En ole pitkään aikaan trimmannut koiraa, joka puree tosissaan. Tämä neitokainen oli jo heitetty ulos kahdesta trimmaamosta, eikä omistaja saa sille kuonokoppaa päähän, koska se kilahtaa jo kuonokopan nähdessään. Summa summarum, kaikki sormet tallella, ei puremahaavoja ja koira trimmattu, jopa naaman konetyöt.

Yael harjoitteli näyttelyleikkausta...

Ostimme Virosta trimmaustelineen ja se on aika kätevä pääteline. Niin hassulta kuin se kuulostaa, niin Windyn pää painaa paljon ja kun se kyllästyy trimmatessa, se nukkuu seisaallaan. Ja yleensä joku onneton joutuu kannattelemaan sen päätä. Tuohon telineeseen pitäisi tehdä pehmuste, niin se on täydellinen.

Olimme näyttelytrimmauskurssilla, minä leikkasin Danan, Lotta Juniorin. Hope tuli mukaan, mutta melko pian totesi paikan supertylsäksi ja päätti ottaa päikkärit. Iskä Freddy oli myös kurssilla mukana.

Yael harjoittelee näyttelyleikkausta ja Rousku sai toimia kärsivällisenä mallina.

Tänään oli neitokainen trimmissä ja kun sain tassut ajeltua, niin hups... Jollakin oli kynsien leikkaus unohtunut. Leikkasin puolet pois hien kihotessa otsalle, mutta pisaraakaan verta ei tullut. Huh huh, inhoan kynsien leikkausta, mutta nyt oli pakko tarttua kynsisaksiin.

Nyt kun Yael on telonut kätensä ja ohjaa asiakkaitaan minun puoleeni, toinen toistaan omituisempia otuksia on ilmaantunut trimmauspöydälleni. Jos joskus olen narissut villakoirien huovasta, lupaan, etten enää ikinä sano siitä sanaakaan, jos vain Yael ottaa omansa takaisin ja taistelee tiensä läpi omituisten otusten tiukkojen huopien.

Voi voi, näin tiukkaa huopaa en olekaan nähnyt vähään aikaan. Kaivoin vanhat terät esiin ja aloin jyystämään huopaa irti. Onneksi koira oli itse kärsivällisyys ja sentti sentiltä huopalaatta irtosi ihosta. 

Lopulta koiran oli skalpattu. Päällinen oli pinnalta varmasti joskus karstattu / harjattu (kuva vasemmalla alla), mutta alta ihoa vasten oli tiukka huopa, kuten huopatossussa (kuva alla oikealla).

Kevättä rinnassa, ilmat lämpiämässä ja omistajat heräävät kuorimaan koiriaan karvoista...

Meillä ehdottomasti ei olisi aikaa vieraiden koirien trimmaamiseen, mutta olemme joka tapauksessa heltyneet ottamaan jos jonkin moisia karvaturreja. Vanhoja tuttuja takuilla ja ilman takkuja, sekä ihka uusia karvanaamoja.

Alla vesikoira pääsee huopakerroksestaan.

Olen jo jonkin aikaa ollut utelias näkemään, onko Bicho yhtä vaikuttavan näköinen kuin tyttärensä Windy. Mutta hmmm.... Nyt kun Bicho on continentalissa, huomaan selvästi, että se ei ole yhtä hyvän näköinen kuin Windy. Bicholla on pitkä vartalo, joka korostuu tuossa leikkauksessa.

Karvaa lähti kuitenkin pienen villakoiran verran, joten ehkä pesu helpottuu jatkossa.

Bichon tyttärellä Mimmillä on uusi blogi.

Yksi suosikki asiakkaistani pyörähti meillä. Hän oli takuton ja hyvin hoidettu, karva vain oli kasvanut reippaasti. Föönatessa koira lokoili rentona ja leikatessa jaksoi seisoa heilumatta.

Oli mukavaa nähdä taas!

Yksi askel kohti näyttelytädin elämää, ostin Honeylle tyynyn, mihin laittaa päänsä otsatukan laiton ajaksi. Olin katsellut protätien esimerkkiä ja halusin itse kokeilla moista.

Aluksi ajattelin ommella tyynyn itse, mutta aikaa ei koskaan tuntunut olevan riittävästi. Sitten Yael bongasi tyynyn Messarista Finndogsin standilta. Ostimme ison tyynyn Windylle ja pienen Honeylle.

Tyyny on loistava keksintö, se on käsittämättömän toimiva ratkaisu, kun haluaa täydellisen jakauksen pampuloille. Honey osasi käyttää sitä ensi kerrasta asti oikein, laitan pään tyynylle ja se pitää päänsä rentona paikoillaan.

"Jos pistän etutassut mahan alle, niin niitä ei ole ja konetöitä ei voi tehdä..." Mietti Windy näyttelyaaton iltana. 

Mutta niin vain konetyöt tuli tehtyä ja Yael suihki saksilla turkin kuntoon. Tosin vielä aamulla näytti siltä, että on tulossa "bad hair day".

Sitten kehät pyörähtivät käyntiin ja Windy kiisi Yaelin kanssa kehää ympäri.

Lopputuloksena: "Helsinki Junior Winner 2010"

Tuomari: Kirsti Lummelampi

"Lupaava aprikoosi narttu. Hyvä pää, mutta alaleuka voisi olla voimakkaampi. Runko saa kehittyä. Hyvä takaosa. mutta eteen toivoisin enemmän kulmauksia ja ryhdikkäämmän kaulan. Lupaava turkki ja väri".

Windyn mielestä päivän paras hetki: ei jalkasuojuksia, ei stressiä, vain valkoista lunta ja kotimatka edessä  : )

Olen jo jonkin aikaa käyttänyt kuulonsuojaimia, kun trimmaan, sillä oikean korvani kuulo on hieman heikentynyt. Tänään mittasin föönin melutason ja se oli 100 dB. Kun föönaan koiran kuivaksi, siihen menee keskimäärin tunti.

Koiran haukku voi nousta 95 desibeliin ja vahingollisen äänenvoimakkuuden raja kulkee 85 desibelissä. Pitkäaikainen (yli 8h) altistuminen jo 70 desibelille saattaa aiheuttaa kuulovaurioita.

Siis kaikki fööniä säännöllisesti käyttävät: tarkistakaa fööninne melutaso ja käyttäkää kuulonsuojaimia.

Honeylla (9 kk) alkoi juoksu ja tänään kun pesin sen, niin ihme oli tapahtunut. Karstassa näkyy irronneet karvat koiran ollessa valmis = karvaa ei enää irtoa nimeksikään, enkä löytänyt yhtään uutta takkua. Halleluja. 

Yael trimmasi Helmin ja se menestyi ihan hyvin, varaserti. Helmi toinen vasemmalta.

Tyttäreni valittaa, ettei Windy ole tarpeeksi blogissani, mutta tässä kaksi kuvaa... Olenko koskaan muistanut mainita, että isovillan pesemisessä on aika iso työ...

Haastetta kerrakseen... Jos haluaa saada hyvän lopputuloksen, koiran olisi seisottava ryhdikkäänä. Uskokaa tai älkää, mutta lopputulos oli ihan hyvä : )

Yael on huhkinut koirien kanssa niin, että heikompaa heikottaa. Minulla on ollut sen verran kiire töissä, että olen ohjaillut ihmisiä Yaelin luokse ja se on näkynyt Yaelin kalenterissa.

Koiria on ollut kaikenlaisia, sillä Yael ei ole yhtä kranttu kuin minä (suostun trimmaamaan vain pieniä villakoiria). Yael kelpuuttaa kaikki, joilla on pää ja häntä. No ei vaan, mutta vesikoirat, bichon friset & bologneset, villakoirat ja kaikkien noiden sekarotuiset olomuodot ovat vaeltaneet meille tasaisena virtana.

On ollut arkoja koiria (Yaelissa on onneksi koirakuiskaajan vikaa ja useimmat koirat rakastuvat Yaeliin päätä pahkaa). Vihaisia koiria (jotka eivät tiedä, että pienestä koostaan huolimatta tyttäreni laittaa äksyilijät nopeasti ruotuun, ystävällisesti mutta päättäväisesti). Umpihuopaisia koiria (olen pari kertaa mennyt apuun, kun töitä olisi kuudeksi tunniksi huopalaattojen kanssa).

Minä olen keskittynyt omiin koiriimme, silloin kun saan jostain revittyä hetken vapaa-aikaa. Tänään pesin viisi omaa koiraamme. Laskeskelin föönin ulvoessa korvani juuressa, että viikossa minulla menee omien koiriemme pesuun (pesu & föönaus, konetyöt, siistiminen) hieman reilu 9 tuntia.

Nyt kun Windyllä on takkuikä (voi taivas kaikkia muita siltä varjelkoon), se on pestävä viikon välein ja sekään ei tunnu riittävän. Yael kuivaharjaa Windyä pesujen välissä ja myös kuopus on rekrytoitu takkujen kanssa taisteluun. Lisäpontta huovan kanssa taisteluun antaa ensi viikolla oleva Lahden KV-näyttely. Onneksi olen jo käynyt Windyn kanssa pahimman käden väännön läpi siitä, ollaanko föönatessa lattialla täysin rentoina vai kiemurrellaanko koko ajan. Pari kertaa on ärräpäät lennelleet, kun 22 kiloa raakaa voimaa sinkoaa lattialta kohti vapautta (=lue ulos kylpyhuoneesta). Kun roikun turkissa kynnet katkeillen, ei paljon naurata. Toissa viikolla venäytin käteni kunnolla.

Mutta nyt siis voiton puolella, kun föönataan, olemme jo melko yksimielisiä Windyn kanssa siitä, että silloin EI juosta ovelle ovikellon soidessa, EIKÄ lähetä Honeyn kanssa leikkimään.

Voi Honey Boney, myös sillä on takkuikä aluillaan, mutta jotenkin sitä ei edes huomaa työnmäärässä Windyn rinnalla. Kuinka helppoa onkaan, kun koira on pieni. Honeyssa on karvapinta-alaa ehkä Windyn yhden reiden verran. Windyn kanssa karstaan ja karstaan ja kun olen ihan piipussa, niin koira on käännettävä ympäri ja kuivattava se toinenkin puoli.

Heh heh, viikon vinkki: Jos sinulla ei ole elämää, hanki isovillakoira, pidä se pitkässä turkissa takkuiän yli, niin huomaat eläväsi olematonta elämääsi kylpyhuoneen lattialla  : )

Syksy on tullut ja mökiltä ovat palanneet metsittyneet puudelit. Kalenterimme pursuaa tällä hetkellä trimmauksia, mutta en ole jaksanut kirjoitella samoja vanhoja "trimmasin villakoiran" juttuja... Neitokainen x ylitti kuitenkin rajan, jotta pääsi blogiini. 

Voi voi, kyseessä oli nuori toyvillakoira ja nuo pallerot ovat ko. neitokaisen korvakäytävistä.

Vielä kerran tunteella: Katsokaa koirienne korviin ja nyppikää, jos siellä ei näy muuta kuin karvaa... Korvajauhe auttaa korvien nyppimisessä.

Tyttäreni innostui vetämään trimmauskurssin ja vaikka alussa en innostunut mahdottomasti ajatuksesta, täytyy myöntää (nyt kun on kaksi trimmauskurssia takana), että ne ovat oikeastaan kursseista kivoimpia. Niissä on aikaa (4 h) jutella ja tutustua ihmisiin.

Monesti pienillä jutuilla pääsee hyvään lopputulokseen ja villakoiransa saa näyttämään villakoiralta. 

Tältä kurssilta jäi mieleen ehkä päällimmäisenä saksien merkitys lopputuloksessa. 

Aika kuluu lentäen, olin jo unohtanut, että tuo haastattelu tehtiin, kunnes isäni soitti ja kertoi nähneensä Yaelin kuvan lehdessä. Windy oli tuolloin vielä ihan vauva : )

Artikkelin tarkoituksena oli vakuuttaa ihmiset siitä, että jokainen pystyy trimmaamaan oman koiransa. Siihen kerättiin myös perustietoa turkinhoidosta ja mitä tulee koiralle opettaa pienestä pitäen.

Erilaiset, kokoiset ja näköiset puudelit alkavat rantautumaan kaupunkiin mökkilomien jälkeen. Yllä olevalla neitokaisella oli naamakarvojen alla punkki nenän vieressä.

Huopaantumista on pikku säikähdyksestä työtä vaativaan umpihuopaan. 

Oli ihanaa nähdä Fifiä pitkästä aikaa, siitä on tullut jo iso tyttö (sanon "äidin" ylpeydellä). Yael leikkasi sisaret näyttelyyn ja ne menestyivät hyvin, molemmat saivat KP:n.

June Wall, Irlanti:

Fifi: "Nice head. Good dark eye. Correct bite. Good chin. Good feet. Little straight in front. Good rear angulation. Moves with adequate reach & drive, little irratic coming towards you. Tailset little tight."

Windy: "Nice head. Good dark eye. Correct bite. Good feet. Little short in upper arm. Adequate rear angulation. Correct tailset. Sound coming & going. Moves with good reach & drive."

Mirkan näyttelykuvia (Rousku, Windy, Fifi, Freddy sekä Snögö)

Yael leikkasi Rouskun ja se pärjäsi kivasti. Se sai ERI:n ja oli narttujen avoimen luokan kolmas.

June Wall, Irlanti:
"Nice head. Good dark eye. Correct bite. Good chin. Good feet. Little bit upright angulation. Good coat texture. Sound coming and going. Adequate reach & drive. Correct tailset."

Yael trimmasi aamulla Rouskun näyttelyyn. Trimmi alkaa olla koko ajan parempi ja varmempi. Meillä alkaa olla kuva siitä, mitä haluamme näyttelytrimmiltä.

Kun Rouskun vuoro tuli mennä kehään, taivas aukeni ja rankkasade kaatui niskaamme. Protädit (joille ensin naureskelimme), riensivät paikalle isojen sateenvarjojen kanssa. Hymymme hyytyi, kun Rousku alkoi muistuttaa uitettua rottaa, siinä kun protätien koirat olivat yhä täydessä timmissä.

Avoimessa luokassa Rousku tuli toiseksi, paras narttu luokassa kolmanneksi.

"Hyvät mittasuhteet, kaunis piirteinen pää, hyvä kaula ja ylälinja. Rungoltaan vielä kevyehkö, hyvät raajat, hyvin kulmautunut takaosa. Liikkuu joustavasti"  / Unto Timonen.

Selkeää noususuuntaa näyttelyuralla. Hyvä Yael  : )

 Kaikki näyttelyt alkavat samalla tavalla: hysteeristä puunausta, ovatko kaikki karvat kohdallaan? Yllä kuvat ennen ja jälkeen, Yaelin näyttelytrimmaus alkaa olla parempi ja parempi... Aamulla varhain pakkasimme tavaramme ja suunnistimme kohti jäähallia.

Freddy oli myös mukana ja sai punaisen nauhan.

"16 months. Very good type & size. A little high set ears, good eye & bite. Good topline & tail. Good body but could have some more ribgage. Good angulation, leggs & feet. Moves a little narrow behind and could be stronger in elbows in front. Good cout colour & temperament."

Yael oli kehässä Rouskun kanssa, punainen nauha ja avoimen luokan nartuissa toiseksi.

"5 years, good type & size. Good ears, eyes & bite. Good neck, topline & tail. Ok body for age. Would have some more angulation in back. Good legs & feet. Moves very well behind, ok in front. Good coat color & temperament".

Yllä Junior, melko sievä vai mitä? Olimme Tauloksen trimmauskurssilla ja se oli paras kaikista kursseista pitkään aikaan missä olemme olleet. Opimme molemmat paljon ja toivottavasti oppi pysyy päässä.Trimmauskurssilla aina luulee oppineensa jotain, mutta sitten kun on viikon päästä sakset kädessä, niin muistaako sitä kaikkia vinkkejä?

Alla vasemmalta Snögö, Dana ja Junior. Aina kun Taulos opetti, jouduimme jättämään koirat ja ne odottivat nätisti pöydillään.

Alla kuva takajalasta ja isosta turkista.

Yllä tavattoman kauniin värinen kääpiövillakoira, jonka väri näkyy oikeanpuoleisessa valokuvassa. Yael teki pyynnöstä elämänsä ensimmäisen leijonaleikkauksen. Koira ei ole menossa näyttelyyn, omistaja halusi vain kokeilla, miltä leijona näyttää.

Junior oli trimmissä ja turkki on kasvamassa. Talven lopulla tuli turhautuminen ja turkki napsaistiin lyhyeksi, mutta nyt turkkia ollaan taas kasvattamassa. Niinkuin yleensä, turkki kasvaa kyllä nopeasti, mutta ei sieltä minne karvoja kaivattaisiin.

Mutta jos kärsivällisyys riittää, turkista tulee kyllä hyvä, Juniorin turkki on hyvälaatuinen ja tuuhea.

Suurin haaste taitaa olla turkin takuttomaksi saaminen. Nyt siitä ei mene kampa lävitse, joten sitä ei voi kunnolla muotoilla. 

Tämä aprikoosi oli täysin takuton, mikä on hämmästyttävä piirre asiakkaitteni keskuudessa. Koira myös seisoi hievahtamatta paikoillaan, mikä oli omiaan lisäämään hyvää tuultani. 

Hieman lisää karvoja päähän ja jalkojen alaosiin, niin voila...

Päätimme järjestää kotitrimmauskurssin, mukana oli Bichon pentuja, omia koiria, huopaisia koiria ja näyttelyturkissa olevia koiria. Kävimme läpi perusasioita ja linjausta siitä, miten kotitrimmi tehdään / näyttelyturkkia uskaltaa kotona leikata sitä pilaamatta.

Osa porukasta uuvahti kokonaan, osa jaksoi hyvin loppuun asti  : )

Katseltuani erilaisia huopaisia koiria, on minulla ratkaisu tarjolla. Leikatkaa koiranne lyhyeen (tarkoitan lyhyeen) turkkiin. Turkin lyhyenä pitäminen vaatii myös työtä, se on ajeltava säännöllisesti lyhyeksi, mutta sen osaa tehdä jokainen itse.

Kaikki eivät osaa / viitsi / jaksa karstata koiraa tarpeeksi hyvin. Jos karsta ei pysy kädessä, ottakaa kone käteenne ja vetäkää turkki alas. Lopputulos muistuttaa noutajaa ja ei ole pelkoa eläinsuojelutarkastajasta oven takana.

Olen vakavissani.

Kun V:n emäntä soitti, aavistelin pahinta. Koska se on iso keskariuros, suostuin ottamaan sen vain lauantaille 3 tunnin varaukselle. 

Se tuli ja oli alkavassa huovassa. Pyysin sitä makaamaan lattialle föönattaessa, aivan kuin pyydän Bichon, isovillakoirani. Mikä yllätys olikaan, kun huopa aukesi melko sovinnolla  : )

V on ihana koira, se torkkui lattialla ja fööni hurisi. Sain sen tehtyä kahdessa tunnissa ja heh, nyt taas suostun tekemään jatkossa keskareita ilman suurempia mutinoita. 

Tuntuu, että nenäpunkkeja on taas liikenteessä. Niinpä Yael pyysi Windyn 3 kk rokotuksen yhteydessä Stronghold kuurin koko porukalle. Se tappaa kaiken (madot, punkit, nenäpunkit...). Se on erityisen helppokäyttöinen, muutama tippa niskaan, pesun välttäminen 2 tuntia ja vaikutus kestää useamman kuukauden.

Nyt kun punkkikausi on lähestymässä, muistuttaisin, ettei villakoiralle kannata laittaa punkkipantaa. Se huovuttaa karvan niskassa ja usein se on melko tehoton.

Tämä nuori herra S koetteli rautaista kärsivällisyyttäni seisomalla selkä köyryssä. Tosin se oli selkeä parannus viime kerran velttoiluun.

Mutta kun toiveena oli näyttelyleikkaus, pallon muotoileminen oli enemmän kuin haasteellista.

Kuvasta ei näy, että koira on tiukassa huovassa kauttaaltaan. Ensin sitä vain hokee mielessään, voi hyvä jumala... Sitten kun ihon löytää ja ensi järkytys menee ohi, alkaa mielessä ärräpäät pyöriä...

Tassut olivat pitkässä umpihuovassa ja tassujen sisäosissa tiukat huopapallot. Kun ajelin kakkaa peräpäästä pois, meinasin yökätä hajusta. 

Omistaja oli sairastunut vakavasti ja koiran hoito oli jäänyt. Minulle tuli sen verran kiire, että en ehtinyt ottaa loppukuvaa, mutta ihan hyvä lopputuloksesta tuli. Sain myös kynnet leikattua. Toista yhtä kilttiä ja kärsivällistä koiraa saa hakea.

M tuli trimmiin venähtäneessä lookissa ja melko huopaisena. Sain turkin kuitenkin auki, vaikka viimeiset saksien napsahdukset napsahtelivat ovikellon jo soidessa. Arrgghh, olisin kaivannut vielä 15 minuuttia lisäaikaa  : )

M on luonteeltaan yksi mukavimmista koirista, jonka tiedän.

Sarjassamme mukavia ja takuttomia koiria...

Tapaus nro 1, ei anna omistajan karstata, vaan puree verille. Leikkasin lyhyeen turkkiin ja toivotaan parasta jatkossa.

Tapaus nro 2, uusi koira tuli taloon ja kahden koiran turkin hoito vie kaksi kertaa enemmän aikaa kuin yhden koiran turkin hoito nyt kun nuorempi koira on yli vuoden vanha. Lopputulos: koira ihan huovassa, leikkasin sen lyhyeen turkkiin. Toivotaan parasta jatkossa.

Mikäs se sieltä tuli eteiseemme? Tällä viikolla on käynyt monenmoista trimmin tarpeessa olevaa, mutta tämä kyllä voitti "metsittynein villakoira" kilpailun mennen tullen.

Kiltisti ja rauhallisesti kuitenkin seisottiin pöydällä ja pikkuhiljaa ylimääräisiä karvoja kuorittiin kerros kerrokselta pois. Onneksi varsinaista huopaa oli vain aavistus, mutta koska koiralla on alkamassa takkukausi, leikkaus malliin helpottaa turkinhoitoa huomattavasti.

S:n vakitrimmaaja oli pyytänyt, että S kokeilisi jotain muuta trimmaajaa, koska seisominen ei oikein luonnistu. Josko luonnistuisi muualla paremmin.

No, sanotaan nyt vaikka näin: ei onnistu muuallakaan. Tosin verrattuna keskivertoasiakkaisiini, S on helppo trimmattava, mutta turkin muotoilu aidosti hyväksi ei onnistu, ellei S opi seisomaan.

Trimmatessa S "rötköttää" käsivarsillani koko 5 kilon painollaan. Kun nostaa etupäätä, takapuoli tippuu ja kun nostaa takapäätä, etupää tippuu alas. Jos molemmat päät ovat ylhäällä suorilla jaloilla, selkä on kaarella kuin vihaisella kissalla tai mutkalla kuin käärmeellä. Siitä on pitkä matka näyttelytrimmin onnistumiseen.

Tähdet ovat kääntyneet oikeaan asentoon, sillä yllä oleva neitokainen oli täysin takuton ja seisoi pöydällä hyörimättä. Myöskin alla oleva N, joka viimeksi oli ihan huovassa, oli tänään täysin takuton.

N:n mukavan luonteen ja takuttoman turkin vuoksi olen antanut anteeksi kaikille huopaisille ja hyöriville keskareille (toistaiseksi). 

Tämän päivän pikku vieraani oli sarjassa pieni ja pörröinen. Se oli melko takuton, ainoastaan jalkojen sisäpinnoissa oli huopaa, missäpä muuallakaan kuin kivesten ympärillä.

Tämä pikkuinen oli passiivisen vastarinnan mestari. Trimmasin sen käytännössä koiran istuessa, sillä seisominen oli kiven takana ja silloinkin selkä tahtoi olla kaaressa tai mutkalla.

Toista yhtä kilttiä villakoiraa en kuitenkaan ole tavannut mies muistiin. 

Tällä viikolla trimmissä on ollut useampikin keskari.

Aprikoosi keskari oli lyhyessä turkissa, mutta pahimmassa takkuiässä. Sillä oli korvakäytäviin ehtinyt kasvaa huopatulpat, sekä korvalehdissä oli alkavaa huopaa. Kiveksien ympäriltä oli jäänyt konetyöt tekemättä, joten ne olivat huopaantuneet reisiin kiinni.

Jos kyseessä on ensimmäinen villakoira, kannattaa olla todella tarkka reisien sisäpintojen, kainaloiden ja korvien tausten kanssa. Samoin virtsatiet ja peräaukko kannattaa pitää karvattomina. Korvakäytävään kannattaa kurkistaa. Varpaiden välit ja tassun alaosa voi olla huovassa.

Takkuiässä kannattaa olla erityisen tarkka eli kun koira on 8-12 kk ikäinen, huovat yleensä tulevat yllätyksenä, sillä pentukarva ei helposti huopaannu. Mutta jos koiraa ei ehdi opettaa käsittelyyn 4-7 kk ikäisenä, on takkuiässä edessä ongelmia.

Mustan koiran kuvaaminen on mielenkiintoista. Musta hahmo yläkuvassa on kuitenkin vanha tuttuni. 

Kynnet olivat hyvin leikattu, mutta kannuskynnet olivat unohtuneet leikata. Jalat olivat sen verran huovassa, että niistä leikkasin karvat lähes täysin, huopien avaaminen olisi ollut kohtuutonta koiralle.

Nyt tuli sitten nähtyä elämäni ensimmäinen nyörivillakoira. Sillä jokainen rasta roikkui nätisti irrallaan, rastat sitten heiluivat koiran liikkuessa.

Kymmenen pistettä sai takuton koira, joka oli käsittämättömän helppo laittaa. Nyt voisin lisätä... Ihan kuin olisi omia koiria laittanut. 

Mutta jotta maailmankaikkeuden tasapaino säilyisi, niin sitten seuraavana päivänä oven takana olikin huopainen pöydällä pyörijä, jota ei saanut kahdessa tunnissa laitettua millään. Meinasin jo tehdä päätöksen, etten tee keskareita ollenkaan.

Bichon frise M oli tänään trimmissä. M on vanha koira ja trimmasin sen lähinnä niin, että M istui ja minä huhkin töitä.

Ihmettelen edelleen, miten kaula yhdistetään kuonoon ja miten niska leikataan. Toiveena oli kuitenkin lyhyt turkki ja sellainen M:lle tuli.

Lähdimme porukalla trimmauskurssille, Niinalla oli Dana, Roosalla Eetu, Yaelilla Rousku ja minulla Bicho. Otimme omia häkkejä mukaan, sillä päivä oli pitkä (klo 11-18), mutta onneksi tarjolla oli myös talon puolesta isoja ja tilavia häkkejä.

Alla Rousku lähtötilanteessa. Teorian aikana, Rousku, Dana ja Bicho odottelevat, että jotain kivaa alkaisi tapahtumaan. Kurssin teoriaosuus oli todella hyvä.

Alla kurssin epätoivon hetkiä, Yael: "Miksi Rousku EI KOSKAAN seiso selkä suorassa, miten tätä VOI leikata? ÄITI!". Eetu uuvahti loppumetreillä.

Rouskun leikattu puoli ja "toinen puoli"

Bichon leikattu puoli ja "toinen puoli".

Tässä Eetu uudessa trimmissä.

O oli lyhyessä turkissa jo tullessaan ja takuton. O:n lempparia eivät ole konetyöt ja koska O on keskari, pari ärräpäätä melkein pääsi.

Jalat menivät hyvin, mutta naama oli melkoista taiteilua.

Lopputuloksessa haastavinta oli kynitty otsatukka, joka teki koirasta raskaan näköisen takaa. Oli kuin koiran etuosa ja takaosa olisivat kuuluneet eri koirille. Lopputulos oli kuitenkin mukiinmenevä.

Nämä neitokaiset olivat lähes takuttomia ja siistimme vain pitkäksi venähtäneitä karvoja.

Molemmat seisoivat kauniisti ja lopputulos oli perussiisti lyhyt turkki.

Mahdutin viikonlopun aikatauluun vanhat tuttuni O&K:n, isän ja pojan.

Koirat olivat onneksi takuttomia ja oli mukava nähdä pitkästä aikaa. O:n iho oli hieman outo, se oli selästä puna-ruskea, kun iho on normaalisti vaalean harmaa. Myös turkin laatu oli normaalin pehmeän sijasta terrierimäisen karkea. Iho ei kutia laisinkaan, mutta turkki oli todella harva, iho loisti siitä läpi.

Ylläoleva otus tuli tänään trimmiin, toiveena pitkä turkki ja pampula päähän.

Otuksella oli valtavat korvakarvat (mutta yläosasta poikkileikatut), otsassa ei mitään, niskassa ei karvaa, konetyöt tekemättä, korvantaukset ja peräpää huovassa, jaloissa ei karvaa.

Bonushaasteena oli läiskikäs turkin väri, näytti kuin koirassa olisi ollut aukkoja, mutta ne olivatkin vain tummia karvaplänttejä vaalean karvan keskellä. Suvussa dalmatiankoiraa?

Neitokaisen ehkä tunnistaa trimmin jälkeen villakoiraksi, pikkupampuloilla aloitellaan otsatukan kasvatusta, korvakarvat on myös kasvatettava tasapitkiksi.

Kesäturkki pääsi hieman venähtämään R:llä. R on ruskea, mutta ainakin tietyssä valossa se näyttää melko punertavalta.

Turkki oli päässyt venähtämään, mutta onneksi se oli takuton. R välkytteli hampaitaan lähinnä muodon vuoksi, mutta suostui kuitenkin yhteistyöhön, vaikkakin hieman mutisten.
 

Veijari oli lähtenyt isovanhempien kanssa mökille kuukaudeksi. Omistajalle oli lievä järkytys huomata, että koira oli huovassa, siinä oli takiaisia, takapuoli kakkalaattana ja Veijari ilmeisen haluton minkäänlaiseen yhteistyöhön turkin hoidon suhteen. Miten käy Veijareille, jotka ovat olleet kesälaitumilla hieman liian pitkään?

Ne päätyvät trimmauspöydälleni hätätapauksina, kun en osaa sanoa ei...

Aloitin illalla Veijarin turkin ihmettelemisen. Se oli juuri siinä kunnossa kuin omistaja oli kuvaillut. Huovassa, takiaisia ja hampaat irvessä. Alla olevasta kuvasta näkyy, miten Veijarilta oli lomaillessa leikattu otsatukka puoleen päähän asti pois, jotta Veijari näkisi paremmin eteensä.

Aikani sitä karstattuani, sain kuin sainkin sen melko hyvin auki.

Ajelin koneella kainaloissa, vatsassa ja sisäreisissä olleet huopapaakut pois. Leikkasin kynnet, jotka nekin olivat kasvaneet.

Yael tyhjensi anaalit, sillä Veijari aristi takapäätään. Haju oli sanoin kuvaamaton.

Lopulta Veijari oli taas valmis aloittamaan kaupunkielämän. Kotiläksyksyksi tuli tiukat harjoitteluohjeet. Veijarin on hyväksyttävä, että siihen kosketaan karstalla, myös jalkoihin ja myös vatsaan.

Kuvassa alhaalla jossa katse kertoo kaiken, voitte todeta, mitä mieltä Veijari oli paluusta villakoiran arkeen.

B tuli trimattavaksi melkoisen kuontalon kanssa, ilman pampulaa. Trimmatessa B on rauhallinen ja sillä on turkkia vaikka parillekin kaverille jaettavaksi. Turkki on tiheä ja se kasvaa nopeasti.

B oli hieman huovassa toisesta kyljestään, korvien takaa ja etujaloista. Selvittelin huopia sen verran kuin kerkisin, mutta kaikkea en ehtinyt aukaista. En kuitenkaan viitsinyt leikata aukkoja sen kylkeen ja jalkoihin, vaan jätin huopapallukat suosiolla kotiin selviteltäviksi.

Kuorin siitä vajaan muovipussillisen karvaa, nypin korvat ja leikkasin kannuskynnet.

Olen pitänyt pitkään taukoa trimmausjutuissa, sillä minusta alkoi tuntua, että toistan itseäni. Nyt kuitenkin useampi on sanonut, että on kaipaillut trimmausjuttujani, joten tässä siis ainakin yksi  : )

V on keskari, mutta niin iso, että henkisesti luuhistun kun näen sen. Unohdan aina, miten iso se on, ennenkuin taas näen sen. Ajatusparkani poukkoilevat kuin kumipallot suljetussa tilassa:"Voi ei, en ikinä saa sitä tehtyä kahdessa tunnissa!", "Teenkö sen lattialla kädet alaspäin vai pöydällä varvistellen sen päähän ja selkään?", "Miksi en muista sen kokoa ja vastaa puhelimeen, että olen Timbuktussa työmatkalla?"

Mutta niin V on kuin onkin eteisessä ja hyvä tuuleni palailee vähitellen, kun V juoksee omin jaloin kylppäriin ja hyppää oma-aloitteisesti ammeeseen. Kun föönaan sitä, se on rauhallinen ja rentoutuu mukavasti, jolloin taas muistan, kuinka paljon rauhallisempia isot ovat pieniin verrattuina.

Tällä kertaa V:n omistaja on trimmaillut hieman itse sitä sitten viime kerran ja V näyttää mielenkiintoiselta. Onneksi sillä on aina täysin takuton turkki, joten saan föönauksen aikataulussa tehtyä ja pääsen pähkäilemään, miten piilotan kolot ja miten muotoilen pehkoksi kasvaneen turkin. Erityisesti mietin, mitä sen kuonolle on tapahtunut. Onko sitä yritetty lyhentää saksilla vai miten siihen on saatu koloja, siis kuonoon...

Lopulta V on valmis muutamaa minuuttia ennen omistajan tuloa ja nostan sen lattialle. "EI!" Muistan blogini, nostan V:n takaisin pöydälle ja otan muutaman kuvan, ennenkuin menemme alakertaan, jossa vielä muotoilen viimeisiä karvoja.

Tässä hieman tilastoja alkuvuodesta:
Tammikuu 12
Helmikuu 17
Maaliskuu 18
Huhtikuu 17
Toukokuu 19
Kesäkuu 20
Heinäkuu 12
Elokuu 11
Syyskuu 7

Noiden koirien lisäksi omien koirieni trimmaukset eli pyrin pesemään omat koirani kahden viikon välein. Lyhyellä matematiikalla laskettuna tammikuussa vietin trimmaillen 64 tuntia, mikä vastaa kahdeksaa kahdeksan tunnin työpäivää.

Aamu alkoi Freddyn trimmauksella.

Näyttelyssä: "Ainakin pöydällä Freddy seisoi upeasti, eikä hievahtanutkaan kun tuomari tuli tutkimaan.
Ekan kierroksen aikana laukkasi ja temppuili, mutta kolmion kulki ihan nätisti."

Kari Järvinen: "Vielä kapearunkoinen punainen uros. Saisi olla pidempi kuono ja kaula, hyvä häntä, liian etuasentoiset lavat, takaosan tulisi olla vahvempi, hyvä turkki ja väri, liikkuu hyvin".
 

Minusta villakoiran turkinhoito jakautuu kahteen osaan:

A) Turkin selvittely, pesu, föönaus, konetyöt, korvien nyppiminen ja kynsien leikkaus. Kohta A on kuin lasten hampaiden harjaus. Sitä ei voi ulkoistaa ja se on vanhempien vastuulla. Koira on pestävä viikon, korkeintaan kahden välein ja se on totutettava käsittelyyn.

Kun koira on tottunut käsittelyyn ja sitä on kohdeltu oikein (ei repimistä, huutamista, nipistelyä ja kuristamista), käsittely vastaa ihmisen hierojalla käyntiä. Lämmin fööni hurisee, sormet hierovat karstan tahdissa. Isovillakoirani nukkuu lattialla föönatessani, pienet nuokkuvat pöydällä.

B) Turkin leikkaus. Vastaa ihmisen käyntiä kampaajalla. Voi ulkoistaa tai tehdä itse. Villakoiralla karvat eivät irtoa, joten turkin muotoilu on ajankohtaista, kun turkki on niin pitkä, ettei sitä kohtuudella saa pidettyä selvänä. Itse muotoilen omien koirieni turkit kerran viikossa pesun ohessa.  

Minusta paras karsta on Doggyman. Doggymania on kahta kokoa, iso ja pieni, sekä kahta mallia: sininen ja valkoinen. Itse pidän pienestä sinisestä. Minusta iso on kömpelö isovillakoirallakin. Valkoisen kädensija taas on pyöreä ja minusta se "pyörii" kädessä. Sinisestä saa paremman otteen.

Jos koiralla on pampuloita, ne leikataan saksilla irti, niitä ei koskaan revitä niin, että otsahiukset katkeilevat. Pampulan irrottamiseen voi käyttää siihen tarkoitettuja saksia tai ihmisen kynsisaksia.

Kun turkki on karstattu selväksi, lopputulos tarkistetaan kammalla (suosittelen 3 mm piikkien väliä, villakoirakammassa 9 mm, joka on liian harva takkujen metsästämiseen). Kampa laitetaan 90 asteen kulmassa koiran ihoa vasten ja vedetään kevyesti ihon pintaa myöten läpi koko koiran, myös jalat. Jos turkki on takuton, kampa liikkuu helposti koiran ihoa vasten, jos turkissa on takkuja, se jumittaa. Silloin on aika ottaa karsta takaisin käteen ja selvitellä takut / huovat.

Kun koira on pesty ja turkki takuton, on aika tehdä konetyöt. Itse käytän naamaan, häntään ja vatsaan 15 terää. Tassuihin, myös isovillakoiralla, käytän tassuterää.

Suosittelen Oster A5-konetta, sillä se jaksaa leikata myös aikuisen villakoiran turkin jumittamatta. Minusta Oster A5 jäähdyttää paremmin kuin Moserini, joten terät pysyvät viileämpinä pidempään Osteria käytettäessä.

Muista tarkistaa terän lämpötila konetöitä tehdessäsi!!!

Sitten onkin aika "pöyhiä" / nostaa karva pystyyn villakoirakammalla, jotta sen voi leikata muotoon, samettista pintaa muistuttavaksi. 

Itse pidän Roseline saksista, ne ovat ehdottomasti parhaat, joilla olen leikannut. Jälki on tasaista ja kaunista.

Kun turkki on muodossaan, on aika nyppiä korvat ja leikata kynnet. Hyvät kynsisakset ovat paikallaan (myös halpoja kopioita on myynnissä). Itse käytän kannuskynsien leikkaamiseen jyrsijöiden / kissojen kynsisaksia.

Ja jos koiralla on pampulat päässä, niin allaolevalla kammalla voi viimeistellä ensimmäisen pampulan silmäkulmasta silmäkulmaan ja toisen pampulan korvan etuosasta toiseen korvaan.

Jos halutaan laittaa korvaan pampula, on aina varmistettava, että kuminauha ei kiristä korvalehteä. Se varmistetaan laittamalla kampa korvalehden ja pampulan väliin. 

P on vanha tuttuni ja sai juosta omin jaloin yläkertaan. Se painelikin sinne vauhdilla ja suoraan kaapin alle, Danan lempipaikkaan...

Hetken lirkuteltuani sain sen sieltä ammeeseen ja trimmauspöydälle. Tukka oli hieman kasvanut silmille, mutta P oli täysin takuton.

Se on sievä koira ja käyttäytyy todella kauniisti pöydällä...

Toiveena oli leikata koira lyhyeen turkkiin, mutta silti villakoiran näköiseksi.

Yael leikkasi turkin lyhyeksi, mutta tuo toive yhdistettynä turkin laatuun, joka oli kuin suomalaiset hiukset, tehtävän annon loppuosa (=pitäisi näyttää villakoiralta) olikin yllättävän haastava.

Lopputulos oli kuitenkin minusta ihan ok, mutta muistutti taas siitä, kuinka haastavaa on muotoilla villakoira kauniiksi, jos turkin laatu ei tue muotoonleikausta.

Ruma sana vähintään kolme kertaa : (

Tänään meillä oli trimmattavana koira, jonka nähdessä olisi tehnyt mieli vääntää saman tien eläinsuojeluviranomaisten numero.

Koira oli yli puolen vuoden huovassa, naama paksussa umpihuovassa ja takiaisia huovan sisällä. Niskassa korvan takana nyrkkiä isompi huopapaakku, joka esti korvan liikkeet täysin. Vartalon paksussa umpihuovassa takiaisia.

Uroskoiran virtsa-aukon päässä vajaan kahdeksan sentin paksu umpihuopapaakku, joka HAISI. En edes puhu siitä, miten koira parka pystyi virtsaamaan moisen tupon ollessa esteenä.

Peräaukossa huopaa ja ulostetta, joka HAISI. Reisien sisäpuolella huopaa, joka kiristi takajalkojen liikkeitä. Kivekset niin huopaantuneet, etteivät ne liikkuneet milliäkään.

Koiraa tehdessä kaksi (2) terää hajosi ja lakkasi toimimasta, a' 40 euroa.

MIKSI? MIKSI? MIKSI?

Mikä ihme ihmisiä vaivaa?

Tuija Saari on sanonut, että eläimiä pitäisi rakastaa vähemmän ja hoitaa enemmän. Kannatan lämpimästi tuota kannanottoa, jokainen eläin on ansainnut perushoidon.

Minä sanon: "Älä osta turkkirotua, jos et jaksa sellaista hoitaa". Piste. Älä osta.

V on yksi mukavimmista koirista, joita tiedän. Rauhallinen ja kiltti. Se oli tullessaan takuton ja kaikin puolin hyvässä kunnossa (korvat, hampaat, kynnet).

Pöffin sukulainen K oli trimmattavana ja neidoilla on ikäeroa muutama viikko. K on kuin Pöffin identtinen kaksonen, koko on sama, turkin väri ja laatu ovat samat. Pöffi oli sunnuntaina trimmissä meillä, joten pääsin vertailemaan niitä toisiinsa.

K on ollut sunnuntain agilitykurssillamme ja se on kaiken kaikkiaan mukava pikkuotus.

K:n äidillä on kuulemma ollut samanlainen turkin laatu, joka oli kolmen vuoden iässä muuttunut kauniiksi tuuheaksi turkiksi. Sitä odotellessa... Agility- ja tokokehät odottavat enemmän kuin näyttelykehät näitä neitokaisia...

Söpö 12-viikkoinen harmaa villakoiranpentu oli trimmauksen tarpeessa. 

Sille ei oltu koskaan tehty konetöitä, joten lopputulos ei ollut kovin täydellinen, mutta minusta oli parempi tehdä sen verran kuin suosiolla sai tehtyä, eikä venyttää pennun pinnaa äärimmilleen.

Kotiläksyksi jäi karstauksen oikeaoppinen opettelu ja konetöiden aloittelu.

En ole koskaan aikaisemmin trimmannut harmaata pentua ja vasta nyt näin, miten musta turkki "vaihtuu" harmaaksi.

Mikä tuo on? Omistaja kertoi sen olevan villakoira. Niinpä se olikin, kunhan sitä hieman kaivoi karvan alta. Kiva koira.

Pieni musta söpöläinen Rouskun rinnalla, pentukuume heräsi...

Tämä pikkuinen on bichon frise, vaikka itse luulin sitä bichon havanaiseksi... Omistaja halusi rodunomaisen leikkauksen ja Yael teki parhaansa, mutta tukka ei pysynyt pystyssä vaikka mitä teki...

Ikää vuoden verran ja turkki melkoinen haaste, sillä saksia turkki ei ollut nähnyt aikoihin. Huopaakin oli kertynyt huomaamatta turkin pohjalle.

Kävimme läpi oikean karstaustekniikan ja lyhensin turkkia. Sen verran kiire tuli, että unohdin ottaa "jälkeen" kuvan. Mukava rauhallinen koira, jota on kiva laittaa.

Alkuviikkoon tuli pieni suma trimmausta kaipaavia koiria näin lomien alun kynnyksellä. Koska säät ovat mitä ovat, minulla on ollut hyvää aikaa trimmailla koiria. Maanantaina taisin tehdä oman ennätykseni, kuusi koiraa, joista kaksi tosin omiani.

Kaikki koirat ovat olleet takuttomia ja mukavia laittaa.

Niin vain oli päässyt käymään... Kynnet kasvamaan ja turkin siistiminen omin voimin oli tuottanut mielenkiintoisen lopputuloksen...

Mutta V on yksi mukavimmista koirista mitä olen nähnyt. Rauhallinen ja kiltti, aloin jopa lirkutella sille, kun se katseli minua niin kauniisti... Ainoa koira, jolle olen trimmatessa lirkutellut aiemmin, on isovillakoirani Bicho, joka myös katselee kauniisti suurilla silmillään, mutta on silti rennon rauhallinen trimmatessa.

Valkoinen N oli täysin takuton tullessaan ja käyttäytyi kivasti. Napsin turkin kesämittaan, tein konetyöt ja leikkasin kynnet.

Korvien nyppiminen, kynsien leikkaus....

Miksi se tuntuu niin vaikealta? Korvien nyppiminen ei satu koiraan, mutta korvat voivat tulehtua pahasti, jos korvakäytävä huopaantuu. Leikkaamattomat kynnet painavat tassut virheasentoon...

Trimmausvideo 2 näyttää, miten korvat nypitään ja kynnet leikataan. Katso video.

Vanha linkki korvien nyppimiseen.

Aamulla kun kiirehdin näyttelyyn, Yael sai pienen vieraan ja aloitti sen siistimisen. Kun kurkistin kylppäriin, työ oli puolessa välissä. Mukava pikkukoira.

Tällä viikolla trimmauspöydälläni on ollut T, O ja A.

T oli huovassa. O oli rauhoittunut sitten viime näkemän ja trimmaus sujui ok. A oli umpihuovassa, virtsa-aukon edessä oli 8 cm:n huopapötkö (en ole ennen nähnyt vastaavaa...), A oli myös kovasti sitä mieltä, että häneen ei saa koskea. Onneksi A ei kuitenkaan pelännyt trimmeriä, joten vastassani oli vain pieni kiukkuinen uros...

Kaikkien kieppuvien koirien innostamana ja inspiroimana päätin tehdä sarjan videoita koiran trimmauksesta. 

Ensimmäinen video on etutassun karstauksesta. Miltä näyttää kun minä karstaan oman villakoirani etutassua? Voitte katsoa videon.

Mutta lyhyesti, olen opettanut koirani olemaan kyljellään rauhallisena kun karstaan. Yleensä istun itse sohvalla mukavasti koiran torkkuessa puoliunessa. Villakoiran jalkojen karstaamisen ei tarvitse olla vaikeaa. Kaikilla villakoirilla jalkojen karstaus on koiran ollessa pentu hieman vaikeaa, mutta koira oppii nopeasti olemaan rentona ja rauhallisena, kun se siihen opetetaan.

D, vanha tuttuni tuli tänään trimmaukseen ja muistelimme hetken sen omistajan kanssa ensi tapaamistani (ja aika monta seuraavaakin tapaamista) D:n kanssa. Se yritti purra minua tosissaan, eikä antanut koskea itseensä. 

Minun oli ihan pakko ottaa siitä kuva, kun föönasin sitä. D oli kuin koulukirjan esimerkki koirasta, joka rentoutuu hierontapöydällä. Kun fööni meni päälle, D päätti ottaa rennosti, joka sopi minulle mainiosti.

Z on isohko keskaripentu, joka kyllä suhtautui teoriassa trimmaukseen ihan mukavasti, mutta sille oli melko vieraita käsitteitä paikoillaan seisominen ja trimmauskone.

Pyysin omistajaa pitelemään kiinni etupäästä / takapäästä ja uskoisin, että hänelle tuli kuuma... Pentu oli sen sadassa mykkyrässä ja sykkyrässä, mutta hyväntuulinen. Sen mielestä varmasti kyseessä oli jokin uusi ja hauska leikki, jonka säännöistä se ei ollut ihan varma, mutta ainakin siihen kuului paljon painiskelua.

S oli musta iso keskarinarttu, jolla oli paksu mahtava turkki. S oli rauhallinen koira laittaa ja konetyöt sujuivat hyvin.

S:n turkki oli juuri sellainen, josta voi muotoilla ihan mitä vain. Tosin hyvin tuuhea turkki paksulla alusvillalla voi olla melkoinen työmaa arjessa. S oli kuitenkin tullessaan täysin takuton, mistä nostan hattua sen omistajille.

S oli trimmauksessa ja sillä oli kirjaimellisesti huopatulpat korvissaan. Se oli noin ylipäätään huovassa rinnasta, vatsasta, jaloista, korvista. Onneksi S oli mukava ja yhteistyöhaluinen, joten lopputulos oli kohtalainen.

Moni karstaa villakoiraa selästä, koska se on "helpointa". Mutta koiraa karstatessaan tulisi myös muistaa, että vatsa on karstattava. Helpoiten se sujuu, kun koira on selällään sohvalla. Siinä samassa asennossa saa myös jalat tehtyä. Vastakarvaan aloittamalla varpaista. Ja mikä tärkeintä, kun on karstattu tietty alue, se on käytävä läpi kammalla, jotta varmistutaan, ettei takkuja ole jäänyt turkkiin.

Kynsien leikkuu pelottaa monia, yleensä on leikattu hieman liian syvältä, verta on tullut ja siihen on mennyt into leikata kynsiä. Mutta kynsiä ei voi jättää leikkaamatta, etenkään jos ne kasvavat suoraan eteenpäin, niinkuin monilla aprikooseilla kynnet kasvavat. Ne eivät kulu luonnostaan, vaan kasvavat pitkiksi ja voivat tarttua kiinni ja murtua. Ja muistutuksena kaikille yhteisesti, koirilla on myös kannuskynnet, jotka kasvavat täydeksi ympyräksi, jos niitä ei leikkaa.

Huh huh huopaa. P oli todella huonossa kunnossa, top viiden joukossa, kun mietin koiria, joita olen nähnyt hoitamatta. Virtsa-aukko, peräaukko huovassa, korvat huovassa, vatsa huovassa, jalat huovassa, niska huovassa, jopa otsa huovassa. Kynnet leikkaamatta.

Onneksi P oli kärsivällinen pikku koira ja niin etenimme hitaasti mutta varmasti, karstaten ja leikaten, karstaten ja leikaten paakkuja pois.

Lopputulos oli ok, mutta varovasti arvioiden siinä on vielä noin kolmen-neljän tunnin työ.

O oli harmaa 10 kk keskari, joka oli pitkässä takuttomassa turkissa. VAU, se tuli pestynä ja föönattuna ja seisoi niin kauniisti.

O ei kuulemma hauku ja on muutenkin kotona kaikin puolin mukava koira.

Ajattelin kerätä sarjan hyviä trimmausvideoita...

Tassujen trimmaus

Tassujen trimmaus 2 (älkää trimmatko noin ylös)

Tassujen alaosan trimmaus

Kuonon trimmaus

Hännän trimmaus

Kynsien leikkaus

Koiran pesu näyttelytrimmiin

The styling academy

Näyttelyssä, viimeistely

N oli tänään trimmattavana ja se oli niin hyvässä kunnossa. Turkki oli täysin takuton ja N käyttäytyi kauniisti. Trimmaus sujui niin joutuisasti, että ehdin hyvin leikata myös kynnet.

N ei vikissyt eikä vänissyt, vaan oli rauhallinen trimmauksen ajan.

Vappuviikolla planeetat taisivat olla miten sattuivat, sillä kaikki takkutukat päättivät tulla trimmiin samalla viikolla. Bichon frise, sekarotuinen villakoira, aprikoosi keskari, valkoinen kääpiö...

Osa koirista oli niin huovassa, että voi voi...

Laitoin omistani Bichon, Niinan ja Nooran. Jos jotain voisi toivoa, toiveeni olisi, että kun turkkirotuinen koira hankitaan, se totutetaan käsittelyyn niin, että kuka sitä ikinä laittaakin, voi tehdä työnsä ilman, että koira keikkuu, heiluu, läähättää, puree, vinkuu, vikisee, kiemurtelee, nykii jalkojaan, heiluttaa päätään...

Kun tein eilen omia koiriani, huolimatta kaikista lukuisista vioista, joita niissä on, niin...

1) Ne ovat föönatessa liikkumatta, jotta voin työskennellä kahdella kädellä systemaattisesti. Bicho makaa lattialla kuin kuollut lahna. Kun toinen puoli on kuiva, käännän sen yksinkertaisesti ympäri ja kuivaan toisen puolen. Pikkukoirat seisovat tai istuvat föönauksen ajan.

2) Kun teen konetyöt, voin kääntää tassut sopivaan asentoon ja viimeistellä tassut haluamallani tavalla. Kun ajan naaman, ne kääntävät päänsä haluamaani asentoon ja odottavat hievahtamatta, kunnes olen valmis. Kun teen vatsan, voin nostaa Bichon takajalan ylös ja ajella rauhassa vatsan ja sisäreidet. Pikkukoirat voin nostaa takajaloilleen ja tehdä vatsan koiran heilumatta.

3) Kynsien leikkuun ajan ne ovat paikoillaan ja voin napsia kynnet pois nips naps naps. Kun nypin korvat, se sujuu sutjakkaasti koiran istuessa.

4) Ja viimein, kun alan työskennellä saksien kanssa, minulla on toisessa kädessä sakset ja toisessa kampa. Koira seisoo paikoillaan selkä suorassa kuono eteenpäin, kunnes olen valmis. Kun pyydän, koira kääntyy naama toiseen suuntaan pöydällä, jotta voin hyödyntää ikkunasta tulevan auringonvalon.

B oli tänään trimmauksessa ja lähtötilanne yläkuvassa. Kun saimme B:n tehtyä, nostimme Danan pöydälle ja illalla tein vielä vuoden vanhan R:n. Alakuvassa Danan jalka ennen (vasemmalla) ja jälkeen trimmauksen (oikealla).

M oli trimmattavana ja siinä oli hieman tekemistä. Se oli umpihuovassa, eikä huopa tuntunut aukeavan yrityksistä huolimatta. Yleensä M:n huopa on auennut kohtuullisella yrittämisellä. Lisäksi silmät vuosivat, mitä ne eivät ole tehneet aiemmin.

Leikkasin sen melko lyhyeen turkkiin, en kuitenkaan raskinut ajaa sitä koneella ihan lyhyeksi.

Durre tuli kyläilemään lähes tulkoon suoraan Ranskasta. Se kotiutui Suomeen keskiviikkona aikamoisena karvakasana.

Niinpä Durre sai tehdä tuttavuutta trimmauskoneen kanssa. Durre kesti koettelemuksen hyvin ja siitä kuoriutui ihan mukavan näköinen otus.

Vaikka barbetit ovat villakoiran sukulaisia, niin ainakin noin ensinäppituntumalla myös eroja löytyy. Häntä on pidempi, pää leveämpi ja turkin laatu ainakin Durrella suorempi, kovempi ja silkkisempi, siinä missä villakoiran karva on pehmeää, pumpulimaista ja kiharaa.

N tuli trimmaukseen, viimeksi se vinisi, känisi ja pisti hanttiin. Nyt se jaksoi reilun tunnin, pesu ja föönaus olivat ok, mutta sitten... "Miksi minun pitää seistä? Miksi? Miksi?" Niinpä se röhnötti käsiäni vasten ja vinisi aina välillä muodon vuoksi. Mutta se ei murissut ja työt oli kohtuu helppo tehdä.

Konetyöt sujuivat hyvin ja lopputulos oli ihan ok, vaikka vatsanalusta kutittikin kovasti...

Yläkuvassa näkyy, kuinka pieneksi villakoira voi mennä turkin kastuttua ja siitä myös saa vinkkiä, miltä villakoira näyttää millinkoneella vedettynä...

PetExpon tuliaisia... Laukun myyjä oli bongannut Yaelin jo lauantaina PetExpossa potentiaalisena ostajana, kun Yael kärräili villakoiriamme kärryissä...

Kerran kurssilleni osallistui pieni tyttö, jonka koiralla oli valjaat ja fleksi. Valjaat ja fleksi ovat kovin huonot välineet koiran kouluttamiseen, joten pikkutyttö osti hihnan ja pannan.

Kun hihna ja panta olivat koiralla, tyttö huokasi onnellisena:"Nyt minä olen oikea koirankouluttaja!".

Minulla oli vähän samanlainen tunne, kun virittelin trimmaajan kassiani.  

Yael trimmasi kaksi shitzua lyhyeen turkkiin.

F oli viimeksi niin takussa, että sitä ei saanut laitettua kerralla kuntoon. Nyt se oli tullessaan takuton ja pestyäni sen, siistin sen ja tein konetyöt.

Se oli täysin rauhallinen ja oli mukava nähdä, kuinka kaikki huovat olivat mennen talven lumia.

M on vanha herra, joka ei oikein jaksa enää trimmissä seistä, niinpä se sitten istuu. Pesin ja föönasin sen ja muotoilin hieman siistimmäksi. Kun menen Lahden näyttelyyn, täytyy etsiä bichoneita ja hieman katsella niitä "sillä silmällä"... Miten häntä kiinnittyy vartaloon? Miten alaleuka yhdistyy kaulaan?

Oli mukava pitkästä aikaa tehdä "näyttelytrimmissä" oleva koira, joka osasi olla kauniisti pöydällä. A on viimeisillään raskaana ja tarkoitus oli siistiä turkki + ajella karvat pois vatsasta.

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja opettelin takaosan leikkausta.

K:lta siistittiin korvat ja tassut sekä leikattiin kynnet. Kotona K ei oikein ole mukana jutussa, mutta Yaelin käsissä K oli kuin olisi ikänsä ollut siistittävänä.

K oli näyttelyssä uudessa lookissaan ja sai hyvät arvostelut, sekä kehuja korvistaan.

Mikä on pieni ja suloinen? No 10-viikkoinen pentu tietysti. Se oli niin kauniisti ja jaksoi kärsivällisesti loppuun asti. Omistaja harjoitteli konetöitä ja korvien nyppimistä Nooran kanssa.

Otteet kannattaa harjoitella sellaisiksi, ettei puristele koiraa ja toisaalta pitää sellaisina, että koira pysyy automaattisesti oikeassa asennossa.

Sunnuntaiaamu alkoi rattoisasti aamulla anivarhain. Herra B saapui muhkeassa turkissaan pestäväksi. Siitä jatkoimme Konalaan City-Puudeleiden näyttelytrimmauskurssille.

Itse keskityin takaosan trimmaamiseen. Opin paljonkin uutta, hännän alta pystysuoraan ihan lyhyeksi, muotoillen sivut, hännäntyven aloitus konetöiden osalta, jne. Itse pidän neliömäisestä selästä, en niinkään "kaaresta".

Kurssilla vannottiin R-7 nimeen.

Ei ihan villakoira eli tyttöni heiniä...

Tyttäreni trimmaa vesikoiria, mutta näin villakoiraihmisenä minä näin lähinnä karvaa, karvaa, karvaa, (lue huopaa). Koska turkki ajellaan kokonaan pois, se tarkoittaa melkoista koneurakkaa, jossa terät kuumuvat väistämättä. Urakasta selvittiin neljällä terällä, joita vaihdettiin sitä mukaa, kun yksi kuumeni.

Katseltuani touhua, voin kertoa, että Andiksen terä ei purrut turkkiin laisinkaan. Osterin ja Moserin terät leikkasivat hyvin.

Herra S oli takuton ja hyvässä kunnossa tultuaan meille. Se on niin kiltti ja kärsivällinen koira, todella mukava.

Taukoa tulee seuraavaan trimmaus kertaan, sillä S:n omistajat ovat lähdössä 8 kuukaudeksi Aasiaan. Asunto sieltä on jo vuokrattu ja suunnitelmat valmiina. Huh, tuli ihan mieli lähteä itsekin, kun kuuntelin suunnitelmia.

Huh huh, yksi suosikkineitokaisistani tuli trimmiin, mutta ah niin tiukassa ja pitkässä huovassa. En saanut sitä kunnolla tehtyä, tein konetyöt ja selvittelin huopaa niin paljon kuin kerkesin.

Sovimme, että jatkan ensi viikolla siitä mihin jäin, ihan millin klaniksi en sitä raaskinut vetää. Kuvissa lähtökohta, en kerennyt ottamaan loppukuvaa, karvaa lähti puoli muovikassillista.

Tänään trimmasin neidit F:n ja D:n. D nukahti trimmauspöydälle föönattaessa ja luulin sen jo kuukahtaneen, kúnnes sain sen ravisteltua hereille.

Tänään Yael trimmasi bichon frisen ja vaikka kuva ei kerro koko totuutta, päästä tuli mielestäni todella hyvä.

Nuori herra O on 11 kuukautta ja ongelmia alkoi olla herran täytettyä 8 kuukautta, murinaa, puremista, jne. Niinpä O päätyi trimmmauspöydälleni.

O oli erittäin hyvin hoidettu, konetyöt oli tehty hienosti, kynnet olivat leikattu, korvat nypitty.

Kun föönasin ja karstasin koiran, en tiennyt mikä olikaan ongelma. O seisoi nätisti ja sain leikattua turkin hyvin. Kävimme läpi turkin hoidon perusjuttuja ja myös kontaktin luomista koiraan arkipäivän tilanteissa.

Kiva koira.

Ensin pöydälle nousi nuori herra S, jonka konetyöt sujuivat jo ihan mallikkaasti verrattuna viime kertaan. No, niitä oli harjoiteltu ahkerasti. Sitten pöydälle nostettiin B, joka on vanha konkari trimmauksen kanssa. Karvoja oli kasvanut kotitarpeiksi.

Takajalan kanssa minulla oli ensin ongelmia, se oli liian paksu. Sitten leikkasin sitä kapeammaksi ja siitä tuli paljon parempi.

Lopputulokseen olin itse ihan tyytyväinen, mutta minulla on kyllä sen sata kysymystä näyttelyleikkauksesta. Hännän kiinnitys, etujalkojen kiinittyminen rintaan, ison turkin yhtyminen pampuloihin, pampuloiden kiinnitys...

M oli hieman ruokkoamattoman näköinen, joten trimmasin sen hieman siistimmäksi. M:n perhettä oli juuri kohdannut suru, heidän vanha kissansa oli jouduttu lopettamaan.

M:llä ei kasva karvoja kuin sentin korkeuteen otsalla. Kysyin, oliko koneen kanssa tapahtunut ns. vahinko, mutta ei, karvat eivät koskaan olleet kasvaneet senttiä pidemmiksi...

H:lla oli ollut pitkä turkki jo nelisen vuotta, mutta nyt omistajien teki mieli kokeilla lyhyempää mallia, vaikka hieman huolestutti, olisiko koira sitten enää "oma itsensä". Lohduttelin, että turkki kyllä kasvaa takaisin, jos silmä ei totu lyhyeen malliin.

H oli aiemmin ollut mallissa, jossa takajaloissa ei ollut karvaa, joten takajalat jäivät yhä odottelemaan karvojen kasvua.

D on 13-vuotias isovillakoira ja turkki oli päässyt kasvamaan pitkäksi. Siinä föönatessani mietin, kuinka se olikaan jo "vanhuksen" oloinen. Takajalat huojuivat ja kolmella jalalla seisominen ei oikein enää onnistunut. Niinpä tein suurimman osan töistä D:n istuessa.

D:llä oli kuitenkin ollut viriilin villi nuoruus ja se oli kastroitu. Jäin trimmatessani miettimään, millainenkohan D olikeasti oli ollut nuorena. Nyt se oli niin rauhallinen...

... että häntä trimmataan. Ei vatsasta, ei kyljistä, ei jaloista. Kynsiä ei leikata, ei.

N on valkoinen ja täysin umpihuovassa tultuaan trimmauspöydälleni. Nostelen hitaasti huopapaakkuja ja mietin sotasuunnitelmaa... Naps, naps, naps huopapaakut alkavat tippua pöydälle. Leikkaan niitä pituussuunnassa auki ja halki poikki pinoon vaakasuunnassa.

Sitten N:n huumorintaju loppuu, mrrrrr, syvä murina lähtee rinnasta ja hampaat välähtävät. Juupa juu, vuoden vanha N ei tiedä, että murinat eivät auta, kun minun pöydälleni päätyy. N yrittää kyllä kaikkki temput, mutta valitettavasti olen nähnyt ne kaikki aiemminkin. Ensin siis murina. Sitten passiivinen vastarinta ja löysäksi heittäytyminen. Sitten tassut tiukasti mahan alle.

Niin jatkamme sitkeästi takkujen kanssa ja rupattelen samalla omistajan kanssa. Mietimme, miksi turkin hoito ei onnistu kotona ja mitä voisi tehdä jatkossa. Omistaja on melko hämmästynyt siitä, että koiran pystyy ihan hyvin tekemään yksin, koirasta ei tarvitse pitää kiinni.

Itse asiassa usein kiinnipitäminen saa koiran tappelemaan vastaan paljon pahemmin kuin se, että tekee sen yksin.

Lopputunti meni jo ihan hyvässä yhteisymmärryksessä, N seisoi kauniisti paikoillaan ja työni edistyi reippaasti.

Kaksi tuntia töitä ja N:ltä on huopapaakut kadonneet, kynnet leikattu ja konetyöt tehty. Lopputulos on aika veikeä, mutta jos ei missikisoihin ole menossa, niin lopputulos on ihan ok. Viimeistelen koiran kahden viikon päästä.

S oli 9-vuotias bichon frise ja Yael harkitsee siirtymistä bichonien pariin. S oli todella herttainen, etujalkoja vain kutitti niin kovasti.

Pitäisiköhän siirtyä keskareihin? Ikää nuorella herralla oli vain 5 kk, mutta se seisoi kauniisti koko trimmauksen ajan. Konetyöt sujuivat helposti, kynsien leikkuuta herra ei edes huomannut. Korvien nyppiminen sujui kuin sitä olisi aina tehty.

Verrattuna toy- ja kääpiökoirien dramaattiseen "minä kuolen nyt, jos pidät tassustani kiinni" - esityksiin, herra N oli ilahduttavaa vaihtelua.

Turkin väri oli mielenkiintoinen, luulin sitä tummanruskeaksi, mutta vanhemmat olivat musta ja aprikoosi eli N oli musta. Aprikoosi löi kuitenkin mustan läpi.

Neiti N oli 10 kk vanha ruskea toy, todella sievä koira. Neiti N:llä oli tiukka mielipide siihen, mitä tehdään ja mitä ei. Mutta aikansa pyörittyään se rauhoittui melkein seisomaan paikoillaan. Konetyöt menivät helposti, niitä oli kotona harjoiteltu.

Korvien nyppiminen ja kynsien leikkauskin sujuivat hyvin, vaikka kotona ne eivät ole neidin suosikkihommia.

Kotiläksyksi jäi seisominen neljällä jalalla nenä siihen suuntaan mihin neitokainen asetetaan seisomaan.

Danalla oli turkki kasvanut muhkeisiin mittoihin. Sari lupasi trimmata sen heikkona hetkenään joskus viime vuoden puolella ja niinpä saimme vihdoin kalenterit sovitettua yhteen...

Minua kiinnosti erityisesti takaosan leikkaus ja yritin silmä kovana painaa kaiken mieleeni. No ainakin muistan yhden asian, saksien kulman leikattaessa hännän alta. Kumma kuinka vaikea on muistaa ihan selviäkin neuvoja...

Luultavasti muistan pampuloiden oikean kiinnityksen. Se on kerrottu minulle sen sata kertaa, mutta jotenkin se on aina hakusessa. Eka pampula on helppo, silmäkulmasta silmäkulmaan. Mutta sitten homma aina hajoaa minulta...

Seuraavat pampulat tasavälein ja muistaakseni niistä otetaan puolet ja puolet aina seuraavaan kerrokseen. Niskahiukset tupeerataan pitämään koko komeutta pystyssä. Koko komeuden pitäisi olla tyylikäs komea leijonaharja. Alhaalla oikealla Tango Danan isä...

Herra S oli mielenkiintoisessa leikkauksessa tullessaan meille. Toive oli saada se lyhyeen turkkiin ja niin aloitin turkin muotoilun lyhyemmäksi.

Herra S oli niin superkärsivällinen, että toivoisin kaikkien koirien olevan yhtä ihania.

Trimmasin Rouskun eilen ja olin ihan tyytyväinen lopputulokseen. Se oli takuton ja sain sen tehtyä vajaassa 1,5 tunnissa. Takajalan polven kulmaukset voisivat olla paremmat. Se tarvitsee vielä karvaa niskaan, mutta muuten sen turkki on tuuhea ja helpo muotoilla.

Lauantaiaamu alkoi reippahasti, kun pikku herra M tuli trimmaukseen. Kotiläksyjä oli tehty ja trimmaus sujui hyvin. Pääsin jopa työskentelemään kahdella kädellä, mikä on pentujen kanssa harvinaista huvia.

Kerran M murisi varoittavasti, kun koskin takapäätä, mutta tiukka EI, sai sen viheltelemään ja katselemaan seiniä.

Se on niin kaunis koira ja luonnetta sillä on minun makuuni. Se on kuitenkin erittäin "palveluskoiran" oloinen, se rentoutuu ja rauhoittuu erittäin hyvin, eikä häslää turhia.

Korvien nyppiminen olikin pieni aamujumppa, ensin M ei suostunut moiseen, sitten se rauhoittui, kunnes veti kunnon kilarit. Kyllä se siitäkin rauhoittui, mutta melkein pääsi hiki otsalle tulemaan.

Roosalta tuli mailia, jossa hän oli ottanut tavoitteellisen lähestymistavan trimmausta kohtaan. Ylhäällä ihannekoira, alhaalla vasemmalla Aku nyt ja oikealla kohta tulevaisuudessa. Jos minulla olisi aikaa, olisi kiva kokeilla itsekin tuota "piirrä ja muokkaa" tapaa omiin koiriini.

Neiti O piipahti trimmauspöydälläni ja jatkoin siitä, mihin viimeksi jäin. Viimeksi turkki jäi hieman puolitekoiseksi ajan loppuessa kesken, mutta nyt sain turkkiin melko hyvän pinnan, sillä takkuja ei ollut.

Neiti O:n ongelmat käsieni kanssa ovat menneen talven lumia, mutta neiti O vinisi sellaista pientä vininää koko trimmauksen ajan. Turkki saatiin laitettua ja konetyöt tehtyä. Jäin vain hieman miettimään häntää... Omistaja oli leikannut itse korvat lyhyiksi ja häntä oli melko tuuhea.

En viitsinyt kysymättä leikata häntää lyhyeen karvaan patukaksi, mutta sovimme, että ensikerralla kokeillaan "nahkakorvia" ja lyhyttä patukkahäntää.

Neiti F oli kovin rauhallinen, vaikka tämä oli elämän ensimmäinen trimmaus. Toki neiti F:ää oli pesty ja föönattu, mutta turkkia ei ollut leikattu koskaan, eikä tehty konetöitä.

Neiti F on 8 kuukauden ikäinen pumin ja villakoiran sekoitus. Hänestä ei haluttu villakoiran näköistä, vaan toive oli pitkät karvat naamassa ja vatsan alla. Pumin turkin kuuluisi näyttää sekaiselta, mutta ei takkuiselta.

Neiti F:llä oli jalka murtunut kahdesta kohtaa, joten karva oli leikattu jalasta, selän päältä ja niskasta eläinlääkärin toimesta. Niinpä keskityin etsimään koiralta silmät näkyviin ja tasoittamaan turkin tasapituiseksi, mutta jättäen sen pitkäksi sieltä, missä se oli mahdollista.

Tänään trimmasin pikkupentu S:n (10 viikkoa) kuonon ja voi sitä surkeaa ulinaa. Pikkupentu ei yrittänyt purra, mutta kyllä tuli paha mieli. Fööni oli kamala, kuonon trimmaus vielä kamalampaa. Uuuuuulinaaaa!!!

Voi sentään, sellaista se joskus on.  Kotiläksyn jo arvaattekin. Käsittelyä & konetöitä.

Herra B taasen on vanha konkari trimmauspöydällä ja hänen kanssaan perheen tyttö harjoitteli trimmausta. Herra B seisoi kuin jäyhä jököttäjä ja niin harjoittelimme takaselän pinnan leikkausta saksilla, samoin kuin reisien ulkopintoja. Konetöitä harjoittelimme takatassuihin ja kuonoon.

Neiti M oli pitkässä turkissa, mutta kovin huopainen. Vaikka neiti M oli nuori, se onneksi jaksoi olla pöydällä kauniisti. Sille jäi vielä huopaa takatassujen alaosaan, etujalkoihin, rintaan ja vatsaan. Vasen kylki kaipaa myös vielä karstaamista.

Turkki meni malliin lyhyt, mutta se kyllä kasvaa haluttaessa takaisin.

Neiti M:llä oli punaisia karvoja, mutta leikatessa sille jäi vain aprikoosia karvaa.

Neiti O tuli tänään trimmaukseen ja leikkasin sen lyhyeen turkkiin. Sillä on turkki, joka on taipuvainen huopaantumaan, turkki on tiheä, mutta pehmeän pumpulimainen.

Koska neiti O:lla on kiva ruumiinrakenne, lyhyt turkki sopii sille hyvin.

Viimeksi täällä ollessaan neiti O ei kestänyt päänsä yläpuolella olevaa kättä, mutta nyt se reagoi hädin tuskin huomattavasti käteeni. Konetyöt sujuivat todella hyvin.

Tässä viime trimmauksen välissä neiti O kävi tyhjennyttämässä anaalinsa täällä ja nyt vatsakivut alkavat olemaan voiton puolella.

***

Ps. Neiti O:n omistaja kurkkasi akvaariooni (joka pitäisi siivota) ja sai mukaansa kasvuun villiintynyttä konnanputkea. Levänsyöjähirmuni ovat juovanuolimonneja.

Neiti P on napakka nuori villakoiraneiti, jolla on nätinvärinen tummanruskea turkki. Väri ei pääse oikeuksiinsa valokuvissa, mutta luonnossa se on syvän tummanruskea.

Kun nostin neiti P:n lattialle katsoakseni turkkia ylhäältä päin, neiti P päätti mennä varmuuden vuoksi makuuasentoon. Lisäksi sitä kiinnosti kovasti omat koiramme, jotka keikkuivat kylpyhuoneen ovella.

Hei, koska mua tullaan hakemaan?

Toisilla koirilla kasvaa korvakäytävät täyteen karvaa, vaikku takertuu karvoihin, korvakäytävä on ihan tukossa ja tulehtuu helposti.

Toisilla koirilla (esim. meidän Niina), korvissa ei ole laisinkaan karvaa, vaikka siltä ei ole koskaan nypitty karvaakaan korvasta.

Mutta jos koirasi on karvakorva, katso kuva ylhäällä, korvat on nypittävä puhtaaksi karvoista. Nyppimistä helpottaa Biogroomin korvajauhe.

Alhaalla kuvassa karvamäärä, joka tuli yhdestä korvakäytävästä ja kuva korvasta, joka on puhtaaksi nypitty.

HUOM: korvakarvojen nyppiminen ei satu enempää kuin kulmakarvojen nyppiminen, vaikka koira voi ensimmäistä kertaa korvaa nypittäessä ulista kovallakin äänellä. En suosittele korvien nyppimistä pinseteillä, vaan aina käsin, muutama karva kerrallaan.

Joskus koira ei aikuisena suostu helposti turkin hoitoon, vaan on vakaasti sitä mieltä, että häneen ei kosketa. Hampaat välähtävät, matala murina varoittaa ja salaman nopea näykkäisy seuraa mokomaa, joka ei usko varoitusta.

Koiran laittaminen menee vaikeaksi, jos koiraa joutuu pelkäämään. Otteet ovat epävarmemmat, kun on koko ajan varuillaan vetämässä sormiaan pois koiran kidasta. Otteet voivat myös olla kovemmat, kun koirasta on pidettävä niin tiukasti kiinni, ettei se pääse puremaan.

Koirat, erityisesti villakoirat ovat velhoja huomaamaan pienimmätkin epävarmuudet käsittelijässä. Kun väläytän hampaitani, karsta / trimmauskone / kynsisakset pysyvät kaukana.

Koska koira on kuitenkin hoidettava, yksi keino on kuonokoppa. Kuonokopassa on muistettava reilun pelin säännöt, koiraa ei saa satuttaa, kun se ei pysty puolustamaan itseään. Sitä on käsiteltävä rauhallisesti mutta pehmein käsin, kun sillä on kuonokoppa.

Ainoa sallittu kuonokoppa on mielestäni metallinen, jossa koira voi läähättää ja avata suunsa halutessaan. Kankaiset kuonokopat ovat tiukalla kuonon ympärillä ja koira ei voi avata suutaan, eikä läähättää ilman, että se tuntee tukehtuvansa. Kun koira on hermostunut, se läähättää purkaakseen pahaa oloaan.

Kuonoa ei kuitenkaan voi ajella kuonokoppa päässä, joten koirat, joita ei pysty käsittelemään ilman kuonokoppaa laisinkaan, on trimmattava eläinlääkärin luona rauhoituksessa.

Useimmat pelkäävät koirat ovat oppineet pelkäämään kiinnipitoa. Koiraa on ehkä pentuna laitettu niin, että isäntä on komennettu pitämään kiinni, kun emäntä leikkaa turkkia ja kynsiä. Miehet voivat huomaamattaan pitää kiinni liian tiukalla otteella ja koiraa voi sattua / se voi tuntea tukehtuvansa.

Silloin yleensä myös tunnelmat ovat isännän ja emännän välillä hieman kireähköt ja se kuuluu äänestä. Koira vaistoaa kireän tunnelman, sitä ahdistaa kiinni pitäminen ja sitä voi hieman sattuakin. Kerta kerralta se tappelee kovemmin vastaan ja pelkää henkensä edestä.

Neuvo: Laita koira aina yksin, älä pyydä ketään pitämään kiinni, vaan opeta koira olemaan paikallaan.

M:llä oli ikää 12 viikkoa ja hän oli niin kovin pieni ja suloinen. Kunnes pääsimme trimmauspöydälle, jolloin herran hurja luonto pääsi esiin. Se yritti purra minua tosissaan. Koska herra oli kovin nuori, hyvä yritys jäi vain yritykseksi, mutta kotiläksyä tuli... Kuinka käyttäydytään trimmauspöydällä.

M:n kapina vaimeni vaimeni yninäksi ja saimme tehtyä konetyöt, siistittyä hieman turkkia ja leikattua kynnet. M:llä on ihanat silmät, täydelliset villakoiran silmät. M on toy äidistä, mutta en oikein usko, että se jää toyksi. Se on uskomattoman kaunis pentu, kunpa saisin tuollaiset silmät ja pään omille pennuilleni...

Neiti J oli aprikoosi 5-vuotias neiti, ei enää niin nuori, mutta ei vanhakaan. Neitokaisella oli reippaasti huopaantunut ylipitkäksi kasvanut turkki ja kynnet joilla olisi voinut kiivetä puuhun.

Onneksi aprikooseilla jostain syystä huopa irtoaa helposti ja niin neiti J:kin saatiin kohtuu ponnistuksella lähes takuttomaksi.

Tein konetyöt ja leikkasin turkin lyhyeksi.  Neiti J oli niin nätisti trimmauksen ajan, että ei voinut kuin ihmetellä. Se ei edes nykinyt etutassujaan, mikä on minusta aika hyvin. Mukava rauhallinen koira.

Tarkkasilmäiset lukijat huomaavat, ettei kaikki mikä on valkoista välttämättä ole villakoira, vaikka olenkin heikkona valkoisiin villakoiriin... Herra M, ikää kunnioitettavat 12 vuotta, tuli trimmauspöydälleni silläkin uhalla, että lopputulos olisi lähempänä villakoiraa kuin bichon friseniä.

Lähtökohta oli hieman epätasainen turkki vartalossa (ylhäällä), joka oli venähtänyt pituutta ja piti tasoittaa lyhyemmäksi ja siistimmäksi. Häntä oli pitkähkö ja hieman huovassa. Alla näkyy lopputulos.

Pään kanssa oli hankaluuksia kun etsin hyvää mallia netistä, sillä Herra M:n pääkarvat eivät aivan riittäneet palloon. Minulle jäi vielä hieman kysymysmerkille pään yhtyminen rintaan leuan alta ja hännän oikea malli tyvestä. Tassujen trimmaus varpaiden kohdalta...

Kuonon yläosan karvat näyttäisivät netissä kääntyvän koirilla kauniisti alaspäin, kun Herra M:n karvat taasen sojottivat ylöspäin ja osa kaartui suoraan suuhun.  Kaivoin ne pari kertaa pois suusta, mutta vain todetakseni, että ne palasivat sinne lähes samantien.

Ei herra M:sta villakoiraa tullut, mutta tuliko siitä bichon frise? Mietin sitä huomenna kun vertaan Herra M:n kuvia netistä löytämiini kuviin.

Trimmauksen ajan Herra M pääsääntöisesti istuskeli, sillä se ei jaksanut / viitsinyt seistä. Vanha koira saa paljon anteeksi, kukapa sitä vanhukselta vaatisi kahden tunnin seisomista?

"Voisitko trimmata PONin?"

Nopeasti selvisi, että kyseessä on Polski owczarek nizinny. Epäröin luvata koiran trimmausta, kun en puhelimessa tiennyt yhtään, mistä rodusta oli kyse, 5 vai 50 kiloisesta otuksesta...

Mutta aikamme keskusteltuamme, päätin luvata tehdä parhaani. Koira oli pahasti päässyt huopaantumaan ja se piti selvitellä. Lunttasin internetistä rodusta ja selvisi samantien, että kyseessä ei ole trimmattava rotu.

Ensin ajattelin, että yritämme pelastaa turkin, mutta hyvin nopeasti selvisi, että turkki oli kyllä mennyttä. Omistaja toi Fiskarsin sakset mukanaan, mutta nekään eivät purreet huopaan, vaan huopa taipui saksien väliin. Otimme siis koneen käteen ja vedimme sen hitaasti mutta varmasti Osterin 15 terällä, mikään muu terä ei purrut huopaan.

Lopuksi pesimme sen ja niin ponista tuli terrieri.

Mr. B tuli illalla meille rastahippinä. Mr. B. on melko iso kääpiö ja koska turkkia on vaikka muille jakaa, huolestuin, etten ehdi tehdä sitä kahdessa tunnissa. Niinpä sovimme hieman lisäaikaa trimmaukseen.

Se oli melko likainen, jouduin saippuoimaan sen kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla musta vesi vain virtasi. Onneksi kun aloin föönaamaan sitä, turkki aukesi helposti. Rastat olivatkin vain kikkuroita, eivät huopapaakkuja. Ainoastaan jalkojen alaosiin ja etujalkojen väliin jäi hieman huopaa. Niiden selvittelyyn aika ei riittänyt. Mutta isoturkin, pään, korvat, selän ja jalkojen yläosat sain takuttomiksi.

Mr. B:tä on mukava laittaa, sillä se seisoo kärsivällisenä kuin Jäyhä Jököttäjä. Itse asiassa kun leikkasin sen etujalkoja, huomasin nenäni olevan sen karvoissa kiinni ja samanaikaisesti tunsin sen lämpimän läähätyksen korvassani, silloin tajusin, kuinka tärkeää on voida luottaa koiraan, kun sitä laittaa. Jos koira päättää purra, kasvoni ovat mennyttä.

Mutta Mr. B. seisoi kärsivällisenä kun leikkasin karvaa pois puoli muovipussillista. Laskiessani sen lattialle, minusta tuntui, ettei siitä ollut lähtenyt yhtään karvaa pois, niin tuuhea sen turkki on.

Nuori herra S. (7 kk) tuli eilen trimmaukseen. Omistaja aikaa varatessaan kertoi kovin huolestuneena, että koira ei anna laisinkaan hoitaa turkkia eikä kynsiä. Herra S:n isäntä oli lähettänyt koiran ja emännän matkaan sanoen: "Tappelu siellä vain tulee, ei sitä saa laitetuksi".

Herra S. saapui emäntänsä kanssa ja emäntä oli huolissaan, häiritsisikö hänen läsnäolonsa trimmausta. Ei, omistajan läsnäololla ei ole mitään merkitystä, kunhan omistaja ei puhu koiralle trimmauksen aikana. Koska omistaja oppii aina jotain katsellessaan trimmausta, minusta on hyväksi, että omistaja on mukana. Koiraa on kuitenkin laitettava myös kotona.

Niinpä menimme siis pesulle. Herra S. hieman kiemurteli, mutta pysyi kuitenkin ammeessa. Sitten aloitin föönaamisen ja herra S. lysähti löysäksi käsivarrelleni. Föönaus sujui hyvin, jonka jälkeen siirryin konetöihin. Konetyöt sujuivat hyvin. Leikkasin turkin ja jossain vaiheessa herra S. melkein jopa seisoi omilla jaloillaan. Sitten leikkasin kynnet, herra S. vain ojensi tassunsa.

Korvien nyppimisessä herra S. päästi muutaman korkean C:n, mutta hiljeni sitten ja antoi hieman kiemurrellen nyppiä korvansa.

Herra S:n ainoa ongelma tuntui olevan, ettei se pitänyt kiinni pitämisestä. Kun pidin otteeni avoimena, se makoili käsiäni vasten. Heti kun otin puristavamman otteen, se alkoi läähättää ja rimpuilla. Niinpä trimmasin sen avoimilla otteilla ja koira löhösi käsivarrellani.

Herra S. saatiin trimmattua ja trimmatessani ihailin sen punaista väriä. Punaisia villakoiria tuntuu nyt olevan enemmän ja enemmän liikenteessä.

Neiti M. tuli meille hieman pitkäksi kasvaneessa karvassa ja turkki aavistuksen verran huovassa. Neiti M. suhtautuu kuitenkin turkin laittoon erittäin kärsivällisesti ja hänellä on onneksi turkki, josta huovat lähtevät lähes "puhaltamalla".

En ole koskaan tavannut vastaavaa turkkia kenelläkään koiralla, sillä huovat todella lähtevät kevyesti karstaamalla pois.

Omistaja ehti soittaa ovikelloa, kun vielä viimeistelin neiti M:ää, joten lopputulos jäi kuvaamatta, mutta itse olin siihen tyytyväinen. Neiti M. on kaunis koira ja uskomattoman hyvä luonteinen. Se hyppää aina itse oma-aloitteisesti ammeeseen meillä ollessaan.

Neiti P tuli trimmaukseen palattuaan 6 viikon Espanjan reissultaan ja naksuttelikin sitten hampaitaan kuin kastanjetteja. Hampaiden naksuttelu on kuulemma varattu minulle ja eläinlääkärille, kenellekään muulle neiti P. ei naksuttele hampaitaan.

Neiti P. on 10 kk ikäinen maailman kansalainen, joka viettää aikaansa Suomessa ja Espanjassa, nauttien molempien maiden parhaista puolista. Neiti P. on syntynyt Espanjassa ja rekisteröity siellä.

Melko nopeasti pääsimme neiti P:n kanssa yksimielisyyteen siitä, että kastanjetit kuuluvat Espanjan aurinkoon ja täällä Suomessa trimmauspöydällä hampaat pysyvät nätisti toisiaan vasten suljettujen huulien takana.

Sitten trimmaus sujuikin todella hyvin ja naamakin saatiin ajeltua ihan kunnialla. Kynsien leikkuu sujui ongelmitta, etutassut olivat hieman herkät, mutta niin ne ovat useimmilla villakoirilla

Pidän neiti P:n väristä, se on tumman suklaan kaltainen, sitä voisi ensin luulla mustaksi, mutta se on syvän tumman ruskea.

Herra R. tuli luokseni, kun omistajan allergia ei kestä koiran karvoja. Täytyy myöntää, että kuu ja tähdet ovat hyvässä asennossa, sillä viime aikoina luokseni on tullut vain todella mukavia koiria. Herra R. ei edes yltynyt haukkumaan, kun omat koirani haukkuivat ovikellon soittoa.

Sillä oli aivan oman laatuisensa turkki. Se ei varsinaisesti ollut huovassa, mutta sen turkki oli pienillä tiukoilla kierteillä, mikä vaikeutti kuivaamista huomattavasti. Jos turkkia viitsisi kasvattaa, siitä saisi muotoiltua mitä vain, niin paksu ja tuuhea se oli.

Todella mukava koira.

Tyttäreni on päättänyt laajentaa trimmauspuolen vesikoiriin, joten pyysin poikaani (joka opiskelee markkinointia) tekemään mainoksen.

Töissä avasin mailin, joka ilmoitti mainoksen olevan valmis. Avasin sen ja...

Olen aina ihastellut kaikkea, mitä armaat pikkuiseni maalaavat, piirtävät, tekevät puutöissä tai käsitöissä. Joskus olen ihan sanaton hämmästyksestä.

Tänään pesin ja föönasin näyttelytrimmissä olevan isovillan.

Neiti N. oli mukava föönattava, se loikoili rentona ja ojenteli jäseniään kuin parhaassakin hieromalaitoksessa, kun karstasin sen turkkia. Se nojaili rennosti itseään minua vasten ja nuokkui silmät puoliummessa.

Viimein sain sen toisen kyljen ja selän laitettua, joten minun oli pyydettävä neiti N:ää nousemaan, jotta sain toisen kyljen laitettua. Se seisoa nökötti trimmauspöydällä kuin patsas ja ojenteli kauniisti jalkojaan, kun tein konetyöt.

Sen pesuun ja föönaukseen ilman konetöitä meni kaksi tuntia, mutta se oli tullessaan takuton + se oli leijonassa. Ihana koira  : )

Tuntuu, että välillä on vaikeaa löytää oikeita välineitä villakoirien trimmaukseen. Koska tyttöni laittoi oman firman pystyyn, niin nyt sen myötä otimme myös trimmaustarvikkeita myyntiin. Minulla on toiminimi, mutta pysyttelen tarkoituksella ALV rajan alapuolella, joten en ole itse myynyt aiemmin tarvikkeita.

Eli nyt siis saatavilla Osterin A5 trimmauskoneita (180 euroa) ja siihen kuono- ja tassuteriä (37 euroa).

Etsimme edelleen hyvää saksien maahantuojaa. Karstoja tai kampoja emme ole löytäneet niiden maahantuojien luota, joiden luona olemme vierailleet. Täsmällisesti ottaen olemme löytäneet saksia, karstoja ja kampoja, mutta emme sellaisia, joita itse käyttäisimme.

Pampula puolella on tarjolla lateksilenkkejä ja muoveja korvien patukoimiseen (1 euro/pussi).

Tarkkasilmäiset lukijat huomaavat, että sama koira on trimmausblogissani koko ajan. Ainoa selitys, jonka asialle keksin, on se, että vaaleaa koiraa on niin paljon helpompi kuvata kuin mustaa karvakuonoa. Lisäselityksenä ehkä se, että tämä koira on niin vekkulin näköinen verrattuna tavallisiin villakoiriin.

Koska koira on nyt vuoden ikäinen ja takkukausi päällä, omistaja pyysi minua trimmaamaan koiran ihan lyhyeen turkkiin (myös jalat). Koiralla on bichon frise tyyppinen turkki, ihan pehmeää pumpulia.

Alla näkyvän tassun konetöitä en allekirjoita tehneeni, ne ovat omistajan kätten töitä. Vinkiksi niille, jotka haluavat "oikeaoppiset" tassut, niin tassu ajellaan varpaiden alkuun asti (=siihen mistä varvas alkaa), ei "ranteisiin" asti.

Minulta kysyttiin kuinka pidän konetta naaman vasenta puolta trimmatessani.

Oikea puoli on oikea kätisille helpompi. Koiraa pidetään vasemmalla kädellä kuonosta ja terä kulkee kohti silmäkulmaa. Jos koiran iho on löysä, trimmausta helpottaa koiran korvan kääntäminen pään yli vasemmalle puolelle, jolloin vasemman käden sormet pitävät korvasta kiinni. Itse käännän korvan pään yli myös korvan läheltä leikatessani.

Toisessa kuvassa on koneen + käsien asento vasenta puolta leikatessa. Korvaa käännettäessä vasemman käden peukalo pitää korvasta kiinni. Terä kulkee kohti silmäkulmaa.

Ja lopuksi silmien välin ajo kuonon päältä, terä aina alaspäin. Jos koira heilauttaa vähänkin päätään kriittisessä kohdassa, terä on hyvin nopeasti lipsahtanut liian ylös ja vienyt karvat mennessään, jos kone on toisinpäin, terä ylöspäin.

Mikäs tuo on? Hieman ihmettelin pikkuvieraani ulkonäköä. Se oli takuton ja erittäin hyvin hoidettu vuoden vanha jenkkituonti.

Onko se oikeasti villakoira? Epäilys valtasi mieleni, kun turkki tuntui kovin silkkiseltä ja silmien yläpuolella oli pyörre ylöspäin... Mutta kun karvoja kuori pois kerros kerrokselta, niin kyllä koira selvä villakoira oli ja mukava sellainen.

Laskeskelin, että tänä vuonna olen trimmannut yli 40 vierasta koiraa ja kun siihen laskee omien viiden trimmaukset parin viikon välein, niin olen trimmannut reilusti yli 100 kertaa tämän vuoden puolella... Kun siitä laskee 2 tuntia / trimmaus, niin olen viettänyt aikaa kylpyhuoneessamme pari sataa tuntia, joka vastaa 25 työpäivää. Siinä ajassa olisi kerennyt monta kertaa löhöämään sohvalla mukavassa asennossa hyvä kirja kädessä.

Pitäisiköhän vaihtaa rotua? Perun tai Meksikon karvattomaan koiraan...

Maanantaina trimmattavaksi tuli aprikoosi, jonka omistaja oli sairastunut vakavasti, mutta nyt toipumassa. Koiran turkkia ei kukaan ollut hoitanut siinä välissä. Otsapampuloita löytyi monesta kerroksesta.

Ensin ihmettelin huovan määrää, leikkasin sitä niin paljon pois kuin vain pystyin fiskarsseilla. Korvia ei näkynyt eikä hännän ihoa. Koira oli onneksi ihan uskomattoman rauhallinen ja kiltti.

Sitten mietin hajua ja sen lähde selvisi. Koiralla roikkui kakkaa takapuolen pitkissä karvoissa. Puhdistin sen niin hyvin kuin  pystyin vessapaperilla, mutta se oli ihan liiskaantunut karvoihin.

Sitten kun sain pahimmat takut leikattua, pesin koiran ja aloin etsiä sen ihoa jostain huovan alta. Huopa oli ihan täynnä pieniä tikkuja ym. moskaa. Mutta kyllä tämäkin koiran turkki saatiin kuntoon.

Työpäivä meni niin että hujahti. Työtoverini sanoi ensimmäisen palaverin jälkeen, että nyt alkoi särkeä päätä ja olin täysin samaa mieltä. Mutta meillä ei ole ongelmia töissä, on vain haasteita, joita sitten riittikin koko päivälle : )

Joogatunti tuli todella tarpeeseen, tunti loppui ennenkuin oli kunnolla alkanut. Tuntui, että nuorruin viisi vuotta liikkeitä tehdessäni. Loppurentoutuksessa nukahdin, ehdin nähdä untakin, mutta heräsin kuitenkin ennenkuin potkittiin hereille.

Kun istuin autoon, en suunnannut kotiin vaan 80-vuotiaan rouvan luo. Hän soitti minulle aikoinaan ja pyysi trimmaamaan koiran. Hyvin pian selvisi, että hän liikkuu rollaattorilla eikä siten pääse kulkemaan kovin hyvin. Koira on kuitenkin rakas ja ikätovereiden kuoltua pikkuhiljaa pois, viimeinen ystävä kuoli helmikuussa, hän on jäänyt kovin yksin. Koira on ainoa kaveri.

Niinpä tein poikkeuksen sääntööni aikoinani hänen kohdallaan eli suostuin kotikäyntiin. Olen kerran aiemminkin tehnyt poikkeuksen, hain ja vein koiran, kun vanhemman pariskunnan mies oli murtanut kätensä ja vaimo sairasti alzheimeria. Auton ajo ei sujunut kipsi kädessä, joten kävin hakemassa koiran trimmaukseen.

Rouvan koira oli täysin takuton, niin kuin se yleensä aina on. Koiraa on kiva trimmata, sillä se pysyy paikoillaan kiemurtelematta. Kotitrimmauksessa on kuitenkin heikot puolensa, siellä ei ole ammetta, joten olin märkä pesun jälkeen. Pöytä oli matala, joten selkäni oli melko kovilla. Minulla oli pieni jalkafööni mukana, mutta siinä ei ole samoja tehoja kuin uudessa föönissäni (joka on liian iso kuljetettavaksi), jne.

Rouvalla on paha astma (ei ole diagnosoitu) ja olen houkutellut häntä menemään lääkäriin toistaiseksi tuloksetta. Hän ei halua joutua tilanteeseen, jossa joku kyseenalaistaa hänen lemmikkinsä, koiran ja linnut. Olen varovasti ehdottanut, että linnuista luopuminenkin voisi auttaa, minkä hän kyllä myöntääkin. Koska esikoisellani on astma, minun tekee todella pahaa kuulla hänen yskivän aivan tukehtumaisillaan. Astmalääkkeet voisivat saada ihmeitä aikaan...

Puunaamisen tuloksena sievä villakoira... On pesty, karstattu, pesty, tehty konetöitä ja taas karstattu. Maanantaina turkki pestiin ja leikattiin näyttelykuntoon ja eilen tehtiin viimeistelykonetyöt. Lauantaina vielä viimeinen pesu. Mutta nyt alkaa ulkonäkö olla viittä vaille valmis näyttelyyn, saa nähdä kuinka sunnuntaina Salossa käy. Turkkia on kasvateltu vajaa puoli vuotta.

***

Ps.

J. Kares, 18.5.08
Bessum Black Monty, uros
 
Muutettiin kääpiöstä toyksi
 
Mittasuhteeltaan ja kooltaan mallikas uros. Turhan pyöreä kallo-osa. Hyvä kaula, hyvä rintakehä ja runko. Häntä voisi olla avoimpempi. Hyvä takaosa, väri voisi olla hivenen syvempi ja laatu saa vielä kohentua. Ryhdikkäät liikkeet, kauniisti esitetty.
 
Eri, nuortenluokka, paras uros 3

Tänään pesin koiran, jonka kanssa pitäisi ensi viikolla mennä Salon näyttelyyn. Ensinnäkin lähetän lämpimän ajatuksen (lämpimiä ajatuksia, monta) koirani kasvattajalle, joka useat kerrat laittoi koiriani näyttelyyn ja trimmasi niitä. Hän pyysi tuomaan koiran pestynä ja föönattuna suoraksi.

Helppo homma, pesu ja föönaus. Karstasin, kampasin ja olin aina ylpeä lopputuloksesta. Toin koiran trimmauspöydälle ja voi voi. Se ei koskaan ollut tarpeeksi hyvä. Kerran hieman huijasin ja vein sen trimmaajalle pestäväksi ja föönattavaksi juuri ennen trimmausta. Kasvattaja katsoi koiraa ja kysyi samantien: "Kuka tämän on laittanut?". Katsoin viattomasti häntä ja kysyin: "Miksi se en olisi minä?", mutta kun näin hänen katseensa, pakko oli tunnustaa, etten se ollut minä...

Mutta nyt siis koira oli pöydälläni ja minun vastuullani on saattaa se siihen kuntoon, että sen voi viedä kehään. Tunsin kuinka samat sanat tulvivat huulilleni, jotka olin kuullut kasvattajaltani (täällä ON takku, kolo (!) kaulapannan kohdalla, järjestelmällistä karstausta tarvitaan (!), hilsettä, täälläkin ON takku, jne, jne). Voi voi. Varovasti arvioiden tämän päivän pesun ja föönauksen jälkeen ainakin kahden kolmen tunnin työ karstan kanssa, ennenkuin sen voi trimmata näyttelyturkkiin. Maanantaina ensi viikolla jatkamme koiran laittamísta.

Yllä olevassa kuvassa on yksi suosikkikoiristani, laitoin sen töistä tultuani. Se on vanhemman pariskunnan nuori koira ja todellinen prinsessa. Aina hyväkäytöksinen ja oman arvonsa tunteva. Kun se tulee meille, se hyppää aina oma-aloitteisesti ammeeseen. Mutta se, mikä erottaa sen muista koskaan näkemistäni koirista, on sen turkki. Se on aina vähän räjähtäneen näköinen trimmaukseen tullessaan, niinkuin kaikki koirat. Mutta kun sitä alkaa laittaa, mieleen tulee auringonkehrä ja kulta, sen turkki muotoutuu kauniisti ja väri on ihan uskomaton.

Päivitin juuri trimmaussivuja ja sinne kuvasarjan villakoiran hoidosta ja miltä näyttää kun hoito laiminlyödään. Hyvät ihmiset, leikatkaa koirienne kynnet!!! Villakoiran omistajat, kurkistakaa uroskoiranne vatsan alle ja varmistakaa, ettei virtsa-aukko ole umpeen huopaantunut.