Viikko on ollut täynnä vauhtia ja jännittäviä hetkiä. Rouskulta leikattiin virtsakivet, niitä oli kuusi isoa + pieniä, yksi lähetettiin tutkittavaksi.

Windy lenkkeili 24 asteen pakkasessa mieheni kanssa, vaatevarastosta kaivettiin sen kengät.

Nyt ei voi väittää, etteikö pimeällä näkyisi... Minun henkilökohtainen mielipiteeni: "Täysin höperö keksintö", mutta kukaan perheessäni ei ottanut näkökulmaani huomioon... Jos näette Espoossa välkkyvän koiran, en tunnusta sitä omakseni, se kuuluu miehelle, joka haluaa lenkkeillä välkkyvän koiran kanssa, jonka välkkymisen tyttäreni on mahdollistanut.

Viikonloppu meni tokoilun merkeissä. Lauantai meni paremmin kuin sunnuntai, mutta viikonloppu koukutti taas pahan kerran. Tavoitteiden saavuttaminen oli NIIN LÄHELLÄ! JOS koira ei olisi tehnyt noin ja olisi tehnyt näin, se olisi ollut siinä!

Nyt pieni tauko ja sitten uudella tarmolla kohti EVL:llää!

Olimme loppuviikosta Konalassa treenaamassa ja ompelemassa esiintymisasujen kaapuja. Niina katsoi niin haikeasti ulko-ovella perääni, etten raaskinut jättää sitä kotiin. Dana huomasi tilaisuutensa tulleen ja livahti välittömästi mukaan. Mummot ovat jo niin vanhoja, Niinalla alkaa mennä kuulo, testailimme sitä aamulla mieheni kanssa, ei hyvältä näyttänyt.

Olimme Honeyn kanssa jo täydessä vauhdissa harjoittelemassa lemmikkimessuja varten, kun Honeylla alkoi juoksu. Onneksi minulla oli kaivaa Niina mummeli naftaliinista ja Niina on saanut olla parini, kun harjoittelen koreografiaa.

Lemmikkimessut lähestyvät hurjaa vauhtia, nähtäväksi jää, onko Honey luonnon lahjakkuus.

Windyllä lonkat A/A, polvet 0/0, kyynärät ja silmät ok.

Honeylla polvet 0/0, silmissä ylimääräisiä ripsiä ja sikiöajan kalvoja.

Naomilla polvet 0/0, silmissä hieman sikiöajan kalvoja.

Maddylla polvet 0/0, , silmissä ylimääräisiä ripsiä ja sikiöajan kalvoja.

Disticiasis = ylimääräiset ripset luomien sisäpuolella
Joillakin roduilla karvat ovat niin pehmeitä, etteivät aiheuta oireita. Oirehtivilta koirilta karvat poistetaan yleensä polttohoidolla, ennuste hyvä. 

PPM - Membrana Pupillaris Persistens eli iiriksen kehityshäiriö
Koiran silmässä on sen syntyessä kalvo, joka yleensä poistuu ennen kuin koira täyttää vuoden. Jos näin ei käy koiralla on silmissä pysyviä säikeitä eli tuon kalvon jäänteitä. Sairaus ei etene.

Tänään oli kivat treenit. Honeyn vahvin puoli ei ole seuraaminen ja kontaktin pitäminen, mutta tänään treeneissä oli paljon hauskoja harjoitteita ihan vain seuraamiseen. Honeylla oli hauskaa ja minulla oli hauskaa.

Windy pitää huolen ryhmämme viihdyttämisestä, mutta se on edistynyt hurjasti.

Sunnuntai aamupäivä meni Porvoossa rally-toko kisoissa, Honey pärjäsi hyvin, sai kolmannen koulutustunnuksen ja siirron avoimeen luokkaan.

Eilen olimme epävirallisissa tokokokeissa. Rousku kisasi avoimessa luokassa ja nappasi voiton kotiin (184,5 pistettä). Honeyn kanssa kisasimme alokasluokassa ja tuomarin sanoin:"Koira on innostunut, yleisvaikutelma 8,5p.". Suomennettuna: se kuikuili joka suuntaan, teki hallitsemattomia spurtteja, mutta pysyi kuin pysyikin hanskassa 147,5 pisteen verran. 

Rousku-mummo pyyhälsi kaksi kertaa itsenä palkintopallille ratajuoksukisoissa. Lyhyt suora ja koko rata, sijoitus molemmissa toiseksi. Hyvä Rousku!

"Mitäs tehtäis?" 

Tänään oli kivat treenit, treenasimme täyskäännöstä (joka sujui hyvin) ja uutena liikkeestä istumaan, joka sujui myös hyvin. Hauska juttu oli piiri, joka lähti liikkeelle ja kouluttajan huutaessa "hep", koirien piti istua / seistä / maata. Se joka oli hitain / teki väärän liikkeen, tippui pois. Nyt jos joku lukija kiinnittää huomiota siihen, että minulla oli mahdollisuus kuvata muita ja tuo lukija päätyy johtopäätökseen, että Honey ei ollut porukan nopein..., niin tuo lukija voi mahdollisesti olla oikeassa.

Kompensaationa Yael voitti kaikki kolme kertaa Rouskun kanssa...

Rally-tokokisa sujui piknik-tunnelmissa. Rouskulla meni melko hyvin, kunnes houkutus (kissan tonnikala) vei huomion. Pisteitä tuli 84 eli kuma, vielä yksi kuma ja Rousku on voittajaluokassa.

Niinalla taasen meni aika pelleilyksi. Niina ei muistanut, mitä istu-käsky tarkoittaa... "Häh? Mitäh? En kuule, mitä mutiset?" Yleisö nauroi kippurassa, kun Yael yritti viestiä käsi- ja kokovartalomerkein viestiä:"ISTU!". Kissan tonnikala kyllä olisi maistunut...

"Heh, olin niin mainio, en yhtään hämmästynyt kun olin tuomarin suosikki. Ai miten niin jäykkä, leikkiin vartaloni kyllä taipuu, vaikken kaiken maailman turhiin istu -käskyihin taivukaan tällä iällä".

Sitten Rousku teki täydellisen suorituksen voittajaluokan nollakoirana. Olin äimistynyt. Kunnes totuus paljastui. Mitä noissa nyrkeissä olikaan???

Piknik -tunnelmissa...

Ps. Honey sai kuman alokasluokassa 92 pistettä 100:sta.

Treenailimme perjantaina ja keskityimme seuraamiseen: eteenpäin, taaksepäin, oikealle ja vasemmalle. Alussa Honey jaksoi hyvin, mutta hyytyi loppua kohti.

Sain kuin sainkin raahattua luuni Konalaan ja harjoittelimme ensin yksin pikkutilassa noutoa, tunnistusnoutoa, ruutua, kaukokäskyjä ja luoksetuloa. Sitten oli ohjattu ryhmätreeni, paikallaolo, ruutu, merkki (ekaa kertaa -> Honey oppi sen) ja liikkeestä maahan meno.

Kaikkein iloisin olin tunnarin onnistumisesta. Kokeilin ensin yhdellä, sitten kolmella ja sitten viidellä kapulalla. Honeylle helppo nakki , se on niin loistava lapsi.

Sai houkuteltua viattoman uhrin pikatreeneihin. Chilillä oli hauskaa ja Honey sai häiriötreenin.

Aamupäivällä oli piirimestaruuskisat. Yael kisasi avoimessa ja Honey alokasluokassa. 

Honey jaksoi alun hyvin (luoksepäästävyys 10, paikallaolo 10), sitten tuli liikkeestä maahanmeno (8), seuraavat kolme liikettä (7), sitten homma hajosi ja kahdesta viimeisestä liikkeestä tuli nollat. Yleisvaikutelma 8.

AAAAARRRRGGGGHHH! 

Ei kun treenaamaan.

***

Olimme jo ennen kisoja päättäneet joko juhlia voittoamme tai nuolla porukalla haavojamme. SM-kisoissa kahdesta joukkueesta vain yksi koirakko sai tuloksen. Nyt kahdesta joukkueesta vain yksi ei saanut tulosta ja sijat olivat 7&8, joukkueita 11. Eli suunta on ylöspäin.

Matkalla ravintolaan törmäsimme puolimaratonin juoksijoihin. Ruoka oli hyvää ja nautin illasta hyvässä seurassa.

Ratajuoksut lähestyivät ja Yael päätti harjoitella salaa. Kesti hieman, ennenkuin Windy ressukka tajusi mistä on kyse. Mutta kyllä se lopulta keksi jujun. Viehe on tarkoitus ottaa kiinni, se ei ollut ihan varma miksi, mutta jos Yael ilahtuu siitä niin kovasti, se on varmasti joku kiva juttu.

Sitten tuli tosi paikka ja... "Yael, juokse lujempaa!!! Sinä jäät JÄLKEEN, viehe meneeeeee, missä oooleeet??!!!"  Cara kaipasi myös mamman apua vieheen perässä juoksuun, miksi sitä yksin juosta? Bella ei muistaakseni juossut sen kummemmin kuin siskonsakaan, kun taas Doro näytti siskopuolilleen juoksemisen mallia...

Rousku oli vanha tekijä, Junior sai melkein ideasta kiinni, Chili hengaili mukana ja ihmetteli markkinahumua. Honey juoksi Rouskun perässä pitkää rataa, jäi jälkeen ja oikaisi kentän poikki luokseni, tullen maaliin yhtä aikaa Rouskun kanssa :)

Kuka on maailmankaikkeuden fiksuin koira?

Huh huh, Yael oli koirien kanssa pitkällä lenkillä ja arvatkaapa, mitä tuli tuliaisiksi? Kääk, takiaisia. Niitä saikin sitten nyppiä urakalla.

Din dan dana tuli punaisten neljänneksi tänään AST:n Match Showssa. Ei hassummin meidän mummelilta. 

Viikon päästä on kisat ja nyt pitäisi treenata tosissaan. Meillä oli ryhmätreenit ja ne menivät hyvin. 

Otin uutena juttuna namilautasen ja se tuntui toimivan hyvin. Kotipihalla harjoittelimme vielä täyskäännöstä napakammaksi lelulla.

Vielä viikko aikaa harjoitella.

Pennut, tutut ja kylänmiehet olivat tervetulleita pentutapaamiseemme. Oli todella kiva nähdä kaikkia ja koiramme nauttivat (niinkuin aina) mökkeilystä. Fantsu nappasi hiukopalaksi kääretorttua, kun se oli niin sopivasti kuonon ulottuvilla. Chili oli todella reipas ja Niina mietti, mitä Yael Chilin suusta kaivelee??? Boris ihastui Honey'iin ja Carlos Bellaan. Junior hengaili muuten vaan ja Jalda katseli muiden kaahottamista turvallisesti penkin suojista. Dana äksyili tuttuun tyyliin, Rousku rähisi Chilille lelusta ja Windy oli kaikkien kaveri.

Kaikkien koirat olivat sieviä ja laitettuja city-puudeleita, paitsi yksi kääpiövillakoira... Voin vakuuttaa, että se oli kolme päivää sitten täysin takuton ja Yael leikkasi sen näyttelytrimmiin (Yael voi valaehtoisesti todistaa, että se oli täysin takuton). Nyt tuo ko. kääpiövillakoira oli sentin huovassa, uinut pari kertaa mutakylvyn järvessä ja kaivanut muutaman metrin myyränkoloja ja sprintannut isovillojen perässä pitkin mustikkametsää läpi sammalten.

Kenenköhän koira se oli? Jaa'a, mitään en tunnusta.

Esikoiseni nappasi autoni ja antoi vaihtariksi kaksi isovillakoiraansa.  Kuopus pyöritteli silmiään ja laski talosta 11 villakoiraa... Maddy oli meillä myös piipahtamassa näyttelytreenien merkeissä...

Yael osallistui tänään Vekoran oman seuran kisoihin. Rousku kipitti itsensä toiseksi, nopein aika, mutta hyppykeinu toi viisi virhepistettä. 

Windy tuli kolmanneksi, hyvä Windy! Radan sai suorittaa kaksi kertaa, toisella yrittämällä Windy pääsi alle ihanneajan : )

Yleensä tarinamme alkavat näin: "Aamulla anivarhain suunnistimme kisoihin..."Tämä tarina alkaa vielä karummin: "Valvottuamme yön pentuja vahtimassa, lähdimme aamulla anivarhain..."

...Naantaliin, jossa oli Suomen villakoirakerhon tokomestaruuskisa. 

Yael ja Rousku tsemppasivat ja voittivat avoimen luokan : )

Hyvä Rousku!

Olimme tokotreenissä eilen ja Monopolipelin termein: "palaa takaisin lähtöruutuun".

Rakkautta ei voi mitata puntarilla
Lempeä katse, suuri sydän
ABiiichoo, häntä paukuttaa maata
Tiimalasissa hiekka valui loppuun
Kun käännän tiimalasin
Vain muistot tippuvat hiljakseen hiekanjyvien lailla

Olimme illalla syömässä kun koiratappelu alkoi. Vaikea sanoa kuka teki mitä kuuden laumassa, mutta Honeylla vaurioitui henkitorvi, vaikkei ulkoisia vammoja olekaan. Nyt Honey on Viikissä teho-osastolla.

Kommentti 17.7.: Näyttelyt voi unohtaa aika pitkäksi aikaa, mutta se tuntuu aika pieneltä jutulta.

Rousku sai AVOssa 147,5 pistettä (3. tulos), Honey sai ALOssa 83 pistettä ja niistäkin puolet säälipisteitä. "Kyllä se kotona osaa...."

Päätimme mennä porukalla uimaan koirakylpylään. Koirat pestiin ja niille puettiin pelastusliivit. Sitten ei kun altaaseen. Honey ja Windy uivat tyylillä: räpiköin ja polskutan. Ne pitivät päätään ylhäällä ja huitoivat hurjana etutassuilla niin, että läiske vain kävi.

Pojat Eetu ja Junior vetivät tyylipisteet kotiin. Ei läiskintää, vaan kaunista etenemistä sulavasti.

Windyllä ja Honeylla tyyli parani hieman loppua kohti, mutta uittaja ei silti (uskaltanut) päästää niistä irti. Päivän superyllättäjä oli Chili, joka ui kuin rantakäärme Junioriakin nopeammin. Onko sillä saukko isänä?

Kaikki hauska loppuu aikanaan, veimme märät / märähköt koirat kotiin tehokkaiden föönien ääreen, minulla meni pari tuntia kun pesin Honeyn ja selvittelin pelastusliivien hankaamat huovat auki. 

Honey alokasluokka, ensimmäinen kuma 76 pistettä. Niina toinen kuma avoin luokka 79 pistettä. Windy mölliluokassa 89 pistettä.

Ei hassummin, nyt Honey tarvitsee kaksi kumaa avoimeen ja Niina yhden päästäkseen voittajaluokkaan. Kuva alla oikealla, Windy uupui : )

Yael esiintyi villakoirien kesäpäivillä neljään otteeseen, koiratanssiesityksessä oli mukana Rousku ja Windy. Koirat pääsivät myös kokeilemaan agilitya. Häkistä kaikkien olisi tehnyt mieli päästä mukaan toimintaan. Honey, Rousku ja Windy ottivat osaa epäviralliseen rally-toko kisaan. 

Yael pääsi konkarina pokkaamaan palkinnot sekä Rouskun että Windyn kanssa (minä kiersin yhden ympyrän väärinpäin Honeyn kanssa).

Päivän kolmas esitys.

Windynkin osuus onnistui kolmannella yrittämällä.

Koirakeilaus, Rouskun heiniä. Kymmenen keilaa, koira lähetetään kaatamaan ne. Rouskulla meni noin minuutti uskoa, että keilat saa kaataa (se kun on ollut viime aikoina rally-tokon takia ankarasti kiellettyä).

Päivän viimeinen esitys, hyvä Windy  : )

Doro ja Mimmi tulivat moikkaamaan meitä ja oli todella ihanaa nähdä Mimmiä, viimeksi näin sen, kun auto starttasi pihaltamme kolme vuotta sitten.

Henkka ei huolinyt märkää Rouskua autoonsa ja niinpä Rousku päätyi muovipussiin (aika noloa, sanoi Rousku).

Honey makasi olohuoneen matolla ja leikki lelullaan. Sitten se alkoi murista tosissaan Maddylle (koirat laumassa murisevat, urisevat, jne, mutta harvoin murisevat tosissaan). Koiratappelu oli tulossa, joten menin väliin, työnsin Maddyn pois ja katsoin lelua, joka ei ikinä ennen ole herättänyt kiihkeitä tunteita, mutta nyt näytti kovin resuiselta. Nappasin sitä karvoista kiinni ja kirkaisin naisellisesti (en kuitenkaan pudottanut sitä, piste minulle). Lelulla roikkuivat takajalat. YÖK, YÖK, YÖK. Honey oli löytänyt oravanraadon ja siksi se puolusti sitä niin raivoisasti. Kiikutin raadon roskikseen ja komensin miesväen viemään roskiksen välittömästi pihalle.  Oikea lelu makasi siististi hiljaa pöydän alla (eikä yllätys yllätys herättänyt kiihkeitä tunteita).

Eilen vietimme paahteisen päivän tokon SM-kisoissa. Yael oli joukkueessa ja me Honeyn kanssa turisteina. Paahteisella hiekkakentällä on lievästi sanottuna kuuma, kun aurinko oikein porottaa. Lisämaustetta antoi puuskainen tuuli, joka lennätti naapuriteltan pitkin peltoa kuin hamsterin juoksupallon. Oma telttamme meinasi mennä perässä kaksi kertaa, mutta saimme teltan liepeistä kiinni ennen lentoa.

Koirilla oli aika haastavaa hiekalla, jonka lämpötila oli sellainen, etten usko yhdenkään ihmisen pystyvän seistä siinä paljain jaloin. Rousku sai pari pistettä vajaan kolmostuloksen, se loikki yleisön riemuksi pupuloikkia. Yaelin joukkue tuli sijalle 65 (69 joukkuetta), Camillan joukkue tuli sijalle 61. Avoimessa luokassa Yael sijoittui sijalle 87 (102 koirakkoa).

Ei kun treenaamaan : )

Lounaan jälkeen kävimme Yaelin kanssa treenaamassa Konalassa. Jos aion osallistua Hau Openiin, olisi loistava ajatus opettaa koiralle esteet... Nämä olivat nyt tämän vuoden tokat agilitytreenit, aidat menevät melkein, rengas melkein (vasemmalta puolelta), kepit (no jaa, pientä hiomista sisäänmenossa ja pujottelussa), A ja puomi sujuvat, putki ei suju laisinkaan...

Illalla menin mukaan kuokkimaan tokon SM-joukkueen harjoituksiin ja treenasimme häiriön alla alokasluokan liikkeitä. Pienen alkukankeuden jälkeen (haahuilua), liikkeet alkoivat sujua. Liikkeestä seisomaan jääminen on aikamoinen haaste, lipsahdin opettamaan sen vartalokäskyllä ja nyt saan tehdä töitä hartiavoimin, jotta pääsisin äänikäskyyn. Seuraamisessa haahuilen itse sinne tänne, harjoittelen nyt siis kohteen ottamista.

Windy Charlie Chaplin tunnelmissa: täydessä turkissa ja klaniksi ajeltuna...

Ensin oli Honeyn vuoro ja kolmos tulos irtosi (pisteitä 111). Luoksepäästävyys ja paikallaolo olivat kymppi : ) Olin tuloksesta todella iloinen, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. 

Yael kisasi Rouskun kanssa avoimessa luokassa ja jännitin  suoritusta melkeinpä enemmän kuin omaani.

Mutta konkari oli konkari ja nappasi ykkössijan luokassaan. Hyvä Rousku!!!

Meitä pyydettiin Jumbon Faunattareen esittelemään villakoiria. Olemme olleet aiemminkin ja se on ihan kivaa, sillä moni haluaa tietää villakoirista ja lapset yleensä tykkäävät. Hauskoja kommentteja kuulee:"Onko tuo elävä? (Joo) Oi, ne on pentuja!!! (Rousku 5 v. ja Honey 1,5 v.)".

Jotta emme olisi ihan tyhjäkäynnillä olleet, harjoittelimme tokoa yleisön iloksi ja omaksi hyödyksemme. Missäpä saisi parempaa häiriötreeniä? Kapealla käytävällä Rousku lähes kiipeili yleisön yli väistellessään ihmisiä ja Honeykin pysyi hyvin maisemissa. Yllätysvieraaksi meille tuli Palman uusi pentu.

Pentu vei kaiken huomion, mutta se olikin syötävän suloinen.

Honey totesi aika pian, että homma on aika tylsä, joten se päätti ottaa kunnon nokoset.

Mieheni on huolehtinut perheessämme pidemmistä lenkeistä. Kävellen ja nyt uutena juttuna pyöräillen, tosin vain isovillojen kanssa.

Yael päätti viedä mummot virkistysretkelle Ojanko Cuppiin. Yllä olevassa kuvassa huomaa kuinka pienet  villakoirat istuvat enemmän tai vähemmän kauniisti odottamassa. Sitten voit luoda katseen oikealle ja Windyhän se siinä, miksiköhän Yaelin kädet ovat sen kuonon ympärillä???

Mutta asiaan. Ensin starttasi Dana, se teki puhtaan radan vilkuilematta sivuille tai hyökkimättä ratahenkilökunnan kimppuun, mutta vauhti oli köpöttelyä ja Yael juoksi lähes koko radan sen edellä.

Sitten tuli Niinan vuoro ja aurinko häikäisi. Niina meni lujaa, mutta ihan omia ratoja, virhepisteitä sille kertyi 40, se juoksi väärille esteille ja joutui palaamaan oikealle esteelle. Yael epäili, että vanhuuden kaihi vaivasi (Niina on 11 v.), se häikäistyi, eikä nähnyt putkia.

Mutta olin ällistynyt ajoistamme. Dana oli kaikkein nopein koira mineissä 41,58 ja Niina juoksi ajan 44,07 kaikilla mutkilla. Voittajan aika oli 42,16, toiseksi tullut juoksi ajan 45,72. 

Mummot tempaisivat siis ihan kivat ajat : )

Windyn radoista otin videoklipit, se oli aika mielenkiintoista katseltavaa. Plussan puolella: se irtoaa hyvin ja menee melko lujaa, kontaktit pitävät, putket ovat sen suosikkeja. Pientä viilausta vielä vaatii muuri (Windy hajotti muurin atomeiksi).

Päivä alkoi vajakkoajeluilla, Windy aloitti vetourakan Yaelin kanssa. Sitten olikin aamun ensimmäinen koiratanssiesitys. Rousku on konkari, mutta Windy osasi yllätttävän paljon & jaksoi keskittyä messukeskuksen hälinässä, se ei edes huomannut yleisöä.

Sitten oli Bichon vuoro vetää lapsukaisia...

Päivän eka doboesitys....

Tokoilua...

Iltapäivän esitykset pyörähtivät käyntiin.

Ja viimein päivän viimeinen esitys, koirat jaksoivat hienosti loppuun asti. Oli todella mukava viikonloppu ja onnistuneet esitykset.

Tämän vuoden Pet Expon esitykset olivat minulle yllätys, en ollut ollut mukana yksissäkään treeneissä. Lisäksi Yael päätti koiratanssiohjelman vasta torstaina, joten senkään vuoksi en kovin ehtinyt olla mukana seuraamassa esityksen edistymistä. Kuopus joutui muokkaamaan musiikin parin tunnin varoitusajalla.

Mutta kun näin Rouskun esityksen, se oli todella hyvä.

Sitten melkein täytenä yllätyksenä Windy laukkasi radalle villi kiilto silmissään. Se oli osa esitystä, Windy teki hienosti oman osansa ja lopuksi oli pieni yhteisesitysosa.

Sitten oli doboilua. Rousku oli taitava ja Yael hallitsi doboilun, mutta...

... Windy varasti shown. Ei ihme, että villakoirat ovat sirkuskoiria... Windyssa vain on sitä jotain.

Sitten oli tokoesitys ja se oli VAU. Rousku on kehittynyt valtavasti ja sitä oli ilo katsella. Esitys oli taitavasti tehty ja se onnistui hyvin. 

Sitten pyörähtikin iltapäivän esitykset (koiratanssi, doboilu ja toko) käyntiin ja ne sujuivat jo rutiinilla.

Ensimmäinen päivä takana, huomenna sama uudestaan lisämausteena koiravaljakkoa lapsille ja pentunäyttely Maddylle.

Kuinka monessa kehässä voi olla yhtä aikaa?

Kun tästä selviämme hengissä, seuraava julkinen esiintyminen on Jumbossa.

Kevättä rinnassa koirarintamallakin. Dana pääsi Yaelin kanssa kehään, samoin kuin Windy. Yael on tehnyt hartiavoimin töitä Windyn kanssa, se mokoma kun pakitti tuomareita. Mutta kuten kuvasta näkyy, Windy on rentona, eikä edes huomaa tuomaria.

TYÖVOITTO!

Bicho pääsi mukaan...

...kuten myös Honey.

Windyssä on agilityssa enemmän isänsä kuin äitinsä piirteitä. Tosin se ei vielä mene ihan yhtä tyylikkäästi kuin Boris, vai mitä sanotte lähtöponnistuksesta (rima oli minikorkeudella).

Kun kepeistä selvittiin, Windy ponnisti elämänsä ensimmäiseen maksi renkaaseen ja hop, läpi.

"Olipa kerran sitten pieni tyttö, joka odotti ensimmäistä omaa koiraa kuin kuuta nousevaa. Tasan kahdeksan vuotta sitten tähän perheeseen syntyi pienenpieni 100 grammainen koira. Tyttö rakastui tähän koiraan ihan silmittömästi, sillä se oli kaikkea mitä hän oli toivonut. Hän hehkutti kaikkialle kuinka tästä tulee seuraava maailmanmestari. Hän ei osannut aavistaakkaan mitä elämä tuo tullessaan.
Kaikki jotka Danan tuntevat, tietävät hyvin, että kyseessä oli hieman pippurinen pieni lapsi. Siitä kun tämä pienenpieni pentu avasi silmänsä ja oppi juoksemaan, alkoi tytön matka kohti todellisuutta. Elämä ei ollutkaan ihan niin hunajaista ja makeaa kuin pieni tyttö kuvitteli. Jos joku olisi tytölle kertonut, että tästä koirasta tulee vielä paljon tuskaa, kyyneleitä ja harmia, niin hän ei olisi ikinä uskonut. Hänen kultanuppunsa, kuinka hän olisi voinut uskoa?
Onneksi pieni tyttö on nyt aikuinen ja oppinut paljon asioita tässä vuosien varrella. Nyt kahdeksan vuoden jälkeen, ei voi kuin todeta, että huh huh. Paljon on koettu ja opittu. Rakkaus koiraan kaikkien kokemuksien jälkeen on vain vahvistunut :) Hyvää syntymäpäivää Danalle!"

Loppu alkaa tämän kauden koulutuksille häämöttää, hyvä niin, sillä takki alkaa olemaan aika tyhjä. Tekisi jo mieli aloittaa ulkotreenit, kesä olisi kiva ja koirienkin olisi mukava leikkiä ulkona ainaisten sisäleikkien sijasta. Yllä kuvassa Windy ja Honey leikkivät tyypilliseen tapaan, Honey pitää paikkansa tiukasti Windyn mahan alla ja puree minkä kerkiää, Windy kömpelönä ei saa asialle tehtyä mitään...

Olen jo jonkin aikaa ollut utelias näkemään, onko Bicho yhtä vaikuttavan näköinen kuin tyttärensä Windy. Mutta hmmm.... Nyt kun Bicho on continentalissa, huomaan selvästi, että se ei ole yhtä hyvän näköinen kuin Windy. Bicholla on pitkä vartalo, joka korostuu tuossa leikkauksessa.

Karvaa lähti kuitenkin pienen villakoiran verran, joten ehkä pesu helpottuu jatkossa.

Bichon tyttärellä Mimmillä on uusi blogi.

Oma treeni meni löysäilyksi, mutta koirilla oli kivaa.

Lisää kuvia Honeysta, mustan koiran kuvaaminen on haaste, toivelistalla on uusi kamera, joka pystyisi ottamaan kuvia myös hieman huonommissa valo-olosuhteissa.

Saimme Windyn, Honeyn ja Snögön trimmatuksi näyttelytrimmiin, Snögö oli meillä viikonlopun. Pesin siis kaikkiaan viikonloppuna viisi koiraa, joista yksi iso.

Konalassa tahkosimme perussetin koulutuksia, Margitin näyttelytreenit menivät ok, agilityssa aloitti uusi ryhmä (oli kiva nähdä Emmanuelia, Rouskun poikaa), omat treenit olivat melko tehokkaat, sitten oli näyttelytreenit ja sokerina pohjalla Camillan treenit.

Kävin läpi kaikki alokasluokan liikkeet Honeyn kanssa ja se menee melko kivasti. Nyt vain liikkeiden venyttäminen kisan omaiseksi ja käsimerkit pois, niin se on siinä. Agilityssa puomi sujui ok.

Sunnuntain setti piti tällä kertaa sisällään ensin Ketterien koirien vuosikokouksen, johon sain viimeisellä minuutilla materiaalin valmisteltua (olin aloittanut aamun kahden isovillan ja yhden kääpiön trimmaamisella). Sitten olikin näyttelyharjoitukset ja Windyllä on minusta lavasäteilyä, sen liikkuminen on kaunista katseltavaa. Honeykin mennä kipitti ihan kiitettävästi.

Näyttelyharjoitusten jälkeen oli agilitya ja tunnin jälkeen ehdin mennä radan yhteen kertaan Honeyn kanssa. Yael juoksutti Niinaa ja Danaa. Sitten olikin omien treenien vuoro, mutta se meni löysäilyksi (kaksi kuvaa alla, Windy ja Honey pistivät leikit pystyyn, johon Rousku päätti tulla mukaan). Sokerina pohjalla oli Yaelin vetämä tokotunti ja arvatkaapa mitä... Honey osaa alokasluokan liikkeestä maahan menon : ) 

Yael vei Henkan kanssa koiralaumamme koirapuistoon. Koirilla oli hauskaa ja ne saivat päästää kunnolla höyryjä ulos.

Tänään treenit alkoivat tuntia aikaisemmin, sillä meillä on näyttelytreeniporukka, jonka kanssa treenasimme ekan tunnin. No joo, Yael oli jo huhkinut kolme tuntia tuuraten sunnuntain vakikouluttajaa. Mutta minä saavuin siis paikalle Roosan, Eetun, Mirkan ja Maddyn kanssa, ikioma apinalaumani mukana.

Yael treenasi Danaa, Windya ja Honeya, minä vahdin loppulaumaa pitämällä ne hiljaisina. Näyttelytreenien jälkeen oli agitreenit ja kun tuli omien treeniemme vuoro, voitte nähdä Windystä (alhaalla oikealla), kuinka ahkeria olimme... Koirat hakivat takahuoneesta puruluita Windyn johdolla ja ottivat rennosti.

Tokotunnilla harjoittelin Honeyn kanssa seisomista ja liikkestä maahan menoa. Ehkä optimismia, mutta minusta se oppi jotain. Tokon jälkeen Yael vielä pyöräytti pikkukoirat agilityradalla kahteen kertaan, mikä sai Windyn sekoamaan kokonaan.

Ehkä Windy ei ole niin blondi miltä se näyttää, sillä se on oppinut, kuinka takahuoneesta tullaan ulos (ei mikään helppo juttu, siinä tarvitsee olla koiramaailman Houdini). Siinä missä saluki Riimu tulee sieltä ulos kuin hiljainen varjo, niin Windy tulee sellaisella melskeellä, että mistään kovin tyylikkäästä oven avauksesta ei voida puhua... Tyyli on enemmänkin "raamit kaulassa". Windy siis rymisteli takahuoneesta ulos iloisena loistavasta taidostaan, Bicho seurasi tyytyväisenä perässä, ainoastaan Rousku tuli häpeissään luimistellen hännän huippuna tajuten, että tuo nyt ei ollut ihan luvallista puuhaa...

Yael otti kaikki koiramme mukaan Konalaan tänään ja kun tulin perässä töiden jälkeen, olin yllättynyt, kuinka hyvin koirat käyttäytyivät. Salaisuutena ehkä oli, että ne olivat jo riehuneet ylimääräisen energian Yaelin imuroidessa.

Minä keskityin Honeyn kanssa tokoon ja Yael jaksoi treenata loppulauman kanssa. Niina mummeli odotteli kärsivällisesti omaa vuoroaan, kun Bicho kokeili namin voimalla tasapainoaan.

Niinalla on pitkä agility- ja koiratanssiura takanaan, sen tasapaino on hyvä huolimatta kunnioitettavasta 11-vuoden iästä.

Lopuksi Yael otti perustokoa ja Niina meinasi kuolla onnesta. Se olisi vaikka vääntynyt mutkalle, vain ilosta, että se pääsi mukaan tekemään "töitä".

Uusin hullutus on doboilu. Aluksi Windy löysäili rentona pallon päällä. Mutta heh heh, se itse asiassa onnistui seisomaan pallon päällä. Rousku tietty veti paremmaksi, se onnistui seisomaan pallon päällä, ilman, että kukaan piti pallosta kiinni.

Honey onnistui seisomaan, istumaan ja menemään maahan pallon päällä, kun pidin pallosta kiinni. Hmm... Pitäisikö näyttää Rouskulle, kuinka doboillaan... Ehkä ensi viikolla, kun toko käy tylsäksi.

Voi näitä tekniikan ihmeitä. Mieheni vei Bichon ja Honeyn kävelylle, hän käveli 4,92 kilometriä tunnissa. Meillä on keskuspuisto talomme vieressä ja siellä on kertakaikkisen ihanat ulkoilumaastot.

Päätimme Honey Boneyn kanssa ottaa tokon perjantain ohjelmistoon. Tällä viikolla treenasimme agilitypuolella ja kun tilaisuus oli, yhdistimme agility- ja tokotreenit.

Meillä on tapana löysäillä pahemman kerra aina agilitytunnin jälkeen. Mutta tänään jaksoin vetää agilityradan Honeyn kanssa kolme kertaa läpi varsinaisen tunnin jälkeen ja rengas onnistui todella hyvin : )

Omalla tokotunnillamme harjoittelimme molemmat ruutua, joka (heh) melko rehellisesti sanottuna alkaa sekä Honeylla että Rouskulla sujua sinnepäin. Vielä pientä viilaamista.

Sitten olikin Yaelin vetämä tokotunti, jolloin harjoittelin Honeyn kanssa perusasennon positiota sivuliikkeessä. Hieroimme myös seisomaan jäämistä, sekin alkaa lähes sujua.

Tunnin jälkeen jäin hetkeksi istumaan ja katselemaan show-ryhmän treenejä, kun Yael otti alokasluokan liikkeitä Windyn kanssa. Windy oli kyllä päivän yllättäjä. Innostuin ja piristyin vielä Yaelin ja Camillan kanssa paikallaolon harjoitteluun ja sokerina pohjalla otimme Honeyn kanssa tokohypyn pariin kertaan.

Illalla suuntasimme Konalaan ja sain kuin sainkin tehotreenit aikaan. Honeyn kanssa on todella kiva treenata. Otin myös agilityssa nopean radan, nyt A taas sujuu ja rengaskin sinne päin.

Yael vei koko laumamme koirapuistoon riekkumaan. Paikalla oli mm. leonbergejä, joista vanhempi ei viitsinyt korvaa lotkauttaa räksyillemme, mutta nuorempi innostui leikkimään.

Dana seisoi kahdella jalalla, kunnes Yael armahti sen syliin istumaan. Neidin varpaita paleli.

Uusi takki... Rousku on repinyt sen rikki jo kahdesta kohtaa.

En ole tehnyt Uuden vuoden lupauksia ikiaikoihin, enkä aio tehdä ensi vuodellekaan. Samalla vaivalla voi siirtyä suoraan tekoihin.

Mutta JOS tekisin uuden vuoden lupauksia, ylläoleva kuva antaa vinkin siitä, mitä lupaukset voisivat olla.

Lauantaina oli koiratarvikekirppis. Siivosimme lipaston, missä on koiratarvikkeitamme, keräsimme vanhat lelut kasaan (Bicho tosin kantoi kaikki lelunsa takaisin lattialle) ja lähdimme kirppikselle.

Myynti oli ihan hyvä ja loput tavarat lahjoitimme Hesylle. 

Kotiin tuli tuliaisena vain yksi Biogroomin shampoopullo (persikka), jonka Sini möi eurolla.

Kirpparin yhteydessä oli agilitykisoja tasatunnein ja osallistuin Honeyn kanssa. Muotoillaan nyt vaikka näin, menestyksemme oli kovin vaatimatonta. Yael osallistui Windyn kanssa melkein yhtä vaatimattomalla menestyksellä. Sitten Sini osallistui Sonicilla ja Yael päätti osallistua Rouskulla  : )

Päivä kului nopeasti tuttuja tavatessa. Kotona mieheni vei kuopuksen kanssa kymmenisen pahvilaatikkoa tavaroita Emmauksen kirpputorille. Sain keittiön kaikki kaapit siivottua ja järjestettyä uuteen uskoon, joten oman mittapuuni mukaan olen ollut tänä viikonloppuna kohtalaisen tehokas.

Yksi askel kohti näyttelytädin elämää, ostin Honeylle tyynyn, mihin laittaa päänsä otsatukan laiton ajaksi. Olin katsellut protätien esimerkkiä ja halusin itse kokeilla moista.

Aluksi ajattelin ommella tyynyn itse, mutta aikaa ei koskaan tuntunut olevan riittävästi. Sitten Yael bongasi tyynyn Messarista Finndogsin standilta. Ostimme ison tyynyn Windylle ja pienen Honeylle.

Tyyny on loistava keksintö, se on käsittämättömän toimiva ratkaisu, kun haluaa täydellisen jakauksen pampuloille. Honey osasi käyttää sitä ensi kerrasta asti oikein, laitan pään tyynylle ja se pitää päänsä rentona paikoillaan.

Messarin jälkeen meillä oli vielä treenit. Rousku meni hyvin niinkuin aina ja Windykin pääsi spurttailemaan radalle.

Treenien jälkeen leikki maistui, kunnes näyttelytähtöseltämme loppui virta.

Jasu on edistynyt, se on mainio pieni koira. Junior on kuin äitinsä kopio, mutta Jasussa on jotain ihastuttavaa. Se on pieni toy, fiksu kuin mikä ja siinä on kuitenkin luonnetta (tappaa päästäisiä kotipihallaan).

Tokossa oli viimeinen tunti ja Honey meni todella hyvin, harjoittelemme perusasennon position pitämistä sivusuunnassa ja peruuttaessa.

Aamulla meitä odotti tiukka ohjelma. Yaelilla oli 7 esiintymistä, minulla vain kaksi. Aloitimme rakentamalla oman standimme kasaan.

Sitten autoimme Camillaa rakentamaan omansa.

Yael kuivaharjoitteli Rouskun kanssa.

Sitten show pyörähti käyntiin ja alkoi Yaelin haastattelulla.

Yael aloitti esitysten sarjan koiratanssilla ja minusta esitys oli aika VAU. Olin nähnyt siitä pätkiä, mutta en varsinaista esiintymistä. Olin nähnyt moneen otteeseen, kunka Yael harjoitteli ketjuttamista, mutta nyt ensi kertaa näin, kun Yael esiintyi yleisölle.

Sitten olikin Yaelin vuoro spiikata esitys ja Camillan vuorenpeikkoesitys.

Koiratanssiesitysten jälkeen oli pentujen tottelevaisuusesityksen vuoro ja koska joku oli poissa, me pääsimme Honeyn kanssa mukaan.

Pääsimme mukaan myös pentujen drive-in koirakouluun. Camilla veti sen ja Yael demosi Rouskun kanssa. Honey oli loistava pikku-oppilas, meitä taisi olla neljä viisi pentua drive-in koirakoulussa. 

Villakoiraporukka Yaelin vauhdittamana esiintyi 14.30, mukana myös Naomi ja sitten olikin tauon vuoro.

Piipahdimme maatilamessujen puolella:

Joulutunnelmissa kohti päivän viimeisiä esityksiä...

Alla kuva "linssiluteesta". Rouva alhaalla vasemmalla juoksi kehään koiransa kanssa aina kun kovaäänisestä kuulutettiin seuraavan esityksen alkavan muutaman minuutin päästä. Aika hassu juttu, en ole aikaisemmin vastaavaan törmännyt.

Alla kuvia valmennusryhmän esityksestä. Se oli kieltämättä vaikuttava ja hienosti koottu esitys.

Ja meno jatkui sunnuntaina:

Harjoitukset ovat pyörineet harvakseltaan pitkin syksyä ja kiihtyivät messupäivän lähestyessä. 

Torstaina harjoittelimme yhä Konalassa ja sitten olikin jo kenraaliharjoitukset perjantai-iltana Messukeskuksessa. Koska me kaikki olimme enemmän tai vähemmän kiireisiä, treenit olivat iltaisin melko myöhään. Niinkuin aina harjoitellessa, ensin on kaaos, johon ei näytä tulevan mitään järkeä. Mutta yleensä käy niin, että kenraaliharjoituksissa palaset loksahtelevat kohdalleen. Niin kävi nytkin.

Ensin oli pentutreenit, pentuesityksessä loistava lapsukaiseni Honey Boney esiintyy Windyn ja muiden pienokaisten kanssa.

Yllä Rousku ja Windy. Alla valmennusryhmän treenit Lemmikkimessujen esitykseen, Rousku esiintyy siinä. Lisäksi vielä villakoiraesitys, jossa Rousku on mukana.

Haimme Eetun matkan varrella ja Roosa tuli suoraan töistä Konalaan. Agilityssa meillä alkoi uusi kurssi, jossa oli kolme uutta koirakkoa, loput vanhoja tuttavuuksia. 

Omat treenit menivät velttoilun puolelle, kun Camilla tuli kanssamme juoruilemaan. Rousku ja Honey käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja leikkivät sydämensä kyllyydestä.

Sitten olikin tokoa ja Honey on edistynyt. Se osaa etsiä position aika hyvin sivulle tulossa, käännökset ja sivuaskeleet sujuvat. Harjoittelemme peruuttamista ja liikkeestä maahanmenoa.

Yael verrytteli Honeyn kanssa agilitya, Honeylla oli hyppybensaa suonissaan. Roosa treenasi Akun kanssa koiratanssia. Lopulta päivän päätteeksi oli tokotunti. Honeyn seuraaminen alkaa sujua käännöksineen, samoin seisomaan jääminen tuntui toimivan.

Dana pääsi tänään lyhytelokuvaan filmitähdeksi. Sen vaativaan osaan kuului olla näyttelijän kainalossa, kun näyttelijä meni taksiin. Heh, Dana suoriutui osasta loistavasti.

Yael, Esikoinen ja Roosa olivat lounaalla ja lähtivät porukalla Rajasaareen. Danalla on juoksu, joten se jäi kotiin Niina-mummo seuranaan. Eetulla takki ja Windy uudessa leikkauksessaan ylhäällä oikealla.

Alhaalla vasemmalla kaksi marjaa Rousku ja Honey ja oikealla ahneet isovillat Aku, Eetu, Windy ja Bicho.

Nips naps, niin ne karvat vain häipyivät ja kanankoipileikkaus muotoutui. Niskakarvat puuttuvat, mutta niiden kasvua odotellessa...

Windyn eka näyttely ja varaserti!

Tuomari Birte Scheel (Jun/ ERI/ JUK1/paras narttu 3): "10 months, Well developed bitch. Feminine head and expression. Correct bite. Dark eyes. Long enough neck. Quite good front. Good body propotions. Well set tail. Strong topline. Well angulated behind. Elastic movement, but not quite parallel in front. Nice coat and condition. Well presented."

Ps. Tässä Windy harjoittelee, kuvaajana velipoika, joka viimeisessä klipissä kutsuu Windyä luokseen ja Windyhän noudattaa iloisesti kutsua...

Yael meni vaihtamaan Windyn rotua ennen kehien alkamista. Kello kävi ja hän jutteli intensiivisesti vielä 15 minuutin jälkeen. Sitten näin hänen vaipuvan polvilleen tuomarin eteen.

Ei, hän ei rukoillut tuomaria suostumaan rodun vaihtoon (vaikka siltä näytti), vaan yritti pidellä Windyä aisoissa...

Tyttäreni valittaa, ettei Windy ole tarpeeksi blogissani, mutta tässä kaksi kuvaa... Olenko koskaan muistanut mainita, että isovillan pesemisessä on aika iso työ...

Tänään alkoi Konalassa uudet ryhmät, tosin agilitytunnillani oli vain yksi uusi koirakko, muut vanhoja tuttuja. Meille jäi hieman aikaa ennenkuin seuraava ryhmä tuli (myöhässä) ja Honey Boney pääsi radalle kaksi kertaa. Vauhtia sillä on, kepit ja putki sujuvat. Rengas täytyy edelleen ottaa yksittäisesteenä.

Oma treenaaminen jäi vähemmälle, kun juorusimme Yaelin kanssa tai virallisemmin teimme viikonlopun luentoihin (rally-toko ja koiralauma) perustuvan pitkän tähtäimen koulutussuunnitelman apinalaumallemme. Nyt siis suunta on selvä teoriassa, se pitäisi vielä jalkauttaa ja testata käytännössä.

Yaelilla alkoi uusi temppukurssi ja koska Kiralla oli jalka kipeänä, sen omistaja koulutti varakoirana Honeya, minun istuskellessa lattialla vieressä huutelemassa hyviä neuvoja. Ah, koirani on niin täydellinen, se on kaikkea sitä, mitä koiralta toivon. Tunnissa se oli oppinut kosketuskepin kanssa ryömimään (se ryömii hyvin) ja pujottelemaan jalkojen välistä.

Aloitimme agilitylla ja Windy meni ihan ok. Honey Boney ressukka ei päässyt edes kokeilemaan. Niina sai olla demokoirana. Päätimme tunnin keinun harjoitteluun. Keinu on siitä jännä este, että jos sen harjoittelun sössii, niin sitten ei enää välttämättä suju puomi eikä A.

Agilityn jälkeen meillä oli omat tokotreenit ja veivasimme myös näyttelyitä varten. Tokoseuraamisessa siis koira pitää kontaktin ohjaajaan, kun näyttelyseuraamisessa sen on katsottava eteenpäin, jotta profiili näkyy. Honeylta alkaa sujumaan molemmat lajit. Treenasin kauko-ohjausta (istu, seiso, maahan), paikallaoloa, luoksetuloa, noutoa ja tietty seuraamista. Sivusilmällä katselin Windyä, se osaa enemmän kuin uskoin / tiesin.

Lopuksi meillä oli rally-toko treenit ja olin aika tyytyväinen Hunajapupuuni.

Niina pääsi mukaan Konalaan, mikä oli kiva juttu. Vaikka se on jo vanha ja höperö, se silti kaipaa pientä tekemistä. Pyöritin agilitytunnin, treenasimme Yaelin kanssa kahdestaan tokoa ja sitten oli rally-toko. Alla suosikkini Kira, minulla on siis hamassa nuoruudessani ollut 2 bokseria ja Kira tuo mieleeni Brunon ja Ladyn.

Honey Boney oli mukana, hieman hävetti tuoda se suoraan mökiltä, se oli omaan tyyliinsä (tietysti) tippunut järveen ja möyrinyt mullassa... Rousku sen sijaan oli mökkireissusta huolimatta oma tyylikäs itsensä. Saatte ihan vapaasti arvata onko kuvassa alla vasemmalla Rousku vai Honey... Pieni vinkki epävarmoille lukijoille, jotka eivät saa unta miettiessään ratkaisua: Rouskulla on pitkä otsatukka, Honeylla otsatukkaa vasta kasvatellaan yhden pompulan voimin.

Sunnuntai meni taas Konalassa. Illan jälkeen olin melko morjens, aloitimme ensin Yaelin voittajatreeneillä, jatkoimme trimmauskurssilla, sitten oli agitunti (Junior ja Jasulla meni todella hyvin), siitä tahkosimme tunnin omien koirien kanssa tokon salaisuuksia (perusasento, seuraaminen), sitten oli rally-tokotunti ja lopuksi Yaelilla oli lemmikkimessujen show-ryhmän treenit. Veimme Roosan ja Eetun kotiin ja haimme Hemlokin.

Koska viikonloppuna oli takana myös kahden ison, 6 kääpiön ja kahden pennun trimmaus pesuineen, illalla vuoteeseen vaipuessa tuntui siltä, ettei nukkumattia tarvitse paljon houkutella.

Ps. Kuka hullu hankkii villakoiria, kun on karvattomatkin koirat keksitty? Tarvitseeko sanoa, että ruusupensaat jäivät leikkaamatta...

Aika kuluu lentäen, olin jo unohtanut, että tuo haastattelu tehtiin, kunnes isäni soitti ja kertoi nähneensä Yaelin kuvan lehdessä. Windy oli tuolloin vielä ihan vauva : )

Artikkelin tarkoituksena oli vakuuttaa ihmiset siitä, että jokainen pystyy trimmaamaan oman koiransa. Siihen kerättiin myös perustietoa turkinhoidosta ja mitä tulee koiralle opettaa pienestä pitäen.

"Jaa'a taas sitä saa istua kököttää koko tunnin, kun mamma vetää kurssia muille ja pitää hauskaa niiden kanssa... Jopa Windy pääsi monta kertaa radalle... No ok, minäkin pääsin yhden vaivaisen kerran... En kuulemma ole mukana tällä kurssilla... HÖH sanon minä."

Junior ja Jasu meivät mainiosti ("Jupinaa... miksi minä en pääse mukaan")

Sitten oli tunnin omat tokotreenit, mutta isovillat (Bicho, Windy ja Eetu) pääsivät tauolla päästämään pahimpia höyryjä ulos.

Ja sokerina pohjalla oli rally-tokokurssi, jossa Honey Boney pääsi näyttämään taitojaan.

"Yön pimeinä tunteina kuului rouskutusta..." alkoi multimediaviesti. Windy syö sen verran paljon, että nuoripari ei jaksa kaataa ruokaa kuppiin, vaan (niksi kelpaisi niksipirkkaan) leikkaa ruokasäkistä reunoja pois sitä mukaa, kun säkki (15 kg) tyhjenee. Windy taas ei öisin jaksa seistä, vaan syö mukavasti makuuasennossa (näin se on tehnyt pennusta asti).

Iltapäivällä nuoripari vei koirat koirapuistoon ja tarkoituksena oli ottaa hieno poseerauskuva. Windy ei jaksanut odottaa, joten siitä tuli siis hieno toimintakuva:"Windy loikkaa".

Windylle on tullut uhmaikä, se on kamala murrosikäinen, sillä on voimaa kuin härällä, mutta aivoja kuin päästäisellä. Se vaatii, kiukuttelee ja heittäytyy kuuroksi. Hengaa mielellään kaltaistensa kanssa, mutta ei välitä auktoriteettien mielipiteistä tuon taivaallista.

Yllättäen agility onnistui hyvin ja Windy teki rataa mielellään.

Sitten tuli Honey Boneyn vuoro. Honeyllakin on murrosikä alkamassa. Istu, odota, JIHAA!!! Villakoiraspurtteja ympäri Yaelia. Honeylla oli NIIIIN hauskaa, ota kiinni jos saat 

Honey Boney ei saanut kaipaamaansa leikkikaveria, vaan tosikko-ohjaaja heitti pyyhkeen kehään. Kuvioon astui Honey Boneyn innostuneisuutta ja villin raikasta luonnetta arvostava henkilö, joka ohjasi rakkaansa läpi radan tyylikkäästi.

Sen jälkeen Honey Boney pääsi tiukkapipon mukaan radalle. Yaelin ilme kertoo melko tarkkaan hänen mielipiteensä rakkaastani. Honey Boneyn mielestä harjoitus oli todella onnistunut ja hauska 

Tänään oli KKK:n hallissa rally-tokon SM-kisat. Dana ei suostunut istumaan, jonka jälkeen Yael päätti, että Danan rally-toko ura on nyt ohi. Pisteitä kertyi 40. Danalla on siis nyt rally-toko uransa huipulla 2 kumaa alokasluokasta... Mutta Dana on kuin kissa, jos sitä huvittaa, se tekee, jos ei huvita, ei mikään maailmassa saa sitä tekemään.

Niina jumitti myös, mutta ylsi avoimessa luokassa kuitenkin kumaan eli 70 pistettä. Niina mm. päätti kiinnostua tennispallosta, josta se ei eläessään ole välittänyt tuon taivaallista...

Rouskukin pelleili ja läimi kylttejä kumoon, mutta sai silti 85 pistettä.

***
13.9. Dana on saanut anteeksi ja jatkaa kisaamistaan  : )

Yaelilla oli luokkakokous, joten vedin kauden viimeiset treenit yksin. Honey tuli kaverikseni, se osaa jo odottaa melko kauniisti hiljaa tuntien ajan.

Ihanaa, olen vetänyt tällä kaudella 6 tuntia viikossa seuratreenejä, nyt tästä eteenpäin perjantai-illat ovat vapaat  : )

Ratajuoksuissa oli paljon tuttuja. Ensin bongasimme Freddyn, sitten Doro liittyi joukkoon. Kisa alkoi ja puudelit juoksivat tuulispäinä.

Freddy ja Rousku.

Aku ja Doro.

Hännänhuippuna Eetu. Aku ja Eetu odottelemassa tuloksiaan.

Honey keksi omaa kivaa, kun kisa loppui. Se pihisti Roosan laukusta lelun ja juoksi ympäri houkutellen muita leikkiin. Heh heh, ota kiinni, jos saat!

Lyhyellä suoralla Aku tuli toiseksi ja Doro voitti.

Lyhyellä suoralla minisarjassa Rousku tuli toiseksi. Pitkällä suoralla Eetu tuli toiseksi ja Doro voitti.

Ja kuka sai kiertopalkinnon? No Doro tietysti  : )

Sää oli mitä parhain, kun veivasimme agilitya illalla kaksi tuntia. Vekoran alkeiskurssilaiset ovat edistyneet ja kakkosryhmäkin meni ok. Yael harjoitteli kentän laidalla showryhmän sooloesitystään, joka alkaa sujua hyvin. Tokon avoimen luokan liikkeet hyppyä lukuunottamatta alkavat myös olemaan hanskassa.

Sillä aikaa kun nautin maailmanmatkailusta ja Chengdun +30 asteen substrooppisesta lämpötilasta, Yael veti Vekoran tunnit (kuvat ylhäällä).

Itse tulin lähes suoraan lentokentältä pitämään AGRYn tunnit. Sää oli raikas ja merituuli puhalsi. Rousku meni hyvin, vaikka rata ei ollut ihan helpoimmasta päästä.

Sää alkaa jo olemaan syksyinen, aurinko onneksi paistoi. Kesken treenien soi puhelin, nyt Pöffi synnyttää. Kääk, siihen hajosi keskittyminen, mutta vedin kahden ryhmän treenit kuitenkin loppuun. Rousku meni kaunista rataa, treenasimme puomin kontaktia, sivuaitoja, A:ta, takaaleikkausta ja keppejä. 

Yael otti kamerani. Lopputulos: 52 valokuvaa Windystä. Huokaus. Saatte valikoiman otoksia, nauttikaa. Nyt ei voi valittaa, että Windy (linssilude) ei pääse koskaan blogiini... 

Kaikki alkoi hyvin, Windy pysyi pöksyissään ja kulki melko kauniisti Yaelin mukana. Kepit onnistuivat hyvin ja rytmi alkoi löytyä.

Alla Yaelin kuva-antia... Windy ja possu (huomatkaa vasemmalla silmämuna, joka pullistuu)....

Alla vasemmalla varmaan Yaelin suosikkikuva, joka kuvastaa Windyä hyvin. Se raukka ei osaa ottaa koppia suullaan, vaan etutassut tulevat mukaan. Alla oikealla Windy (kieli ei pysy suussa, kuka voi ottaa sen vakavasti?).

Sitten otoksia, joita ehkä itse valitsisin blogiini. Windy näyttää normaalilta ja mukavalta koiralta.

Alla Honey, joka sinkoili sinne tänne. Oikealla pitäisi olla Naomi, mutta juuri kun kamera räpsähti, Windy vetäisi käteni olkapäästä irti.

Alla Naomi ja Honey. Ne aloittivat kunnon rähinän. Jostain syystä ne eivät pidä toisistaan, vaan aloittavat rähinän melkein heti kun näkevät toisensa. Niin ne ovat tehneet jo pennusta asti. Harmi, sillä ne olisivat niin samankokoiset leikkikaverit.

Superkivaa, Honey sai Windyn vahingossa yökylään. Ne olivat kuin alakouluikäiset. Leikki jatkui ja jatkui ja jatkui. Lopputulos: väsynyt, mutta onnellinen Honey. Minun näkökulmastani: läpikuolattu Honey.

Yael tuli illalla treeneistä hakemaan Windyn mukaansa, mutta Windy olikin naapurin tytön kanssa ulkona. Niinpä mieheni päätti, että ilman isoa villakoiraa ei talosta lähdetä. Yael otti Bichon mukaansa ja palasihan Windykin aikoinaan lenkiltä.

Yael veti tänään tokotreenit ja Cara ilmestyi paikalle (muista ensi kerralla ilmoittautua). Mutta mukaan toki mahtuu, kun käyttää rexonaa. Oli kiva nähdä Caraa.

Treenasin Honeyn kanssa. Perusasento, 2 askeleen seuraamista, istu, seiso, maahan ja liikkeestä seisomaan jäämistä. Honey ei vielä jaksa pitkiä treenisessioita, mutta treenit menivät hyvin.

Porukka sai kunnon naurut, kun Yael lopussa demosi lelulla palkkaamista, Rousku otti lelun ja juoksi lelun kanssa karkuun. Lopetimme tunnin toteamukseen, että ensi kerralla harjoittelemme luoksetuloa ja Yael opettaa sen demokoiralleen siihen mennessä  : )

Yael kyllästyi radan reunalla alkeisryhmäni kanssa ja askarteli koirille rusetit.

Mutta sitten tuli kakkosryhmän vuoro ja rusetti päässä auttoi Windyä. Se teki hämmästyttävän hyvää rataa verrattuna perjantain esitykseen.

Se on aika kivan näköinen, vaikka itse sanonkin.

Alla Naomi renkaalla. Ai jai, kuva paljastaa totuuden. Missä onkaan ohjaajan käsi?

Naomi, Honey vai Honey, Naomi?

Honey osaa tulla käteen, joka on hyvä hyvä!

Yaelin askartelun tuloksia, kuin suoraan niksipirkasta: sadetakki jätesäkistä

Honey oli aika morjens kahden tunnin koirapuistossa riehumisen jälkeen. Päivällä ostamani lampaantalja suorastaan huusi lösähtämään päällensä ja ottamaan kunnon tirsat.

Mitä pidätte lelukoirasta, joka tarttui mukaan? Sen tehtävänä on vartioida eli peittää maassa lojuvat sähköjohdot. Koirien iloksi tuli myös kaksi uutta tyynyä, niissä on sisällä vesilinnun höyheniä, joten niiden päällä on mukava makoilla.

Sää suosi ja oli mukava nähdä kaikkia. Jasu tuli sylikoirana piipahtamaan, sillä oli juoksu. Punainen keskari tuli muuten vain leikkimään kanssamme. Junior oli mukana pikkukoirista.

Sitten isot pennut alkoivat valua paikalle ja Verde oli paikalla. Siitä on tullut iso poika : )

Paikalla olivat myös isäpappa Boris, Carlos, Aku ja Eetu. Sekä sekalainen joukko koirapuistossa vierailijoita. Eetu oli todella kauniissa leikkauksessa, joko huijaan Roosan leikkaamaan Bichon tai sitten yritän itse.

Omista koiristamme mukana olivat Windy (kivaa leikkiä kaikkien kanssa), Rousku (teille kaikille käy huonosti, jos tuo riehuminen ei lopu), Honey (olen reipas, olen reipas, hei älkää juosko ylitseni).

Honey Bunny, näin äkisti voisi sanoa, että Yael ohjaa oikealle, mutta pupuseni kiihdyttää vasemmalle. Windyllä ei mennyt kovin paljon paremmin.

Rousku sen sijaan demosi kokemuksen tuomalla varmuudella keinua. Nopea kiihdytys, "lepakkoasento" pudotukseen ja luvalla täysiä eteenpäin.

Junior ja Freddy renkaalla, hmmm.... Mikä siinä on niin vaikeaa? 

Windyn isäpappa kiihdytteli hallitusti, renkaassa tosin olisi voinut olla enemmän sulavaa liitoa, mutta kyllä Boris tyylipuhtaasti läpi meni.

Akulla oppikirjasuoritus alkurämähdyksen jälkeen.

Freddyn villakoirahepuli, lelu suussa, niin kovaa kuin jaloista pääsi, tyylipuhdasta liitoa läpi esteiden... Ensi kerralla sitten ohjaajan kanssa....

Lopuksi Windy pääsi leikkimään Carloksen kanssa. Kuva vasemmalla, Yaelin lapsukainen on aprikoosi ja tummuu vauhdilla.

Töiden jälkeen suunnistin Munkkiniemeen, missä oli rally-toko kisa. Yael tuli kertomaan, että oli nähnyt todella kauniin punaisen kääpiövillakoiran ja sitten vasta tajunnut, että Freddyhän se siinä. Freddy oli tullut Match Showhun, joka järjestettiin samalla kentällä.

Windyä alkoi lapsettamaan ja kyllästyttämään kesken kaiken. Se halusi sylikoiraksi.

Annalla ja Snögöllä meni hyvin vaikka Snögö hieman pomppi, se sai kuman, hyvä Snögö!

Freddy nappasi Match Showssa nelossijan ja pokaalin, VAU, hyvä Freddy!

Kisan jälkeen Yael treenasi Windyn kanssa, joka meni ilman nameja radan todella hyvin läpi. Alla äiti ja tytär kerjäävät lihapullaa.

Sitten meni painileikiksi...

Mutta viimein tuomarit saivat pisteet laskettua. Bicho sai kuman (82 p) ja RTK1:n minun ohjaamana siirtyen avoimeen luokkaan. Niina sai minun ohjaamana kuman (97 p), oli kisan kolmas ja RTK1 siirsi Niinankin avoimeen luokkaan. Rousku sai Yaelin kanssa kuman (92 p) ja RTK1:n siirtyen avoimeen luokkaan. Dana sai Yaelin ohjaamana kuman (93 p) ja oli tuomarin suosikki.

Honeylta ei maitohampaat lähteneet suosiolla, joten matka vei eläinlääkärille. Neljä maitohammasta poistettiin. Yksi kulmahammas oli painanut pysyvän hampaan ihan väärään asentoon, mutta eiköhän se siitä asetu.

Ylhäällä oikealla näkyy etuhammas, jossa oli niin pitkä juuri, että eläinlääkäri jo pelästyi vetäneensä pysyvän hampaan pois... Totuus paljastuu varmaan jossain vaiheessa...

Päätimme illalla kotimatkalla piipahtaa mökillä poimimassa mustikat piirakkaan. Naomi oli yökyläilemässä ja se nautti täysin rinnoin Honeyn seurasta.

Mutta kuka on tuo uitettu rotta? No Honeyhan se siinä, Rousku tyrkkäsi sen järveen...

Mustikoita löytyi piiraiden tarpeeksi ja Honey söi mustikoita niin, että puskat vain tärisivät. Sen kakka oli mustaa päivän pari mustikoiden ahmimisen jälkeen...

Älkää kysykö, mitä Windy tekee ensimmäisessä kuvassa.... 

Windy on alkanut kulkemaan käden puolella, mikä on hyvä hyvä  : )

Honey menee hyvin ja Naomi lähes yhtä hyvin.

Windy päätti hypätä riman yli. Mutta kuten monet murrosikäiset, Windy ei vielä ihan hallitse vartaloaan, vaan ylilyöntejä sattuu. Puomin alastulolla Windy kyllä kiltisti pysähtyy, mutta se istuu siinä kovin omaperäisesti (aina samalla tavalla).

Kenellä mahtaa olla noin kaunis demokoira? Onko se tyttäreni ja Windy? No mutta, Windyhän se siinä.

Vedimme näyttelyharjoitukset ja perään tokotunnin. Kun touhuamme koulun pihalla, uteliaita katsojia kertyy kyselemään koulutuspaikkoja. Honey oli mukana ja harjoittelimme maahan menoa, kunnes minulla loppui namit ja päädyin kouluttamaan Yaelin apuna lopputunnin.

Tyttäreni mielestä en julkaise tarpeeksi kuvia Windystä. Tässä Windy ennen ja jälkeen pesun.

Onko se valkoinen? Jopa tyttäreni alkaa taipumaan ajatukseen, että se on aprikoosi. Hannelius sanoi meille näyttelyissä, että valkoiset vaalenevat ja aprikoosit tummuvat. Minusta Windy on punertumassa... Valokuvissa tosin värit eivät koskaan toistu täydellisesti.

Hmmm... Mistä niitä koiria oikein kertyy? Mieheni sanoi, että olo on uskottavasti kuin 101 Dalmatialaista leffasta. Pöffi vieraili pidemmän pätkän, Junior oli yökylässä, Freddy oli yökylässä ja Yael jätti omansa yökylään.

Pääsin kisoissa helpolla, Yael ohjasi koirat. Bicho, Niina ja Rousku saivat kumat (JEE), Dana teki Danat. "Istu!" "Mitä? Mitä sinä sanoit? Minä seison, älä yhtään mulkoile, istu itse, en itse asiassa näe lihapullaa missään..."

Anna ja Snögö (kuma), Lotta ja Naomi (tuomarin suosikki) sekä Ella ja Junior (Ella unohti radan), menivät loistavasti : )

Meillä oli kenraaliharjoitukset kisoja varten ja kävin radan läpi Bichon, Danan, Niinan ja Rouskun kanssa. Bichoa en saa liikkumaan kuin hetkellisesti (silloin kun se näkee lihapullan), sen motivointi on haastavaa. Dana on Dana, en pysty sitä ohjaamaan, jos se ei osaa jotain, se tarjoaa itsepäisesti sitä mitä se osaa. Rousku on radalla helppo ohjattava, samoin Niina.

Perjantai-iltana kuulin, ettei minun tarvitsekaan ohjata koiria kisoissa, vaan Yael pääseekin mukaan ja menee kisoista suoraan häihin, ei omiinsa tosin : ) 

Siksi, että Rousku-täti pelmuttaa sitä aina kaikkien likaisimmissa ja pölyisimmissä paikoissa. Siksi, että kun Rousku-täti ei pelmuta sitä, niin Windy-sisko viimeistelee työn, ottaa Honey Bunnyn pään suuhunsa ja kuolaa sen litimäräksi.

Koko apinalaumamme oli mukana, vain Windy puuttui (se oli tulevien appivanhempien kanssa mökkeilemässä), mutta korvaukseksi puuttuvasta lauman jäsenestä, mukana oli Snögö. Ylhäällä kuvassa Niina-mummo (katsokaa hyppyä, voi voi, mutta Niina liisi kuin liisikin läpi renkaan tyylikkäästi) ja Rousku jähmettyneenä lähtöön.

Alla Dana ja Snögö. Mukana oli myös Junior, yllätys yllätys, Junior meni todella kauniin radan Yaelin kanssa.

Bicho ja Eetu, Akukin oli mukana.

Ja sokerina pohjalla Honey, joka meni (ja oppi) pussin.

...Honey pääsi treenaamaan. Takaaleikkaukset alkavat sujua, samoin rengas. 

Windyllä oli tänään hieman tahmeampi päivä, Rouskun kanssa olisi ollut NIIIIIN paljon kivempi leikkiä.

Otin Honeyn mukaan ja suoritimme radan pariin kertaan. Koska en ole opettanut Honeylle useimpia asioita, olin melko hämmästynyt siitä, kuinka hyvin treenit menivät. Huomatkaa Yaelin virittämät pampulat : )

Maahanmenoa pitää harjoitella, samoin kääntymistä vasempaan.

Rousku oli demokoirana.

Aamu alkaa illasta, kun puunataan, föönataan, karstataan, kammataan ja leikataan viimeisimmätkin karvat juuri niinkuin niiden pitääkin olla. Ilta kääntyy helposti yöksi, jos hommaan aktivoituu viime hetkellä. Täytyy myöntää, että Yael leikkasi koirat ja minä nukahdin sohvalle. ihan vain hetkeksi, jotta silmät lepäisivät...

Aamulla odotusta, odotusta, jota hieman helpotti shoppailu. Windy sai uuden pannan ja hihnan (se oli katkonut vanhan). Lisäksi huomatkaa hihnan väriin sopivat uudet säärystimet. Sadetta luvattiin (kaatosadetta), mutta pisaraakaan ei tullut. Ostimme kuitenkin sateen varalta säärystimet, jotta jalkakarvat pysyisivät kuivina sateella / märässä nurmikossa. Sääli, etten huomannut ottanut kuvaa Yaelin jätesäkistä askartelemasta tyylikkäästä sadeasusta 

Windy alkaa näyttämään näyttelykoiralta, eikö vain?

Rouskulla ja Windyllä oli näyttelypuunaus kesken, joten ne jäivät kotiin ja Niina mummeli pääsi treeneihin mukaan. Niinalla alkaa ikä painamaan ja radat ottivat koville. Mutta kuinka se nautti! Se hiipi täydessä viettivireessä lähtöpaikalle, niinkuin parhaina kisavuosinaan.

Honey treenaili myös, puomi on ok ja Yael on alkanut nostamaan viettivirettä erityisesti kepeillä lelulla.

Windy on kaunis ja sitä on helppo kuvata (vrt. vieressä istuva Rousku, joka on vain musta möykky). Windyn kontaktit sujuvat ja se juoksee ja kiihdyttelee suoraa linjaa vauhdilla. Honey treenaa rimat maassa, mutta kiihdyttelee melkein yhtä suoraa linjaa.

Kepit alkavat sujumaan ja rengas alkaa olemaan melkein hallussa.

Aamusta ajelimme Tampereelle ja yllätys yllätys, siellä oli kaksi tuttua koirakkoa. Paikka oli idyllinen ja ilma täydellinen. Rousku hyytyi, kun huomasi tehneensä virheen seisomaan jäämisessä, mutta silti kisasta jäi todella hyvä mieli.

Itse sain intoa ryhtyä treenaamaan, kun istuskelimme Honeyn kanssa katsojina.

Rousku puomilla ja A:lla.

Windy ja Honey puomilla.

Windy ja Honey leikkivät lähinnä keskenään, Bicho kerjäili makupaloja ja muut koirat ihmettelivät maailman menoa. Windy oli löytänyt puiston varjoisimman paikan... Honey: "Miksi sinä siellä makoilet?"

Ja kenellä oli nakkia tarjolla? Windy alkaa olemaan äitinsä kokoinen...

Windyllä alkaa jo sujua takaaleikkaukset.... Honeyn radat menevät ok. Kummankin puomi sujuu hyvin, Honey karkasi A:n huipulle, josta sitten autoin sen alas. Otin joitain esteitä naksun avulla yksittäisesteinä ja lopuksi otimme Yaelin kanssa lyhyen tokotreenin Windyn ja Honeyn kanssa.

On aina mukavaa seurata koiralaumassa, miten ystävyyssuhteet kehittyvät. Aluksi pientä leikkiä ja kokeilua, "voisitko sinä olla ystäväni?". Sitten viikko viikolta vahvistuva suhde ja lopulta vahva side, jossa ollaan kuin majakka ja perävaunu.

Tokokoe alkaa aina paikalla makuulla ja jännitys kasvaa pikkuhiljaa, pysyykö koira paikoillaan vai ei. Rousku pysyi ja muutkin liikkeet menivät putkeen.

Luoksepäästävyys 9
Paikalla makaaminen 10 (30)
Seuraaminen kytkettynä 7,5 (15)
Seuraaminen taluttimetta 6 (24)
Liikkeestä maahanmeno 9 (18)
Luoksetulo 10 (30)
Liikkeestä seisomaan 8 (16)
Estehyppy 10 (20)
Kokonaisvaikutus 8 
Yhteensä 170 pistettä ja kolmas sija (12 koirakkoa)

Päätimme treenata tokohyppyä, tähän asti olemme aina menneet sen kylmiltään kisoihin (osaavathan koiramme toki esteen yli hypätä). Mutta: tokossa ei saa antaa vartaloapuja, joten käytännössä koiramme istuvat kuin jäyhä jököttäjät "lähdössä", eivätkä hievahda minnekkään "hyppy" käskyllä (äänikäsky).

Mutta nyt todistettavasti (katso ylhäällä vasemmalla Yaelin käsiä), koiramme hyppäävät ilman käsimerkkiä.

Agitreenit menivät hyvin ja oli ihan pakko ottaa kuva ryhmässämme olevasta omaa vuoroaan odottavasta koirasta.

Tiistaina oli rally-tokon toinen kerta. Minulla oli Bicho mukana ja se pärjäsi ihan ok... Rata on tosin kovin pitkä ilman namia vauhdittajana...

Vaikeinta on ehkä muistaa, että tämä EI ole tokoa, joten vartaloa ja ääntä saa käyttää niin paljon kuin haluaa.

Honey (yllä) oli ekaa kertaa puomilla ja voisi sanoa, että puomi on nyt hallussa. Heh heh, siis sillä tasolla, että koira menee puomin.

Rousku-tädin (alla) puomi on loistava, tähtäämme Honeyn kanssa samaan...

Lounaan jälkeen suunnistimme Jumbon Faunattareen, missä olimme luvanneet esitellä toy- ja kääpiövillakoiria. Alussa oli hetken hiljaista ja Rousku otti rennosti syöden luutaan ja me haimme jäätelöt itsellemme.

Mutta pian alkoi vilinä ja vilske. Silittäjiä oli vauvasta vaariin, tyttöjä ja poikia, naisia ja miehiä. Rousku näytti temppuja ja yleisöllä oli hauskaa. Dana sai ansaittua huomioita vaaleanpunaisissa rattaissaan, vaaleanpunainen rusetti päässään, seistessään kahdella jalalla ja vilkuttaessaan namin toivossa.

"Oi kun ne ovat söpöjä!" Heh heh, mitäs siihen voi sanoa? Niin ne ovat  : )

Snögö sijoittui mätsärissä : )

Mukana olivat myös Naomi, Honey (ekaa kertaa), Windy, Rousku, Dana ja Junior. Yael sai esittämillään koirilla punaisen nauhan eli punainen linja jatkuu.

Perjantaina melko suoraan lentokentältä suunnistin perjantain treeneihin. Olin herännyt Suomen aikaan klo 2 yöllä, valvoin lennon Bollywood leffoja katsellen ja sitten... Kentällä tuuli vaakasuoraan, esteet kaatuilivat, lämpöä oli kymmenisen astetta, satoi kaatamalla... 

Voi tätä Suomen kesää... Mutta Windy selvästi edistyy, se jo lukee rataa välillä.

Yael ahkeroi poissaollessani. Olimme ilmoittautuneet rally-tokoon, mutta lentoni osui kuin osuikin osittain kisojen päälle ja jätin Yaelin yksin apinalaumamme kanssa.

Mutta kaikille tuli nousukumat alokasluokassa (Dana 86 pistettä, Bicho 93, Niina 92 ja Rousku 90) ja Windy räjäytti potin mölliluokassa 96 pisteellä. 

Yael osallistui poissaollessani tokon epäviralliseen avoimeen luokkaan Rouskun kanssa ja voitti kisan.

Olen saanut tyttäreni koukkuun (vihdoin). Toko on aina ollut minun juttuni, mutta tyttäreni ei koskaan oikein ole nähnyt lajin syvintä olemusta. Nyt vihdoin kilpailuvietti alkaa viemään voiton : )

Mutta ahkera työmuurahaiseni siis ahersi poissaollessani:
Sunnuntaina illalla oli pentutapaaminen rally-tokon jälkeen (Bella, Cara, Boris ja Carlos)
Maanantaina oli koiraetsintä- ja agilitytreenit
Tiistaina oli tuo tokokisa
Keskiviikkona oli Honeyn rokotus
Torstaina Yael oli ratajuoksuissa koirien kanssa (Freddy, Snögö, Fantsu, Bella, Cara, Rousku, Windy, Honey ja Junior)

Trimmauksia oli kuusi kappaletta eli sakset heiluivat (siis vieraita koiria).

***

Tässä vielä Yaelin kertomaa tokokisoista:

Siellä tuli uusina: paikallaolo piilossa 3 min, kaukokäskyt, luoksetulon pysäytys, liikkeestä maahan & seiso + liikkeen jälkeen piti kävellä koiran taakse. Hypyssä koiran piti hypätä, istua ja hypätä takaisin.

- Paikallolo sujui ihan sairaan hyvin, Rousku sai täydet pisteet
- Seuraaminen ilman hihnaa sujui tosi hyvin, Rousku pysyi koko ajan ihan vieressä, tuomari verotti pisteitä kun kävelin vinosti, siitä tuli 8
- Maahanmeno liikkeestä sujui ihan täydellisesti, täydet pisteet ja täällä lukee hieno
- Luoksetulon pysäytys, käytin kättä ja ääntä, siitä meni pisteitä ja Rousku hidasteli kun tiesi että pitää pysähtyä. Pysähtymisen jälkeen se juoksi hyvin eli 6
- Seisominen liikkeestä meni nollille, Rousku ennakoi ja pysähtyi ilman käskyä. Sitten kutsuin sen luokse ja sanoin: seis, niin Rousku istui :)
- Nouto meni ihan tosi hyvin, se ei lähteny ilman käskyä. Se tosin nousi seisomaan ja se lähti ihan äänellä, mikä on Rouskulle ollut vaikeata. Mutta kun se sai sen kapulan ja lähti hyppimään, niin minulle tuli paniikki, että se lähtisi juoksemaan ympyrää kapula suussaan. Yritin vaivihkaa ohjata Rouskun eteeni, mihin se tuli vinoon ja siitä perusasentoon, 7
- Kauko-ohjauksessa jätettiin maahan, se ei toiminu ekal käskyllä: istu, mutta sitten se totteli kaikki loput JA PEPPU EI LIIKKUNUT MIHINKÄÄN!! :D Selkeästi pöydällä treenaaminen on auttanut, kun sillä ei ole ollut mahdollisuutta liikkua, 8
- Hypyssä, se oli ihan pihalla, en ole koskaan treenannut, että sen pitää istua ja vielä hypätä takaisin, se hyppäsi tosi hyvin, tosin käytin kaksoiskäskyä, koska mut laitettiin 2,5 metrin etäisyydelle. Sitten sanoin: istu, niin se katsoi mua tosi pitkään ja sitten se istui hitaasti. Sitten kutsuin sen luokse ja yritin ohjata sitä hypyn kautta. Kyllä se tuli hyppäämällä ja sivulle, mutta tosi kankeesti ja epäluuloisesti, eli nollille meni, liikaa käskyjä.
- Kokonaisvaikutus 8
- Yhteensä tuli 130, toiseksi tullut sai 112 pistettä.

Sitten Niina oli ihan super innoissaan kun sen vuoro tuli, se vaan hyppi ja pomppi ja ratkesi riemusta.
- Luoksepäästävyydestä tuli 10, se istu nätisti ja haisteli vähän tuomaria ja sitten katsoi minua
- Paikalla makuusta... Niin, heh heh, eka Niina makasi ihan hyvin, sitten viereinen nousi ja meni haistelemaan Niinaa. Ensin Niina makasi, mutta sitten se totesi, että juu näkemiin ja lähti hiipii mun luokse. Se koira seurasi edelleen Niinaa, sitten Niina kääntyi näykkäsemään sitä pikasee ja lähti kovempaa mun luokse. Se koira kyllästy ja meni seuraavan koiran luokse, minkä jälkeen se koira hyökkäs sen paikalla makaavan koiran kimppuun. Niina kääntyi ja meinasi mennä mukaan, mutta kutsuin Niinan sieltä pois ja se tuli mun syliin. Kävelin siis koko ajan sitä kohti sen jälkeen ku se nousi. No sitten ne kaksi koiraa roikkui toisissaan kiinni ja ne saatiin sit irti. Niina katsoi silmät ihan pyöreenä et kui vaarallinen laji tämmönen yksin jääminen on...Menin kehästä pois palkkaamaan Niinan. Päädyttiin pitämään pieni tauko, että kaikki voivat nollata koirat ja se yksi laitettiin kisasta pois. Sitten otettiin uudestaan paikalla makuu, niin hehheh.... Niina makasi keskimmäisenä. Eka sen vasemmalta puolelta lähti koira, sit Niina alko nieleskelee ja kattoo ympärilleen, että pitäisikö senkin lähteä. Se ei noussut istumaan, mutta sen kyynärpäät nousivat pari senttiä ilmaan ja se hytky siinä koko ajan, että meenkö-enkö-meenkö-enkö jne. Sit oikealta puolelta lähti koira ja Niina alkoi taas hytkyy ja nieleskelee. Siinä kohtaa mun pokka ei enää pitänyt, vaan aloin vahingossa nauraa. Tiedätkö miltä se näytti, että ihan kaukaisessa reunassa oli kaksi koiraa jotka pysy hyvin, sit oli keskellä Niina jonka vieressä ei ollut ketään. Pieni harmaapäinen onneton karvakasa, joka hytkyy ylös alas ku ei osaa päättää, että mitä tekisi. No onneksi aika sitten jossain kohtaa loppui ja menin sen viereen ja jouduin sanomaan kaksi kertaa: istu, kun se ei ekalla käskyllä noussut, se sai 8
- Seuraaminen hihnassa meni tosi hyvin, 9
- Seuraaminen vapaana meni kanssa aika hyvin, se tosin yhdessä kohtaa hidasteli ja jäi seisomaan, kun se luuli että kyseessä on seisomaan jääminen, arvostelussa se sai kommenttin "outo jätätys" 8,5
- Liikeestä maahan meni tosi hyvin, 8,5
- Luoksetulo meni kanssa tosi hyvin, 9,5
- Liikkeestä seisomaan jääminen oli kanssa hassu Niinalla, ensin se jätätti ja jäi seisomaan, sitten kutsuin jatkamaan ja  kun sanoin seis, niin se heittäytyi maahan... 0
- Hyppy meni tosi hyvin, mekin jouduimme 2,5 metrin etäisyydelle joten päätin käyttää kättä ja ääntä, 8
- Kokonaisvaikutus "iloista" 9,5
- Yhteensä 157, 3 pistettä vajaa 1 tulos, Niinalle tuli jaettu 5 sija. Siellä oli kyllä tosi hyviä koiria, mutta minusta Niina meni oikeesti ihan älyttömän hienosti, pitäis alkaa treenaamaan lisää...

Bicho oli juoksujen jälkeen taas mukana treeneissä. Se juoksee kuin muuli, mutta hölkyttää kyllä kiltisti mukana.

Naomi ja Honey olivat myös mukana, kumpikin edistyy mukavasti. Kumpi on kumpi? : )

Honey edessä, Naomi takana.

Voiko stressaavampaa harrastusta keksiä? Jännitin niin, että hyvä kun henki kulki. Seuraamisosiot olivat pitkiä kuin nälkävuodet.  BH:ssahan toinen koira on paikallaolossa, kun toinen suorittaa seuraamisen + tottelevaisuuden, eli noin kahdeksan minuuttia.

Kun tuo osio oli onnistuneesti suoritettu, kaupunkiosio oli lastenleikkiä.

Mutta summa summarum, sekä Niina että Rousku suorittivat kokeen hyväksytysti.

Viime hetken treenit ennen BH-koetta. Sää oli mitä mukavin ja jäimme kentälle istumaan ja rupattelemaan. Ennenkuin huomasimmekaan, kello oli jo miltei puoliyö.

Rouskulla oli vauhti päällä, Naomi otti vähän rauhallisemmin.

Windy ja Honey treenailivat kosteissa tunnelmissa, mutta kummallakin meni rata aika hyvin. Voi tätä Suomen kesää.

Suomen kesä on kaunis, siitä ei pääse mihinkään. Pidän aivan valtavasti Vekoran kentästä, joka on luonnon keskellä. Mutta treeneissä vettä tuli taukoamatta, onneksi oli kohtuu lämmin. Harjoittelimme putkea puomin alla ja toisena erillissettinä rengasta ja keppejä.

Agilitytreenit saivat Niinan innostumaan.

Aamu alkoi häpeämättömän aikaisin, kun suuntasimme auton nokan kohti Hyvinkäätä. Espoossa ei satanut, mutta kun pääsimme kehä kolmosen toiselle puolelle, rankkasade alkoi. Ilman erinomaisia ohjeita, emme olisi koskaan löytäneet "tietä", jolla ei ollut nimeä, mutta tien päästä löytyi kuin löytyikin koulutuskenttä. Sain auton parkkiin mukavasti juuri kentän eteen aitiopaikalle.

Menossa oli siis saksanpaimenkoirien mestaruuskisa, johon oli huolittu väärän rotuisia mukaan peruutuspaikoille. Me istuimme Honeyn kanssa autossa, kuivina ja lämpiminä seuraten tilannetta hengessä mukana.

Yael otti Rouskun ulos ja alussa Rousku jopa suostui leikkimään. Sitten se ei uskonut korviaan: "maahan", "istu", MITÄH? Rouskulla ei ollut aikomustakaan istua tai mennä maahan lätäköihin, joissa se olisi tarvinnut pelastusliivit päällensä. Alla oikealla siis maahanmeno takapuoli pystyssä...

Maassapaikallaolon Rousku istui pitkin hampain paikoillaan (mutta istui kuitenkin). Ei kai tarvitse mainita, että yhdelläkään saksanpaimenkoiralla ei ollut vaikeuksia maata liejussa... Ja niiden omistajat purskahtivat nauruun Rouskun tullessa oman osuutensa jälkeen kentältä, kun Yael nosti sen ilmaan ja puristi jokaisesta jalasta puoli litraa vettä pois, ennenkuin otti Rousku-paran takkinsa alle.

Onneksi autossa oli kuivaa ja sieltä löytyi huopa uitetulle rotallemme.

Yllä Rouskun tuloksia, alla Niinan

Windy meni radan ja se juoksee jo melko puhtaasti. Treeneissä olivat myös Freddy ja Aku.

Mutta, mitä ihmettä, miksi Yael juoksee kuin häneen olisi iskenyt noidannuoli???

Tässä löytyy syy:

Honey ei ole yhtä taitava kuin Windy, esteillä vielä keskustellaan niiden syvällisestä merkityksestä...

Harjoittelimme takaaleikkauksia ja voi voi. Rousku tuntuu unohtaneen kaiken. Onneksi sää oli kaunis ja tunnit kuluivat vilahtamalla.

Agilitya auringossa, nautin täysin sydämin lämmöstä ja auringon paisteesta.... Rousku irtosi hyvin, Windy juoksi suoraan siivekkeiden välistä. Windyllä kepit, putki ja rengas sujuvat hyvin.

Naomi ja Honey vielä vähän tahmaavat siivekkeillä, mutta putki ja kepit sujuvat.

Alla Honeyn kepit ja Juniorin startti. Junior menee koko ajan paremmin.

Alla Snögö, jonka liikkuminen paranee koko ajan.

Viikonloppuna oli agilitykisat Kirkkonummella ja Yael starttasi Niina ja Rouskun kanssa. Rousku meni hyvin (aika oli kisan 4. nopein), mutta se otti vitosen keinulta. Niina meni putken väärään päähän ja otti siten hylyn. 

Kun katselin Niinaa radalla, tunsin oloni todella haikeaksi, se on jo kymmenen vuotta. Joku kisa on sen viimeinen, mutta se nautti selvästi. Startin jälkeen se käveli varmaan tunnin 10 cm etäisyydellä Yaelin jalasta kuin odottaen uusintaa.

Lauantaina oli Villakoirakerhon tokomestaruuskisat. Minua jännitti niinkuin aina kisoissa, tällä kertaa kuitenkin lähes kaikki osui kohdalleen. Niina tuli alokasluokan kolmoseksi ja SVK:n kisan toiseksi. Yael tuli Rouskun kanssa 4. sijalle.

Yael päätti ryhdistäytyä tokourallaan ja osti itselleen Berran kouluttajaliivin.

Kesä on tullut myös agilitykentille, Rousku ja Niina treenasivat Yaelin kanssa. Alla Freddy ja Boris lähestymässä keppejä. Harjoittelimme eteenpäin menoa, puomin kontaktia, rengasta ja keppejä.

Windyllä oli hauskaa, kun vihdoin oli sopivan kokoinen leikkikaveri.

Mutta ettei olisi mennyt ihan huvin puolelle, niin Windy ja Honey harjoittelivat perusasioita. Windy meni jo koko radan tosi hienosti (rimat maassa), Honey vasta opettelee agilityn ensi askelia este kerrallaan.

Kesä on siis tullut, linnutkin saapuvat Suomeen : )

Niinalla suunta on selvästi ylöspäin, tulos jäi viisi pistettä vajaaksi ykköstuloksesta, mutta lähes kaikki liikkeet sujuivat melko kivasti. Paikallaolon epäonnistuminen harmitti, sillä sen piti olla melko varma liike. Niina nousi kuitenkin istumaan juuri ennenkuin aika oli täynnä. Siinä meni 12 pistettä...

Rouskulla oli myös ongelmia paikallaolossa, mutta jostain syystä se jumitti täysin nollille liikkeestä maahanmenon ja seisomaan jäämisen (liikkeet, jotka se osaa unissaankin). Rouskun pisteet riittivät juuri ja juuri kolmostulokseen.

Jos joskus pääsemme avoimeen luokkaan, Rouskulla on liikkeet jo melkein hallussa, mutta Niinan kanssa joudun tekemään töitä urakalla...

***

Ps. Käykää katsomassa Freddyn edistymistä...

Nuo kaksi mustaa pistettä ovat Niina ja Rousku. Treenaamme hassuina tokokokeisiin (2 kpl tällä viikolla) ja BH-kokeeseen. Selittelyn makua, mutta kyllä koirat treeneissä osaavat, mutta auta armias, kun kokeessa olemme.

Jälkitreenit menivät meidän osalta harakoille. Lotta ja Roosa treenasivat, mutta Yael oli tentissä ja juuri kun olin ottamassa koiria autosta, puhelin soi. Brasiliassa oli lyhytsanomakeskuksen päivitys epäonnistunut ja asiakas ymmärrettävästi hieman kiihtynyt.

Puheluita tuli, joten luovutin... Jatkossa täytyy muistaa laittaa puhelin äänettömälle, vaikka en taida voida tehdä niin.

No koirilla oli hauskaa, ne leikkivät ja Bicho nautti possun korvaa takapenkillä, mitä Honey ja Naomi himoitsivat.

Jos sanon, että perjantaina oli kylmää ja märkää, niin tarkoitan sitä melko kirjaimellisesti. Vedimme kahden tunnin treenit tuulessa, tuiskussa ja kaatosateessa kentällä, joka oli veden peittämä. 

Yllä Rousku ja Freddy alias uitettu rotta.

Tuuli puhalteli sen verran railakkaasti, että esteet kaatuilivat... 

Torstaina sää oli mitä mainioin ja treenit sujuivat rutiinilla. Vekoralaisille tämä oli kevätkauden ensimmäinen ulkotreeni ja kummassakin ryhmässä oli muutama uusi koirakko.

Windy osaa jo melkein juosta suoraan.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, mutta ällistyttävän kylmä, kun tuuli puhalsi ja aurinko meni pilveen. Leiriydyimme kehän laidalle odottelemaan vuoroamme. Vedimme lyhyet tokotreenit Rouskulle, Bicholle ja Niinalle odotellessa. Otimme myös Bicholle kolme näkölähtöä. Älkää kysykö, miten meni...

Kuvia Honeysta, joka keksi puhdehommaa odotellessa.

Windy löysi melkein päivälleen saman ikäisen leikkitoverin ja kuten kuvista näkyy, hauskaa oli.

Windyn väri on edelleen arvoitus, mutta ehkä vain kuvittelen, mutta se on muuttumassa valkoisemmaksi. Itse asiassa sillä on valkoisia laikkuja, jotka leviävät...

Freddy sai sinisen nauhan, kuten myös Snögö.

Sinisen nauhan ottivat myös Rousku ja Junior. Päivän ainoa punainen nauha meni Windylle.

Snögö tuli kakkoseksi sinisten kehässä, onneksi olkoon  : )

Windy, Rousku ja Freddy päättivät irroitella hieman pellolla kehien jälkeen. 

Tänään oli ensin nakkitoko ja sitten möllitoko. Kumpikin sujui hyvin, mukana olivat Bicho, Niina, Dana ja Rousku + lisäksi Snögö ja Junior.

Möllitokon voitti Rousku (188 p.) ja Niina (155 p.) tuli kolmanneksi (9 koirakkoa). Niina mokoma vain katseli alussa Yaelin perään ja kun pyysin sen paikallaolossa maahan, se istua nökötti paikoillaan ja leikki kuuroa. No, nollillehan se meni, vaikka istuikin paikallaolon hievahtamatta paikallaan... Ilman tuota se olisi saanut 185 pistettä (seli, seli).

Hallimestaruuskisat päättivät tämän hallikauden. Kuopus suostui tuomarin sihteeriksi ja minä olin tuomarina.

Bichon rata päättyi kuin kanan lento, mutta Rousku kipaisi puhtaalla radalla kisaavien voittajaksi.

Windy ehti hieman treenata keppejä kisojen jälkeen. Ne alkavat jo sujua ihan ok.

Rousku oli jälkitreeneissä ja arvatkaapa mikä kiinnosti enemmän kuin kadonneiden hakeminen... Treeneissä oli kaksi hakua 100 m ja 300 m.

Näyttelytreenien jälkeen suunnistimme BH-treeneihin. Bicho menee ok, mutta virtaa siinä saisi olla enemmän. Windyllä taas virtaa riitti vaikka muille jakaa.

Pet Expo takana ja arvatkaapa kuka on jälkivaljaat päällä ahkerana metsässä etsimässä kadonneita? No Rousku tietysti. Onneksi sää oli lämmin ja aurinko paistoi, vaikka olikin jo ilta.

Rousku huijasi hieman näkölähdössä (50 m) hyppäämällä kiven päälle ja ottamalla ilmavainun.

Windy pääsi mukaan maalikoiraksi Nemolle.

Rouskun toka etsintä (100 m) meni hyvin. Rousku seurasi jälkeä uskollisesti mutkan kautta suolle. Yael ei tiennyt että Nemo oli mennyt suon kautta, mutta Rousku tiesi mitä oli tekemässä ja löysi Nemon helposti.

Etsijäkoiraliitto

Ehdimme pitää vielä yhdet ulkotreenit Pet Expon tokoesitykseen.

Perjantai-iltana agilitytreenien jälkeen suunnistimme Messukeskukseen kokeilemaan onnistuisiko Bicholta kärryjen veto. No, onnistuihan se  : )

Yael oli edelleen siinä kunnossa, että juokseminen ei onnistunut, tällä kertaa nilkka ei ottanut painoa. Bicho otti kuitenkin kontaktit ok ja Windyn kepit & putki sujuvat hyvin. Sää oli melkoinen, satoi räntää ja rakeita, tuuli puhalsi vaakasuorassa.

Tehis Cup pyörähti käyntiin raikkaassa kevätsäässä. Yllä Ella ja Junior sekä Yael ja Bicho. Yael osallistui Bichon kanssa kisaan kisan ulkopuolella, kun ei viitsinyt yksin jäädä odottelemaan maksien startteja.

Alla Palma ja Freddy.

Lotta meni Lillan kanssa, alla Lilla, Naomi ja Rousku odottelevat vuoroaan.

Yael starttasi Rouskun kanssa.

Lotta Niinan kanssa.

Alla Naomi ja Rousku keinulla, huomatkaa kehon kieli, jonka tyhmempikin ymmärtää. Tarkoitus on pysähtyä kontaktille.

Alla Yael ja Rousku toisella kierroksella, huomatkaa taloudellinen hyppytyyli. Ilmaa ei juuri jää riman ja koiran väliin.

Yael starttasi Danan kanssa ja Dana kipitti nätisti viidennelle sijalle.

Huomatkaa puomin alastulo nätillä ravilla, Danalla se onnistuu.

Naomi  : )

Ja Niinan kakkosstartti.

Muotoilkaamme asia näin. Koirakoita oli 50, saimme sijat 44, 47, 49 ja 50. Sieltä ei ole suunta kuin ylöspäin.

Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja lopetin hyvien tekosyiden keksimisen. Tiedättekö, että on lukematon määrä syitä, miksi treenaaminen ei onnistu juuri nyt?

Koska Niina ja Rousku on ilmoitettu BH-kokeeseen, on aika alkaa treenaamaan.

Työkaverillani on rotweilereita ja tähtäimessä BH-koe. Niinpä päätimme pitää yhteistreenit ja alkaa tavoitella tuota titteliä. Kuvassa Niina ja Dana paikalla makuussa rotikan kanssa. Bicho ja Rousku treenaavat seuraamiskuviota.

Kuvassa on osa Pet Expon iskuryhmästämme.  Esitys vaatii vielä pientä viilausta...

Yael on edelleen juoksukyvytön, mutta onneksi sijaishölkkääjiä riittää. Oli mukavaa olla pitkän talven jälkeen taas ulkokentällä, vaikka sadetta vähän vihmoikin.

Jihaa! Windystä oli ihanaa olla ulkona.  Kun se näki minun kyykistyvän kameran kanssa, se otti hurjan spurtin kohti. Yael ei voinut juosta, mutta kepit sujuivat rauhallisesti liikkuen.

Ja treenien jälkeen löytyi sopivan kokoinen kaveri, jonka kanssa olisi ollut mukava riekkua vähän enemmänkin. Huomatkaa kuinka valoisaa oli, vaikka kello oli jo puoli yhdeksän...

Tänään olimme Yaelin kanssa aika raatoina työ/koulupäivän jälkeen trimmattuamme yhden umpihuopaisen koiran. Ella yllätti meidät huopiin kääriytyneinä sohvalta, kun meidän piti jo olla valmiina lähtemään treeneihin. Mutta niin vain kokosimme laumamme ja suuntasimme treeneihin.

Vauvat Windy ja Naomi olivat mukana sosiaalistumassa.

Yael pystyi jo melkein juoksemaan haavasta huolimatta. Rata oli rakennettu huomioiden liikuntakyvyttömyys ja Rousku irtosikin aika hyvin.

Windy oli loistava lapsukainen ja osasi kepit hyvin. Putkeen se kirjaimellisesti syöksyi.

Lilla alkaa löytämään sisäisen petonsa ja se jopa juoksee radalla. Selvää edistymistä. Junior oli mukana ja hmmm. Se oli vähän ruosteessa.

Ja arvaatkaapa kuka on uusi tuleva tähtönen. Vinkki: Hän on pieni ja musta. Kepit menivät täydellisesti ja putki oli tosi kiva juttu!!!

Pet Expo treenit jatkuvat ja kuvio alkaa hahmottua. Vielä pientä viilausta...

Ette kyllä arvaa mitä teemme naapurien suureksi hämmästykseksi?

Olisin antanut melko paljon, että olisin saanut vaipua sohvalle lepäämään keskarin trimmauksen jälkeen. Mutta ei, tarmokkuutensa takaisin saanut tyttäreni komensi meidät ulos pimeään.

Kyseessä on siis Pet Expon esityksen harjoittelu...

Tässä muutama videoklippi iltojen iloksi:
Match Show
Erikoisnäyttely
Naomi & Windy

Viikonloppuna vietimme aikaa Tampereella tutustuen hajutunnistuksen teoriaan ja käytäntöön. Snögö osoittautui ilmiömäiseksi metsässä, samoin kuin Rousku. Kumpikin koirista otti hajun hyvin ja lähti kuono maassa tarmokkaasti eteenpäin.

Mutta paras meistä oli ehdottomasti Eetu. Se mennä rymisti metsässä niin, että oksat vain rytisivät. Jos eksyn, laittakaa Eetu perääni.

Tässä yksi kurssilainen, olemus oli niin mainio, että oli pakko ottaa kuva blogiin.

Yael toipuu edelleen leikkauksesta ja niinpä Lotta juoksutti Rouskua treeneissä. Itse asiassa se meni yllättävän hyvin. Rousku puri pari kertaa, mutta liikkui kuitenkin hyvin. Myös Lilla innostui juoksemaan radalla & meni itsenäisesti A:n pienen suostuttelun jälkeen.

Lotta juoksutti Niinaa ja Lillaa. Radat sujuivat hyvin, yksi parhaista treenikerroista, mitä olen Lotalta nähnyt. Niina kääntyi ja Lilla juoksi.

Lapsi, jolla ei ole harrastuksia, piristyy aina kummasti löytäessään jotain uutta kivaa. Yael pääsi kokeilemaan rally-tokoa ja jos ennemerkit paikkansa pitävät, näemme Rouskun vielä ko. lajin kisakentillä.

Kova sana alkuviikosta on ollut iso sininen ankka. Ylhäällä Windy on saanut sen saaliikseen. Alla vasemmalla on niin kiva kuva Bichosta, että oli pakko ottaa mukaan : )

Alla oikealla Bicho nukahti ankkansa kanssa; näin sitä ei saa kukaan muu.

Tässä Windy käyttää Bichoa kiipeilytelineenään ja Fifi leikkii ankalla, Bichon syödessä nahkaluita.

Vinkkinä: KKK ja 3 x H.

Rouskua nauratti, muahhahhaa! Hmmm...

Tuntuu, että nenäpunkkeja on taas liikenteessä. Niinpä Yael pyysi Windyn 3 kk rokotuksen yhteydessä Stronghold kuurin koko porukalle. Se tappaa kaiken (madot, punkit, nenäpunkit...). Se on erityisen helppokäyttöinen, muutama tippa niskaan, pesun välttäminen 2 tuntia ja vaikutus kestää useamman kuukauden.

Nyt kun punkkikausi on lähestymässä, muistuttaisin, ettei villakoiralle kannata laittaa punkkipantaa. Se huovuttaa karvan niskassa ja usein se on melko tehoton.

Dana tahmasi radalla koko rahan edestä. Rousku kävi kuumana ja tarrasi kuin vanhojen aikojen muistoksi lahkeeseen kunnolla kiinni. Niina provosoi tappelun pystyyn Rouskun kanssa.

Mutta positiivista, molemmissa ryhmissä kaikki ovat edistyneet ja keppien sisäänmeno & putken ulkoreuna onnistuvat kaikilta. Nyt keskitymme keinuun ja puomiin toistaiseksi.

Kyllä sitä on metsästetty, mutta nyt se irtosi, kauden ensimmäinen nolla!

Rousku liikkui hyvin ja sen puomi on varma. Harjoittelimme keinua ja Lotta treenasi Niinan kääntämistä vauhdista. Lilla harjoittelee puomia.

Viikonloppuna kisasimme JAUn kisoissa ja mukana oli autolastillinen porukkaa. Lotta, Pikku Myy, Yael, minä, Niina, Windy ja Rousku.

Windy harjoitteli perustokoa ja Pikku Myy harjoitteli agilitya harjoitusesteillä Rouskun kanssa. Rouskun naama oli näkemisen arvoinen. Niina mummo oli mukana ja Lotta starttasi sillä kaksi starttia. Startit menivät paremmin kuin odotin, huomioiden, että nämä olivat Lotan ensimmäiset kisat. Niina kuunteli nätisti ja liikkui hyvin.

Yael starttasi kolme starttia Rouskun kanssa ja toka startti johti kakkossijaan.

Yael meni Rouskun kanssa lähes täydellistä rataa. Lotta meni Niinan kanssa lopussa puhdasta rataa, Lillan kanssa melko hyvin. Yllättäen molemmissa ryhmissä keppien sisäänmenot alkavat sujua, samoin putkien ulkoreunat. Windy meni kepit : )

Yael ohjasi ekalla radalla Niinaa ja Lotta Lillaa, tokalla radalla Yael ohjasi Rouskua ja Lotta Niinaa.

Pöffi kävi trimmissä ja vertailimme kahta "valkoista" villakoiraa. Hmmm.... Windyllä on selkeästi isompi kuono (lörppähuulet?) ja isommat tassut.

Illemmalla Windy nukkui autuaan unta ja pelästyin kuollakseni! Minkä värinen koira onkaan? Mutta Yael oli laittanut sen päälle ketunnahat. Hah hah, olipa hauska.

Minulla on kolme tätiä, ylhäällä kuvassa Dana-täti. Dana-täti ei tykkää, että kukaan kävelee asunnossa ja hyökkää korvaan kiinni heti. Tyhmä täti, silloin ei voi kuin rauhoittua makoilemaan.

Alla Rousku-täti, joka on innostunut leikkimään kanssani leikkaushaavastaan huolimatta. 

Mutta kukaan ei osaa leikkiä niin hyvin kuin äiskä. Äiskä jaksaa, jaksaa ja jaksaa leikkiä kanssani.

Tyttöni veti torstain treenit ja kuviin pääsi ryhmämme koirakoita.

Treeneissä oli myös vierailulla kaksi kuusiviikkoista aprikoosipentua, takana bichon frise. Minkä värinen onkaan koiramme??? Joku viisas sanoi, että kuonosta sen näkee...

Mä ja mun äiskä ollaan reissattu urakalla. Mä nukun matkat takapenkillä äiskän vieressä, alussa vähän keskusteltiin, voiko kuljettajan syliin kiivetä vai ei, mutta hävisin kuusi nolla (Yael korjasi, kuusisataa nolla). Edes äiskä ei tullut avukseni, vaikka yleensä seisookin selkäni takana koko ajan. 

Portaat osaan kiivetä jo itse ylös. Kotona kuljen hissillä silmää räpäyttämättä, pissat ja kakat teen äiskän mallin mukaan ulos...

Ollaan harjoiteltu tokoa ja agilitya. Tokossa osaan jo maahanmenon ja sivulle tulon. Agilityssa kepit ja putki sujuvat. Yael huusi äiskää putken toisesta päästä, äiskä lähti kuin tykin ammus ja minä perässä. Nyt osaan jo itsekin mennä kuin tykin ammus läpi putken : )

Kuulin, että pentuagilitykurssi on tulossa ensi kuussa, heh heh, arvatkaapa aionko olla luokan tähti?
Ps. Pentuagility- ja agilitykurssilla on vielä tilaa, paikkoja voi kysellä mailitse.

Tänään me saatiin eka oikea kutsu ja se tuli Akulta ja Eetulta. Ne ehdottivat treffejä ulkona, jossa on tilaa juosta. Mulle puettiin takki päälle; kysynpähän vain, että kuinka sen kanssa juostaan? No, äiskä oli mukana ja juoksi munkin puolesta. 

Kotiin kun tultiin, niin äiskä päätti nukkua mun sängyssä. Ei se siihen ihan mahtunut, mutta ei kyllä antanut sen itseään haitata.

Mä löysin sonninsudin ja heräsihän se äiskäkin mun maiskutteluun. Syötiin sitä sitten yhdessä, mä toisesta päästä ja äiskä toisesta.

Uutisia sisaruksilta 8.2.:
Trixi on kotiutunut todella nopeasti ja on nukkunut noin 7 tuntia/yö putkeen ja nukkuu sitten nopean ulkona käymisen jälkeen vielä tunnin lisää ennenkuin aamuruoka maistuu.

Cara: Juuri tultiin Espoosta ja ihmettelen miten nopeasti kaikki sopeutuminen tapahtuu. Se on joka paikassa kuin kotonaan, remmi ja ulkoilu, ulos pissiminen ja naapurien vastaanotto on tosi riemullista.. Kiersi taas täysillä koko asuntoa ja simahti tiikerinsä syliin. Kuitenkin selvästi olen sen perushahmo. Yöllä nukuttiin samassa makuuhuoneessa vauva, Nea, Rontti (leonbergi) Cara ja allekirjoittanut, kuva olisi ollut paikallaan.

Verde (vihreä): Pennun kanssa on mennyt erittäin hyvin! Kotimatka sujui todella hienosti, nukkui koko automatkan ajan :) Vauhtia epelilllä kyllä riittää, todella utelias ja pelkäämätön kaveri! Pissat ja kakat tekee hienosti paperille! Eilen jo vähän ulkoiltiin ja lumi todella kiinnostava elementti! Yöt nukkuu hienosti! Tänä aamuna kun Iina lähti kouluun, ensimmäisen kerran kuulin itkua! Yhteenvetona, aivan loistava kaveri!!! Toinen koiramme Rico, on aivan ihmeissään uudesta tulokkaasta... Kovasti juoksee karkuun, mielestäni liian alistuva ja kiltti. Mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa tokene!!

Bella: Valkoinen on saanut nimeksi Bella, ei ollut helppoa näin nopsaa nimeä löytää... Mutta tuohon nimeen jopa usemmiten reagoi suureksi yllätyksekseni ;-) Eilinen meni vielä ihmettelemiseen niin Bobcatilla kuin Bellalla mutta tänään jo painellaan täysillä. Syödään, nukutaan ja ulkoillaan eli kaikki hyvin!

Bichon on aika ajatella muutakin kuin pentuja ja niinpä se lähti mukaan treeneihin. Vanhat opit olivat hyvin muistissa, mitä nyt keskusteltiin putken ulkoreunan sisäänmenosta...
 

Pieni sylikoira
Silmät täynnä rakkautta
Valppaana meitä suojelit
Rentoutuneena sylissämme löhöilit
Aina läsnä, hyvässä kuin pahassa
Kyyneleemme kävit nuolemassa
Sohvalla oli mukava olla
Saada rapsutuksia ja hellää huolta
Opin sinulta paljon elämästä
Kuinka ilahtua jokaisesta jälleennäkemisestä
Pieni sylikoira
Silmät täynnä rakkautta
/Michael

Pystynkö koskaan katsomaan Nooran kuvia itkemättä?
Jonain päivänä vielä tapaamme, muistoissani olet aina läsnä.
/Mirja

Noora oli hyvä koira.
/Aaron

Nooran omat sivut

Ne, jotka pelaavat pokeria, voivat arvata tunteeni hylkyputken ollessa päällä. Katsot kortteja kädessäsi ja mietit, meneekö tuurilla jos kunnolla bluffaa vai pitäisikö foldata suosiolla. Tulisiko seuraavalla kierroksella parempi käsi... Se kuitenkin on niin pienestä kiinni, mitä riveristä tulee, vaikka olisi hyväkin käsi... Blindit juoksevat, vaikkei tekisi mitään.

Mutta takaisin agilityn maailmaan... Se on niin pienestä kiinni, yksi virhe ja hylky. Rousku osaa nyt kepit, puomin kontaktit ja putkien ulkoreunat menevät, sillä on vauhtia ja se lukee rataa hyvin.

Mutta katsokaa, mitä kisoissa bongasimme! Ei, se ei ole Windy, mutta Windyn kaksoisolento, joka oli myös syntynyt kasvattajalle täytenä yllätyksenä.

Koska meillä ei ole koiria riittävästi omasta takaa, niin on aina mukava saada vierailevia koiria yökyläilemään. Mitä isompia, sen parempi, sanoo mieheni.

Yllä hieman epäreilu vetoleikki. Lelu on Akun, mutta Bichon tekee sitä NIIIN mieli. Pentu huomaa tilaisuutensa ja syöksyy imemään. Kuka voittaa vetoleikin? No arvatkaa... Bicho tietty, sillä Aku on herrasmies.

Alla tyttöni poikaystävänsä kanssa aamulla anivarhain haukkaamassa raitista ilmaa. Vaihtoehtona oli pentujen yöllisen sotkun siivoaminen.

Tänään oli Vekoran treenit ja sain olla turistina. Meillä oli agilitykoulutusohjaajaharjoittelija treenejä vetämässä ja Rousku louskutti turhautumistaan keppien väärällä puolella ja putkien ulkoreunoilla.

Ja tässä vielä videoklippi viime viikon treeneistä, kun Rousku ja Yael treenasivat kaksistaan. Yael kuvasi kännykällä Rouskun touhuja : )

Aamulla suuntasimme KKK:n hallille ja Yael huomasi tilaisuuden erinomaiseen parkkipaikkaan, mistä oli suora sihti halliin sisälle. Ulkona oli kylmä ja autossa nautimme Webaston lämmöstä.

Ensimmäinen startti alkoi, valmiina, paikoilla, hep! Rousku kävi kuumana, mutta rata oli silti sellainen, että olimme kumpikin tyytyväisiä siihen, ns. hyvä hylky.

Starttien välillä Yael kävi tutustumassa rataan ja Rousku istui silmä kovana odottamassa. Mitä Yael toikaan tullessaan? Ketunnahkoja, Rouskun suosikkeja!

Sitten olikin vikan startin aika. Jos olisin lääkäri, sanoisin, leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli. Rata oli nopea, Rousku meni varmasti, ohitti tiukat paikat, upposi putkeen , selvitti kepit ja keinun ja kolmas viimeinen este oli puomi. Rouskulla oli järjetön vauhti päällä. Näin kun se alastulossa jännitti vartaloaan pysähdykseen ja ... Liukui suoraan hiekalle. HUPS! SORRY! ja hyppäsi samantien takaisin kontaktille. Tuomarin kädet lensivät ristiin ja pilli soi.

Rousku meni kepit väärältä puolelta uskomattoman hyvin. Ihmettelin moista, kunnes Yael tunnusti, että olivat harjoitelleet salaa Konalassa sitten viime torstain.

Dana pääsi mukaan treeneihin ja se meni ihan mukiinmenevästi.

Rousku ei kovin helposti ystävysty, mutta nyt se on löytänyt uuden ystävän. Yael on jäänyt kakkoseksi... Uuden ystävän jaloissa voi nukkua, hän ei potki öisin niinkuin Yael tekee. Namit maistuvat paremmilta hänen käsistään ja vaatimukset ovat niin kovin paljon vaatimattomammat kuin Yaelilla...

Mirka tuli hakemaan vanhuksia ulos ja se piristi mummojen päivän. Koska ulkona on kylmä, mummot puettiin lämpimästi lenkille.

Niin vain sekin päivä koitti, että päätimme opettaa Rouskulle kepit väärältä puolelta. Koko homma oli aloitettava alusta, peruuttaen, namilla ja naksulla. Kaksi tuntia ja pieni toivo siitä, että se onnistuu.

Rengas juostiin radalla kolmeen kertaan ja se meni täydellisesti. Putken ulkoreunat alussa tahmasivat, mutta sitten Rousku upposi hyvin.

On olemassa masokistisia harrastuksia ja tässä yksi ehdokas muiden joukkoon. Kuka haluaa vapaaehtoisesti nousta viideltä sunnuntaiaamuna ja lähteä umpijäisellä autolla tien päälle?

No ok, auto oli kiitos webaston melko lämmin, vaikkakin vaihteet olivat hieman jähmeät lähdössä. Ensimmäistä kertaa tänä talvena puin pipon ja lapaset...

Mutta halli oli lämmin ja koira kävi kuumana. Lopputuloksena 3 x H, kontaktit pitivät läpi kisan : )

Ekassa kisassa oli vain kolme nollatulosta, koirakkoja viitisenkymmentä eli rata kohtuullisen haastava.

Yllättävän moni saapui eilisillan treeneihin uuden vuoden aattona klo 19. Jos sunnuntain kisoissa menee yhtä hyvin kuin treeneissä, niin uskallan varovaisesti toivoa tuloksia. Ei mitään paineita vuodelle 2010, mutta kaikki karsintanollat puuttuvat...

Tavoite siis:
"Koirakon tulee olla saavuttanut 7.7.2009 – 5.7.2010 välisenä aikana kolmosluokassa vähintään seitsemän (7) nollatulosta. Nollatuloksista kaksi (2) saa olla hyppyradalta. Seitsemän nollatuloksen pitää sisältää vähintään yksi (1) nollavoitto ja yksi (1) tuplanollatulos. Nollatuloksia pitää olla saatu vähintään kolmelta (3) eri tuomarilta."

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa? 

Sillä aikaa kun nautin mieheni ja isäni kanssa setäni ja tätini luona glögiä, kuunnellen serkkuni ensi vuoden suunnitelmia (hän lähtee vuodeksi työkomennukselle Aasiaan), Yael ja Henkka veivät pikkukoirat koirapuistoon.

Keli oli vähän nuoskainen, ulkona oli pimeää. "Hrrrr..." sanoivat pikkupuudelit.

Torstaina harjoittelimme keppien sisäänmenoa niinkuin aina ja putkien sisäänvientejä. Rousku jo melkein uppoaa putkeen oikealta ja vasemmalta sekä ulkoreunalta.

Rousku kävi treeneissä tosi kuumana ja radalla keskusteltiin pariinkiin kertaan siitä kuka ohjaa ja ketä.

Rauhallista yhteiseloa kesti vajaan vuorokauden. Sitten Rouskulla kihahti ja kun Yael tuli koulusta, karvatuppoja oli joka puolella ja Dana ontui. Poimimme kotimatkalla Danan kyytiimme. Reikiä ei tullut kumpaankaan koiraan, mutta niistä ei ole asuinkumppaneiksi. Dana ärsyttää ja Rousku kihahtaa liian helposti.

Nyt viikonloppuna tosin Rouskukin on meillä kotona, kun Yael on partioleirillä leikkikurssia vetämässä.

Niina oli pitkästä aikaa mukana treeneissä, se menee varmasti kuin juna, mutta ikä alkaa painamaan... Se on hieman hidas (sijoittuakseen kolmosissa) ja vaikka rata oli lyhyt, se hengästyi juostessaan.

Rousku kävi kuumana osittain varmaan Niinan takia ja se hyökkäsi kiinni leluun kuin vanhoina hyvinä aikoina... Yaelin paitaan se repäisi rinnuksiin peukalon mentävän reiän (älkää kysykö, miten se ylsi sinne asti)... Oi niitä aikoja, vielä Stadi-Games'ssä (toukokuussa) tuo pureminen oli ongelma joka radalla.

Näin kurakelien myötä, päätimme kokeilla jalan suojuksia. Jos niistä on hyötyä, niin suosittelemme niitä sitten muillekin. Ainakin ne on helppo laittaa jalkoihin.

Snögö häipyi ja elämä on taas rentoa!

Snögöllä oma blogi: http://www.snogo.vuodatus.net/

Yleisö nauroi rumasti Bicholle treeneissä, sillä Bicho liikkui kuin muuli. Agilityuran kannalta huono juttu, mutta itse toivon kovasti, että syynä olisivat pennut mahassa.

Rousku sitten taasen paineli Bichonkin puolesta sellaisella vauhdilla, että hengästytti.

Tänään Yael ja esikoinen veivät koirat (8 kpl) koirapuistoon. Kolme isoa päätä kuuluvat isoimmille ja vahvimmille eli Bicho, Aku ja Eetu. Pienistä koirista eturiviin on tunkenut itsensä Rousku.

Kun päästiin perille, oli vähän tylsää. "Mä en leiki ton kaa". Eetu yritti hieman vaivihkaa nuuskaista Freddyä, mutta ei siitäkään leikkikaveria löytynyt. Lopulta Aku juoksi malliksi ihan vain omaksi huvikseen.

Freddy on ottanut laumassa oman paikkansa, se oppi torstaina agilityssa pussin ja se on ollut demokoirana Konalassa. Se nostaa vähän turhankin herkästi jalkaansa ja pariin kertaan on keskusteltu siitä, voiko sisällä haukkua ja kuka menee ovesta ensimmäisenä ulos...

Noora: "Koska pääsen sohvalle takaisin nukkumaan?".

Yael esiintyi lemmikkimessuilla kahteen kertaan (ap & ip) lauantaina ja sunnuntaina. Ensin oli koiratanssiesitys, jossa Rousku oli aprikoosin ja punaisen villakoiran kanssa ryhmäesityksessä, sitten perään Hurtan muotinäytös, johon Noorakin pääsi mukaan mannekiiniksi.

Torstain teemana oli putkeen vienti, sisäreunalta ja ulkoreunalta. Rouskulta alussa onnistui kyllä oikeaan putkeen meno hyvin, mutta sitten se aina kääntyi takaisin, siltä loppui usko kesken putkea. Tahkoamalla kaksi tuntia, putket viimein onnistuivat. 

Keinukin alkaa sujua. Kepit onnistuvat jo hyvin : )

Seuraavaksi täytyisi varmaan aloittaa puomin tahkoaminen...

Aurinko laskee jo ajatusta nopeammin, eikä kentällä ole valaistusta. Nyt kun siirrytään talviaikaan, treenit taitavat jäädä talvitauolle ihan jo turvallisuus syistä.

Mutta ilma oli lämmin ja sateeton, vaikka päivällä vihmoikin vettä.

Tulee kuitenkin ikävä ulkokenttätreenejä, kunpa pian olisi kevät  : )

Tänään oli Vekoran sisätreenit, 2 x 1h. Tahkosimme keppejä ja takaaleikkauksia, sekä putken ulkoreunaa. Koirakot alkavat edistyä ja Rousku näytti ymmärtävän paremmin kuin viime kerralla, mitä sen haluttiin tekevän.

Keppien osalta tavoitteena on, että kaikki osaavat kepit ensi kesäksi.

Yael luki viime hetken paniikissa huomisen digimatikan tenttiin ratojensa välissä, äitinä sanoisin, että onko se koelukeminen pakko jättää viime tinkaan??? Mutta hieman bonusta sai siitä, että Yael istui lyhyellä varoitusajalla (ilman tenttikirjojaan) isäni kanssa Jorvissa, jossa taas meni koko päivä...

Tänään oli Vekoran ekat treenit meillä sporttihallissa. Vedin kaksi tuntia putkeen, harjoittelimme keppejä, keinua ja rengasta.

Eräs uusista koirakoista ehdotti minulle, että Yael voisi mennä toiseen ryhmään, jossa on jo edistyneempiä. Heh heh, Yael ja Rousku harjoittelevat edelleen perusasioita, sillä nopea ja varma rata muodostuu täydellisestä estevarmuudesta ja sitä ei voi harjoitella pitkällä radalla. Myöskään ohjausta (esim. takaaleikkauksia) ei voi tehokkaasti harjoitella pitkällä radalla.

Joten Rousku tahkosi kiltisti keinua (kisoissa hieman epävarma) ja keppejä (tosin hieman vaikeutettuna keppien takaaleikkausta) ja lopulta takaaleikkaus toisen tunnin lopulla onnistuikin. Alla olevista kuvista näkee, että asiasta hieman keskusteltiin. Mennäkö vai eikö mennä???

Yläkuvassa näkyy hyvin, miten Rousku osaa "niiata", jotta sen jalat eivät tärähtäisi niin paljon keinun osuessa maahan.

Tänään kaikki viisi koiraa olivat kotona. Yaelilla oli illalla yksi tokon yksityistunti ja Bicho & Rousku pääsivät demo / häiriökoiriksi.

Kesken koulutuksen kentälle osui collie, jonka vanhempi omistaja kysyi, saisiko hänen koiransa leikkiä meidän koiriemme kanssa, kun collie-poju tuntui niin kovin innostuneelta. Yael muotoili ajatusta nopeammin, mutta ystävällisesti kieltävän vastauksen. Sekä Rouskulla & Bicholla on juoksu parhaillaan, joten ei ihme, että collie-poju oli innoissaan. Kun omistaja yritti jatkaa matkaansa, collie-poju pistu jarrut päälle, eikä omistaja saanut sitä kiskottua mukaansa.

Bichoa ja Rouskua ei taas collie olisi vähempää voinut kiinnostaa kesken koulutuksen. Onneksi myöskään koulutettavaa koiraa ei ylimääräinen katsoja häirinnyt. Villakoirat ovat villakoiria ja omistaja on kuitenkin huomion keskipiste useimmissa tapauksissa.

Kun koirat rauhottuivat kotiin, ne löhöilivät sulassa sovussa lattialla. Päätin piristää niiden iltaa ja pistin buffanenä bileet pystyyn. Bicho söi omansa ajatusta nopeammin ja niinpä annoin sille extran, ettei se varastaisi pikkukoirilta...

Dana ja Bicho pääsivät möllikisaamaan (kisan ulkopuolella), kun Yael meni ryhmäläisilleen kannustusjoukoksi.

Dana teki puhtaan radan ja Bichokin juosta jolkutteli melko kiitettävällä vauhdilla radan läpi (tosin vinkulelun innostamana).
 

Noora oli pitkästä aikaa mukana AGRYn treeneissä. Vaikka se on jo vanha, se selvästi nautti treeneistä. Yael jatkoi sen kanssa matkaa show-ryhmän treeneihin Konalaan, missä Noora tuurasi Rouskua.
 

Tokoilimme porukalla ja paikalla oli pennuistamme Junior, Jasu ja Doro. Kuvassa mukana Boris. Eetu (5 kk) oli ekaa kertaa mukana, mutta pärjäsi ihan hyvin.

Agilityssa harjoittelimme pöytää. Rouskun kepit ok, mutta se louskutti taukoamatta.

Sunnuntaina oli ensin tokotreenit ja sen perään agitreenit. Paikalla oli kaikki Rouskun lapsukaiset.
 

Tokokisa meni Rouskulla osittain hyvin, mutta Rousku ei olisi ollut Rousku, ellei se olisi keksinyt omaa kivaa. Ylhäällä oikealla näkyy, kun se päätti lähteä metsään leikkimään kesken vapaana seuraamisen...

luoksepäästävyys  10, 1, 10 (pisteet, kerroin, loppupisteet)
paikallamakuu 10, 3, 30
seuraaminen hihnassa, 9,5, 2, 19
seuraaminen vapaana 0, 4, 0
liikkeestä maahanmeno 7, 2, 14
luoksetulo 10, 3, 30
liikkeestä seisomaan 9, 2, 18
hyppy 10, 2, 20
kokonaisvaikutelma, 9, 1, 9

yht. 150, 2.tulos

***

Yael oli luvannut esittää pienen valkoisen ystävämme Match Showssa ja tarina menee näin:

"X ei suostunut kävelemään ollenkaan, jouduin vetämään sitä perässäni koko matkan. Mulla oli nalle joka helisi ja lihapulla, heiluttelin niitä X:n naaman edessä ja lirkuttelin et kulta rakas kävellään katso minulla on lihapullanalle!! Lopulta sanoin X:lle että kulta rakas, ei meidän tarvitse kävellä koko kehää, oikaistaan tästä puoliksi ja niin me oikaisimme ja kun X näki, että mentiin pois, niin se kipitti niin kovaa kuin sen 5 sentin jaloilla pääsi. Tuomari sanoi, että se kävelee nätisti silloin ku se kävelee (eli sen 3 metriä)."

Mutta siis 4. sija kuitenkin : )


 

AGRYn treenien ehdoton kohokohta oli Rouskun ultraupea keppien sisäänmeno takaaleikkauksella. Se onnistui myös kisoissa, siis täydelliset kepit hankalasta kulmasta, vaikka Yaelilla jo sydän pysähtyikin, kun Rousku ryntäsi hurjalla vauhdilla kohti keppejä. Mutta Rousku tiesi kuin tiesikin, mitä se oli tekemässä  : )

Muuten kisat menivät vähän sinnepäin eli 3 x H ja vettä tuli kuin saavista kaataen.

*

Ratajuoksuissa oli Doro, oli mukava nähdä sitä. Akusta oli myös mukavaa olla paikalla. Se osasi erilaisia temppuja, joita luppoajalla kävimme läpi. 

Huomasimme taivaalla lennokkeja, jotka olivat melko taidokkaita lentokuvioineen. Michael muisti, kuinka olimme kerran lennokkimessuilla ja olin luvannut ostaa hänelle lennokin, jos hän osaisi simulaattorissa pitää sen ilmassa. No ei onnistunut ja niin jäi lennokki hankkimatta...

Bongasin ratajuoksuista myös veikeän oloisen villakoiran.

Illan jo hämärtyessä sekä Yael että Michael kävivät pokkaamassa kolmannen sijan (etusuora & kokorata).

Ylänurkassa näkyvät pikku-ukot ovat kaksi ratahenkilöä ja tuomari (Miia), jotka Dana kävi tappamassa ohimennen rataa suorittaessaan. 
 

Päivä alkoi rataan tutustumisella ja tutulla odottelulla. Minulla oli kirjan loput lukematta, joten aika kului kuin siivillä. Rousku ja Niina kähnäsivät keskenään ja Dana yritti tappaa kaikki, jotka tulivat lähelle.

Paikalla oli melkoinen joukko tuttuja, oli mukava nähdä heitä pitkästä aikaa. Toinen rata oli ulkona ja sää oli mitä mainioin. Yael kävi hakemassa meille lämpimät vohvelit ja voi että, ne olivat hyviä.

Päivän ehdoton yllättäjä oli Dana, se kipitti kolmoseksi kisassa, jossa oli 55 koiraa. Ei hullummin meidän pieneltä päivän paisteeltamme.

Niinpä Yael kiipesi palkintopallille Danan kanssa : )

Tällä viikolla tokoryhmä kertaili ihan puhtaasti alokasluokan liikkeitä. Yael veti tunnin Rouskun kanssa.

Agilityssa ryhmä kertaili keppejä, rengasta ja tiukkoja mutkia.

Torstaina oli Vekoran treenit. Tokossa harjoittelimme paikallaoloa, liikkeestä seisomaan jäämistä, kaukokäskyjä ja luoksetuloa.

Agilityssa otimme puhtaat keppitreenit, aita, aita, kepit. Yael harjoitteli koirien kanssa keppien takaaleikkausta.

Olimme tänään ratajuoksuharjoituksissa. Eetu ihmetteli menoa, startteja oli kaiken kaikkiaan 25 ja sää suosi juoksijoita.

Bicho sekosi aivan kokonaan, kun se näki vieheen. Eetu taas otti rauhallisesti. Aku juoksi parhaan etusuora-ajan, mutta kääntyi koko radalta takaisin.

Rousku yllätti ja juoksi koko radan ajalla 54,06, toiseksi nopeimman ajan ollessa 56,78.

Bicho lähti lupaavasti koko radalle tukka hulmuten, mutta into loppui takasuoran viimeiseen mutkaan Bichon nähdessä Yaelin odottamassa portilla. Se ei halunnut tulla pois radalta ja kääntyi juoksemaan takaisin Yael perässään : )

Viimeisiä huolettomia kesäpäiviä vietetään, koirapäiväkoti ulkoili hienossa säässä. Ensi viikolla Yaelilla alkaa koulu ja pitkät huolettomat ulkoilupäivät ovat tältä erää ohi...

Mitä tekemistä mammutilla on tokokisan kanssa? Ei mitään, mutta kun eilen ajoin Tampereelta takaisin kotiin, näin motarilla oudon ilmestyksen, norsu? Se lähestyi vastaantulijoiden kaistalla ja hetkessä se suhahti ohi, turkki tuulessa hulmuten (sillä oli pitkä hulmuava turkki). Yael ehti nähdä sen ja kysyi, miksi et ottanut kuvaa?

Fiksu kysymys, vauhtia reilusti moottoritiellä ja ilmestys oli ohi, ennenkuin ehdin kunnolla tajuta näkemääni. 

Mutta tänään tuo sama mammutti oli meitä vastassa Tampereella liikennevaloissa ja kamerakin käden ulottuvilla. Yael otti ratista kiinni valojen vaihtuessa ja automme lähtiessä liikkeelle. Minä räpsytin kameralla kuvia, painaen varovasti kaasua, jotta en aiheuttaisi liikennetukosta.

Mutta takaisin kisoihin. Joku voisi luulla, että yritän harhauttaa lukijoiden ajatukset pois itse kisoista, mutta pois se minusta.

Yläkuvassa Yael ihmettelee alhaalla näkyvää sateista kenttää ja mietimme, olisiko tuo kyseinen kisakenttä... Kentällä oli siis tarkoitus olla villakoirien tokomestaruuskisa, mutta opasteet olivat hieman heikot ja kenttä oli tieltä katsottuna metsikön / puiston takana, alhaalla kuopassa.

Sade kiihtyi hetki hetkeltä ja ennenkuin kisa alkoi, olimme kuin uitetut koirat. Miksi meillä ei ollut sadeasuja? No... Lähtö oli kovin aikainen ja Espoossa ei satanut.

Minä kisasin Danan kanssa ja kisan voisi tiivistää niin, että Danalla oli hauskaa. Koira joka ei koskaan leiki, ikää 6v., päätti aloittaa leikkimisen tuolla kentällä sateen vihmoessa meitä. Se löysi korvatulpan ja otti sen suuhunsa, heitti korkealle ilmaan ja ... koppi. 

Tuomari vei korvatulpan pois, kun sain koirani luovuttamaan sen, mutta korvatulpan jälkeen kelpasivat kaikki kepakot ja kävyt, joita kentältä löytyi. Luovutin ja keskeytin kisan liikkeestä maahanmenon jälkeen, kun luoksetulossa Dana jarrutti niin, että hiekkaan jäi jarrutusjäljet koirani huomatessa ihka uuden kävyn reitin varrella.

Yaelilla ja Rouskulla meni hieman paremmin ja Yael jatkoi sitkeästi loppuun asti. Liikkeiden välissä Rousku jahtasi häntäänsä hurjana, tuomarin ihmetellessä, onko sillä ongelmia anaalien kanssa. No, Yael ei alkanut tyhjentämään niitä kentällä (anaaleista ei ollut merkkiäkään ennen tai jälkeen kisan). Työvoittona kolmas sija alokasluokassa.

Pisteet (Rousku / Dana)

Luoksepäästävyys 7 (pakitti)/9
Paikalla makaaminen 9/5 (nousi istumaan)
Seuraaminen kytkettynä 7,5/6 (ei suostunut istumaan pysähdyttäessä)
Seuraaminen vapaana 8/8,5
Maahanmeno liikkeestä 0 (katsokaa kuva)/5
Luoksetulo 9/0 (löysi kivoja käpyjä)
Seisominen liikkeestä 8,5/-
Estehyppy 7 (käsi + äänikäsky)/-
Kokonaisvaikutus 8/-

Rousku 147 pistettä (2.palkinto), Danalla 80 (olisi ehkä saanut 3.palkinnon)

Lauantaiaamu valkeni Tampereella aurinkoisena, joskin raitis tuuli puhalteli kentällä. Telttamme lensi pariin otteeseen ympäri tuulen mukana, kunnes onnistuimme ankkuroimaan sen kunnolla. Startteja oli yhteensä kahdeksan, A-kisa oli villakoirien mestaruuskisa. Yael starttasi Rouskulla ja Niinalla A- ja B-kisassa, Daniel starttasi Danalla ja Nooralla.

Rouskulla A-kisa meni harjoittelun puolelle, mutta B-kisa meni nappiin ja Rousku voitti sen melko ylivoimaisesti, eroa kakkoseen 6 sekuntia. 

Rousku: "Kiitän ja kumarran, seuraavaksi nähdään kolmosissa!".

Daniel starttasi Danalla ja Nooralla, mutta molemmat (koirat) olivat hitaita. Dana kyllä menee Danielin kanssa paremmin kuin Yaelin kanssa... 

Minikolmosten B-kisan alkaessa, olimme pakanneet tavarat takaisin autoon ja odottelin kisan alkua parkkipaikalla auton vieressä, mistä oli hyvät näkymät alas kentälle. Kuvassa Yael ja Daniel hierovat viime hetken strategioita ennen starttia.

Niina oli hidas, 7 sekuntia voittajaa hitaampi, mutta meni silti alle ihanneajan ja sai SM-karsintanollan.

Vekoran treenit alkoivat tokolla. Harjoittelimme seuraamista, paikallaoloa, luoksetuloa, liikkeestä maahan menoa ja tunnistusnoutoa.

Danalle ja Rouskulle näytti olevan melko helppoa valita oikea kapula.

Treenit jatkuivat agilityn merkeissä, mukana olivat Noora, Niina, Dana ja Rousku. Kaikki menivät kohtalaisen ok. Päivän yllättäjä oli Rousku, joka meni hyvin.

Yael innostui järjestämään pentutapaamisen, johon olivat tervetulleita kaikki kokoon ja rotuun katsomatta (kutsu lähti maililistamme kautta).

Paikalla oli Aino aprikoosin villakoiran kanssa. Rouskun rinnalla istuskelee Junior. Topo on hellyyttävän näköinen. Paikalle sattunut afgaani ihmetteli menoa.

Alhalla Bicho, Junior ja Jasu.

Yaelin kämppäkaverina elelevät mäyräkoirat olivat mukana menossa.

Bicho suhtautui lievällä varauksella Fantsun intoon...

Kaksi kertaa sujuvasti puomin ohi. Kiva kiva, kun aina on jotain uutta ja eksoottista kivaa.

Mutta onnistuihan se Rouskulta kolmannella kerralla.

Uusi ryhmä aloitti, kilpailevia koirakoita tällä kertaa. Minulla ei olekaan ollut pitkään aikaan kilpailevaa ryhmää, ei sitten varmaan LKK:n ryhmien jälkeen...

Tavoitteena on käydä läpi alokasluokan liikkeitä, muokaten vaikeusastetta koirakon tason mukaan. Esim. luoksetulon voi tehdä ALO, AVO tai VOI liikkeenä jne.

Yritämme ottaa joka kerran mukaan jonkun ylemmän luokan liikkeen uutena, niin, että opettelemme sen kouluttamisen. Ensi kerraksi toiveena oli tunnistusnouto. Haastetta siis minulle, joku koiristani pitäisi opettaa tunnistusnoutoon... Rousku?

Tunnistusnouto, youtube

Tunnitusnouto 2, youtube

Tunnistusnouto, kotitreeni, youtube

"Ohjaajalle annetaan ennen yksilösuoritusten alkua pieni puinen tunnistusnoutokapula, johon hän merkkaa kilpailunumeronsa ja jota hän pitää tunnistusnoutoliikkeeseen saakka. Ohjaaja kääntyy selin paikkaan, johon palikat viedään, mutta koira pysyy paikallaan katse noutoesineisiin päin. Liikkeenohjaaja vie ohjaajan antaman kapulan 10 metrin päähän viiden muun samanlaisen joukkoon ja luvan saatuaan ohjaaja kääntyy ja lähettää koiran noutamaan numeroimansa esineen. Koiran tulisi tämä löytää kapuloita haistelemalla ja arvosana ei alene, jos se joutuu esinettä etsimään hetken aikaa. Luovutus tapahtuu normaalisti joko sivulle tai eteen. Suoritus hylätään, jos koira noutaa jonkin muun kuin ohjaajan merkitsemän esineen."

Sain vihdoin agilityruusukkeet kehyksiin (asiasta on puhuttu ja puhuttu vuosia)...

Punaisia ruusukkeita on 46, sinisiä 33 ja keltaisia 25, ruusukkeet ovat agilitykisoista. Oikealla näkyvän kehyksen alanurkassa on muutama SA-ruusuke (olemme tulevaisuudessa ryhdistäytymässä näyttely- ja tokouralla...). Siinä näkyy myös yksi tokoruusuke vuodelta kivi ja keppi, Nooran ollessa ainoa koirani. Osallistuin kisoihin ja voitin  : )

Tänään koirapäiväkoti suunnisti Rajasaareen ja kaikki omamme olivat mukana. Tuo kuva tuli kännykkääni hieman ennen puoltapäivää ja odotan mielenkiinnolla illan urakkaa, suolaveden takuttaman turkin selvitystä (=x5).

***

Arvatkaapa, kuka oli illalla ihan reporanka, eikä olisi viitsinyt nousta iltapissalle?

Yllätys yllätys, Rousku osasi tänään keppien sisäänmenon täydellisesti, pitkältä lähetettynä.

Mukana viimeisellä treenikerralla olivat myös Jasu ja Freddy. Sekä tietty Aku ja Eetu oli mukana seuran vuoksi.

Jasu ja Freddy ihastuivat ikihyviksi puomiin, jonka ne tänään menivät ensimmäisen kerran.

Yael otti osaa temppukisaan parinkymmenen muun koiran kanssa ja Rousku teki kaikki temput varman oloisena, vaikka yleisöä oli paljon ja pohjana ruohokenttä. Tuomarina oli Marko Björs.

Yael voitti kisan : )

Mutta tärkeintä silti oli koirien auttaminen Varjuparkissa, missä elämä voi varsinkin talvisin olla kovaa. Olemme jo vuosia lahjoittaneet kisojemme ruokapalkinnot Varjuparkin koirille.

Rouskun ensimmäinen rata oli puhdas katastrofi. Se tiputti muurin palikan, kieltäytyi putkesta, hyppäsi keinun, puri Yaelia kunnolla pohkeeseen, missasi keppien sisäänmenon ja hyppäsi puomin kontaktin.

Toinen rata oli hieman onnistuneempi, hylky tuli keinulta, pohjalla vitonen keppien sisäänmenosta.

Koirat pääsivät koirapuistoon purkamaan energiaansa. Olin suunnitellut lähteväni mökille, koska tänään piti sataa rankasti aamusta iltaan. Joopa joo, sää on ollut mitä mainioin.

Koirat nauttivat leikkimisestä ja kauniista säästä. Noora jolkotteli muiden mukana. Alakuvassa Niina, Dana, Bicho, Noora ja Rousku.

Tänään oli kauden toiset treenit Veikkolassa. Meillä oli koko apinalauma mukana, Noora nautti täysin siemauksin, vaikka se oli ollut Konalassa koko päivän.

Niina oli hidas, Dana tahmasi, Rousku kävi kuumana ja Bicho juoksi riemuissaan pallon innostamana.

Harjoittelimme ohjausta ja pitkältä vientiä kepeille.

Treenien päätteeksi pientä paniikinomaista tokotreeniä, kisat lähestyvät.

Konalassa järjestettiin kisanomainen tokoharjoittelu ja menimme Yaelin kanssa sinne ottamaan tuntumaa koiriemme osaamistasoon. Mitä pitäisi harjoitella, mikä jo sujuu koetilanteessa?

Paikallaolossa nurmikkoa ei ollut leikattu ikiaikoihin, joten Danasta näkyi vain pään tupsu. Seuraaminen sujui Danalla erinomaisesti. Se tosin loikki kuin pupu pitkässä heinässä.

Luoksetulot onnistuivat hyvin.

Liikkeestä maahanmenoa ja seisomaan jäämistä pitäisi vielä tahkota... Hyppy sujui Danalla hyvin, seisomaan olisi voinut jäädä paremminkin....

Pikaharjoitus: istu, seiso, maahan...

Yael tahkosi Rouskun, minä Danan kanssa. Kisat lähestyvät...

Oli pakko ottaa kuva, kun Bichoa lapsetti taas urakalla. Yksi rakkaimmista leluista on ankka, jonka kanssa kului pitkä harras tovi.

Bicho levittää lelut päivittäin ympäri olohuonetta ja auta armias, jos yrität vaivihkaa kerätä niitä takaisin koriin...

"Ei, ei sitä, minä JUURI leikin sillä!!! Ei, sitäkään ei MILLÄÄN voi viedä pois, olin juuri ajatellut leikkiä sillä. Siis JUURI sillä!".

Illalla treenasimme tokoa. Yael on ilmoittanut meidät villakoirien tokomestaruuskisoihin ja heräsimme siihen, että harjoitellakin pitäisi.

Ei paniikkia, aikaa on vielä kaksi viikkoa ennen h-hetkeä.

Mitä mieltä olette Rouskun toko hypystä? Se päätti ponnistaa, jotta pääsee varmasti esteen yli...

Agilitytreenit sujuivat melko hyvin, putken ulkoreuna tahkosi hieman.

Trimmasin Rouskun näyttelyyn Yaelin kanssa. Rousku on nätti koira, mutta niskassa olisi saanut olla enemmän karvaa...

Näyttelyssä oli jos jonkinmoista leikkausta ja odottelu oli Rouskusta tylsää. Onneksi Rousku rentoutuu missä vain, joten se torkkui trimmauspöydällä.

Sitten tulikin viimein oma vuoro...

Rousku hyytyi pöydälle. Se on pelästynyt pentuna pahan kerran liian kovakouraisesti peräpäätään tutkinutta eläinlääkäriä Pieneläinklinikalla ja lyyhistyy aina, kun pöydällä vieras ihminen koskee siihen. Liikkuminen sujui hyvin.

"Not showing well, correct body type, correct lenght of tail, good shoulder placement, correct bone to size, good rear angulations, slightly low set tail, head propotions good, good eye shape, correct lenght of muzzle and stop, would prefer tighter foot, overall balance correct, "eastnest" front". / Doris Cozart USA

Laatuarvostelu: Erittäin hyvä

Tänään oli agilitytreenit Konalassa ja ne menivät ihan ok. Rousku kävi kuumana, mutta rauhoittui sitten osittain...

Akulla meni treenit todella hyvin, se kuunteli ja keskittyi.

Pennuista mukana oli Freddy, Doro ja Junior.

Yaelin kämppäkaveri sai viikoksi isältään kesäauton lainaan ja tytöt ovat nyt Yaelin kesälomalla kruisailleet sillä loman vietossa.

Bicho näki heti tilaisuutensa tulleen, ei ajelulle ilman minua!!!

Sunnuntai-iltana suuntasimme Konalaan. Paikalla oli Doro, Jasu, Freddy ja Junior, sekä lauma sekalaista seurakuntaa.

Yael treenasi Rouskun kanssa, joka kävi kierroksilla. Puomi onnistui kuitenkin hyvin, kepit ja rengas hieman heikommin.

Eetu istuskeli ja katseli ihmeissään maailman menoa. 

Aku oli päivän yllättäjä, se meni rataa todella hyvin. Eetu uuvahti, kun mitään hauskaa ei tapahtunut...

Treenasimme koiratanssia pihalla naapureiden ja ohikulkijoiden iloksi. 

Tarkoituksena oli ottaa ryhmäpotretti, mutta asettelu oli hieman hakusessa. Kukaan ei halunnut istua Eetu-paran vieressä ja Eetu ei oikein ymmärtänyt, mistä oli kyse.

Ensi kerralla Eetu saa mennä takariviin, se on niin iso, että peittää pikkuiset näkymästä.

Kuvassa siis Noora, Aku, Niina, Rousku, Bicho, Dana ja Eetu edessä.

Sunnuntain saldo oli Rouskun 1. sija Open Class tasoituskisassa. Ratapiirros julkaistaan viikkoa aikaisemmin ja itse kisassa rataantutustuminen on vain 1 minuutti (normaalisti 5 minuuttia).

Rousku eteni suoraan (=ei purrut Yaelia), kontaktit pitivät hyvin ja keppien sisäänmeno oli täydellinen. Lopputuloksena voitto 74 koirasta.

Sunnuntai oli helpompi päivä kuin lauantai. Herätys oli samaan aikaan, mutta pääsimme jo lounaaksi kotiin.

Startteja oli isovillajoukkueen joukkueviesti (Villit Villat) ja Open Class tasoituskisa (Niina, Rousku ja Dana). Daniel ohjasi Danan ja Bichon, Yael Rouskun ja Niinan.

Joukkueessa oli Bicho, Tarmo, Cola ja Sprite.

Kun lähdimme koko perheen voimin ajelemaan kohti Nastolaa ympäröivän maailman nukkuessa, mietin, mikä Agirodussa viehättää vuodesta toiseen.... Ehkä se on vain se tunnelma. Tänä vuonna juontajat olivat kuin formulakisoissa, mikä oli ihan hauskaa. Neljä rinnakkaista rataa, jotka pyörivät koko ajan. Hullu määrä startteja ja paljon tuttuja.

Mikä on yksi kisoissa onnistumisen salaisuus? Kyky rentoutua keskellä pahinta hässäkkää. Mieheni taisi pysytellä hereillä, mutta minä, kuopus ja Yael nukuimme sikeästi unia nähden starttien väleissä, koirat kainalossa.

Ja kyllä, kuva paljastaa, Rousku & muut koiramme olivat ruohonkorsilla vuorattuja. Yael & kuopus bongasivat yhden telttakunnan, missä oli miniläppäri & laajakaista. Itse bongasin pari uskomattoman mukavan näköistä pehmustettua retkituolia, jotka sai makuuasentoon.

Lauantaina oli 3 C-kisan starttia ja 3 D-kisan starttia. Yael starttasi Niinalla ja Rouskulla, Daniel Danalla. Päivän saldona oli Niinalle yksi SM-nolla ja apina tuliaisina Bicholle, joka oli Michaelin luona päivähoidossa Nooran kanssa. Kotona olimme ilta kymmeneltä, onneksi mieheni oli huoltojoukkoina mukana.

Daniel ja Danielin suuri suu. Viime viikolla Daniel oli Yaelia auttamassa kisoissa, kun olin itse Italiassa. Daniel ei tietenkään malttanut olla kommentoimatta Yaelin ratavalintoja ja tapaa ohjata.

Sitten tuli se (odotettu) kuuluisa lause: "Ohjaa itse, jos osaat paremmin".

Daniel: "Ups" 

Daniel ohjaa hyvin ja koska Yaelilla on kädet täynnä töitä Rouskun kanssa (joka on alunperin Danielin koira), päätimme, että Daniel voisi juosta Danalle (Yaelin koira) SM-nollat ensi kesälle.

Daniel ohjasi Nooran ja Danan, molemmille vitoset. Nooralta puomin kontaktilta ja Dana kieltäytyi putkelta (putken ulkoreuna). Mutta hyvät radat huomioiden sen, ettei Daniel ole näyttäytynyt agilityradoilla (ei treeneissä eikä kisoissa) kolmeen vuoteen.

Yaelilla oli uskomattoman hyvä rata Niinan kanssa, mutta Niina pujahti viimeisellä esteellä väärälle esteelle. Rousku puri Yaelia kahdesti melko pahasti + sai vitosen puomilta.

Yksi kesäloman kaheleita ideoita oli osallistua yökisaan. Olemme Yaelin kanssa molemmat hyvinkin iltaunisia, joten startti puolenyön aikaan oli ...

Kentällä oli pääskysen kokoisia hyttysiä tummina pilvinä. Ensin huidoin (ei ollut offia), sitten löysin autosta huivin, johon kietouduin hyvin tiukasti.

Rousku sai kympin radalta, se hyppäsi A:lta super hyper loikan ja juoksi kepeille keskeltä sisään. Kuten kuvasta näkyy, radan jälkeen käytiin tiukkaa keskustelua siitä, miten A:lta tullaan alas.

Illan pohjat oli se, että Rousku sijoittui kympillä kolmoseksi. Jouduimme odottamaan palkintojen jakoa puolitoista tuntia. Nukuimme molemmat melko sikeästi unia nähden taaksekaadetuilla penkeillä, kunnes säpsähdin hereille luullen, että oli jo aamu ja herätin uinuvan tyttäreni.

Ja niin Yael kömpi unen pöpperössä palkintopallille.

Pyörähdimme esikoiseni luona moikkaamassa Akua. Katso kuvassa Akun häntää, Aku sekosi ilosta.

Keskiviikkona koko apinalauma oli mukana ja me mieheni kanssa kurvasimme lähes suoraan lentokentältä kentän laidalle.

Yael starttasi kaikilla koirilla, huomaa urheilulliset kengät. Niina kipitti toiseksi, eroa voittajaan kaksi sekuntia.

Bichokin starttasi, meno oli "hieman" hidasta. Rouskulla paukkui kontaktit. Danan oli pakko kiertää minun kauttani varmistamassa, että seisoin radan reunalla. Noora oli varma, mutta hidas.

Mutta lopuksi päästimme koirat riehumaan viereiseen koirapuistoon.

Maanantaina viikko sitten, Niina kipitti HAU OPENissa kolmanneksi, mikä oli ihan hyvä suoritus meidän mummelilta.

Tuloksia täältä, Niina hävisi kaksi sekuntia voittajalle.

Daniel oli mukana ja ei malttanut olla antamatta neuvoja ratavalinnoissa. Rousku loikki kontaktit...

Tämän kauden vika agilitytreeni... Urheilukentällä jytäsivät tutut sävelet, kun naisjoukko jumppasi porukalla. Musiikki rytmitti treenejä mukavasti.

Katsoin kuvaa (ylhäällä vasemmalla), enkä heti keksi, mitä Yael ja Rousku oikein tekevät... Yael on ilmeisestikin tutustumassa ratapiirustuksen kanssa rataan, mutta miksi Rousku on hampaat välkkyen Yaelin edessä???

Toisessa kuvassa rataantutustuminen näyttää siltä miltä pitääkin... Rousku meni radat ihan ok ja selvästi vetolelulla palkkaus on erinomainen idea.

Rousku iskee nykyisin kiinni vetoleluun radan jälkeen, kun se aiemmin palkkasi itse itsensä iskemällä kiinni Yaelin pohkeeseen.

Rouskun pennut ovat edistyneet hienosti. Aitasuora meni kuin vettä vain. Sekä Jasu että Junior imevät putkeen todella hyvin. Kepit sujuvat hyvin. Mikä parasta, molemmat osaavat istua kauniisti ja odottaa lähtökäskyä. Ne eivät myöskään enää häiriinny radan laidalla olevasta kuhinasta.

Alla Junior kepeillä:

Jasu kepeillä:

Kuka kumma on tuo huonokäytöksinen koira, joka sekoaa täysin kun pääsee juoksuradalle? Mutta huomionne varmaan kiinnittyy kauniiseen valkoiseen villakoiraan...

Alla, mikä onkaan tuo musta piste, joka kiitää kuin tuuli takasuoralla? No, se on se huonokäytöksinen isovilla, joka kulutti kaiken energiansa riekkumiseen ja käveli radan ympäri.

Sää oli kuitenkin kaunis ja huonokäytöksinen isovilla pääsi radan jälkeen rentoutumaan sylikoirana.

Juttua Hesarissa.

Noora ressukka, siltä poistettiin kolme hammasta, joista yksi kulmahammas. Vaikka Niinakin oli juuri hampaiden poistossa, niin Noora on jotenkin ressukampi.

Kukkaro keveni reilu 500 euroa.

Kaunis keltainen voikukkapelto on muuttunut kauniiksi valkoiseksi höytyväpelloksi. Tiedättekö miltä villakoirat näyttävät voikukkapellolla oltuaan?

Dalmatialaisilta valkoisilla pilkuilla?

Tänään tahkottiin perusrataa edes takaisin. Hyppy, rengas, hyppy, putki, hyppy, rengas, hyppy, putki, hyppy jne. Kun se sujui suuremmitta ongelmitta, otimme radalle mukaan lyhyet kepit renkaan sijaan suunilleen tuossa kulmassa kuin se kuvassa on (=renkaan rinnalla) ja taas mentiin.

No, nyt putken ulkoreuna sujuu Rouskulta ja keppien sisäänmeno on melko varma, ellen sanoisi varma.

Rousku palkataan vetolelulla (Yaelin jalan sijaan) ja toistaiseksi se näyttäisi toimivan ainakin lyhyillä radoilla. Jos lelun päästää irti, Rousku tekee rajuja tapporavistuksia. Se käy ihan kuumana.

Bicho, Niina ja Dana pääsivät myös mukaan treeneihin, sillä agirotu lähestyy. Niina on ok, Dana tahmaa ja Bicho etenee kuin muuli, valitettavasti ei kuten tuuli.

Omien treenien jälkeen vedin kaksi tuntia ryhmätreenejä, tänään 3/4 kerta ja kuvaan saatiin Rouskun pennuista Jasu ja Emmanuel. Ensi viikolla vielä treenit ja sitten päästään hyvin ansaitulle kesälomalle.

Hyppyrata meni putkeen ja vauhti oli ihan ok huomioiden Rouskun tavan juosta mutkitellen (este, Yael, este Yael, jne). Agilityradalla oli putken ulkoreunan sisäänvientejä ja Rousku kävi niin kuumana, että ohjaus hajosi käsiin jo alussa.

Vielä yksi sijoitus nollalla, niin pääsemme kisaamaan kolmella koiralla ja metsästämään SM-nollia...

Aamulla anivarhain lähdimme Laakson kentälle, jossa lämmin kesäaamu oli parhaimmillaan. Olimme Yaelin kanssa luvanneet olla buffetissa kaksi vuoroa eli kakkosluokkiin asti. Buffassa oli kiireistä ja ratojen välissä syötimme ja juotimme nälkäisiä ja janoisia.

Päivän juttu ehkä oli mies, joka esitteli itsensä liikuntaviraston virkamieheksi ja sanoi, että liikuntaviraston virkailijoille oli työsuhde-etuna ilmaiset kahvit, jotka hän oli sopinut järjestäjien kanssa. Olen asunut koko lapsuuteni keskuspuiston vieressä ja tunnistan metsässä asuvat pummit jo kaukaa. Mies oli suhteellisen nuori, ehkä vain reilu parikymppinen, mutta ulkoelämän vaikutukset alkoivat jo näkyä hänen muuten ihan hauskan näköisissä kasvoissaan. Mutta menin mukaan tarinaan ja annoin hänelle kupillisen kahvia. Ehkä hän oli sen ansainnut, tarina sinällään oli aika omaperäinen.

Samaan aikaa kun kisat olivat, Laakson ohi juostiin myös naisten kymppiä. Naisia juoksi, hölkkäsi ja käveli tasaisena virtana pitkänä letkana, ennakkoilmoittaumisia oli ollut 18 000.

Rouskulla meni miten meni. Eka startti oli hyppyrata ja Yael sijoittui kolmanneksi, mikä oli yhtä tyhjän kanssa, sillä Rousku nykäisi vitosen kieltäytymällä putkesta. Aika oli ihan ok, huolimatta kiellosta putkella, vain 4 sekuntia hitaampi kuin voittajalla, mutta muuten 9 sekuntia nopeampi kuin 2., 4. ja 5.:lla sekä 4 sekuntia alle ihanneajan. No, Yael sai suklaalevyn, joka tietty vähän lohdutti.

Kisan tulokset

Agilityrata oli ihan mahdoton (siis ei rata, vaan koira), Rousku puri Yaelia neljä viisi kertaa ja kyllä, se sattui. Laamasen Miia istui vieressäni ja sanoi, että agilitykisojen säännöt muuttuvat kesäkuun alusta ja puremisesta saa hylyn. "Heh heh, jos hänen radalleen tulee, toinen puraisu katsotaan koiran palkkaamiseksi radalla eli hylky napsahtaa".

Mitä tästä opimme? Puremisen on loputtava nyt.

***

Lisätietoa:

Agilityliiton tiedotus

Kilpailutoiminnan kannalta keskeisimpiä uudistuksia ovat 
- Joukkueluokka on lisätty viralliseksi kilpailuluokaksi 
- Kansainvälinen kilpailuluokka käydään 3-luokan agilityradalla 
- Kilpailuun osallistuvalla ohjaajalla on oltava kilpailulisenssi 
- Nollatulos (0,00) saavutetaan vain täysin aikavirheettömällä suorituksella 
- 2-luokassa sertifikaatin myöntäminen on sidottu kilpailuluokan osallistujamäärään 
- 3-luokassa jaetaan erikseen agility- ja hyppysertifikaatit; sertifikaattien siirtyminen on sidottu kilpailuluokan osallistujamäärään 

Stadi Games alkoi hyppyradalla, mistä Rousku otti 10 pistettä kieltäytymällä hyppyesteestä. Radan jälkeen se puri kolme kertaa Yaelia nilkkaan, näky oli kuin villin lännen filmistä, jossa ihmistä ammutaan jalkoja kohti maahan. Yael tanssahteli iloisesti väistellessään hampaita.

Aika oli kuitenkin ihan ok, vaikka koira keskittyi radalla lähinnä Yaelin nilkkojen jahtaamiseen. 

Sitten olikin vuorossa agilityrata ja lähes pyörryin jo kolmannella esteellä, niin kauhean näköistä meno oli. Este, Yaelin nilkka, este, Yaelin nilkka, este... minä halusin sulkea silmäni.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, Rousku tuli kolmanneksi, eroa voittajaan kuusi sekuntia. Jos Rousku etenisi suoraan esteeltä esteelle, niin se voisi pärjätä kisoissa ilman, että minä tarvitsen nitroja ja lisähappea. 

Tokossa harjoittelimme tänään ringissä kulkemista, seuraamista ja täyskäännöstä sekä lopuksi luoksetuloa. Dana oli kärryissä ja odotti, Rousku treenasi ja Bicho hengaili mukanani muuten vain kun vedin kurssia.

Agilityssä harjoittelimme takaaleikkauksia, pöytää pitkästä aikaa ja lopuksi eteen lähettämistä namilautasen avulla. Rousku kävi kuumana...

Kun taas Bicho oti hyvinkin rauhallisesti, mitäpä sitä juoksemaan, kun ei ole kiire minnekään...

Dana meni ok, mutta vauhtia saisi olla tuplaten lisää. Ja lopuksi oli namisuora...

Keskiviikkoisin on puuhapäiväkotipäivä ja silloin koirani pääsevät juoksemaan sydämensä kyllyydestä. Tällä kertaa pellolle, jossa voikukat kukkivat keltaisena merenä.

Lopulta palattiin Konalaan, jossa sitten menikin loppupäivä rattoisasti.

Olin tänään Bichon kanssa BH-kurssilla ja Bicho on niin taitava, sen kanssa on kiva treenata. Ajattelin jatkaa toko C kurssille nyt vielä kesällä. 

Ennen tuntimme alkua ehdin katsella Yaelin vetämää agilitykurssia City-Puudeleille. Bichokin pääsi vierailevana tähtenä pari kertaa radalle. Caro oli paikalla innokkaana kuten aina. 

Osa porukasta väsähti, mutta Rousku jaksoi istua kassaneitinä koko tunnin ajan.

Aamu alkoi möllitokolla, johon osallistuivat Niina ja Rousku. Rousku tuli kolmanneksi kuudesta koirasta.

Pisteitä kertyi (Rousku, Niina):

Luoksepäästävyys: 10,9 (Rousku pakitti, en tiedä, mistä Niinan pisteet menivät...)
Paikalla makaaminen: 9,6 (Niina vikisi / ulvahteli koko ajan + nousi istumaan)
Seuraaminen kytkettynä: 9,7 (Rouskulta tippui piste vinosta loppuasennosta, Niina kuikuili, missä Yael on)
Seuraaminen taluttimetta: 8,5 (Rousku livahti hetkeksi väärälle puolelle. Niina taasen päätti, ettei se osaa istua, kun sitä painoi selästä, se veti selän notkolle ja nosti takapuolensa ylös, ns. näyttelyseisominen)
Maahanmeno liikkestä: 0,0 (Kumpikaan koiramme ei osaa mennä maahan, kiva kiva)
Luoksetulo: 8,2 (Rouskulla tuplakäsky, vartalon liike. Niina lähti kuin tykin ammus kohti kehän laidalla olevaa Yaelia. NIIIINAAAA!!!!)
Seisominen liikkeestä: 8,6
Estehyppy: 9,5 (Niina hyppäsi niin, että näki esteen ohi Yaelin)
Kokonaisvaikutus: 8,7

Eli siinä pisteet ja kootut selitykset...

***

Sitten olikin Match Shown vuoro ja Junior pääsi ensin kehään. Sieltä tuli sininen nauha, luultavasti vinon liikkumisen takia.

Dana liikkui suorassa ja sai punaisen nauhan.

Kehän laidalta seurasin tulevia handlereita...

Bicho oli tänään mukanani BH-kurssilla. Sillähän alkoi juoksu yhtä aikaa kurssin kanssa, joten se pääsi vasta nyt mukaan. Konalassa oli myös Caro (yllä), joka verrytteli City-Puudeleiden agilitykurssilla. Caro teki radan näytösluontoisesti minulle ja se meni todella hienosti. Bicho sitten näytti miten siltä sujuu esteet (alla).

BH-kurssi alkoi ja minun on todettava, että Bicho on mukava koira. Lähes kaikki liikkeet onnistuivat kylmiltään, Bicho jaksoi keskittyä koko tunnin todella hyvin ja teki liikkeet napakasti. Oli kiva treenata sen kanssa. Kotimatkalla jo suunnittelin, mille kurssille osallistuisin sen kanssa seuraavaksi. Sunnuntaina on möllitoko, mutta emme ole ehtineet treenata tarpeeksi. Tokokurssi olisi kyllä poikaa.

Alla kuvissa BH-kurssikavereita.

Wunjo oli demokoirana ja vahti silmä kovana kaikkia liikkeitämme. Alhaalla oikealla Yaelin ja Rouskun malli siitä, kuinka perusasento otetaan seisomalla kenovinossa...

Tänään oli koko apinalauma mukana lukuunottamatta Danaa, joka juoksee vielä. Tokoon otimme rattaat, sillä koiria ei voi jättää autoon.

Tokossa harjoittelimme kävelyä ja ohitusta, perusasentoa ja maassa paikallaoloa. Kentällä kävi napakka tuuli ja sain huudettua ääneni käheäksi.

Agilityssa meillä oli aika perusrata, harjoittelimme takaaleikkausta, mikä sujui ok. Bichokin pääsi pitkästä aikaa radalle.

Eilen oli koirapäiväkotipäivä (onko tuo edes sana?) ja koirat riehuivat aamulla anivarhain tällä kertaa koirapuistossa, sillä yksi päiväkotilainen ei ollut tottunut vapaana olemiseen, joten porukka verrytteli aidatulla alueella.

Alakuvissa Rousku miettii maailman menoa.

Perjantaina oli töissä ihan mahdoton kiire ja suunnitelmat lässähtivät yksitellen. Ensin ajattelin mennä kodin kautta treeneihin ja ottaa Bichon mukaan.  Sitten kello kävi ja ajattelin mennä suoraan Konalaan ja juoda siellä kupillisen teetä ja syödä jonkun pullan. Sitten huomasin, että myöhästyn ja lopulta ajoin nasta laudassa, työvaatteet päällä, korkokengät jalassa Konalaan.

Onneksi Noora oli siellä ja Yael lainasi matalat sisäkengät. Yael antoi minulle Nooran ja makupaloja.

Noora teki kyllä kaiken, niinkuin se aina tekee, mutta sillä oli ajatukset jossain ihan muualla. Se kuunteli korva tarkkana Yaelin ääntä agilitykentän puolelta ja lähti pari kertaa määrätietoisesti sinnepäin, ennenkuin huusin sen takaisin.

Harjoittelimme liikkeelle lähtöä, liikkeestä maahanmenoa ja luokse tuloa.

Keskiviikkoisin on puuhapäiväkotipäivä ja koiramme pääsevät mukaan menoon ja meininkiin. Päivä alkaa anivarhain kunnon lenkillä, jossa porukka voi päästää pahimmat höyryt ulos.

Ylhäällä Wunjo linssiluteena ja vieressä Noora, Niina, Bicho, Dana ja Rousku poseeraavat.

Yllä Ninja ja Samurai. Riimu on oman arvonsa tunteva saluki, joka kuljeskelee ylhäisen arvokkaana riekkuvien kahjojen keskellä.

Yllä Bicho ja alla Rousku juoksee ihan muuten vain elämänilosta  : )

Lenkin päätteeksi rauhoitutaan Konalaan loppupäiväksi...

Dana oli tänään näyttelyssä. Tuomarina oli Paavo Mattila, arvosteluksi tuli:

"Hyväntyyppinen narttu. Pää voisi olla hieman pidempi, kevyt kuono-osa. Lyhyt kaula. Kevyt runko. Hyvä hännänkiinnitys. Riittävät takakulmaukset. Turkki ei parhaimmillaan. Saisi liikkua joustavammin."

Me löysimme näyttelyistä kaikkea hyödyllistä, kuten esim. "kaksostenrattaat", joita olimme etsineet jo pidempään. Yael tosin "unohti", että automme oli jo tullessa ihan täynnä (4 ihmistä & 3 koiraa), mutta auton purkamalla ja uudelleen pakkaamalla, kaikki mahtui kuin mahtuikin mukaan. Dana livahti takakonttiin heti kun silmä vältti.

Kotiin toimme tuliaisiksi mm. vaaleita nahkaluita, joissa oli sisällä sonnin suteja. Koiramme ovat ihan hassuina niihin, eikä niistä tule ripulia, sillä vaalea nahka hidastaa syöntiä.

Tänään oli BH-kurssi ja päätin ottaa Rouskun, sillä Bicho on juoksussa. Rousku oli kiitettävän taitava, vaikka en ole koskaan tainnut treenata sen kanssa sen kummemmin. Koska Yael on veivannut sen kanssa koiratanssia, se tarjoaa kaikkea outoa.

Kun pyysin sen sivulle, se kyllä tuli, mutta alkoi saman tien peruuttaa jalkojeni ympäri istuen. Heh heh, olipa hauskaa. Kun pyysin sen istumaan, se heittäytyi kuolleeksi. Kun pyysin sen luokse, se alkoi  peruuttamaan kohti takaseinää ja muilla oli hauskaa. Lisäksi se tehosti joka käskyä aivastamalla, ennenkuin teki mitään muuta.

Lopputunnista alkoi löytyä yhteinen sävel ja istuminen, maahanmeno, seuraaminen ja perusasento olivat melko hyviä. Paikallaolo onnistui täydellisesti ollessani hallin toisella puolella selkä koiraan päin.

Silla aikaa kun me harjoittelimme BH:ta, Yael veti bichoneille agilitya. Aku oli päivähoidossa Konalassa ja odotteli nätisti kassan puolella.

Tänään oli kevään ensimmäiset ulkotreenit ja sää suosi. Oli aurinkoista, tuuletonta ja melkeinpä lämmintä.

Koirat menivät yllättävän hyvin tauon jälkeen. Noora on kuin vanha höyryveturi, varma, puksuttaa eteenpäin virheettömästi, mutta ah niin hitaasti. Niina on myös mallia veturi, se menee varmasti, mutta huomattavan paljon nopeammin.

Dana poukkoili sinne tänne ja pieniä mutkia lukuunottamatta suoritti radan melko hyvin ja nopeasti. Ohjausvirheitä se ei kestä yhtään.

Rousku on edistynyt. Se menee lujaa, mutta vaatii ohjaajalta paljon. Radalla tuntuu kuin pieni aikapommi mennä tikittäisi eteenpäin. Sen eteenpäin meno voi laueta milloin vain.

Vaihtelua ohjaajalle tuo se, että Dana hyökkää yleisön kimppuun, Rousku Yaelin jalkaan.

Bichoparka oli kotona juoksussa.

Rouskun iho on kutissut ja eläinlääkäri diagnosoi sen kuivaksi ihoksi. Rouskulla mikään paikka ei ole tulehtunut, punoita tms. Sitä vain kutittaa.

Niinpä päätimme yrittää Natusan kylpyöljyllä höystettyä kylpyä.  Aluksi Rousku lähti uimaan, mutta kiljaistuani vesiryöpyn alta, Rousku rauhoittui kylpemään. Saa nähdä auttaako, ainakin perheemme ihmisatoopikoilla kylpy auttaa kuivaan ihoon.

Vielä paria tuntia ennen BH-kurssia mietin ja pähkäilin, jäänkö sohvalle löhöämään vai lähdenkö kurssille.

Mutta olin tosi tyytyväinen, kun sain luuni roudattua paikan päälle. Ensimmäinen kerta oli luento ja luennolta lähdettyäni puhkuin intoa.

Enää yksi kysymys, Rousku vai Bicho???

Bicho oli päässyt huopaantumaan, mutta päätin silti tehdä sen vasta pääsiäisenä. Niinpä pyysin sen eilen olohuoneen lattialle ja aloitin karstaamisen. Kun kyseessä on isovilla, karstausta riitti, riitti ja riitti. Eilen jaksoin tehdä lähes kokonaan oikean puolen, tänään jatkan vasemmalta puolelta. Sitten vielä pesu, föönaus, konetyöt ja turkin muotoilu.

Vaikka yleensä pidän trimmaamisesta, Bichoa laittaessani yleensä jupisen itsekseni kaikkea painokelvotonta. Syynä on lähinnä se, että työ tuntuu loputtomalta. Juuri kun tuntuu, että jännetuppitulehdus iskee, niin tajuan, että olen tehnyt vasta ensimmäisen takareiden...

Mutta tiedän jo kokemuksesta, että saatuani koko koiran tehtyä, vannon (taas), että teen sen kahden viikon välein jatkossa, enkä päästä päivääkään pidemmäksi turkinhoitoväliä. Onneksi Bicho makaa kuin kuollut lahna lattialla kun karstaan sitä, muuten joku lapsistani saisi lahjoituksena yhden isovillakoiran.

Jos joku kysyy, niin ei, sellaista rahasummaa ei taida löytyä, että trimmaisin vieraan isovillakoiran.

Yael oli kotona aamupäivän, käväisi Konalassa iltapäivällä, mutta illalla pyrähti koko lauma meille: Yael, Dana, Michael ja Aku. Desibelit nousivat kattoon ja lapsukaiseni söivät pizzaa iltapalaksi.

Aku oli mallia klani ja narttumme olivat herttaisen yksimielisiä siitä, että Aku on laitettava ruotuun heti.

Bicho ja Dana lähtivät Yaelin mukaan ja Rousku jäi kotiin, missä se oli jo viime yönkin täällä meidän seuranamme.

Yael kävi aamulla kotona ja toi Rouskun ja Danan tänne yökyläilemään. Yaelilla oli tänään PetExpon messustandin purku ohjelmistossa. Siellä ei paljon kaivattu Rouskua tai Danaa apumiehinä.

Niina ja Dana nukkuivat sohvalla kylki kyljessä tyytyväisinä.

Onkohan niillä ollut ikävä toisiaan?

Aamiaisella kuopukseni:"Arvaa äiti mitä Noora söi aamiaiseksi?"

Katson viatonta koiraani ja näen sinisen höyhenen sen suussa.

Hah hah, olipa hauska vitsi.  Matildaa ei naurattanut yhtään.

Bicho ei koskaan ole oikein tajunnut omaa kokoaan, vaan usein menee koiran pedille makoilemaan. Bicho on nyt viime aikoina ollut paljon kotona Freddyn lapsenvahtina, lähinnä se on käynyt mieheni kanssa pitkillä kävelylenkeillä, mutta muuten treenit ovat olleet tauolla.

Käväisin Konalassa ja huomasin apinalaumamme kehittyneen sitten viime näkemän. Aiemminhan niitä ei voinut pitää yleisissä tiloissa riekkumassa, mutta nyt ne ovat siirtyneet kaupan tiskin taakse, kun Yael on kassalla.

Kaappien alitse ne pääsevät yleisiin tiloihin, mutta pysyvät kyllä omalla puolellaan tiskin takana. Sääntö on, ettei päätä enempää saa koirasta näkyä tai tulee häätö takahuoneeseen. Haukkuminen aiheuttaa myös välittömän karkoituksen.

Eli pikkuapinamme viettävät nykyisin laatuaikaa Yaelin kanssa kurkkimalla kaappien alta maailman menoa. Hiljaa.

Yael on nimennyt ihanat hauvamme apinalaumaksi. Kieltämättä ne ovat hieman metsittyneet talven aikana, mutta suunta on positiiviseen suuntaan.

Yael on ottanut apinalaumamme mukaan töihin eli Konalaan lähes joka päivä helmikuulta. Samalla hän on voinut treenata niiden kanssa sekä myös päästää ne leikkimään vapaana Konalan tiloihin. Haukkupannoista voi etsiä vinkkiä siihen, ketkä louskuttavat niin, että asiaan on puututtu...

Yael oli napannut pari kuvaa Niinasta kameraani ja ajattelin laittaa ne tänne. On uskomatonta, kuinka aika rientää, Niina on jo 9-vuotias.

Yael kaivoi kaappiensa kätköistä vanhan kunniakirjan, jossa mainitaan, että Niina oli 2005 rotunsa paras agilitykoira TR-listalla (agility) ja nro 63 kaikista roduista (yhteensä listalla on 999 koirakkoa).

Nyt Niina alkaa jo olemaan vanha ja kisat on pikkuhiljaa kisattu. Niinalla ei rakko enää pidä, vaan se on käyttänyt vaippaa jo puolisen vuotta. Kun se nukkuu, se usein pissaa alleen. Onneksi Niinalle on yhä rauhallisempia harrastuksia tarjolla ja se on päässyt usein Yaelin mukana mm. Konalaan demokoiraksi.

Torstaina oli näyttelyharjoitukset ja Dana harjoitteli kuinka käytäydytään kauniisti. Tilaisuus oli City-Puudelien järjestämä, mutta Tiina Taulos tuli harjoituksiin ja otti tilanteen haltuunsa. Oli mukava kuunnella hänen ammattitaitoisia vinkkejään.

Danan seisomisessa suurin ongelma oli etukenossa olevat jalat...

Osa koirista oli näyttelyleikkauksessa, mutta iso osa oli ihan "normaali" turkissa.

a) käyttää kuonopantaa
b) lähteä kotiin yksin

...mietti Aku kun kotiinlähdön aika tuli...

Aku poti yksinäisyyttä esikoiseni mukaan ja niinpä tyttäreni kiltisti kävi poimimassa yksinäisen otuksen päivähoitoon.

Koska laadukkaaseen päivähoitoon kuuluu ruokailun, satujen kerronnan ja päiväunien lisäksi myös ulkoilu raikkaassa ulkoilmassa, mieheni vei Akun ja Bichon pitkälle kävelylenkille.

Niina täytti 9-vuotta ja Yael osti sille synttärilahjaksi AVA-ruusukkeen Kennelliitosta. Niinasta tuli jo vuosia sitten agilityvalio, mutta aina aika ajoin Yael huokaili messuilla Kennelliiton standilla ruusukkeen perään.

Rousku kyllä leikkisi aina kun vain saa jonkun mukaan leikkiin. Niina ei niinkään ole leikkivää tyyppiä, vaan yleensä häipyy taka-alalle tai murisee ärtyneesti, jos joku tulee lähelle.

Nyt Niina kuitenkin intoutui leikkimään koko rahan edestä Rouskun kanssa. Ne leikkivät tosi pitkään, sillä ensin vain katselin niitä ja sitten lähdin etsimään kameraa...

Kävimme koeajamassa Konalan uuden mattopohjan, se on todella hyvä! Meillä oli kaikki koirat mukana ja laitan tähän kuvia, jotka ovat vauhdissa otettuja. Kuvat kertokoot treenien tunnelmasta.

Se oli sitten sen sammakon loppu. Noora oli siististi amputoinut molemmat jalat. Ensin pelästyimme, että se olisi syönyt muoviset jalat, mutta ei Noora niin tyhmä ole. Jalat löytyivät pienen etsinnän jälkeen.

Rousku hönkäisi kameran linssiin, kun yritin ottaa siitä kuvaa. Hallissa on yllättävän vaikea ottaa kuvia, koska valaistus on niin hämärä.

Treenit menivät perjantaina ihan hyvin.

Rousku käy valtavan kuumana ja se puri pari reikää Yaeliin. Toisaalta se irtosi hienosti ja osasi juosta lennossa takaaleikkauksen lähes Niinan tavoin. Putket onnistuivat yllättävän hyvin.

Michael ja Roosa tulivat tänään lounaalle. Ennen lounasta mieheni ja Michael lähtivät vajaan viiden kilometrin kävelylenkille koirien kanssa. Tosin koirista vain Aku ja Bicho huolittiin mukaan...

Niin vain koitti tämäkin päivä, jota en uskonut näkeväni. Michael ja Roosa palasivat Thaimaasta ja Aku Savonlinnasta. Lauantaina Michaelilla ja Roosalla oli työpäivät ja niinpä Aku tuli meille päivähoitoon ja mieheni vahti sitä ja kävi sen kanssa pitkällä lenkillä ja palautti sen illalla kotiin.

Yael oli kaverinsa kanssa mökillä kaksi yötä.

Mökillä oli ihan mukavaa, mutta Bicho nostatti verenpainetta leikkimällä umpikuuroa. Se halusi olla ulkona ja Yael ensimmäisellä kerralla pimeässä pelästyi, että se on eksynyt ressukka jonnekin. Kissan kakat, kun sitä etsittiin fikkareilla, se istui auton vieressä täysin tyynenä ja katseli etsintöjen edistymistä, eikä siis vieläkään tullut kutsuttaessa.

Samaa rataa jatkui sitten loppupäivätkin, kun Bicho pääsi ulos, se meni istuskelemaan / seisoskelemaan jonnekin pihapiiriin ja leikki kuuroa, kun sitä kutsuttiin. Yael kokeili eri taktiikoita, mutta Bicho tuli verannalle vapaaehtoisesti vasta kun sitä itseään huvitti. Se ilmeisesti tarkeni istuskella ulkona melko pitkään turkkinsa kanssa...

Kun kyse on pikkukoirien ulkoilusta, pelkään aina pöllön, haukan, ketun tai muun metsän elävän saavan saaliikseen esim. 2,5 kiloisen Danan. Mutta yksikään pöllö ei onneksi jaksa lentää minnekään Bicho nokassaan. Vaikka Yael taisi heikkona hetkenään pimeässä huhuillessaan ajatella, että vilkuttaisi pöllölle tyytyväisenä.

Bicho oli askelvoimamittauksessa. Yliopistolla teetettiin tutkimus koiran kivuista ja ruoan vaikutuksesta siihen.  Bicho pääsi alkututkimuksiin mukaan, joihin kuului mm. lonkkakuvaukset, magneettikuvaukset, askelvoimamittaukset, verikokeet ja erilaiset juoksunäytökset.

Tänään eläinlääkäri soitti ja sanoi, ettei Bichoa huolita tutkimuksen jatkoon mukaan, koska sillä ei ollut mitään merkkiä nivelrikosta tai mistään muustakaan, kivuista puhumattakaan.

Hyvä niin, olen todella tyytyväinen. Saimme kuitenkin kolme isoa säkkiä tutkimukseen kuuluvaa Jahti & Vahti ruokaa, ainakin toistaiseksi ruoka tuntuu lupaavalta = ei ripulia.

Ystäväni (olemme tunteneet siitä, kun olin 6-vuotias) on koiraihminen ja olisin mielelläni antanut hänelle Yodan. Kun olin loppuviikosta hänen luonaan, hän sanoi, että ei ole vielä valmis ottamaan koiraa. Kuvassa Benjamin, joka eli pitkän ja hyvän elämän.

Eilen ystäväni tulikin yllättäen käymään ja kyseli, mikä pentu olikaan vapaana. No ei mikään, kun annoin Yodan jo toiselle sitä haluavalle tuttavalleni.

Voisiko Bicho tulla kyläilemään? No juu, mikäs siinä...

Tänään vein siis Bichon hänen luokseen ja soittelin jo huolestuneena, miten se jakselee. Kuulemma ihan hyvin. Hieman on ikävä Bichoa...

Tänään oli JAU:n 2. kisapäivä ja meillä oli 5 starttia kolmosissa. Päivä alkoi tokosulkeisilla, kuvassa Noora ja ja Dana harjoittelee paikallaoloa.

Jos joku on opettavaa, niin seurata muiden startteja kisoissa. Tänään istuin maalin lähellä, hihnalaatikon vieressä. Kaksi ääripäätä tuli esiin ohjaajissa:
1) Ensimmäinen stereotyyppi oli niin vihainen koiralleen, että kihisi ja sihisi tullessaan pois radalta.
2) Toinen stereotyyppi oli (yleensä) nainen, joka kimitti kovalla äänellä: "Hyvä koira, hieno koira, mahtava koira, sinä olit niiiiin hyvä, mamma ei vain osannut mitään".

No joo, olen itsekin joskus harmistunut koiraani, mutta valitettava tosiasia on, että jos koira tietää mitä siltä halutaan, niin se yleensä tekee sen. Suuttuminen ei paljon auta, lusikka on vain otettava käteen ja harjoiteltava enemmän. Lisäksi suuttuminen näyttää ikävältä, koska harrastuksen on tarkoitus olla hauskaa.

Sitten tuo toinen ääripää... Juu, koira yleensä tekee parhaansa, mutta toisaalta ylenpalttinen kehuminen surkean radan jälkeen tuskin kirkastaa koiralle sitä, mitä sen itse asiassa haluttiin tekevän. Ainakaan, jos sanat sanovat yhtä, mutta äänensävy toista. Jos kovasti harmittaa, niin ei kannata kehua äänellä, sillä koira vaistoaa harmistuksen herkästi. Nami suuhun ja taputus on silloin tehokkaampaa (koiralle ja itselle).

***

Siinä vanhat rouvat sitten istuivat seuranani ja odottelimme startteja, vasemmalla näkyy punainen muoviboksi, josta koirakot hakivat hihnansa, sininen tuoli oli minun....

Me saimme tänään vuoden 1. SM-karsintanollan, Niinalta puuttuu vielä 4 nollaa, joista kahden tulee olla tuplanollat samalta päivältä. Niinan ajat olivat kohtuullisen ok, ekalta radalta 4. nopein, toiselta radalta 3. nopein. Kakkosradalla tuli rima alas (=5).  Puomin alastulot ok  : )

Danan alku oli tahmea, mutta keppien sisäänmeno, keinu ja puomin alastulot onnistuivat hyvin.

Kun ajoimme kotiin, aurinko oli nousemassa ja sateenkaari nousi täydellisenä kaarena eteemme (kuva ei kerro koko totuutta).

Tänään suuntasimme Hyvinkään koiraurheilukeskukseen, missä JAU järjesti vuoden ensimmäiset megakisat. Tänään startteja oli 591 ja huomenna 540, mikä on paljon...

Mutta tänään siis meillä oli kaksi starttia. Koska koiramme tuppaavat joskus kuumenemaan liikaa ja karkaavat kuin mopo käsistä startissa, niin ennen starttia pidämme usein tokosulkeiset. Alla paikallaolo häiriön alla, joka onnistui täydellisesti. Koska olen ajatellut (taas) kisata tokossa, paikallaolon onnistuminen piristi mieltä kummasti. Toivoa on.

Sitten alla koiratanssitemppuja, jotka nekin menivät ihan putkeen.

Sitten oltiinkin valmiina starttiin. Eka rata meni melko hyvin, yksi rima tippui ja putken ulkoreunalta kielto. Aika oli kolmanneksi nopein putken kiellosta huolimatta, mikä on lupaavaa... Toinen rata oli teknisesti vaikeampi ja siellä ongelmia oli putken ulkoreunalla ja renkaalla.

Puomin alastulot olivat täydelliset, mikä on meidän laumassamme harvinaista, mutta sitäkin ilahduttavampaa ja kepit menivät tosi hyvin.

Halli oli lämmin ja tilava, mikä teki kisoista harvinaisen miellyttävät. Starttijärjestyskin oli kisaajan unelma. Miksi ihmeessä pääkaupunkiseudulla ei ole lämmintä hallia???

***

Löysin mainion oloisen villakoira blogin, minunkin pitäisi varmaan ryhdistäytyä ja luoda tavoitteita selkeämmin tälle vuodelle.

Yael askarteli vinon pinon toinen toistaan sievempiä rusetteja, tuossa esimerkki vaaleanpunaisista ja punaisesta rusetista.

Mieheni käy säännöllisesti Bichon kanssa pitkillä lenkeillä (7 km). Tänään Bicholla oli tyylikäs nahkarotsi päällä, sisältä se on vuorattu mustalla lampaanvillalla.

Tiedän, kuinka olen saarnannut sivuillani takkien huopaannuttavasta vaikutuksesta, mutta toisaalta Bicho on jo valmiiksi huovassa ja sillä on pesu edessä, joten pieni lisähuopa ei muuta tilannetta.

Kukapa muu kuin Din dan Dana oli mukana treeneissä tänään, se mahtuu hyvin odottelemaan vuoroaan Yaelin takin sisällä, mutta sillä oli varmuuden vuoksi omakin kaksiosainen takki päällä (fleece + kuoriosa). Pakkasta oli reippaat 10 astetta ja ilma oli raikas. Omat varpaani sain lämpimiksi noin kaksi tuntia treenien jälkeen.

Harjoittelimme putkia (3 kpl radalla), suoraa aitaa (3 kpl peräkkäin) ja keppejä.

... ja näpertelin muutaman rusetin koirille. Vasemmalla helmen kanssa ja oikealla ilman helmeä.

Oli sovittu, ettei perjantaina ole treenejä, mutta kävimme kuitenkin varmistamassa, ettei sinne ollut kukaan eksynyt. Yael pyöräytti kaikki koiramme radalla muutamaan kertaan, sillä JAU:n kisat Hyvinkäällä lähestyvät.

Ensi vuoden tavoitteita? Bicho kakkosiin, Rousku kolmosiin, Danalle ja Nooralle edes muutama SM-karsintanolla, Niina SM-kisoihin / MM-karsintoihin.

Tokopuolella aiomme kisata Danan ja Rouskun kanssa.

Aku piristi elämäämme yökyläilemällä luonamme. Jos en pidä varaani, alan pikkuhiljaa pitämään siitä.

Danalla ja Bicholla on juoksu, mutta Aku ei huomannut juoksua. Danasta se oli aavistuksen verran kiinnostunut, mutta kun Dana kertoi mitä mieltä oli moisista aikeista, Aku luovutti vähin äänin. Bichoa Aku ei edes yrittänyt lähestyä, mikä oli varmaan ihan fiksua.

Aku syö selvästi enemmän kuin omat koiramme. Se taitaa pitää miehestäni, sillä se loikoilee aika usein mieheni jaloissa. Ehkä mieheni on lisännyt pisteitään sillä, että hän vie Akua pitkille kävely- ja juoksulenkeille (eilen juoksulenkki 4,5 km).

Yael on nyt reippaana ollut koirien kanssa lenkillä, tuo kuva on Luukista. Sää on ollut ihan ok, kun pahin nuoskalumi on pysynyt poissa. Kuvassa takana saluki Riimu, josta pidän kovasti.

Ylhäällä kuvassa Noora, joka rakastaa Messarista löytämäämme röhkivää possua. Aamulla mieheni heräsi ääneen ja meinasi herättää minut katsomaan, kuka tekee kuolemaa? Possuparka se vain röhki. Heräsin itse samaan ääneen ja mietin, kenellä nyt on yskä? Possuparka se vain röhki. Yael heräsi samaan ääneen ja mietti kuka kumma oksentaa? Possuparka se vain röhki...

Alakuvassa Niina pitää omaa kivaa lelukoiran kanssa.

Yael vei tiistaina koiramme (mukaan lukien Akun) kahden tunnin lenkille Viikkiin Camillan koirien (4) kanssa. Rousku jäi kotiin pentujen kanssa.

Lumi ei ollut ongelmana, joten myös pienet koirat nauttivat lenkistä.

Yael päätti lähteä Camillan kanssa koiralenkille Viikkiin. Camillalla oli 3 omaa koiraa ja 2 vierailevaa isovillakoiraneitiä, Yaelilla Noora, Niina, Dana ja Bicho, vierailevana tähtenä Aku.

Pikkukoirat hyytyivät alkumetreille kerättyään lunta niin paljon, etteivät päässeet enää kävelemään. Ne palautettiin takaisin autoon lämmittelemään Webaston lämpöiseen puhallukseen. Mutta isot koirat ottivat kaiken ilon irti lumesta ja juoksemisen ilosta. Höhlät flätit päättivät tehdä lumienkeleitä....

Ps. Illalla kun tulin kotiin, huolestuttavaa oli, etten enää "huomannut" Akua, se alkaa selvästi olemaan kuin kotonaan = käyttäytyy ihmisiksi, niin ettei sen läsnäoloa huomaa.

Alkuinnostus ihanasta lumipeitteestä alkaa mennä ohi... Aamulla, päivällä ja illalla kun palaamme ulkolenkiltä kotiin, niin  meillä on viisi kivaa lumiukkoa, joilla on 20 kivaa lumista jalkaa.

Lumiukoissamme on se ultrahauska puoli, että lumi ei lähde muuten kuin sulamalla pois. Sitä ei voi pyyhkiä pyyhkeellä, koska se vain paakkuuntuu tiukemmin.

Niinpä ihanan valkoisen joulun sijasta odottelen täydellistä mustaa joulua, johon ei kuulu lunta laisinkaan. Kompromissina voin hyväksyä sään, jolloin pakkasta on niin paljon, ettei lumi paakkuunnu.

Tänään Yael vei Bichon, Nooran, Niinan ja Danan rokotettavaksi.

Nooralta puristettiin finni takapuolesta. Bicholla vuotaa silmät, mutta ei punoita ja Danalla punoittaa silmät, mutta ei vuoda. Ei silmätulehdusta kummallakaan, mutta Danalle suositeltiin ihmisten reseptivapaata kosteuttavaa silmätippaa.

Kaikille tehtiin yleistarkastus. Nooralla ihan vähän hammaskiveä, muilla ei ollut hammaskiveä (Yael on poistanut hammaskiven kaikilta säännöllisesti).

Loppusaldo 134 euroa, ei paha : )

Kukapa olisi uskonut, että Dana saavuttaisi sen, mikä oli lähes mahdotonta. Se sai luvan nukkua tyttöni sängyssä.

Nyt sen ego on paisunut ihan uuteen mittakaavaan. Se hyökkää raivoisasti Nooran kimppuun, jos Noora yrittää nukkumaan tyttöni sänkyyn (Noora on jo luovuttanut ja nukkuu nyt poikani sängyssä).

Hohhoijaa, arvatkaapa kuka tuli kylään päiväämme piristämään? Niinan ilmeestä voi lukea paljon.

5. pisteen vinkki: Se on iso ja musta
3. pisteen vinkki: Se on uros
1. pisteen vinkki: Se ei enää istu eteisessä, vaan on kuin kotonaan
Bonus vinkki: Se varasti ja söi pizzan suoraan Yaelin kädestä.

Oikea vastaus, katso kuva alla:

Aku oli meillä tänään kyläilemässä, kun Michael lähti risteilylle Tallinaan. Yael vei koirat koirapuistoon ja kukapa muu siellä olisi riehunut kuin Rousku (kuva ylhäällä). Daniel oli koulukaverinsa kanssa mukana.

Meillä oli AGRYn kouluttajien kokous keskiviikkona, jossa saimme joitain ihan kivoja ideoita jatkoa ajatellen.

Viikko on koirien kannalta ollut melko tavallinen tylsähkö talviviikko. Bicho kävi mieheni kanssa 7 kilometrin lenkillä, niinkuin joka viikko... Dana on hengaillut Yaelin mukana kun Yael on hoidellut asioitaan.

Hieman piristystä viikkoon koirille toi AGRYn treenit, joihin pääsi mukaan Niina ja Bicho.

Kun etsin Mickille valokuvia, löysin samasta albumista vanhoja ja kellastuneita kuvia muitakin. Ylhäällä kuvissa bokserini Bruno, joka oikean puoleisessa kuvassa makaa mökin portailla peittojen alla. Mökillä oli aina paljon hyttysiä ja Bruno sai niistä hirveitä paukamia, niinpä se suojattiin huovalla. Se oli siis aikaa ennen verannan lasitusta...

Alhaalla Bruno Tilkan koulutuskentällä, jossa nykyisin on taloja vieri vieressä. Silloin paikka oli luonnontilassa.... Brunon vieressä ensimmäinen oma koirani Lady.

Nooa oli griffoni, jonka sain kaverin isoäidiltä vierailulla mukaani. Hänen isoäitinsä kasvatti griffoneita ja koska Nooalta oli jalka murtunut, siitä ei ollut näyttelykoiraksi. Niinpä se päätyi minulle.

Alla Saara, sekarotuinen koira, joka hoidimme yhdessä kaverini Minnan kanssa. Se oli kulkukoira ja vielä ihan pentu, kun eksyi pihapiiriime, jossa aloimme ruokkia sitä. En tiedä kuka sen emä oli tai missä sen sisarukset olivat...

Mitä nuo nartut oikein puuhaavat? Miksi ne eivät ota minua mukaan joukkoon? Miksi charmini ei pure?

Michael ja Roosa olivat tänään aamusta iltaan ensin koulussa ja sitten töissä. Niinpä Aku tuli kyläilemään ja nauttimaan hauskasta seurastamme puolen päivän aikaan. Meidän piti viedä se takaisin illan treenien jälkeen, mutta laiskuus iski ja ilmoitin esikoiselleni, että jos hän haluaa, hän voi noutaa koiran itse kotiin.

No miten kävi? Aku jää yökylään.

Juuri nyt se tekee selvää jälkeä nahkakengästä (puruluu). Valitettavasti Akulle tuli jano ja se jätti kengän vartoimatta. Bicho huomasi heti tilaisuutensa tulleen ja niinpä kenkä sai uuden omistajan. Aku tuijotti menetettyä kenkää juomasta palattuaan, mutta kyllä se varmasti oppii vielä talon tavoille.

Eilen aamupäivällä tuli soitto esikoiseltani; joku naapuri oli laittanut nimettömän valituksen Nooran haukkumisesta.

Noora, Noora...

Niinpä päätimme yksituumin, että Noora saa häädön ennenkuin loppuporukka saa häädön.

Noora siis tuli maitojunalla kotiin eilen illalla kun palasimme mökiltä. Noora tervehti iloisena pehmoleluja, joita oli tullut uusia sen lähdön jälkeen (Noora hajottaa kaikki lelut siinä missä Bicho vain kantaa niitä mukanaan).

Aamulla kun luin Hesaria, Noora oli kylkimyyryläisenä heti sohvalla vieressäni. Yön se nukkui Yaelin kanssa.

Tänään Michael, Roosa ja Aku ovat tulossa lounaalle, joten iloinen jälleennäkeminen on edessä.

Noora ja Aku olivat meillä tänään päivähoidossa. Kuvassa, jonka otin kun tulin töistä, Noora makoilee itseensä tyytyväisenä.

NOORA TEMPAISEE OSA I

Eilen Michael meni Roosaa vastaan junalle, kun Roosa oli tulossa töistä. Juuri kun Roosa oli laskeutumassa junasta, Aku riehaantui hyppimään voltteja ja Noora päätti vetäistä päänsä pannasta (se osaa sen hyvinkin).

Noora päätti lähteä junaan ja nousi jo portaita, kun Michael sai sen napattua juuri ennenkuin ovet sulkeutuivat. Michaelille tuli kylmä hiki otsalle, kun hän näki sielunsa silmin Nooran matkalla Kirkkonummelle ja sieltä kyyditettynä taas Viikkiin.

NOORA TEMPAISEE OSA II

Tänään Noora tempaisi meillä kotona. Yael oli juuri lähdössä hakemaan postia laatikosta ja viritteli oven lukkoa siten, ettei se mene lukkoon. Kun hän räpelsi lukkoa, Noora päätti livahtaa ulos ovesta ja hyppi innoissaan Yaelia vasten. Siinä onnen hurmiossa Noora hyppäsi päin Yaelia, joka horjahti vasten ovea, muks ja EIIII, ovi napsahti kiinni ja lukkoon, Yael ja Noora ulkopuolella. Ilman avainta ja kännykkää.

Yael joutui kiipeämään pari metrisen aidan ylitse takapihallemme ja taiteilemaan kukkasipuleita täynnä olevan kukkapenkkimme yli... (hyvä Yael, olisin saanut hepulin, jos sipulit olisi tallottu). Onneksi takapihan ovi oli auki ja loppu hyvin, kaikki hyvin.

KYLLÄ AKUKIN OSAA TEMPAISTA...

Koirapuistossa Aku sitten tempaisi, se ei antanut ottaa itseään kiinni. Kaikki muut koirat istuivat autossa ja odottivat, mutta Aku juoksenteli pitkin koirapuiston takalaitoja Yaelia vältellen.

Koska muut koiramme on laitettu, niin Yaelkin innostui trimmailemaan Danaa näyttelytrimmiin. Dana oli kyllä sievä, kun tulin töistä. Tavoite on oppia näyttelytrimmi kesään mennessä.

Yaelin silmissä Dana saa taas uudella lookillaan anteeksi mitä vain.

Aamulla Daniel lähti isänsä kanssa Canicrossin SM-kisoihin Bichon kanssa. Alku oli hieman hankala, sillä Danielin vyö oli vääränlainen, eikä sillä saanut startata. Se ongelma ratkesi ostamalla uusi vyö teltasta, jossa myytiin vöitä.

Sitten Bicholta ei löytynyt sirua, vaikka sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa. No siru löytyi lopulta lapaluiden välistä selästä.

Juoksu itsessään sujui hyvin ja sijoituskin oli ihan hyvä saavutus huomioiden sen, että Bicholle tuli kakkahätä kaksi kertaa suorituksen aikana. Se oli kyllä jo kakatettu ennen juoksua, mutta Bicholla suoli toimii aina liikkuessa.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, Bicho ja Daniel sijoittuivat poikien sarjassa kolmanneksi, mikä oli alkuperäinen tavoite. 

Valokuvia kisoista lauantailta.

***

20.10.2008

Sunnuntain joukkuekisa menikin sitten vähän harjoittelun puolelle. Bicho ei huvittanut juosta sateessa, vaan se hyppäsi auton takakonttiin ja kieltäytyi tulemasta pois sieltä. Juoksuosuuden se juoksi tasaisen varmasti Danielin takana sekä ylä- että alamäet. Aku meni loistavasti, Michaelin aika oli 2 minuuttia alle tavoiteajan. Rousku meni ihan ok.

Sunnuntain jälkeen, harva canicrossin harrastaja haaveilee villakoirasta rotuna, jonka hankkii seuraavaksi... Lohdutukseksi pesin ja trimmasin Bichon, ehkä sen elämän tarkoitus on vain olla kauniina sohvalla.

Henkilökohtaiset ajat viestissä

Lounaan jälkeen trimmasin yhden koiran. Rousku ja Bicho olivat aamulla canicross treeneissä Akun kanssa eli juoksivat 2,4 kilometriä, aika oli vähän parempi kuin eilen. Huomenna treenit ovat ensi kertaa metsässä.

Iltapäivällä mieheni vei Rouskun 7 kilometrin lenkille, jonka jälkeen naapurin tyttö Mirka vielä vei Bichon ja Rouskun lenkille. Sillä välin minä ja tyttöni olimme Niinan ja Danan kanssa viimeisissä etsintäkoira treeneissä, jotka samalla olivat päättäjäiset. Sää oli mitä mainioin, yli 10 astetta ja aurinko paistoi lämpimästi. Dana oli mukana ja istuskelimme kahdestaan piilossa, kun Yael ja Niina etsivät (ja löysivät) meidät.

Danan ilme taitaa kertoa kaiken. Mitä minä teen täällä puskassa? Vastaus on tietysti: "Autat Niinaa tulemaan taitavaksi ja saamaan hienon todistuksen!". Kun palasimme kotiin, täysikuu oli tummenevalla taivaalla.

Tänään joukkueeni harjoitteli ensimmäistä kertaa yhdessä ja loi taktiikan kisavoittoa varten. Alussa Yael juoksee ensimmäisenä Rouskun kanssa, Bicho toisena ja Aku viimeisenä. Sitten kun Aku on rauhoittunut, se ottaa vetovastuun, Bicho juoksee toisena ja Rousku viimeisenä. Kun Bicho hyytyy, se jätetään viimeiseksi, jolloin se pinkoo porukan mukana.

Huomenna vielä yhdet yhteistreenit, aamutuimaan klo 9.00. Mieheni lupasi lähteä mukaan juoksemaan ihan vain kannustuksen vuoksi.

Esikoiseni päätti lähteä risteilylle ja parkkeerasi koiransa meille. Yael kävi hakemassa koirat ja ne viihtyvät melko hyvin.

Nooralla on pientä nokkapokkaa Rouskun kanssa ja Aku ei ole oikein tyttöjen suosiossa.

Aku kyllä kovasti yrittää olla herrasmies, herttainen ja huomaamaton, mutta narttujen sydämet ei oikein lämpene. Niinpä Aku väistelee hampaitansa väläytteleviä narttuja parhaansa mukaan. Noora saa nukkua Yaelin sängyssä kuten ennenkin ja Aku saa jäädä alakertaan.

***

10.10. Meno on hieman rauhoittunut, koirat ovat löytäneet paikkansa ja arki rauhoittunut. Ulkoilutkin sujuvat ok.

Tänään Yael oli omien koirien kanssa koirapuistossa. Rousku löysi uuden ystävän.

Niina ja Dana eli siis äiti ja tytär, päättivät pitää ulkona omaa kivaa tappamalla perhettä uhkaavan karhun. Ei se tainnut ihan kuolla, mutta parastaan Niina ja dana tekivät saumattomalla yhteistyöllä.

Koirat lähtivät Yaelin ja poikien kanssa mökille. Aku, Bicho, Noora, Niina, Dana ja Rousku pakattiin autoon ja mökkiviikonloppu oli edessä.

Vanhat rouvat, Noora ja Niina, palautettiin kotiin jo lauantaiaamuna. Rousku tappeli Nooran kanssa, eikä yhteiselosta tullut mitään. Niina ontui, joten sekin sai paluulipun kotiin. Loppuporukka jäi luonnon helmaan pitämään omaa kivaa pitkien lenkkien ja vesileikkien (!) parissa.

Toko meni tänään ihan hyvin. Harjoittelimme paikallaoloa, seuraamista (L: kävely, juoksu), liikkeestä seisomaan jäämistä ja perusasentoa (x3). Noora oli demokoirana ja pärjäsi ihan hyvin.

Agilityssa harjoittelimme käännöstä ansaesteen edessä, keppien sisäänmenoa (x3) sekä rengasta oikealta ja vasemmalta puolelta. Yael meni Nooran kanssa, mutta Nooran kunto ei enää riitä kunnon ratoihin. Dana yskii, Niina ontuu ja Rousku & Bicho ovat juoksussa. Yael spurttasi kahden ryhmäläisen koiran kanssa radalle, mikä piristi mieltä hieman.

Saimme tänään joustohihnat valjaisiin. Upeisiin leopardikuvioisiin valjaisiin keltainen hihna, Akulle sininen ja Rouskulle musta.

Yael testasi valjaat ja hihnan Rouskun kanssa ja Rousku kyllä osaa juosta suoraan eteenpäin käskystä ilman ongelmia.

Olemme siis taas yhden askeleen lähempänä kisoja.

Kotimatkalla agilityn MM-kisoista kävimme sovittamassa Akulle husky-valjaat. Valjaat sopivat mainiosti ja Aku sai hyvän vauhdin päälle valjaiden kanssa Michael perässään. Nyt Michaelin täytyy vielä keksiä, miten he liikkuvat SAMALLA vauhdilla eteenpäin ja miten Akusta löytyy jarru.

Ensimmäisen kokeilukerran perusteella en suosittelisi pyörä- tai hiihtovaljakkoa Akulle ennenkuin jarru löytyy jostain...

Heräsin aamuyöllä neljän aikoihin, kun Dana yski. Yskä kuulosti pahalta, ensin otin Danan sänkyyni nukkumaan, mutta sitten juttelin tyttöni kanssa ja päätimme viedä sen päivystykseen.

Kun lähdimme ajamaan, yskä loppui, mutta menimme kuitenkin pieneläinklinikalle. Siellä vartija päästi meidät sisään ja meni ilmoittamaan tulostamme. Odottelimme reilun tunnin tyhjässä odotushallissa, mutta kukaan ei tullut. Koska Danan yskä oli lakannut ja kello oli jo yli kuuden, niin päätimme vähin äänin lähteä takaisin kotiin.

Tyttöni kysyi minulta kotiin ajaessamme, että mitä jos meillä olisi oikeasti ollut joku hirveä hätä? Missä kaikki henkilökunnan jäsenet olivat vartijaa lukuunottamatta?

Olihan tuo yksi tapa viettää aamun varhaiset hetket. Taivas oli kirkas ja täynnä tähtiä kun lähdimme ja aurinko oli jo nousemassa kun palasimme.

Yael kävi tänään hakemassa huskyvaljaat... Hän soitti minulle töihin ja kysyi, haittaisiko minua pahastikin "upea" leopardikuvio? Koska kaupassa ei ollut muita, niin leopardikuvio kävi minulle ihan mainiosti. Pääasia on, etteivät valjaat koiran vetäessä nouse kurkun pehmeiden osien päälle, niinkuin useimmissa tavallisissa valjasmalleissa käy. Tavalliset valjaat usein myös hankaavat kainaloista.

Bicho jo hieman testaili valjaita ja käskyllä "vedä", se lähti eteenpäin kuin valjakkokoira ainakin. No, se on kennelistä, jossa kasvatetaan huskeja ja Bichon kasvattajan luona isot villat juoksevat valjakossa siinä missä huskytkin. Luonnonlahjakkuus siis, vetämisessä meinaan...

Olemme siis melkein valmiita Canicross-kisoja varten.

Töiden jälkeen piipahdin mummini luona ja sieltä kiersin kodin kautta, josta suuntasimme Purinalle.

Treenaamme tämän talven perjantaisin Purinalla ja radaksi tein tänään ihan tavallisen perusradan, jossa oli pari putkea, keinu ja pussi aitojen lisäksi. Dana meni todella reippaasti ja se juoksi lujaa.

Treenien lopuksi ohjasin Danan itse yhden radan ihan vain huvin vuoksi. Se ohitti puolet esteistä ja minulla oli henki loppua radan jälkeen. Dana on valmis kisoihin, mutta minä en...

Yael laittoi Danalle tiukat pinkit sarvet, jotka kuvastavat Danan luonnetta ja mielialaa melkoisen hyvin. Bichon korvat ovat jälleen kerran kammattu auki ja ne ovat silkkisen suorat. Koirat pitäisi pestä...

Illalla vielä askartelin kaksi pampulaa ja Rouskulle kaulakorun. En ollut laisinkaan tyytyväinen itseeni, mutta kyllä se tästä vielä... Ongelmana on pampulan kiinnitys kuminauhaan ja Rouskun kaulakorusta tuli liian löysä, täytyy korjata pituus, kunhan kerkiän.

Tänään oli toka vika kerta etsintäkurssilla. Niina etsi hyvin ja tiesi heti mitä siltä halutaan.

On aika uskomatonta katsoa sitä kun se työskentelee. En varmaan koskaan lopeta hämmästelemästä sen kykyä käyttää nenäänsä.

Koirat eivät varmasti pysty ymmärtämään, kuinka onnettoman avuttomia ihmisten nenät ovat. Me voimme vain kuvitella, millainen on koirien hajujen täyttämä maailma.

Metsässä satoi aluksi, mutta sitten ilma kirkastui ja kun istuin piilossa Niinan kanssa, oli pakko todeta, että metsä sammalineen ja puun runkoineen oli todella idyllinen.

Tänään ilma oli kaunis ja syksyinen. Kuusi koiraa oli paikalla ja tänään kaikki menivät todella hyvin. Otimme pujotteluseuraamista, ylläriliikkeen (jokainen sai valita parhaan osaamansa liikkeen), L-seuraamisen käännöksineen (oikea, vasen, täyskäännös) ja perusasennon haun liikkeestä.

Agilityssa oli vain kaksi koiraa omiemme lisäksi ja omistammekin vain kaksi paikalla, kun Rouskulla ja Bicholla oli juoksu. Harjoittelimme puomia (yllätys yllätys viikonlopun jälkeen), suoraa ja keppien sisäänmenoa lähetyksellä. Niina oli ihan pihalla ja teki loputtomasti virheitä (juoksi renkaan ali, keppien sisäänmeno, jne, jne). Puomin se kyllä osasi. Dana meni hyvin, vain ensimmäisellä radalla se hyytyi kerran.

Herätys oli 5:30 ja suunnistin piirimestaruuskisoihin ja ilmoittautumispisteeseen avuksi.

Kisat itsessään menivät heikosti, ei yhtä ainutta nollarataa.

Niina hyppi puomit ja sinkoili esteille miten sattuu. Päivän ekalla radalla se oli puomin puolessa välissä, kun Yael juoksi sen rinnalla ja huusi "odota". Siinä silmän räpäyksessä Niina tuplasi vauhtinsa (se meni kovaa jo alunperinkin) ja sinkosi kiitolaukkaa puomilta suoraan putkeen (väärä este). Yael jäi kuin hidastetussa leffassa jälkeen. Enpä ole moista nähnyt aiemmin.

Rouskun rata meni lujaa, takakentällä oli kolme aitaa rinnakkain ja Yael jäi jälkeen todella pahasti, Rousku sinkosi eteenpäin ja olikin sitten yksinään esteiden jälkeen ja ihmetteli, mitä pitäisi tehdä. Keinu ei ollut ongelma, eikä puomin kontaktit.

Danan eka rata oli hylky kolmannella esteellä, mutta toinen rata oli hieno. Dana meni lujaa ja teki täysin puhdasta rataa kolmanneksi viimeiselle esteelle asti. Siellä se luki radan väärin ja hyppäsi aidalle, kun olisi pitänyt kääntyä putkeen. Mutta tämä oli jo toinen hyvä rata pienen ajan sisään. Toivoa siis on, taas kerran. Peetsa kuuri on purrut Danan holtittomaan käytökseen ja se taas kuuntelee Yaelia.

Noora meni täydellisesti ja lujaa ekan radan, mutta Yael ei ohjannut sitä tarpeeksi huolellisesti toka vikalle esteelle ja hylkyhän siitä tuli. Noora on niin varma, se menee kuin juna raiteita pitkin, sen kanssa on ilo olla radalla. Tosin se on pakko ohjata huolellisesti esteeltä esteelle, pienikin huolettomuus kostautuu saman tien, jos sitä ei "käännä", se menee kuin juna eteenpäin.

Arrgh... Kesken parhaan kisakauden, koirani päättivät aloittaa juoksun. Edellisestä juoksusta on vain viisi kuukautta, joten kuvittelin / toivoin, että olisimme voineet kisata syyskauden rauhassa loppuun.

Nyt joudun perumaan kisat, joihin olin ilmoittanut Rouskun ja Bichon... Rousku on myös varakoirana piirimestaruusjoukkueessa ja yksi joukkueen koira on sairaslomalla selkänsä takia. Huomenna joukkue joutuu siis starttaamaan kolmella koiralla, elleivät juoksuiset saa startata, mikä pitää varmistaa huomenna...

Yleensä joukkueessa on neljä koiraa ja kolmen parhaan tulos lasketaan. Ei mitään paineita joukkueelle neljännen koiran puuttuessa...

Dana haahuili radalla ja Niina mokoma loikki puomin kontaktin, jupinaa, jupinaa... Eli alkuilta AST:n epävirallisissa kisoissa meni seurustelun puolelle, onneksi paikalla oli reilusti tuttuja villakoiria tunnelmaa nostamassa.

Mutta sitten, yön jo hiljalleen laskeutuessa, alkoi viimein maksirata. A oli kuudes este ja silloin lakkasin hengittämästä. Bicho meni niin hienosti. Henki alkoi kulkea, kun viimeinen este oli takana, se oli puhdas rata!

Bichon aika oli -8,46 s ja se voitti luokkansa, 12 maksia.

Sää oli kaunis ja porukkaa oli paljon paikalla. Dana, Niina ja Rousku käyttäytyivät suhteellisen kauniisti, kun vertasi Bichoon, joka louskutti taukoamatta. Tiukatkaan puhuttelut eivät menneet perille...

Louskutuksen syy näkyy kuvasarjassa alhaalla. Bicho halusi vain ja ainoastaan juoksemaan rätin perään. Aku taasen halusi vain ja ainoastaan Yaelin. Ratajuoksut ovat tosi mukava ja rentouttava harrastus...

Mutta kumpikin koira sai haluamansa. Bicho juoksi etusuoran, sijoitus 3. sija ja koko radan, sijoitus 2. sija. Aku juoksi eturadan Yaelin luokse, sijoitus 1. sija. Hyvä Aku!

Tänään (taas vesisateessa) harjoittelimme seuraamista, seisomaan jäämistä, luoksetuloa ja perusasentoa. Useimmilla homma alkaa olemaan hanskassa.

Agilityssa tein melko peruspyöritysradan. Niinalla oli vieras ohjaaja, mutta radat menivät hyvin. Useimmille vieraille ohjaajille tulee hieman yllätyksenä, kuinka lujaa Niina menee. Kontaktit pitivät hyvin, mutta niinhän ne aina treeneissä (jupinaa, jupinaa)...

Dana meni melko lujaa, jäi kerran nuuskimaan maata.

Rouskulla on kenkä jalassa, mutta se meni ihan perushyvin. Paise on vähän parempi, Rousku ei onnu, mutta on tassu silti kipeä. Laitamme nyt bacibactia ja pidämme tassun kuivana ja puhtaana. Yael osti Rouskulle kenkien lisäksi Canicross valjaat tänään... Isoille koirille tulee huskyvaljaat, mutta rotusyrjinnän vuoksi huskyvaljaita ei ole pikkupuudeleille...

Bicho meni niin hyvin, että ilmoitan sen kisoihin.

Noora meni Roosan kanssa yllättävän puhdasta rataa.

Näimme kutsun Canicross kisoihin ja tajusimme, että se voisi olla Bichon bravuurilaji. Bicho osaa todistettavasti juosta suoraan eteenpäin lujaa (=ratajuoksut). Mutta koska se ei ole vinttikoira, harrastus jää melko rajalliseksi, muutamaan juoksukertaan vuodessa.

Canicross voisi olla Bichon laji, mutta ensimmäinen ongelma muodostui joukkueen kasaamisesta. Tarvitsemme kolme juoksukuntoista ihmistä, mutta minä en kuulu juoksukuntoisten kategoriaan, eikä miehenikään polvensa takia.

Yael ilmoitti pystyvänsä juoksemaan 2,4 kilometriä. Sitten kysyin pahaa aavistamattomalta kuopukseltani aamutuimaan, pystyykö hän juoksemaan 2,4 kilometriä. "Kyllä", vastasi tuo lapsukainen, joten hänet värvättiin joukkueeseen.

Kolmas jäsen puuttui, joten menestyksellisellä taktiikalla soitin pahaa aavistamattomalle esikoiselleni ja kysyin, jaksaako hän juosta 2,4 kilometriä. "Kyllä" ja vastaukseen sisältyi jopa vauhti, jolla hän juosta suhauttaa tuon matkan.

Joukkue oli siis koossa. Pojat tosin hieman yrittivät perua pyhiä puheitaan, kun tajusivat joutuvansa juoksemaan metsässä koiran kanssa, mutta raitis ilma tekee hyvää kaikille... Saa nähdä, saammeko tiimin timmiin kuntoon ennen kisoja, mutta luottamus on luja. Pari kertaa pitää varmaan treenata tiimin kokoonpanolla yhdessä juoksemista.

Rousku ei päässyt tänään starttaamaan, sillä se ontui aika pahasti aamulla jalkaansa. Niina hyppäsi puomin kontaktin toisella radalla ja Dana meni ekan ratansa nopeasti, mutta yhdessä kohtaa sen keskittyminen herpaantui.

Päivän saldoksi jäi 2 SM-nollaa, Niinalla nopea aika (-2 s voittajaan, 26 koirakkoa) ja sijoituksena 2., Danan aika oli hitaampi (-7 s voittajaan, mutta kuitenkin 2 s alle ihanneajan), sijoitus 6. / 25 koirakkoa.

Bongasin aika hauskassa leikkauksessa olleen villakoiran radan varrelta.

Odottelua, odottelua, sitä ne kisat tahtovat olla. Meillä oli kuusi starttia, kaksi kakkosluokassa ja neljä kolmosluokassa. Kisat olivat erittäin hyvin organisoidut ja meillä meni vain viitisen tuntia kaikkiaan. Ilma oli loistava ja saimme hyvän parkkipaikankin. Vohvelit olivat herkullisia.

Pari kertaa isot hanhilaumat lensivät törähdellen ylitsemme.

Radat itsessään menivät surkeasti. Rousku ei osannut keinua kummallakaan radalla ja Niina hyppäsi molemmilla radoilla puomin alastulokontaktin. Dana meni ensimmäisen radan lujaa, mutta ohitteli esteitä, toiselle radalle se kieltäytyi menemästä ja juoksi suoraan kuuluttamoon, mistä Yael haki sen.

Katso kuitenkin Rouskun aika (-13,64) ensimmäisellä radalla, se oli 3. nopein, 21 koirakkoa, virheinä riman pudotus ja keinun kontakti.  : )

Mieheni oli sillä aikaa käynyt Bichon kanssa 11,4 kilsan kävelyllä eli Bicholla oli omaa kivaa, vaikkei päässytkään kisoihin mukaan.

Huomenna meillä on vielä kuusi starttia...

Tänään treenasimme omien koirien kanssa. Dana tahmasi, Rousku ontui, Niina meni hyvin niinkuin aina ja Bicho herätti toiveita siitä, että sillä voisi kisata. Se meni hyvin jopa maksi esteillä ja laukkasi puomin.

Töissä oli kamala kiire ja kun tulin kotiin myöhässä kaikista aikatauluistani, Yael oli ystävällisesti aloittanut Danielan (tuttavien kesken Dani) pesun ja föönauksen.

Kun vauhtiin pääsin, pesin myös Nooran, Niinan ja Rouskun. Olen kasvattamassa Rouskulle pitkää turkkia, sillä on kiva tuuhea turkki, jolla voi hyvin harjoitella näyttelyleikkausta.

Olen nyt pessyt kaikki koirani kahden viikon välein ja se tuntuu hyvältä pesuväliltä. Aiemmin pesin neljän viikon välein, mutta silloin koirat huopaantuivat ja aikaa upposi turkin selvittelyyn. Nyt saan Bichon laitettua kahdessa tunnissa ja pikkukoirat vajaassa tunnissa.

Michael kysyi, josko Yael voisi viedä Akun ja Nooran ulos päiväkäytöllä, sillä sekä hän, että Roosa olivat koko päivän koulussa ja illan töissä. Yael päätti, että helpointa on ottaa Noora ja Aku meille päivähoitoon.

Koska kuusi koiraa on melko paljon koiria, Yael päätti ensi töikseen viedä lauman riehumaan koirapuistoon.

Koirilla oli hauskaa ja Yael viihtyi siellä tunnin verran. Siellä oli myös uusia kavereita ja leikit sujuivat hyvin.

Yael Sarin inspiroimana oli patukoinut kaikki koiramme. Niinpä ne kaikki olivat patukkasarvet päässään mukanamme Veikkolassa.

Toko meni hyvin, koirat olivat taas paremmin keskittyviä ja osa on edennyt todella paljon. Luoksepäästävyys, paikalla olo, luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno olivat ohjelmistossa tänään. Minulla oli Bicho mukanani, Yaelilla ensin Dana, mutta hermostui siihen ja vaihtoi Niinaan. Rousku odotteli autossa.

Agilityssa harjoittelimme KKK:n inspiroimana käännöksiä ja putkea nurinperin. Yllätys yllätys, hankalaa oli. Mutta viimeisellä kierroksella kaikilla meni yllättävän hyvin. Otimme myös keinun mukaan radalle pitkästä aikaa.

Koska Danalla on radat menneet viime aikoina tahmeasti, päätimme tehdä danakivaa kisoissa. Lähdimme ratojen välissä läheiseen metsään ja tein Niinan kanssa Danalle kolme jälkeä näkölähdöllä.

Eka meni todella hyvin. Toinen oli hieman vaikeampi, kun tein jyrkän käännöksen pois polulta, mutta autettuna, Dana löysi minut. Sitä jälkeä tehdessäni, säikäytin jänisparan päiväuniltaan. Se lähti ihan jaloistani liikkeelle, mutta Niina ei reagoinut siihen mitenkään.

Kolmas jälki oli myös Danalle helppo. Se oli ihan täpinöissään etsiessään minua ja Niinaa.

Kolmosten rata oli hyvin tekninen ja siinä oli haastetta. Rata alkoi aita, kierto aidan takaa, oikealla näkyvä aita, kierto ja vasemmalla näkyvä aita, muuri, jonka jälkeen putkeen, joka oli putki "väärinpäin". Niina osasi sen helposti, Dana hyytyi jo kolmannelle aidalle.

Sitten haasteet jatkuivat, alla 10 aidalta mentiin vasemmalla näkyvälle aidalle, ei putkeen... Senkin Niina osasi, mutta Niinan kohtaloksi koitui alhaalla oikealla näkyvässä kuvassa oleva putki, Niina meni putken väärään päähään.

Näin kävi toisellakin radalla, putken pää houkutteli liikaa, siis väärä pää. Dana tahmasi molemmat radat. Rouskulla oli mahtava rata, mutta se teki kolme kieltoa keinulla.

Kävimme treenamassa perjantaina omien koirien kanssa. Treenit olivat hieman vaimeat, sillä olimme molemmat Yaelin kanssa kipeinä.

Bicho meni sen verran hyvin, että harkitsen sen kanssa kisaamisen aloittamista. Rousku edistyy silmissä, Niina on varma ja antaa aina kaikkensa. Dana on hieman kysymysmerkki, miten saisimme siihen henkeä puhallettua...

Ensimmäiset agilitykisamme olivat elokuussa 2000, jolloin sijoituimme kolmansiksi ja siitä se alkoi. Alussa kisasin itse, sitten lapset tulivat mukaan ja kerran on miehenikin startannut kisaradalle.

Onko kisaaminen kivaa? Enimmäkseen kyllä. On kiva olla perheen kanssa, on kivaa kun on yhteinen harrastus ja jos sää on kaunis, huonomminkin voisi viettää aikaansa.

Koirat ovat elämäntapa, niiden kanssa on kivaa viettää aikaa : )

Tänään Niina teki vanhan jäljen. Alussa Niina ei yhtään ymmärtänyt, mitä sen piti tehdä. Se pyöri jaloissani ja halusi mennä kantapäitteni taakse. Se ei selkeästi ymmärtänyt, miksi en voinut ihan itse etsiä hajua.

Mutta sitten yhtäkkiä se ymmärsi, että ihan oikeasti halusin sen menevän edellä ja etsivän piilossa olevan koiran. Ja Niina löysi sen. Se kulki hieman viuhkamaisesti, mutta sitten jälkeenpäin kuulin etsittävän koiran kulkeneen juuri sillä tavalla pitkällä hihnalla.

Koska Niina on pieni koira, se nousi aina välillä pystyyn etsimään ilmahajua. Se myös tuli luokseni usein ja varmisti, että todella halusin sen kulkevan edellä. Niina oli vapaana, sillä liinassa kulkeminen ei vain onnistunut. Liina juuttui maastoon ja Niina pysähtyi välittömästi, kun hihna kiristyi.

Kun pääsimme kotiin, Niina intoutui leikkimään Danan kanssa.

Rousku ja Bicho olivat olleet puolentoista tunnin lenkillä metsässä Mirkan kanssa eli nyt minulla on kolme märän takkuista koiraa : )

Sillä aikaa, kun minä rämmin märässä metsässä, Yael oli hyvin sivistyneesti vetämässä Koirakoulu Kompassin agilitykursseja lämpimissä sisätiloissa Koiraurheilukeskus Lily'ssä.

Kurssit menivät rutiinilla ja Dana käyttäytyi melkein ihmisiksi, odottaessaan omissa rattaissaan agilitytuntien loppumista.

Roosa, Michael, Aku ja Noora olivat tänään mukana, samoin kuin kaikki omat koiramme. Autossa oli hieman tiivis tunnelma, sillä loukku oli taas matkassa.

Aku oli niin hyvä tänään tokossa, ehkä se vain halusi tehdä vaikutuksen Michaeliin... Noora pääsi demokoiraksi, sillä Yael halusi olla sen lähellä. Treenit menivät vähän tahmeasti, kunnes tajusin sen johtuvan kolmesta uudesta koirasta ryhmässä. Uudet koirat olivat levottomia ja vanhatkin olivat tahmeita.

Ehdimme harjoitella vain seuraamista ja paikalla oloa, kun kello olikin jo 18.45 ja oli aika lopettaa.

Agility meni ihan ok, omat koirat Danaa lukuunottamatta menivät hyvin, jopa Bicho innostui juoksemaan. Dana tahmasi radalla. Ryhmä alkaa selvästi edistyä.

Noora oli päättänyt taas livahtaa aidan ali omille teilleen... Yleensä Roosa tai Michael ovat huomanneet karkureissut samantien ja kutsuneet sen takaisin.

Nyt kuitenkin kesti karkureissun huomaaminen sen verran kauan, että Noora oli ehtinyt käppäillä suoraan poliisipartion syliin. Se oli poimittu partioautoon ja viety Viikkiin. Viikki kuitenkin sulki ovensa klo 18, joten emme saaneet sitä enää tänä iltana takaisin kotiin. Juttelin päivystäjän kanssa, mutta ainoa vaihtoehto on hakea Noora huomenna aamulla klo 8.

Kun poikani soitti ja sanoi Nooran kadonneen, olimme alle aikayksikön koko perhe sadevaatteissa autossa matkalle Michaelin luokse Niina mukanamme. Meillä oli tuttavaperhe kylässä, jonka tyylikkäästi heitimme pihalle vauhdilla. Koska kyseessä on vanhat perhetutut, saamme ehkä anteeksi. Olisiko Niina löytänyt Nooran jäljet kaatosateessa? Onneksi jo automatkalla selvisi, että Noora oli noukittu poliisien toimesta talteen.

Huomenna on ohjelmassa kaksi ylimääräistä ohjelmanumeroa. Noora haetaan Viikistä aamulla. Michael & mieheni naputtelevat kanaverkon aidan alaosaan, eivätkä laske vasaraa kädestään, ennenkuin homma on hoidettu.

Noora Noora..., onneksi sillä on Clomicalm-kuuri päällä, päivystäjä sanoi sen olleen ihan rauhallinen, mitä minun on hieman vaikea uskoa, koska se aina ahdistuu suljetussa tilassa.

Toisaalta voin kuvitella sen ilahtuneen poliisien näkemisestä... "Täällä on hieman tylsää, sataa ja turkkikin kastuu ikävästi. Missä se minun uusi kotini olikaan? Mikään paikka ei näytä oikein tutulta. Michael? Roosa? Ketäs tuossa on? Mukavan näköisiä miehiä ja auton ovikin sopivasti raollaan. Kyllä kiitos, viekää minut kotiin, ruokakin kelpaisi, mielellään jotain hyvää kiitos. Alkoikin jo sateessa tarpominen kyllästyttää."

***

25.8.

Vihdoin aamu tuli, olin jo herännyt kolmelta aamun sarastusta odottamaan. Noora läähätti ja huusi meidät nähdessään, vaikka paikan hoitaja vakuutti, että se oli rauhallinen illalla ja aamulla ennenkuin näki meidät. No, en oikein taida uskoa.

Annoimme sille aamun annoksen Clomicalmia autossa ja se rauhoittui kotiin päästessään. Turhan moni jäi sinne kuitenkin omaa omistajaansa odottamaan.

Tänään heräsimme aikaisin puoli kuudelta ja ajoimme Espooseen. Trimmasin isovilla Sofien, jonka omistaja oli murtanut jalkansa. Sofie oli alunperin syynä siihen, että hankin Bichon, minusta Sofie oli niin mainio koira.

Mutta lounaan jälkeen lähdimme siis jäljestystreeneihin ulkona kaatosateen riehuessa. Nyt alku- ja loppuhajut sujuivat rutiinilla. Meillä oli Dana, Niina ja Bicho mukana. Dana ja Bicho olivat maalikoirina. Bicholta sujui maalikoirana olo hyvin, mutta Dana kieppui, kiehnäsi, vinkui ja haukahteli.

Niina sai tehdä kaksi jälkeä ja se oli niin hyvä. Yael meni sen kanssa ja Niina teki vaikutuksen Yaeliin. Yhdessä vaiheessa olin piiloon mennessäni poikennut polulta ja Niina kanssa tulleet Yael + kaksi naista tukkivat polun niin, ettei Niina päässyt palaamaan taaksepäin. Yaelin eteenpäin komennuksista huolimatta se kieltäytyi etenemästä ja lopulta livahti anteeksi pyytäen naisten jalkojen välistä sivupolulle ja löysi minut!

Niina avasi SM-karsintanollien tilin tältä kaudelta ja tuli toiseksi ensimmäisessä startissaan. Toinen startti menikin sitten tahmeasti luultavasti kuumuudesta johtuen. Danan molemmat radat olivat täysin pohjat, se hyökki ratahenkilöiden kimppuun, ohitteli esteitä ja käveli radalla.

Rouskun rata meni hyvin, itse asiassa erinomaisesti. Se oli nopea, varma ja rata meni hienosti, vaikka kyseessä oli Herralan ns. tekninen rata, johon Rousku ei ole vielä ihan valmis. Rouskun kohtaloksi koitui aita. Aidalle tultiin oikealta näkyvältä muurilta. Aita kierrettiin vasemmalta silmukalla ja jatkettiin aidalle nro 17 vasemmalla. Rousku meni aidan oikein, mutta Yael lopetti ohjauksen liian aikaisin ja Rousku hyppäsi aidan takaisinpäin.

Kisoissa oli myös vanhoja tuttuja. Tarja ja Salsa saivat minut kuolaamaan valkoista isoa villakoiraa itselleni ja Yanda meni niin mainion radan, että minussa heräsi toivo Bichon kisaamisesta. Yanda oli nähnyt kentällämme kaneja ja se oli ihan täpinöissään etsiessään kaneja radalta. Ai, että koira ei osaa yleistää?

Tänään oli Bichon päivä, ratajuoksut!

Bicho sekoaa täysin päästessään radalle, sen mielestä mikään maailmassa ei ole niin hauskaa kuin juosta päättömästi eteenpäin. Sillä oli panta, valjaat ja haukkupanta. Tänään se ei karannut kertaakaan omin luvin radalle, sillä me pidimme varamme. Joskus kaukaisessa nuoruudessaan se on juossut hulluna aidan ulkosyrjällä ympäri kenttää, kun on riuhtaissut itsensä karkuun.

Vinttikoiraradan koneen käyttäjällä on taatusti hauskaa puudeleiden (ja niiden omistajien) juostessa radalla.

Dana etusuora 9,50
Nopein mini etusuora ?
Bicho etusuora 6,63
Nopein maksi etusuora 6,56

Bicho kokorata 46,90
Nopein kokorata 46,50

Illalla, kun olin jo ehtinyt asettua mukavasti sohvalle ja melkein torkuin, jouduin vääntäytymään ylös ja ulos. Jos treenit alkavat klo 18, joudun lähtemään melkein töistä suoraan, mutta 18.30 tarkoittaa, että ehdin jo tuudittautua sohvan uumeniin. Onneksi ilma oli todella kaunis. Juuri kun olin lähdössä, Mirka tuli hakemaan Bichon lenkille, mikä oli hyvä, sillä Bicho oli ihan pettynyt, kun luuli jäävänsä yksin kotiin.

Pakkasin siis auton treenikassilla ja treeniohjeella, nameilla ja pitkällä narulla.  Treeniohjeet olivat hieman mystiset, alkuhajuja ja loppuhajuja...

1. Alkuinfo
2. Erika antaa Sagan hajun (alkuhaju) Seijalle ja oman hajunsa (loppuhaju) Merjalle + namia I
3. Kirsi antaa alkuhajun (Millan haju) Erikalle ja loppuhajun (oma haju) + namia Jarmolle. I
4. Seija antaa Saaran hajun (alkuhaju) Erikalle ja oman hajunsa (loppuhaju) + namia Mirjalle I
5. Merja antaa Miskan hajun Seijalle (alkuhaju) ja loppuhajun (Katjan haju)+ namia Jarmolle. II
6. Merja ottaa itselleen Miskan hajun. Loppuhaju edelleen Jarmolla II
7. Mirja ottaa itselleen Rouskun hajun ja Erika antaa oman hajunsa Kirsille, Mirja antaa Rouskun palkkionamit Erikalle II
8. Moottoritien ali ja vasemmalle, sinne tehdään 3 ensimmäistä jälkeä
9. Saara etsii Sagan, Milla katsoo lähdön (näkölähtö) Milla ei seuraa Saaraa, jotta Saara ei häiriinny, Merja kantaa loppuhajun ja Mirja kerää merkit
10. Milla etsii Saaran (näkölähtö), Saga katsoo, mutta ei seuraa Millaa. Katja kerää merkit ja Jarmo kantaa loppuhajun. Kun Milla on löytynyt, Saara menee takaisin lähtöpaikkaan odottelemaan
11. Saga etsii Millan (näkölähtö), Mirja kantaa loppuhajun ja Merja kerää merkit
12. Milla ja Saga viedään autoon ja Minttu, Miska, Niina ja Rousku  otetaan autosta.
13. Moottoritien ali ja oikealle, sinne tehdään 3 seuraavaa jälkeä
14. Saara etsii Miskan, Minttu katsoo lähdön (näkölähtö) Jarmo kantaa loppuhajun ja Kirsi kerää merkit
15. Minttu etsii Miskan, Niina katsoo (näkölähtö) Jarmo kantaa loppuhajun ja Erika kerää merkit. Kun Minttu on löytynyt, voivat Minttu ja Miska lähteä autolle
16. Niina etsii Rouskun (näkölähtö), Erika kantaa loppuhajun ja Jarmo kerää merkit

Mutta paikan päällä kaikki taas kirkastui ja juttu aukeni.

Niina etsi siis Rouskun ja se onnistui hyvin. Annoin sille hajun ja se todella imppasi sitä. Se aina välillä pysähtyi ja annoin sille hajun uudelleen, jonka jälkeen se taas lähti etenemään järjestelmällisesti. Olin niin tyytyväinen siihen.

Itse asiassa en vieläkään oikein tajua, kuinka koirat pystyvät tuollaisiin suorituksiin. Metsässä se näyttää ihan taikatempulta.

Ylhäällä Danasta kuva 8-viikkoisena. Dana on uniikki tapaus, ellei Yael voita lotossa ja kloonaa sitä (älkää yllyttäkö, sillä hän harkitsee sitä vakavissaan).

Yael lähti tänään Koirakoulu Kompassiin, jossa hän veti kaksi tuntia agilitya. Dana istui vaaleanpunaisissa rattaissaan niin kauniisti, ei hyökkinyt kenenkään kimppuun, vaikka koirat juoksivat radalla hänen ohitseen.

Camilla katsoi Danaa ja tuntien koiramme ihastuttavan luonteen vuosien takaa, kysyi: "Onko koirasi rikki?". Hah hah, on vain kateellinen : )

Ne, jotka Camillan tuntevat, tietävät, että Delfoi katosi muutama viikko sitten Lintuvaarasta. Sitä etsittiin etsijäkoirien avulla ja sitä yritettiin loukuttaa. Delfoi on aina ollut sisäkissa, se ei ole karannut koskaan aikaisemmin, ikää sillä on 18-vuotta. Tänään Viikistä soitettiin ja kerrottiin, että Soukasta oli löytynyt Delfoin näköinen kissa, joka oli tuotu Viikkiin. Kissa oli kuin olikin Delfoi, takkuinen, huopainen, laihtunut ja täynnä punkkeja. Mutta elossa ja nyt varmasti hyvää vauhtia toipumassa seikkailustaan.

Treenasimme siis ensin tokoa, ryhmä on edistynyt valtavasti. Minulla oli Bicho, joka osasi melkein käyttäytyä ihmisiksi ja Yaelilla oli Dana. Harjoittelimme seuraamista eri vauhdissa, kävely, juoksu ja hidas kävely. Sitten otimme seisomaan jäämisen, luoksetulon ja paikalla olon.

Espossa satoi kaatamalla, kun lähdimme treeneihin. Veikkolassa oli kuivempaa, mutta sateet ehtivät sinnekin kun ilta eteni. Meillä oli tilaisuus ostaa kentän laidalta buffaneniä (5), poron kurkkutorvea (4) ja hirven selkärankoja (3) ja yksi kaularanka. Koiramme rakastavat niitä ja ainakin toistaiseksi niiden vatsat ovat kestäneet hyvin.

Agilityssa treenasimme vauhtia, radanlukua ja keppien sisäänmenoa. Yael kysyi, haluanko Bichon menevän kuin muuli ja ottavan myös kontaktit vai kuin tuuli, jolloin kontaktit paukkuvat. Yael on vain kateellinen, sillä hänen koiransa turkki ei hulmua yhtä hienosti tuulessa kuin Bichon turkki.

Itse asiassa Danan turkki oli taas kuin uitetun rotan (kuva todistaa lässähtäneen ulkonäön), jo toista päivää peräkkäin. Tosin uitettu rotta juoksi radalla todella lujaa vaaleanpunaisen unirättinsä kanssa. Pakko myöntää, että siinä voi olla piilotettua potentiaalia, vaikka potentiaali onkin välillä kovasti piilossa jossain. Nyt vain pitäisi saada radalle vauhtia niin, ettei porukka tikahdu nauruun unirätin nähdessään.

Dana pääsi maalikoiraksi ja kokeneemmat koirat olivat mallina meille aloittelijoille, kuinka homma hoidetaan kotiin. Dana oli erinomainen maalikoira, vaikka matkalla piiloon, se keräsi puoli metsää risuja mukaansa. Koska maasto oli varvikkoa täynnä, se eteni pupuhyppelyä eteenpäin, kun ei nähnyt mitään kasvillisuuden seasta.

Maasto oli haastavaa ja uskoisin, että kuntoni tulee nousemaan reippaasti tämän harrastuksen myötä.

Treenit menivät hyvin, vaikka hieman jännitti ohjeet, jotka olimme saaneet etukäteen.

1. Mirja antaa alkuhajun Marjalle ja loppuhajun Yaelille
2. Erika antaa alkuhajun Marjalle ja lopuhajun Kirsille
3. Koko porukka katsoo, miten alkukaarros tehdään. (Yael avustaa tarvittaessa)
4. Mirja ja villakoira menevät maaliin. Marja hakee Hetan. Muu porukka odottaa alkupaikalla
5. Heta etsii villakoiran, Yael kantaa Mirjan hajua mukanaan + nameja ja Merja kerää merkit pois.
6. Kun Heta on ilmaissut villakoiran, Marja palkitsee Hetan,  Yael laittaa Mirjan hajun maahan ja namit hajun päälle.
7. Heta, Marja ja muut poistuvat ja Yael jää houkuttelemaan villakoiraa (Mirja seuraa mukana).
8. Villakoira syö namit ja palaa sitten autolle.
9. Marja vie Hetan pois ja hakee Nasun, Erika hakee Sagan
10. Nasu esittelee näkölähdön, eli samaan aikaan, kun Saga lähtee, seisoo Nasu näköetäisyydellä Sagasta (Kirsi avustaa tarvittaessa)
11. Nasu etsii Sagan, kerää Yael merkit pois ja Kirsi kantaa Erikan hajun mukanaan.
12. Kun Nasu on ilmaissut Sagan, Marja palkitsee Nasun, Erika laittaa hajun maahan ja namit siihen.
13. Marja ja Nasu eivät saa palata takajälkeä, muut voivat palata lyhintä reittiä takaisin.
14. Saga tulee namien luo ja syö ne.

***

Iltapäivällä treeneistä palatessamme harjoittelimme kaikkien omien koiriemme kanssa kotipihalla. Minä menin piiloon ja Yael etsi.

Bicho teki Yaelille saman tempun kuin minulle perjantaina. Se juoksi vauhdilla piiloni ohi Yael letti suorana hihnan perässä. Minua nauratti niin älyttömästi... Ok, no ei ollut hauskaa... Mutta kun Bicho vihdoin vähän avitettuna palasi takaisinpäin ja löysi minut, en voinut olla nauramatta ääneen. Se näytti niin huvittavalta, Bicholla on melkoisesti voimaa ja vauhtia kun se innostuu juoksemaan... Se ei selkeästi ole vielä älynnyt ideaa, miksi me haluamme juosta sen kanssa pitkin maita ja mantuja. Mutta hauskaa sillä on.

Rousku oli päivän tähti. Annoimme sen etsiä itse asiassa kolme kertaa, kun emme uskoneet silmiämme. Mutta se tekee hyvää työtä nenällään ja on ihan selkeästi saanut idean päästä kiinni.

Niina ja Dana selkeästi molemmat ymmärtävät mistä on kyse, mutta silti sanoisin, että päivän yllättäjä oli Rousku.

Kisapäivä alkaa aina odottamisella. Odotusta, odotusta. Ja vielä kerran vähän odotusta.

Mutta sitten päivä alkoi ykkösluokalla (LÄGI) ja rata meni putkeen. Rousku voitti ja siirtyi kakkosiin!!!

Ensimmäinen osatavoite saavutettu Rouskun saamisessa kolmosiin : )

Nyt ei tarvitse herätä aamulla anivarhain kisoihin, vaan voimme mennä puolen päivän aikaan, jolloin kakkosluokka aloittaa. Uskokaa tai älkää, mutta se jos mikä on ylellisyyttä!

Sokerina pohjalla oli Rouskun vauhti, se oli 10 sekuntia nopeampi kuin kakkoseksi tullut. Koirakoita oli yhteensä kymmenen.

Sitten odottelimmekin taas medit, maksit ja koko kakkosluokan eli minit, medit ja maksit. Dana hyytyi täysin odotteluun ja veteli sikeitä Yaelin niskassa.

Mutta vihdoin kolmosluokka alkoi puoli tuntia myöhässä ja pääsimme ensimmäiseen starttiin. Se meni maan mainiosti, vaikka hyllyt tulivatkin. Molempien koirien kohtaloksi tuli kuvassa näkyvät kepit. Rengas, aita, kepit (puomin ja aidan välistä vienti). Koska Yael joutui kaartamaan kepeille, Niina luki oikealla näkyvän aidan. Dana meni todella lujaa ja upeasti. Yael onnistui välttämään tuon ansan, mutta kun kepitkin menivät täydellisesti, Yael keskittyi loppusuoraan ja unohti yhden esteen. Koirat menivät hyvin, ohjaus vähän ontui.

Kakkosrata menikin sitten harakoille. Niina teki sen sata virhettä ja Dana hajosi kepeillä ja hyökkäsi ratahenkilön kimppuun. Vettä tuli kuin aisaa ja Dana näytti uitetulta rotalta (tosin hieman sievemmältä).

Eilisen innostamana päätimme mennä metsään. Yael meni piiloon ja minä etsin koiran kanssa.

Ensin oli Bicho, Yael väitti, että huijasin ja autoin Bichoa, mutta höpö höpö. Minäkö muka huijaisin? No, ekalla kerralla Bicho juoksi hurjana eteenpäin kuono alhaalla ja minä juoksin perässä niin nopeasti kuin pystyin metsäpolkua. Sitten tajusin, että auto jäi HYVIN kauas taakse.

Huusin Yaelia, mutta vain metsä vastasi. Sitten palattuani takaisinpäin ja huudeltuani ihan eksyksissä Yaelia, Yael kömpi esiin nauraen hulluna. Hän ei ollut tajunnut, että aioin juosta Bichon perässä läpi puoli metsää ohitettuani hänet.

Hah hah, olipa hauskaa. Päätimme tehdä harjoituksen tiellä, jossa en voi eksyä etsintäkoirani kanssa. Tällä kertaa katsoin tarkkaan, mihin tyttöni piiloutui ja no, ehkä (huom ehkä) autoin Bichoa hieman, kun se meinasi taas singahtaa vauhdilla kohti horisonttia.

Sitten oli Rouskun vuoro ja se löysi Yaelin lapsellisen helposti, tosin Bichon ja eilisen harjoituksen lannistamana erittäin helposta piilosta.

Dana oli hieman eksyksissä ja haahuili epätietoisen näköisenä yrittämättäkään laittaa kuonoa maahan. Se oli vähän sen näköinen, ettei tajunnut, miksi me seisomme siinä tien laidassa.

Niina oli illan tähti, se laittoi kuonon samantien maahan ja etsi Yaelin helposti. Koska emme uskoneet silmiämme, testasimme vielä kaksi kertaa, mutta Niina oli täysin erehtymätön. Se etsi maasta, hukkasi jäljen, kokeili ilmavainua, laittoi kuonon takaisin maahan, eteni, hukkasi jäljen tienhaarassa, nosti kuonon, laittoi kuonon takaisin maahan ja löysi Yaelin.

Sitten Yael halusi kokeilla minun etsimistäni, mutta ilmeisesti tuuli kantoi hajuni, koska Niina otti hajun ilmasta juuri kun se oli ohittamaisillaan minut ja juoksi suoraan luokseni.

Uskokaa tai älkää, mutta tämä on todella hauska harrastus  : )


 

Tämän syksyn uusi juttu minulle on jälki. Yael on ollut apuohjaajana jälkikursseilla, mutta minulla ei koskaan ole ollut aikaa jäljelle, vaikka jo pari kertaa olenkin ilmoittautunut kurssille.

Mutta nyt siis lähdimme tänään yhdessä Yaelin kanssa Vekoran jälkikurssin infotilaisuuteen. Infossa käytiin läpi verijälki, haku ja etsintä. Alunperin olin kiinnostunut hausta ja etsinnästä, mutta päädyin ilmoittamaan itseni verijälkeen ja etsintään, sillä ne olivat ainoat, mihin aikatauluni antoi natisten periksi. Hakukurssi olisi ollut lauantaisin ja seuraava vapaa lauantai kalenterissani on joskus lokakuussa.

Verijälkikurssille pääsimme varasijalle neljä, joten saa nähdä, kuinka käy, mutta etsintäkurssilta saimme viimeisen vapaan paikan.

Intoa puhkuen palasimme kotiin ja päätimme samantien testata potentiaalisimman kandidaatin kurssille. Yael otti yhden koiran ja menimme seisomaan pisteeseen A taloyhtiömme sokkeloisella pihalla. Jätin Yaelin ja koiran ja menin piiloon. Kun koira löysi minut, Yael haki seuraavan koiran minun odottaessani paikassa, josta minut oli löydetty ja siitä aloitimme sitten alusta. Huomaa, osasimme välttää "paluujälkeä" uusien oppiemme mukaisesti.

Bicho oli ensimmäinen koira ja se ei oikein saanut jutun juonesta kiinni, mutta huomasi minut sitten piilossa ja ilahtui kovasti. Rousku oli ihan pihalla ja käveli minun ohitseni (!) huomaamatta minua. Se palasi takaisin ja hämmästyi minut nähdessään. Niina teki hieman töitä kuonollaan, mutta jos pelastumiseni olisi ollut Niinasta kiinni, niin voi voi.

Dana tuli hännän huippuna ja se ensin vain juoksi suuntaan, johon oli nähnyt minun katoavan. Kun se huomasi, ettei minua löytänyt niin ja Yael vei sen takaisin lähtökohtaan, se laittoi kuonon maahan ja lähti etenemään aivan oikein. Sitten se käveli ohitseni ja pysähtyi (!), se ravisteli itseään ja lähti takaisin laajassa kaaressa nuuhkien ja sitten se näki minut kyykyssä parkkeeratun auton takana : )

Tällä hetkellä, jos katoan, lähettäkää Dana perääni.
 

Tokossa harjoittelimme tänään teemana "paritreenit". Minulla oli Niina ja Yaelilla Dana. Teimme kaikki liikkeet ns. pariliikkeinä. Paikallaolossa Niina ja Dana odottivat kentän keskellä, kun kävimme jokaisen koirakon kanssa läpi paikallaolon salaisuuksia. Kävimme vuorotellen palkkaamassa omat koirat niiden odottaessa. Kumpikin jaksoi olla paikallaan koko harjoituksen ajan.

Sitten otimme seuraamisen niin, että minä / Yael kuljimme koirakon vierellä liikkeenohjaajina oman koiran kanssa. Kävelyä, juoksua, pysähdyksiä, täyskäännöksiä.

Seisomaan jäämisessä liikuimme kunkin koirakon kanssa vuorotellen liikeenohjaajina omien koiriemme kanssa. Niina jäi melko hyvin seisomaan, mutta väsyi loppua kohden ja alkoi steppaamaan paikoillaan.

Sitten lopettelimme pujotteluseuraamiseen, jonka toteutimme ketjuseuraamisena. Ensimmäinen siirtyi viimeiseksi, kunnes koko letka oli käyty läpi. Kaikki koirakot ovat edistyneet valtavasti keväästä.

***

Tokosta siirryimme agilityyn. Dana meni todella jähmeästi, kunnes Yael kaivoi sukkalelun ja Dana kiisi pitkin rataa todella vauhdikkaasti. Tosin se taas luki renkaan paikasta, jossa ei ollut mitään loogisuutta. Mutta se on nyt ilmiselvästi hullaantunut renkaaseen, sillä se teki saman viime treeneissä.

Rousku oli positiivinen yllätys. Se kestää takaaleikkauksia, eikä purrut kertaakaan radalla.

Niina oli nopea, niinkuin se useimmiten on.

Bicho oli päivän tähti, se meni nopeasti verrattuna aiempiin omiin (!) suorituksiinsa ja käyttäytyi muutenkin kauniisti treenien aikana. Siitä ei ehkä tule agilityvaliota, mutta rakastan katsoa sitä radalla, kun se juoksee turkki hulmuten.

Sillä aikaa kun minä siivosin, tyttöni päätti pakata koirat autoon ja lähteä koirapuistoon. Michael, Roosa, Aku ja Noora lähtivät mukaan. Koirat riehuivat koko rahan edestä ja Rouskun kieli on todistettavasti melkoisen pitkä.

Bicho juoksi jonkin aikaa, mutta tyytyi sitten katselemaan muiden menoa.

Noora ja Bicho ihmettelevät muiden menoa...

Lopulta Akukin rauhoittui Michaelin viereen, mistä Noora oli jo varannut mieleisensä paikan nuorten vauhdikkaampien riehuessa pitkin kenttää.

Päätimme treenata ihan vain omien koirien kanssa ja se oli nopeaa ja tehokasta. Niina sinkoili ja puomin kontaktit paukkuivat. Bicho kakkasi kesken kaiken. Dana luki rataa ihan oman maun mukaan. Mutta Rousku oli yllättäen illan paras. Se oppi takaaleikkauksen melko hyvin, eikä se purrut Yaelia kertaakaan. Takaaleikkaus kepeille vielä ontuu, eikä kotona harjoittelukaan sunnuntaina auttanut, sillä se ei hahmottanut minikeppejä kepeiksi.

Meillä hajosi pesukone ja kuivarikin vetelee viimeisiään, joten uusien hankinta oli edessä. Michael halusi vanhan kuivarimme, joten mieheni lupasi viedä sen heille. Hyppäsin auton kytiin ja halusin käydä moikkaamassa Nooraa, olihan siitä jo kaksi kokonaista päivää, etten ollut nähnyt sitä...

Noora ilahtui näkemisestäni ja hyppäsi syliini, missä se sitten istuikin koko vierailun ajan. Voi että minulla on ikävä sitä... Nooralle ei ole aloitettu Clomicalmia, sillä Nooralla ei ole ollut eroahdistusoireita, vaan se on ihan tyytyväisenä uudessa kodissaan.

Kun olimme lähdössä, laskin sen lattialle ja se jäi ihan rauhallisena katselemaan perääni, muttei yrittänyt lähteä mukaan.

Aamulla heräsin puoli seitsemältä Yaelin kotiutuessa Veikkolasta Rouskun kanssa ja hiivin hiljaa kuin hiiri alakertaan. Jostain syystä myös mieheni ja Daniel kömpivät perässäni aamiaiselle ennenkuin ehdimme lähteä Kirkkonummelle eli ihan pientä ääntä meistä on voinut lähteä...

Ensimmäinen startti oli yhdeksältä (18 koirakkoa) ja rata oli teknisesti pelkkää valssia. Koska Yael ei ehdi valssata Rouskun kanssa, niin radalta tuli 6 kieltoa eli hylky. Radalla oli tuomariharjoittelija ja kaikki kiellot oli merkitty tuloslappuun.

Toinen startti oli kymmeneltä (17 koirakkoa) ja rata oli teknisesti pelkkää takaaleikkausta. Rousku ei osaa takaaleikkauksiakaan, vaan varmistelee turhaan, missä hukkaantuu aikaa. Rataantutustumisessa yksi paikka huolestutti meitä, kapea pitkä vienti hypyltä (kuvan vasemmassa laidassa) A:n ja toisen hypyn välistä putkelle (Rousku ei osaa putkea ulkoreunalta). Rata meni kuitenkin hyvin, lukuunottamatta keppien sisäänmenoa. Yael lähetti Rouskun kepeille, kun unohti, että Rousku ei ole Niina.

Kolmas startti oli yhdeltätoista (12 koirakkoa) ja rata oli pelkkää pyöritystä eli teknisesti helppo. Rousku hyppäsi kuitenkin keinulta alas, taivas tietää miksi, se ei ole koskaan aiemmin loikkinut keinua. Yael kääntyi kysymään tuomarilta, mikä virhe oli, kielto vai vitonen ja tuomariharjoittelija aukoi ja sulki nyrkkiään, mutta sanoi lopulta "vitonen", jolloin Yael spurttasi takaisin vauhtiin ja pinkoi radan loppuun.

Emme saavuttaneet tavoitettamme eli nousunollaa, mutta kahdella viimeisellä radalla Rousku sijoittui kolmanneksi mikä oli ihan hyvin Rouskulta vitosilla.

Kontti seisoo viimeisiä hetkiään Ruoholahden kentän reunalla. AGRYn kenttä siirtyy Ojankoon toistaiseksi ja yksi aikakausi loppuu. Aikoinaan muutimme Ruoholahteen Lauttasaaresta.

Sää enteili ukkosta ja oli painostavan helteisen kuuma. Koirat kuitenkin jaksoivat hyvin juosta radalla. Rousku kävi ihan kuumana ja puri Yaelia pari kertaa hieman reippaammin. Kyllä se sitten jossain vaiheessa hieman rauhoittui, mutta ensimmäisen radan se vain huusi mennessään.

Radalla oli useampia takaaleikkauksia, jotka hermostuttivat Rouskua. Se kuitenkin menee niin lujaa, ettei valsseja voi edes harkita. Huh huh, itsellenikin tuli hiki sitä katsellessa. Yael ei millään tunnu pysyvän sen vauhdissa, se irtoaa paremmin kuin muut koiramme, mutta toisaalta jos ohjaaja jää jälkeen ja Rousku huomaa sen, se kääntyy takaisin ja iskee lahkeeseen (lue sääreen) kiinni.

Juuri kun lopettelimme, niin ukkonen iski päälle oikein kunnolla jyristen ja salamoiden. Kun ajelimme kotiin päin, näimme jo toisen kerran treeneistä palatessamme tuohon samaan siltaan juuttuneen rekan. Onneksi tällä kertaa tilanne ei ollut muodostunut ketjukolariksi, niinkuin viime kerralla. Poliisi saapui juuri ennen meitä rekan luokse, mietimmekin, minne se on menossa...

...mutta Nooralla ei ollut ikävä Yaelia, mikä Yaelin oli pakko tunnustaa pari tuntia Nooraa katseltuaan Michaelin luona.

Kämppäkaveri on selkeästi parempi kuin edelliset. Aku kunnioittaa Nooraa, eikä yritä tappaa sitä, mikä on selvä parannus verrattuna aikaisempiin kämppiksiin. Sohva on, ah niin paljon pehmeämpi ja parempi, eikä tilasta tarvitse taistella neljän muun kämppiksen kanssa.

Uusi kämppis on hieman outo, mutta ehdottomasti hyväntahtoinen. Uudet lelut ovat parempia ja niillä uskaltaa leikkiä ilman tappelun vaaraa. Kämppis ei pistä kovin pahakseen, vaikka hieman hänen leluillaan leikkiikin. Uudella kämppiksellä on mielenkiintoinen tapa viettää aikaa Michaelin kanssa (huomaa tarkkaavainen katseeni), mutta olen jo nähnyt niin outoa käytöstä edellisiltä kämppiksiltäni, ettei minua hämmästytä enää mikään.

Niinpä kun Yael oli lähdössä kotiin, minä yritin muina miehinä leikkiä kuuroa Yaelin huudellessa minua ovelta, ettei minun vain tarvitsisi lähteä täältä pois. Sitä paitsi olen jo reilusti voiton puolella öisten nukkumajärjestelyjen suhteen. Tosin kerroin oli niin heikko minun häviölleni (4-0), ettei lopputuloksesta taida hyötyä voittoni puolesta veikanneet.

***

(2.8.) Päivi kyseli, onko Noora muuttanut pois kotoa. Vastaus on, en tiedä. Michael asui Nooran kanssa kotonamme 8 vuotta, joten Nooralle Michael on osa perhettä. Michael muutti takaisin Espooseen kuukausi sitten 5 minuutin ajomatkan päähän meistä.

Nooralla on ollut jatkuvia tappeluita Rouskun ja Bichon kanssa, jotka ovat pahentuneet koko ajan. Mikä on parasta Nooralle? Onko se tarpeeksi terve muuttaakseen? Eläinlääkärin mukaan sillä ei ole mitään fyysistä havaittavissa olevaa vikaa terveystarkastuksen perusteella. Viihtyykö Noora uudessa ympäristössä? Häiritseekö sen haukkuminen ja eroahdistus kerrostalossa naapureita? Tuleeko se toimeen Akun kanssa ja päinvastoin? Noora osaa olla todella itsepäinen, ovatko sen pinttyneet tavat liikaa Michaelille ja Roosalle?

Seuraamme tilannetta nyt alussa päivittäin, mutta toistaiseksi näyttäisi siltä, että Michaelin ja Roosan luona asuminen voisi toimia. Yael yritti houkutella sitä perjantaina mukaansa, mutta huonolla menestyksellä ja se vakuutti meidät vanhat kotijoukot siitä, että ainakin Noora näyttää tehneen päätöksensä.

Noora näyttää kotiutuneen Michaelin, Roosan ja Akun luokse. He olivat tiistaina koko porukka melomassa kanootilla. Nooralta puuttui pelastusliivit, jotka Akulla jo on. Niinpä suuntasimme tänään ostamaan Nooralle omat pelastusliivit tulevia retkiä varten.

Yael hieman ihmetteli tiistai-iltana, kun Noora ei tuntunut nälkäiseltä eikä makupalojen perään olevalta, vaikka Michael kertoi, ettei se syö nappuloita juuri laisinkaan. Sitten selvisi, että Noora oli ratkaissut ruokailunsa näppärällä keinolla. Se oli nauttinut huikopalaksi pizzan, joka oli jäänyt pöydälle hetkeksi vartioimatta.

Noora on myös ratkaissut nukkumajärjestelyt melko omatoimisesti. Sillä on lattialla hyvinvarustettu sänky parisängyn vieressä, jossa sen kuuluisi nukkua yönsä. Sängylle tulo on kielletty, sohvalla saa oleilla. Yöt sujuvat niin, että Michael tai Roosa heittävät Nooran lattialle noin kuusi kertaa yössä ja Noora kiipeää takaisin sänkyyn noin kuusi kertaa yössä. Virittelemme vedonlyöntiä siitä, kuka antaa ensin periksi. Noora on kyllä pitkään harjoitellut mieheni kanssa taktiikkaansa.

Noora oli tänään hammaskiven poistossa. Noora on nyt 400 euroa arvokkaampi koira kuin aamulla herätessään. Lääkäri oli 350 euroa ja lääkkeet 50 euroa.

Siltä otettiin verikokeet :
maksa-arvot: ALAT, AFOS
munuaisarvot: UREA, KREATIINI
proteiinit: TOTAALIPROTEIINIT
veren sokeri
kilpirauhasarvot: T4, KOLESTROLI
tulehdussoluarvo LEUK 4,3
punasoluarvo HKR 46%

Kaikki arvot olivat normaaleita, mikä tieto maksoi 90 euroa...

Noora sai eroahdistukseen Clomicalm kuurin, jotta sopeutuminen uuteen kotiin sujuisi mahdollisimman pehmeästi. Tosin Noora on tainnut jo kotiutua melko hyvin muutenkin ja ottanut tilanteen haltuunsa. Se kun on aina ollut hieman Michaelin perään...

Hampaita lähti viisi kappaletta ja kieli roikkuu hieman suusta, saa nähdä jääkö kielen ulosroikkuminen pysyväksi ilmiöksi.

Perheessämme Danaa usein mollataan. Joskus syystä, joskus syyttäkin...

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että on Danassa hyviäkin puolia. Se on ehdottoman tervepäinen, vaikkakin haluaa puolustaa Yaelia kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Sillä on paras turkki koiristamme, tuuhea, mutta ei takkuunnu. Sen turkin väri on pysynyt hyvänä eikä ole harmaantunut. Sillä on riittävän pitkät koivet agilityyn, jotta se pystyy juoksemaan lujaa. Sen runko on neliömäinen eli se näyttää ihan sievältä turkin kanssa. 

Se osaa rentoutua eli nukkuu autossa, kisoissa, missä vain, mutta siitä löytyy virtaa tarvittaessa. Se on koiristamme fiksuin, jopa äitiään nopeampi oppimaan, vaikka Niinakin on uskomaton naksun kanssa. Se on terve, A:n silmät, nollapolvet, eikä se ole tainnut koskaan sairastaa elämänsä aikana, ei ripulia, korva- tai silmätulehduksia. Se haukkuu kohtuullisen vähän ja sen ääni on siedettävä verrattuna esim. Rouskuun.

Sen paino (2,5 kiloa) tekee siitä aidosti sylikoiran, jota jaksaa pitää sylissä ja kantaa pidemmänkin ajan tarvittaessa. Mahtuu takin sisään talvella kisoissa kun on kylmä ja takin vetskarin saa vielä kiinni. Pysyy lauman mukana eli ei haahuile omia retkiään esim. mökillä kuten Bicho, Noora ja Rousku välillä. Ei koskaan haasta riitaa omien koirien kanssa eikä ole koskaan tapellut yhdenkään koiran kanssa. Se osaa näyttää söpöltä, herttaiselta ja ah niin viattomalta.

Yael epäilee, että se on ihmisen reinkarnaatio, joka on vahingossa uudelleen syntynyt koiraksi.

Tänään treenasimme tokossa ihan perusjuttuja eli alokasluokan liikkeitä. Paikallaoloa, seuraamista, käännöksiä, täyskäännöstä, liikkeestä maahan menoa ja luoksetuloa.

Agilityssa meillä oli perusympyrärata ja harjoittelimme radan lukua sekä keppejä. Roosa ohjasi Nooraa ja se meni hyvin. Myös Aku on edistynyt sekä tokossa että agilityssa. Noora jäi yöksi Michaelin ja Roosan luokse, saa nähdä kuinka pitkäksi aikaa. Tänään Nooralla oli taas kaksi tappelua, toinen kotona Bichon kanssa ja toinen treeneissä Rouskun kanssa.

Ei, tämä tarina ei kerro ruoansulatuksestani, vaan villakoiran omistajan tavasta viettää leppoisaa sunnuntai-iltapäivää.

Yael auttoi minua laittamaan liukuhihnalla pikkukoirat: Nooran, Niinan, Rouskun ja Danan ja siihen meni meiltä kahdelta kaksi tuntia. Toinen pesi ja föönasi ja toinen leikkasi turkkia. Konetyöt jaoimme puoliksi. Aikaa kului noin tunti / koira.

Sitten Yael löi hanskat naulaan ja jätti minut laittamaan Bichoa omin voimineni.  Bichon sain pestyä ja laitettua puolessatoista tunnissa.

Naapurin tyttö haki Bichon, Nooran ja Rouskun ulos parin tunnin lenkille ja samoihin aikoihin tuli trimmaukseen aprikoosikääpiö ihan huovassa ja sitä laitoinkin sitten kaksi tuntia. Leikkasin sen lyhyeen turkkiin, mutta kyllä siinä vielä on työtä useammaksi tunniksi. Jalat ja toinen kylki ovat vielä huovassa. Omistaja lupasi ahkeroida karstan kanssa.

Tänään oli ensimmäiset treenit kesätauon jälkeen ja harjoittelimme hieman vaikeammalla radalla ohjausta ja takaaleikkauksia ansaesteiden kanssa.

Niina meni hyvin, se on aika ilmiömäinen, kun tekee hyvää rataa.

Rousku meni paremmin kuin yleensä. Olen ilmoittamassa sitä KKK:n kisoihin ja sillä on teoreettiset mahdollisuudet nollarataan. Suurin haaste on saada se liikkumaan eteenpäin, koska jos ohjaus on sekunninkin myöhässä, se alkaa paimentamaan (= haukkuu, hyppii vasten ja puree). 

Aurinko paistoi ja piristyin itsekin kun treenit sujuivat koiriemme osalta yllättävän hyvin. Treenikavereina oli villis, joka oppi tänään reagoimaan taputukseen todella hyvin (tiukat käännökset) ja lyhytkarvainen collie, joka myötäilee todella kauniisti ohjaajansa käsiohjausta.

Aamulla pesin Bichon ja tavoitteena oli saada terrierileikkaus kasaan.

Päivällä käsittelyssä oli Dana...

***

Tässä Danasta "korjailtu" versio (15.7.), selkälinjaa on vedetty reippaasti eteenpäin ja yläosaa kevennetty. Kiitos Sari : )

Näyttelytrimmaukset edelleen mielessäni, trimmasin tänään Rouskun. Se oli kuin perunapelto, mutta turkkia edelleen niin vähän, että vakavasti otettavaa muotoilua voi harkita vasta muutaman kuukauden päästä.

Olisin trimmannut myös Nooran, mutta juuri kun olin aloittelemassa trimmausta, naapurin tyttö haki ulos Nooran, Rouskun ja Bichon... Ei auttanut muu kuin ottaa sohvalla lepoasento ja odotella koirien paluuta : )

Sitten olikin jo niin myöhä, ettei millään enää kerinnyt laittaa kahta koiraa.

Nyt lomalöhöillessäni ajattelin, että voisin alkaa opettelemaan näyttelytrimmausta. Katselin netistä upeiden näyttelypuudeleiden kuvia ja näin kuinka omat koirani voisivat myös olla naapuruston hämmästelyn kohde. Siis kerrankin positiivisessa mielessä...

Onneksi minulla on koiria omasta takaa, joilla voi harjoitella. Niina oli ensimmäinen koekaniinini. Otin kuvia, joita voin kriittisenä vertailla vasten oletusarvoani näyttelyleikkauksesta.

Etuosa, joka on ollut mielestäni kaikkein vaikein leikata, on hieman outo. Miten rinta yhdistetään jalkoihin?  Etujalat ovat ok, hyvällä tahdolla ne voi kuvitella pylväiksi. Jalan alaosasta puuttuu karvaa.

Takajalat näyttävät vähän oudoilta, mutta en tiedä, johtuuko se karvan puutteesta kriittisissä paikoissa.

Isoturkki ei ihan muistuta munaa, mutta toisaalta toinen puoli oli jo lähtötilanteessa litteämpi kuin toinen puoli (seli seli). Vyötärö löytyy, mutta onko se oikealla kohdalla?

Mutta apua, Niinan takapuoli on lättäpeppu, lonkan kulmaukset puuttuvat täysin : (

***

Tässä neuvoja ystävältäni, joka trimmaa todella kauniisti (eli ei kun sakset käteen):

Pienillä muutoksilla tuosta tulee ihan näyttävä.Vaikka turkkia olisi vähän, niin painopiste mielummin koiran yläpuolella kuin alapuolella. Eli vaikutelmasta saa kevyemmän pienillä muutoksilla. Ryhtiä Toplineen, poistamalla porras selän päällä ison turkin ja pepun väliltä, kun kerran niskassa karvaa puuttuu. Rinta on aika hyvä, mutta pientä tuunausta. Etujalat suoriksi pylväiksi. Maha näyttää sisään vedetylle ja ryhti näin kyömyselälle, joten mahalinjan ja takajalan liitokseen pientä tuunausta.

Juuri kun alamme hermostua Danan temppuihin, se päättää aina söpöillä. Eilen se nukkui silkkityynyn päällä niin viattoman suloisena ja se keräsi myös pisteitä, kun mieheni ja lapset lähtivät pyöräretkelle. Se käyttäytyi NIIIIN kauniisti, eikä yrittänyt tappaa ketään pyöräreissulla.

Miten niin kiltistä äidistä kuin Niina voi tulla sellainen tytär kuin Dana?

Tässä päivänä eräänä tyttäreni kävi vastaanottamassa ja purkamassa pakaste-erää Camillan luona. Camillalla on kissa nimeltä Delfoi. Delfoi on parempi vahtikoira kuin Camillan neljä koiraa yhteensä, koirat tosin eivät olleet kotona... Kun Yael oli astumassa sisään, hän joutui perääntymään, sillä Delfoi juoksi ovelle häntä ja karvat pystyssä kiukkuisesti sähisten ja sylkien.

Hetken aikaa oven raosta turvallisesti lirkuteltuaan Delfoille, Delfoi tunnisti Yaelin ja perääntyi rauhoittuneena olohuoneeseen pöydälle nukkumaan.

Dana oli Delfoin suhteen varuillaan kun he odottelivat pari tuntia pakastekuorman saapumista. Dana oli Yaelin sylissä ja Delfoi pöydällä. Sitten Delfoi päätti nousta pöydältä tunnin verran siinä loikoiltuaan ja tulla Yaelin syliin. Silloin Danan pinna petti. Se päätti hyökätä henkeään uhmaten Delfoin kimppuun. Onneksi Yael sai pidettyä Danan kiinni, sillä voimme vain arvata kumpi olisi voittanut. Iso kissa, joka tappaa todistetusti rotan mennen tullen hiiristä puhumattakaan vai vajaa kolme kiloinen vajaahampainen Dana? Dana raapi Yaelin kädet lähes verille yrittäessään hyökätä, sillä se itse oli varma voitostaan röyhkeää kissaa vastaan.

Delfoi perääntyi suosiolla toiseen huoneeseen hieman loukkaantuneena ja katsokaa Danan ilmettä sen peloteltua Delfoi pois. Jaa'a, taitaa taas kestää ikuisuus, ennenkuin saamme Danan vakuutetuksi, että sen EI tarvitse puolustaa Yaelia. Ei agilitykentillä, ei kotipihassa, ehdottomasti EI missään!

Tänään oli City-Puudeleiden järjestämä villakoiralenkki ja lähdimme sinne oman laumamme kanssa sekä joukon vahvistuksena esikoiseni tyttöystävä ja isovillakoira Aku.

Alussa koirat ottivat hurjan vauhtispurtin, sitten ne rauhoittuivat odottelemaan, että muut saapuisivat paikalle. Itse asiassa ne käyttäytyivät todella kauniisti, kun lisää autoja ja koiria saapui parkkipaikalle. Mutta odottaessa, arvatkaapa kuka löysi hyvän mutaojan?