Ötökkäkammoiset poikani voittivat pelkonsa ja tarttuivat pesään rivakoin ottein. Pesä oli niin heikko tänä kesänä, että päätin siirtää sen huomattavasti aurinkoisempaan paikkaan metsän siimeksestä. Toivottavasti se selviää talven yli.

Mehiläiset olivat rauhallisia, vaikka jouduin penkomaan ja pöllyttämään niitä urakalla. Ne pysyivät nätisti kehillä. Etsin emoa, mutta en löytänyt sitä. Sikiöintiä oli kuitenkin ok.

Kävimme mökillä ja kävimme mieheni kanssa pesällä. Pesä on melko heikko, hunajaa kunnolla vain ylimmässä laatikossa. Mutta jessus, en ole koskaan nähnyt noin kiukkuisia mehiläisä, jouduimme pakenemaan ja palaamaan uudestaan savun kanssa. Ensi kertaa minulle käy näin... Olipa kokemus.

Mehiläiset ahkeroivat kiltisti, kun kävin niitä kurkkaamassa. Ne olivat täysin säyseitä, kun heitin yhden ylimääräisen laatikon niille. Arvatkaapa mikä paikka mökillä kaipaisi maisemointia....

Tauon jälkeen, pohjalaisista haaveiltuani, järjen ääni voitti ja päädyin italialaisiin (huokaus). Mutta siinä he nyt ovat, pitkän odottamisen jälkeen. Mehiläiseni, lentäkää kukasta kukkaan ja pölyttäkää puutarhani läpikotaisin! Syksyllä luvassa hunajaa.

Nitä papukaija tekee tässä jutussa? Ei mitään, mutta se oli niin hauska + kaktus takana oli kiva. Luento kaupunkimehiläisistä pidettiin Korkeasaaressa ja se oli todella mielenkiintoinen.

Päädyin siis italialaisiin kuitenkin... Mehiläiset muuttavat luokseni toukokuun kieppeillä, vielä kuukausi odottelua.

Minut valittiin Helsingin seudun mehiläishoitajien hallitukseen ja 40-vuotis juhlien kunniaksi tavoitteena on saada pääkaupunkiseudun mehiläishoitajien historia kirjoihin ja kansiin. Materiaalia on jo koottu, mutta arvatkaa, kuka oli vapaaehtoinen kokoamaan historian kirjoihin ja kansiin?

Minulla oli vain yksi pesä talvehtimassa ja nyt se on mennyt. Ruoan pulasta ei ollut kyse, sillä ruokaa oli pesässä reilusti. Ehkä pesä oli vain liian heikko selvitäkseen talven yli.

Nyt on sitten harkinnassa, jatkanko italialaisilla vai hankinko krainilaisia. Itse haluaisin eniten pohjolan mehiläisiä, mutta perhe vastustaa. Buckfast olisi tietysti kompromissi. Voin toki odotella, että joku parvi on jossain, toissa kesänä parviringissä ollessani taisin pyydystää kolme neljä parvea.

Kaupunkisivulla oli isohko juttu mehiläisistä kaupungissa. Kuten monilla muillakin pääkaupunkiseudun mehiläisharrastajilla, minulla on mehiläiset mökillä. On aika vaikea kuvitella niitä Espooseen takapihalle... Berliinissä on kuulemma 500 mehiläistarhuria, joilla pesät ovat kattoterasseilla tai parvekkeilla.

Eli ei kun uusi harrastus kaikille parvekkeen tai takapihan omistaville, jos ei jo omista omia mehiläisiä...

Tänään päätin kiristää aikataulujani sen verran, että ehdin pyörähtää mökillä laittamassa mehiläiset talviteloille. Pesässä oli melko vähän mehiläisiä, mutta onneksi talviruokaa tuntui olevan riittävästi.

Aika taas hoitaa mehiläispesiä... Viime talven jäljiltä minulla on vain yksi pesä ja sekin on aika heikossa hapessa...

Tänään oli mehiläistapaaminen pitkästä aikaa ja meillä oli hauskaa, en ole aikoihin nauranut niin paljon.

Mehiläisjutut ovat aivan älyttömän hauskoja, mutta kun mieheni ja esikoiseni tulivat hakemaan minua ja kerroin heille kotimatkalla hauskoja tarinoita, kumpikaan ei nauranut, vaan sain nauraa ihan itsekseni.

Mitä tästä opimme? Kun kerrot hauskoja mehiläistarinoita, kerro ne ihmiselle, jolla on ainakin yksi pesä.

Kävin poistamassa talvisuojan ja mehiläiset olivat jo täydessä työn touhussa, sisältä kuului lupaava tasainen surina. Ensi kerralla täytyy ottaa mehiläispuku mukaan, jotta pääsen kurkkaamaan pesän sisälle.

Tämän talven mehiläiset siis talvehtivat hunajalla.

Eilen oli Helsingin seudun mehiläishoitajien tarjoama illallinen niille, jotka olivat mukana auttamassa ELMO-messuilla. Otimme kutsun vastaan tyttäreni kanssa karsimalla hieman muita menoja.

Oli mukavaa taas pohtia porukalla mehiläisten metkuja ja mennyttä kesää. Päätimme tavata keväällä kun puhdistuslennot on lennetty.

Ruoka oli niiin hyvää. Ne jotka minut tuntevat, tietävät, ettei moisia sanoja usein kuulu huuliltani. Mieheni laittaa niin erinomaista ruokaa, että olen ruoan suhteen täysin pilalle hemmoteltu. Mutta nyt, ruoka oli siis todella erinomaisen hyvää, ihan kuin mieheni laittamaa  : )

En ollut ennen ollut Pauligin huvilalla, vaikka herpetologinen yhdistys tapasi kokoontua siellä. Voisin niin mielelläni asua huvilassa (linnakin kelpaisi). Miksi nykyään ei enää osata / haluta rakentaa kaunista arkkitehtuuria?

Löysin aivan mainion juuttikangaspussin mehiläisparvien nappaamiseen.

Tänään olimmme maatalousmessuilla mehiläishoitajien standilla. Yael auttoi lapsukaisia tekemään mehiläisvahakynttilöitä ja minä kerroin mehiläisten, ampiaisten ja kimalaisten sielunelämästä kaikille kiinnostuneille.

Alla siis mehiläisiä vasemmalla, mehiläisistä saadaan hunajaa ja ne pölyttävät kasveja, kuten marjoja ja hedelmäpuita. Kuvassa oikealla on ampiaispesä ja ampiaiset eivät kerää hunajaa, vaan rakentavat pesän lahoavasta puusta kennomaiseksi rakenteeksi ja hylkäävät pesän sitten syksyllä.

Mutta päivän kiinnostavin juttu oli kimalaiset. Nyt siis on kimalaisia myytävänä "pikkupöntöissä" ja niitä voi ostaa yhdyskunnittain. Kimalaiset ovat aika mainioita otuksia ja vaativat vähemmän työtä ja investointeja kuin mehiläiset. Arvatkaa, kenen mökille muuttaa kimalaisyhdyskunta ensi kesänä?

Tiesittekö, että Suomessa elää kolmisenkymmentä kimalaislajia, mm. mantu-, kontu- ja kivikkokimalaiset. Nuo tuossa alhaalla ovat kontukimalaisia. Kimalaiset ovat siis niitä pörröisiä lentäjiä. Kuhnurit eivät pistä laisinkaan ja niitä voi pitää kädessä. Jutun juju on tietty erottaa työläiset ja kuhnurit toisistaan. Vinkki: kuhnureilla on pitkät tuntosarvet.

Toki messuilla oli paljon muutakin katsottavaa:

Ja ruusuja, joihin olen ihan heikkona nykyisin:

Tänään ajelimme mieheni kanssa mökille töiden jälkeen ja laitoimme mehiläisille talvisuojauksen lumikinoksilta suojaamaan. Laitoin myös hiiriesteen paikoilleen. Laatikot olivat melko painavia, mutta mehiläisiä kohtalaisesti.

Pesä on heikko edelleen. Kesä on ollut todella huono mehiläisille. Laitoin niille puhtaan alustan, ne olivat todella kiukkuisella tuulella. Aion talvehdittaa ne hunajalla, saa nähdä kuinka käy. Laitoin muurahaishappotorjunnan, toivottavasti se riittää... Oksaalihappoa en saanut aikaiseksi.

Mehiläispesä oli todella vahva ja kuhisi väkeä. Ylälaatikko oli niin painava, että hädin tuskin jaksoin nostaa sen. Harkitsin uuden laatikon laittamista, mutta koska pääsato on jo kerätty, niin päätin antaa mehiläisten olla kahdella laatikolla ja myös talvehdittaa ne kahdella laatikolla. Alalaatikossa on vielä hieman tilaa.  En halua, että ne keräävät kanervasta hunajaa.

Horsman kukinta lähestyy loppuaan.

Hunajaa on turha odotella tänä vuonna, toivottavasti pesä kuitenkin selviää talven yli. Tuntematon kukka, jonka otin mummin pihasta, näyttää olevan vaatimattomuudestaan huolimatta mehiläisten suosiossa. Istutin mirrinmintun pesän lähelle.

Tämä kausi on ohi, kun horsma lopettelee kukintansa, nyt horsma on vasta aloittelemassa kukintaa...

Kurkkasin tänään mökillä käydessämme pesään, josko sinne olisi pitänyt lisätä laatikko... Mutta alin laatikko oli vielä melko tyhjä. Pesä on selkeästi heikko, kesä on ollut sateinen... Toivottavasti pesä vahvistuu talvea vasten...

Kävin mökillä tänään ja tarkoituksena oli lisätä kolmas laatikko pesään. Kun nostin laatikoita pois, niin alin laatikko oli ihan vielä käyttämättä. Toisessa eli ylimmässä laatikossa oli kuitenkin sikiöintiä.

Saa nähdä, voimistuuko pesä kesä kohti...

Kävin mökillä tänään ja puhdistin pohjan vielä uudelleen. Laitoin pesään yhden tyhjän laatikon alle. Laatikko oli niin painava, että hädin tuskin jaksoin nostaa sen yksin ylös.

Mehiläiset lensivät rauhallisina siitepölyä mukanaan ulos ja sisään, kukaan ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota, vaikka en ottanut edes savua mukaan. En tarkistanut sikiöintiä, sillä en halunnut häiritä mehiläisiä sen enempää, kuin jo jouduin häiritsemään.

Yritin suoristaa pesän pohjaa huonolla menestyksellä, huusin miehenikin apuun (meillä on kummallakin omat puvut), mutta lopuksi päätimme jättää sen vähän kallelleen. Siirrän sen ehkä ensi kerralla johonkin suoremmista pohjista ja yritän kohottaa esim. hiekalla pohjaa tasaiseksi.

Vasemman puoleisessa kuvassa takana näkyy kuusen ranka (+ 6 sen kaveria piilossa), jotka tarmon puuskassamme raahasimme tänään pois. Harkitsen pesäalueen maisemointia tänä kesänä.

Olin tänään töiden jälkeen mökillä ja hoidin muurahaishappokäsittelyn mehiläisille. Laitoin vähän lisälämmitystä sisätiloihin, kun näyttää, että juoksen siellä jatkuvasti. Nyt mökki on ollut noin kymmenessä asteessa, mutta se on kyllä kieltämättä hieman viileä, pakko olla takki päällä sisällä.

Ostin jo vuosi sitten kehärimoja, rautalankaa ja vahalevyjä, jotka sitten lojuivat vuoden päivät portaittemme alla odottamassa inspiraatiota tai vaihtoehtoisesti käsistään kätevää niitä kokoamaan.

Kun ihmettä ei tapahtunut, totesin vanhan totuuden pitävän paikkansa: "Ihmeitä ei tapahdu, niitä tehdään". Niinpä löysin ystävällisen laupiaan samarialaisen (kiitos Heimo), joka lupautui neuvomaan uusavuttomia kehän rakentelijoita.

Osaavan käsissä homma näytti lapsellisen helpolta, mutta kyllä ne kehät saivat muotonsa myös uusavuttomien käsissä. Teimme neljä kehää ihan verryttelymielessä, nyt sitten loput kehärimat odottavat vastaoppinutta kehän tekijää (ja sitä seuraavaa inspiraatiota).

Kehät siis tulevat mehiläispesien laatikoihin, jokaiseen laatikkoon menee kymmenen kehää. Pesässä voi kesän lopulla olla viisi kuusikin laatikkoa. Pesiä minulla on 1-5 eli kehiä tarvitaan 50 - 300, riippuen pesien määrästä ja siitä paljonko mehiläiset keräävät hunajaa. Yksi pesä tuottaa noin 30 kiloa hunajaa, mutta hyvänä kesänä hunajaa voi tulla 80 kiloa pesää kohden.

Mehiläissivuni

Kolmesta talvehtivasta pesästä vain yksi oli selvinnyt talven yli. Yksi oli ihan puhdas, mutta mehiläisistä ei ollut jälkeäkään. Ilmeisesti sisäloiset olivat häätäneet ne pesästään. Toinen pesä oli täynnä mehiläisten ruumiita, ne olivat menehtyneet syystä tai toisesta talven aikana pesäänsä. Purin molemmat pesät pois ja vein pesärakenteet kotiin pestäviksi.

Elossa olevalle pesälle vaihdoin pohjan ja muovin, joka on pesän alla muurahaisten pääsyn estämiseksi pesään. Muovin alareunaan sivelin moottorivaseliinia, nähtäväksi jää, tehoaako este muurahaisiin. Pohjarakenne on siis lava, muovi, lava, muovi vaseliinilla ja sitten pesän pohja.

Laitoin myös muurahaishappokäsittelyn pesään, se pitää uusia kolmen päivän päästä, joten uusi mökkireissu on edessä.

MBA tapaamisesta kiirehdin aika tiukalla aikataululla mehiläistapaamiseen. Viime vuoden mehiläishoitajakurssimme aktiivijäsen järjesti tapaamisen, jotta voisimme vaihtaa kuulumisia.

Meitä oli noin 12 paikalla ja oli mukava kuulla miten muilla oli ensimmäinen kesä (ja talvi mennyt). Suurimmalla osalla kesä oli mennyt kommelluksista huolimatta hyvin. Parvia oli karannut ja toisaalta niitä oli otettu kiinni. Pari ryöstöä oli tapahtunut (mehiläiset ryöstävät toistensa pesiä). Puhdistuslento oli sattunut oman ja naapurin auton päälle. Muutamia pesiä oli kuollut talven aikana. Mietimme keinoja miten selvitä muurahaisista.

Kertailimme kevään tarpeellisia toimenpiteitä ja ainakin kevätruokinta (apifonda) on aloitettava lämpimän talven jälkeen, rautakaupasta pitäisi hakea styroksia, jotta voi askarrella kehyksen ruokapaketin ympärille. Muurahaishappotorjunta on tehtävä (täytyy tarkistaa onko muurahaishapponi 60%:sta ja löytyykö varastosta vielä wettexiä). Huomenna pitäisi sopia aika, että käyn opettelemassa kehien tekoa, raaka-aineet minulla jo onkin. Alkutuottajailmoitus on kuulemma tehtävä kuntaan, olin kyllä huomannut ilmoituksen lehdessä, mutta unohtanut koko jutun autuaasti. Aion ilmottautua myös parvien kiinniottajaksi, viime kesänä otin kiinni muistaakseni viisi parvea.

Viikonloppuna on pakko (!) päästä pesille, toivottavasti on lämmin ilma.

Kävimme mökillä tänään ja mehiläiset olivat selvinneet heikosti talven yli. Kolmesta talvehtivasta pesästä vain yksi oli hengissä.

Sekin pesä oli ihan kohmeessa ja mehiläiset olivat vaisun oloisia. Ne olivat kuitenkin kohtuu äkäisiä ja sain heti niskaani parikymmentä kohmeista mehiläistä, kun avasin katon. Ensi kerralla kun menen mökille, täytyy tutkia kahta kuollutta pesää tarkemmin.

Jos haluatte perehtyä mehiläiskeskusteluun näin kevään korvilla, tässä linkki keskustelupalstalle.