Aamu alkoi anivarhain niinkuin aina, kun on lähtö näyttelyihin. Yael unohti kameran kotiinsa ja joutui palaamaan sitä hakemaan. Mutta lopulta pääsimme perille villakoirien erikoisnäyttelyyn kamerat, rokotustodistukset, rekisteritodistukset, trimmauspöytä ym. kamat mukanamme.

Paikalla oli mukavasti tilaa ja saimme kivan paikan kehän läheltä. Maddy oksensi autossa päälleen, pelastin mitä pelastettavissa oli ja Yael viimeisteli Maddyn. Naapuripöydällä oli vekkulin näköinen punainen villakoira, joka katseli touhuamistamme. 



Viimeiset virittelyt...



Ja eikun kehään:



Hans Lehtinen arvosteli toyvillakoirat ja Maddy ei ollut ihan varma, oliko kyseessä agilitykisa vai näyttelyt.



Hans Lehtinen, NUO, EH, NUK3: "Hyvät mittasuhteet. Lyhyt pää. Ryhdikäs kaula. Liian leveä edestä ja suora takaa. Hyvin kehittynyt runko. Hyvä hännän kiinnitys. Kaikkea saisi olla hieman enemmän."

"8 months old. Correct head, expression. Scissorbite. Good length of ears. Sufficient length of neck. Straight topline. Good tail set but I would like to see her with a better carriage. I'd like to see her with better front angulation and better forechest. Correct movement. Hair accords to the age. Lovely deep colour."

Olimme Gerard O'Shean handlerikurssilla lauantaina ja sunnuntaina neljä tuntia kumpaisenakin päivänä. Käymme aika paljon kursseilla ja yleensä olen iloinen, jos saan yhden uuden idean kurssilta.

Mutta Gerard, sain niin paljon ajateltavaa, että minulla riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa.

Minun juttuni on seurakoirat, Gerard kasvattaa rotweilereita. Minulla on nuoruudessani ollut boksereita ja muistan mitä koulutus oli pk-puolella 70-luvulla ennenkuin kukaan oli koskaan kuullutkaan naksuttimista.

Mutta pähkinän ydin on silti hyvä käytös koiralta, asia jolla ei ole mitään tekemistä kouluttamisen kanssa. Gerard kertoi, että hän ei pidä naapuruston yorkki-tädistä, jonka koirat räksyttävät ja kerjäävät verta nenästään tädin vain voimattomasti toistellessa: "Ei saa haukkua...". Gerard sanoi, että jos tädin koirille käy köpelösti hänen koiriensa toimesta, hänen uransa on ohi, jokainen paikallislehti repisi kaiken irti tarinasta.

Se muistutti minua omista räksyttävistä koiristani. Ne käyttäytyvät usein huonosti, mutta minulla ei ole samaa pakottavaa kauhun tasapainoa, jotta aina ja järjestelmällisesti vaatisin koiriltani hyvää käytöstä. Jutun ydin, vaikka pakottavaa tarvetta ei ole, minun tulisi suhtautua koiriini kuin ne olisivat isoja koiria, ei pumpulipalloina. Taas uudella tarmolla hyviä päätöksiä kotiin vietäväksi.

Vaikuttavinta oli kuitenkin se, että Gerard sai koirat toimimaan. Isot koirat siinä missä pienetkin. 

Chilille kurssi teki ihmeitä.

 

Matkailu avartaa ja niinpä tyttäreni päätti avartaa elämäämme Tarton suuntaan. Jos tarinani yleensä alkavat: "Aamulla anivarhain...", niin tämä tarina alkaa jo hieman ennen tuota kuuluisaa aamuhetkeä. Alla olevista kuvista voitte nähdä, mitä mieltä Chili oli pöydällä seisomisesta. Rankkaa treeniä ja ihme tapahtui, namit alkoivat kelpaamaan.

Sitten tuli se kuuluisa aamuhetki ja lokin kanssa istuimme satamassa odottelemassa lautan saapumista. Ei, siellä ei vielä ollut muita, mutta sen voin kertoa, että me emme olleet myöhässä. Kun mutkien jälkeen pääsimme hotelliin, huoneemme oli panorama sviitti ja ikkunasta avautui näkymät joelle. 

 Hotellin takapihalla oli tori, jossa oli pienissä puukojuissa myynnissä vaikka mitä.

 Näyttelypaikka oli lähellä ja sinne oli kohtuu helppo löytää. Kuten kaikki näyttelyt, tämäkin alkoi hysteerisellä koirien puunaamisella.

 Yritin seurata tyttöjen puuhia, vartioida tavaroitamme ja seurata kehää saman aikaisesti. Yhtäkkiä kehä pölmähti täyteen puudeleita: "Apua, mikä kehä tuo on, mistä olemme nyt myöhässä???". No, onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, vaan kehässä oli tauko ja kaikki ryntäsivät treenaamaan. Ei paniikkia.

Tavaroiden huolellisesta vartioimisesta voin kertoa sen verran, että iltapäivällä huomasin kännykkäni olevan kateissa. Hetken mietittyäni kävelin autolle ja arvatkaapa, mikä nökötti ikkunatelineessä? iPhone... 

 Sitten kehät alkoivat ja päivän ensimmäinen kohokohta! Viidestä nartusta kolme oli valioita, mutta silti Naomi sijoittui hienosti kolmanneksi ohi yhden valionartun  

 Mutta Chili nappasi ROP -pentu tittelin. Se osasi suhtautua hyvin rennosti asiaan.

Spela Birski Cirman: "7 month old female. Lovely feminine head. Body is developing. Good hair for age. Nice movement."

 Ja tässä vielä kuva isosta kehästä...

 Päivän päätteeksi menimme paikalliseen ostoskeskukseen, jossa keskellä oli suuri tekojää. Aika vekkuli keksintö. Rousku päätti ottaa kunnon torkut raskaan päivän päätteeksi.

 Seuraavana päivänä olimme taas valmiita kehään ja nyt Chili oli jo kuin vanha konkari.

Spela Birski Cirman:
Rousku:"6 years old. Feminine head. Good neck & topline. Correct angulation. Correct movement" ERI
Naomi:"Very nice female. Typical head. Good neck & topline. Good angulation. Nice movement, nice character" ERI

Rousku ja Naomi täydessä näyttelylookissa: 

Tässä myöhästyneenä päivityksenä myös Tuuloksen arvostelu Naomista: "Erinomainen tyyppi, narttumainen kaunislinjainen pää. Erittäin hyvä asentoinen kaula, hyvä ylälinja ja häntä. Erinomainen etuosa. Turkki ei tänään parhaassa kunnossa. Liikkeissä häntä liikaa selänpäällä." ERI SA / Anne Sume, Viro

Ja Hämeenlinnnan arvostelu: "Mukava narttu. Feminiininen. Hyvä pää ja ilme. Purenta oikea. Hieman eteenpäin työntyvä suora lapa, hyväasentoinen (etujalan) ylävarsi. Hyvä eturinta, hieman kevyt rintakehä. Hyvä lanne ja erinomaiset kulmaukset takaa. Liikkuu mukavasti kaikista suunnista katsoen."

Naomi kehässä tuomarin silmien alla:

 Ja arvatkaapa, kuka oli taasen ROP -pentu?

Zdenka Jilkova: "7 kuukautta vanha. Todella hyvä turkki ikäisekseen. Väri on hyvä. Liikkuu hyvin. Kaunis pää."

Yael alkaa selvästi edistyä handlerina. Match Show 11.9., BIS-2. Hyvä Rousku!

"Akita ry järjestää match shown tukeakseen ja rahoittaakseen akitojen tulevan DNA-kartoituksen. Rodullemme suomalaisen kannan geneettisen pohjan tutkiminen on äärimmäisen tärkeää, koska se on geneettisesti todella kapea. DNA-kartoituksen toivotaankin helpottavan rodun kasvattamista ja parantavan myös akitan terveyttä tulevaisuudessa."

Yael harjoittelee näyttelyleikkausta ja Rousku sai toimia kärsivällisenä mallina.

Kaivarin näyttelyssä oli piknik-tunnelma, aurinko paistoi, kunpa kaikissa näyttelyissä olisi näin mukavaa.

Mukavana sattumana oli, että näyttelyssä oli sekä Pöffin edellisen pentueen ja tulevan pentueen isä, Yuki ja Obelix (yllä oikella).

Lumi oli ensi kertaa näyttelyssä ja sisko Maddy tuli katsomaan, kuin sujuu siskolla ja iskällä. Yhteispotretin saaminen oli hieman haastavaa, mutta alla oikealla paras kuva, mitä saatiin : )

Tuomari: Kim Silito-Beale, Iso-Britannia

Lumi:" Sweet white, with lovely temperament, presented in good body condition, showed herself off very happily, would prefer more substance to her head and chin, but has pretty expressions." ERI

Chili:"Very pretty color, nice coat, in good body condition, needs more confident in the table, but happy on the move, promising girl". ERI

 

Vappuaatto meni omia koiria pestessä, vappupäivänä suunnistin Konalaan Match Show tuomariksi. Arvostelin pienet sekarotuiset ja koirat olivat todella ihastuttavia. Yksikään ei yrittänyt syödä minua (jos jotain inhoan, niin koiria, jotka yrittävät syödä minut). 

Erityisesti ihastuin Espanjasta tuotuun vaaleaan koiraan, joka oli hyvin hoidettu ja kaikin puolin sitä, mitä hyvältä kotikoiralta voi odottaa. Kiva, kiltti, rauhallinen. Siitä näki, että se luotti omistajaansa ja nautti elämästään.

 

Aloitetaan Danasta, Yaelin silmäterästä. Dana on Jekyll ja Hyde, se vihaa lähes kaikkea muuta, paitsi Yaelin sylissä oleskelua. Mutta huolimatta siitä, että se nuoruusvuosinaan kisasi agilityn kolmosluokassa, näyttelyt ovat silti se Danan juttu. Se seisoo kehässä ryhdikkäänä ja miettii, kenet se tappaisi seuraavaksi. Tuomari tulkitsee:"Onpa sievä ryhdikäs pieni (2,4 kg) koira".

Tuomarina tällä kertaa Blaine Whithey, CA valitsi Danan veteraani ROPiksi:

"8-year old black toy poodle. Square construction. Good topline. Tail carried over the back. Sound front & rear. Good lenght of fore head, too much back skull. Very showy". 

 Naomin arvosteli Edwina Thomas, ZA:

"16 months. Fair type. Eye is too large and round, even though is dark. Enough body. Needs better feet. Did not hold her outline when move and could have sounder coming and down". EH

 Honeyn arvosteli Edwina Thomas, ZA:

"14 months. Pretty head and expression. Good body. Nice feet. Held herself well in move. Fairly sound. Coat is a little soft". ERI

 Fifin arvosteli Oleg Fintora, SK:

"16 months. Good size. Very feminine. Proper head. Little short in body. Nice body. Correct angulation. In front turns feet out. Correct movement". ERI

 Windyn arvosteli Oleg Fintora, SK:

"16 months. Nice feminine. Shorter ear. Good neck. Good bones. Moves correct". ERI

Nutron Puppy Show 2011, tuomarina Marja Kurittu

"Erinomainen tyyppi, hyvä pää ja ilme, erinomainen etuosa, runko ja kulmaukset. Hyvälaatuinen turkki, liikkuu reippaalla askeleella. Miellyttävä luonne".

Hyvä Maddy!  : )

 

Toinen päivä oli pyhitetty shoppailulle ja sain noin kuukauden treenitarpeen tyydytettyä kierrellessämme jättiläismäisiä halleja. Matkalla törmäsimme myös trimmauskisaan. 

Hallissa 5 oli tokokisat pyörimässä ja täytyy vain todeta:"Vau!". Koirakot olivat upeita, pitäisi varmasti hieman vielä harjoitella Honeyn kanssa....

Sitten osuimme kiva koirakansalainen esitykseen ja alla kuvissa koira, jonka piti juosta käskystä pedille, mutta koira päättikin tappaa pedin. Yleisöllä oli hauskaa.

Koiratanssin freestyle kisassa Richard Curtis oli aivan omaa luokkaansa, yleisö repesi täysin. Uskomaton esitys.

Sitten olikin meidän viimeinen esitys, jonka katsoimme, agilityn knock out kisa. Kaksi koiraa juoksi radan yhtä aikaa, mutta lähtien eri kohdista liikkeelle. Todella hauska, en ole ennen nähnyt knock out kisaa näin toteutettuna.

Ja koska olimme Cruftsissa, juontaja oli jo iäkkäämpi herrasmies, mutta innostui jammailemaan niin, että yleisö tempautui mukaan. Ei hassumpi päätös päivälle.

Kolmantena päivänä istuimme tiukasti villakoirakehissä. Ensin katsoimme aamulla isovillakoirat (ei mitään todella vau-fiilistä, mutta ihan nättejä kivoja koiria). Sitten siirryimme toykehiin ja siellä oli mielestämme paljon kauniimpia koiria kuin Suomessa. Illalla oli sitten loppuhuipennus ja näyttelyn parhaan koiran valinta. Kaikki koirat olivat loppukehissä kauniita, rodusta riippumatta.

Crufts oli taidolla koottu ja näyttävä. Ilman koiria pystyimme näkemään ja kokemaan paljon sellaista, mikä ei olisi ollut koirien kanssa mahdollista. Koirat esiteltiin monipuolisesti harrastusnäkökulmasta (toko, agility, flyball, canicross, koiratanssi, jne). Koirat esiteltiin ihmisen parhaana kaverina (avustajakoiraesitykset). Koirat esiteltiin nuorten harrastuksena (kv junior handler kisa ja trimmauskisa). Sekä loppuhuipennuksena kehään marssi toinen toistaan kauniimpia rotunsa edustajia.

Jos minulla ei jo olisi koiraa, tuon kokemuksen jälkeen haluaisin koiran ja olisin ihan varma, että se on jotain Susikoira Roin ja Lassien välimaastosta.

Päätimme jo vuosi sitten (silloin kun Freddy sai oikeuden osallistua Cruftsiin), että lähtisimme katsomaan, miltä koiramaailma näyttää Englannista käsin. Koiran vieminen osoittautui kuitenkin niin monimutkaiseksi, että päätimme lähteä matkaan ilman koiraa.

Hotelli oli hyvä valinta ja suoraan hotellin edestä meni pikkujuna Cruftsin ulko-ovelle, joten ainoa kävelymatka ulkoilmassa oli hotellin edestä kadun ylitys.

Kohuohjelma televisiossa on selvästi vaikuttanut Cruftsin tulevaisuuteen ja pääpaino olikin kaikkialla terve koira.

Historian havinaa löytyi mm. vuodelta 1955, näyttelyn kaunein koira, keskikokoinen villakoira muodikkaassa leikkauksessa. Vuoden 1966 näyttelyn kaunein koira oli jo helpompi tunnistaa villakoiraksi.

Ensimmäinen päivä meni kierrellessä valtavissa halleissa ja ihmetellessä erilaisia esityksiä.

Jäimme katsomaan minien yksilökilpailun ja hah, ykkössijan vei villakoira ja kakkossijan vei... villakoira.

Seikka mihin kiinnitin huomiota ensimmäisenä päivänä, oli osallistujien keski-ikä. Liioittelen, jos sanon sen olleen 60-vuotta, mutta tunsin itseni siinä joukossa todella nuoreksi, ihmiset näyttivät noin 50-80-vuotiailta. Missä ovat englantilaiset 20-40-vuotiaat ja missä suomalaiset 50-70-vuotiaat harrastajat...

Viimeinen kisa, jonka katsoimme, oli canicross ja siellä silmään pisti 2 valkoista isovillaa.

Aamulla lautalle ja suunta kohti Tallinnaa. Alku ei ennustellut hyvää, Honey oli merkitty luetteloon keskariksi. Sitten kehät jo alkoivatkin ja Honey oli melkoinen yllättäjä, kuvassa alhaalla oikealla näette, se lähes liitää kehässä.

Poseerausta, poseerausta...

Ja voila, se sai juniorisertin : )

Tuomarina Rainer Jacobs, Saksa.

Sitten olikin paras narttukehä ja musta hevosemme sai paras narttu tittelin. Se voitti mm. kaksi valioluokan narttua, Backseats Driver's Fleurdecapucinen ja Caspian Line's Greenlandian (2).

Sitten vielä VSP ruusuke ja päivä alkoi olla pulkassa. 

Olipa päivä, ylihuomenna Honey täyttää vuoden, Onnea jo etukäteen synttärisankarille.

German:
Vorzügl. Hündin; feminin aber substanzvoll; vorzügl. Kopf; dunkelbraune Augen; korrekte Ohren; vorzügl. Gebäude; sehr gute Winkelungen; vorzügl. Im Haar; vorzügl. Bewegungsablauf mit sehr viel aktion.
 
English:
Excellent bitch; feminine but solid texture/body; excellent head; dark brown eyes; correct ears; excellent structure; very good angles; excellent hair; excellent course of movement with plenty of action.

Dana oli Lotan kanssa Junior Handler kisassa ja he voittivat! Hyvä Lotta! Yaelin trimmikin näyttää näin kuvassa kivalta 

"Mitä me odotellaan?" No kehiä tietysti!

Tänään juostiin Junior Winner titteli ja paras narttu kehässä 6:sta nartusta Windy sijoittui neljänneksi. Tämä titteli mahdollistaa pääsyn Cruftsiin vuonna 2012.

Tuomari: David Allan, Espanja

"Pretty bitch. Nice head and expression. Good front and rear. Still needs to tighten correct texture of coat. Moves well in profile. Just needs more time."

Ja niin aloitamme (taas) otsatukan kasvatusprojektin.

"Jos pistän etutassut mahan alle, niin niitä ei ole ja konetöitä ei voi tehdä..." Mietti Windy näyttelyaaton iltana. 

Mutta niin vain konetyöt tuli tehtyä ja Yael suihki saksilla turkin kuntoon. Tosin vielä aamulla näytti siltä, että on tulossa "bad hair day".

Sitten kehät pyörähtivät käyntiin ja Windy kiisi Yaelin kanssa kehää ympäri.

Lopputuloksena: "Helsinki Junior Winner 2010"

Tuomari: Kirsti Lummelampi

"Lupaava aprikoosi narttu. Hyvä pää, mutta alaleuka voisi olla voimakkaampi. Runko saa kehittyä. Hyvä takaosa. mutta eteen toivoisin enemmän kulmauksia ja ryhdikkäämmän kaulan. Lupaava turkki ja väri".

Windyn mielestä päivän paras hetki: ei jalkasuojuksia, ei stressiä, vain valkoista lunta ja kotimatka edessä  : )

Windyn eka näyttely ja varaserti!

Tuomari Birte Scheel (Jun/ ERI/ JUK1/paras narttu 3): "10 months, Well developed bitch. Feminine head and expression. Correct bite. Dark eyes. Long enough neck. Quite good front. Good body propotions. Well set tail. Strong topline. Well angulated behind. Elastic movement, but not quite parallel in front. Nice coat and condition. Well presented."

Ps. Tässä Windy harjoittelee, kuvaajana velipoika, joka viimeisessä klipissä kutsuu Windyä luokseen ja Windyhän noudattaa iloisesti kutsua...

Kaikki näyttelyreissut alkavat trimmauspöydältä. Naomi oli meillä perjantaista sunnuntaihin ja oli kivaa viettää aikaa sen kanssa. Naomi on ihastuttava koira, erityisesti pidän sen rauhallisesta ja tasapainoisesta luonteesta.

Tuomarina oli Keith Nathan (Jun / EH): "She's got a lovely lenghty refined feminin head with a lovely eye & wellplaced ears. She's rather upright in shoulder with an open angle between shoulder & upper arm. She needs much more depth of rib. She's got a good topline & correct tail. Quite a reasonable rear angulation. She's quite long enough in back & she's unsound in front & rear."

 

Freddy sai ekan sertinsä Hämeenlinnassa! Suurkiitokset Palmalle! Sitten kun olen kasvattaja isolla K:lla, en ehkä jaksa enää iloita sertistä, mutta nyt kyllä hymy nousi huulilleni 

Ann Rode, Ruotsi ERI, NUK1, PU1, SERT, VSP: "Ganska bra huvud, som kunde vara utfyllt under ögonen. Bra bett, ögonen och öron, bra hals och rygg. Välkroppad, välvinklad. Välgjorning gjort päls av utm färg och kvalitet. Ganska goda rörelser"

 

Kun muut nuoret riensivät viettämään villiä nuoruuttaan perjantai-iltana, tyttäreni otti sakset käteensä ja trimmasi Naomin näyttelyyn.

Näyttely meni hyvin PEK3, KP ja arvostelu kuului näin:
"Viehättävän mallinen narttu, hyvä kaula ja ylälinja. Kaunisilmeinen pää, joskin alaleuka saisi olla voimakkaampi. Löysä kyynerpäistä muuten hyvä etuosa, hyvät raajat. Liikkeet saavat vielä vakiintua edestä ja takaa, kuitenkin hyvän tyyppiset sivuliikeet. Tiukka häntä."

Naomilla on nyt oma blogi: http://puudelit.blogspot.com/

10.10. Hämeenlinna: "Hyvä pää, mutta silmien alta puuttuu täytettä. Hyvä purenta ja kaunis ilme. Hyvä kaulan pituus. Eturintaa puuttuu vielä, muuten hyvä etuosa. Sievät tassut. Vankka runko. Kippura häntä. Niukahkot takakulmat. Hyvä turkki. Tasaiset liikkeet. Hieman ahtaat takaa."

Olen jumittuneena (kirjaimellisesti) pentukopan viereen. Jos liikun, mamma nousee niin, että pennut sinkoilevat. Istun siis kuin tatti pentulaatikon vieressä. Mutta asiaan... Sain lahjaksi kirjan "Kansainvälinen koiratuomari Kari Järvinen". Kirja pelasti minut pitkästymiseltä. Se on hauskasti kirjoitettu ja lukaisin sen kannesta kanteen.

Jäin hieman kaipaamaan vinkkejä siitä, millainen on hyvä handleri. Nyt vain mainittiin, että on hyviä, niitä jotka luulevat olevansa hyviä ja niitä, jotka eivät yritä uskotella edes itselleen olevansa hyviä.

Suosittelen lämpimästi.

Oli ihanaa nähdä Fifiä pitkästä aikaa, siitä on tullut jo iso tyttö (sanon "äidin" ylpeydellä). Yael leikkasi sisaret näyttelyyn ja ne menestyivät hyvin, molemmat saivat KP:n.

June Wall, Irlanti:

Fifi: "Nice head. Good dark eye. Correct bite. Good chin. Good feet. Little straight in front. Good rear angulation. Moves with adequate reach & drive, little irratic coming towards you. Tailset little tight."

Windy: "Nice head. Good dark eye. Correct bite. Good feet. Little short in upper arm. Adequate rear angulation. Correct tailset. Sound coming & going. Moves with good reach & drive."

Mirkan näyttelykuvia (Rousku, Windy, Fifi, Freddy sekä Snögö)

Freddy sai näyttelyssä ERI:n ja oli luokkansa toinen. Freddyn väri on kaunis. Olin tyytyväinen näyttelytulokseen, Palma oli itse leikannut sen ensi kertaa.

June Wall, Irlanti:
"Nice head. Good dark eye. Correct bite. Would like more chin. Good feet. Good coat color, very soft. Little short in upper arm. Adequate rear angulation. Correct tailset. Needs more weight. Sound coming & going, adequate drive, short stepping in front."

Yael leikkasi Rouskun ja se pärjäsi kivasti. Se sai ERI:n ja oli narttujen avoimen luokan kolmas.

June Wall, Irlanti:
"Nice head. Good dark eye. Correct bite. Good chin. Good feet. Little bit upright angulation. Good coat texture. Sound coming and going. Adequate reach & drive. Correct tailset."

Tänään järjestimme leikkimielisen Match Show:n näyttelytreenisarjan päätteeksi. Kaikki saivat lakut ja denta stickit, voittajat saivat myös pokaalit.

Olen kerran aiemmin ollut Match Show tuomarina, tällä kertaa se meni jo enemmän rutiinilla. Vain parin koirakon kohdalla olin epävarma, kumpi olisi sininen, kumpi punainen. Voittaja oli pomeranian, jolla oli mahtava lavasäteily ja se selkeästi nautti omistajansa kanssa esiintymisestä. Koiran turkki oli upeassa kunnossa ja se esitettiin kauniisti.

Ongelmat (lue vinkit), voi mainita:

1) Opeta koira kulkemaan suorana eteenpäin, kuonosta häntään pysyy koko ajan suora linja, profiili tulee esille. Älä anna koiran astua tassuilla ristiin, vaan tuomarista katsottuna etuliikkeissä / takaliikkeissä, tuomarin pitää nähdä jalkojen liike koiran selkärangan ollessa suorana.

2) Älä anna heiluvan / roikkuvan hihnan viedä huomiota pois koirasta.

3) Pidä oma ryhti hyvänä, liiku dynaamisesti (älä laahusta kumarassa), katso koiraasi ihaillen. Jos tuomarista näyttää, että olet tyytymätön koiraasi, miksi tuomarikaan pitäisi siitä?

4) Pidä hihna 90 asteen kulmassa ylöspäin. Älä kisko koiraa takanasi (koira näyttää flegmaattiselta), älä anna sen kiskoa sinusta poispäin sivulle (eikö teillä ole hauskaa yhdessä, kun koira ottaa hajurakoa), älä anna sen vetää eteenpäin (koira näyttää huonosti koulutetulta ja liikkeet kärsivät, kun etujalat sutivat tyhjää).

Ja sokerina pohjalla tuomarin päiväkirjasta: Rakas päiväkirja, tänään eräs koirakko pyysi minua puristamaan sormeni koiransa rintakehän ympärille, ko. rodussa aikuisen miehen sormien pitää yltää rintakehän ympäri ja koira on hieman aristellut sitä. Tein työtä käskettyä. Kehien jälkeen vaihdoin omistajan kanssa muutaman sanan: "Nyt se onnistui hienosti, koiralla on karu tausta, se ei ole oikein sallinut rintakehään koskemista ja oli kiva, kun se ei purrut!" Mitä? "Juu, tosi kiva, heh heh".

Matkapäiväkirja:

"Lauantaiaamuna herätyskello soi klo 5 ja heräsimme pirteinä kuin peipposet. GPS ei toiminut ja ajoimme näppituntumalla (= Yaelin ohjeiden mukaan) näyttelypaikalle.

Pääsimme ajoissa perille ja jonotimme sisään hieman viluisina, sillä aamu oli yllättävän viileä. Kehä löytyi helposti ja saimme hyvän paikan eturivistä juuri tuomarin arvostelupöydän takaa. Yael keskittyi viimeistelemään koiria ja minä keskityin kehän tapahtumiin. Ensin aloittivat harmaat, aprikoosit ja punaiset. Meno oli ihan normaalia, olisimme voineet yhtä hyvin olla Suomessa. Ainoa yllätys oli, että koirat eivät saaneet kirjallista arvostelua, vain nauhan käteensä. Freddy sai punaisen nauhan, samoin kuin muut samassa kehässä. 

Sitten pikkuhiljaa siirryttiin mustiin ja valkoisiin. Ensin kuului yksi suhahdus oikealta, sitten vähän ajan kuluttua toinen vasemmalta, sitten pikku hiljaa ilma olikin sakeana hiuslakasta. Kun kävelin tunnin päästä hallin läpi, oli valkoisia tanskalaisia hiuslakkapulloja joka trimmauspöydällä, laskin kaksikymmentä ohi kävellessäni. 

Kielletty hedelmä olikin yllättäen sallittu! Ja minkä näköisiä olivatkaan koirat kehässä! Tukat hulmusivat ylväästi pystyssä ja koirat olivat kertakaikkisen upeita. Katselimme menoa silmät pyöreinä ja haimme oman valkoisen pullomme. Kerron teille pro salaisuuden… Jotta hiuslakka auttaisi, täytyy olla mihin lakkaa suihkuttaa. Saimme Snögölle ja Rouskulle punaiset nauhat ja olimme tyytyväisiä, sillä jopa minä ymmärsin, että koirillamme olisi saanut olla puolet enemmän niskatukkaa, jotta ne olisivat kilpailleet samassa sarjassa jatkoon päässeiden kanssa. 

Mutta jatkoon päässeet koirat olivat häikäisevän upeita ja nyt tiedämme, mihin haluamme pyrkiä. Kun maailman voittaja näyttely on 2014 Suomessa, on koirillamme karvat kohdallaan. 

Ajoimme kotiin väsyneinä, mutta tyytyväisinä. GPS ei edelleenkään toiminut, joten ajoin kiltisti Yaelin mutu tuntumalla (=mene eteenpäin). Sitten jouduimme liikenneympyrään ja kysyin oraakkeliltani, mihin ajamme. Ajoimme liikenneympyrää ympäri muutaman kerran (minua alkoi jo huimata), kunnes oraakkeli kiljaisi: ”Nyt ulos!”, laitoin vilkun ja käänsin rattia. Arvatkaapa mihin oraakkeli meidät ohjasi? Suoraan Mc Donaldsin pihaan. 

Söimme ulkona terassilla koirien odotellessa penkkien alla ja insinööri minäni päätti siirtää matkareitin suunnittelun oraakkelilta GPS:lle. Aikani nappuloita paineltuani keksin, miksi GPS oli heittäytynyt yhteistyöhaluttomaksi. Hieman lisänaputtelua ja löysin taas yhteisen sävelen GPS:säni kanssa. 

Olimme kuitenkin unohtaneet hotellin osoitteen hotelliin, joten laitoin osoitteeksi kaupungin keskustan. Tulimme kaupunkiin pohjoispuolelta eli täysin uudesta ilmansuunnasta. Arvatkaapa, kuka otti oraakkelin viran takaisin. ”Aja eteenpäin, tunnen nuo talot vuorella, ihan varmasti!”. Ajoin eteenpäin erittäin epäluuloisena, mutta pian huomasimme tutun tienviitan. Sitten ajoimme eteenpäin, kunnes edessämme oli hotelli. Yael huomasi toisen vuorenrinteen ja talot. ”Oho, ne näkemämme talot olivatkin väärän rinteen taloja, hupsista!”. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin, olimme onnellisesti takaisin hotellilla." 

 Alla Snögö

 Alla narttujen avoin luokka alkamassa, kuvassa vasemmalla Taulos (narttujen voittaja) ja oikealla Yael.

 Alla olevaa koiraa oli "hieman" terästetty hiuslakalla, mutta se oli upea. Alla oikealla Rousku, jonka niskatukan Yael päätti nyt kasvattaa uuteen uskoon. Tuota kuvaa katsoessa pituutta kyllä näyttäisi olevan, mutta millä sen saa tyylikkäästi pystyyn, on toinen juttu...

Tanskan reissu oli kokemisen arvoinen, olimme yhtä mieltä Yaelin kanssa siitä, että opimme paljon. Paljon sellaista, joka on koettava, jota ei oikein voi oppia kirjoista... Isoin oppi minkä saimme, oli siinä, miltä näyttää kaunis koira (kaikki koirat siellä olivat kauniita) ja miltä näyttää häikäisevän upea koira. 

Osa näyttelymatkahaaveestamme alkoi toteutumaan torstaina. Aloitimme matkamme kohti Herningin maailmanvoittajanäyttelyä Seutulan lento-asemalta. 

Tässä katkelma matkapäiväkirjastani:

"Torstai

Heräsin aamulla viiden pintaan, sillä edellisenä iltana laiskotti pahemman kerran, enkä viitsinyt pakata. Aamulla keräilin tavaroita ja niin suunnistimme lentokentälle.

Tapasimme Palman ja Freddyn kentällä, pääsimme koirien kanssa helposti läpi matkaselvitysten ja koneeseen. Matka sujui molemmilta koirilta hyvin; Freddy tosin istui koko matkan, Rouskun nukkuessa sikeästi. Itsekin nukuin lähes koko lentomatkan.

Tanskassa tullimuodollisuudet olivat nopeasti ohi. Kävimme hakemassa auton vuokraamosta ja saimme avaimet. Siinä olikin matkan ensimmäinen haaste, kuinka ajaa vierasta autoa? Onneksi auto oli suht pieni ja näppärä, joten sain sen taiteiltua ulos parkkihallista.

Sitten olikin se perinteinen haaste edessä, GPS ei toimi parkkihallissa ja putkahdimme ulos ilman mitään hajua siitä, pitäisikö lähteä oikealle vai vasemmalle. Suunta löytyi ja lähdimme ajamaan kohti Vejleä.

Matkalla pysähdyimme McDonaldsiin syömään, koirat olivat tervetulleita terassille. Myyjä tosin kyseli huolestuneena, purevatko ne muita asiakkaita. Vakuuttelimme, että koirat ovat lempeitä kuin lampaat.

Hotellin löysimme helposti ja huone oli ihan ok. Illemmalla haimme Annan ja Snögön Billundin kentältä. Snögö oli matkustanut kuin vanha konkari, sekin nukkui sikeästi koko matkan. Poikkesimme kotimatkalla paikallisessa kaupassa ja ostimme iltanaposteltavaa."

Yael trimmasi aamulla Rouskun näyttelyyn. Trimmi alkaa olla koko ajan parempi ja varmempi. Meillä alkaa olla kuva siitä, mitä haluamme näyttelytrimmiltä.

Kun Rouskun vuoro tuli mennä kehään, taivas aukeni ja rankkasade kaatui niskaamme. Protädit (joille ensin naureskelimme), riensivät paikalle isojen sateenvarjojen kanssa. Hymymme hyytyi, kun Rousku alkoi muistuttaa uitettua rottaa, siinä kun protätien koirat olivat yhä täydessä timmissä.

Avoimessa luokassa Rousku tuli toiseksi, paras narttu luokassa kolmanneksi.

"Hyvät mittasuhteet, kaunis piirteinen pää, hyvä kaula ja ylälinja. Rungoltaan vielä kevyehkö, hyvät raajat, hyvin kulmautunut takaosa. Liikkuu joustavasti"  / Unto Timonen.

Selkeää noususuuntaa näyttelyuralla. Hyvä Yael  : )

 

 Kaikki näyttelyt alkavat samalla tavalla: hysteeristä puunausta, ovatko kaikki karvat kohdallaan? Yllä kuvat ennen ja jälkeen, Yaelin näyttelytrimmaus alkaa olla parempi ja parempi... Aamulla varhain pakkasimme tavaramme ja suunnistimme kohti jäähallia.

Freddy oli myös mukana ja sai punaisen nauhan.

"16 months. Very good type & size. A little high set ears, good eye & bite. Good topline & tail. Good body but could have some more ribgage. Good angulation, leggs & feet. Moves a little narrow behind and could be stronger in elbows in front. Good cout colour & temperament."

Yael oli kehässä Rouskun kanssa, punainen nauha ja avoimen luokan nartuissa toiseksi.

"5 years, good type & size. Good ears, eyes & bite. Good neck, topline & tail. Ok body for age. Would have some more angulation in back. Good legs & feet. Moves very well behind, ok in front. Good coat color & temperament".

Tänäänkin oli kaunis ilma ja olimme Match Showssa. Rousku sai punaisen nauhan. Snögö sai sinisen nauhan, kuten myös Windy.

Naomi tuli Junior Handler kehässä kolmanneksi  : )

Ja Windy tuli sinisten kehässä neljänneksi.

Lopuksi vedimme BH-treenit viereisellä pellolla Niinan ja Rouskun kanssa. Päivän päätteeksi koko lauma pääsi leikkimään pellolle.

Yllä Junior, melko sievä vai mitä? Olimme Tauloksen trimmauskurssilla ja se oli paras kaikista kursseista pitkään aikaan missä olemme olleet. Opimme molemmat paljon ja toivottavasti oppi pysyy päässä.Trimmauskurssilla aina luulee oppineensa jotain, mutta sitten kun on viikon päästä sakset kädessä, niin muistaako sitä kaikkia vinkkejä?

Alla vasemmalta Snögö, Dana ja Junior. Aina kun Taulos opetti, jouduimme jättämään koirat ja ne odottivat nätisti pöydillään.

Alla kuva takajalasta ja isosta turkista.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, mutta ällistyttävän kylmä, kun tuuli puhalsi ja aurinko meni pilveen. Leiriydyimme kehän laidalle odottelemaan vuoroamme. Vedimme lyhyet tokotreenit Rouskulle, Bicholle ja Niinalle odotellessa. Otimme myös Bicholle kolme näkölähtöä. Älkää kysykö, miten meni...

Kuvia Honeysta, joka keksi puhdehommaa odotellessa.

Windy löysi melkein päivälleen saman ikäisen leikkitoverin ja kuten kuvista näkyy, hauskaa oli.

Windyn väri on edelleen arvoitus, mutta ehkä vain kuvittelen, mutta se on muuttumassa valkoisemmaksi. Itse asiassa sillä on valkoisia laikkuja, jotka leviävät...

Freddy sai sinisen nauhan, kuten myös Snögö.

Sinisen nauhan ottivat myös Rousku ja Junior. Päivän ainoa punainen nauha meni Windylle.

Snögö tuli kakkoseksi sinisten kehässä, onneksi olkoon  : )

Windy, Rousku ja Freddy päättivät irroitella hieman pellolla kehien jälkeen. 

Näyttelyharjoitukset menivät jo rutiinilla. Freddy vähän mietti, kumpi on tyylikkäämpää, seistä kahdella vai neljällä jalalla. Windy osaa vapaa seisonnan ok, häntä saisi vielä nousta pystyyn.

Seisottaminenkin alkaa jo sujua, kunhan pään saisi vielä eteenpäin tuomarista katsottuna.

Snögön kehä aloitti päivän. Sininen nauha, mutta sinisten kehässä voitto  : )

Erinomaista Anna ja Snögö!

Rousku ja Lilla olivat samassa kehässä. Lilla sai sinisen nauhan, Rousku punaisen. Rousku pelkää selvästi vähemmän pöydällä kuin aiemmin. Lillan jalkojen trimmi ei ollut ihan parhaimmillaan, vaan tehty hieman fiilispohjaisesti.

Windy meni elämänsä ensimmäiseen kehään ja sai sinisen nauhan. Mutta esiintyminen oli ihan ok, se on kuin iso nallekarhu.

Turistina paikalla oli Naomi. Naomi ihmetteli menoa turvallisesti Lotan sylistä. Pian se pääsee jo itsekin kehään kokeilemaan onneaan.

Junior oli mukana ja sai punaisen nauhan, ei hullummmin. Hyvä Ella ja Junior!

Dana meni Lotan kanssa koira ja lapsi kilpailuun. Dana vaihtoi söpö-vaihteen päälle ja näytti sievältä ja kiltiltä toyvillakoiralta.

Alla kuvia Windystä:

Ja lisää kuvia Windystä... 

Ja kuinkas kävikään, Windy tuli sinisten kakkoseksi. Loistava lapsukainen : )

Lotta ja Danakin sijoittuivat toiseksi, ei hassummin, sillä he olivat ensi kertaa yhdessä kehässä.

Best in kehässä tuomarit miettivät pitkään ratkaisuaan. Snögeli seisoi tyylikkäästi peppu tuomareita kohti... Mutta kääntyi sitten oikein päin seisomaan. Hillitsin itseni lähes täydellisesti, enkä huudellut kovin paljon ohjeita kehän laidalta. (Laittakaa minulle roudarinteippiä suulle ensi kerralla).

Freddy oli mukana erikoisnäyttelyssä ja tuli oman luokkansa toiseksi.

ERI, JUK2 Stefan Wächter, Saksa

"Erinomainen uros, hieno pää ja riittävä alaleuka. Tummat silmät, hieman niukat korvat, erittäin hyvä kaula ja selkälinja. Erittäin hyvin kulmautuneet raajat ja hyvät käpälät. Erittäin kaunis väri, turkki keskivahvaa tekstuuria. Elegantit liikkeet, kantaa pään ja hännän erittäin kauniisti."

 

Rousku osallistui myös kasvattajaluokkaan ja sielläkin oli helppo hymyillä  : )

 

Puunausta, karstausta ja viime hetken saksien napsuttelua. Onko se nyt hyvä vai onko siiinä vielä tupsuja? Onko linjat oikein leikattu vai onko kaikki linjat ihan hukassa?

Sitten kehään ja jännitys kasvaa, mitä tuomari sanoo? Miltä hänen ilmeensä näyttää? Tykkää vai ei tykkää? Kaikki koirat ovat upeita.

Mutta niin vain Rousku voitti narttujen avoimen luokan  : )

ERI, AVO1, Stefan Wächter, Saksa

"Erinom. narttu, elegatti pää, keskiraskaat korvat, erinom. kaula & selkälinja. Erinom. rinnan syvyys. Erinom. kulmaukset. Keskivahva turkki. Elegantit, erinom. liikkeet. Eritt. kaunis pää & häntä."

Kyllä Rouskusta se söpökin puoli löytyy, vaikka meiltä se taitaa aina välillä unohtua.

Videoklippi erikoisnäyttelystä.

Yael sai päähänsä lähteä Lohjalle ja niinpä ajelimme sinne kokeilemaan onneamme (taidoista vielä tuskin on kyse). Väkeä oli tuhottomasti ja tungos oli melkoinen. Koiramme lepäilivät kuitenkin häkeissään suht tyytyväisinä. 

Päivän saldo Bicholla ja Rouskulla oli kaksi punaista nauhaa.

Videoklippi Match Showsta.

Rouskun uusi bravuuri (Yaelilta meni yksi ilta sen opettamiseen), on hännän heiluttaminen 

Nyt se tekee sen yhtä hyvin kuin Freddy, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Yaelille.

Mukana olivat myös Freddy (ja katso häntää), sekä Snögö, jonka häntä pitäisi saada myös ylös ja heilumaan.

Ja kukapa muukaan hölkkäsi muiden mukana kuin Windy, jolla oli homma hyvin hanskassa. Se on loistava lapsi kaiken kaikkiaan.

City-Puudeleiden hallituksen kokouksesta ajelin kohti Konalaa, jossa oli näyttelyharjoitukset. Omistani paikalla oli Freddy, Snögö ja Fifi, sekä tietysti Rousku ja Windy.

Alstonin kirja yhdessä "Poodle Annual 2009" kanssa saivat minut innostumaan näyttelyistä. Suosittelen yhdistelmää kaikille yllytyshulluille.

Kuningasidea jonka sain, on kesälomalle "piknikretki" näyttelyitä kiertäen. Arvatkaa, kuka innostui heti? No, tietysti yllytyshullu tyttäreni. Me siis suuntaamme nokkamme kohti etelää ja teemme kevyen kenttätutustumisen näyttelyiden ihmeelliseen maailmaan.

Kohteita on kolme:

Triple International Dog Show, 19.-21.6. Jönköping
The Swedish Poodle Show, 23.6. Malmö
World Dog Show 2010, 24.-27.6. Tanska

Freddyn menestyksestä innostuneena ajattelin hieman perehtyä näyttelykehien salaisuuksiin. Täytyy tunnustaa, etten ole oikein koskaan ajatellut itseäni näyttelyihmisenä. Mutta toisaalta olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että koirasta, jota käytetään jalostukseen, olisi hyvä olla olemassa puolueeton mielipide tai tarkemmin ottaen muutama puolueeton mielipide.

Minulla oli aikaisemmin boksereita, joiden näyttelyihin vieminen pelkistyi siihen, että niitä pyyhkäistiin säämiskällä ennen kehää. Villakoirilla taasen näyttelyyn valmistautuminen on useiden tuntien työ. Hyvä turkki ja taidokas leikkaus hakkaavat mennen tullen koiran, joka ei ole hyvässä näyttelyleikkauksessa.

Mutta nyt päätin tarkastella asiaa, en trimmauksen näkökulmasta, vaan siitä, miten ammattihandlerit ja tuomarit näkevät koiran kehässä. Omat kokemukseni kehätuomarina ovat kovin vaatimattomat, mutta sitäkin opettavammat (minulle).

Mutta kirjan antia... George G. Alston on ollut 30 vuotta ammattihandlerina ja hän kirjoittaa mukaansa tempaavasti. Kirjassa kerrataan perusteet. Jos koira ei ole tottunut olemaan väkijoukossa, muiden koirien ympäröimänä, ei ole tottunut siihen, että vieraat ihmiset koskevat siihen, ei osaa kävellä neljä jalkaa maassa tai ei osaa seistä paikallaan tai ottaa kontaktia esittäjään, on turha mennä kehään tuhlaamaan rahojaan. 

Silloin koirakoulu on oikea paikka aloittaa koiran sosiaalistaminen.

Olen nyt puolessa välissä kirjaa ja olemme siirtymässä pro vinkkeihin. 

Mirka oli päivitellyt Messarin kuviaan ja laittoi minulle muutaman kuvan Freddystä.

Huomatkaa ensimmäisessä kuvassa Freddyn häntä  : )

Zafra Sirik, Israel
"Good size, nice head, excellent temperant, still dancing in front, correct front & red color, needs to mature"

 

Messukeskuksen voittaja 2009 näyttely tänään:

Freddy on Juniorivoittaja -09!

Rita Reyniers, Belgia
"Could have a little bit better foot condition. Nice in type & good proportions. Correct bite. Nice front. Very well angulated hindquarters. Moves typical, but has to stabilise in front."

Palma, tuhannet kiitokset turkin erinomaisesta hoidosta ja Freddyn koulutuksesta!!! Lauralle kiitos kauniista trimmauksesta!

Turun näyttely alkoi tutulla viime hetken puunaamisella, kunnes aika loppui kesken ja toisaalta aloimme olla sitä mieltä, että Freddy oli niin täydellinen kuin se vain olla voi. 

Tuomari, Jean-Francos Vanaken arvosteli sen (erittäin hyvä):

"Still very young in maturity. Needs time to finish his development. Beautiful head and expressions. Nice topline. Minimal volume in chest. Very thin body. Good front. Moderate hindquaters. Good tailset. Nice texture and colour. Beautiful behaviour in the ring. Sweet and friendly character".

Suullinen palaute: Massaa saisi olla enemmän.

Eilen Pöffi tuli trimmattavaksi. Se hyöri ja pyöri, ihan vain saksilla muotoiluun upposi kaksi tuntia. Mutta kaiken karvan alta kuoriutui sievä pieni vitivalkoinen villakoiraneito. Otsatukka ja niskakarvat vain ovat hieman kadoksissa.

Sitten koittikin näyttelyaamu ja ajoimme Turkuun aamulla anivarhain. Odottelua ja hieman lisää puunausta...

Lopulta koitti h-hetki ja tuomari Jean-Francos Vanaken arvostelu:

"Sympatize little girl, but unfortunately she is absolutely not in show condition. Correct head, sweet expressions. Very short heels in correct position. I'd prefer longer neck. Straight back. Very fine and delicate body, not enough substance. Straight front. No volume in chest. Minimal reangulation. She should offer a little more enthusiasm in action".

Suullinen palaute: Sympaattinen koira, jolla kaunis pää, mutta turkki puuttuu ja massaa saisi olla huomattavasti enemmän, jotta se olisi näyttelykunnossa.

"Porvoon kehässä oli hiekkapohja, jonka ajattelinkin olevan Freddylle helppo, kun ei ole niin paljon haisteltavaa, mutta toisin kävi. Freddy veti kuin pieni höyryjuna ja seisominenkin oli vähän haasteellista. Kun pöydälle asti päästiin, Freddy kiemurteli ja häsläsi minkä kerkesi. Tuomari oli onneksi hyvin sympaattinen ja sanoi, että vähän harjoitusta kaivataan. Hän jopa komensi Freddyä pöydällä ja yritti itse sitä seisottaa, mikä oli mielestäni aika huvittavaa :) Kaikesta huolimatta hyvä arvostelu saatiin ja useaan otteeseen tuomari kehui Freddyä lupaavaksi. Kunniapalkinnostakin saatiin pokaali, mikä oli tietysti kiva yllätys."

 

Sonia Pagani, Italia "nice head, good mouth, ears, enough neck, topline is not perfect, nice proportions of the body, nice colour and coat, nice pigment, moves well"

Näyttelyssä oli paljon ihania koiria ja myös hieman draamaa, kun tuomari epäili muutaman mustan koiran olleen värjätty, eikä siten ilmeisesti sijoittanut niitä hyvin. Ko. koiran omistaja kävi kuitenkin eläinlääkärin juttusilla saamassa koirasta "puhtausnäytteen". En tosin tiedä miten asia siitä eteni. Liekö sitten italiassa yleistä tuollainen koirien värjäily :)

Oltiin tänään Helsingin Seudun Kennelpiirin järjestämässä Hyväntekeväisyys -match show:ssa ja Freddy sai punaisen nauhan ja "viidenneksi" tultiin, tosin neljä vain palkittiin :)

Mätsäri oli hyvin järjestetty ja siellä kilpailtiin FCI ryhmittäin, jopa pennutkin. Freddy esiintyi erinomaisesti ekassa kehässä, mutta punaisten saaneiden kehässä ei seisomisesta eikä kävelystä tullut enää mitään. Nyt aionkin ruveta harjoittelemaan Freddyn seisottamista oikein urakalla, kun nyt se pyörii ihan miten sattuu.

Tuomari olisi selkeästi Freddystä tykännyt, kun hän jätti vain 5 koiraa kehään, joista yksi oli siis maassa pyörivä villakoira, mutta yllättäen sijoitusta ei sillä esityksellä saatu :)

Minua pyydettiin Pelastetaan Koirat Match Showhun, Yaelia pyydettiin kehäsihteeriksi ja heikkona hetkenämme suostuimme. Olemme aiemminkin olleet mukana järjestämässä heidän jokavuotiseen tapahtumaansa mm. leikkimielisiä agilitykilpailuja, mutta tällä kertaa siis näin.

Match Show tuomarina olo on huomattavasti helpompaa kuin koiratanssituomarina olo.

On aika helppo nähdä kahdesta koirasta kumpi on parempi. Haastavampaa oli valita finalistien keskuudesta paras, kaikki loppuun selvinneet olivat hyviä.

Vinkkinä katseltuani 46 koiraa:
- Varmista, että koira juoksee suoraan, ei kylki edellä
- Varmista, että koira ravaa, ei laukkaa, hyppele eikä kävele
- Jos koira katsoo sinua, varmista, että tuomari näkee koiran profiilin (ei päätöntä koiraa)
- Kuuntele tarkasti mitä tuomari pyytää sinua tekemään
- Opeta koira seisomaan pöydällä ryhdikkäästi tyynen välinpitämättömänä
- Pidä koira asennossa silloinkin, kun luulet, ettei tuomari katso
- Varmista, ettei koiralla ole hammaskiveä eikä takkuja

Ja kyllä, joillakin koirilla on lavakarismaa, se näkyy ja saa koiran erottumaan isosta laumasta. Koirassa vain on sitä jotakin täysin riippumatta rodusta.

Trimmasin Rouskun näyttelyyn Yaelin kanssa. Rousku on nätti koira, mutta niskassa olisi saanut olla enemmän karvaa...

Näyttelyssä oli jos jonkinmoista leikkausta ja odottelu oli Rouskusta tylsää. Onneksi Rousku rentoutuu missä vain, joten se torkkui trimmauspöydällä.

Sitten tulikin viimein oma vuoro...

Rousku hyytyi pöydälle. Se on pelästynyt pentuna pahan kerran liian kovakouraisesti peräpäätään tutkinutta eläinlääkäriä Pieneläinklinikalla ja lyyhistyy aina, kun pöydällä vieras ihminen koskee siihen. Liikkuminen sujui hyvin.

"Not showing well, correct body type, correct lenght of tail, good shoulder placement, correct bone to size, good rear angulations, slightly low set tail, head propotions good, good eye shape, correct lenght of muzzle and stop, would prefer tighter foot, overall balance correct, "eastnest" front". / Doris Cozart USA

Laatuarvostelu: Erittäin hyvä

Jimmy oli meillä puunattavana ja ensi kertaa näin hampaiden puhdistuksen hammaslangalla. Maailma on menettänyt erinomaisen pieneläinhoitajan Yaelissa.

Aamu alkoi teltan pystytyksellä nurmen ollessa vielä aamukasteesta märkä.

Jimmy päätyi tuomarin pöydälle ja sai varasertin : )

"Excellent breed type, square, short line, good rear angulations, correctly layback shoulders, correct tail set, head well balanced, good chisling, leen back skull, correct eye shape, would prefer tighter foot, good coat texture for age". / Doris Cozart USA

Aamu alkoi melko neitseellisessä turkissa olevan Jasun trimmauksella. Kun kaksi tuntia oli kulunut, olimme tyttöni kanssa jo melkein valmiita luovuttamaan... "Tästä ei tule yhtään mitään..."

Mutta niin vain päädyimme näyttelypaikalle villakoiran näköiseksi trimmattu Jasu mukanamme.

Turkki oli ihan mukiinmenevä, kun sitä ulkoilmassa katseli. Jasu malttoi liikkua neljä jalkaa maassa ravaten.

Ja tuomarin mielestä Jasu oli erinomainen : )

KP & ROP.

"Erinomaista tyyppiä oleva narttupentu. Toivoisin vahvemman kuonon. Riittävä kaula. Hyvä runko. Hyvin kulmautunut. Erinomainen häntä. Keveät, iloiset liikkeet." / Paula valakari.

Jasulla painoa 2,3 kg ja säkäkorkeus 26 cm.

Päivä alkoi trimmihetkellä meillä kotona ja sitten olikin jo kiire näyttelupaikalle. Freddy ei malttanut juosta kunnolla, vaan pomppi hieman.

Niinpä viikon takainen kilpakumppani Mifi's Mini vei voiton tällä kertaa. 

Mutta kunniapalkinto irtosi kuitenkin : )

"Erinomaista tyyppiä oleva urospentu. Kuono saisi olla vahvempi. Hyvä runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Erinomainen häntä. Korkeat etuliikkeet. Liikkuu muuten hyvin." / Paula Valakari

***

Freddy got today "KP".

Olimme tänään pentunäyttelyssä ja Freddy sai kunniapalkinnon, sekä oli ROP eli rotunsa paras. 

Minulle tuo oli todella uskomaton hetki, sillä Freddy oli ensimmäinen koira, jonka uskalsin trimmata ihan itse näyttelyyn Yaelin kanssa. 

"Hyvä kuono-osa, tiiviit huulet, erinomaiset hampaat ja purenta. Hieman pysty lapa. Hyvä rintakehä. Hieman kapea reisi ja pystyhkö lantio. Häntä voisi olla korkeammalle kiinnittynyt. Liikkuu hyvin. Esiintyy reippaasti. Hyvä väri."

***

We were today in the puppy show and Freddy was ROP, best poodle in his group (apricot, red, grey). I was really happy, because it was my very first time that I made show clip alone together with my daughter.

"Good head, good lips, excellent teeth... Moves well, Good colour."

Ryhmäkehät alkoivat isoilla koirilla...

Ja lopulta tuli ryhmä 9 eli seurakoirat, joita oli valtavasti paikalla. Mutta silloin Freddyllä jo keskittyminen herpaantui pahan kerran ja niin päivä päättyi siihen meidän osalta.

Mutta uskon, että olimme kaikki enemmän kuin tyytyväisiä päivään : )

Odotellessamme Pöffin kehän alkua, katselin villakoiria ja yllä oleva oli minusta aika upea. Siellä oli myös punainen ja valkoinen kääpiöuros. Punaisen väristä pidin, se oli syvä ja tasainen, siitä tuli VSP.

Pöffin arvostelu EH, tuomari Inga Siil:

"Erittäin narttumainen. Hyvän kokoinen juniorinarttu. Pää saisi olla tyylikkäämpi, kuono-osa pidempi ja täyteläisempi. Kauniit pienet tummat silmät. Kaula saisi olla aavistuksen pidempi. Suora olkavarsi. erinomainen runko ikäisekseen. Voisi olla paremmin kulmautunut takaa. Pigmentti saisi olla tummempi. Pehmeä karvanlaatu. Kaunis valkoinen väri. Karva ei tänään näyttelykunnossa. Liikkuu ahtaasti takaa. Hyvät sivuliikkeet. Kiva luonne."

"Kaksi viikkoa sitten oltiin Pöffin kanssa mätsärissä ensin lauantaina, jossa sijoittui pienten pentujen sinisten kolmanneksi! Sunnuntaina oltiin Viikissä mätsärissä, jossa sai punaisen nauhan ja "sijoittui" viidenneksi (yht. 28pentua)! Itseasiassa sijoitusta ei tullut, mutta tuomari kun tiputti koiria koira kerrallaan, oli Pöffi viidenneksi viimeinen kehässä. Hän kehui miten hienosti Pöffi esiintyi ; )  "

Pöffi Match Showssa

Pöffi oli tänään ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään. Se mitattiin 30 senttiseksi ja sille tehtiin rotuunsiirto toysta kääpiöksi.

Sitten olikin kääpiökehä heti aamulla klo 9, tuomarina Javier Blanco, arvosteluksi tuli:

"Pleasing head. Nice propotions. Would like a little more neck. Is not yet ready to see shown. Needs more coat and training".

Torstaina oli näyttelyharjoitukset ja Dana harjoitteli kuinka käytäydytään kauniisti. Tilaisuus oli City-Puudelien järjestämä, mutta Tiina Taulos tuli harjoituksiin ja otti tilanteen haltuunsa. Oli mukava kuunnella hänen ammattitaitoisia vinkkejään.

Danan seisomisessa suurin ongelma oli etukenossa olevat jalat...

Osa koirista oli näyttelyleikkauksessa, mutta iso osa oli ihan "normaali" turkissa.

Yael lupasi näyttää kehässä Gootin ja niinpä kurvasimme Messukeskukseen lauantaiaamulla. Näyttelyissä oli paljon tuttuja ja törmäsimme mm. agilityryhmästämme tuttuun isovillakoira Borikseen. Toyvillakoira Säde pärjäsi hienosti kehässä.

Gootilla oli neljä kilpailijaa junioriluokassa, mutta se sijoittui hienosti toiseksi. Kari Järvinen jakoi kolme sinistä nauhaa, joka oli mielestäni aika tiukka linja.

"Hyvät mittasuhteet omaava nuorukainen. Hyvä pää. Alaleuan tulisi olla vahvempi. Erittäin hyvä kaula. Riittävästi kulmautuneet raajat. Matalat käpälät. Riittävä runko. Hyvä turkinlaatu. Liikkuu hyvin, saisi esiintyä hieman rohkeammin."

Kehän jälkeen kiersimme kojut ja teltat ja löysimme leluja, karstoja, possun neniä, korvajauhetta, pannan, luita ja kaikkea muutakin tarpeellista ja tarpeetonta.

Aamulla suuntasin Yaelin kanssa Hämeenlinnaan, missä oli ryhmänäyttely. Olimme luvanneet esittää tutun koiran siellä, mutta viime tingassa kääpiösnautseri vaihtuikin toyvillakoiraksi, mikä sopi meille ihan hyvin.

Otimme siis Jimmy-boyn ja menimme notkumaan villakoirakehän laidalle. Siellä oli pari tuttua kasvoa, mutta suurin osa ihan tuntemattomia.



Jossain vaiheessa viereemme ilmaantui valkoinen toy, joka oli hohtavan valkoinen. Kyselimme, kuinka värin saa säilymään valkoisena ja omistaja kertoi, että hänellä on takapiha kivetty pyöreillä kivillä + salaojitettu, joten koira ei kulje kurassa laisinkaan.

Voih... Meidän elämäntapamme ei taida suosia kuran välttelyä.

Sitten viereemme ilmaantui musta kääpiö taivaallisen kauniissa leikkauksessa ja ihanassa turkissa. Sain muutaman hyvän trimmausvinkin, joiden innostamana heti kotiin tultuani pesin ja trimmasin Rouskun. Siitä tuli ihan mukiinmenevä, Yaelin sanoin "Se ei koskaan ole ollut noin kaunis".

Kotiin lähtiessämme ostin pampuloita, parit sakset ja uusia teriä. Kokeilen myös metalliharjaa sateessa kastuneen ja kikkaroille menneen turkin suoristamiseen. Ainakin Danalla näyttäisi toimivan. Koirille toimme ison pussillisen lehmänkorvia.

Aamulla Yael palasi kotiin anivarhain ja minä nousin ylös pakkaamaan näyttelyä varten. Tunnelmaa nosti se, että olimme kaikki kolme, minä, Yael ja mieheni kipeinä. Miksi siis mieheni nousi ylös sunnuntaiaamuna? No, tarvitsimme kuskin, sillä en luottanut parkkipaikan löytymiseen Kaivopuistosta.

Omia koiria meillä ei ollut mukana, mutta tutut ystävällisesti antoivat Yaelin esittää omia koiriaan. Yael esitti neljä koiraa ja päivän paras tulos oli erittäin hyvä, mikä ei ollut kovin hyvä saldo. Näyttelyssä tapasin kuitenkin tuttuja ja toinen toistaan söpömpiä koiria. Aprikooseja, punaisia ja valkoisia. Sekä yhden taivaallisen kauniin valkoisen isovillakoiran pennun.

Kun aurinko paistoi, oli lämmintä ja aika idyllistä, Kaivopuisto on kaunis paikka. Mutta syksy on tulossa, kun tuuli puhalsi ja oli melko viileää, onneksi meillä oli tarpeeksi vaatetta mukana.

Hannelius mittaili mietteliäänä koiraa (yllä), se oli puoli senttiä vajaa keskarista.

***

Voitte kurkata myös Tiinan blogia.

Puunaamisen tuloksena sievä villakoira... On pesty, karstattu, pesty, tehty konetöitä ja taas karstattu. Maanantaina turkki pestiin ja leikattiin näyttelykuntoon ja eilen tehtiin viimeistelykonetyöt. Lauantaina vielä viimeinen pesu. Mutta nyt alkaa ulkonäkö olla viittä vaille valmis näyttelyyn, saa nähdä kuinka sunnuntaina Salossa käy. Turkkia on kasvateltu vajaa puoli vuotta.

***

Ps.

J. Kares, 18.5.08
Bessum Black Monty, uros
 
Muutettiin kääpiöstä toyksi
 
Mittasuhteeltaan ja kooltaan mallikas uros. Turhan pyöreä kallo-osa. Hyvä kaula, hyvä rintakehä ja runko. Häntä voisi olla avoimpempi. Hyvä takaosa, väri voisi olla hivenen syvempi ja laatu saa vielä kohentua. Ryhdikkäät liikkeet, kauniisti esitetty.
 
Eri, nuortenluokka, paras uros 3

Suunnittelen vieväni kaksi koiraa Salon näyttelyyn, toy- ja isovillaurokset. Toyn trimmasin tänään, toivottavasti saamme karvat kuntoon ennen näyttelyä.

En ole niinkään näyttelyihmisiä (antakoon kaikki näyttelyistä pitävät sen minulle anteeksi), pidän enemmän kilpailuista ja esiintymisistä, agility, toko, koiratanssi. Näyttely on minusta yhtä stressiä, kun karvoja puunataan paikoilleen ja lopputulos on kuitenkin vain yhden ihmisen mielipide koirasta. Kilpailuissa taas mitataan onnistumisesi sen mukaan, mitä olette koirakkona onnistuneet oppimaan ja saavuttamaan.

Tyttäreni on ihan kelpo handleri, joten menköön päivä tuttavien tapaamisen merkeissä. Alustavasti kyseltyäni, sinne on tulossa paljon tuttuja.