide tai tarkemmin ottaen muutama puolueeton mielipide.

Minulla oli aikaisemmin boksereita, joiden näyttelyihin vieminen pelkistyi siihen, että niitä pyyhkäistiin säämiskällä ennen kehää. Villakoirilla taasen näyttelyyn valmistautuminen on useiden tuntien työ. Hyvä turkki ja taidokas leikkaus hakkaavat mennen tullen koiran, joka ei ole hyvässä näyttelyleikkauksessa.

Mutta nyt päätin tarkastella asiaa, en trimmauksen näkökulmasta, vaan siitä, miten ammattihandlerit ja tuomarit näkevät koiran kehässä. Omat kokemukseni kehätuomarina ovat kovin vaatimattomat, mutta sitäkin opettavammat (minulle).

Mutta kirjan antia... George G. Alston on ollut 30 vuotta ammattihandlerina ja hän kirjoittaa mukaansa tempaavasti. Kirjassa kerrataan perusteet. Jos koira ei ole tottunut olemaan väkijoukossa, muiden koirien ympäröimänä, ei ole tottunut siihen, että vieraat ihmiset koskevat siihen, ei osaa kävellä neljä jalkaa maassa tai ei osaa seistä paikallaan tai ottaa kontaktia esittäjään, on turha mennä kehään tuhlaamaan rahojaan. 

Silloin koirakoulu on oikea paikka aloittaa koiran sosiaalistaminen.

Olen nyt puolessa välissä kirjaa ja olemme siirtymässä pro vinkkeihin. 

Aika vierii vauhdilla kohti joulua ja pidimme Ketterien Koirien viimeisen hallituksen kokouksen tämän vuoden puolella. 

Koiratanssistahan tulee virallinen laji ensi vuoden toukokuussa ja ainakin alustavasti Ketterät Koirat on suunnitellut olevansa aktiivinen koiratanssisaralla.

Kennelliiton sivuilla surffatessani huomasin, että siellä oli pieni uutinen myös Etsijäkoirien liittymisestä Kennelliittoon. Meidän koiraetsintäharrastuksemme on ollut vähän jäissä, mutta kuulumme Etsijäkoiraliittoon ja ensi kesänä voisi taas aktivoitua.

Olimme Yaelin kanssa lauantaina Kennelliiton järjestämillä kasvattajapäivillä ja päivä oli mielenkiintoinen. Ensin Agria esitteli statistiikkaa eri rotujen sairastuvuudesta (eläinlääkärikäynnit) ja todennäköisyydestä, että tietyn rotuinen koira kuolee ennen 10:ttä elinvuottaan.

Tieto on myös saatavilla CD:nä (35 euroa).

Se mistä olin yllättynyt ja iloinen, oli, että villakoiria ei listojen kärjessä näkynyt, vaikka pieniä villakoiria oli otoksessa yli 3000, isoja muistaakseni puolet tuosta.

Sitten Anna Hielm-Björkman Yliopistolta puhui koiran kivusta.

Koira ei aina välttämättä ilmaise kipua, on omistajan vastuulla huomata koiran kipu. Tosin oli myös puhetta siitä, että osa koiraroduista on stoalaisia ja toiset sitten ilmaisevat kivun herkemmin. No, villakoira ilmaisee melko helposti kivun tunteensa.

Anna kertoi myös villakoirasta, joka ontui todella pahasti. Sitä tutkittiin ja tutkittiin, mutta mitään ei löytynyt. Lopulta omistajaa pyydettiin siirtymään toiseen huoneeseen. Koira lakkasi ontumasta. Omistajan palatessa, koira ontui välittömästi.

Omistaja oli lohduttanut "kipeää" koiraa makupaloilla ja fiksu villakoira oli oppinut välittömästi, kuinka onnutaan.

Ja huom huom agilityporukat, koira voi olla kipeä, vaikka menisikin radalla.

Lopuksi käytiin läpi Kennelliiton uutta ehdotusta jalostuksen strategiaksi. Ilmeisesti kohu sairaaksi jalostetuista eläimistä on herättänyt viimein ja nyt panostetaan terveyteen ja luonteeseen. Toivottavasti menee läpi.

Kuvassa Noora kaverikoirahuivi kaulassaan. Ennen mummini sairastumista Alzheimeriin, kävimme Nooran kanssa dementiakodissa säännöllisesti, joskus lastenkodissa leikkimässä ja joskus kehitysvammaisten kanssa kävelyllä.

Lupasin tehdä Itä-Helsingin kaverikoirille kotisivut ja päivällä saimme hahmoteltua niitä Miian kanssa kasaan.

Lisätietoa kaverikoiratoiminnasta Kennelliiton kaverikoirasivuilta.

Tänään oli AGRYn treenit megaryhmäni kanssa. Jaoimme ryhmän kahtia, Yael harjoitteli toisella puolella keinua ryhmän kanssa ja minä vedin ratatreeniä toisella puolella.

Teemana oli takaaleikkaukset sekä kontaktit A:lla & puomilla.

Ilta pimeni nopeasti, mutta ilma oli kaunis syyssää.

Tänään suunnistimme Yaelin kanssa ohjeiden mukaan Stadikan tornin juurelle, mistä yllättäen löytyi helposti ilmaisia parkkipaikkoja. Olimme hieman myöhässä, sillä minulle tuli töissä pikku kriisin poikanen, jota en voinut jättää oman onnensa nojaan.

Koulutuksen aiheena oli "Tervetuloa ohjaajaksi" ja teemana oli lasten urheilun tärkeät asiat valmentajan näkökulmasta. Lasten määrä agilityssa (ja tokossa) on lisääntynyt, joten päätimme päivittää tietojamme lasten valmentamisesta.

Tänään oli ohjelmassa Konalassa tokoa ja agilitya. Kuvissa tokoryhmäläisiä.

Tokossa treenasimme liikkeelle lähtöä, paikallaoloa, liikkeestä seisomaan jäämistä ja tokohyppyä. Agilityssa meillä oli rengas, kolme hyppyä, putki, puomi ja kepit.

Treenien jälkeen oli ketterien koirien ylimääräinen kokous, jossa valittiin uusi hallitus. Lupauduin puheenjohtajaksi ja Yael valittiin varapuheenjohtajaksi. Hallituksen kokous pidettiin heti perään ja alustavaan toimintasuunnitelmaan ensi vuodelle kaavailtiin kanttarellikurssia, luonnetestiä, tokokeita (viralliset ja mölli) ja joukkueiden kokoamista ensi vuoden kisoihin, mm. tokon SM-kisoihin.

Tänään oli Vekoran syyskauden viimeinen päivä. Tokossa otimme seuraamista, paikallaoloa, luoksetuloa ja liikkeestä maahan menoa. Sää oli jo hieman syksyinen, mutta lämmin ja aurinko paistoi.

Hieman haikein mielin jätin tuon treeniporukan, joiden kanssa oli mukava treenata. Koirat olivat hyviä ja ohjaajat motivoituneita.

Illan päätteeksi vedimme vielä agilitytreenit hämärtyvässä illassa. Koska Rouskulla alkoi juoksu, Dana oli tänään treeneissä mukana.

Kävin tutustumassa AHT (American Hairless Terrier) koiria kasvattavan kennelin koiriin. 

Karvattomia koiriahan on Suomessa muutamia erilaisia, mutta näihin en ollut törmännyt aiemmin. Yleensä karvattomat koirat ovat alkukantaisia rotuja (=niillä ei ole miellyttämisen halua ja koulutettavuudeltaan ne vastaavat kissoja). Mutta nämä ovat terrieripohjaisia ja siten myös helpommin koulutettavia.

Ongelmana vain kaikilla karvattomilla tuntuu olevan hammaspuutokset, silmätulehdukset ja iho-ongelmat. Pennut olivat suloisia, niinkuin pennut aina ovat : )
 

Perjantaina oli AGRYn treenit. Sää suosi, vaikka vettä meinasikin tulla taivaalta. Kotimatkalla Länsiväylä oli suljettu, joten matelimme Lauttasaaren kautta kotiin.
 

Kouluttajien kokous oli kiinalaisessa ravintolassa. Kävimme läpi nyt pyörivät ryhmät sekä talven suunnitelmat. Talvikausi alkaa jo lokakuun puolivälissä, siihen ei enää ole kuin kivenheitto...
 

Tokokisa meni Rouskulla osittain hyvin, mutta Rousku ei olisi ollut Rousku, ellei se olisi keksinyt omaa kivaa. Ylhäällä oikealla näkyy, kun se päätti lähteä metsään leikkimään kesken vapaana seuraamisen...

luoksepäästävyys  10, 1, 10 (pisteet, kerroin, loppupisteet)
paikallamakuu 10, 3, 30
seuraaminen hihnassa, 9,5, 2, 19
seuraaminen vapaana 0, 4, 0
liikkeestä maahanmeno 7, 2, 14
luoksetulo 10, 3, 30
liikkeestä seisomaan 9, 2, 18
hyppy 10, 2, 20
kokonaisvaikutelma, 9, 1, 9

yht. 150, 2.tulos

***

Yael oli luvannut esittää pienen valkoisen ystävämme Match Showssa ja tarina menee näin:

"X ei suostunut kävelemään ollenkaan, jouduin vetämään sitä perässäni koko matkan. Mulla oli nalle joka helisi ja lihapulla, heiluttelin niitä X:n naaman edessä ja lirkuttelin et kulta rakas kävellään katso minulla on lihapullanalle!! Lopulta sanoin X:lle että kulta rakas, ei meidän tarvitse kävellä koko kehää, oikaistaan tästä puoliksi ja niin me oikaisimme ja kun X näki, että mentiin pois, niin se kipitti niin kovaa kuin sen 5 sentin jaloilla pääsi. Tuomari sanoi, että se kävelee nätisti silloin ku se kävelee (eli sen 3 metriä)."

Mutta siis 4. sija kuitenkin : )


 

Töiden jälkeen suunnistin keskustaan. Jätin auton Stockmannin parkkiin ja kävelin City-Puudeleiden hallituksen tapaamiseen Cafe Ursulaan. Käsittelimme syyskokousta ja syksyn aktiviteetteja.

Sieltä suunnistin Fitness Clubin aktiivien tapaamiseen, ulkona oli kaunis ilma ja oli mukava kävellä pitkästä aikaa Helsingin keskustassa.

Yael on vetänyt jo pidempään Bichoneille agilitya. Ylläoleva kortti oli kiva yllätys  : )
 

Näin livenä elämäni ensimmäiset AHT:t eli American Hearless Terrier. Olen surffaillut AHT sivuilla ja liittynyt heidän keskustelupalstoilleen.

Ensivaikutelmaksi jäi kuva avoimista ja kivoista koirista, hännät heiluivat ja olivat reippaasti pystyssä.
 

Tänään oli paikalla mega suuri ryhmä, osittain siksi, että ryhmä on suuri, 13 koirakkoa. Osittain siksi, että seuraavan tunnin vetäjän hevonen oli sairastunut ja ryhmäläiset tulivat minun tunnilleni.

Mutta onneksi aurinko paistoi ja kentällä oli mukavan lämmintä. Valoakin riitti ihan loppuun asti.

Harjoittelimme U-rataa, hyppy, hyppy, kepit, hyppy, putki, puomi ja aita. Ensimmäisellä kierroksella U yhteen suuntaan, toisella kierroksella U myös takaisinpäin ja kolmannella kierroksella U yhteen suuntaan.

Ryhmässä on hyvin eritasoisia koirakoita, jäin parin koirakon kanssa kertaamaan keppien ja puomin perussuoritusta muiden jo lähdettyä. Muutama koirakko on selvästi kisavalmiita, muutama ei niin estevarmoja, mutta suurin osa jossain estevalmiiden ja möllitason tietämillä.

Jossain vaiheessa iltaa pari koiraa aloitteli kunnon koiratappelua,silmäkulmastani näin Yaelin ottavan kunnon spurtin kohti riitapukareita ja sai kuin saikin tilanteen rauhoittumaan. Tilanteesta selvittiin ilman vaurioita, mutta muistutti siitä, kuinka tärkeää on pitää koirat kiinni ja hallinnassa, kun ei ole oma vuoro menossa.

Verrattuna Vekoran kenttään, AGRYn kentän koko on hyvä, pohja on parempi ja esteet ovat paremmat. 
 

Jonossa on sen sata päivitysideaa & pyyntöä, aika vain ei aina anna periksi nettisivujen päivittämiseen.

Mutta nyt muita kotihommia vältellessäni, rustasin kasaan paljon kysytyn maililista -sivun. Olemme lähettäneet kasvateillemme ja trimmausasiakkaillemme kuukausittaisen mailin, mutta lisäilleet listalle myös tuttavia ja kylän miehiä. Listan hallinnointi ottaa joskus koville, lupaan lisätä jonkun ja unohdan asian saman tien.

Nyt kuitenkin hyvä, mutta kovin lyhytkestoinen muistiparkani sai helpotuksen asiaan. Jokainen voi lähettää pyynnön netin kautta mailiboksiini, jolloin todennäköisyys päätyä listalle kasvaa huomattavasti.

Tutustu infomailiin.

Minua pyydettiin Pelastetaan Koirat Match Showhun, Yaelia pyydettiin kehäsihteeriksi ja heikkona hetkenämme suostuimme. Olemme aiemminkin olleet mukana järjestämässä heidän jokavuotiseen tapahtumaansa mm. leikkimielisiä agilitykilpailuja, mutta tällä kertaa siis näin.

Match Show tuomarina olo on huomattavasti helpompaa kuin koiratanssituomarina olo.

On aika helppo nähdä kahdesta koirasta kumpi on parempi. Haastavampaa oli valita finalistien keskuudesta paras, kaikki loppuun selvinneet olivat hyviä.

Vinkkinä katseltuani 46 koiraa:
- Varmista, että koira juoksee suoraan, ei kylki edellä
- Varmista, että koira ravaa, ei laukkaa, hyppele eikä kävele
- Jos koira katsoo sinua, varmista, että tuomari näkee koiran profiilin (ei päätöntä koiraa)
- Kuuntele tarkasti mitä tuomari pyytää sinua tekemään
- Opeta koira seisomaan pöydällä ryhdikkäästi tyynen välinpitämättömänä
- Pidä koira asennossa silloinkin, kun luulet, ettei tuomari katso
- Varmista, ettei koiralla ole hammaskiveä eikä takkuja

Ja kyllä, joillakin koirilla on lavakarismaa, se näkyy ja saa koiran erottumaan isosta laumasta. Koirassa vain on sitä jotakin täysin riippumatta rodusta.

"Yhdysvaltojen pentutehtaat ovat aiheena tämänpäiväisessä Oprah-show'ssa, nelosella klo 16.45.

Ohjelman esittelyinfon mukaan jopa 99% Yhdysvaltojen eläinkaupoissa myytävistä koiranpennuista tulee näistä surullisista paikoista. Ohjelmassa näytetään, miten julmasti pentutehtaiden tuotantolinjalle joutuneita koiria kohdellaan."

Asia voi tuntua kaukaiselta, mutta kyllä meille Suomeenkin tuodaan pentuja epämääräisistä olosuhteista.

http://www.ovitz.net/pentutehdas.htm

http://www.ovitz.net/koira.htm

Jimmy oli meillä puunattavana ja ensi kertaa näin hampaiden puhdistuksen hammaslangalla. Maailma on menettänyt erinomaisen pieneläinhoitajan Yaelissa.

Aamu alkoi teltan pystytyksellä nurmen ollessa vielä aamukasteesta märkä.

Jimmy päätyi tuomarin pöydälle ja sai varasertin : )

"Excellent breed type, square, short line, good rear angulations, correctly layback shoulders, correct tail set, head well balanced, good chisling, leen back skull, correct eye shape, would prefer tighter foot, good coat texture for age". / Doris Cozart USA

Tänään pentunäyttelyssä tapasin napakan pikkuisen chihupojan omistajineen. 

Monet näkemäni chihut ovat olleet hieman aran oloisia, mutta ei tämä pakkaus. Kun juttelin omistajan kanssa, poju nosti tyynesti jalkaansa omistajansa kassia vasten.

Chihu oli aika veikeä kaveri.

Olimme pidempään jo yrittäneet löytää yhteistä aikaa kalenterista, mutta onnistuin kuin onnistuinkin näkemään pikkupirpanan (660 g), ennenkuin se lähtee uuteen kotiin.

Ihan vain vertailun vuoksi / muistutuksena itselleni, se pissasi teelusikallisen (2 euron kolikon kokoisen läntin), kun sille tuli "HIRVEÄ" pissahätä. 

Vrt Eetun pissahätä (vaippa jo yksin painoi enemmän pissan jälkeen kuin ko. musta pikkupirpana)...

Kävin tervehtimässä kääpiösnautserivauvoja. Koiranpennut ovat aina yhtä suloisia. Pienet vauhtiveikot uuvahtivat lopulta.

Hieman vaimeaa, kaikki koiramme ovat juoksussa, joten vain Niina oli mukana. Nooraa emme viitsineet ottaa mukaan, kun se olisi joutunut odottamaan tokotunnin ajan... Nooran eroahdistus ei olisi kestänyt odottelua.

Meillä oli helppo ympyrärata, harjoittelimme eteenpäinmenoa, irtoamista, keppien sisäänmenoa ja pumin kontakteja. Ilma oli kaunis ja aurinko paistoi.

Tokokausi on korkattu auki. Tänään harjoittelimme perusasentoa, vetämättä hihnassa kulkemista ja paikallaoloa.

Perusjuttuja kaikilla:
1) Kunnolliset namit mukaan (juustoa, lihapullaa, nakkia)
2) Puolikuristava panta (ei saa kuristaa ollessaan "kiinni")
3) Kaikki liikkeet alkavat ja loppuvat, selkeä lopetuskäsky

Muutama linkki:
Mitä tehdä odotellessa omaa vuoroa
Ruuhkabussissa
Temppu ja kuinka se tehdään
Koiran palkkaaminen
Kontakti koiran koulutuksessa

Harjoittelemme mukaillen alokasluokan liikkeitä, lähtien nollasta liikkeelle:

Luoksepäästävyys:
Tuomarin tulee vaikeuksitta lähestyä koiraa ja tarkastaa sen hampaat.

Paikalla makaaminen:
Ryhmäliike, vähintään kolme koiraa, jossa koirien välit ovat noin 3 m. Ohjaajat poistuvat koirien luota, noin 20 m päässä he pysähtyvät ja kääntyvät koiraan päin. Paikallamakaamisaika on 2 min.

Seuraaminen kytkettynä:
Koira seuraa ohjaajaa pää tai lapa ohjaajan vasemman polven kohdalla talutin löysänä. Tuomari antaa määräykset nopeuden ja suunnan muutoksista. Liikkeelle lähdettäessä tai nopeutta muutettaessa saa käskyn toistaa. Ohjaajan pysähtyessä koira istuutuu perusasentoon ilman eri käskyä.

Seuraaminen taluttimetta:
Samanlainen liike kuin seuraaminen kytkettynä, mutta ilman talutinta.

Maahanmeno:
Koira seuraa vapaana. Tuomarin kehotuksesta ohjaaja antaa käskyn/käsimerkin, jolloin koira menee nopeasti maahan. Ohjaaja jatkaa pysähtymättä noin 10 m päähän ja kääntyy koiraan päin. Tuomarin käskystä hän palaa koiran luo ja käskee koiraa istumaan.

Luoksetulo:
Koiran istuuduttua käskystä menee ohjaaja tuomarin määräyksestä noin noin 20 metrin päähän koirasta, joka istuu paikallaan koko ajan. Luvan saatuaan kutsuu koiran luokseen.

Seisominen:
Koiran seuratessa vapaana sivulla ohjaaja tuomarin kehotuksesta komentaa koiran seisomaan. Ohjaaja jatkaa pysähtymättä noin 10 m., tekee täyskäännöksen ja tuomarin käskystä palaa koiran luo.

Tänään oli taas nuorten urosten päivä.

Puhelin soi illalla ja langan päässä oli vuoden vanhan isovillakoiran omistaja. Kyseessä oli uros ja koti oli jo toinen, mutta lähtö oli edessä tästäkin kodista. Koira on yli-innostunut ja ryntäilee muita koiria päin. Kuuntelin pitkän tarinan ja totesin, että minusta kyseessä oli vain normaali nuori isovillakoirauros. Onneksi moni haluaa villakoiran, joten uusi koti löytyy helpohkosti. Koira kuulosti hankalalta, mutta ihan tervepäiseltä.

Sitten tuli illalla O piipahtamaan. O ei halua, että sitä trimmataan, harjataan, karstataan. Aiemmin kaikki on sujunut hyvin, mutta kun 1-vuotis synttäreitä vietettiin, niin O päätti, että nyt loppui. Se puri omistajalleen reiät käteen, niin etteivät nahkahanskatkaan auttaneet.

O päätyi trimmauspöydälleni ja kuinka ollakkaan, se oli kuin pikkuinen enkeli. O:n omistaja harjoitteli Rouskun kanssa karstausta ja konetöitä, se sujui hyvin. Nyt vielä kun saisi nuo kaksi toimimaan yhteen, alustava suunnitelma O:n pään menoksi on tehty.

Päädyin Joseran SensiPlussaan. Se on hyvää ruokaa, vatsaystävällistä ja ravintoarvot kohdallaan. Käytin sitä aikoinani pari vuotta ja olin siihen tyytyväinen.

Tänään oli jalostusneuvojien kurssin 2. päivä. Vaikka kurssi olisi kestänyt 2 päivän sijasta 2 viikkoa, olisin silti varmasti vieläkin täynnä kysymyksiä. Tuo kurssi ei sinällään antanut vastauksia, vaan auttoi ymmärtämään, kuinka paljon on asioita, joista pitäisi tietää enemmän.

Lisäksi kuunneltuani kanssakurssilaisten juttuja omista rotuyhdistyksistään, olin enemmän kuin kiitollinen villakoirakerhon toiminnasta ja ihmisistä siellä.

8.30 Aamukahvi
9.00 Uusi koirarekisteriohje ja PEVISA
10.00 Jalostustavoitteena terve rakenne ja ulkomuoto
11.00 Jalostustavoitteena luonne ja käyttäytyminen
12.00 Lounas seisovasta pöydästä
13.15 Lonkka - kyynärniveldysplasia
14.00 Kennelliiton ohje jalostustoimikunnille
15.00 Kahvi
15.30 Lopputentti

Aamulla anivarhain suunnistimme tyttöni kanssa Kennelliiton jalostusneuvojien peruskurssille.

Lyhyesti tämän päivän antia:

1) Kyllä osaa olla koirilla perinnöllisiä sairauksia... Kun kuuntelee listaa, villakoirien viat tuntuvat aika kevyiltä ongelmilta (suurin osa ei ole kivuliaita / kuolemaan johtavia).

2) Valkoinen villakoira ei ole valkoinen geneettisessä mielessä.

3) Ehdottomasti päivän mielenkiintoisin juttu oli melanosyyttien puutos sekä tieto siitä, että ne lisääntyvät ja vaeltavat myös syntymän jälkeen (valkoiset karvat jalkapohjissa ja rintalastassa).

4) JTO:ta pitäisi ihmetellä ja katsella uusin silmin.

5) Tiukka paketti perinnöllisyystieteen perusteita, geenitestiasiaa, jalostuksen perusteita, jalostusstrategiaa, JTO-infoa ja perinnöllisten sairauksien vastustamisasiaa.

Kun tulimme kotiiin, katsoimme vielä nauhalta uudelleen BBC:n dokumentin sairaaksi jalostettu.

"Pelkkä puhe ei enää riitä, tarvitaan tiukkaa toimintaa, totesi Britannian suurimman eläinsuojelujärjestö Dogs Trustin puheenjohtaja Clarissa Baldwin The Times -lehdessä katkaistuaan suhteensa sekä maailman kuuluisimpaan koiranäyttelyyn, Cruftsiin, että Britannian kennelliittoon.

Baldwinin Dogs Trust syyttää molempia koirien jalostamisesta niin pitkälle, ettei se enää ole eläimen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta hyväksyttävää.

Pedigree Dogs Exposed -dokumentin mukaan muun muassa vuonna 2003 Cruftsissa näyttelyn paras -tittelin voittanut kiinanpalatsikoira oli niin pitkälle jalostettu, että se pystyi hengittämään vain vaikean leikkauksen jälkeen. Erään cavalier kingcharlesinspanielin kallo puolestaan oli liian pieni ja ahdas sen aivoille." Iltalehti

*******

8.00 Ilmoittautuminen & aamukahvi
9.00 Kurssin avaus
9.15 Perinnöllisyyden perusteita & geenitestien merkityksestä jalostuksessa
11.45 Lounas seisovasta pöydästä
13.00 Jalostuksen perusteista, käytännön jalostusvalinnasta ja indekseistä
14.00 Jalostusstrategia, JTO ja sen päivittäminen
15.00 Kahvi
15.30 Keskeisimpien perinnöllisten sairauksien vastustaminen

Agirotu 2009 järjestetään tänä vuonna Nastolassa 3-5.7.2009.

Yael lupautui agirotuun rotukoordinaattoriksi ja kerää nyt villakoirajoukkueita kasaan. Jos sinulla on koira, joka täyttää vaatimuksen: villakoira; Lähde mukaan joukkueeseen! Pienenä extralisänä olisi hyvä, jos koirasi tuntee agilityesteet noin suunnilleen.

Joukkueita kasataan sekä kisaavat että möllit kaikissa kokoluokissa. Joukkueiden lukumäärää ei ole rajoitettu, joten kaikki mahtuvat mukaan.

"Finnish Open viikonlopun  suosituin tapahtuma on kuitenkin Agirotu-carneval, joka on  hauska  viestivaihtona käytävä joukkuekilpailu. Jokaiseen joukkueeseen kuuluu neljä  tarkalleen samanrotuista koiraa. Kilpailuluokkia on kaksi:

1. aloittelevat koirat, jolloin joukkueessa saa olla vain yksi ennestään virallisissa kilpailuissa kilpaillut.
2. kilpailevat koirat, jolloin joukkueessa on  2 tai useampi  ennestään virallisissa kilpailussa  kilpaillut."
   
   Lähde ASB-lehti

Elämä soljui tasaisen rauhallisesti poodlelandiassa ja koirat söivät tyytyväisinä Nutroa. Ei ripulia, ei isoja haisevia kakkakasoja, ei silmätulehduksia, ei korvatulehduksia.

Sitten tuli pilviä taivaalle, kirje tipahti postiluukusta:" Valmistaja vaihtuu:  Osa Nutro Choice tuotteiden valmistuksesta on siirretty Unkariin uuden omistajan Mars yhtiön tehtaalle. Koko Nutro Choice tuotanto tullaan siirtämään Unkariin viimeistään kesällä 2009. Yhdysvalloissa valmistetuissa tuotteissa on pakkauksen takaosassa valmistusmerkintä: "Made in USA by Nutro" ja Unkarissa valmistetuissa tuotteissa on pakkausmerkintä: "Made in EU by Mars, Hungary".

Lopputulos: Nutron kasvattajaklubi lopetti toimintansa ja suositteli siirtymään muihin ruokiin.

Ruoan vaihto on helpommin sanottu kuin tehty. Useimmat koiranruoat eivät ole minun koirilleni sopivia. Ruoan vaihto johtaa yleensä vain ripuliin, haiseviin isoihin kakkoihin ja kuukauden kokeilun jälkeen silmä- ja korvatulehduksiin.

***

Mutta kai se on pakko ainakin yrittää (alla lista ruoista, joita olen kokeillut heikolla menestyksellä):

1) James WellBeLoved, Lamb&Rice, vihreä (!) haiseva löysä kakka, silmätulehdus alle kuukaudessa
2) Mastery Pro Adult Energy, silmätulehdus reilussa kuukaudessa
3) Royal Canin villakoiraruoka, silmä- + korvatulehdus reilussa kuukaudessa.
4) Jahti&Vahti, Kana ja riisi, eläinlääkäri suositteli ja kehui maasta taivaaseen. Silmätulehdus alle kuukaudessa.

***

Ja onnistuneita ruokakokeiluja:

1) Josera SensiPlus, sopii pitkälläkin juoksulla mutta en pidä nappulan koosta / ulkonäöstä. Taisin syöttää sitä kaksi vuotta koirilleni. Ei keinotekoisia hapettumisenestoaineita.

"Erityisesti herkille koirille suunniteltu, hyvin sulava täysravinto. SensiPlus soveltuu myös koirille joilla on herkkä ruoansulatuskanava tai joille naudan-, lampaan- tai sianliha, vehnä tai soija eivät sovi."

***

Fantsu:

Hill's Nature's Best, hyvää
Hill's Science Plan, hirveästi ilmavaivoja
Royal Canin, kiinteä, mutta haiseva kakka

***

Ja tieto koiran ruokiin käytetyistä lisäaineista lisää tuskaa... 

Jotkin lisäaineet kuten BHA, BHT, etoksikiini sekä natriumnitriitti ovat yleisesti käytössä koiran ruokien säilönnässä. Myös hyvälaatuisina pidetyt koiranruoat sisältävät usein kyseisiä aineita. Lisäaineet on voitu piilottaa sanonnan ”sisältää EU:n hyväksymiä antioksidantteja” taakse.

Pieni selvitys näistä aineista selvittää, miksi nämä helposti myös allergisoivat koiria, aiheuttavat korva-, silmä ja ihotulehduksia, toiset on yhdistetty koirilla yleistyneeseen syöpään.

Seuraava lainaus on elintarvikeviraston sivuilta:

Hapettumisenestoaineet

Hapettumisenestoaineista BHA (E320 Butyylihydroksianisoli) ja BHT (E321 Butyylihydroksitolueeni ) voivat aiheuttaa erilaisia yliherkkyysreaktioita. Alla on lueteltu esimerkkejä lisäaineista, jotka voivat aiheuttaa yliherkkyysoireita kuten nokkosihottumaa, nuhaa, astmaa, suolisto-oireita sekä iho- ja limakalvoärsytystä ja migreeniä.

Europarlamentin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnöstä,

(Linkki mietintöön):

Lisäaineet E 320 (BHA) ja E321 (BHT) ovat synteettisiä hapettumisenestoaineita, jotka voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Ne on arvioitu mahdollisesti karsinogeeniseksi tai niitä ei ole luokiteltu (WHO:n kansainvälisen syöväntutkimuslaitos IARC), ja niiden epäillään häiritsevän sisäeritysjärjestelmän toimintaa, vaikuttavan immunologiseen järjestelmään ja aiheuttavan hyperaktiivisuutta. 

Hapettumisenestoaineita eli antioksidantteja käytetään rasvan säilöntään ja ovat tarpeellisia sillä muutoin koiran ruokia härskiintyisi. Koiranruoissa käytetään kahta perustyyppiä: luonnon antioksidantteja tai synteettisiä antioksidantteja. Edellisiä ovat mm. tokoferolit (E-vitamiinin esiaste), askorbiinihappo, rosmariiniuute, lesitiini ja sitruunahappo. Jälkimmäisistä yleisimpiä ovat kemikaalit, joista käytetään lyhenteitä BHT ja BHA sekä etoksikiini. Synteettisiä antioksidantteja käytetään lähinnä siksi, että ne ovat tehokkaita jo pienissä määrissä ja tulevat siten halvaksi ruoan valmistajalle. Luonnon antioksidanttien etuna taas on niiden vaarattomuus. Antioksidantteja ei tarvitse tuoteselosteessa yksilöidä; riittää kun todetaan valmisteen sisältävän "EU:n hyväksymiä antioksidantteja". Yleensä tämä kuitenkin tarkoittaa em. synteettisiä aineita. 

On huomattava, että antioksidantteja tulee ruokaan kahdesta lähteestä. Ruoan valmistuksessa käytettyyn rasvaan (esim. tali, kananrasva ym.) on jo sitä valmistavalla tehtaalla lisätty antioksidanttia. Luotettavan kuvan ruoasta antaakin, mikäli tämäkin säilöntäaine on nimetty tuoteselosteessa. Esim. "tokoferoleilla säilötty kananrasva". Mikäli tätä ei ole mainittu, on mahdollista, että rasva on säilötty jollain keinotekoisella kemikaalilla. 

On ymmärrettävää, että päivittäin käytettynä nämä tuotteet voivat aiheuttaa eläimelle ongelmia.

Kaverini on päättänyt hankkia barbetin. Durre-poika on tulossa Ranskasta huhtikuun alussa. Ranska on vuoden alusta ollut "raivotautiriski" -maa ja sieltä koiran tuonti on vaikeutunut. Pentu
voidaan rokottaa aikaisintaan 3 kk ikäisenä ja siitä on vielä odotettava 21 vrk, ennen kuin koiran saa tuoda Ranskasta Suomeen. 

Barbetyhdistyksen kotisivut.

Odotan mielenkiinnolla, millainen pikkuotus sieltä on tulossa. Minusta barbet näyttää vähän vesikoiralta... Niihin sekoitetaan yhä mm. portugalin vesikoiraa ja isovillakoiraa, koirat kuitenkin rekisteröidään puhtaina barbeteina, isä vain on rekisteripapereissa väärä... Mutta koska kaikki barbetpiireissä tuntuvat tietävän ja hyväksyvän asian, niin ehkä se siitä.

Turkinlaadussa tuntuu olevan isojakin eroja lähes suorasta karvasta ihan korkkiruuvikiharaan. Osa kuulemma huopaantuu helpommin ja osa ei huopaannu laisinkaan. Turkki ajellaan vesikoirien tapaan alas aika ajoin, pää jätetään kuitenkin pitkään karvaan.

Eilen oli City-Puudeleiden vuosikokous, menin sinne suoraan töistä. Oli mukava suunnitella tämän vuoden juttuja ja tavata muita villakoiraihmisiä.

Sillä aikaa kun siemailin teetä, Bicho oli Yaelin mukana treeneissä. Se pääsi Camillan demokoiraksi kaukokäskyjen harjoittelussa ja osasi kaiken upeasti! Harkitsen BH-treeneihin menoa sen kanssa.

Kuuletteko lumikenttien kutsun?

Entinen työkaverini laittoi minulle mailia, hänellä on pieni huskyn pentu, nyt 12 viikkoa. Sovimme tapaavamme ensi viikolla lounaan merkeissä, silloin kuulen varmaan enemmän pikkuisesta.

Lounaan jälkeen lähdimme pirteinä kohti mökkiä (Mieheni:"Liian paljon lunta, ei sinne pääse perille." Daniel: "Miksi minun pitää tulla mukaan?").

Mutta niin vain lähdimme liikenteeseen, tavoitteena hakea rengas mökiltä.

Ja kuinkas kävikään, 3 kilometriä ennen mökkiä, kuvassa näkyvä ylämäki koitui kohtaloksemme. Vauhdilla ylös, sutimista, sutimista ja vauhti loppui. Mieheni: "Mitä minä sanoin?". Minä:"Ota enemmän vauhtia".

Mieheni jupisi jotain painokelvotonta ja peruutti auton mäen alle ja otti vauhtia. Nyt pääsimme muutaman metrin ylemmäs ja vauhti loppui. Minä: "Heh, heh, emme taida päästä eteenpäin?". Mieheni jupina kiihtyi, joten siirryimme Danielin kanssa jalkamiehiksi ja huomasimme ongelman konkreettisesti.

Auto + peräkärry olivat niin painava yhdistelmä, että auto liukui holtittomasti alas, jarrujen ollessa lukkiutuneina. Mutta mieheni taiteili liukuvan yhdistelmän uudelleen mäen alle...

Sitten hymyilin reippaasti: "Vaikka emme päässetkään perille peräkärryn kanssa, haluan käydä kastelemassa kukat". Mieheni & Daniel:"Mitäh?". No, peräkärry irrotettiin ja ajoimme loppumatkan mökille kastelemaan kukat.

Paluumatkalla kohti peräkärryä, huomasin maatalon tyttären, jolle kerroin pikku pikku ongelmamme. Tyttö lupasi isänsä kuskiksi ja niin isä lähti sitten pakettiautollaan mökillemme rengasta noutamaan. Hän auttoi sen peräkärryyn ja peräkärryn takaisin autoomme kiinni.

Kotimatkan nukuin autuaasti. Konalassa perheeni miesväki jupisi taas jotain painokelvotonta, kun näki portaat, mitä ylös rengas oli kannettava. Mutta niinkuin oikeanpuoleisesta kuvasta näkyy, rengas nousi ylös portaita ja päätyi yläaulaan. Se oli niin iso, ettei mahtunut ovista sisään. Tiistaina joku tulee sahaamaan / hitsaamaan sen hieman pienemmäksi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin : )

Eilen oli City-Puudeleiden hallituksen kokous ja oli mukava olla mukana pitkästä aikaa.

Kotisivujen ilmettä pitäisi kohentaa ja sisältöä miettiä. Itse innostuin näyttelyharjoituksista, ajattelin osallistua tämän kevään harkkoihin, jos vain ajat saadaan sopimaan.

Minna oli hyvissä ajoin paikalla ja ehdimme hetken rupatella punaisista villakoirista.

Yläkerrassa alkaa jo olla valmista. Yael tuli eilen yöllä kotiin klo 1, aamu oli alkanut jo klo 8. Päivät ovat hieman venyneet.

Portaat olivat ruskeat perussävyltään, niinkuin yläkerran koulutustilojen seinätkin. Vaikka tila on iso, niin tummanruskea kuitenkin pienentää sitä.

Seinämaalaukset olivat kivoja, mutta nekin saivat väistyä.

Lopulta portaidenkin maalausurakka alkoi valmistua.

Sininen väri alkaa peittyä maalin alle ja tiski alkaa hahmottumaan. Kaupan raamit alkavat myös nousta.

Mattoa siirtyi ensin trukilla 900 kiloa autoon ja sitten Samulin voimin koirakoulun tiloihin. Yael ja Camilla levittivät matot paikoilleen ja saivat urakan valmiiksi viisi minuuttia ennen tuntien alkua.

Alhaalla lattia ilman mattoa ja sitten uuden maton kanssa. Matto testattiin ihmisten ja koirien kanssa. Ei koirat ja ihmiset liukastele enää : )

Urakka alkaa olemaan voiton puolella.

Koiraurheilukeskus Lily's saa puikkoihin uuden omistajan eli Koirakoulu Kompassin ja ilme muuttuu samalla.

Yael on ollut mukana talkoissa purkamassa, rakentamassa ja maalaamassa. Pian remontti alkaa olla voiton puolella. Alla näkyvät ruskeat seinät ovat saaneet kyytiä ja tilalle on tullut valkoiset seinät.

Odottelen uteliaana lopputulosta. Olemme varanneet treeniaikaa perjantai-illalle, joten silloin pääsen näkemään lopputuloksen.

Esteet ovat saaneet uuden värin... Kukakohan valitsi sen?

Istuin leppoisasti lounaan jälkeen töissä, kun puhelin soi. Aamulla mummini soitteli, mutta nyt puhelimessa oli City-Puudelien pj. Hän kysyi, haluaisinko tulla hallitukseen varajäseneksi & rahastonhoitajaksi. Ööö, tuota, juu.

Lupasin luoda myös jonkinlaisen keskustelupalstan hallituksen jäsenille.
 
Olen aiemmin hoitanut City-Puudelien rahastonhoitajan pestiä muutaman vuoden + ollut hallituksessa. Pari vuotta olen päivitellyt tarpeen vaatiessa heidän kotisivujaan... Puudeli-ihmiset huom, sivut on juuri päivitetty!.
 
Toimintasuunnitelma näyttää kivalta:
- lonkkakuvaus
- silmä- ja polvitarkastus
- ratajuoksut
- sisä- ja ulkonäyttelyharjoitukset
- koti- ja näyttelytrimmauskurssit
- yhteislenkit kerran kuukaudessa
- flyball-kurssi
- rallytoko-kurssi
- toko- ja agilitykurssi
- kerhotapaamiset Lily’s:issä
- raunioratatutustuminen
- jälkikokeilu
- pikkujoulut
- kevät- ja syyskokous
- koiranpäivän tapahtuma 24.4.2009

Tänään oli Yaelin keskiviikon agilitykurssit Konalassa. Ensin pentuagility, jossa oli viisi nuorta koiraa. Se meni hyvin, vaikka uusi koira pelkäsi hieman uusia asioita.

Sitten olikin agility A ja siellä oli Aku mukana. Ryhmä oli aivan uskomattoman taitava ja kaikki harjoitukset pyörivät ihan putkeen.

Dana oli mukana ja se käyttäytyi kauniisti.

Yael veti tänään pentuagilityn ja agi A:n (kurssi aloitteleville). Rousku ja Dana olivat mukana, mutta Rousku kävi reilusti ylikierroksilla. Siihen taisi loppua Rouskun demokoiran ura. Dana taas ylitti itsensä ja käyttäytyi todella kauniisti. Danalle pisteet kotiin.

Aku oli mukana ja ne jotka ovat nähneet isovillakoiran agilityssa, niin Aku oli ... innostunut. Sannia jännitti hieman enemmän, mutta Sannilla niinkuin muillakin meni hyvin.

Päivän yllättäjä oli labbis, joka alussa pelkäsi putkea, mutta voi sitä riemua, kun rohkeutta löytyi sittenkin : ) Sitten putki olikin jo ihan vanha tuttu juttu. "Ai miten niin pelkäsin sitä?".

Tänään meillä oli kaksi rataa ja kun oli suorittanut radan numero 1, pääsi suorittamaan rataa numero 2. Rata 1 oli ohjauskuvioiden harjoittelua. Radalla 2 harjoiteltiin puomia.

Voi tätä maailman menoa ja uutisoinnin kynnystä... Mutta minusta aika hauska juttu kuitenkin, tuttuni laittoi juuri minulle linkin Obaman pähkäilyyn koirarodun valinnasta.

***

New York, NY  [ November 5th, 2008 ]  - As President-Elect Barack Obama prepares to move into the White House he will now have to make good on all his campaign promises, including his most important vow to his family - to get his daughters a dog. Obama reiterated his promise in last night's acceptance speech, telling his daughters "you have earned the new puppy that's coming with us to the White House."

In August, more than 42,000 Americans cast their vote in the AKC®'s poll to determine the right breed of dog for the Obamas at www.presidentialpup.com. The Poodle was chosen from a list of five hypoallergenic breeds, each with distinct characteristics that made them uniquely suited for Obama's daughter who suffers from allergies. Learn more about Poodles.

"We hope the Obamas consider the survey results," said AKC Spokesperson Lisa Peterson. "This poodle is a breed that doesn't always get the respect it deserves, but it is truly an ideal family pet. They are currently the eighth most popular breed in the U.S., according to 2007 AKC registration statistics, and the breed spent more than two decades in the top spot - a true testament to its suitability as a family pet. And while Poodles require frequent grooming, their consistent and predictable coat is crucial for Obama's daughter and all who suffer from allergies."

***

Tuossa vielä hauska juttu linkin "Learn more about Poodles" takaa:

When asked "Why a Poodle?" the late Anne Rogers Clark (the first woman to win Best in Show at Westminster) often replied: "They are Labradors with college educations. After a day of retrieving, your Lab wants to curl up in front of the fireplace and take a well deserved nap. A Poodle wants to be fourth at the bridge table and tell naughty stories!"

Ja suomeksi sama juttu menee suunnilleen näin:

Kun edesmenneeltä Anna Rogers Clarkilta (ensimmäinen nainen joka voitti Best in Shown Westminsterissä) kysyttiin "Miksi villakoira?" hän usein vastasi: "Ne ovat labradorin noutajia opistotason koulutuksella. Kun on oltu päivä metsällä, sinun labradorisi haluaa lösähtää takkatulen ääreen ja ottaa hyvin ansaitut nokoset. Villakoira haluaa olla neljäs bridge pöydässä ja kertoa tuhmia tarinoita!".

Kun tyttöni tuli kotiin, hän poimi ovenkahvastamme ISON kukkapaketin. Kuka kumma??? No kortista selvisi, että S:n omistaja oli tuonut hulvattoman kukkapaketin.  S:n omistaja mursi lonkkansa syksyllä ja pesin ja trimmasin silloin hänen isovillansa.

Jos S ei olisi ollut eräässä agilityryhmässäni vuosia sitten, en olisi koskaan hankkinut omaa isovillakoiraa.

Ei, poikani tyttöystävä ei ole kadonnut...

Mutta aamulla kun käytin koirani puoli unessa ulkona ja kun olin palailemassa kotiin päin, pimeydestä huusi nainen: "Onko siellä musta koira vapaana?!" Katsoin syyllisenä koiriani, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kaikki tiukasti hihnassa ja tiukensin vielä hieman otetta: "Ei, kaikki ovat kiinni!"

Sitten nainen huusi uudelleen: "Mutta onko siellä irrallaan olevaa mustaa koiraa?". Koska ääni oli hätääntynyt, heräsin lopulta ja selvisi, että 9-vuotias pumi Roosa oli kadonnut yöllä puolen yön aikaan livahtamalla ovesta ulos. Koska koira oli rouvan tytön koira, eikä koira asunut vakituisesti täällä, huoli oli kova. Rouvakin oli muuttanut tänne vasta elokuussa.

Niinpä vein omat koirani sisään ja hain purkillisen liharuokaa ja palasin Roosaa etsimään.  Samassa toinen naapurin rouva huusikin, että Roosa oli tullut tervehtimään heidän norfolkiaan, joka myös oli aamupissalla.

Liikuimme siis porukalla kohti Roosan kotia ja pian jo toinenkin ovi avautui ja spanieli Akun omistaja kyseli, kuka oli tuo pumi, joka oli viettänyt koko yön heidän ulko-ovensa tienoilla. Roosa oli hengaillut viereisen paritalon ovella huomaamatta, että ovi oli oikea, talo vain väärä.

Sitten jo Roosan omistaja tulikin paikalle ja Roosa hyppäsi hieman epäröityään hänen syliinsä, "Sorry, oletko vihainen, en arvannut tulla, kun en heti totellut ja onhan näistä karkaamisista puhuttu aiemminkin...". Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ps. Typerä Roosa, omistaja oli kierrellyt koko yön ulkona huutelemassa Roosaa + ulko-ovi oli ollut raollaan, mutta Roosa oli vain pysytellyt näkymättömissä, vaikka oli koko ajan tiennyt missä omistaja oli.

Tänään paikalla oli reilusti väkeä, joten pidimme Yaelin kanssa rinnakkaistreenit, 5 koirakkoa kummassakin ryhmässä.

Minun ryhmäni harjoitteli keppejä ja putkea ja lopuksi ympyrärataa, jossa oli A.

Yaelin ryhmä harjoitteli putken ulkoreunaa, käännöksiä, valsseja, takaaleikkauksia ja pöytää.

Saimme joulukukat, hyasintit, on vain arvoitus, minkä värisiä niistä tulee.

Niina oli mukana ja pysytteli tiukasti Yaelin takin sisällä. Lopuksi treenien loputtua Niinakin pääsi vetämään radan kolmisen kertaa.

Camilla lähti Mauritiukselle kahdeksi viikoksi (huomatkaa kateuden vihreä väri kasvoillani) ja Yael lupasi tuurata tunnit. Niinpä hän on viettänyt illat Konalassa ja Hyvinkäällä treenejä vetämässä. Pentukursseja ja agilitya.

Omat koirat ovat olleet demokoirina ja päässeet tauoilla myös itse treenaamaan. Rattaat ovat olleet uskomattoman kätevät.

Yael lupasi näyttää kehässä Gootin ja niinpä kurvasimme Messukeskukseen lauantaiaamulla. Näyttelyissä oli paljon tuttuja ja törmäsimme mm. agilityryhmästämme tuttuun isovillakoira Borikseen. Toyvillakoira Säde pärjäsi hienosti kehässä.

Gootilla oli neljä kilpailijaa junioriluokassa, mutta se sijoittui hienosti toiseksi. Kari Järvinen jakoi kolme sinistä nauhaa, joka oli mielestäni aika tiukka linja.

"Hyvät mittasuhteet omaava nuorukainen. Hyvä pää. Alaleuan tulisi olla vahvempi. Erittäin hyvä kaula. Riittävästi kulmautuneet raajat. Matalat käpälät. Riittävä runko. Hyvä turkinlaatu. Liikkuu hyvin, saisi esiintyä hieman rohkeammin."

Kehän jälkeen kiersimme kojut ja teltat ja löysimme leluja, karstoja, possun neniä, korvajauhetta, pannan, luita ja kaikkea muutakin tarpeellista ja tarpeetonta.

Yael veti pari tuntia agitya Koirakoulu Kompassissa, ryhmät on mukavia, toisessa 8 ja toisessa 3 koiraa.

Niina oli mukana demokoirana, Niina käyttäytyi erinomaisesti koulutuksissa, mutta varasti ja söi automatkalla Yaelin leivän, jättäen reunojen kovat kuoret syömättä.

Tänään treenasimme keppejä ja putkea. Radalla oli kolme putkea ja sisäänmenot eri kulmissa (sisäradalta sisään ja ulkoradalta sisään).

Yael kävi tänään vetämässä kaksi tuntia agilitya Koirakoulu Kompassissa. Ryhmillä oli tänään ensimmäinen kerta ja tunnit menivät hyvin, toinen ryhmä oli aloittelijoita, toinen hieman edistyneempiä. Rotukirjoa oli enemmän kuin seurojen treeneissä, paikalla oli kultainen noutaja, bichon frise, pumi, mittelspitz, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, irlannin glen of imaalin terrieri, borderterrieri, keskikokoinen villakoira, mäyräkoira, puli ja iso mustavalkoinen x-rotuinen koira.

Niina oli mukana ja katseli tuntien kulkua trimmauspöydän päältä päästen pari kertaa demokoiraksi.

Liityimme tänään Ketteriin, ihan vain kannatuksen vuoksi. Jään seuraamaan mielenkiinnolla, kuinka seura kehittyy. Odotettavissa voi olla mielenkiintoisia tapahtumia, jos toiminta saa ilmaa siipien alle. Seura on tarkoitettu koirille, jotka harrastavat agilitya, mutta jotka eivät syystä tai toisesta pääse muiden seurojen toimintaan mukaan.

Pääkaupunkiseudulla on todella vaikea päästä seuroihin mukaan, mutta kisata ei voi, jos ei kuulu seuraan, joka on Kennelliiton alainen ja sitä kautta Agilityliiton jäsen. Agilityliitosta saa lisenssejä, mutta vain jos kuuluu seuraan. Rotuyhdistys käy, jos se täyttää edellä mainitut ehdot....

Tänään treensimme yhdistetyllä ryhmällä pussia ja takaaleikkauksia. Loppuun otimme yksittäisesteenä kepit pariin kertaan. Alkeisryhmä on edistynyt valtavasti, he pystyvät suorittamaan rataa. Tunti meni tosi nopeasti.

Yael veti treenit tänään ja ryhmä harjoitteli keppejä "oikealta" ja "väärältä" puolelta. Treenit menivät hyvin ja viikonlopun voi julistaa viralliseksi alkaneeksi.

Sain kirjoitettua puhtaaksi muistiinpanoni, jotka tein eläinlääkäripäivillä.

Keskeisessä asemassa laittomien koirien maahantuonnissa oli rabies ja sen ehkäisy. Rabies on vakava riski ihmisille ja se johtaa hoitamattomana aina kuolemaan oireiden alettua. Vuosittain 50 000 ihmistä kuolee rabiekseen koiran pureman takia.

Toinen asia josta puhuttiin paljon oli pentujen laiton massatuonti Suomeen. Pennut ovat usein liian nuorina vieroitettuja ja stressin takia aikuisia koiria alttiimpia sairauksille. Määrät olivat minulle yllätys, koiria tuodaan laittomasti valtavat määrät Suomeen. "Rangaistus" kohdistuu ostajaan, jonka koiranpentu joudutaan lopettamaan, ei myyjään, joka usein "katoaa".

Minusta mielenkiintoinen osa oli myös Nina Mennan luento koirien hermostollisesta kehityksestä. Koirat eivät tiedä olevansa koiria syntyessään, vaan leimautuvat sosiaalisina eläiminä hoitajiinsa. Jotta koirista tulisi tasapainoisia yksilöitä kotikoirina, niiden tulisi kasvaa virikkeellisessä ympäristössä, jossa on mahdollisuus koira- ja ihmiskontakteihin.

***

Oma tarinansa on tietysti helsinkiläisestä omakotitalosta löytyneet 56 pitkäkarvaista mäyräkoiraa. Meillä on viisi koiraa ja se on paljon. Kun Aku on kylässä, meillä on kuusi koiraa ja se on PALJON. Mutta 56 koiraa, se on aivan uskomaton määrä koiria, niin uskomaton, että on vaikea kuvitella kuinka monta koiraa on 56 koiraa asuintiloissa.

Nainen saa syytteen törkeästä veropetoksesta, joka tarkoittaa, että ostajia on riittänyt pennuille.

Ei tarvita paljon mielikuvitusta, kun miettii, millaiset ovat olleet narttujen olot ja miten virikkeellistä on ollut pienten pentujen elämä.

Perjantai ja viikonloppu edessä. Työputken katkaisee mukavasti perjantain treenit, tänään ryhmässä oli vain villakoiria, joten harjoittelimme ohjausta, valsseja ja takaaleikkausta. Uutena esteenä oli rengas.

Koirat olivat aivan käsittämättömän hyviä, niistä jokaisessa on potentiaalia vaikka mihin.

Tänään Suvi veti treenit itsenäisesti ja autoin Yaelia. Niina oli mukana ja se loikki puomin kontaktit iloisesti.

Harjoittelimme ympyrärataa, ohjausta oikealla ja vasemmalla puolella. Puomia ja rengasta.

Luento järjestettiin Helsingin messukeskuksessa eläinlääkäripäivien yhteydessä. Olin siellä Yaelin kanssa. Opimme paljon uutta tai jos ei ihan uutta niin ainakin saimme uusia näkökulmia asioihin.

Luento koostui seuraavista osioista:
1) Koirien hermostollinen kehitys / Nina Menna, eläinlääkäri
2) Koirien maahantuonti / Seppo Jokelainen, tulli
3) Eläintaudit / Miia Jakava-Viljanen, EVIRA, tarttuvien tautien erikoislääkäri
4) Hoitavan eläinlääkärin näkökulma / Jukka Manttila, eläinlääkäri
5) Eläintautityö Suomessa / Kirsi Savio, läänineläinlääkäri
6) Eläintaudit ihmisen kannalta / Eeva Ruotsalainen, HUS infektioepidemiologian yksikkö

Luennot olivat todella mielenkiintoisia.

Luentomuistiinpanoni samasta aiheesta vuodelta 2005 löytyvät täältä.

Suomen eläinsuojeluyhdistyksen materiaali löytyy täältä ja tositarinoita, jotka kannattaa lukea.

Tänään Aku loisti, se on löytänyt lajinsa. Se muisti kaiken mitä oli viime kerralla opeteltu ja oppi kaiken uuden tältä päivältä.

A oli viimeksi haastava, sillä Aku käytännössä vain loikkasi sen yli täysin holtittomasti parilla loikalla, ilman, että se saatiin pysähtymään alastulokontaktille.

Nyt innovatiivinen tyttäreni kiipesi apinan notkeudella Akun kanssa A:n huipulle pitäen Akua niskasta tiukasti kiinni ja päästi Akun hallitusti alas Roosan luokse (harmi, ettei minulla ole kuvaa tuosta). Ja uskokaa tai älkää, Aku ei enää loikkinut kontakteja.

Lopussa Akulle tuli jano ja onneksi löytyi sopiva raikas lätäkkö.

Tämä viikonloppu meni Yaelin osalta aamusta iltaan lauantaina ja sunnuntaina koulutusohjaajakurssilla KKK:n hallissa. Miia Laamanen oli kurssin vetäjänä ja etukäteislukemisto + koottu tietopaketti olivat hyviä.

Tämä ensimmäinen kurssiviikonloppu oli teoriaosuus ja seuraava kurssiviikonloppu on käytännönharjoittelua.

Tänään illalla tarkoitus on mennä äänestämään vielä kuntavaaleissa, kunhan Yael kerkiää ensin Danielin kanssa pyörähtämään partioleirin suunnittelukokouksessa.

Perjantaina harjoittelimme Suvin ryhmän kanssa puomia ja kertasimme putken. Putki oli yllättäen unohtunut aika monelta.

Yaelin ryhmä treenasi keppejä.

Tässä Muusan blogi.

Perjantaina oli ohjelmistossa "Akulle agilitya".

Aku on isovillakoira, jolla on välillä lieviä ADHD oireita, kuten isoilla villoilla joskus tuppaa olemaan. Tähän on pakko laittaa linkki Mannan agilityn alkutaipaleilta.

Aku kyllä osaa, jos jaksaa keskittyä, mutta häiriöt ovat vielä välillä ylivoimaisia. Niinpä päätimme aloittaa perehtymisen agilityn saloihin yksityistunneilla. Silloin Aku on parhaimmillaan, se jaksaa keskittyä ja tekee töitä lähes häiriintymättä.

Yael siis suuntasi iltapäivällä Roosan kanssa Veikkolan agilitykentälle. Treenit menivät hyvin ja Aku suoritti kaikki päivän esteet mallikkaasti. A:n alastulo oli hieman hakusessa, mutta se kyllä hioutuu paikoilleen, kunhan vähän treenailee.

Tänään harjoittelimme puomia ja nameja meni reilusti. Sitten kertasimme putken ja kepit.

Vedimme keskivaikean radan läpi omilla koirillamme ennen treenejä. Bicho meni kuin muuli. Dana vähän tahmasi, mutta kepit menivät hyvin, Niina oli oma täydellinen itsensä. Rousku kieppui ja hyöri, mutta meni kuin menikin radan puhtaasti.

Aamulla suuntasin Yaelin kanssa Hämeenlinnaan, missä oli ryhmänäyttely. Olimme luvanneet esittää tutun koiran siellä, mutta viime tingassa kääpiösnautseri vaihtuikin toyvillakoiraksi, mikä sopi meille ihan hyvin.

Otimme siis Jimmy-boyn ja menimme notkumaan villakoirakehän laidalle. Siellä oli pari tuttua kasvoa, mutta suurin osa ihan tuntemattomia.



Jossain vaiheessa viereemme ilmaantui valkoinen toy, joka oli hohtavan valkoinen. Kyselimme, kuinka värin saa säilymään valkoisena ja omistaja kertoi, että hänellä on takapiha kivetty pyöreillä kivillä + salaojitettu, joten koira ei kulje kurassa laisinkaan.

Voih... Meidän elämäntapamme ei taida suosia kuran välttelyä.

Sitten viereemme ilmaantui musta kääpiö taivaallisen kauniissa leikkauksessa ja ihanassa turkissa. Sain muutaman hyvän trimmausvinkin, joiden innostamana heti kotiin tultuani pesin ja trimmasin Rouskun. Siitä tuli ihan mukiinmenevä, Yaelin sanoin "Se ei koskaan ole ollut noin kaunis".

Kotiin lähtiessämme ostin pampuloita, parit sakset ja uusia teriä. Kokeilen myös metalliharjaa sateessa kastuneen ja kikkaroille menneen turkin suoristamiseen. Ainakin Danalla näyttäisi toimivan. Koirille toimme ison pussillisen lehmänkorvia.

Tänään oli ensimmäinen virallinen kerta ja ryhmät muotoutuivat 8 + 8 koirakkoa. Yael veti edistyneempien ryhmän ja minulla oli alkeisryhmä. Suvi on mukana apuopettajana ja tarkoitus on, että hän ottaisi ryhmän jossain vaiheessa omakseen.

Harjoittelimme hyppyjä, putkea ja keppejä. Putki meni jo kaikilta tosi hyvin.

Yael harjoitteli hyppyjä, putkea ja A:ta. Ensimmäinen kierros oli hieman hankala, mutta sitten radat lähtivät sujumaan.

Päivitin juuri City-Puudelien sivut. Ne, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla ja joilla on villakoira, kannattaa liittyä City-Puudeleiden maililistalle. Siellä on aina kaikenlaista aktiviteettia karvoihin katsomatta. Yhdistys on siis tarkoitettu myös kotikoirille, sohvaperunoille ja mitä mielenkiintoisimmissa leikkauksissa oleville puudeleille.

Nyt tulossa pikkujoulut 15.11.

En jaksa kaivaa kameraa esiin, mutta Bicho nukkuu aivan autuasta sikiunta sohvalla tosi rennon näköisessä asennossa... Toki kaikki muutkin koiramme vetelevät sikeitä, Dana kylkimyyryssä vieressäni toisella sohvalla...

Tänään oli pentuagility. Doro ja Fantsu olivat yhtä innoissaan Yaelin näkemisestä kuin Yael heidän näkemisestään. Kurssille osallistui toki muitakin tuttuja, mm. Datte.

Fantsu ja Doro harjoittelivat keppejä, Dorolla hieman fokus hukkui välillä. Harjoittelimme aitoja (rimat tukijalan päällä), putkea ja keppejä. Putki meni kaikilta jo toisella kierroksella kuin vanhoilla tekijöillä.

Ja arvatkaapa, kuka muu oli paikalla? No Pöffi tietysti Pupun kanssa.

Tänään oli AGRYn alkeiskurssin pääsykoe. Koiria oli ilmoittautunut 17. Koirakot olivat hyviä, perustottelevaisuus oli hallussa.

Ehdimme tyttöni kanssa tehdä testit vauhdilla ja sitten käytimmekin puoli tuntia agilityn harjoitteluun. Ensin aloitimme hypyistä ja lopettelimme putkeen.

Johtuen jonoista ja odottelusta ryhmiin täällä pääkaupunkiseudulla, taso oli hyvin vaihtelevaa. Jotkut eivät olleet koskaan nähneet esteitä, jotkut olivat jo saaneet nollaratoja möllikisoissa. Kokemuksesta tiedän, että alun tasoerot tasoittuvat nopeasti, joten menemme eteenpäin tällä ryhmällä.

Tyttöni joutuu luopumaan talven treeneistä ja keskittymään kouluttamiseen, sillä ryhmä on sen verran iso, etten voi vetää sitä yksinäni.

Vikat kerrat on aina hieman haikeita, kun ryhmään ja koiriin ehtii kiintyä. Jokaisella on aina omat tavoitteensa ja omat haasteensa. Niitä sitten jää joskus turhankin paljon miettimään. On aina kiva muistella, millainen ryhmä oli ensi kertaa sen nähdessäni ja miettiä, millainen se on nyt ryhmän hyvästellessäni.

Ehkä näemme vielä ensi keväänä.

Ja sitten vielä yksi kuva vikasta agilitykerrasta. Suurin ongelmamme? Pimeys. Kuvassa olemme vasta rakentamassa rataa.

Tänään olin tuomarina Vekoran omissa möllikisoissa ja Yael oli tuomarin sihteerinä.

Meillä oli kaksi luokkaa, namilliset ja namittomat. Rata oli sama molemmissa luokissa. Ensin kaikki osallistujat menivät luokan namittomat, jonka jälkeen sai osallistua namilliset kisaan. Kummankin sarjan voittajat saivat pokaalin, viisi ensimmäistä nami/lelu kulhon ja kaikki saivat ruusukeen muistoksi kisasta.

Taso oli melko tasaista mölliluokan tasoa. Itse aloitin kisaamisen vastaavissa kisoissa (tulin kolmanneksi runsaalla virhepistemäärällä) ja siitä kipinä kisaamiseen alkoi. AGRYlla omat möllikisat ovat hieman menettäneet tuota aitoa möllikisafiilistä, koska AGRY-CUPista on tullut melko kovatasoisten kisaajien kisa.

Aloitimme kisojen katsomisen minien agilityradasta. Taso oli hieman vaimea, mutta sydäntäni lämmitti valkoinen villakoira Pebbles, joka tuli toiseksi. Pebbles oli ruotsalainen, joten ruotsalaiset sekosivat saman tien...

Maksien yksilörata oli jännittävä ja taso oli kova. Rata oli teknisesti vaikea ja osa ohjauksista oli henkeä salpaavia. Katselimme niitä ja mietimme, että tuo ja tuokin pitäisi koirillemme opettaa. Mutta varmaan listan kärkipäässä on puomin alastulo ja kepit. Huokaus.

Suomalaisten vuoro oli seota kärjen suorittaessa ratojaan, Jouni Orenius tuli kolmanneksi!

Kisat alkoivat lauantaina minien hyppyradalla. Lähtöluettelossa oli 12 villakoiraa, mikä oli mielestäni aika paljon. Paras villakoirista tuli kuudenneksi ajalla 29,60 (voittaja 28,08). Minusta kisa ei ollut kovin kovatasoinen, se olisi voinut olla mikä tahansa kolmosluokan kisa.

Maksien kisa oli paljon kovatasoisempi, mutta tavallaan tylsempi, sillä se oli border collieiden kisa, 146 koirasta 119 oli border collieita. Mutta "Hyvä Suomi!!!!", Jaakko Suoknuutti kiri voittoon radalla ajalla 27,02 (toiseksi tullut 27,43). Ruotsalaiset istuivat melko lähellä meitä, mutta eivät vahingossakaan taputtaneet Suomelle.

Katsoimme osan minien joukkuekisaa, mutta Suomi oli perjantain jälkeen kolmanneksi viimeisellä sijalla ja tänään tuli kolme hylkyä eli ei sijoituksia.

Ratojen välissä oli oheisohjelmaa... Minusta kisajärjestäjillä oli mainio oivallus, kuinka saada rataantutustujat pois radalta. He yksinkertaisesti tekivät ihmismuurin ja työnsivät kisaajat pois radalta. Yllättävän moni yritti keppostella vielä poistumiskäskyn jälkeen.

Tokossa treenasimme seuraamista, luoksetuloa, lelulla leikkimistä ja noutamista.

Miksi leikkiminen on tärkeää? Nameilla voi palkata koiran, mutta on liikkeitä, joihin saa näyttävyyttä lelulla palkkaamisesta. Esimerkkinä maahanmeno ja luoksetulo. Kun koiraa leikittää lelulla, kannattaa miettiä, miten leikkisi kissan kanssa. Miten lelun liikkeisiin saa sähäkkyyttä niin, että koiran metsästysvietti laukeaa. Leikki aina alkaa ja loppuuohjaajan pyynnöstä.

Miksi noutaminen kannattaa opettaa? Noutaminen luo suhdetta omistajan ja koiran välille. Se on toimintaa, joka palkitsee koiran viettejä. Koira saa liikuntaa ja nauttii noutamisesta.

Agilityssa treenasimme ansaestettä ja tiukkaa käännöstä. Selkeitä onnistumisia radalla.

City-Puudelien sivut on nyt päivitetty ja pääkaupunkiseudun puudeleille on taas kaikkea mukavaa tarjolla...

Yhteislenkkejä joka kuukauden viimeinen sunnuntai
Ratajuoksukilpailut 11.9.
Näyttelytrimmauskurssi 14.9.
Tottelevaisuuskoulutus, joka tähtää BH-kokeeseen 17.9. ->
Sisänäyttelyharjoitukset 21.10. ja 11.12.
Syyskokous 20.10.

Toiminta on tarkoitettu kaikille eli kovin syvästi näyttelyihin hurahtaneita ei tarvitse pelätä, porukasta löytyy ihan tavallisia kotileikkauksessa olevia city-puudeleita. Tapahtumat ovat ihan mukavia tilaisuuksia tavata samanhenkisiä ihmisiä (puudelit ovat koirista parhaita) ja koirille tilaisuudet ovat erinomainen mahdollisuus tavata uusia kavereita.

Suosittelen lämpimästi heidän postituslistalleen liittymistä, silloin saa heti ja helposti tiedot kaikista uusimmista tapahtumista.

Aamulla Yael palasi kotiin anivarhain ja minä nousin ylös pakkaamaan näyttelyä varten. Tunnelmaa nosti se, että olimme kaikki kolme, minä, Yael ja mieheni kipeinä. Miksi siis mieheni nousi ylös sunnuntaiaamuna? No, tarvitsimme kuskin, sillä en luottanut parkkipaikan löytymiseen Kaivopuistosta.

Omia koiria meillä ei ollut mukana, mutta tutut ystävällisesti antoivat Yaelin esittää omia koiriaan. Yael esitti neljä koiraa ja päivän paras tulos oli erittäin hyvä, mikä ei ollut kovin hyvä saldo. Näyttelyssä tapasin kuitenkin tuttuja ja toinen toistaan söpömpiä koiria. Aprikooseja, punaisia ja valkoisia. Sekä yhden taivaallisen kauniin valkoisen isovillakoiran pennun.

Kun aurinko paistoi, oli lämmintä ja aika idyllistä, Kaivopuisto on kaunis paikka. Mutta syksy on tulossa, kun tuuli puhalsi ja oli melko viileää, onneksi meillä oli tarpeeksi vaatetta mukana.

Hannelius mittaili mietteliäänä koiraa (yllä), se oli puoli senttiä vajaa keskarista.

***

Voitte kurkata myös Tiinan blogia.

Puiset lelut ovat hyviä koiran motivointileikkeihin. Yleensä mukavinta on, jos on itse mukana leikkimässä koiran kanssa. Mutta toki koiran voi jättää työpäivän ajaksi itsekseenkin pähkäilemään lelun salaisuutta.

Osa koiristani miettii ja pähkäilee, osa käyttää raakaa voimaa. Kaikki ovat kuitenkin aina ratkaisseet lelun salaisuuden.

Aamulla Michael soitti minulle töihin ja sanoi Akun yskivän. Kelasin nopeasti kennelyskän ja nenäpunkin, kunnes kuulin Akun taustalla yskivän. Siihen loppui miettiminen, selvitin vain, minne eläinlääkäriin saa nopeimmin ajan ja soitin isäni kuskiksi sekä Yaelin henkiseksi tueksi mukaan. En ole koskaan kuullut vastaavaa yskää.

He siis menivät joukolla eläinlääkäriin ja eläinlääkäri mietti kennelyskää, kunnes kuuli Akun yskivän ja päätti samantien nukuttaa sen tähystykseen. Akulla oli näkyvissä oleva ruokatorven osa ihan naarmuuntunut, punainen ja tulehtunut.

Eilen illalla Aku oli syönyt kananluita ja ilmeisesti terävä luu oli raapinut koko ruokatorven. Taivas tietää, miltä vatsa, ohutsuoli ja paksusuoli näyttävät. Aku on nyt kotona tarkkailussa antibioottikuurilla ja olemme hälytystilassa valmiina lähtemään päivystykseen tarvittaessa.

Yksi tuttuni soitti iltapäivällä ja kertoi juuri tulleensa röntgenistä (harmaa kääpiö), diagnoosina Leg Perthes. Voi harmin harmi. Onneksi leikkauksen onnistumisprosentti on hyvä ja tulevaisuus näyttää loppujen lopuksi hyvältä.

Perään soitti toinen tuttuni, jonka luokse minun piti illalla mennä (musta keskari), mutta tuttuni oli koiransa kanssa eläinlääkärissä tiputuksessa. Koiraa oli purrut kyy ja koiran pää ihan turvoksissa. Juttelimme vielä illalla puhelimessa ja koira näyttäisi toipuvan. Yöstä tulee varmasti raskas, kun koiraa on tarkkailtava ja huomenna on kuitenkin työpäivä.

***

9.8. Aku ja musta keskari voivat kumpikin hyvin ja toipuvat.

Joskus tapahtumat vain ketjuttuvat. Sinulla on hyväntuulinen hetki, joku kysyy jotain ja vastaat, mikäs siinä ja ennenkuin huomaatkaan olet ottanut uuden pestin vastaan.

Minusta tuli siis AGRYn uusi koulutusvastaava.

Tilanne on aika haastava, viisi kouluttajaa on lähdössä, kenttä menee alta ja halukkaita treenaajia olisi vaikka kuinka paljon. Täytyy hieman mietiskellä, miten koulutusryhmät jatkossa voisi järjestää, akuutein tilanne on nyt kesäkauden lopetus, jotta ryhmissä oleville löydetään koulutusryhmä.

Sitten onkin jo talvikauden treenien miettiminen edessä.

Illalla kävin moikkaamassa Tiinaa, Olgaa ja Sädettä. Säde on kyllä syötävän söpö, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Se on jo melkoisen sisäsiisti, mikä on aika hyvin noin pieneltä pennulta. Pissat menivät vierailuni aikana ulos ja paperille, kakat paperille.

Olgakin innostui virittelemään leikin tynkää Säteen kanssa, mikä oli mielestäni mukava nähdä.

Tiina houkutteli minut teatteriesitykseen joka on 13.8., tuotto menee Pelastetaan koirat ry:lle. Itse olen käynyt vierailemassa Varjuparkissa ja sanotaan nyt vaikka näin: talvi on aika kova paikka monelle koiralle ulkotarhassa. Kaikki apu on varmasti tarpeen, itse olemme lahjoittaneet heille ruokasäkkejä, joita olemme voittaneet kisoista.

Tiinalta suuntasin tekemään Ludvigin konetyöt. Ludvig ei aina ole rakastanut yli kaiken hoitotoimenpiteitä, mutta tänään se seistä jäpitti niin kauniisti, että hämmästyin. Ei puhettakaan kenkkuilusta. Nyt täytyy myöntää, että olen hieman heikkona Ludvigiin, se on kuin dynamo, virtaa riittää ja luonnetta on vaikka muille jakaa.

Joskus tuntuu, että ainakin pääkaupunkiseudulla eläinlääkärit rahastavat… Voi olla, että olen väärässä, mutta joskus siltä vain tuntuu. Vanha totuushan on, ettei se ole tyhmä joka pyytää korkeaa hintaa, vaan se, joka maksaa liian korkean hinnan.

No, päätimme tehdä pientä hintavertailua ennen progesteronitestejä ja hinnoissa oli huimat erot. Espoon eläinsairaala veloittaa 50 euroa hoitajan tekemästä testistä, mutta jos lääkäri kuuntelee koiran stetoskoopilla ja soittaa tuloksen, hinta nousee 90 euroa eli testin hinta on 143 euroa. Tyttäreni oli siellä ja hoitaja kysyi haluaisiko tyttäreni lääkärin soittaman tuloksen, josta menisi pieni lisämaksu. Tyttöni suostui, mutta meinasi pyörtyä kun kuuli pienen lisämaksun olevan 90 euroa. Hän valitti laskusta ja valistus meni läpi, tilillemme palautettiin 90 euroa.

Eläinlääkäriasema puolusti hintaa terveystarkastuksella (joka käytännössä oli stetoskoopilla kuuntelu ja toteamus, että koira on terve) sekä testisuunnitelman teolla. Höpö höpö. Testitulosten tulkinta on erittäin suoraviivaista. Arvolla 2 LH-piikki, 3-5 munasolu irtoaa, 5-10 munasolu on kypsä, 10-15 kohdunkaula sulkeutuu. Päiviä noiden tapahtumien välissä on 2, 2-3, 2-3. Sperma pysyy hengissä 3-5 päivää, munasolu 2-3 päivää. Tuo tieto on tuskin satasen arvoinen tai sitten olen ehdottomasti väärällä alalla.

Yleisesti hinnat pyörivät 70 eurossa. Soukassa hinta oli 70 ja tuloksen olisi saanut 3-5 päivän päästä. Anteeksi mitä? Kyllä, 3-5 päivän päästä. Ei siis sovellu niille, jotka tarvitsevat tiedon kiiman aikana. Vallillassa on kiva eläinlääkäriasema, mutta sielläkin progesteronitestin hinta oli 70.

Löysimme etsimisen jälkeen eläinlääkärin (Minna Viitanen) Muuralasta ja hinta oli kohtuullinen, 48 euroa. Hintaan kuului stetoskoopilla kuuntelu, seuraavan testin ottamisajankohdan suosittelu ja lääkärin soittama tulos. Tuntuu, että olemme löytäneet eläinlääkärin, jota käytämme jatkossa. Ei toimistomaksua.

Toimistomaksukin on käsittämätön. Minulla on viisi koiraa, joiden tiedot on valmiiksi usean eläinlääkäriaseman tietokannassa. Teen työkseni töitä koneella ja mielestäni laskun printtaaminen on tuskin 20 euron arvoista toimintaa, mutta pääseehän siinä tuntipalkoille. Printtinapin painaminen ja laskuttaminen kestää minuutin, siitä veloitetaan 20 euroa eli näin insinöörin laskupäällä tuntipalkka on 1200 euroa. Koskahan kaupat siirtyvät laskuttamisen rahastamiseen?

Kirkkonummi veloittaa toimistomaksun / koira eli kun käytimme siellä neljä koiraa, toimistomaksujen osuus oli 38,50 euroa. Ensimmäiseltä koiralta 19,50, toiselta 13 ja kolmannelta 9 euroa. Neljännestä ei mennyt toimistomaksua. Vinkki: Kirkkonummelle ei kannata suunnata koiralauman kanssa.

Tässä yleistä hintavertailua löytämistäni kuiteista, (kuittien loppusummat 2007-2008, yht. 1384 euroa):

Vetset ultra 59 eur
Vetset ultra 77,80
Vetset silmätarkastus + silmätulehdus 60,80
Vetset silmätulehdus 36
Vetset silmätulehdus 41,30
Vetset silmätulehdus 54,30
Soukka korvatulehdus + kissan rokotus 119
Soukka rokotus 60
Soukka hammaskivi + 3 x rokotus 240
Soukka valeraskaus 84,60
Soukka selkäkipu 72
Soukka näyte patista + rokotus 155,19
Soukka rokotus 57
Vallila yskä 91,40
Soukka tappeluhaavojen tikkaaminen (yht. 4 tikkiä) 139,70
Espoon el sairaala prog testi 143,02 (palautettu 90)
Minna Viitanen prog testi 45

Tänään tokossa ehdimme harjoitella melko paljon asioita. Seuraamista ja kohtaamista kahteen kertaan, maahan-istu-seiso, paikallaoloa ja luoksetuloa.

Agilityssa meillä oli hieman vaikeampi rata, mutta se ei toiminut. Koirille se oli liian hankala. Niinpä harjoittelimme helpompaa versiota radasta.

Tänään meillä oli Rousku mukana, yritämme skarpata kisoihin. Ilmoitin Rouskun KKK:n kolmeen starttiin tavoitteena nousta kakkosiin, mutta on tästä vielä matkaa vakavasti otettavaan kisakoiraan. No, pohjalla on kaksi nollaa, joten toivoa on. Siis kakkosiin noususta...

Laitan tähän nyt itselleni muistiinpanoiksi elämää suurempia totuuksia ovulaatiosta. Minua kiinnostavia lukarvoja on kaksi, progesteronitaso ja LH-taso (lutenisoiva hormoni, Luteinizing Hormone). Progesteroni mitataan verestä ja LH verestä, syljestä tai virtsasta (ovulaatiotestit).

Kun ovulaatio lähestyy, progesteronitaso nousee LH-huipun (LH MAX, LH peak, LH surge) jälkeen. LH-huippua mitataan naisilla arvoilla 25-40 mlU/ml, minkä herkimmät testit näyttävät positiivisena testituloksena. LH-arvot voivat kuitenkin naisilla olla luokkaa 50-200 mlU/ml LH-huipun aikana. Ovulaatio tapahtuu tästä noin 24-36 tuntia myöhemmin. Progesteronin määrää mitataan naisilla asteikolla nmol/ litra, arvot ovat 0.4-6.5 kierron väli, 1.3-14.2 ovulaatio, 16.6-72.2 raskaus. Progesteroni arvot ovat ylhäällä koko raskauden ajan.

Koirilla vastaavat progesteroniarvot on lähellä nollaa kierron välissä, LH-huipun aikana noin 2, LH-huipun jälkeen noin 4.2, hedelmöitymisen kannalta ihanteelliset arvot (ovulaatio) 5-10 ja jo arvolla 15 kohdunkaula alkaa sulkeutumaan, jolloin luonnollinen hedelmöitys ei enää onnistu (keinohedelmöitys kylläkin). 

Koirilla LH-huippu kestää noin 20-40 tuntia, 4-5 päivää LH-huipun jälkeen munasolu on hedelmöitymiskykyinen, mikä toisin sanoen tarkoittaa sitä, että koira tiinehtyy aikaisintaan 2 vrk ovulaation jälkeen (ovulaatio siis 2-3 vrk LH-huipun jälkeen), munasolut ovat otollisia hedelmöitymiselle 2-3 vrk ja sen jälkeen kohdunkaula sulkeutuu 3-4 vrk ovulaation jälkeen. LH-huipputaso on koiralla verestä mitattuna 50 ng/ml.

Koiran LH-tasoa voi mitata testillä, jota en ole itse kokeillut, mutta kuulisin kyllä mielelläni mielipiteitä, jos joku on kokeillut: http://www.matetel.com/. Noin yleisesti ottaen palaute keskustelupalstoilla ei ole kovin positiivista, jotkut kehuvat, mutta useimmat ovat olleet tyytymättömiä.

Yksi ihan mielenkiintoinen tutkimus aiheesta:
Relationship of Reproductive Behaviour, Serum Luteinizing Hormone and Time of Ovulation in the Bitch.

Tänään oli paluu arkiseen aherrukseen eli minulla lomat on pidetty.

Illalla oli kuitenkin ohjelmistossa Vekoran toko ja agility. Roosa ja Aku olivat mukana.

Tokossa harjoittelimme seuraamista ja pysähtymistä, luoksetuloa ja seisomaan jäämistä.

Agilityssa puomin alastuloa, rengasta, keppejä, takaaleikkauksia ja hieman pidempiä vientejä. Omista koirista mukana olivat Rousku ja Niina.

Kävimme illalla piipahtamassa Tiinan luona, sillä siellä oli pentu isolla P:llä, joka oli pakko nähdä omin silmin. Painoa pikkuisella on kilon verran ja ikää 9 viikkoa.

Se mikä sai tyttöni suunnittelemaan kidnappausta, on tosiasia, että pikkuinen on kaukaista sukua Danalle ja luonne lupaa sukulaisuhteen näkyvää ilmenemistä. Motoriikka lupaisi uskomattomia suorituksia agilityradalla. Pentu osaa juosta (!) portaat ylös ja alas.

Tänään harjoittelimme tokossa luoksepäästävyyttä, paikallaoloa ja seuraamista ohitustilanteissa (pujottelu ringissä). Koirat ovat selvästi rauhoittuneet ja jaksavat jo keskittyä melko hyvin.

Yleisimpiä harjoittelua vaativia asioita ovat oikea aikainen palkkaaminen eli oikean toiminnon vahvistaminen sekä liikkeen selkeä aloitus ja lopetus.

Agilityssa harjoittelimme puomia, eteenpäinmenoa (radanlukua), rengasta ja keppien sisäänmenoa.

Yael lupautui dogsitteriksi.  Aamulla Olga ei oikein tainnut edes tajuta mitä tapahtui, kun Yael oli jo tullut ja napannut sen ulos kaapista. Aluksi Olga ei oikein innostunut uudesta naamasta ja murisi päivällä äreästi kun olisi pitänyt tulla pois kaapista, mutta jo illalla Olga oli Yaelia ovella vastassa häntä heiluen. Yael on ilmiselvästi saanut uuden ystävän.

Ulos kyllä mentiin kaikki kolme kertaa ja viimeisellä kerralla Olga oli itsekin ulkoilusta innoissaan, vaikka tekikin jokaisella kerralla kiltisti pissat ulos.

Yaelin tuli viimeisellä kerralla surku jättää Olga, kun Olga ihan innoissaan köpötti Yaelin perässä kaikkialle. Aamulla ja päivällä Olga näytti lähinnä tyytyväiselta, kun Yael lähti pois hänen rauhaansa häiritsemästä mennen heti pissojen jälkeen suoraan takaisin kaappiinsa Yaeliin vilkaisemattakaan. No, okei, pari makupalaa ja ruoka kyllä maistuivat hieman houkuteltuna...

Kun Yael oli illalla viimeisellä käytöllä, yhtäkkiä kuului kovaa sihinää ja Yael hyppäsi ilmaan säikähdyksestä. "Äiti, täällä on nelikiloinen siili!!!". Katsoin Tiinan blogia ja ilmeisesti siili oli näin yhdeksän pintaan kärttyinen, kun ruokaa ei näkynyt. Joten päätimme ruokkia ne, koska Yael oli päivällä laittanut niiden ruoat likoamaan.

Tokossa harjoittelimme pujottelua muiden koirien ohitse ja paikalla oloa. Loppuun otimme uuden kierroksen pujottelua. Jaoimme ryhmän kahtia, tyttöni otti toisen porukan ja minä toisen. Koirakoita oli yhteensä parikymmentä.

Agilityssa meillä oli koko oma jengi mukana, sillä olimme lähdössä mökille suoraan treeneistä.

Juhannus ja sade tekivät tehtävänsä : )

Edellisen kerran kolmenkymmenen hengen porukka oli kutistunut vähän yli kymmeneen koirakkoon. Koska tyttöni oli auttamassa, treenit sujuivat ihan normaalisti. Alussa satoi, mutta sitten sade rauhoittui ja loppuilta olikin melko kuiva. Meillä oli kuitenkin tyttöni kanssa sadevaatteet päällä varmuuden vuoksi.

Harjoittelimme seisomaan jäämistä ja luoksetuloa.

***

Agilitytreenit menivät myös ihan ok, harjoittelimme radan lukua = vauhtia, rinnakkain olevia aitoja, 90 asteen vientiä kepeille ja yllätys yllätys rengasta. Yllättäen rengas tuntui olevan vaikea kaikille.

Rousku kävi ihan kuumana, kieppui ja kieppui. Mutta koska tavoite on saada se tänä vuonna kolmosiin, niin pakko keskittyä siihen täysin. Tosin tyttöni sanoi, että ensi kerraksi haluaa jonkun helpomman koiran mukaan...

Syötän pennuille Nutron penturuokaa lamb & rice. Mukaan olen laittanut omilla koirilla Cesar lihaa noin ruokalusikallisen / ateria + raejuustoa ruokalusikallinen / ateria. Cesariin päädyin kun Äpy (Teekkareiden vappulehti), julkaisi vuosia sitten makutestin koiranruoista tarkoituksenaan antaa neuvoa köyhille opiskelijoille, kuinka selvitä opintotuella. Monissa lihoissa oli ikävä jälkimaku tai suorastaan paha maku, mutta Cesar sai täydet pisteet testiä tehneiltä teekkareilta.

Nutro on mielestäni hinta laatu-suhteeltaan ehdottomasti paras koiranruoka. Aiemmin suosittelin Royal Caninin villakoiraruokaa, mutta vedän suositteluni takaisin. Syötin sitä hieman pidemmän ajanjakson ja koirilleni tuli silmätulehdus.

Uusin ruoka, jota koirani ovat syöneet ja joka maistuu hyvin, eikä näytä aiheuttavan vatsa- tai silmäoireita on Mastery Pro Adult Energy ruoka (16.11.2008)

Olemme kokeilleet supernirsoille puudeleillemme kaikenlaisia ruokia. Osan olemme ostaneet, suuren osan voittaneet palkinnoiksi kisoista. Minusta ruoat voi luokitella neljään ryhmään

1) Välitön ripuli
2) Löysä ja haiseva kakka, jota tulee vähintään 2 x verrattuna Nutron jättämään ulostemäärään
3) Ruoka näyttää olevan ok, mutta kuukauden käytön jälkeen alkavat korva- ja silmätulehdukset
4) Hyvän makuista, uloste on kiinteää, sitä on vähän ja se on suhteellisen hajutonta

Nirsoudesta voin kertoa yhden esimerkin. Olemme usein messuilla, joissa on tuote-esittelijöitä paikalla (usein kokin hatut päässä). Siinä missä muut koirat hotkivat ruokaa tuote-esittelijöiden ilona yleisön katsellessa vieressä, meidän koiramme lähestyvät ruokaa hieman epäluuloisina kehoitustemme rohkaisemina. Usein makuja on kolmisen erilaista tarjolla. Koiramme eivät ole arkoja, ne syövät hyvällä ruokahalulla julkisilla paikoilla juustoa, Cesaria, jne. Mutta standilla koiramme haistelevat huolellisesti jokaista vaihtoehtoa ja yleensä peruuttavat pois. Sitten rohkaisemme hieman enemmän ja koiramme yleensä (ei aina) suostuu maistamaan ruokaa. Sitten se sylkäisee ruoan pois yleisön riemuksi. Joskus harvoin se pureskelee ja pyörittelee ruokaa suussaan ja sitten vaikean näköisenä nielee sen. Silloin voimme todeta esittelijälle iloisen hymyn kanssa: "Voi, sehän näyttää herkulliselta, voin ostaa sitä muutaman pötkön". Esittelijä työntää ruoan nopeasti meille ja toivoo meidän katoavan mahdollisimman kauas hänen standiltaan yleisön naureskellessa vieressä.

Koska koiramme syövät vähemmän lihaa kuin kuivamuonaa, se on enemmän vain kyytipoikana kuivamuonalle aamuisin. Sen takia en osaa eritellä lihan aiheuttamia vatsaongelmia, meillä ei noilla ruokintamäärillä (ruokalusikallinen vuorokaudessa) ole koskaan ilmennyt mitään vatsaongelmia. Cesar on silti mielestäni parasta ja olen palannut siihen aina uudestaan.

PlaqueOff on jauhetta, joka vaikuttaa syljen koostumukseen. Isoilla villoilla ei niinkään ole ongelmana hammaskivi, mutta pikkuvilloilla se on oikea riesa. Itse kypsyin, kun kerran vuodessa hammaskiven poisto ei enää riittänyt (koira on nukutettava hammaskiven poistoa varten). Kysyin apua eläinlääkäriltä ja hän suositteli PlaqueOff jauhetta. Olin melko epäluuloinen, sillä yleensä en usko kaiken maailman jauheisiin, öljyihin, tippoihin enkä tabletteihin. Olen nyt käyttänyt sitä pari vuotta ja viime syksynä osalla koiristani ei ollut hammaskiveä lähes ollenkaan, joka oli todellinen ihme verrattuna aiempaan tilanteeseen.

Ruokintaan oman kokemukseni perusteella paras vaihtoehto on metallinen kaksiosainen ruokakuppi, joka seisoo telineessä. Se on hyvä, koska metallikupit on helppo pestä ja lattia on helppo puhdistaa. Toinen kuppi kuivaruoalle ja toinen vedelle, molempia koiran saatavilla ympäri vuorokauden. Miksi ruokaa tarjolla ympäri vuorokauden? Siksi, että uskon sillä pääsevän parhaisiin tuloksiin ruokinnallisesti ja sillä vältetään käytösongelmia.

Kun koira (koiranpentu), on nälkäinen, se alkaa nälissään jyrsiä mitä vain eteen sattuu. Kenkiä, nahkasohvia jne. Jos sillä on mahdollisuus, se varastaa nälissään ruokaa ja voi pahimmassa tapauksessa syödä itsensä kipeäksi. Tiedän tapauksia, joissa koira on hyvinkin vaarallisesti ylensyönyt itsensä päästyään viimein ruokaan käsiksi, tarinat tositarinoita kavereiltani, jotka ruokkivat koiriaan tiukasti ohjeiden mukaan. Itse olen täysin vakuuttunut (vedoten ravitsemustieteiden opintoihini yliopistossa), että koira luonnostaan syö sen verran kuin mitä sillä on nälkä, jos se luottaa siihen, että ruokaa on saatavilla (koskee kuivamuonaa).

Kun Bicho tuli meille, se käyttäytyi kuin ei olisi ikinä ruokaa nähnytkään. Kun ruokaa alettiin laittaa, se huusi jo valmiiksi ja hyppi hysteerisesti ylös alas. Se söi hotkien kaiken, minkä näki, mitä nopeammin sitä parempi. Pureskelematta, vain niellen ruokaa. Koska meillä on aina ruokaa tarjolla, alussa se vain söi. Olin jo luovuttaa, sillä pelkäsin sen sairastuvan, kunnes se muutaman viikon päästä alkoi rauhoittumaan. Sain sen istumaan kun laitoin ruokaa ja se odotti omaa kuppiaan (annoin pikkukoirien kupit ensin). Se lopetti myös kuivamuonakupin tyhjentämisen välittömästi sen jälkeen kun olin täyttänyt sen. Jostain syystä pentujen ruokintahetki on laukaissut vanhan käytöstavan. Olisiko syynä tilanne (monta koiraa metallikupilla yhdessä syömässä), mutta vanhat traumat ovat selvästi nostaneet päätään. Se on aivan vakuuttunut siitä, että kuolee nälkään, jos ei pääse kupille mukaan. Vieressä on siis sen oma kuppi täynnä samaa ruokaa, mutta se ei muistu mieleen, kun se näkee pentujen syövän.

Varsinaiseen aamuruokintaan (kuivamuona, liha, raejuusto) on mielestäni hyvä olla olemassa muutama erillinen kuppi, jotka on helppo pestä astianpesukoneessa joka käytön jälkeen eli niitä saa olla kolme-viisi kappaletta, riippuen, kuinka usein astianpesukone pyörii. Meillä on ihan vain Ikeasta ostettuja pieniä muovikulhoja aamuruokintaan. Bicho saa desin kuivamuonaa, pienet koirat puoli desiä (ei liotettua), ruokalusikallisen raejuustoa & ruokalusikallisen lihaa. Kaikki muu ruoka mitä koirat syövät, on ympäri vuorokauden saatavilla olevaa kuivaa kuivamuonaa.

Tänään oli treenit ja ne sujuivat hyvin. Ensimmäinen ryhmä on kokeneempia kisaavia koirakoita ja illan toinen tunti on aloittelevia koirakoita. Koska kenttämme on muuttamassa ja esteet pakattu tiiviiksi paketiksi ulos ja kaikki konttiin mahtuvat esteet konttiin sisälle, niin teimme vain perus ympyrärataa kevyillä esteillä. Aitoja, 2 putkea ja kepit.

Lisähaasteen toivat Helsingin kuuluisat kanit (ne ovat söpöjä!). Niitä oli viereisellä kentällä noin varovasti arvioiden viitisen kappaletta ja ne leikkivät ja juoksentelivat siellä täysin pelottomasti. Yllättäen vain yksi koira huomasi ne.

Kanilinkkejä:
Villikanit / Helsingin kaupunki
Villikanit / Wikipedia
Villikanit / HS

Yael ja Daniel pirteinä kuin peipposet riensivät aamulla AGRYn kevättalkoisiin. Koska olin päättänyt lähteä mökille, niin Daniel lupasi ystävällisesti tuurata minua.

Tänä keväänä saimme huonoja uutisia, joudumme lähtemään Ruoholahden kentältä toukokuun lopussa. Meille se oli erityisen huono uutinen, sillä kun liityimme AGRYyn, niin kenttä oli Lauttasaaressa. Sieltä se siirtyi Ruoholahteen ja nyt väliaikainen kenttä on luvattu jostain itä-Helsingistä. Lopullinen kenttä saadaan ensi kesänä Länsisatamasta.

Mutta nyt siis ahkerat talkoolaiset purkivat kenttää kiertävän aidan ja korjasivat esteitä. Lopuksi kaikki esteet pakattiin konttiin ilkivallan vuoksi, mikä hankaloittaa treenejä huomattavasti. Esteet ovat melko painavia ja radan rakentamiseen tarvitaan noin 15-20 estettä. Treenien jälkeen ne on nyt siis pakattava takaisin konttiin.

Paluumatkalla Yael ja Daniel hakivat Michaelin (joka oli töissä) ja koko porukka tuli sopivasti kotiin päivälliselle.

Suunnittelen vieväni kaksi koiraa Salon näyttelyyn, toy- ja isovillaurokset. Toyn trimmasin tänään, toivottavasti saamme karvat kuntoon ennen näyttelyä.

En ole niinkään näyttelyihmisiä (antakoon kaikki näyttelyistä pitävät sen minulle anteeksi), pidän enemmän kilpailuista ja esiintymisistä, agility, toko, koiratanssi. Näyttely on minusta yhtä stressiä, kun karvoja puunataan paikoilleen ja lopputulos on kuitenkin vain yhden ihmisen mielipide koirasta. Kilpailuissa taas mitataan onnistumisesi sen mukaan, mitä olette koirakkona onnistuneet oppimaan ja saavuttamaan.

Tyttäreni on ihan kelpo handleri, joten menköön päivä tuttavien tapaamisen merkeissä. Alustavasti kyseltyäni, sinne on tulossa paljon tuttuja.

Kun olin Saksassa, sain tutulta vanhemmalta rouvalta soiton: "Koira pitäisi trimmata, kun olemme menossa eläinlääkärille". Koska minulla oli palaveri kesken kuuntelin vain toisella korvalla, mutta kysäisin kuitenkin, miksi he ovat menossa eläinlääkäriin. Oletin, että kyseessä olisi joku rutiinijuttu kuten rokotus tms.

Vanha rouva sai kuitenkin täyden huomioni, kun hän sanoi, että koira ei ole syönyt neljään päivään muruakaan, eikä syö edes kädestä herkkuja. Kun hän vielä jatkoi, että koira oli viikonloppuna syönyt puruluuta joka oli kadonnut ja kysyi huolestuneena, voisiko sillä olla suolitukos, käskin häntä soittamaan saman tien eläinlääkärille, unohtamaan turkin ja ulkonäön ja varmistamaan ensin, että koira on kunnossa.

Eilen olin hieman huolissani, kun en kuullut hänestä mitään, mutta päivän kiireet pukkasivat päälle, enkä ehtinyt soittamaan ja kyselemään kuulumisia. Tänään hän soitti ja lupasin trimmata koiran illalla. Kun näin koiran, se oli pirteä ja syöksyi tervehtimään. Kun nostin sen syliini, se ei myöskään tuntunut kovin laihalta tai sairaalta.

Trimmatessani juttelimme niitä näitä ja rouva kertoi, että eläinlääkäri oli punninnut koiran ja vaa'an mukaan se oli lihonnut kilon edellisestä käynnistä. Rouva ihmetteli kovin, miten koira voi lihoa, jos se ei syö mitään. Kysyin, olisiko koira mahdollisesti syönyt makupaloja. "Ei, se ei syö mitään makupaloja. Ainoastaan koirankeksejä". Rouva oli kokkaillut koiralle useamman sortin ruokalajeja ja koira oli suostunut syömään vain leikkeleitä. Jostain syystä edes Royal Caninin villakoiraruoka, jota koiralla on koko ajan saatavilla, ei ole maistunut.

Eläinlääkäri oli kehottanut ottamaan kuivamuonat pois näkyviltä paitsi ruoka-aikana, mutta rouva ei ymmärtänyt sellaista neuvoa. Sillä koiran ongelmana oli, ettei se syönyt mitään, miten hän ruoan pois ottamisella voisi varmistaa, ettei koira tuupertuisi heikkouttaan nälkiintyneenä lattialle?

Vakuutin rouvalle, että hänen lemmikkinsä oli erittäin hyvässä kunnossa, eikä laisinkaan laiha tai heikkokuntoinen, ei myöskään lihava vaan yksinkertaisesti niin hyvässä kunnossa kuin villakoira voi olla. Rauhoittelin häntä, ettei koira kuole nälkään täyden ruokakupin ääreen. Kun erosimme, näin koiran vinkkaavan silmää ja hymyilevän tyytyväisenä.

Tänään koirarintamalla tuli kaksi yhteydenottoa, molemmissa päähenkilönä nuori uros.

Toinen pikkuherra, vuoden vanha, merkkailee kotona ja haju on sen mukainen. Mitä tehdä? Nopein ja helpoin ratkaisu on laittaa koiralle vaippa. Pestä pissan haju pois matoista, verhoista, sohvista jne. Vetää henkeä ja koota kärsivällisyyttä, kun ongelma ei ole akuutti. Mutta myönnän, on raivostuttavaa ja masentavaa tulla kotiin, kun virtsan haju leijailee vastaan tyrmäävänä (se ei myöskään paranna parisuhdetta). Ennen hälytyslaitteen kokeilemista, suosittelen kuitenkin lämpimästi ensin perinteisiä keinoja... http://www.sisasiisteys.fi/

Toinen pikkuherra on kuin euroopan omistaja. Ikää on alle puoli vuotta, mutta ego kuin jellonalla (todettu allekirjoittaneen trimmauspöydällä). Nyt pikkujellona on kuitenkin alkanut karkailemaan ja sellainen käytös ei sovi pikkujellonille, jotka ovat riippuvaisia lämpimästä kodista ja ruokakupista.

Kaikille pikkujellonien omistajille suosittelen lämpimästi koirakouluun hakeutumista. Koira sosiaalistuu ja yhteinen sävel löytyy omistajan ja koiran välillä helpommin ohjauksen alla. Espoon suunnalla on mm.
Espoon koirakerho http://www.espoonkoirakerho.net/
Lauttasaaren koirakerho http://www.lauttasaarenkoirakerho.com/, valitettavasti sinne haku on jo päättynyt, mutta syksyllä alkavat uudet kurssit.
Kivenlahden koirakerhosta minulla ei ole omia kokemuksia, mutta linkki sinne:  http://www.kiveko.net/

Jotain apua löytyy ehkä seuraavista artikkeleista
http://www.koirakoulukompassi.com/karkailee.html
http://www.koirakoulukompassi.com/tanne.html