Tänään oli tokokisat, Rouskulla tuli kakkostulos, nouto meni vähän vinksin vonksin... Jos se olisi onnistunut, ykköstulos olisi ollut taskussa.

Yael ohjasi tänään Honeya, kun halusin nähdä, meneekö se Yaelin kanssa paremmin kuin minun kanssani. Yael ei jännitä, minä jännitän. Kolmostulos, Honey jaksoi keskittyä liikkeestä seisomiseen asti, sitten sillä alkoi ote lipsua ja meni hieman hupailun puolelle. Paikallaolossa sillä oli vieruskaverina upea mustaterrieri, joka olisi saanut ykköstuloksen, ellei olisi kävellyt hyppyä nurin.

Yael järjesti trimmauskurssin pennuillemme. Tässä kuvasatoa, jos olen sotkenut kuvat ja koirat, kommentteja saa lähettää :)
Yllä Jade ja Hope. Alla Chanel ja Jessie.



Alla Julle ja Cessi.

Omenapuun vartteet näyttävät onnistuneen hyvin. Sinivuokot kukkivat, samoin krookuksia oli kukassa. Höperö Honey juoksi suoraan järveen (useamman kerran kielloista huolimatta) ja sen jälkeen pyöri nautinnollisesti myyränkolon päällä Rouskun avustamana. Valitettavasti minun täytyy myöntää, että koirani ei ole neiti-ihminen, vaan porsas. Porsas, joka OLI vastapesty ja trimmattu.

Kuvista voi olla vaikea päätellä, mutta kyseessä on pentukurssin viimeinen kerta. Kaikki olivat edistyneet hurjasti. On aina yhtä hämmästyttävää nähdä, kuinka kolmessakin kerrassa koirakot edistyvät. Hieman harmitti, ettemme päättäneet tehdä pentukurssista viiden kerran juttua.

Kuvissa on tunnin loppuosasta kuvia, kun pennut pääsivät leikkimään ja riehumaan keskenään. Kaikilla oli mukavaa ja Honeysta oli kiva leikkiä pentujensa kanssa.

Lämpötila lähenteli ulkona kesää ja lähdimme mieheni kanssa kävelylle. Lumi ja Niina kävelivät kauniisti, mutta Honey pinkoi ihan villinä pitkin metsää. Alla hieman tärähtänyt kuva, mutta paikka paikoin metsässä oli vielä lunta ja lumi suli vauhdilla isoiksi mutalätäköiksi. Arvatkaapa kuka pinkoi riemu rinnoin lätäköstä toiseen tien toiselta puolelta toiselle. Jos minulla olisi ollut parempi kamera mukana, olisin varmaan saanut kauniita kuvia lentävistä vesipisaroista.

Ps. Jos joku miettii missä Dana on, niin Dana on ollut niittämässä mainetta ja kunniaa Junior Handler kehissä tämän viikonlopun JH1 ja JH4, sekä Match Showssa PUN2.

Tänään korkkasin kisakauden alkaneeksi. Testasimme lähtötason ilman harjoittelua (ei ollut aikaa kaiken kiireen keskellä) ja nollat viuhuivat, mutta luoksepäästävyys oli 10 (hyvä hyvä). Paikallamakuu ja luoksetulo onnistuivat hyvin (hyvä hyvä). Noiden lisäksi ei kauheasti loistokasta kerrottavaa sitten olekaan. 

Honey päätti ensin leikkiä maasta löytämällään namilla heittelemällä sitä ilmaan. Se ei toki syönyt sitä, sillä makupala ei vastannut sen käsitystä syötävästä ruoasta. 

Sitten luultavasti Honeyn päivän kohokohta, se metsästi näyttävästi muutamalla iloisella loikalla perhosen. Yleisöllä oli hauskaa ja tuomari antoi kokonaisvaikutelmaksi 8,5, koska koira oli niin iloinen.

Koska olimme jo häpeän tuolla puolen, yllätyimme iloisesti, kun saimme tsemppipalkinnon :)
FinnAni-hallille kaksi yhden tunnin treenikertaa, ei hassumpaa. Pienet treenit voisivat olla paikallaan ennen virallisia kisoja.

Lähes kaikki Honeyn pennut pääsivät pentukurssin ekalle kerralle. Honeysta oli mukava nähdä lapsiaan ja lapsista oli kiva nähdä äiskää. Perhepotrettiin otettiin useampi kuva.

Olipa mukava nähdä kaikkia tuttuja! 

Yaelin sanoin: "Siis vau. En osaa sanoa muutakaan. Pennut oli aivan upeita. Jokainen oli persoonaltaan loistavia ja lystikkäitä lapsia. Erityisesti silmiini osui Chanel joka oli juuri niin täydellinen kuin muistinkin. Vau.

Pentutapaamisessa oli siis mummomme Niina 12v ja Dana 9v, Honey 2v, Honeyn kaikki vauvat Chanel, Jade, Jessi, Julle ja Kamu 3kk, Snögön vauva Cessi 7kk, Rouskun "vauvat" Jasu ja Junior 3,5v, Pöffelin pentu Maddy 1,5v sekä Chili 1v.

Isoissa pennuissa oli Niinan, Danan, Maddyn ja Honeyn lisäksi Rousku 6,5v, Windy, Windyn sisko Bella 2v ja niiden puolisisko Doro 4v. Tulipa hyvä mieli kun tuli tavattua taas monia kasvatteja ja ihmisiä :)"



Vapaaehtoiset pääsivät konetöitä harjoittelemaan (testailimme hieman, onnistuuko), mutta kaikilla pennuilla konetyöt sujuivat loistavasti.



Yritimme yhteispotrettia. Lopputulos: minulla on kymmeniä kuvia koirien peräpäästä (toki kauniista sellaisista).



Alla pikkupentujen yhteispotretti ja sitten vähän vanhempaa vuosikertaa.

Tein etätöitä ja ehdin katsella koirien touhuja. Honey nosteli lelujaan yksitellen kopasta matolle ja asettui leikkimään ja nauttimaan olostaan. Se leikki pitkiä pätkiä useaan otteeseen.



Lopulta se uuvahti ja piti hyvin ansaitun levon.

Leijuuko auto takanamme? Ei, vaan pääsimme autokorjaamolle leikkimään automekaanikkoa ja olimme isona apuna : )

Mikäs paikka tämä on? Mitä tuolla tehdään??? Kukas sinä olet? Mikäs tämä sininen juttu on? 



Ai, etten minä osaa doboilla? Ok, no ehkä tämä dobopalloni on vähän lapsellinen, mutta vau, mitä kaikkea osaan tehdä sen päällä!!!



No okei, aika aikaa kutakin, lelut on silti aika kova juttu!!!

Mitä kivaa voi keksiä kahdelle energiaa pursuavalle pojalle, kun Hoplop ei huoli karvaisia lapsia? Agilitykenttä vastaa kahta Hoploppia! Tilaa juosta! Hei, mä juutuin, miten tästä pääsee eteenpäin???



Älä nyt nössöile, kuka nyt rimaan juuttuu???



Hei, mikäs juttu tää on???



Hei, täällä on myös leluja!!! Hippa on kivempaa! Leluja on kotonakin!!!

Pojissa on energiaa kuin pienessä kylässä ja niinpä ne pääsevät usein pihalle höyryjä päästelemään. Pojat rakastavat riekkua ulkona ja Honeysta on hauskaa vauhdittaa niiden leikkejä.

Hieman haikeaa, eilen tyttöpennut lähtivät uusiin koteihinsa, ne ovat nyt 8-viikkoisia. Toisen pojan perhe lähtee hiihtolomaksi ulkomaille, joten poika lähtee uuteen kotiinsa vasta hiihtoloman jälkeen. 

20.2. Tänään meillä nukuttiin yö läpi ja pojat heräsivät vasta herätyskellon soidessa. Historiallinen hetki, sanoisin :)

 

Pennut kasvavat, ne leikkivät jo villejä leikkejä. Ne osaavat hypätä korkealle ja juoksevat vauhdilla eteisen ja olohuoneen väliä.

Honey imettää yhä säännöllisesti eikä näytä sen kummalisemmin edes yrittävän vieroittaa pentuja. Windy leikkii pentujen kanssa, se ei oikein tiedä, mitä tehdä, kun viisi pentua hyökkää sen varpaita puremaan. Windy parka vain katselee ja nostelee jalkojaan.

Pennut kasvavat ja Windy rakastaa niitä yli kaiken.

Yaelin sanoin:"Ah, nää pennut on niin ihanii, jokaisella on oma ihana persoona. Jo syntymästä asti jokaisesta tullut mielikuva ja kyllä se on vahvistunut viikko viikolta. Nää on niin hauskoja ja rakastaa ihmisen seuraa, nauttivat sylissä hengailusta. Windy on jälleen pentusten ehdoton suosikki. Pihalle kun tullaan, niin Windy jo lentää autosta oven luokse ja kun ulko-ovi aukeaa niin Windy ryntää suoraan pentujen luo. Se räkää kaikki pennut läpi ja häntä heiluu koko täälläolo ajan. Leikki menee niin, että Windy tökkää jokaisen pennun kumoon päällään ja pennut aina nousevat uudestaan ja juoksevat läpsimään Windyä nenään ennen kuin kaatuvat takaisin maahan. Sekä pennut että Windy nauttivat toistensa seurasta rajattomasti. Ne leikkivät niin pitkään kunnes pienet tipahtavat unten maille. Pennuilla on myös liotettua kuivamuonaa jota ne popsivat suuhunsa ennen kuin Honey-the-maitokuorma saapuu paikalle. Kyllä tulee niin hyvälle tuulelle kun katselee pikkuisia ja niiden touhuja :)"

 Ja alla "Honey-the-maitokuorma", Honey parka ei ole ihan missimitoissa, mutta maitoa kyllä riittää. Yleensä kun Honey imettää, käytän tilaisuuden hyväkseni ja siivoan pentuaitauksen.

 "Hei, vähän noloa! Älä nyt kuvaa, kun olen pissillä!". Yael sanoo "potalla"  

Pennut osaavat aika hyvin käydä pissa-alustalla pissalla herättyään.

 Pennut leikkivät jo hurjina keskenään ja leluilla.

 V.sin poika poseerausharjoituksissa.

 "Nyt kyllästyttää!" ja kuka odottaakaan tilaisuuttaan? Windy haluaa heti tietää, mitä poika puuhasi.

 Leikitään, riehutaan, kunnes nukkumatti heittää unihiekat.

Hulivilipoikamme Agidream's Jukebox

Yaelin suosikki Agidream's Jasmine

Totinen torvensoittaja Agidream's Jaguar

Tättähäärä Agidream's Jade yllä ja alla pienin, mutta ei vähäisin Agidream's Jessie.

Pentuaitauksessa on vipinää. Kävely sujuu jo sutjakasti, leikkimurinaa kuuluu ja kaveri tönäistään huoletta kumoon. Kiinteä ruoka kiinnostaa kovasti, liotettu ruoka maistuu myös mammalle, joten ruoan menekin arvionti on hieman hankalaa. Mammalle ruoka maistuu sen verran, että vartalo malli alkaa olla aika "tanakan" puoleinen.

Pesulla on käyty ja naamat on ajeltu. Alla kuvassa nassut vielä luonnonkauniina. Pojat etsivät kotia, toinen sporttinen menomono ja toinen rauhallisempi pohdiskelija. Yksi tyttö etsii kotia.

Ps. Ai mitä pennut tekevät ammeessa? Teen etätöitä ja minulla oli elämää tärkeämpi kokous. Pienet kiljukaulat tarvitsivat paikan, jossa ne voivat huoletta pitää ääntä. Niinpä tunnin päikkärit otettiin ammeessa, mamma tosin oli alussa mukana antamassa maitohörpyt unilääkkeeksi. Kun kokous loppui, pienet uinailivat sikiunessa.

Hei, me mitään vauvoja enää olla! Ensiaskeleet on otettu ja vauvakoppa heitetty varastoon. 

Ok, no myönnetään, vaikka me ollaan jo otettu ensiaskeleet, niin parasta silti elämässä on lämmin maito  

16.1. Olen tehnyt etätöitä ja seuraillut pentuaitauksen touhuja. Vaaleansininen poika on todella motorisesti lahjakkaampi kuin sisaruksensa, se kävelee säännöllisin väliajoin pissa-alustalle, tekee pissat ja palaa nukkumaan. Se huomaa, jos mamma on torkuilla aitauksen ulkopuolella ja yrittää kiivetä äitinsä luokse, se myös tapailee leikkiä läimimällä sisaruksiaan.

15.1. Jessie on löytänyt kodin, kiva tuttu perhe.

Pennut täyttivät perjantaina 2 viikkoa ja niiden hoitaminen on helpottunut. Ne liikkuvat jo omatoimisesti ryömimällä ja silmät ovat viiruina auki. Ne syövät kolmen tunnin välein ja väliajat Honey ottaa lunkisti. Öisin herään pentujen nälkään herkemmin kuin Honey, joten joudun huhuilemaan sitä syöttämään. Kun se herää sikiunestaan, se löntystelee kiltisti pentulaatikolle.

Minä muistutan hieman Zombieta, kalpeat kasvot ja mustat renkaat silmien alla, mutta pennut voivat loistavasti.

"Honey, mitä sinä teet?" "En mitään, eikö tässä muka saa maata muina miehinä?" "Honey, heti pois sieltä Lumia pelottelemasta!" "Häh? Minähän vain makaan tässä, mitä nyt hieman tuijotan, jos se liikkuu tai hengittää liian äänekkäästi..."

"No onko nyt sitten parempi? Ai miten niin kiinteä tuijotus?"

Pennut ovat viimein lähteneet kasvuun, paino laski alussa ja vierähti hetki, ennenkuin ne saavuttivat takaisin syntymäpainonsa. Nyt kasvu näyttää tasaisen varmalta. Yael tuli yöksi niitä vahtimaan, minä aion nukkua yhteen pötköön koko yön pitkästä aikaa. Yksin niitä ei vielä uskalla jättää, onneksi Danielkin on ollut vapaaehtoisena lapsenvahtina.

Pennuilla on nyt kaulapannat ja luonteissa on eroa jo ensimmäisenä päivänä. Sininen poika suunnistaa syömään määrätietoisesti, syö ja nukkuu. Vaaleanpunainen tyttö häseltää ympäriinsä, jos joku on lentänyt selälleen, jos joku on eksynyt pentulaatikossa, niin tiedän jo, kuka se taas on nostettava takaisin äidin luo.

Honey parka oli suuri kuin tynnyri, mutta viime yönä alkoi vihdoin tapahtumaan. Tyttäreni oli jo edellisenä yönä harjoitellut vauhdikasta saapumista tänne meille, joten nyt juttu sujui sutjakkaasti. Hyvä niin, sillä jos kyseessä ei ollut syöksysynnytys, niin melko reipastahtinen synnytyksen aloitus kuitenkin. Kymmeneltä alkoi hieman supistelemaan (mietin vielä, olikohan kyseessä väärä hälytys) ja 23.38 syntyi ensimmäinen pentu. Sitten niitä putkahtelinkin tasaiseen tahtiin, viimeinen syntyi 2.44 ja me pääsimme siivottuamme sotkut nukkumaan kolmen jälkeen.

Ihana joululahja meille, kaikki pennut terveitä ja reippaita, Honeylta tulee tosi hyvin maitoa ja pennut ovat hiljaa. Terveisiä isäpapalle!
 

23.38 poika 163g
00.07 tyttö 129g
00.39 tyttö 141g
1.03 tyttö 161g
2.44 poika 156g

Pennuista lisätietoa: http://www.agidreams.fi/pentukoppa

Windyllä lonkat A/A, polvet 0/0, kyynärät ja silmät ok.

Honeylla polvet 0/0, silmissä ylimääräisiä ripsiä ja sikiöajan kalvoja.

Naomilla polvet 0/0, silmissä hieman sikiöajan kalvoja.

Maddylla polvet 0/0, , silmissä ylimääräisiä ripsiä ja sikiöajan kalvoja.

Disticiasis = ylimääräiset ripset luomien sisäpuolella
Joillakin roduilla karvat ovat niin pehmeitä, etteivät aiheuta oireita. Oirehtivilta koirilta karvat poistetaan yleensä polttohoidolla, ennuste hyvä. 

PPM - Membrana Pupillaris Persistens eli iiriksen kehityshäiriö
Koiran silmässä on sen syntyessä kalvo, joka yleensä poistuu ennen kuin koira täyttää vuoden. Jos näin ei käy koiralla on silmissä pysyviä säikeitä eli tuon kalvon jäänteitä. Sairaus ei etene.

 

Olin jo heittämässä hanskoja naulaan, kun mikään ei toiminut. Tänään menin ulos valmiina laskemaan kymmeneen kymmenen kertaa, mutta Honey oli kuin enkeli. Kaikki liikkeet toimivat ja Honey teki ne napakasti ja reippaasti. 

Uudella innolla treenaamaan : )

Ensin oli Honeyn vuoro ja kolmos tulos irtosi (pisteitä 111). Luoksepäästävyys ja paikallaolo olivat kymppi : ) Olin tuloksesta todella iloinen, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. 

Yael kisasi Rouskun kanssa avoimessa luokassa ja jännitin  suoritusta melkeinpä enemmän kuin omaani.

Mutta konkari oli konkari ja nappasi ykkössijan luokassaan. Hyvä Rousku!!!

Ystävänpäivänä hunajapupuni täytti vuoden.

Aamulla lautalle ja suunta kohti Tallinnaa. Alku ei ennustellut hyvää, Honey oli merkitty luetteloon keskariksi. Sitten kehät jo alkoivatkin ja Honey oli melkoinen yllättäjä, kuvassa alhaalla oikealla näette, se lähes liitää kehässä.

Poseerausta, poseerausta...

Ja voila, se sai juniorisertin : )

Tuomarina Rainer Jacobs, Saksa.

Sitten olikin paras narttukehä ja musta hevosemme sai paras narttu tittelin. Se voitti mm. kaksi valioluokan narttua, Backseats Driver's Fleurdecapucinen ja Caspian Line's Greenlandian (2).

Sitten vielä VSP ruusuke ja päivä alkoi olla pulkassa. 

Olipa päivä, ylihuomenna Honey täyttää vuoden, Onnea jo etukäteen synttärisankarille.

German:
Vorzügl. Hündin; feminin aber substanzvoll; vorzügl. Kopf; dunkelbraune Augen; korrekte Ohren; vorzügl. Gebäude; sehr gute Winkelungen; vorzügl. Im Haar; vorzügl. Bewegungsablauf mit sehr viel aktion.
 
English:
Excellent bitch; feminine but solid texture/body; excellent head; dark brown eyes; correct ears; excellent structure; very good angles; excellent hair; excellent course of movement with plenty of action.

Lisää kuvia Honeysta, mustan koiran kuvaaminen on haaste, toivelistalla on uusi kamera, joka pystyisi ottamaan kuvia myös hieman huonommissa valo-olosuhteissa.

Saimme Windyn, Honeyn ja Snögön trimmatuksi näyttelytrimmiin, Snögö oli meillä viikonlopun. Pesin siis kaikkiaan viikonloppuna viisi koiraa, joista yksi iso.

Konalassa tahkosimme perussetin koulutuksia, Margitin näyttelytreenit menivät ok, agilityssa aloitti uusi ryhmä (oli kiva nähdä Emmanuelia, Rouskun poikaa), omat treenit olivat melko tehokkaat, sitten oli näyttelytreenit ja sokerina pohjalla Camillan treenit.

Kävin läpi kaikki alokasluokan liikkeet Honeyn kanssa ja se menee melko kivasti. Nyt vain liikkeiden venyttäminen kisan omaiseksi ja käsimerkit pois, niin se on siinä. Agilityssa puomi sujui ok.

Honeysta saa harvoin kauniita kuvia. Yleensä se on Windyn kuolan kuorruttama ja näyttää siltä, kuin kukaan ei olisi koskenut siihen karstalla ikinä. Tuo kuva on vähän epäselvä, mutta pidän siitä silti.

Lauantaiaamuna lähdimme Honeyn kanssa kaupunkijäljelle. Meillä oli vieras koira etsittävänä ja kaikki aamun koirien ulkoiluttajat häiriötekijöinä lähiössämme.

Honey etsi kuitenkin hienosti ja pysyi jäljellä. Se meni hieman ohi (4 m) ja huomasi hukanneensa jäljen, kääntyi takaisin ja voila, hukassa ollut löytyi : )

Hyvä Honey!

Honeylla (9 kk) alkoi juoksu ja tänään kun pesin sen, niin ihme oli tapahtunut. Karstassa näkyy irronneet karvat koiran ollessa valmis = karvaa ei enää irtoa nimeksikään, enkä löytänyt yhtään uutta takkua. Halleluja. 

Pakko merkitä tämä aikakirjoihin, Honey täytti 14. päivä viisi kuukautta. Tänään se tappoi elämänsä ensimmäisen päästäisen mökillä. Tähän mennessä tiedän vain Rouskun pennun Jasun (2,5 kg), joka tappaa hiiriä ja kantaa niitä ylpeänä omistajilleen. 

Honeylla on siis metsästysvaistot tallella. Päästäiseltä oli taitettu niskat nurin. Voi päästäis-parkaa. Voi Honey Bunny...

On vaikea kuvailla sanoin, miten läheiset ystävät Windy ja Honey ovat... Ehkä muutama kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kun ne ovat yhdessä, ne painivat keskenään tai nukkuvat sylikkäin. Windyä on ehdottomasti kielletty läimimästä tassuilla, joten se leikkii päällään.

Kun se avaa suunsa, koko Honey uppoaa sinne. Arvatkaapa onko Honey kuorrutettu Windyn kuolalla? Jos näette pienen karun näköisen villakoiran Espoossa, se ei johdu siitä, etteikö sitä pestäisi... Sen ulkonäkö johtuu sen isosuisesta kaverista, joka kuolaa...

Honey ei leiki yhtä nätisti kuin Windy, Honey käyttää Windyn jalkoja ja korvia lähinnä leluina. Se ottaa niitä kiinni ja ravistelee tapporavistuksia. Windyllä ilmeisesti ei ole kipukynnystä, sillä se vain ottaa Honeyn varovasti suuhunsa ja kaataa sen painiotteella alas.

Meillä oli vain pentuja mukana. Windy meni mainiosti, samoin Naomi. Honeykin alkaa jo kiihdyttelemään aika ajoin radalla.

Välillä Honeylla on vauhti päällä, mutta välillä vielä tahmataan yksittäisesteillä.

Akulla vauhtia riittää vaikka muille jakaa.

Bicho oli juoksujen jälkeen taas mukana treeneissä. Se juoksee kuin muuli, mutta hölkyttää kyllä kiltisti mukana.

Naomi ja Honey olivat myös mukana, kumpikin edistyy mukavasti. Kumpi on kumpi? : )

Honey edessä, Naomi takana.

Windy meni radan ja se juoksee jo melko puhtaasti. Treeneissä olivat myös Freddy ja Aku.

Mutta, mitä ihmettä, miksi Yael juoksee kuin häneen olisi iskenyt noidannuoli???

Tässä löytyy syy:

Honey ei ole yhtä taitava kuin Windy, esteillä vielä keskustellaan niiden syvällisestä merkityksestä...

Agilitya auringossa, nautin täysin sydämin lämmöstä ja auringon paisteesta.... Rousku irtosi hyvin, Windy juoksi suoraan siivekkeiden välistä. Windyllä kepit, putki ja rengas sujuvat hyvin.

Naomi ja Honey vielä vähän tahmaavat siivekkeillä, mutta putki ja kepit sujuvat.

Alla Honeyn kepit ja Juniorin startti. Junior menee koko ajan paremmin.

Alla Snögö, jonka liikkuminen paranee koko ajan.

Kesä on tullut myös agilitykentille, Rousku ja Niina treenasivat Yaelin kanssa. Alla Freddy ja Boris lähestymässä keppejä. Harjoittelimme eteenpäin menoa, puomin kontaktia, rengasta ja keppejä.

Windyllä oli hauskaa, kun vihdoin oli sopivan kokoinen leikkikaveri.

Mutta ettei olisi mennyt ihan huvin puolelle, niin Windy ja Honey harjoittelivat perusasioita. Windy meni jo koko radan tosi hienosti (rimat maassa), Honey vasta opettelee agilityn ensi askelia este kerrallaan.

Kesä on siis tullut, linnutkin saapuvat Suomeen : )

Jälkitreenit menivät meidän osalta harakoille. Lotta ja Roosa treenasivat, mutta Yael oli tentissä ja juuri kun olin ottamassa koiria autosta, puhelin soi. Brasiliassa oli lyhytsanomakeskuksen päivitys epäonnistunut ja asiakas ymmärrettävästi hieman kiihtynyt.

Puheluita tuli, joten luovutin... Jatkossa täytyy muistaa laittaa puhelin äänettömälle, vaikka en taida voida tehdä niin.

No koirilla oli hauskaa, ne leikkivät ja Bicho nautti possun korvaa takapenkillä, mitä Honey ja Naomi himoitsivat.

Kuvasta ei ehkä käy ilmi, mutta Honey on löytänyt sielun ystävän. Samoin Windy. Minua hirvittää niiden kokoero, mutta leikit sujuvat silti nätisti. Ne jaksavat painia tauotta, aina kun tapaavat.

...on pensas, joka on aika VAU!

a) haluan kasvattaa koirilleni tuollaisen turkin
b) haluan puutarhaani tuollaisen pensaan.

Kyseessä on puksipuu, jota Britt-Louise on muotoillut jo 9 vuoden ajan.

Käykää tutustumassa kotisivuihin...

Windyn agility alkaa jo sujua. Se harjoittelee rimat maassa, mutta osaa jo juosta siivekkeiden läpi melko suoraan.

Alla vasemmalla Honey ja oikealla Naomi näyttävät kuinka kepit mennään.

Sitten tytöt juoksivat yhdessä putken läpi niin, että humahdus vain kävi. Sen jälkeen Honeyllä vain suti tyhjää, kun se halusi mukaan.

Sää oli mitä mainioin ja minulle tuli hiki, kun ryntäilin puskat ryskyen Bichon jäljessä. Minusta melkein tuntuu, että se sai idean päästä kiinni. Etsimme Yaelia ja Rouskua (ja päinvastoin). Plussaa on se, että Bicholla on vetovaljaat ja se jaksaa vetää minua perässään. Miinusta se, että jos maa on hiukankin liukas, lennän kuin leppäkeihäs sen perässä.

Rouskukin osoitti häivähdyksen siihen suuntaan, että se tiesi mitä oli tekemässä. Treenasimme myös Danan ja Niinan kanssa. Yael oli Danan parina ja teidän olisi pitänyt nähdä Danan ilme. "Yael, eikö sinusta ole jo ollut tarpeeksi riesaa, nyt vielä hukkaat lauman metsään ja MINÄ, MINÄ joudun etsimään ne... Mutinaa, mutinaa".  Niina oli minun parinani ja se oli taitava niinkuin aina.

Roosa oli Akun ja Eetun kanssa mukana treenaamassa, Anna Snögön ja Lotta Lillan kanssa.

Etsintöjen välissä päästimme koirat leikkimään parkkipailla.

Tänään oli pentutapaaminen ja onnistuin unohtamaan kameran kotiin. Yael nappasi kännykällään kuvan, jossa Honey jahtaa Windyä.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, mutta ällistyttävän kylmä, kun tuuli puhalsi ja aurinko meni pilveen. Leiriydyimme kehän laidalle odottelemaan vuoroamme. Vedimme lyhyet tokotreenit Rouskulle, Bicholle ja Niinalle odotellessa. Otimme myös Bicholle kolme näkölähtöä. Älkää kysykö, miten meni...

Kuvia Honeysta, joka keksi puhdehommaa odotellessa.

Windy löysi melkein päivälleen saman ikäisen leikkitoverin ja kuten kuvista näkyy, hauskaa oli.

Windyn väri on edelleen arvoitus, mutta ehkä vain kuvittelen, mutta se on muuttumassa valkoisemmaksi. Itse asiassa sillä on valkoisia laikkuja, jotka leviävät...

Freddy sai sinisen nauhan, kuten myös Snögö.

Sinisen nauhan ottivat myös Rousku ja Junior. Päivän ainoa punainen nauha meni Windylle.

Snögö tuli kakkoseksi sinisten kehässä, onneksi olkoon  : )

Windy, Rousku ja Freddy päättivät irroitella hieman pellolla kehien jälkeen. 

Mä löysin tän heti aamulla. Saalis tapettu ja nyt vien sen hyvään talteen.

Tuo iso höpö tuli melko aamusta tohinalla sisään ja alkoi syödä kenkiä. No, koska en halunnut näyttää ulkomaalaiselta tai muuten oudolta, yritin parhaani mukaan soluttautua paikallisten tapoihin.

Hihnakävely on tuttua ja tuon ison otuksen perässä on helppo juosta, ei heti eksy suunnasta. 

Livahdin ulos ja arvatkaa mitä löysin. Namia koko laatikon täydeltä! Yesh! Mitä? Ai miten niin pois HETI???

Miksiköhän kaikki tarinamme alkavat: "aamulla anivarhain"... No, tämäkin tarina alkaa: Aamulla anivarhain istuimme Seutulan lentokentällä odottelemassa lentoamme. Arlandan lentokentällä vaelsimme loputtomien hallien läpi kansainväliseltä alueelta kotimaan lennoille. Lopulta saavuimme määränpäähämme ja vuokrasimme auton.

Muutaman mutkan kautta suunnitimme GPS:n avulla perille ja näimme Honeyn ja sen siskon. Kasvattaja oli valinnut Honeyn meille ja valinta oli juuri se, jonka olisimme itsekin tehneet.

Näimme myös Honeyn äidin, äidin äidin ja äidin äidin äidin. Mukavia koiria.

Pihalla kasvoi upea aita, joka oli punottu. Pihalta löytyi myös mehiläispesä, Buckfasteja.

Matkalla takaisin kentälle piipahdimme paikallisessa eläinkaupassa ja kävimme MCDonaldissa syömässä.

Arvatkaa kuka on Houdini? Honey oli Mäkkärireissumme aikana tullut ulos kassista ja oli nostanut liotetun kuivamuonan etupenkille. Se oli juuri availemassa sitä, kun tulimme takaisin. Sydämeni pysähtyi ja vanhenin pari vuotta, kun näin sieluni silmillä, miltä Mersu olisi sen jälkeen näyttänyt...

Pysähdyimme vielä toiseenkin eläinkauppaan ja siellä oli koira juoksumatolla... Hmmm, ajatus tuntui vähän vieraalta noin äkkiseltään.

Kuriositeettina, akvaariossa kultakalat olivat jonossa niin kauan, että ehdin napata niistä kuvan.

Salakuljetimme Honeyn kasvitieteelliseen puutarhaan ja sen jälkeen ulkoilutimme sen. Huomatkaa poseerauskuva orvokkien keskellä  : )

Sitten matka jatkuikin lentokenttää kohti ja Honey uinaili kassissaan.

Kentällä Honey sai vihdoin ruokansa ja söi kaikki. Mekin rauhoituimme syömään, Honey kassissa pöydän alla...

Lentomme oli myöhässä, mutta onneksi oli varaevästä mukana. Maailman matkalaisemme suhtautui tyynesti kentän hälinään...

Ystävänpäivänä syntyi pikkuinen neitokainen, Zolbiets I Alwayz Be In Your Heart.

Isä on Vanelli 31 cm ja äiti Zalza 31,5 cm.

Äidin spesialiteetti on kanttarellien etsintä.