Yael järjesti trimmauskurssin pennuillemme. Tässä kuvasatoa, jos olen sotkenut kuvat ja koirat, kommentteja saa lähettää :)
Yllä Jade ja Hope. Alla Chanel ja Jessie.



Alla Julle ja Cessi.

Olipa mukava nähdä kaikkia tuttuja! 

Yaelin sanoin: "Siis vau. En osaa sanoa muutakaan. Pennut oli aivan upeita. Jokainen oli persoonaltaan loistavia ja lystikkäitä lapsia. Erityisesti silmiini osui Chanel joka oli juuri niin täydellinen kuin muistinkin. Vau.

Pentutapaamisessa oli siis mummomme Niina 12v ja Dana 9v, Honey 2v, Honeyn kaikki vauvat Chanel, Jade, Jessi, Julle ja Kamu 3kk, Snögön vauva Cessi 7kk, Rouskun "vauvat" Jasu ja Junior 3,5v, Pöffelin pentu Maddy 1,5v sekä Chili 1v.

Isoissa pennuissa oli Niinan, Danan, Maddyn ja Honeyn lisäksi Rousku 6,5v, Windy, Windyn sisko Bella 2v ja niiden puolisisko Doro 4v. Tulipa hyvä mieli kun tuli tavattua taas monia kasvatteja ja ihmisiä :)"



Vapaaehtoiset pääsivät konetöitä harjoittelemaan (testailimme hieman, onnistuuko), mutta kaikilla pennuilla konetyöt sujuivat loistavasti.



Yritimme yhteispotrettia. Lopputulos: minulla on kymmeniä kuvia koirien peräpäästä (toki kauniista sellaisista).



Alla pikkupentujen yhteispotretti ja sitten vähän vanhempaa vuosikertaa.

Ice Ice Baby kasvaa silmissä niin että kohisee. Yael otti pennun mukaansa Cessin luokse leikkimään, mikä oli kiva juttu, sillä ainokaisena pentuna, Ice Ice:lla on ollut kovin vähän ikäisiään kavereita.

Ice Ice on nyt sirutettu, rekisteröity ja siitä on otettu DNA -tunniste. Lisäksi sille on annettu parvorokotus ja parvon vahvisterokotus. Niinalla oli vatsatauti ja pelästyin:"Parvoa!". No joo, 300 euroa köyhempänä totesin, että oli aika kallis siankorva. Lääkäri totesi kyseessä olevan normaalin suolistotulehduksen.

Mutta sitten sama oksennustauti tuli myös Danalle ja Honeylle ja pentukin ripuloi ja oksenteli yhden yön. No todistetusti se ei ollut parvoa, mutta nukuin yöni paremmin, kun tiesin pennun olevan rokotettu.

Kotona elämä on asettunut uomiinsa, pentu tekee pissat ja kakat ulos. Honey on kiva korvikeäiti, jonka kyljessä on mukava nyhjöttää. Honey myös jaksaa leikkiä pitkään ja hartaasti leluilla pennun kanssa.

Aamulla otettu kuva:"No joo, ehkä matot ovat kadonneet lattioilta minun takiani, mutta onneksi täällä on isoja leluja, joiden päällä voi nukkua... Mitä? Otatko sinä kuvia???".

Olimme näyttelytrimmauskurssilla, minä leikkasin Danan, Lotta Juniorin. Hope tuli mukaan, mutta melko pian totesi paikan supertylsäksi ja päätti ottaa päikkärit. Iskä Freddy oli myös kurssilla mukana.

 

Cessi on kotiutunut uuteen kotiinsa.

Pentunen kasvaa Yaelin hellässä huomassa, he ovat käyneet shoppailemassa, pentusen äiti on käynyt vierailulla, Windy on mukava yhdistelmä purulelua ja possun korvaa, ulos on tehty pissat ja meillä pentunen riehuu kuin viimeistä päivää lelujen ja mattojen kanssa.

Tässä ote pentusen päiväkirjasta muutama päivä sitten:

"Hehe, Windy nukku sohvan vieressä kaikessa rauhassa kun pentu päätti haluta sohvalle. Se yritti hyppiä sinnikkäästi, mutta pienen kokonsa vuoksi ei päässyt lähellekkään. Pentu huomasin Windyn ja katsoi sitä hetken aikaa. Sitten se peruutti vähän ja lähti täysillä kohti Windyä ja hyppäsi sen päälle ja yritti hypätä siitä vielä sohvalle. Ei ihan onnistunut, mutta pakko se oli ottaa sohvalle kun se oli niin fiksu lapsi ;)) Olisitte nähny Windyn ilmeen kun kesken unien joku hyppää sen päälle epäröimättä :D Mahtava pikkuotus, nukkuu tyynyllä tyytyväisenä itseensä :)"

Jotta pennusta ei tulisi aivan tynnyrissä kasvanutta, tyttäreni päätti sosiaalistaa sitä ja otti sen mukaansa.

"Se nukkui illan ihan sikeesti, kun lähdin ulos, niin se edelleen nukkui ja kun Henkka tuli, niin pentu ei kuulemma edes tullu sieltä kopasta pihalle. Kun tulin takaisin, niin se ei myöskään tullut ulos, yhdet pissat se oli tehnyt alustalle.

Kun potkin aamulla Henkkaa hereille, niin pentu heräsi ja meni pissalle ja kakalle sinne alustalle ja sitten se söi ja leikki, kunnes se alkoi piippaamaan, se halusi makuuhuoneeseen... Kun se hetkeksi hiljeni, niin päästin sen tänne. Sitten se leikki Windyn kanssa ja tutki taloa. Windy makas ja leikki päällänsä sen kanssa ja pentu repi sitä poskista.

Nyt se otti mun sukan ja alko repii sitä, se haki sen siis toiselta puolelta huonetta. Nyt se repii maton hapsuja ihan raivoissaan : )

Ja vaikka se olis makuuhuoneessa, niin se käy vessassa pissalla pissa-alustalla.  Ainut vaan että Windy oli repiny nenäliinan palasiks ja pentu kantelee koko ajan kaiken maailman aarteita suussaan... Windy yrittää nukkua, mutta pentu vaan hyppii sen päällä. Nyt se vaan juoksee ympyrää ja edelleen tappaa mattoa..."

Olemme niin tottuneet kutsumaan pikku tyttöä pikku tytöksi, etten tiedä, osaammeko häntä enää muuksikaan kutsua... Kun sisko lähti omaan kotiinsa, pentuaitauksesta tuli häätö pikku tytöllekin. Mieheni piti sille seuraa ulkona, sillä aikaa kun tein puutarhatöitä.Kun siirryimme sisälle, Honey huolehti leikittämisestä. Pikku tytön hauskin leikki on Honeyn korvassa riippuminen (voi voi). Ne nuhjuavat tuntikaupalla keskenään ja hauskaa on.

Tämä on ollut vauhdikas viikko pennuille. Ne kasvavat kohisten ja uusia taitoja kertyy lähes joka päivä. Keskiviikkona pennut sirutettiin ja niistä otettiin dna-näytteet & polveutumistesti. Olen nyt päättänyt ottaa dna-näytteen kaikista koiristani järjestelmällisesti. 

Snögeli lähti kotiinsa keskiviikkoiltana ja vastoin ennakko-odotuksiani, kumpikaan osapuoli ei kaivannut sen kummemmin toisiaan. Snögö viihtyi kotonaan ja pennut viihtyivät hyvin keskenään piipittämättä. Sitten koittikin lauantaiaamu ja isompi tyttö Hope lähti uuteen kotiinsa.

Pikku tyttö jäi yksin, mutta ei yksinäiseksi, sen verran vieraita on tänään käynyt luonamme. Väliajat Honey on leikkinyt pennun kanssa.

 

Pennut ovat nyt kuusi viikkoisia ja ei voi kuin hämmästellä, kuinka aika kuluu. Viime viikon kömpelyys alkaa jo olla mennyttä ja liikkeisiin tulee päivä päivältä varmuutta. Pikkutyttö on kotia vailla, joten jos pentukuume kutkuttelee...

Jos uskaltautuu laittamaan sormensa pentuaitaukseen, sormet ovat välittömästi "tapetaan sormet" -leikin kohteena.

 

Pennut ovat nyt 5-viikkoisia ja ne ovat hauskoja : )

Ne leikkivät paljon keskenään ja myös muiden koiriemme kanssa. Honey jaksaa leikittää niitä paljon, se vie lelun pentuaitaukseen mennessään ja heiluttelee lelua pennuille. Windy ei leluilla leikittele, mutta tarjoaa itseään leluksi. Pennut hyökkäävät hurjina sen jalkaan kiinni ja korviin, jos vain otteen saavat.

Pentuaitaus oli todella onnistunut ostos, vaikka ovi on "auki" koko ajan, pennut ovat viihtyneet hyvin aitauksessa, vaikka pääsisivät kömpimään uloskin. Viihtymiseen on voinut vaikuttaa se, että aina kun ne ovat hereillä ja leikkivät, ne saavat seuraa aikuisista koiristamme.

Isompi tyttö löysi kodin tutusta perheestä.

Pennut ovat nyt 4 viikkoa ja uskomattoman suloisia. Ne kävelevät päivä päivältä varmemmin askelin, mutta muksahtelevat yhä kumoon. Uusi pentuaitaus on 10+ juttu. Pennut halutessaan pääsevät sieltä pois, mutta tähän asti ne ovat tyytyneet kurkkimaan oviaukosta. Aitaus on yllättävän tilava ja pennut tuntuvat viihtyvän siellä hyvin. Sinne mahtuu hyvin sänky ja erillinen pissa-alusta.

Aitauksen nukkumaosassa on iso pehmokoira, joka on täysin hyväksytty adoptioäidiksi. Pennut rakastavat nukkua sen alla.

Leikit alkavat jo olla hurjia, pennut hyökkäilevät toistensa kimppuun, kupsahtavat, ovat pölmästyneitä, löytävät taas toisensa ja uusi hyökkäys.

Pentuaitaus... En pidä ajatuksesta, että pennut ovat aitauksessa, sillä ne tarvitsevat tilaa liikkua ja niiden on totuttava normaaliin kotielämään. Toisaalta rauhallinen paikka, missä voi nukkua, ottaa maitohörpyt, leikkiä leluilla ilman, että Honey ja Windy nappaavat uudet lelut suusta... On myös hyvä olla turvallisessa paikka, missä ei ole sähköjohtoja eikä ahtaita paikkoja, joihin voi juuttua isäntäväen ollessa töissä.

Ensin pennut ovat niin pieniä, että meillä joku on niiden vieressä koko ajan. Nukumme lattialla patjalla niiden vieressä ja varmistamme, että kaikki pääsevät elämän alkuun. Sitten ne alkavat horjuen nousta seisomaan ja pääsevät hienosti emän luokse ilman apua. Siinä vaiheessa ensikertalainenkin emä osaa pissattaa ja kakattaa koko porukan varmoin ottein. Me siirrymme takaisin omiin sänkyihimme.

Mutta tuossa horjuntavaiheessa motoriikka ei vielä riitä ihan kaikkeen ja turvallinen paikka horjua ympäriinsä olisi hyvä olla olemassa. Jos pentulaatikko on liian korkea, ne eivät näe mitään ja korkealaitaisessa laatikossa on vaara (etenkin jos pinta-ala on pieni), että emä hyppää pentujen päälle. Usein pentulaatikon tila on hitusen liian pieni ensimmäisiin kävelyharjoituksiin.

Sitten tuleekin aika, jolloin siirrytään pikkuhiljaa kiinteään ruokaan ja emä ei enää kakata pentuja. Nukkumapaikan vaatimukset kasvavat. Turvallinen, mutta tilaa nukkumiseen, syömiseen ja kakkaamiseen. Jos paikka on kovin ahdas, pennut syövät, pissaavat ja nukkuvat ahtaassa tilassa, eivätkä opi menemään pidemmälle pissalle. Toisaalta, jos tila on täysin avoin, motoriikka ei ihan vielä riitä kotipesään paluuseen, jos on kovin pitkälle eksynyt...

Mutta nyt saimme loistavan vihjeen käyttää lasten uima-allasta pentulaatikkona. Pinta-ala on sopiva, reunat pehmeät ja ympyrää voi käppäillä turvallisesti. Tämä siis siihen asti, kunnes siirrymme kiinteään ruokaan.

Joku kysyi minulta viikko, kaksi sitten, minkä ikäisenä suosittelen pennulle trimmauksen aloittamista. Kysyjällä taisi olla kolmikuinen pentu ja hän mietti koska aloittaa. Vastasin silloin, että itse aloitamme, kun pennut ovat kolmiviikkoisia. No, nyt korjaan, aloitamme, kun ne ovat 2,5-viikkoisia.

Yael leikkasi kynnet, sillä ne olivat selvästi kasvaneet. Naamat näyttivät kuin isoilta kuin perunoilta, joten Yael vetäisi samalla konetyöt.

Pennuilla on silmät avautuneet ja isompi tyttö kävelee horjuen askelia. Pikkusisko syö ja nukkuu. En uskonut, kun Yael kertoi, että isompi tyttö murisee. Mieheni vahvisti, pentu oli murissut hänellekin. En uskonut. Yael otti pennun syliinsä ja silitti vastakarvaan: MURRRRRR

Saatte arvata, kuka on muuttanut lattiallemme takaisin? Viiden pisteen vinkki: Hän muutti jo pois ja asuu muualla. Kolmen pisteen vinkki: Hän toi mukanaan kolmen koiran lauman. Yhden pisteen vinkki: Hänellä on lehmän kokoinen koira, nimeltä Windy. 

Huomatkaa Lumi, joka on kotiutunut hyvin, se on vallannut ko. henkilön tyynyn. Heti kun pennut nukkuvat yönsä läpi, häädän lauman lattialtani.

***

25.8. Status päivitys ko. henkilöltä: "Olo oli kuin prinsessalla herätessäni. Selkä ihan kipeä, patjan alla oli varmasti herne. Kun lopulta pääsin ylös ja sain heitettyä ylimääräiset koirat naamaltani, tyynyltäni, mahani päältä ja potkittuani niitä hieman pidemmälle, tajusin, että joku nimeltämainitsematon ryökäle, on piilottanut selkäni alle ja tyynylleni monta kourallista kuivamuonaa. On ne koirat sitten ihania.."

Pennut syövät ja nukkuvat, nukkuvat ja syövät. Tyttäreni muutti pariksi päiväksi lattiallemme nukkumaan, sillä aamuyöt ovat olleet yhtä piipitystä. Sininen pyyhe on niiden peti, mutta ne hakeutuvat tyttäreni kylkeen nukkumaan. Snögö on käynyt syöttämässä niitä, mutta pentujen syötyä, se siirtyy turvallisen hajuraon päähän.

Sitten koitti karu arki, tyttäreni palasi kotiinsa ja pennut saivat laidallisen pentukopan. Miten ne ressukat reagoivat? No, ne syövät ja nukkuvat, nukkuvat ja syövät, sekä piipittävät aamuyöstä.

Pentulaatikossa muuten rauhallista, mutta muuan aktiivinen liikunnallisesti lahjakas mönkijä lähtee vauhtiin aina aika ajoin.

Pennut nukkuivat yön rauhallisesti ja viettivät päivän alakerrassa mieheni (lomalla) ja tyttäreni kanssa. Niiden elämä on minun kantiltani ah niin suloista, ne syövät ja nukkuvat, nukkuvat ja syövät. Snögö pitää ne puhtaana. Ne makaavat masut täynnä ja nukkuvat. 

Elämä alkaa olla "normaalia". Pentujen painot nousevat vauhdilla 79 grammaa, 162 - 241 ja 94 grammaa, 220 - 314 (syntymäpaino - 5. päivä). Snögö ei enää vietä kaikkea aikaansa pentujen kanssa, vaan käy ainoastaan syöttämässä ne parin tunnin välein. Se näytti niin surkealta porukan mennessä alakertaan, että päätin siirtää päiväksi pennut alas.

Ratkaisu toimi hyvin, pennut olivat Danielin tietokonepöydän alla ja Snögö kävi syöttämässä niitä siellä. Muuten Snögö hengaili muun porukan mukana. Nyt se jo lähtee mielellään ulos yhtäaikaa muiden koirien kanssa.

Nyt yöksi muutimme takaisin makuuhuoneeseemme.

Pennut kasvavat, tänään niiden paino on 162-159-170-185 ja 220-198-214-242 (syntymäpaino, 1., 2. ja 3. päivä). Nyt Snögöllä tulee maitoa, joten pennut ovat paljon rauhallisempia ja nukkuvat.

Yael on viettänyt iltapäivään asti niiden kanssa aikaansa pitäen ne vierihoidossa. Tänään iltapäivällä jätimme ne ensi kertaa yksin, kun lähdimme kisoihin. Kun palasimme, pennut olivat juuri syömässä ja pikkuperhe vaikutti rauhalliselta.

Kuin synnytyslaitoksen huoneessa. Tyttäremme on muuttanut patjalle luoksemme, mutta valitettavasti kyseessä ei ole lapsenlapseni, jotka tuovat tyttäreni takaisin, vaan Snögelin pennut, mikä kyllä myönnettäköön, on omien lastenlasten jälkeen hyvä kakkosvaihtoehto.

Pentujen painot ovat nousussa laskun jälkeen:

220-196-216
162-155-170

Snögöllä ei maito virtaa, vaan saamme hieman kikkailla, jotta maitoa riittäisi painon nousuun asti. Etenkin isompi tyttö kiljuu kiukusta, kun tissi tyhjenee, se imee ja huutaa, imee ja huutaa. Kunnes Yael tai minä nostamme sen seuraavalle tissille. Rauha, kunnes maitovirta loppuu ja pentu päästää raivon kiljaisun.

Ne ovat motorisesti yllättävän kehittyneitä (=lue: kiitävät pitkin makuualustaa kuin merikilpikonnat). Snögö ottaa jo hieman omaa lomaa eli siirtyy Yaelin patjalle nukkumaan aika ajoin, se oli tänään ottanut yhden pennun mukaansa, kun kävin alhaalla syömässä (=lue: Puuha-Pete perhettä ei voi jättää viideksi minuutiksi valvomatta).

Yaelilla on jo nimiehdotukset valmiina: Hope ja Harmony. Kun hän mainitsi nimet, oli ihan selvää, että pienempi on Harmony (se on kaunis, rauhallinen) ja isompi Hope (Peppi Pitkätossun ja Eemelinkin äiti olivat toivoa täynnä jälkikasvunsa suhteen. Lisäksi isommalla tytöllä on pitkä kihara turkki, joka antaa toivoa näyttelyurasta).

Molemmat tytöt ovat pikimustia, niillä ei ole valkoisia merkkejä, niillä on suorat hännät, eikä takakannuksia.

Alla: valokuvaajan epäkiitollinen tehtävä: Kuinka kuvaat mustia pentuja mustaa äitiä vasten?

Tänään oli jännät paikat, kun pennut viimein päättivät syntyä.

Yael tuli tänne jo aamulla kuuden jälkeen, kunnolliset supistukset alkoivat puoli kahdentoista aikaan. Ensimmäisen sydämentykytyksen saimme, kun vesipallo puhkesi 12:39. Sikiöpussi, mutta pentua ei kuulunut, ei sitten millään. Ultrassa näkyi ylimääräinen nestepallo, jota ihmeteltiin pitkään, mutta tuo se siis oli.

Sitten supistukset jatkuivat kahden jälkeen, 14:43 pentu näkyi ja 14:46 tyttöpentu 162 grammaa syntyi.

Puoli neljältä alkoivat uudet supistukset ja supistuksista huolimatta mitään ei tapahtunut. Viisitoista yli neljä pennun pää tuli sikiöpussissa ulos synnytyskanavasta, mutta pentu juuttui siihen tiukasti. Puhkasimme sikiöpussin, ei liikahdustakaan. Yael toimi loistavana kätilönä ja veti pennun ulos synnytyskanavasta, kun sai siitä tarpeeksi tukevan otteen. Tyttöpentu 220 grammaa syntyi 16:17.

Olipa jännä päivä.

Lisätietoja pennuista: http://www.agidreams.fi/pentukoppa

Pakkanen paukkui nurkissa, kun Yael ja Henkka käänsivät auton nokan kohti Siilinjärveä. Maisemat olivat kuitenkin kuin sadusta.

Näyttely järjestettiin kasvuhuoneessa, missä oli viileän raikasta eli hieman yli kymmenen astetta. 
Tuomari: Markku Kipinä:
"Ryhdikäs junior, jolla saisi paremmin kulmautunut etuosa, pitkälinjainen pää, kuono voisi olla täyteläisempi, useita premolaarioita puuttuu, tummat silmät, riittävästi kulmautuneet takaraajat, turkki tulossa lupaavasti, mutta väri saisi tulla paremmin, hyvä häntä, liikkuu riittävällä sivuaskeleella, löysyyttä edessä."

Kun päivän kehäjuoksut oli juostu, ehti yö jo tulemaan, ennenkuin Espoon katuvalot olivat vastassa.

Töiden jälkeen suunnistin Munkkiniemeen, missä oli rally-toko kisa. Yael tuli kertomaan, että oli nähnyt todella kauniin punaisen kääpiövillakoiran ja sitten vasta tajunnut, että Freddyhän se siinä. Freddy oli tullut Match Showhun, joka järjestettiin samalla kentällä.

Windyä alkoi lapsettamaan ja kyllästyttämään kesken kaiken. Se halusi sylikoiraksi.

Annalla ja Snögöllä meni hyvin vaikka Snögö hieman pomppi, se sai kuman, hyvä Snögö!

Freddy nappasi Match Showssa nelossijan ja pokaalin, VAU, hyvä Freddy!

Kisan jälkeen Yael treenasi Windyn kanssa, joka meni ilman nameja radan todella hyvin läpi. Alla äiti ja tytär kerjäävät lihapullaa.

Sitten meni painileikiksi...

Mutta viimein tuomarit saivat pisteet laskettua. Bicho sai kuman (82 p) ja RTK1:n minun ohjaamana siirtyen avoimeen luokkaan. Niina sai minun ohjaamana kuman (97 p), oli kisan kolmas ja RTK1 siirsi Niinankin avoimeen luokkaan. Rousku sai Yaelin kanssa kuman (92 p) ja RTK1:n siirtyen avoimeen luokkaan. Dana sai Yaelin ohjaamana kuman (93 p) ja oli tuomarin suosikki.

Matkapäiväkirja:

"Lauantaiaamuna herätyskello soi klo 5 ja heräsimme pirteinä kuin peipposet. GPS ei toiminut ja ajoimme näppituntumalla (= Yaelin ohjeiden mukaan) näyttelypaikalle.

Pääsimme ajoissa perille ja jonotimme sisään hieman viluisina, sillä aamu oli yllättävän viileä. Kehä löytyi helposti ja saimme hyvän paikan eturivistä juuri tuomarin arvostelupöydän takaa. Yael keskittyi viimeistelemään koiria ja minä keskityin kehän tapahtumiin. Ensin aloittivat harmaat, aprikoosit ja punaiset. Meno oli ihan normaalia, olisimme voineet yhtä hyvin olla Suomessa. Ainoa yllätys oli, että koirat eivät saaneet kirjallista arvostelua, vain nauhan käteensä. Freddy sai punaisen nauhan, samoin kuin muut samassa kehässä. 

Sitten pikkuhiljaa siirryttiin mustiin ja valkoisiin. Ensin kuului yksi suhahdus oikealta, sitten vähän ajan kuluttua toinen vasemmalta, sitten pikku hiljaa ilma olikin sakeana hiuslakasta. Kun kävelin tunnin päästä hallin läpi, oli valkoisia tanskalaisia hiuslakkapulloja joka trimmauspöydällä, laskin kaksikymmentä ohi kävellessäni. 

Kielletty hedelmä olikin yllättäen sallittu! Ja minkä näköisiä olivatkaan koirat kehässä! Tukat hulmusivat ylväästi pystyssä ja koirat olivat kertakaikkisen upeita. Katselimme menoa silmät pyöreinä ja haimme oman valkoisen pullomme. Kerron teille pro salaisuuden… Jotta hiuslakka auttaisi, täytyy olla mihin lakkaa suihkuttaa. Saimme Snögölle ja Rouskulle punaiset nauhat ja olimme tyytyväisiä, sillä jopa minä ymmärsin, että koirillamme olisi saanut olla puolet enemmän niskatukkaa, jotta ne olisivat kilpailleet samassa sarjassa jatkoon päässeiden kanssa. 

Mutta jatkoon päässeet koirat olivat häikäisevän upeita ja nyt tiedämme, mihin haluamme pyrkiä. Kun maailman voittaja näyttely on 2014 Suomessa, on koirillamme karvat kohdallaan. 

Ajoimme kotiin väsyneinä, mutta tyytyväisinä. GPS ei edelleenkään toiminut, joten ajoin kiltisti Yaelin mutu tuntumalla (=mene eteenpäin). Sitten jouduimme liikenneympyrään ja kysyin oraakkeliltani, mihin ajamme. Ajoimme liikenneympyrää ympäri muutaman kerran (minua alkoi jo huimata), kunnes oraakkeli kiljaisi: ”Nyt ulos!”, laitoin vilkun ja käänsin rattia. Arvatkaapa mihin oraakkeli meidät ohjasi? Suoraan Mc Donaldsin pihaan. 

Söimme ulkona terassilla koirien odotellessa penkkien alla ja insinööri minäni päätti siirtää matkareitin suunnittelun oraakkelilta GPS:lle. Aikani nappuloita paineltuani keksin, miksi GPS oli heittäytynyt yhteistyöhaluttomaksi. Hieman lisänaputtelua ja löysin taas yhteisen sävelen GPS:säni kanssa. 

Olimme kuitenkin unohtaneet hotellin osoitteen hotelliin, joten laitoin osoitteeksi kaupungin keskustan. Tulimme kaupunkiin pohjoispuolelta eli täysin uudesta ilmansuunnasta. Arvatkaapa, kuka otti oraakkelin viran takaisin. ”Aja eteenpäin, tunnen nuo talot vuorella, ihan varmasti!”. Ajoin eteenpäin erittäin epäluuloisena, mutta pian huomasimme tutun tienviitan. Sitten ajoimme eteenpäin, kunnes edessämme oli hotelli. Yael huomasi toisen vuorenrinteen ja talot. ”Oho, ne näkemämme talot olivatkin väärän rinteen taloja, hupsista!”. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin, olimme onnellisesti takaisin hotellilla." 

 Alla Snögö

 Alla narttujen avoin luokka alkamassa, kuvassa vasemmalla Taulos (narttujen voittaja) ja oikealla Yael.

 Alla olevaa koiraa oli "hieman" terästetty hiuslakalla, mutta se oli upea. Alla oikealla Rousku, jonka niskatukan Yael päätti nyt kasvattaa uuteen uskoon. Tuota kuvaa katsoessa pituutta kyllä näyttäisi olevan, mutta millä sen saa tyylikkäästi pystyyn, on toinen juttu...

Tanskan reissu oli kokemisen arvoinen, olimme yhtä mieltä Yaelin kanssa siitä, että opimme paljon. Paljon sellaista, joka on koettava, jota ei oikein voi oppia kirjoista... Isoin oppi minkä saimme, oli siinä, miltä näyttää kaunis koira (kaikki koirat siellä olivat kauniita) ja miltä näyttää häikäisevän upea koira. 

Osa näyttelymatkahaaveestamme alkoi toteutumaan torstaina. Aloitimme matkamme kohti Herningin maailmanvoittajanäyttelyä Seutulan lento-asemalta. 

Tässä katkelma matkapäiväkirjastani:

"Torstai

Heräsin aamulla viiden pintaan, sillä edellisenä iltana laiskotti pahemman kerran, enkä viitsinyt pakata. Aamulla keräilin tavaroita ja niin suunnistimme lentokentälle.

Tapasimme Palman ja Freddyn kentällä, pääsimme koirien kanssa helposti läpi matkaselvitysten ja koneeseen. Matka sujui molemmilta koirilta hyvin; Freddy tosin istui koko matkan, Rouskun nukkuessa sikeästi. Itsekin nukuin lähes koko lentomatkan.

Tanskassa tullimuodollisuudet olivat nopeasti ohi. Kävimme hakemassa auton vuokraamosta ja saimme avaimet. Siinä olikin matkan ensimmäinen haaste, kuinka ajaa vierasta autoa? Onneksi auto oli suht pieni ja näppärä, joten sain sen taiteiltua ulos parkkihallista.

Sitten olikin se perinteinen haaste edessä, GPS ei toimi parkkihallissa ja putkahdimme ulos ilman mitään hajua siitä, pitäisikö lähteä oikealle vai vasemmalle. Suunta löytyi ja lähdimme ajamaan kohti Vejleä.

Matkalla pysähdyimme McDonaldsiin syömään, koirat olivat tervetulleita terassille. Myyjä tosin kyseli huolestuneena, purevatko ne muita asiakkaita. Vakuuttelimme, että koirat ovat lempeitä kuin lampaat.

Hotellin löysimme helposti ja huone oli ihan ok. Illemmalla haimme Annan ja Snögön Billundin kentältä. Snögö oli matkustanut kuin vanha konkari, sekin nukkui sikeästi koko matkan. Poikkesimme kotimatkalla paikallisessa kaupassa ja ostimme iltanaposteltavaa."

Snögö sijoittui mätsärissä : )

Mukana olivat myös Naomi, Honey (ekaa kertaa), Windy, Rousku, Dana ja Junior. Yael sai esittämillään koirilla punaisen nauhan eli punainen linja jatkuu.

Tänäänkin oli kaunis ilma ja olimme Match Showssa. Rousku sai punaisen nauhan. Snögö sai sinisen nauhan, kuten myös Windy.

Naomi tuli Junior Handler kehässä kolmanneksi  : )

Ja Windy tuli sinisten kehässä neljänneksi.

Lopuksi vedimme BH-treenit viereisellä pellolla Niinan ja Rouskun kanssa. Päivän päätteeksi koko lauma pääsi leikkimään pellolle.

Yllä Junior, melko sievä vai mitä? Olimme Tauloksen trimmauskurssilla ja se oli paras kaikista kursseista pitkään aikaan missä olemme olleet. Opimme molemmat paljon ja toivottavasti oppi pysyy päässä.Trimmauskurssilla aina luulee oppineensa jotain, mutta sitten kun on viikon päästä sakset kädessä, niin muistaako sitä kaikkia vinkkejä?

Alla vasemmalta Snögö, Dana ja Junior. Aina kun Taulos opetti, jouduimme jättämään koirat ja ne odottivat nätisti pöydillään.

Alla kuva takajalasta ja isosta turkista.

Agilitya auringossa, nautin täysin sydämin lämmöstä ja auringon paisteesta.... Rousku irtosi hyvin, Windy juoksi suoraan siivekkeiden välistä. Windyllä kepit, putki ja rengas sujuvat hyvin.

Naomi ja Honey vielä vähän tahmaavat siivekkeillä, mutta putki ja kepit sujuvat.

Alla Honeyn kepit ja Juniorin startti. Junior menee koko ajan paremmin.

Alla Snögö, jonka liikkuminen paranee koko ajan.

Heh, nyt sitten rohkaisin mieleni ja ilmoittauduin Bichon kanssa alkeiskurssille. Eetu ja Snögö olivat siellä myös. Eetu on aika pro ja Snögölläkin nenä toimii.

Bicho pöhkömme oli kuitenkin päivän yllättäjä. Se löysi kaikki, mitä metsään hukkasimme.

Junior ja Snögö olivat nakkitokossa. Snögöllä meni paljon (paljon) paremmin kuin viime kerralla. Junior taasen vetäisi omat soolot.

Niinalla meni tokokoe ihan ok, tosin se sinkosi paikallaolossa luokseni (huom hyvä hyvä: luokseNI, ei Yaelin luokse). Pikkusivuseikka oli, että se vetäisi Rouskun ja yhden muun koiran mukaansa, hups...

Match Show puolella Eetu sai punaisen nauhan ja minä tulin äiti ja koira kilpailussa kolmanneksi. Rousku sai punaisen nauhan, Snögö tuli sinisten kolmanneksi.

Windy tuli mutaisesta olemuksestaan huolimatta punaisten pentujen neljänneksi. Koirat olivat autossa aika morjens.

Sää oli mitä mainioin ja minulle tuli hiki, kun ryntäilin puskat ryskyen Bichon jäljessä. Minusta melkein tuntuu, että se sai idean päästä kiinni. Etsimme Yaelia ja Rouskua (ja päinvastoin). Plussaa on se, että Bicholla on vetovaljaat ja se jaksaa vetää minua perässään. Miinusta se, että jos maa on hiukankin liukas, lennän kuin leppäkeihäs sen perässä.

Rouskukin osoitti häivähdyksen siihen suuntaan, että se tiesi mitä oli tekemässä. Treenasimme myös Danan ja Niinan kanssa. Yael oli Danan parina ja teidän olisi pitänyt nähdä Danan ilme. "Yael, eikö sinusta ole jo ollut tarpeeksi riesaa, nyt vielä hukkaat lauman metsään ja MINÄ, MINÄ joudun etsimään ne... Mutinaa, mutinaa".  Niina oli minun parinani ja se oli taitava niinkuin aina.

Roosa oli Akun ja Eetun kanssa mukana treenaamassa, Anna Snögön ja Lotta Lillan kanssa.

Etsintöjen välissä päästimme koirat leikkimään parkkipailla.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, mutta ällistyttävän kylmä, kun tuuli puhalsi ja aurinko meni pilveen. Leiriydyimme kehän laidalle odottelemaan vuoroamme. Vedimme lyhyet tokotreenit Rouskulle, Bicholle ja Niinalle odotellessa. Otimme myös Bicholle kolme näkölähtöä. Älkää kysykö, miten meni...

Kuvia Honeysta, joka keksi puhdehommaa odotellessa.

Windy löysi melkein päivälleen saman ikäisen leikkitoverin ja kuten kuvista näkyy, hauskaa oli.

Windyn väri on edelleen arvoitus, mutta ehkä vain kuvittelen, mutta se on muuttumassa valkoisemmaksi. Itse asiassa sillä on valkoisia laikkuja, jotka leviävät...

Freddy sai sinisen nauhan, kuten myös Snögö.

Sinisen nauhan ottivat myös Rousku ja Junior. Päivän ainoa punainen nauha meni Windylle.

Snögö tuli kakkoseksi sinisten kehässä, onneksi olkoon  : )

Windy, Rousku ja Freddy päättivät irroitella hieman pellolla kehien jälkeen. 

Tänään oli ensin nakkitoko ja sitten möllitoko. Kumpikin sujui hyvin, mukana olivat Bicho, Niina, Dana ja Rousku + lisäksi Snögö ja Junior.

Möllitokon voitti Rousku (188 p.) ja Niina (155 p.) tuli kolmanneksi (9 koirakkoa). Niina mokoma vain katseli alussa Yaelin perään ja kun pyysin sen paikallaolossa maahan, se istua nökötti paikoillaan ja leikki kuuroa. No, nollillehan se meni, vaikka istuikin paikallaolon hievahtamatta paikallaan... Ilman tuota se olisi saanut 185 pistettä (seli, seli).

Pet Expon aamu alkoi aikaisin lauantaina jumppaamalla matot paikoilleen. 

Tässä muutama linkki Pet Expon tapahtumiin:

Rouskun koiratanssiesitys 
Bicho & kärryajelu 

Tokoesitys, mukana:
Ella ja Junior
Lotta ja Niina
Yael ja Rousku
Niina ja Pöffi
Anna ja Snögö

Yllä Bichon vetämiä pienokaisia, alla kuvia villakoiraparaatista ja Kanasta, joka spiikkasi esitysten välit.

Tauolla valkoisia, isoja ja pieniä... Eetu oli mukana paraatissa edustamassa isoja valkoisia.

Alla koiratanssiesitys ja tokoesitys.

Kotijoukot eivät osanneet arvostaa Windyn energistä olemusta. Windyllä oli tylsää kotona Danan kanssa, eikä kuopuksesta selvästi ollut hauskaksi seuraksi. No, ensi vuonna Windy pääsee mukaan, eikä tarvitse jäädä yksin kotiin.

Ehdimme pitää vielä yhdet ulkotreenit Pet Expon tokoesitykseen.

Perjantai-iltana agilitytreenien jälkeen suunnistimme Messukeskukseen kokeilemaan onnistuisiko Bicholta kärryjen veto. No, onnistuihan se  : )

Tehis Cup pyörähti käyntiin raikkaassa kevätsäässä. Yllä Ella ja Junior sekä Yael ja Bicho. Yael osallistui Bichon kanssa kisaan kisan ulkopuolella, kun ei viitsinyt yksin jäädä odottelemaan maksien startteja.

Alla Palma ja Freddy.

Lotta meni Lillan kanssa, alla Lilla, Naomi ja Rousku odottelevat vuoroaan.

Yael starttasi Rouskun kanssa.

Lotta Niinan kanssa.

Alla Naomi ja Rousku keinulla, huomatkaa kehon kieli, jonka tyhmempikin ymmärtää. Tarkoitus on pysähtyä kontaktille.

Alla Yael ja Rousku toisella kierroksella, huomatkaa taloudellinen hyppytyyli. Ilmaa ei juuri jää riman ja koiran väliin.

Yael starttasi Danan kanssa ja Dana kipitti nätisti viidennelle sijalle.

Huomatkaa puomin alastulo nätillä ravilla, Danalla se onnistuu.

Naomi  : )

Ja Niinan kakkosstartti.

Muotoilkaamme asia näin. Koirakoita oli 50, saimme sijat 44, 47, 49 ja 50. Sieltä ei ole suunta kuin ylöspäin.

Snögön kehä aloitti päivän. Sininen nauha, mutta sinisten kehässä voitto  : )

Erinomaista Anna ja Snögö!

Rousku ja Lilla olivat samassa kehässä. Lilla sai sinisen nauhan, Rousku punaisen. Rousku pelkää selvästi vähemmän pöydällä kuin aiemmin. Lillan jalkojen trimmi ei ollut ihan parhaimmillaan, vaan tehty hieman fiilispohjaisesti.

Windy meni elämänsä ensimmäiseen kehään ja sai sinisen nauhan. Mutta esiintyminen oli ihan ok, se on kuin iso nallekarhu.

Turistina paikalla oli Naomi. Naomi ihmetteli menoa turvallisesti Lotan sylistä. Pian se pääsee jo itsekin kehään kokeilemaan onneaan.

Junior oli mukana ja sai punaisen nauhan, ei hullummmin. Hyvä Ella ja Junior!

Dana meni Lotan kanssa koira ja lapsi kilpailuun. Dana vaihtoi söpö-vaihteen päälle ja näytti sievältä ja kiltiltä toyvillakoiralta.

Alla kuvia Windystä:

Ja lisää kuvia Windystä... 

Ja kuinkas kävikään, Windy tuli sinisten kakkoseksi. Loistava lapsukainen : )

Lotta ja Danakin sijoittuivat toiseksi, ei hassummin, sillä he olivat ensi kertaa yhdessä kehässä.

Best in kehässä tuomarit miettivät pitkään ratkaisuaan. Snögeli seisoi tyylikkäästi peppu tuomareita kohti... Mutta kääntyi sitten oikein päin seisomaan. Hillitsin itseni lähes täydellisesti, enkä huudellut kovin paljon ohjeita kehän laidalta. (Laittakaa minulle roudarinteippiä suulle ensi kerralla).

Kuvassa on osa Pet Expon iskuryhmästämme.  Esitys vaatii vielä pientä viilausta...

Pet Expo treenit jatkuvat ja kuvio alkaa hahmottua. Vielä pientä viilausta...

 

Snögeli lapsukaiselle on kasvanut karva huomaamatta. Normaali elämässä se näyttää... Hmmm... luonnonlapselta. Eilen kun se oli pesty ja föönattu, se alkoi yllättäen muistuttaa villakoiraa.

 

Ette kyllä arvaa mitä teemme naapurien suureksi hämmästykseksi?

Olisin antanut melko paljon, että olisin saanut vaipua sohvalle lepäämään keskarin trimmauksen jälkeen. Mutta ei, tarmokkuutensa takaisin saanut tyttäreni komensi meidät ulos pimeään.

Kyseessä on siis Pet Expon esityksen harjoittelu...

Tässä muutama videoklippi iltojen iloksi:
Match Show
Erikoisnäyttely
Naomi & Windy

Viikonloppuna vietimme aikaa Tampereella tutustuen hajutunnistuksen teoriaan ja käytäntöön. Snögö osoittautui ilmiömäiseksi metsässä, samoin kuin Rousku. Kumpikin koirista otti hajun hyvin ja lähti kuono maassa tarmokkaasti eteenpäin.

Mutta paras meistä oli ehdottomasti Eetu. Se mennä rymisti metsässä niin, että oksat vain rytisivät. Jos eksyn, laittakaa Eetu perääni.

Tässä yksi kurssilainen, olemus oli niin mainio, että oli pakko ottaa kuva blogiin.

Rouskun uusi bravuuri (Yaelilta meni yksi ilta sen opettamiseen), on hännän heiluttaminen 

Nyt se tekee sen yhtä hyvin kuin Freddy, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Yaelille.

Mukana olivat myös Freddy (ja katso häntää), sekä Snögö, jonka häntä pitäisi saada myös ylös ja heilumaan.

Ja kukapa muukaan hölkkäsi muiden mukana kuin Windy, jolla oli homma hyvin hanskassa. Se on loistava lapsi kaiken kaikkiaan.

City-Puudeleiden hallituksen kokouksesta ajelin kohti Konalaa, jossa oli näyttelyharjoitukset. Omistani paikalla oli Freddy, Snögö ja Fifi, sekä tietysti Rousku ja Windy.

 

Tai ehkä tarkemmin sanottuna Annan luona, Snögön seikkailuita voi lukea Snögön omasta blogista.

Kuvassa iltauninen Snögö, kuka ihme tähän aikaan vierailee???

Snögeli oli trimmissä ja se on niin ihana. Oli todella kiva laittaa se, minusta on myös mukavaa lueskella Snögön blogia. 

 

Snögö yökyläili ja Anna oli huolissaan, kun sillä ei ollut omia leluja mukanaan. Snögöä omien lelujen puute ei haitannut. Se löysi lelukopasta helposti korvikkeet.

Kuka tyytyisi yhteen kenkään, kun voi leikkiä kahdellakin? Ja itse asiassa muovilelukin on kiva : )

Tässä vielä linkki Snögön omaan blogiin.

***

Minulta kyseltiin, miksi Snögöllä on vaipat? No, pennuilla on tapana pissailla matoille ja koska Snögö oli vain vierailemassa, vaipat ovat  minulle huomattavasti helpommat kuin maton pesu.

Tässä muutama videoklippi Snögön touhuista Konalassa.

Video 1, Snögö opettelee leikin varjolla tokoa ja agilitya. Videossa keppien opettaminen koiralle, joka ei ole koskaan mennyt keppejä. Yael näyttää kuinka istumaan ja maahan meno opetetaan pennulle. Snögö oppii antamaan tassua. Snögö myös demoaa kuinka opetellaan perusasento eli sivulle tulo ( 7 min 02 sek).

Video 2, kuinka Snögölle opetetaan kepit. (1 min 16 sek).

Video 3, Snögön tokoilua: istu, maahan, perusasento (1 min 38 sek).

Snögo onnistui saamaan vatsataudin ja niinpä se tuli yökyläilemään / päivähoitoon, jottei kuihtuisi ja kuolisi yksin ollessaan.

No, voin vakuuttaa, ettei henkikulta roikkunut ihan ohuen langan varassa. Snögö oli oma riehakas itsensä ja ruoka maistui normaalisti.

Sitten olikin trimmaus alkeiden vuoro, mistä tarinaa myös Snögön omassa blogissa.

Snögö häipyi ja elämä on taas rentoa!

Snögöllä oma blogi: http://www.snogo.vuodatus.net/

Snögö on yksi rohkeimmista pennuista mitä olen nähnyt.

Tässä klippi Snögön puuhista.

Niin vain Snögökin lähti uuteen kotiin Annan luokse, vaikka jo hetken pelkäsinkin, ettei Yael suostu luopumaan siitä.

"Ensimmäinen vuorokausi on mennyt oikeen hienosti, ollaan tutustuttu toisiimme ja lähiympäristöön ja Snögö on tietenkin jo ehtinyt hurmata kaikki naapuritalon mummot ;D Tehtiin eilen ja tänään muutamia yksinoloharjoituksia jotka meni hyvin, se ilmeisesti kiertää kämpän pari kertaa ympäri ja menee sit nukkumaan. Yökin meni hyvin ja ilman varmaan yhtä ainutta vinkaisua, ekaksi se nukahti Kimin syliin josta nostin sen omaan koppaan missä se nukkuikin sitten koko yön. Nyt se taas nukkuu kun äsken oltiin ulkona riehumassa".

Snögö on söpö, se on reipas pentu, joka kietoo helposti ihmiset pikkurillinsä ympärille. Kiusaus on suuri antaa sille höpöjä asioita periksi, kun se on niin pieni ja suloinen... Parasta Snögössä on kuitenkin sen luonne, se on reipas ja rohkea.

Eilen se oli eläinlääkärissä terveystarkastuksessa ja sai terveen paperit.

Tänään se oli ensimmäistä päivää yksin kotona (Rouskun ja Freddyn kanssa). Kun Yael tuli kotiin Rousku ja Freddy ryntäsivät tervehtimään, mutta Snögöä ei näkynyt missään! Yael juoksi makuuhuoneeseen katsomaan ja siellä Snögö nukkui syvää unta häkissä olevassa koiranpedissä (ovi oli auki).

"Snögö!" Snögö raotti silmiään ja voi sitä jälleen näkemisen riemua!!! "Sinä palasit!!!".

Joskus odottavan aika on pitkä ja pitkältä se tuntui, kun odottelimme Tanskan konetta. Lähestyy, lähestyy, mutta eikö se jo laskeudu?

Viimein ovet avautuivat ja ensimmäisenä tuli ulos pitkään odotettu kassi, josta putkahti ulos kaksi söpöläistä. Meidän pikkuinen pääsi liftaamalla Suomeen.

Automatkalla Snögö jyrsi paremman puutteessa hihnaansa, mutta söpöili sitten koko rahan edestä.

Iltaa kohden pikkuinen uupui ja uinaili Yaelin hupparin sisällä.

Snögön paino 1488 g eli noin 1,5 kg, ikää 8 viikkoa ja 2 päivää.
Vertailun vuoksi "Junior oli 1480 grammaa, kun oli muutaman päivän yli 10 viikkoa."

Kaikki tarinat alkavat: "Olipa kerran..."

Olipa kerran sievä neito, joka tapasi mukavan nuoren miehen. Luonto veti tikanpojan puuhun ja 8 viikon päästä, 18.9.2009, maailmaan pullahti neljä sievää pientä tyttöä.

Pentujen äiti on Solnes Miss Sophie ja isä on Eugenios Sugar Dandy.

Ja niin oli tähtiin kirjoitettu, että Solnes Gossip Girl päätyi... Arvatkaapa minne? 

Kuvassa Solnes Gossip Girl 4 viikkoa vanhana.