Olimme Gerard O'Shean handlerikurssilla lauantaina ja sunnuntaina neljä tuntia kumpaisenakin päivänä. Käymme aika paljon kursseilla ja yleensä olen iloinen, jos saan yhden uuden idean kurssilta.

Mutta Gerard, sain niin paljon ajateltavaa, että minulla riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa.

Minun juttuni on seurakoirat, Gerard kasvattaa rotweilereita. Minulla on nuoruudessani ollut boksereita ja muistan mitä koulutus oli pk-puolella 70-luvulla ennenkuin kukaan oli koskaan kuullutkaan naksuttimista.

Mutta pähkinän ydin on silti hyvä käytös koiralta, asia jolla ei ole mitään tekemistä kouluttamisen kanssa. Gerard kertoi, että hän ei pidä naapuruston yorkki-tädistä, jonka koirat räksyttävät ja kerjäävät verta nenästään tädin vain voimattomasti toistellessa: "Ei saa haukkua...". Gerard sanoi, että jos tädin koirille käy köpelösti hänen koiriensa toimesta, hänen uransa on ohi, jokainen paikallislehti repisi kaiken irti tarinasta.

Se muistutti minua omista räksyttävistä koiristani. Ne käyttäytyvät usein huonosti, mutta minulla ei ole samaa pakottavaa kauhun tasapainoa, jotta aina ja järjestelmällisesti vaatisin koiriltani hyvää käytöstä. Jutun ydin, vaikka pakottavaa tarvetta ei ole, minun tulisi suhtautua koiriini kuin ne olisivat isoja koiria, ei pumpulipalloina. Taas uudella tarmolla hyviä päätöksiä kotiin vietäväksi.

Vaikuttavinta oli kuitenkin se, että Gerard sai koirat toimimaan. Isot koirat siinä missä pienetkin. 

Chilille kurssi teki ihmeitä.

Lukaisin Cesar Millanin kirjan läpi ihan uteliaisuutta. Olemme iltaisin katselleet koirakuiskaajan jaksoja ja pidän hänen tyylistään.

Minulle tuli lukiessani täydellinen valaistuminen, kun tajusin eron kasvattamisen ja opettamisen välillä. Ero on vähän sama kuin jos opettaa lasta lukemaan, sen voi tehdä monella eri metodilla ja monet metodeista toimivat, toisilla jotkut metodit paremmin kuin toiset.

Mutta jos sinulla on pieni lapsi, joka keikkuu kuudennen kerroksen avoimen ikkunan ikkunalaudalla tai on työntämässä sukkapuikkoa pistorasiaan, sinä et ala varsinaisesti opettamaan lasta, vaan sinä yksinkertaisesti lopetat tekemisen siihen paikkaan. Lopettamiseen ei tarvita väkivaltaa, ainoastaan annos päättäväisyyttä ja napakkuutta.

Samoin sinulla voi olla hyvin opetettu lapsi, joka on kuin pieni Einstein, osaa lukea ja laskea jo neljä-vuotiaana, kiitos tehokkaan ja onnistuneen opetuksen. Mutta sama lapsi voi saada itkupotkuraivareita kaupassa, ruokapöydässä ja iskeä hiekkalaatikolla naapurin lasta lapiolla päähän.

Koulutus on onnistunut, mutta kasvatus ja rajojen asettaminen eivät.

Sama itse asiassa pätee koiriin, kun oivaltaa asian kunnolla. Itse tajusin, että olen koulutuksen keinoin pyrkinyt vaikuttamaan käytökseen, joka minun olisi vain yksinkertaisesti pitänyt lopettaa heti alkuunsa.

Useimmat meistä hankkivat ensin yhden koiran. Koska koiran kanssa elämä on kivaa, hankitaan koiralle kaveri, jotta sen ei tarvitsisi viettää pitkiä työpäiviä yksin. Koirat ovat laumaeläimiä ja niiden päivät voivat olla pitkiä ja virikkeettömiä, jos omistajat käyvät normaalisti töissä. 

Kun hankitaan kolmas koira, koirien käytöksen muutos voi tulla yllätyksenä. Koirien luontainen laumakäyttäytyminen saa eri tavalla voimaa, kuin yhden tai kahden koiran ollessa kyseessä. Yksi koira on helppo inhimillistää, koiralaumassa se harvoin onnistuu.  

Jos lauma toimii hyvin, elämä koiralauman kanssa on rikasta ja antoisaa.

Lue koko artikkeli tästä. 

Kaikkien luentojen innostamana olen nyt päättänyt perehtyä syvemmin koirien sielun elämään.

Tuire Kaimion kirjaa en ole malttanut laskea kädestäni, se on todella hyvä. Olen myös selaillut viisauksia koiralauman kanssa elämisestä.

Hankin neljä kirjaa:

1) Karen Pryor, Reaching the Animal Mind. Aivan loistava kirja, joka kertoo Karenin omista kokemuksista eläinten kouluttajana. Tuskin maltan jättää sitä käsistäni.

2) Turid Rugaas, Barking, the Sound of Language. Ai minunko koirani haukkuisivat? Ai että se häiritsisi minua? Mistä niin päättelitte? Olen kirjan alussa, mutta toivon sieltä löytyvän taikasauvan ja salasanat, joilla saan koirani hiljaisiksi.

3) Salme Mujunen, Saalisvietti koiraharrastuksessa. Kiehtova kirja, jonka olen lähes lukenut loppuun. Paljon ajateltavaa, josta osasta olen samaa mieltä ja osaa pohdin yhä. Mujunen jakaa koirat melko tasan tarkkaan niihin, joita kannnattaa kouluttaa (koiralla on viettiä) ja niihin joita ei kannata kouluttaa (ei viettiä). Mmmmm, olen ehkä samaa mieltä, mutta onko se sittenkään noin musta-valkoista.....

4) Salme Mujunen, Tie tottelevaisuusvalioksi. Tämän kirjan olen joskus lainannut kirjastosta ja pidin siitä. Kirja on "For Dummies", näin koulutat pennusta tottelevaisuusvalion. Heh heh, seuraan neuvoja ja koulutan Honeysta tottelevaisuusvalion helposti ja suoraviivaisesti.

Yael veti nuorten leirin ja palaute oli positiivista. Ylhäällä oikealla leirin päättänyt rally-tokon leikkimielinen kisa, kolmelle parhaalle pokaalit ja kaikille suklaapatukat.

"Leiri olisi voinut kestää pidempään. Leirillä oli kivaa mennä agilityradalle ja oli kivaa kun pystyi lainaamaan koiraa. Leirillä ei ollut mitään tylsää"
"Leiristä oppi todella paljon. Kivointa oli agility ja etsintä. Olisi ollut mukavaa, jos opituista tiedoista olisi saanut esim. pienen infopaketin / kirjoitetun kertauksen"
"Leiri oli monipuolinen. Saimme paljon vinkkejä uusista harrastuksista. Mukavin aivan uusi laji meille oli rally-toko. Leiri oli aika lyhyt, mutta toisaalta ymmärrän, etteivät koirat kauempaa jaksa keskittyäkään... Kiitos sinulle ja äidillesi!"
"Kivointa oli rally-toko, koska siitä ei ollut aiempaa kokemusta. Leirillä ei ollut oikein mitään kurjaa. Plussaa: leirillä oli ihan sika hauskaa, oppi paljon uutta, saatiin kokeilla paljon asioita itse, pienet tauot. Miinusta: joskus joutui odottamaan kauan, näyttelyitä hinkattiin vähiten. Yhteenveto: Opittiin tosi paljon uutta!"
"Oli kivaa, mutta kurssina olisi ehkä parempi, ettei koirat väsy. Agi oli kivaa ja sain hyvää palautetta ja kehitettävää. Koiraetsintä oli kivaa. Toko ei niin kiinnostanut"
"Enemmän pureutumista näyttelyyn. Oli hauskaa ja monenlaista touhua"
"Kivoin laji: rally, tylsin laji: toko. Leiri oli tosi hauska. Oma koira keskittyy nyt paljon paremmin. Leirin ohjaajat olivat kannustavia. Leiri maksoi vain 50 euroa = sopiva hinta, kaikilla on varaa"
"Hauskimmat lajit olivat rally-toko ja agility. Jos pitää sanoa tylsin, niin hmmm.... ehkäpä BH. Sinä Yael osasit opettaa, olit hauska, kannustit ja olit tosi KIVA! BH:hon voisi tehdä jotakin lisää esim. kaavion harjoittelua, siis vaikka 20 askeleen seurausta. Opin paljon asioita erityisesti tokossa, näyttelyssä, agissa sekä rallyssä. Koiraetsintä oli hauskaa. Nähdään seuraavilla kursseilla ja leireillä!"

Uusi pentu vai tarve opettaa vanhalle koiralle uusia temppuja?

Nyt olemme päivittäneet kesän koulutustarjonnan. Mm. tokoa, koiratanssia, rally-tokoa ja näyttelyharjoituksia.. Kursseille rajoitettu osanotto. Osassa kursseja mahdollisuus myös osallistua leikkimieliseen möllikisaan kurssin päätteeksi.

Pitkän ja sitkeän odotuksen tuloksena uudet haukkupannat tulivat perille. Niitä ei kuulunut ja soittelin niiden perään. Muutaman mutkan jälkeen selvisi, että niitä ei ollut huolittu lentokoneeseen, joten ne tulivat sitten maata pitkin, mihin menikin sitten kuukauden päivät...

Nyt kun vielä ehtisin testaamaan niitä...

Olimme Yaelin kanssa Tommy Wirenin naksutuskoulutusluennolla (klo 12.00-17.30), päivä oli pitkä, mutta ehdottomasti mielenkiintoinen.

Naksutinkoulutuksen ideat oli koottu näppärään pakettiin ja videoklipsit sekä demoesitykset omilla koirilla rytmittivät esityksen hyvin.

Luentomuistiinpanot

Yksi osuvimmista vertauksista oli lentokenttätaksi... Olet lentokentällä ja hyppäät taksiin. Et kerro minne haluat, ainoastaan kaikki osoitteet, jonne et halua mennä. Vaihtoehtoisesti annat taksikuskin lähteä ajamaan, mutta aina kun hän kääntyy väärään suuntaan, väännät häntä korvasta. Kun hän kääntyy oikeaan suuntaan, irrotat otteesi korvasta.

Kannattaa varoa, ettei oma koirankoulutusmetodi ole samanlainen. Olethan aina varmasti muistanut ensin kertoa koiralle, mitä haluat ja varmistanut, että se ymmärtää? Kovin pitkälle et pääse, jos vain toistelet "EI!" tai jos rankaiset koiraa, kun se tekee väärin. Rankaisu lopettaa toiminnan, mutta ei kerro koiralle mitä sen pitäisi tehdä.
 

AVO-luokassa koiran tulee osaa maahan-istu-siirtymät (ohjaaja on 5 metrin päässä, koira tekee 4 siirtymää) ja VOI+EVL-luokissa, joissa mukana on myös seisominen (ohjaaja on 15 metrin päässä, koira tekee 6 siirtymää). "Kaukokäskymaahanmenoa" tarvitaan mm. ruutuunohjauksen ja PK-eteenmenon yhteydessä.

Kaukokäskyt harjoittelua 1

Kaukokäskyjen harjoittelua

Kaukokäskyt kisassa

Kaukokäskyt kisassa 2

Uusi ryhmä aloitti, kilpailevia koirakoita tällä kertaa. Minulla ei olekaan ollut pitkään aikaan kilpailevaa ryhmää, ei sitten varmaan LKK:n ryhmien jälkeen...

Tavoitteena on käydä läpi alokasluokan liikkeitä, muokaten vaikeusastetta koirakon tason mukaan. Esim. luoksetulon voi tehdä ALO, AVO tai VOI liikkeenä jne.

Yritämme ottaa joka kerran mukaan jonkun ylemmän luokan liikkeen uutena, niin, että opettelemme sen kouluttamisen. Ensi kerraksi toiveena oli tunnistusnouto. Haastetta siis minulle, joku koiristani pitäisi opettaa tunnistusnoutoon... Rousku?

Tunnistusnouto, youtube

Tunnitusnouto 2, youtube

Tunnistusnouto, kotitreeni, youtube

"Ohjaajalle annetaan ennen yksilösuoritusten alkua pieni puinen tunnistusnoutokapula, johon hän merkkaa kilpailunumeronsa ja jota hän pitää tunnistusnoutoliikkeeseen saakka. Ohjaaja kääntyy selin paikkaan, johon palikat viedään, mutta koira pysyy paikallaan katse noutoesineisiin päin. Liikkeenohjaaja vie ohjaajan antaman kapulan 10 metrin päähän viiden muun samanlaisen joukkoon ja luvan saatuaan ohjaaja kääntyy ja lähettää koiran noutamaan numeroimansa esineen. Koiran tulisi tämä löytää kapuloita haistelemalla ja arvosana ei alene, jos se joutuu esinettä etsimään hetken aikaa. Luovutus tapahtuu normaalisti joko sivulle tai eteen. Suoritus hylätään, jos koira noutaa jonkin muun kuin ohjaajan merkitsemän esineen."

Minua pyydettiin vetämään uusille koulutusohjaajille kurssi aiheesta, kuinka koulutan pentu / arkitottisryhmää. Vedin kurssin kaksipäiväisenä, 2 tuntia / päivä.

Paikkana oli Veikkolan romanttinen kylätalo, joka oli rakennuksena aika mainio.

Koska paikalla ei ollut monitoria / fläppitaulua, innostuin piirtelemään koulutuskuvioita koulutusmateriaaliin.

Koirani ulvoo yksin jäädessään niin, että koko naapurustolla pyörivät sukat jalassa... Ääni kuuluu ulos asti.

Kaikkea on kokeiltu, mikään ei auta. Naapurit kiristelevät hampaitaan, koiralla on kurja olla, se on ahdistunut ja sen kuulee ja näkee jokainen, vaikkei koirista mitään ymmärtäisikään.

***

Tuttu tarina, jonka olen kuullut turhan usein eri variaatioina. Omista koiristani Nooralla on eroahdistus, joten tiedän kyllä itsekin miltä se tuntuu, kun oma koira läähättää, haukkuu, ulvoo, vinkuu, ripuloi pelkästä kauhusta jäädessään yksin, tuhoaa kaiken mihin hampaat yltävät.

Mitä sitten voi tehdä? 

Minusta (huom tämä on vain minun mielipiteeni), lähtökohtaisesti on kaksi vaihtoehtoa.

1) Koira lopetetaan.

Eroahdistus on kuten paukkuarkuus, siitä ei koskaan pääse eroon, koira kärsii siitä loppuelämänsä, riippumatta siitä, mitä tehdään tai miten koiraa koulutetaan.

2) Hyväksytään, että koiralla on eroahdistus.

Eroahdistus on ja pysyy, se ei katoa mihinkään. Koira reagoi aina eroon ahdistumalla samoin kuin paukkuarka koira reagoi aina paukkuihin pelolla.

Tilanteita, joissa ahdistus laukeaa, voi vältellä. Koiraa voi tiettyyn rajaan asti totuttaa yksinoloon / paukkuihin, mutta hermorakenne ei muutu ja reaktio on pysyvä.

***

Jos koira päätetään pitää, on mietittävä perusteellisesti, miten koiran kanssa pystytään elämään.

1) Kartoitetaan, mikä on ongelma. 
- Haukkuminen?
- Irtaimiston ja seinien tuhoaminen?
- Sähköjohtojen pureskelu? (Vaarana tulipalo asunnossa)

2) Kartoitetaan, kenellä on ongelma

- Onko sinulla koiran omistajana ongelma? Jos voit olla koiran kanssa jättämättä sitä yksin / sinulla ei ole naapureita, sinulla ei välttämättä ole ongelmaa.
- Onko ongelma puolisollasi? "Miksi tuo koira on tuollainen? Läähättää koko ajan? Miksi sitä ei voi jättää yksin? Miksi se tuhoaa omaisuuttamme?"
- Onko naapureillasi ongelma? "Jos koira ei hiljene, häätö on edessä".

Oma motivaatiosi korjata ongelmaa riippuu siitä, kenen ongelmaksi miellät ongelman. Jos sinusta sinun ainoa ongelmasi on nalkuttava puoliso tai yliherkät naapurit, motivaatiosi korjata ongelman lähdettä ei ole kovin suuri. Keskityt ehkä enemmän seurausten korjaamiseen, kuin syyn alkulähteen korjaamiseen.

3) Kartoitetaan mitä voidaan tehdä tilanteen korjaamiseksi

Tämä on hyvä tehdä, ennenkuin tekee varsinaisesti mitään. Mitä haluan / voin tehdä ongelmalle? Mihin oma motivaationi riittää? Missä järjestyksessä kokeilen, mikä voisi toimia juuri meidän perheessämme juuri tälle koiralle? Vanha kunnon mindmap on hyvä alku ongelman kartoitukseen. 

Mitä sitten voi harkita tehtäväksi?

- Koiran siirtäminen päiväksi jonnekin, jossa se ei häiritse muita eikä vahingoita itseään. Esimerkiksi koirapäiväkoti, eläkkeellä oleva naapuri, omakotitalo, jne..
- Koiran kouluttaminen koiran aktivoimiseksi ja paremman suhteen luomiseksi siihen. Yksinolo tuntuu laumaeläimestä vaikeammalta, jos sen koko elämän kohokohta on perheen kotiintulo. Mikä on sinun koirasi elämänsisältö? Onko se työkoira? Paimenkoira? Laumanvartijakoira? Metsästyskoira? Mitä sinun koirasi tekee toteuttaakseen sitä, mihin se on jalostettu?
- Koiran kohteleminen koirana, ei lapsena. 
- Koiran käyttäytymisen videoiminen ongelman kartoittamiseksi. Kauanko tuhovimma kestää oven sulkeudettua? Mitä tapahtuu, kun auto kaartaa takaisin kotipihalle?
- Skype yhteyden aukipito päivisin, jotta työpaikalta voi seurata kodin tapahtumia + jutella koiran kanssa. Mieheni mm. näki Dallasista käsin, että Noora kiipesi pöydälle varastamaan ruokaa. Hän huusi Nooralle melko rumasti. Ensin Noora katsoi ympärilleen pelästyneenä, mutta totesi melko pian, että oli ihan turvallista syödä loppuun. Voitte arvata mieheni reaktion...
- Haukkupanta. Vaarana, että ahdistus purkautuu tuhoamiseen haukkumisen sijasta.
- DAP, ei tosin mielestäni auta aidossa eroahdistuksessa
- Lelujen, luiden jättäminen paikalle. Ei auta, jos koiralla on eroahdistus.
- Veden ja kuivamuonan jättäminen paikalle. Auttaa siihen, ettei koira nälän vuoksi syö kenkiä ja nahkasohvaa.
- Clomicalm auttaa aitoon eroahdistukseen. Se ei auta, jos koiran käytös johtuu muusta kuin eroahdistuksesta. Reseptilääke.
- Minusta koiraa ei pidä jättää yksin asuntoon niin, että muu perhe on asunnossa muissa tiloissa. Koira kuulee ja haistaa lauman läsnäolon, eikä voi ymmärtää, miksi se on eristettynä. Se, että palataan koiran luokse ja palkitaan se "minuutin" hiljaa olemisesta, saa koiran vain ehdollistumaan siihen, että omistajan palatessa nameja tulee ja kaikki on taas hyvin. 
- Kotiin paluusta pitäisi tehdä mahdollisimman vähäeleinen ja tylsä tapahtuma. Itse en huomioisi koiraa, ennenkuin olen riisunut kengät, takin ja päässyt sohvalle istumaan. Tervehdysseremoniat eivät kuulu eteiseen ulko-ovelle, vaan olohuoneeseen, paikkaan, missä ero ei alunperinkään tapahtunut.
- Koiraa ei pitäisi päästää sohvalle eikä sänkyyn nukkumaan. Koira on koira ja sen paikka on lattialla. Erityisesti eroahdistuskoiran ollessa kyseessä, liiallista kylki kyljessä olemista ei pitäisi ruokkia. Koiran pitäisi kestää se, että se on lähellä, mutta ei "sylissä". Mutta sitä ei myöskään saa eristää laumasta tarpeettomasti sulkemalla se perheen kotona ollessa laumasta eroon oven taakse.

***

Voiko eroahdistuskoiran kanssa elää? Kyllä.

Mutta eroahdistus on ja pysyy, aivan kuten paukkuarkuus. Sen kanssa voi elää, mutta se ei koskaan täysin katoa.

Neuvoja löytyy netti pullollaan, mutta kannattaa aina neuvojalta itseltään kysyä, kuinka monta omaa eroahdistuskoiraa hänellä itsellään on ollut omassa kodissaan ja mikä oli lähtötilanne ja tilanne henkilön itsensä toteuttamien neuvojen jälkeen.

Neuvoja on niin helppo antaa, mutta harva neuvoja on elänyt eroahdistuskoiran kanssa.

***

Youtube:
Basset, minusta ei eroahdistusta, kunhan vain on tylsää
Greyhound, lievä tapaus 
Musta koira, minusta ei eroahdistusta, koiralla häntä heiluu, kun se jää yksin. Tylsää sillä kyllä on, mutta keksii omaa kivaa.
Mäyräkoira, tylsää yksin, kutsuu laumaa, mutta ei näytä kovin ahdistuneelta
Dopermann, ahdistuu jo pelkästä lähdön ajatuksesta

Katsottuani noita videoita, niin minun mielestäni vain kaksi noista koirista (greyhound ja dopermann) kärsi eroahdistuksesta, johon clomicalm tehoaa.  Clomicalm tehoaa, jos koira ahdistuu erosta niin, että se läähättää jo pelkästä yksin jäämisen ajatuksesta, se ripuloi stressistä ja purkaa ahdistusta ulvomiseen / tuhoamiseen.

Minusta lähes kaikki noista koirista jäivät ihan rauhallisina kotiin, mutta sitten alkoi olla tylsää... Ne joko kutsuivat laumaansa kotiin kuten sudet tai sitten askartelivat omiaan sisustuksen kimpussa, mikä tietysti on ikävää, mutta se ei minusta täytä ahdistukseen pohjautuvan eroahdistuksen merkkejä, josta itse puhun, kun tarkoitan eroahdistusta.

No nyt on sitten kokeiltu tuota toistakin haukkupantaa.

Sitruunapanta, Aboistop: 
1) Se on luotettava ja toimii niinkuin pitää
2) Se on kallis (patterit kuluvat todella nopeasti, uusia täyttöpulloja pitää ostaa, patterit maksavat pienen omaisuuden, yli kympin kappale)
3) Se on hankala laittaa koiralle (laita patteri paikoileen, lisää suihketta, tarkista patterin kunto, toimiiko vielä..., patterin kansi aina hukassa)
4) Hankala kuljettaa mukana / säilyttää käden ulottuvilla, kun irtonaisia osia on niin paljon. Patteri, laite itse, patterin kansi, täyttöpullo, varapatteri (patterit ovat aina loppu, patteri kuluu, vaikka koira ei haukkuisi lainkaan)
5) Koira oppii helposti haukkumaan niin, että laite ei laukea. Tosin silloin haukku on matala ja "miellyttävämpi" kuunnella. Jotkut koirat eivät piittaa sitruunasta tuon taivaallista, vaan louskuttavat säiliön saman tien tyhjäksi.
6) Koiralaumassa voi laueta, vaikka koira itse ei haukkuisi.

Ultraäänipanta, Barkstop:
1) Helppoakin helpompi käyttää (on / off nappula, koko konetta ei tarvitse koko ajan purkaa ja koota), pienikokoinen näppärä
2) Koirat kyllä vähentävät haukkumista, mutta....
3) Panta laukeaa paitsi haukkumisesta, niin myös portaissa juoksemisesta, pään ravistelusta, jalalla rapsuttamisesta... On erittäin tärkeää, että ko. pantaa käytettäessä säätää sen niin, että itse kuulee varoituspiippauksen, kun se laukeaa. Ei sovi huonokuuloisille (=ihmisille, koska silloin ei voi varmistaa, koska laite laukeaa ultraääneen ja miksi). Yksi laitteista, jonka ostin, oli rikki niin, että se "ulvoi" koko ajan.

Summa summarum, takaisin lähtöpisteessä. Eikö maailmassa ole kunnollista haukkupantaa, joka toimisi?

Jos minun pitäisi listata ärsyttävin ongelma koirassa, haukkuminen veisi ykkössijan. Minusta on todella raivostuttavaa, kun omat koirani räjähtävät haukkumaan koko lauman voimalla.

Agilitykisoissa näkee usein koiria, jotka louskuttavat louskuttamistaan. Desibelimittarit näyttävät punaista, mutta pakoon ei pääse.

Mitä haukkumiselle voi tehdä? (Ennenkuin saa häädön tai kuulo menee pysyvästi)

1) Opeta koira hakkumaan käskystä, sen jälkeen voit opettaa sen olemaan hiljaa
2) Anna koiran haukahtaa pari kertaa, sen jälkeen palkkaa se hiljenemisestä
- Silloin koira voi purkaa luontaisen tarpeensa "hälyttämiseen", mutta ei jatka louskuttamista turhaan
3) Kiellä haukkumasta, mutta varo kilpahuudantaa, jolloin vain kiihdytätte toisianne
4) Käytä haukkupantaa (kokemuksia haukkupannan käytöstä)
- Kallista
- Koirat oppivat helposti haukkumaan niin, ettei panta laukea, mutta toisaalta haukku on silloin hiljaisempaa ja matalampaa

Olenko itse onnistunut omien koirieni kanssa?
En, koirat haukkuvat yhä ovikellon soidessa sekä autossa, kun auto pysähtyy.

Sain viimein päivitettyä listan koiraroduista, joita olemme ryhmissämme kouluttaneet. Selailin vanhoja osallistujalistoja ja voi kuinka jotkut koirat muistuivat elävästi mieleen. Suurin osa elävästi mieleenjääneistä on ollut niitä "toivottomia" tapauksia, joiden omistajat ovat itkua niellen aloitelleet ryhmässä oman luupäänsä kanssa, mutta jotka ovat sitkeydellä saaneet koiristaan aivan ihania otuksia.

Muutamia "tapauksia":
1) Porokoira (uros), ohjaajana hentoinen nuori nainen. Ohjaaja oli koko ikänsä toivonut omaa koiraa, vanhemmat eivät olleet suostuneet. Sitten omaan kotiin muutettuaan, hankki vihdoin niin kauan odotetun koiran. Uroskoira vain ei ollut mikään Lassie. Se louskutti taukoamatta tuijottaen kaukaisuuteen, yrittäen välillä astua kaiken mikä liikkui. Siihen ei saanut mitään kontaktia. Ei mitenkään.

Koiralle tehtiin kemiallinen kastrointi ja pikkuhiljaa kontaktikin löytyi. Istuimme usein koulutusten jälkeen puistonpenkillä ja mietimme taktiikkaa kontaktin lisäämiseksi. Koiralla kilpailtiin parin vuoden päästä menestyksekkäästi.

2) X-rotuinen vasikan kokoinen nuori uros, ohjaajana hentoinen nuori nainen. Kun koira ryntäsi innostuneena eteenpäin, ohjaaja lensi kuin haavanlehti perässä. Kyyneleitä ja turhautumista.

Koiralla oli kuitenkin intoa ja motivaatiota tehdä vaikka mitä, kunhan energian vain kanavoi oikein.

3) Labbisnarttu, joka katseli kukkasia ja taivaan lintuja. Välillä se totteli salamannopeasti ja todella motivoituneena, välillä se vain vihelteli ja katseli pilviä taivaalla.

Mitä ihmettä? Miksi se käyttäytyi niin? Syy selvisi melko pian. Se ymmärsi puhetta vain, jos ohjaaja oli edessä. Kun ohjaaja oli sen vieressä, se ei tajunnut, että sille puhuttiin.

Yhdysvalloissa tehty tutkimus vahvistaa tiedon, joka tuntuu oikealta myös näppituntumalta: koiriaan aggressivisesti kohtelevien ihmisten lemmikit ovat vihaisia. Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi myös sellainen seikka, että monet yleisesti annetut opit koiran kouluttamisesta ovat vääriä ja niiden tuloksena varttuu vihaisia koiria.

Tutkimusta johtaneen Meghan E. Herronin mukaan tulokset kertovat, että ylivaltaan perustuvassa koulutuksessa on suuria riskejä. Tutkijat uskovat väärien tapojen lähteneen siitä olettamuksesta, että aggressivisuudella omistaja näyttää olevansa laumaa johtava alfauros tai -naaras. Tätä käsitystä toistetaan usein muun muassa televisiossa, tutkijat sanovat.

Kun koiran halutaan ilmaisevan esine, sen opettaminen kannattaa aloittaa sisätiloissa, jossa ei ole muuta häiriötä. Harjoitukset on hyvä pitää helppoina, niin että onnistumisen mahdollisuus maksimoidaan ja epäonnistumisen mahdollisuus minimoidaan. Harjoitusta vaikeutetaan vasta, kun koira on suorittanut riittävän määrän onnistuneita toistoja helpommalla tasolla.

Koiran voi ilmaista esineen monella eri tavalla, haukkumalla, tuomalla merkkikapulan ohjaajalle tai menemällä makuulle esineen luokse.

1. tason harjoitus

Tarvitset 5 matalareunaista muovista pakasterasiaa. Laita jokaiseen rasiaan makupala.  Istu lattialle, raota rasian kantta ja paina samalla rasiaa lattiaa vasten. Anna koiran itse keksiä, kuinka se saa akupalat. Alussa se voi haukkua, raapia tai purra kättäsi. Älä anna kupin liikkua, sillä se lisää metsästysviettiä, joka ei ole tarkoitus. Älä kiellä koiraa, vaan odota, että se tarjoaa haluttua käyttäytymistä.

Heti kun se tarjoaa haluttua käytöstä (haukku, maahanmeno), avaa rasia ja anna koiralle namit. Jos tarkoitus on ilmaista esine menemällä maahan, anna koiran syödä vain makuuasennossa. Jos se nousee ylös, aloita alusta. Toista harjoitusta, kunnes viisi rasiaa ovat tyhjät.

2. tason harjoitus

Sama harjoitus, mutta nyt rasia on kiinni.

3. tason harjoitus

Häivytä käsi kupilta vähitellen. Koira ei saakoskea kuppiin, sinä avaat kupin, kun koira on ilmaissut toivomallasi tavalla.

4. tason harjoitus

Nyt on aika siirtyä ulos. Laita pakasterasiat ulos jonoon noin 2-4 metrin välein. Koira on hihnassa perusasennossa ja lähdet viemään sitä suorassa linjassa kohti ensimmäistä purkkia. Käytä käskysanaa, jonka haluat liittää etsimiseen, esim. "Etsi". Pidä tuntuma hihaan, älä anna koiran vetää. Kun koira tulee kupin luo ja tarjoaa haluttua käytöstä, kehu, avaa purkki ja anna koiran syödä. Kun kuppi on tyhjä, pyydä koira perusasentoon ja jatkakaa seuraavalle kupille rauhallisesti.

5. tason harjoitus

Siirry keppeihin, luonnonpuusta katkottuja noin 10 senttisiä, sormenpaksuisia keppejä. Yritä hajustaa kepit omalla hajullasi esim. Pitämällä niitä kädessäsi, vältä liittämästä niihin muita hajuja (namit tms.). Aloita sama ketjutus alusta 1. - 4. taso.

6. tason harjoitus

Siirry ulos viiden kepin ketjuun. Kun harjoitus kotipihalla onnistuu, voidaan siirtyä metsä- tai peltojäljelle. Viimeisen kepin kohdalla voi olla motivaation lisäämiseksi pakasterasia nameilla. Vaihtele keppien määrää 3-10. Harjoitusta kannattaa vahvistaa myös toistamalla sitä aika ajoin kotipihalla. Voit harjoitella myös nahkaa, kumia ja erilaisia tekstiilejä sekä esineiden erilaisia muotoja.

Rousku oli tänään naksutinkurssilla.

Ensin harjoiteltiin hillopurkin kanssa jonkin (ihan minkä vain) toiminnon tarjoamista. Rousku tarjosi tassun laittamista purkin päälle, mikä oli ihan ok. Aktiivisin koira otti hillopurkin suuhunsa ja tarjosi sitä ohjaajalleen. Passiivisin koira ei tarjonnut yhtään mitään.

Sen jälkeen harjoiteltiin renkaan läpi hyppäämistä. Sen Rousku osasi hienosti. Yllätys yllätys.

Viimeiseksi harjoiteltiin kosketuskeppiä, mihin Rousku on jo aiemmin ehdollistettu eli se meni hyvin.

Uroskoirilla voi olla pieni taipumus merkkailla kun ne käyvät uusissa paikoissa. Myös esim. agilityradalla, kun niitä jännittää ja tuoksuja on paljon. Tai kyläillessä, etenkin jos kyläpaikassa on narttuja.

Helppo, nopea ja yksinkertainen tapa ratkaista ongelma hermostumatta ja varmistaa, että on tervetullut kyläilemään koiran kanssa uudelleenkin, on käyttää poikahousuja.

Näitäkin otimme myyntiin, koska merkkailevat urokset ovat joskus ongelma.

Sisäsiisteys on ongelma omistajalle, ei niinkään koiralle.

Viikon verran olemme viritelleet kasaan toimivaa systeemiä koulutusten hallinnointiin. Mailit, puhelinkeskustelut ja excel sheetit katoavat, unohtuvat ja sitten ihmetellään kissojen ja koirien kanssa, mitä tuli luvattua ja kenelle.

Mutta nyt tuokin on historiaa. Tästä lähtien asiat pysyvät järjestyksessä ja entisen sekamelskan tilalla on hallittu järjestys: Koulutustietokanta

Alkutalven kurssit on nyt päivitetty ja treenejä on tarjolla Konalassa ja Matinkylässä, molemmat lämpimiä sisätiloja. Jos haluat infomaileja uusista koulutuksistamme, kirjaudu sisään ja olet postituslistallamme.

Matinkylässä on tarkoitus keskittyä perustottelevaisuuteen ja treenata pienemmällä porukalla. Tilat näyttivät melko viihtyisiltä kun kävimme niitä kurkkaamassa.

Sannilla ja Akulla oli kuonopannat.

Suosittelen lämpimästi isoille vetäville koirille vedonestopantaa. Se toimii kuin hevosen riimu ja sillä pystyy hallitsemaan isoakin koiraa helposti yhdellä kädellä.

Jos koira vetää muita koiria kohti, syntyy helposti itseään ruokkiva negatiivinen kierre.

Omistaja tietää, että koira vetää. Kun omistaja näkee koiran / polkupyörän / vastaantulijan lähestyvän, hän vaistomaisesti kiertää hihnan tiukemmin käteensä ja ottaa tukevamman asennon. Koira vaistoaa, että jotain huolestuttavaa on tapahtumassa. Ennen pitkää, ohitustilanteet ovat vaikeampia ja vaikeampia.

Kuonopannan avulla omistaja voi olla rentona hihna löysällä ja silti luottaa siihen, että koira on hallinnassa.

Koulutuksissa välillä törmää ilmiön, jossa omistaja puhuu tauotta koiralle:"Istu, istu, hyvä poika, istu, älä, ei, istu". Koira kieppuu, kieppuu, istuu ja nousee välittömästi seisomaan. Omistaja palkkaa koiran seistessä (kun se istui pyynnöstä).

Ihmisille sanoilla on merkitystä, ne ovat viestinnän keino. Koirille ensisijainen viestinnän keino on eleet. Mutta huomatkaa, vain ihminen käyttää raajojaan esineiden tai asioiden osoittamiseen.

Kun koira yrittää ymmärtää ihmistä, se tarkkailee ihmisen liikkeitä ja eleitä. Uhkaava? Ystävällinen? Vihainen?

Koira oppii helposti ihmisen eleitä, milloin pitää istua, odottaa, seisahtua, tulla luokse. Jos tarkkailette itseänne koiralle puhuessanne, yleensä käytätte vaistomaisesti runsaasti eleitä puheen rinnalla.

Koirat oppivat helposti kymmeniä sanoja ja niiden merkityksen, jos niihin on yhdistetty eleet. Jos koiran halutaan oppivan puhtaasti sanojen merkitys ilman eleitä, on koiralle opetettava "sanat" ja niiden merkitys. Nyt moni koiran omistaja sanoo, että kyllä hänen koiransa ymmärtää mainiosti puhetta.

Minun vasteeni on, tehkääpä koiralle pieni testi:

1) Ottakaa koira vierellenne, pitäkää vartalo suorana, katse eteenpäin kädet vartalon myötäisinä tai taskussa ja sanokaa:"Istu"
- Istuiko koira? Hienoa! 
- Sitten toistakaa käsky "Istu" ilman katsekontaktia. Istuuko koira vieläkin vai menikö se maahan? Jos istuu, hienoa!
- Toistakaa edellinen kohta, koira siis edelleen istuu. 
- Antakaa käsky:"Maahan", menikö koira maahan ilman katsekontaktia? Jos koira on nyt maassa, hyvä! 
- Antakaa käsky:"Istu" ilman katsekontaktia. Istuuko koira vai osaako koira istu-käskyn ainoastaan seisoma-asennosta maahan päin?

2) Jos koira osasi nuo käskyt hyvin pelkällä äänellä, niin testi jatkuu 
- Menkää koiran eteen ja toistakaa ensimmäinen testi. Älkää katsoko koiraan käskyä annettaessa.

3) Laskekaa kuinka montaa sanaa koira osaa noudattaa / totella ilman eleitä, katsekontaktia ja vartalon vinkkejä. Oletan, että useimmat meistä puhuvat jatkuvasti koiralle, joten sisällöllä ei ole tässä testissä merkitystä. Hae pallo, hyppää sohvalle, alas sohvalta, mennään ulos, tule tänne, istu, maahan, seiso, mene yläkertaan, alakertaan, missä lelu, jne. Tärkeintä on testata sanojen merkityksen ymmärtäminen ilman eleitä ja katsekontaktia koiraan tasaisella äänellä.

Jos koiranne selvisi testistä hyvin, olette valmiita tulemaan rinnalleni kouluttajaksi treeneihin.

Jos koiranne ei selvinnyt testistä, teidän täytyy miettiä, mikä on tavoitteenne kouluttamisessa.

On ihan ok, ettei koira osaa äänikäskyjä, vaan tottelee omistajansa eleitä. Vähän niinkuin viittomakieli on erinomainen tapa kommunikoida, siinä missä huuliltaluku ei ole välttämättä tehokkain tapa kommunikointiin… Mutta on tärkeää, että omistaja tietää, mitä hänen koiransa tottelee, äänikäskyä vai elettä. Toki ne voi aina yhdistää, mutta silti on hyvä tietää, kumpaa koira tottelee.

Aiheeseen liittyy toinenkin hauska testi : )

Tähän testiin tarvitsette avustajan, mielellään perheenjäsen, jonka kanssa yhdessä olette koiran kanssa. Toki aivan ventovieraskin kelpaa.

Toinen testissä olevista ihmisistä on ihminen (A) ja toinen testissä olevista ihmisistä on koira (B).
Henkilö A päättää opettaa henkilölle B kivan tempun (temppu voi olla mitä vain, vaikka valojen päälle laittaminen huoneessa, sohvalle istuminen, oven avaaminen tai sulkeminen). Tempulle annetaan käskysana, käsky on siansaksaa, vaikka "hanoi". Henkilö A kutsuu B:n luokseen ja seisomalla yhdessä paikassa ilman eleitä, antaa B:lle käskyn hanoi. Aina kun B liikkuu haluttua tavoitetta kohti, sanotaan "hyvä". Muuten toistetaan vain käskyä: "hanoi".

Kun B on oppinut tempun, vaihdetaan rooleja.

Testin jälkeen keskustellaan, miltä on tuntunut olla "koira".

Erittäin opettavainen harjoitus, jonka olemme tehneet aikoinamme lasten kanssa, kun he aloittelivat tokon opettamista koirille ja hermostuivat, kun koira ei heti ymmärtänyt, mitä halutaan.

Jos koiralle halutaan opettaa sanoja, on palkkauksen oltava erittäin hyvin ajoitettua ja johdonmukaista
Sana - toiminto - palkka + toistoja, toistoja. On reilua koiraan kohtaan, että omistaja on erittäin johdonmukainen palkkauksessa ja vaatimuksessaan. Jos istu sanan palkkaus vaihtelee seisomisesta, puolittain istumisesta, istumassa käymisestä istumiseen, on koiran mahdotonta tietää, mitä omistaja sanalla itse asiassa tarkoittaa. Makupalahan tulee lähes kaikesta koiran tarjoamasta liikkeestä.

Itse aloittaisin kouluttamisen listaamalla sanat, jotka haluan koiran ymmärtävän. Sitten miettisin sanaan liittyvän eleen (aina sama, vrt viittomakieli). Sen jälkeen kirjottaisin ylös, mitä täsmällisesti haluan koiran tekevän sanan kuultuaan.

Itse en ole liittänyt keppiin käskysanaa, koira on ehdollistunut keppiin niin, että haluaa automaattisesti koskettaa kepin päätä kepin nähdesssän. Eli pidän kepin selän takana, kun en halua koiran koskettavan sitä.

Me olemme käyttäneet kosketuskeppiä paljon koiratanssissa, jolloin sen avulla voi helposti opettaa koiralle pujottelemiset jalkojen välistä, kierähtämiset ympäri, ym liikkeet, jotka vaativat koiraa kulkemaan vaikeampia liikeratoja.

Kosketuskepin etuna on, että ohjaaja voi pitää vartalonsa suorassa opettaessaan koiralle liikkeitä, sen sijaan, että joutuisi kumartelemaan koiran päällä. Kumartelusta on kahdenlaista haittaa. Ensinnäkin se on joidenkin koirien mielestä uhkaava liike ja ne kokevat yleensä kumartumisen epämielyttävänä. Toiseksi koira ehdollistuu paljolti ohjaajan vartalon liikkeisiin ja jos pujottelu on aina tehty vartalo vinossa, ei liike enää onnistukaan kisoissa, kun pitäisi pitää vartalo suorassa. Tai esitys näyttää vähemmän tyylikkäältä, kun ohjaaja on sen tuhannen mutkalla koko ajan.

Mitä kaikkea kosketuskepillä voi opettaa? Lista on varmaan loputon ja rajoittuu vain omaan mielikuvitukseen.
-Tokossa seuraamista, maahanmenoa, seis-käskyn, käännökset
-Agilityssa renkaan, puomin kontaktin
-Koiratanssia on vaikea edes kuvitella ilman kosketuskeppiä
-Kotona temppuja, ryömiminen, jne

***

Miten keppi poistetaan opetuksesta?

Kun opetan / opetin esim. pujottelua, käytin alusta asti sanaa "pujo". Kepin saa häivytettyä muuttamalla esim. keppiä pienemmäksi ja huomaamattomammaksi, lopulta esim. antamalla vain pieniä vinkkejä kädellä tai jalalla, jolloin koira jo ottaa vinkkiä myös käskysanasta.

Mutta ennenkuin alkaa häivyttämään keppiä, koiran tulisi olla varma liikkeessä, jota opettaa. 

Minulle itselleni toko merkitsee pääasiassa hyvää perustottelevaisuutta kotikoiralle. Luoksetulo = voin pitää koiriani vapaana, vetämättä seuraaminen katua ylitettäessä, paikalla odottaminen käskystä esim. autosta poistutaan hallitusti.

Toki pidän myös kisaamisesta, siinä näkee hyvin oman edistymisensä ja tasonsa. Treeneissä yleensä tuppaa ajatukset menemään raiteella "no, ei se haittaa, vaikka koira uskoikin vain vartalo-ohjauksella tai vasta kolmannella käskyllä, kun variskin oli siinä vieressä...".

Koetilanne on tietyllä tapaa lahjomaton, joko koira osaa häiriön alla tai sitten ei. Itse suosittelisin ainakin kerran kokeilemista vaikka möllitokossa, joka on hauska tapa testata taitojaan.

"Ongelmanamme on koiran muriseminen. Ruokakupilla ei oikeastaan murise, ollaan pennusta asti opetettu että ruuan voi mennä ottamaan vaikka pois suusta. Koira saattaa kuitenkin murista kaikissa muissa tilanteissa, koira murisee jos se on pedissään ja sitä menee koskemaan, mutta joskus riittää että vain kävelet koiran ohi. Se menee "oudon" näköiseksi, alistuu ja käy murisemaan. Joskus koira saattaa tulla meidän tai vieraitten luokse kerjäämään rapsutusta, ja kun kosket tai katsot siihen, se alistuu ja murisee. Joskus se näyttää hampaitaankin. Koira saattaa olla todella hyvätuulinen, ja muuttua itse piruksi parissa sekunnissa. Koiralla on ollut tämä ongelma melkein pikkupennusta asti ja se tuntuu vain pahenevan. "

Koiraa näkemättä on vaikea sanoa, mistä on kyse.

Jos sinulla ei ole mahdollisuutta pyytää apua joltain kokeneelta koiraihmiseltä, joka pystyisi katsomaan koiran käytöstä (missä tilanteessa, miksi, kuinka tosissaan, jne), itse aloittaisin seuraavista kysymyksistä:

1) Kuinka hyvin koira on peruskoulutettu? Totteleeko se peruskäskyjä? Jos se ei tottele, suosittelisin koirakouluun menemistä. Kun koiran saa tottelemaan, monet ongelmat helpottuvat. Koirakoulussa kokenut opettaja voi myös katsoa miten teidän kahden kemiat pelaavat ja missä tilanteissa kannattaa olla tiukkana ja milloin vaadit koiralta sellaista, mitä se ei osaa (jolloin se turhautuu).

Tiedän, että tämä voi kuulostaa turhauttavalta ohjeelta, etenkin jos koirakouluja ei ole lähimaillakaan.

2) Onko koira koskaan purrut ketään? Tiedän koiria, jotka "juttelevat" murisemisella. Ne eivät siis ole vihamielisiä, vaan murisevat vähän samaan tyyliin kuin kissat kehräävät...

3) Jos se on purrut, onko se vain näykkäissyt vai todella purrut niin, että puremat ovat vaatineet lääkärissä käyntiä / tikkejä? Onko puremiselta vältytty, koska olette oppineet varomaan murisevaa koiraa? Oletteko joutuneet esim. vetäisemään kätenne pois koiran yrittäessä purra?

4) Onko eläinlääkäri tutkinut koiran? Voiko sen ärtyisyys johtua kivusta? Koska siltä on viimeksi poistettu hammaskivi, tarkistettu anaalit? Oletteko itse painelleet / kosketelleet sitä joka puolelta ja varmistuneet, ettei sillä ole missään aristavia kohtia? Pää, vatsa, selkä, tassut?

5) Onko koiran sänky mahdollista siirtää paikkaan, jossa sen ohi ei ole läpikulkuliikennettä, vaan koira saisi olla sängyllään rauhassa? Mitä vanhemmaksi koira tulee, sen enemmän se arvostaa rauhallisia nokosiaan. Esim. meillä yhden koiran lempipaikka on sisäportaiden alla. Johtuuko murina leluista, joita koiralla on sängyssään, helpottuuko ongelma, jos lelut poistetaan? Eli mitä koira itse asiassa vahtii?

***

Koirat ovat lauma / reviirieläimiä. Erityisesti pehmeille aroille koirille poistuminen tutulta reviiriltä, tutusta laumasta luo paineita. Samoin käy myös jos omalle reviirille tulee vieraita.  Koulutuksessa pystyy tukemaan koiran uskoa siihen, että "lauman johtaja" pystyy hoitamaan tilanteet. Silloin koiran ei "tarvitse" puolustaa laumaansa / reviiriään, lauman johtaja tekee sen.

En ole täysin teorian kannalla, että koira määrittelee perheestä lauman johtajineen, mutta osittain ajatuksella on perää. Asiasta on kirjoitettu kirjoja, joten ei ole järkevää perustella koko juttua tässä.

Koulutuskentällä oleskelu tuo koiran ja omistajan suhteeseen kuitenkin enemmän kuin pelkästään sen, että koira istuu tai makaa käskystä. Se tuo koiralle luottamusta omistajaansa tilanteissa, joissa koira on luonnostaan herkkä häiriöille.

Toinen ulottuvuus on tottelevaisuuden käsite itsessään. On esimerkiksi eri asia kutsua koira luokse keittiössä kun omistajalla on ruokakuppi kädessä kuin metsässä, jossa pupu livahtaa juoksuun pensaasta.

En ole ihan varma, auttaako koiran poistaminen huoneesta, kun se murisee. Mitä koira siitä oppii? Ymmärtääkö se, että huoneesta poisto tuli murinasta? Ottaako se sen rangaistuksena vai onko se sille vain teidän tapanne käyttäytyä? Yleensä rangaistukset eivät johda kovin pitkälle, koska omasta mielestään koira käyttäytyy loogisesti ja harvoin ymmärtää, miksi sille hermostuttiin.

Parempiin tuloksiin pääsee ns. positiivisella ehdollistamisella, jossa koiraa palkitaan kun se tekee oikein ja jätetään huomioimatta kun se tekee väärin. Kirjallisuutta löytyy paljon (naksutin koulutus, shaping, clicker training). Siinä koulutus lohkotaan hyvin pieniin palasiin ja palkitaan kaikista pienistäkin edistysaskeleista.

Sitä voisi tuossakin tapauksessa kokeilla, mutta se vaatisi hieman perehtymistä metodiin ja koiran ehdollistamista naksutukseen.

Koirilla harvemmin on jakautunutta persoonallisuutta, mutta sillä voi olla hyvinkin johdonmukainen tapa käyttäytyä omasta mielestään. Itse pitäisin päiväkirjaa viikon ajalta, missä tilanteissa koira murisee. Kellonaika, paikka, ketä oli paikalla (!), kuka lähestyi koiraa, miten lähestyi koiraa, missä tarkoituksessa. Mikä oli lopputulos.

Pelokkaalle koiralle suosittelen lämpimästi johtajuuden vahvistamista. Koira haluaa luonnollisesti olla osa laumaansa, alussa se hieman häädetään laumasta, sitä ei huomioida viikkoon mitenkään, ei mitään sen käytöstä. Sille annetaan eleettömästi ruoka ja viedään se ulos. Jos se tulee kerjäämään huomiota, sille käännetään selkä, eikä huomioida sitä mitenkään. Sille ei puhuta.

Toisen viikon aikana sille annetaan ihan peruskehoituksia (mennään ulos, tule syömään) ja palkitaan se hyvästä käytöksestä. Eli tässä vaiheessa koiraan otetaan kontaktia, mutta vain lauman johtajan (=ihmisten) toimesta. Koiran yhteydenotto yrityksiin ei vastata.

Kolmannella viikolla usein tilanne on jo parantunut huomattavasti.

Metodi perustuu lauman käyttäytymiseen. Yleensä ylempiarvoinen aloittaa ja lopettaa leikin. Syö ensin, muut odottavat. Tekee aloitteet.

Koiralle tehdään selväksi, ettei sen "tarvitse" tehdä aloitteita, ihmiset kyllä huolehtivat asioista sen puolesta.

Sinun täytyy miettiä, mikä toimii juuri sinun koirallasi. Metodeja on monta, niiden soveltaminen riippuu koirasta ja perheestä. On hitaita ja nopeita, varmoja ja vähemmän varmoja keinoja.

Esimerkkejä kärjistettynä:
Keino nro 1: nopea ja varma, ei vaadi ponnisteluja: kuonokoppa + koiraportti.
Keino nro 2: hitaampi ja vaatii melko paljon työtä: johtajuuden vahvistaminen ja positiivinen ehdollistaminen.
Keinot nro 3-xxx: kaikkea siltä väliltä.

Perusohjeena sanoisin, koira voi olla vilkas, ujo, arka, ihan mitä vain, mutta toisaalta aivan kuten lastenkin ollessa kyseessä, koiralta voi vaatia hyviä käytöstapoja. Tosin ne pitää sille opettaa ja ihmisenkin tulee noudattaa hyviä käytöstapoja koiran kanssa ollessaan. Hyvät käytöstavat taas määrittelee jokainen perhe keskuudessaan ja osittain tietysti ympäröivä yhteiskunta.

Kirjastosta tarttui käteeni Esa Viitalan Klikkerikirja vuodelta 2003. Kirjassa on naksutinkoulutuksen perusteet selitetty melko perusteellisesti.

Itse innostuin naksuttelemaan omille koirilleni. Tarkoituksena oli opettaa ne menemään sohvalle käskystä. Se on siis projektini ensimmäinen osasuoritus. Koko projekti pitää sisällään sen, että kun ovikello soi, koirat menevät sohvalle ja istuvat siellä hiljaa ja kauniisti paikoillaan. : ) Heh heh, ne jotka tuntevat kahjon laumani, tietävät, että tarvitaan monta osasuoritusta, jotta tavoitteeseen päästään.

Mutta siis kaivoin naksun esiin kirjan innostamana ja koirat kaikki heräsivät kuullessaan kynteni naputuksen naksua vasten. Ne ovat ehdollistettu naksuun niin, että ovat täynnä virtaa ja odotusta naksun nähdessään. Jotain superkivaa tapahtuu...

Seisoin siis olohuoneessa naksu kädessäni ja kaikki koirat istuivat/seisoivat ympärilläni tapittaen minua odottavasti. Varoitan jo nyt, että en käytä naksua ihan klassisten oppien mukaan, vaan soveltaen omaan laumaani.

Annoin kehoittavan käskyn: "sohvalle". Rousku aivasti uudelleen ja uudelleen, Dana aukoi suutaan ja vilkutti, kumpaakin vuorotellen. Niina istui ja tuijotti minua odottaen lisävihjettä. Noora alkoi pyöriä itsensä ympäri ja Bicho oli ihan pihalla.

Toistin käskyn muutaman kerran ja koirat tarjoilivat koko repertuaariaan. Istumista, maahan menoa, kumarrusta, aivastelua jne. Kunnes Rousku keksi hypätä sohvalle. Naks ja kehu: "Hyvä Rousku" + palkka. Kun naksutan laumalle, minusta on tärkeää mainita koira nimeltä, joka tekee oikein. Minulla oli alunperin kahdeksan namia kädessä. Rousku oli keksinyt jujun. Se sai helposti seuraavat seitsemänkin namia muiden vielä yritellessä kaikkea muuta.

Sitten nostin sen toiselle sohvalle Yaelin viereen. Loput neljä koiraa tapittivat minua. Käsky: "Sohvalle" sai Danan hyppäämään sohvalle. Naks ja kehu "Hyvä Dana" + palkka. Sitten seuraavat seitsemän namia menivät Danalle. Se oli helppoa, kun se oli keksinyt mitä halutaan. Dana nostettiin Yaelin luokse.

Sitten Niina keksi mitä haluttiin ja sai naminsa. Noora keksi jutun Niinan jälkeen ja Bicho ressukka oli viimeinen, joka älysi mitä halutaan. Toki sekin sai keksittyään jujun naksautuksensa ja naminsa. Lopulta kaikki saivat yhden namin kauniista odottamisesta toisella sohvalla. No okei, ne hieman rimpuilivat ja Yael sai pidellä niistä kiinni, kun ne olisivat halunneet takaisin mukaan helpoille namiapajille.

Tänään minulla kului aikaa noin kymmenen minuuttia, huomenna olettaisin, että käskyn kuullessaan kaikki hyppäävät suoraan sohvalle.... Sitten vahvistan käskyä muutamaan otteeseen, kunnes se on nopea ja varma suoritus. Seuraavaksi kasvatan omaa välimatkaani sohvaan askel askeleelta, kunnes käsky totellaan minun ollessani eteisessä. Sen jälkeen liitän siihen oveen koputtamisen yhdistettynä käskyyn.

Jatkoa pitää hieman miettiä, miten saan koirat olemaan hiljaa + pysymään sohvalla. Kutsumalla ne yksitellen pois sohvalta nimellä? Kirjasta on vielä puolet lukematta, täytyy pohdiskella asiaa...

Lukaisin eilen Peetsan kirjan, se oli ollut jo pitkään kirjalistoillani.

Kirja oli mainio, Peetsa joko ihastuttaa tai vihastuttaa, mutta oma mielipiteeni on, että hän on hyvä ongelmakoirakouluttaja. Hän on hyvinkin suorapuheinen ja joskus varmaan pahastuttaa omistajien mielen, kun sanoo suoraan, mistä hänen mielestään ongelmat johtuvat. Hihnan toisesta päästä...

Itse hämmästyin Suomessa vuosittain alle kaksivuotiaina lopetettavien koirien määrää. Peetsan mukaan se on noin 10 000 koiraa. Mikä valtava määrä, kymmenentuhatta koiraa vuodessa, siis nuoria koiria parhaassa iässään.

Olen itse nähnyt Peetsan työssään ja tiedän, että hänen metodinsa toimivat. Itse asiassa moniin ongelmiin auttaa Peetsan kolmen viikon "kuuri", josta hän kertoo kirjassaankin. Ensimmäinen viikko ilman huomiota, toinen viikko "ei" sanan opettelemiseen, kolmas viikko petraamiseen. Kuulostaa helpolta, on helppoa ja toimii.

Koiran täytyy haluta olla laumassa, lauma (=omistaja) ei voi kerjätä koiraa olemaan laumassa, se ei vain toimi.

Allekirjoitan myös Peetsan mielipiteen siitä, että jos haluaa lapsen korvikkeen, on parasta hankkia seurakoira ja ehdottomasti narttu. Koira joka on jalostettu halailuun, sylissäoleiluun tai jalkojen lämmittämiseen. Seurakoirissakin on yksilöitä, jotka yllättävät, mutta harvemmin kuin käyttökoirissa.

Minua nauratti esimerkki villakoirasta, joka aina kakkasi sisällä omistajansa eteen. Peetsa kysyi, oliko sitä palkittu tarpeidensa tekemisestä? Kyllä, koska niin oli neuvottu. No, villakoira on älykäs ja aina kun se halusi makupalan, se tuli omistajansa eteen ja väänsi tortut. Ongelma poistui kun kakkaamisesta lakattiin palkkaamasta.

Mutta ongelmakoira tai koiraongelma ei naurata, kun se on omassa kodissa... Ongelma on aina se, minkä omistaja itse kokee ongelmaksi. Usein omistajat sietävät hyvinkin omalaatuista käytöstä koiralta ilman, että se koetaan ongelmaksi...

Seuraavia ongelmakoirakouluttajia uskallan suositella (joskus jo yksikin käynti auttaa ratkaisevasti) Pertti Vilander ja Camilla Ketonen. 

Mutta täytyy myös sanoa, että mielestäni jotkut kaupalliset koirakoulut ovat lähinnä rahan keruuta kyseenalaisin menetelmin. Koirakoululta / kouluttajalta voi aina kysyä hänen saavutuksiaan koiramaailmassa. Miten hän on menestynyt kisoissa omilla koirillaan? Millä rodulla? Missä lajissa? Mitä koulutuspohjaa hänellä on koiran kouluttamiseen, onko hänellä kennelliiton myöntämä koulutusohjaajakortti? Jos kouluttaja / koirakoulu pahastuu noista kysymyksistä, kannattaa miettiä, paljonko on valmis maksamaan "koulutuksesta".

Koulutuksissa, näyttelyissä, kilpailuissa... Odotellaan, odotellaan, mitään ei tapahdu... Odotusta voi olla tuntikaupalla ja oma suoritus kestää lopulta alle minuutin.

Miten odotteluaikaa voisi hyödyntää?

Näyttelyissä ja kilpailuissa koiralla on hyvä olla oma häkki, jossa se voi rauhassa nukkua sillä aikaa, kun muut touhuavat omiaan. Häkkiin voi laittaa pehmeän makuualustan, leluja, ruoka- ja vesikupin. Häkin päälle voi laittaa kankaan antamaan omaa rauhaa (jätä kuitenkin koiralle kurkistusaukko, josta voi seurailla ympäristön tapahtumia).

Koulutuksissa "joutoaikaa" voi hyödyntää monin eri tavoin:

1) Odotteluaikaa hyödynnetään "opettamalla" koira vain olemaan. Koiran tulisi osata istua / maata kaikessa rauhassa omistajan vierellä ja vain olla. Kun katsotte koulutuksissa ympärillenne, kuinka moni koira hyörii ja pyörii, riuhtoo ja tempoo levottomasti? Pahimmassa tapauksessa vinkuu, haukkuu tai ulisee. Koiraa kannattaa palkita namilla aina kun se istuu rauhallisesti ja levollisesti hihnan ollessa löysällä. Myös silloin, kun se pyydettäessä ottaa katsekontaktin omistajaan.

2) Muiden koirien yllättävä lähestyminen. Koulutuksissa aina joku koira tempaisee hihnaa omistajaltaan ja olisi tulossa nuuskimaan. Yleensä toisen koiran omistaja saa vedettyä koiran pois, mutta tilanteita syntyy joka koulutuskerralla. Kun ohjaaja näkee tulevan ei toivotun lähestymisen, on aika ottaa kontaktia omaan koiraan ja saada siihen katsekontakti. Samaa voi harjoitella kun pujotellaan toisten koirien ohitse, aina kun vieras koira ohittaa, otetaan omaan koiraan katsekontakti ja pidetään se, kunnes toinen koira on ohittanut.

3) Omalla paikalla voi toisia häiritsemättä kouluttaa ja harjoitella monenlaisia asioita häiriön alla toisin kuin kotioloissa, jossa on rauhallisempaa. Voi harjoitella paikallaoloa, seisomaan jäämistä, katsekontaktin ottamista, muutaman askeleen seuraamista ja hyvää perusasentoa.

4) Itse koulutamme koirillemme myös pieniä temppuja luppoajalla. Kosketa peukaloa, pikkurilliä (koira tökkää kuonollaan pyydettyä sormea). Kumarrus (koiralla etutassut maassa, takapuoli ylhäällä). Pujottelukävelyä (koira pujottelee jalkojen välistä). Aivasta (koira aivastaa). Kosketa tassulla jalkaa (kumpaakin jalkaa vuorotellen, muokattu versio tempusta anna tassu).

Tärkeintä on, että koira oppii olemaan muiden koirien välittömässä läheisyydessä niin, että se silti kokee saavansa laatuaikaa ohjaajaltaan. Tuo tunti koulutuksissa on teidän yhteistä aikaanne, jolloin koira saa ruhtinaallisen annoksen jakamatonta huomiotanne ja voitte nauttia laatuajasta yhdessä.

Mieti aina koulutuksen jälkeen, oliko teillä hauskaa yhdessä? Jos ei, niin mistä se johtui? Mitä voisit tehdä ensi kerralla toisin? Siis sinä, ei koira. Yleensä auttaa jo oman odotustason laskeminen. Älä vertaile muita koiria, vaan nauti siitä, mitä koirasi osaa ja missä asioissa se edistyy. Alin taso, mitä olen itse koulutuksissani suositellut, on ollut koirakon istuminen alussa kentän laidalla olevalla penkillä ja vain katsella koulutuskentän tapahtumia. Kaikessa rauhassa, hieman pidemmän välimatkan päästä. Ko. koiralle tehtiin myöhemmin kemiallinen kastraatio ja se kävi yksityistunneilla muutaman kerran. Samainen koira kisasi muutamaa vuotta myöhemmin menestyksellisesti, vaikka ensimmäisten koulutuskertojen jälkeen ohjaaja oli poistunut itkien koulutuksista (hän kertoi asiasta myöhemmin).

***

HUOM! Kannattaa aina muistaa, että jos oma koira väsyy pahasti, aina voi käydä tekemässä pienen viiden minuutin lenkin hieman pidemmällä, jolloin koira saa rauhassa nuuskia ja touhuta omiaan.

Koulutuksissa koira harvoin oppii uusia asioita, mutta omistaja oppii, mitä voi kouluttaa ja mikä tärkeintä, miten voi kouluttaa. Koirat ja ohjaajat ovat hyvinkin erilaisia, se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.

Mitä tarkoittaa ruuhkabussimetodi, kun ollaan koulutuksissa? Se tarkoittaa sitä, että koirat ovat kuin ihmiset ruuhkabussissa. Pakosta joudutaan olemaan hyvinkin lähellä toisiaan, lähempänä kuin olisi mukavaa, mutta silti ollaan, kuin toisia ei olisikaan.

Vain hörhöt ja häiriköt aloittavat keskustelun tuntemattomien kanssa. Koulutuksissa on tarkoituksena, että koira keskittyy omaan ohjaajaansa, ei missään tapauksessa häiriköi muiden juttuja. Koiran on tarkoitus olla, kuin muita ei olisi olemassakaan. Joskus on tärkeää ihan vain istua hiljaa ja odotella omaa vuoroaan. Yhtä tärkeää kuin osata "temppuja", on osata odottaa rauhassa vinkumatta ja tempoilematta.

Kuvassa ensimmäisenä Bichon pentu Mimmi (7 viikkoa) opettelee oman paikkansa ottamista "ruuhkabussissa" ja muut omat koiramme harjoittelevat paikallaoloa.

"Yritänkö koulutustilaisuuksissa aina kulloistakin uutta esittelemääsi harjoitusta vai etenenkö "jälkijunassa", kun kotona olen nyt harjoitellut sivulle tuloa/perusasentoa? Entä onko parempi opettaa yksi asia kerrallaan, kunnes koira osaa sen vai voiko opetella useampaa asiaa rinnakkain?"

Minusta kannattaa harjoitella uutta ja vanhaa. Koulutuksissa, kun tulen kohdallesi, pystyn neuvomaan, kuinka uusi liike opetetaan oikein. Jos koira ei sitä osaa, ei se sitä opi kaikessa hälinässä, mutta sinä kyllä opit miten se opetetaan. Kun kierrän muiden koirakoiden luona, voit harjoitella jo opittua asiaa (koiran osaamaa asiaa) häiriön keskellä.

Koira oppii nopeammin, jos keskityt yhteen asiaan kerrallaan, mutta mikä on tavoitteesi? Jos koira oppii yhden asian päivässä ja sinulla on neljä päivää aikaa, onko sillä niin väliä, kestääkö asian numero 1 oppiminen neljä päivää, jos se samalla on oppinut kolme muuta asiaa? Tuo hieman liioitellusti, mutta ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan? Jos meillä on esim. seuraavana päivänä koiratanssiesitys, on ensiarvoisen tärkeää, että koira oppii tietyn tempun alle vuorokaudessa. Jos taasen meillä on tokokoe tähtäimessä, harjoittelemme useampaa liikettä samanaikaisesti pidemmällä aikavälillä.
 
Tärkeintä on, että tiedät, mitä haluat opettaa. Oppiminen on koiralle yllättävän raskasta, sillä koira haluaa miellyttää ja jos sinun neuvosi ovat ristiriitaisia, se uupuu yrittäessään ymmärtää mitä haluat. Eli ole selkeä ja johdonmukainen. Siksi selkeä aloitus ja lopetus jokaisessa harjoituksessa on ensiarvoisen tärkeää. Sekä tietysti erittäin lyhyet harjoitukset (=alun ja lopetuksen väliaika, toistoja voi olla enemmän, kunhan koira saa purkaa turhautumisen siinä välissä). Palkkaa paljon, ole iloinen ja hyväntuulinen, jos epäonnistutte, palaa helpompaan harjoitukseen. Tärkeintä on, että yhdessäolo on kivaa, teille molemmille. Suunnittele harjoitukset niin, että koira onnistuu mahdollisimman usein = pilko ne pieniksi osasiksi, ennenkuin yhdistät osia.

Muista, että koiran koulutukseen pätee sama kuin lapsen kasvatukseen. Jokaisella, jolta kysyt, on mielipide siitä, miten naapurin kakarat tulisi kasvattaa... Mutta sinun tulisi valita koulutusmetodi, joka sopii sinulle ja koirallesi. Koirat ja lapset ovat joustavia ja älykkäitä. Lähes kaikki metodit toimivat, kunhan niitä osaa käyttää. Metodit ja ismit vaihtuvat vuosien varrella, onko joku menetelmä parempi kuin toinen, on vaikea sanoa. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Perussäännöt pätevät silti aina. Palkkauksella pääsee pidemmälle kuin rankaisulla. Hyvä opettaja soveltaa metodia, joka soveltuu oppilaalle, jne.

Temppu voi tässä yhteydessä olla mikä tahansa haluttu toiminto, jonka koiran halutaan suorittavan. Luonnollisesti koiran toivotaan suorittavan toiminto iloisesti, hyvällä ryhdillä eikä sen näköisenä, että sitä on potkittu päähän pennusta asti.

Kaikki temput opetetaan paloiteltuina osioina. Kun tehtävää mietitään, on mietittävä, miten sen voi jakaa osioihin. Kaikki mitä koiralta pyydetään, tulisi olla niin helppoa, että pystytään vahvistamaan toimintoa positiivisesti. Kun osiot ovat hallussa, niitä aletaan yhdistämään kokonaisuuksiksi.

Yhden harjoituksen pituus saa olla noin 5 x 15 sekuntia. Kaikki temppuun liitettävät osiot on pilkottava 15 sekunnin suorituksiksi. Yhdellä harjoituskerralla tehdään noin viisi toistoa samasta aiheesta. Jokainen osio aloitetaan helposta, erittäin helposta harjoituksesta. Koira ei voi kuin onnistua. Onnistuminen palkataan. Aina.

Kun on viisi onnistunutta toistoa, siirrytään seuraavaan harjoitukseen. Kun se onnistuu viisi kertaa peräkkäin, siirrytään taas seuraavaan osioon. Harjoituskerrat tulisi ajoittaa noin puolen tunnin tai tunnin päähän toisistaan.

Kun itse päätämme opettaa koirallemme uuden tempun, valitsemme sopivan viikonlopun, jolloin voimme toistaa harjoitusta munakellon avulla puolen tunnin tai tunnin välein. Viisi toistoa ja harjoitus loppuu. Jos on tullut epäonnistumisia, niin seuraavalla kerralla palataan helpompaan harjoitukseen.

Toinen hyvä metodi on toistaa harjoitus aina ennen ruokaa tai ulos lähtöä. Viisi toistoa ja harjoitus on loppu. Yksi toisto siis on noin 15 sekuntia eli yhteensä aikaa kuluu hieman yli minuutti kerrallaan. Makupaloja kuluu viisi kappaletta yhdellä harjoituskerralla. Yksi jokaiselle toistolle. Jos toisto ei onnistu, namia ei anneta, mutta silloin harjoitus on ollut liian vaikea.

Kun koiralle opetetaan jotain, on hyvä muistaa, että tempuilla on aina ALOITUS ja LOPETUS. Kun koiran halutaan tekevän jotain, siihen otetaan kontakti. Kontakti pysyy yllä koko toiston ajan ja koira vapautetaan käskyn alla olemisesta selkeällä vapautus käskyllä: "vapaa", "hyvä", koiran taputus. Omistaja päättää koska harjoitus loppuu, koira ei koskaan päätä harjoitusta. Jos koiran mielenkiinto lopahtaa, harjoitus on ollut liian pitkä / vaikea.

***

Seuraaminen esimerkkinä harjoituksen jakamisesta osioihin / vaiheisiin. Koiran toivotaan seuraavan kauniisti sivulla ohitustilanteissa ja esim. vilkkaan kadun ylityksessä.

Toinen vaihe: Kontakti. Tarkoituksena on, että ohituksen / kadun ylittämisen aikana koira keskittyy omistajaan, ei muihin koiriin, pyöräilijöihin tai autoihin. Koiralle opetetaan käsky "katso", jolloin koira katsoo omistajaansa silmiin. Kuva 1, katso käsky opetetaan namin avulla, nami viedään kasvojen lähelle ja annetaan koiralle, kun se katsoo kohti. Kuva 2, katso käsky opetetaan lelun avulla, lelu viedään kasvojen lähelle ja kun koira katsoo, aloitetaan leikki.

Kolmas vaihe (A ja B osio): Koira kulkee omistajan vasemman jalan vieressä niin, että sen etutassut ovat omistajan jalkojen kohdalla. Tätä voi harjoitella pitämällä namia koiran kuonon korkeudella paikassa, jossa koiran halutaan kävelevän, katso kuva ylhäällä. Omat rystyset ovat eteenpäin ja nami etusormen ja peukalon välissä. Oma käsi on linjassa polven kanssa. Kun omistaja pysähtyy, myös koira pysähtyy välittömästi perusasentoon etujalat omistajan jalkojen vieressä. Rintamasuunta on molemmilla sama = eteenpäin. Tätä harjoitellaan kolmen neljän askeleen harjoituksilla, kunnes A) liikkeelle lähtö ja B) pysähtyminen onnistuu. Koira ei voi edistää, koska silloin pysähtyminen epäonnistuu. Tätä voi harjoitella koiran ollessa vapaana, koska tarkoitus ei ole käyttää hihnaa apuna, vaan opettaa koira seuraamaan omistajan liikettä. Jos käytetään hihnaa, sen on oltava löysänä.

Neljäs vaihe: Seuraaminen kävellessä. Koira seuraa omistajaa tarkkaavaisesti eikä edistä. Koira palkataan kun sen asema omistajaan nähden on ideaalinen, sanomalla hyvä ja antamalla välittömästi makupala / lelu ja vapauttamalla koira. Yleensä max 8-10 askelta. Harjoitus loppuu heti, kun koira löytää oikean kohdan kävellessä. Jälleen parasta on harjoitella koiran ollessa vapaana, jos käytetään hihnaa, sen on oltava löysänä.

Viides vaihe: Hidas kävely, nopea kävely, juoksu. Koira seuraa tarkkaavaisesti ohjaajan liikkeitä ja mukauttaa oman vauhtinsa ohjaajan vauhtiin. Se ei hypi, pure eikä kadota kontaktia. Yleensä max 8-10 askelta, esim. 5 askelta hidasta kävelyä ja 5 juoksua. Harjoitus loppuu perusasentoon tai vapautukseen ideaalisesta kohdasta seuraamisessa. Jälleen parasta on harjoitella koiran ollessa vapaana, jos käytetään hihnaa, sen on oltava löysänä.

Kuudes vaihe: Käännökset. Käännös oikeaan, käännös vasempaan, täyskäännös. Ohjaajan oikea jalka aloittaa aina käännöksen. Koira seuraa edistämättä ja ohjaajan liikerataa mukaillen. Jälleen parasta on harjoitella koiran ollessa vapaana, jos käytetään hihnaa, sen on oltava löysänä.

Seitsemäs vaihe: Häiriöt. Jalkapallokentän laidalla. Sorsien läheisyydessä. Koirakoulun treeneissä. Pyöräilijöiden ja rullaluistelijoiden keskellä. Toisia koiria ohittaen. Koirapuistossa.

Kahdeksas vaihe: Voit todeta koirasi osaavan seuraamisen turvallisesti katua ylitettäessä ja häiriötekijöitä ohitettaessa. Harjoituksien ei koskaan tulisi olla pidempiä kuin kuvitteellinen kadun ylitys tai vieraan koiran ohitus.

***

Vinkki: nami annetaan koiralle aina vasemmasta kädestä, rystyset eteenpäin, etusormella ja peukalolla koiran vasemman kulmahampaan kohdalta. Näin vältytään koiran vinoasennolta, joka on seurausta siitä, että nami annetaan oikeasta kädestä tai koiran suun oikealta puolelta.

***

Esimerkki kynsien leikkaamisesta. Koiran toivotaan ojentavan tassunsa kauniisti ja omistaja nipsaisee tassu kerrallaan nips, nips, nips, nips kynnet lyhyemmiksi, aikaa menee neljään tassuun minuutti.

Vaihe yksi (A, B, C): Koira sallii tassuunsa koskettavan helpossa asennossa (riippuu koirasta, mikä on helppo asento). Tassu otetaan käteen ja siitä pidellään kiinni. Ensin 5 sekuntia (A), sitten 10 sekuntia (B), sitten 15 sekuntia (C). Ote on luja ja tukeva, muttei puristava. Koira palkataan, kun se ei nyi tassuaan. Harjoitus varmistetaan kaikilla tassuilla.

Vaihe kaksi: Edelleen helppo asento, mutta nyt omalla kynnellä rapsutellaan koiran kynttä, kaikkia kynsiä. Toisella kädellä pidellään kiinni kynnestä, toisen käden pidellessä kiinni tassusta.

Vaihe kolme: Tassua väännellään sen verran, että omistaja näkee kynnen alle. Koira ei nyi tassuaan.

Vaihe neljä (A, B, C): Asentoa vaihdellaan. Koira suostuu ojentamaan tassunsa ja sallii omistajan pidellä siitä kiinni seistessä (A), istuessa (B) ja maatessa (C).

Vaihe viisi: Yksi kynsi leikataan.

Vaihe kuusi: Yhden tassun kynnet leikataan.

Vaihe seitsemän: Koiran kynnet leikataan nopeasti ja helposti koiran ollessa rentona ja salliessa tassun laittamisen asentoon, jossa kynsi on helppo leikata.

Koirat nauttivat, kun ne saavat tehdä laumansa kanssa yhdessä töitä. Se mistä kukin yksilö nauttii, riippuu hieman koirasta itsestään ja rodusta. Koiria on systemaattisesti jalostettu eri tehtäviin, on palveluskoiria, joiden tehtävänä on olla ihmisen apuna. Paimenkoirat paimentavat laumoja melko itsenäisesti ja viettävät paljon aikaa luonnossa laumansa kanssa. Metsästyskoirat ovat parhaimmillaan metsällä riistan perässä ja ovat hyvinkin itsenäisiä päätöksissään. Seurakoirat on jalostettu olemaan sisätiloissa isäntäväen ilona ja viihdykkeenä.

Koirat ovat toki yksilöitä, mutta periaatteessa hyvä neuvo on hankkia koira rodunomaiseen tarkoitukseen. Kun puhutaan koiran palkitsemisesta, on mietittävä, mikä on ko. rodun tyypillinen käyttötarkoitus? Mikä on se asia, joka koiran saa luonnostaan toimimaan vaistojensa varaisesti? Metsästyskoirilla usein paras palkka on metsästysvietin laukeaminen leluilla, patukoilla, jne. Noutajilla paras palkka voi olla kepin tai pallon hakeminen. Paimenkoirilla on valtavasti virtaa ja niille jo tekeminen sinällään voi olla äärettömän palkitsevaa. Seurakoirat nauttivat makupaloista ja ihmisen huomiosta.

Koiran palkkaaminen lähtee siis siitä, että omistaja tietää, mikä on omalle koiralle palkitsevaa. Samallekin koiralle palkitseminen voi eri tilanteissa olla erilaista. Namit rauhoittavat, lelut ja leikit kiihdyttävät.

Palkkaamisen tärkein juttu on oikea ajoitus, josta ei koskaan voi puhua liikaa. Pääsemme Pavlovin koirakokeisiin, joissa vahvistettiin positiivista ehdollistamista. Kellon soitto sai koiran kuolaamaan. Samalla tavoin palkka vahvistaa toivottua tekemistä. Kysymys onkin, mitä omistaja vahvistaa?

***

Koiran toivotaan istuvan käskystä. Koiralle näytetään namia ja sanotaan: "Istu". Koira istahtaa, omistaja ilahtuu, koira nousee ottamaan namin ja omistaja antaa namin koiralle hyvästä suorituksesta.

Mitä koira oppi? Mitä omistaja vahvisti? Nopeaa seisomaan nousemista. Koiralle ei annettu namia istumisesta, vaan siitä, että se nousi seisomaan.

***

Toiminnon ja palkan viive saa olla maksimissaan kaksi sekuntia, jotta koira osaisi yhdistää sen toivottuun tekemiseen. Toistoja, joilla vahvistetaan toivottua tekemistä tulee olla paljon, jotta koira oppii ymmärtämään, mistä oikeasti oli kyse. Stanley Coren (kirja: koirien älykkyys) on haastatellut koirankouluttajia ja koonnut listan, jossa koirat on asetettu järjestykseen ns. älykkyyden mukaan. Tässä tapauksessa puhutaan puhtaasti koulutusälykkyydestä eli siitä, kuinka monta toistoa koira tarvitsee, jotta se oppii uuden asian ja muistaa sen viiveen päästä.

On hyvä ehkä suunnilleen tietää kuinka monta toistoa oma koira tarvitsee, että se luotettavasti oppii uuden asian. Meillä Noora tarvitsee 10-12 toistoa, kun taas Niina tarvitsee 6-7 toistoa.

Kun uutta asiaa opetetaan, suoritus jaetaan pieniin osioihin, jotka opetellaan erikseen ja sitten osioita aletaan yhdistämään toisiinsa. Alussa palkka tulee nopeasti ja toistuvasti pienestäkin onnistumisesta. Kun koira osaa luotettavasti opetettavan asian, vaikeusastetta lisätään. Yleensä viisi peräkkäistä onnistunutta toistoa takaa sen, että koira todella osaa halutun asian. Jos tulee takapakkia, niin harjoituksissa siirrytään takaisin helpommalle tasolle, jolta sitten taas edetään kohti vaativampaa harjoitusta.

On tehokkaampaa tehdä 8 toistoa tunnin välein 5 kertaa kuin 40 toistoa peräjälkeen. Siitä syystä koirakoulujen oppitunnit 45-60 minuuttia ovat aivan liian pitkiä ja hyödyttömiä siihen, että koira todella oppisi siellä jotain. Yksikään koira ei jaksa työskennellä tauotta tuntia, ei ainakaan uusia asioita oppien.

Koirakoulujen tilaisuuksia kannattaa hyödyntää omistajan oppimista varten, miten joku tietty asia opetetaan koiralle? Harjoitellaan liikkeitä, joita koira jo osaa, häiriön alla. Totutellaan olemaan ja rentoutumaan hälinässä ja touhussa. Opetellaan ottamaan kontaktia häiriötilanteessa omistajaan.

Ymmärtääkö koira puhetta? Kyllä ja ei. Usein omistaja on vakuuttunut, että koira ymmärtää puhetta ja joskus näin onkin, mutta ei läheskään aina. Koira voi reagoida omistajan puheeseen, mutta kun testataan hieman tarkemmin, huomataan, että koira vain tarjoaa omistajalle eri vaihtoehtoja yleensä siinä järjestyksessä kun se on temput oppinut tai mitä viimeksi on harjoiteltu.

Asiaa voi testata monin tavoin. Koiralle voi näyttää makupalaa ja sanoa: "istu". Koira todennäköisesti istuu alas. Sitten sanotaan uudestaan: "istu". Koira todennäköisesti menee maahan tai tarjoaa tassua. Jos koira todella osaa käskyn, se istuu, vaikka saman käskyn (istu) toistaa viisi kertaa. Tämän voi toistaa koiran seisoessa tai ollessa maassa. Kun koira tietää, mitä käsky tarkoittaa, se ei vaihda asentoa uuden käskyn tullessa.  Käänteisesti asiaa voi testata sanomalla koiralle "kakku" ja tuijottamalla koiraa, se todennäköisesti istuu, mikäli äänen sävy on sama kuin istu komennossa.

Toinen tapa kokeilla koiran ymmärrystä puheen suhteen on jättää kaikki vartalo ja käsimerkit pois (tokokilpailuissa vartalo- ja käsimerkit ovat kiellettyjä, koiran oletetaan tottelevan äänikäskyä). Usein koirat lukevat omistajan vartaloa ja käsiä, enemmän kuin kuuntelevat ääntä. Jos koira istuu edessäsi ja annat sille mitään sanomatta kätesi, se luultavasti tarjoaa tassua. Jos toistat saman ilman että liikutat kättäsi ja annat vain suullisen käskyn, voit katsoa, totteleeko koira äänikäskyäsi tarjoamalla tassua. Samoin voit kokeilla totteleeko koira istu käskyä, jos et kumarru sen puoleen, vaan pidät vartalon ja pään suorana katse eteenpäin ja kädet rentoina sivuillasi. Voit testata myös, totteleeko koira istu käskyä, jos olet sen vieressä tai vaihtoehtoisesti edessä edelleen ilman vartalo / käsi / katsevihjeitä. Uskomattoman moni koira osaa istu / maahan käskyn, jos omistaja on koiran edessä, mutta ei, jos omistaja on koiran vieressä tai päinvastoin.

Sillä ei ole niin väliä, totteleeko koira vartalo / käsiohjausta tai äänikäskyjä, mutta omistajan on hyvä tietää, mitä koira itse asiassa tottelee ja mistä sitä palkataan eli mitä käytöstä vahvistetaan. Jos koiran kanssa harrastetaan useampaa lajia, on hyvä tehdä itselle selväksi, mitä käskyjä käytetään ja mitä eleitä niihin liitetään. Mitä käytöstä koiralta odotetaan.

Palkkauksessa niinkuin myös kouluttamisessa tärkeintä on johdonmukaisuus ja reilun pelin meininki. Jos omistaja on huono kouluttaja, koirakaan ei välttämättä opi temppuja helposti. Jos koira ei opi, kannattaa aina katsoa peiliin ja miettiä mitä tekee väärin. Kaikki koirat oppivat, mutta jotkut vaativat vähän enemmän töitä kuin toiset, en ole nähnyt vielä toivotonta koiraa.

Alla esimerkki taulukosta, jonka olemme tehneet vuosia sitten omille koirillemme.

Olen vannoutunut naksutinkoulutuksen kannattaja, positiivisella ehdollistamisella saa kanatkin kulkemaan kahdeksikkoa, saati sitten koiran käyttäytymään ihmisiksi. Naksutinkoulutuksesta suosittelen Karen Pryorin kirjaa koira ja delfiini. 

Veli-Matti Ahonen, naksutinkoulutus sivusto, nettilukemista.

Ehdoton suosikkini koulutuspuolella on kirja rauhoittavat signaalit, jos sen lukee, voi säästää vaivan ja jättää muut koulutuskirjat lukematta. Kun ymmärtää omaa koiraansa, kaikki muu sujuu helpommin.

Jos ongelmia tulee, ihan hyvä kirja on koiraongelmia ja ongelmakoiria.

Pertti Vilanderin (Peetsan) koiran korjauskirjaa en ole itse lukenut, mutta minusta hänen metodinsa ovat päteviä.