Pennut, tutut ja kylänmiehet olivat tervetulleita pentutapaamiseemme. Oli todella kiva nähdä kaikkia ja koiramme nauttivat (niinkuin aina) mökkeilystä. Fantsu nappasi hiukopalaksi kääretorttua, kun se oli niin sopivasti kuonon ulottuvilla. Chili oli todella reipas ja Niina mietti, mitä Yael Chilin suusta kaivelee??? Boris ihastui Honey'iin ja Carlos Bellaan. Junior hengaili muuten vaan ja Jalda katseli muiden kaahottamista turvallisesti penkin suojista. Dana äksyili tuttuun tyyliin, Rousku rähisi Chilille lelusta ja Windy oli kaikkien kaveri.

Kaikkien koirat olivat sieviä ja laitettuja city-puudeleita, paitsi yksi kääpiövillakoira... Voin vakuuttaa, että se oli kolme päivää sitten täysin takuton ja Yael leikkasi sen näyttelytrimmiin (Yael voi valaehtoisesti todistaa, että se oli täysin takuton). Nyt tuo ko. kääpiövillakoira oli sentin huovassa, uinut pari kertaa mutakylvyn järvessä ja kaivanut muutaman metrin myyränkoloja ja sprintannut isovillojen perässä pitkin mustikkametsää läpi sammalten.

Kenenköhän koira se oli? Jaa'a, mitään en tunnusta.

Päätimme mennä porukalla uimaan koirakylpylään. Koirat pestiin ja niille puettiin pelastusliivit. Sitten ei kun altaaseen. Honey ja Windy uivat tyylillä: räpiköin ja polskutan. Ne pitivät päätään ylhäällä ja huitoivat hurjana etutassuilla niin, että läiske vain kävi.

Pojat Eetu ja Junior vetivät tyylipisteet kotiin. Ei läiskintää, vaan kaunista etenemistä sulavasti.

Windyllä ja Honeylla tyyli parani hieman loppua kohti, mutta uittaja ei silti (uskaltanut) päästää niistä irti. Päivän superyllättäjä oli Chili, joka ui kuin rantakäärme Junioriakin nopeammin. Onko sillä saukko isänä?

Kaikki hauska loppuu aikanaan, veimme märät / märähköt koirat kotiin tehokkaiden föönien ääreen, minulla meni pari tuntia kun pesin Honeyn ja selvittelin pelastusliivien hankaamat huovat auki. 

Ratajuoksuissa oli paljon tuttuja. Freddy ja Tofu, sekä Chili (ylhäällä oikealla).

Yael uskoi Windyn juoksevan kuin tuuli, mutta se voittaa Doron (alhaalla oikealla) vain jos Yael oppii juoksemaan nopeammin kuin Doro. Siihen voi vierähtää hetki. Kuten varjoista näkyy, Dorolla oli tiukka kannustusporukka jännittämässä sen aikaa.

Honey juoksi lyhyen suoran, mutta pitkällä suoralla se oikaisi läpi ruohokentän... Rousku juoksi sekä lyhyen että pitkän suoran, sillä on yllättävän hyvä kunto. Juniorilla ei ollut kovin kiire minnekään, kävelemälläkin ehtii hyvin. 

Mutta päivän hauskin juttu, isolla kentällä leikkiminen : )

Olipa ihanaa nähdä kaikkia tuttuja! Chili oli juuri niin suloinen kuin pentu vain olla voi. Maddy on jo iso tyttö ja riehui reippaasti muiden kanssa.

Junior vahti narttulaumaa huolella kilpailijoilta, vaikea sanoa, toivoivatko koirat ohikulkijoita mukaan kavereiksi vai vahtivatko ne, että muut pysyvät poissa. Jasmine ja Maddy ovat lähes identtisen samankokoiset, molemmat pieniä toyta.

Jasu on edistynyt, se on mainio pieni koira. Junior on kuin äitinsä kopio, mutta Jasussa on jotain ihastuttavaa. Se on pieni toy, fiksu kuin mikä ja siinä on kuitenkin luonnetta (tappaa päästäisiä kotipihallaan).

Tokossa oli viimeinen tunti ja Honey meni todella hyvin, harjoittelemme perusasennon position pitämistä sivusuunnassa ja peruuttaessa.

Agilitykurssilla kävimme läpi irtoamista, keppien sisäänmenoa, takaaleikkausta ja rengasta. Hmm.. Vielä pientä hiomista. Yllä kuvissa Jasu ja Junior.

Meillä oli tunti omia treenejä ja leiriydyimme pikku tilaan. Honey jaksoi keskittyä hyvin, vaikka Michael ja Roosa olivat mukana Eetun ja Akun kanssa.

Tokotunnilla Honey jaksoi vielä keskittyä melko hyvin, vaikka päivä oli kieltämättä pitkä. Paikallaolo sujuu hyvin myös häiriön alla.

Sunnuntai meni taas Konalassa. Illan jälkeen olin melko morjens, aloitimme ensin Yaelin voittajatreeneillä, jatkoimme trimmauskurssilla, sitten oli agitunti (Junior ja Jasulla meni todella hyvin), siitä tahkosimme tunnin omien koirien kanssa tokon salaisuuksia (perusasento, seuraaminen), sitten oli rally-tokotunti ja lopuksi Yaelilla oli lemmikkimessujen show-ryhmän treenit. Veimme Roosan ja Eetun kotiin ja haimme Hemlokin.

Koska viikonloppuna oli takana myös kahden ison, 6 kääpiön ja kahden pennun trimmaus pesuineen, illalla vuoteeseen vaipuessa tuntui siltä, ettei nukkumattia tarvitse paljon houkutella.

Ps. Kuka hullu hankkii villakoiria, kun on karvattomatkin koirat keksitty? Tarvitseeko sanoa, että ruusupensaat jäivät leikkaamatta...

"Jaa'a taas sitä saa istua kököttää koko tunnin, kun mamma vetää kurssia muille ja pitää hauskaa niiden kanssa... Jopa Windy pääsi monta kertaa radalle... No ok, minäkin pääsin yhden vaivaisen kerran... En kuulemma ole mukana tällä kurssilla... HÖH sanon minä."

Junior ja Jasu meivät mainiosti ("Jupinaa... miksi minä en pääse mukaan")

Sitten oli tunnin omat tokotreenit, mutta isovillat (Bicho, Windy ja Eetu) pääsivät tauolla päästämään pahimpia höyryjä ulos.

Ja sokerina pohjalla oli rally-tokokurssi, jossa Honey Boney pääsi näyttämään taitojaan.

Sää suosi ja oli mukava nähdä kaikkia. Jasu tuli sylikoirana piipahtamaan, sillä oli juoksu. Punainen keskari tuli muuten vain leikkimään kanssamme. Junior oli mukana pikkukoirista.

Sitten isot pennut alkoivat valua paikalle ja Verde oli paikalla. Siitä on tullut iso poika : )

Paikalla olivat myös isäpappa Boris, Carlos, Aku ja Eetu. Sekä sekalainen joukko koirapuistossa vierailijoita. Eetu oli todella kauniissa leikkauksessa, joko huijaan Roosan leikkaamaan Bichon tai sitten yritän itse.

Omista koiristamme mukana olivat Windy (kivaa leikkiä kaikkien kanssa), Rousku (teille kaikille käy huonosti, jos tuo riehuminen ei lopu), Honey (olen reipas, olen reipas, hei älkää juosko ylitseni).

Honey Bunny, näin äkisti voisi sanoa, että Yael ohjaa oikealle, mutta pupuseni kiihdyttää vasemmalle. Windyllä ei mennyt kovin paljon paremmin.

Rousku sen sijaan demosi kokemuksen tuomalla varmuudella keinua. Nopea kiihdytys, "lepakkoasento" pudotukseen ja luvalla täysiä eteenpäin.

Junior ja Freddy renkaalla, hmmm.... Mikä siinä on niin vaikeaa? 

Windyn isäpappa kiihdytteli hallitusti, renkaassa tosin olisi voinut olla enemmän sulavaa liitoa, mutta kyllä Boris tyylipuhtaasti läpi meni.

Akulla oppikirjasuoritus alkurämähdyksen jälkeen.

Freddyn villakoirahepuli, lelu suussa, niin kovaa kuin jaloista pääsi, tyylipuhdasta liitoa läpi esteiden... Ensi kerralla sitten ohjaajan kanssa....

Lopuksi Windy pääsi leikkimään Carloksen kanssa. Kuva vasemmalla, Yaelin lapsukainen on aprikoosi ja tummuu vauhdilla.

Jasu ja Junior ovat maanantain agilityryhmässämme ja oli mukava nähdä niitä molempia. Jasulla oli taidot hieman ruosteessa ja Juniorkin hieman kokeili, kuinka paljon voi irrotella. 

Yllä Junior, melko sievä vai mitä? Olimme Tauloksen trimmauskurssilla ja se oli paras kaikista kursseista pitkään aikaan missä olemme olleet. Opimme molemmat paljon ja toivottavasti oppi pysyy päässä.Trimmauskurssilla aina luulee oppineensa jotain, mutta sitten kun on viikon päästä sakset kädessä, niin muistaako sitä kaikkia vinkkejä?

Alla vasemmalta Snögö, Dana ja Junior. Aina kun Taulos opetti, jouduimme jättämään koirat ja ne odottivat nätisti pöydillään.

Alla kuva takajalasta ja isosta turkista.

Agilitya auringossa, nautin täysin sydämin lämmöstä ja auringon paisteesta.... Rousku irtosi hyvin, Windy juoksi suoraan siivekkeiden välistä. Windyllä kepit, putki ja rengas sujuvat hyvin.

Naomi ja Honey vielä vähän tahmaavat siivekkeillä, mutta putki ja kepit sujuvat.

Alla Honeyn kepit ja Juniorin startti. Junior menee koko ajan paremmin.

Alla Snögö, jonka liikkuminen paranee koko ajan.

Junior ja Snögö olivat nakkitokossa. Snögöllä meni paljon (paljon) paremmin kuin viime kerralla. Junior taasen vetäisi omat soolot.

Niinalla meni tokokoe ihan ok, tosin se sinkosi paikallaolossa luokseni (huom hyvä hyvä: luokseNI, ei Yaelin luokse). Pikkusivuseikka oli, että se vetäisi Rouskun ja yhden muun koiran mukaansa, hups...

Match Show puolella Eetu sai punaisen nauhan ja minä tulin äiti ja koira kilpailussa kolmanneksi. Rousku sai punaisen nauhan, Snögö tuli sinisten kolmanneksi.

Windy tuli mutaisesta olemuksestaan huolimatta punaisten pentujen neljänneksi. Koirat olivat autossa aika morjens.

Tänään oli pentutapaaminen ja onnistuin unohtamaan kameran kotiin. Yael nappasi kännykällään kuvan, jossa Honey jahtaa Windyä.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, mutta ällistyttävän kylmä, kun tuuli puhalsi ja aurinko meni pilveen. Leiriydyimme kehän laidalle odottelemaan vuoroamme. Vedimme lyhyet tokotreenit Rouskulle, Bicholle ja Niinalle odotellessa. Otimme myös Bicholle kolme näkölähtöä. Älkää kysykö, miten meni...

Kuvia Honeysta, joka keksi puhdehommaa odotellessa.

Windy löysi melkein päivälleen saman ikäisen leikkitoverin ja kuten kuvista näkyy, hauskaa oli.

Windyn väri on edelleen arvoitus, mutta ehkä vain kuvittelen, mutta se on muuttumassa valkoisemmaksi. Itse asiassa sillä on valkoisia laikkuja, jotka leviävät...

Freddy sai sinisen nauhan, kuten myös Snögö.

Sinisen nauhan ottivat myös Rousku ja Junior. Päivän ainoa punainen nauha meni Windylle.

Snögö tuli kakkoseksi sinisten kehässä, onneksi olkoon  : )

Windy, Rousku ja Freddy päättivät irroitella hieman pellolla kehien jälkeen. 

Junior oli trimmissä ja turkki on kasvamassa. Talven lopulla tuli turhautuminen ja turkki napsaistiin lyhyeksi, mutta nyt turkkia ollaan taas kasvattamassa. Niinkuin yleensä, turkki kasvaa kyllä nopeasti, mutta ei sieltä minne karvoja kaivattaisiin.

Mutta jos kärsivällisyys riittää, turkista tulee kyllä hyvä, Juniorin turkki on hyvälaatuinen ja tuuhea.

Suurin haaste taitaa olla turkin takuttomaksi saaminen. Nyt siitä ei mene kampa lävitse, joten sitä ei voi kunnolla muotoilla. 

Tänään oli ensin nakkitoko ja sitten möllitoko. Kumpikin sujui hyvin, mukana olivat Bicho, Niina, Dana ja Rousku + lisäksi Snögö ja Junior.

Möllitokon voitti Rousku (188 p.) ja Niina (155 p.) tuli kolmanneksi (9 koirakkoa). Niina mokoma vain katseli alussa Yaelin perään ja kun pyysin sen paikallaolossa maahan, se istua nökötti paikoillaan ja leikki kuuroa. No, nollillehan se meni, vaikka istuikin paikallaolon hievahtamatta paikallaan... Ilman tuota se olisi saanut 185 pistettä (seli, seli).

Pet Expon aamu alkoi aikaisin lauantaina jumppaamalla matot paikoilleen. 

Tässä muutama linkki Pet Expon tapahtumiin:

Rouskun koiratanssiesitys 
Bicho & kärryajelu 

Tokoesitys, mukana:
Ella ja Junior
Lotta ja Niina
Yael ja Rousku
Niina ja Pöffi
Anna ja Snögö

Yllä Bichon vetämiä pienokaisia, alla kuvia villakoiraparaatista ja Kanasta, joka spiikkasi esitysten välit.

Tauolla valkoisia, isoja ja pieniä... Eetu oli mukana paraatissa edustamassa isoja valkoisia.

Alla koiratanssiesitys ja tokoesitys.

Kotijoukot eivät osanneet arvostaa Windyn energistä olemusta. Windyllä oli tylsää kotona Danan kanssa, eikä kuopuksesta selvästi ollut hauskaksi seuraksi. No, ensi vuonna Windy pääsee mukaan, eikä tarvitse jäädä yksin kotiin.

Ehdimme pitää vielä yhdet ulkotreenit Pet Expon tokoesitykseen.

Perjantai-iltana agilitytreenien jälkeen suunnistimme Messukeskukseen kokeilemaan onnistuisiko Bicholta kärryjen veto. No, onnistuihan se  : )

Tehis Cup pyörähti käyntiin raikkaassa kevätsäässä. Yllä Ella ja Junior sekä Yael ja Bicho. Yael osallistui Bichon kanssa kisaan kisan ulkopuolella, kun ei viitsinyt yksin jäädä odottelemaan maksien startteja.

Alla Palma ja Freddy.

Lotta meni Lillan kanssa, alla Lilla, Naomi ja Rousku odottelevat vuoroaan.

Yael starttasi Rouskun kanssa.

Lotta Niinan kanssa.

Alla Naomi ja Rousku keinulla, huomatkaa kehon kieli, jonka tyhmempikin ymmärtää. Tarkoitus on pysähtyä kontaktille.

Alla Yael ja Rousku toisella kierroksella, huomatkaa taloudellinen hyppytyyli. Ilmaa ei juuri jää riman ja koiran väliin.

Yael starttasi Danan kanssa ja Dana kipitti nätisti viidennelle sijalle.

Huomatkaa puomin alastulo nätillä ravilla, Danalla se onnistuu.

Naomi  : )

Ja Niinan kakkosstartti.

Muotoilkaamme asia näin. Koirakoita oli 50, saimme sijat 44, 47, 49 ja 50. Sieltä ei ole suunta kuin ylöspäin.

Snögön kehä aloitti päivän. Sininen nauha, mutta sinisten kehässä voitto  : )

Erinomaista Anna ja Snögö!

Rousku ja Lilla olivat samassa kehässä. Lilla sai sinisen nauhan, Rousku punaisen. Rousku pelkää selvästi vähemmän pöydällä kuin aiemmin. Lillan jalkojen trimmi ei ollut ihan parhaimmillaan, vaan tehty hieman fiilispohjaisesti.

Windy meni elämänsä ensimmäiseen kehään ja sai sinisen nauhan. Mutta esiintyminen oli ihan ok, se on kuin iso nallekarhu.

Turistina paikalla oli Naomi. Naomi ihmetteli menoa turvallisesti Lotan sylistä. Pian se pääsee jo itsekin kehään kokeilemaan onneaan.

Junior oli mukana ja sai punaisen nauhan, ei hullummmin. Hyvä Ella ja Junior!

Dana meni Lotan kanssa koira ja lapsi kilpailuun. Dana vaihtoi söpö-vaihteen päälle ja näytti sievältä ja kiltiltä toyvillakoiralta.

Alla kuvia Windystä:

Ja lisää kuvia Windystä... 

Ja kuinkas kävikään, Windy tuli sinisten kakkoseksi. Loistava lapsukainen : )

Lotta ja Danakin sijoittuivat toiseksi, ei hassummin, sillä he olivat ensi kertaa yhdessä kehässä.

Best in kehässä tuomarit miettivät pitkään ratkaisuaan. Snögeli seisoi tyylikkäästi peppu tuomareita kohti... Mutta kääntyi sitten oikein päin seisomaan. Hillitsin itseni lähes täydellisesti, enkä huudellut kovin paljon ohjeita kehän laidalta. (Laittakaa minulle roudarinteippiä suulle ensi kerralla).

Kuvassa on osa Pet Expon iskuryhmästämme.  Esitys vaatii vielä pientä viilausta...

Tänään olimme Yaelin kanssa aika raatoina työ/koulupäivän jälkeen trimmattuamme yhden umpihuopaisen koiran. Ella yllätti meidät huopiin kääriytyneinä sohvalta, kun meidän piti jo olla valmiina lähtemään treeneihin. Mutta niin vain kokosimme laumamme ja suuntasimme treeneihin.

Vauvat Windy ja Naomi olivat mukana sosiaalistumassa.

Yael pystyi jo melkein juoksemaan haavasta huolimatta. Rata oli rakennettu huomioiden liikuntakyvyttömyys ja Rousku irtosikin aika hyvin.

Windy oli loistava lapsukainen ja osasi kepit hyvin. Putkeen se kirjaimellisesti syöksyi.

Lilla alkaa löytämään sisäisen petonsa ja se jopa juoksee radalla. Selvää edistymistä. Junior oli mukana ja hmmm. Se oli vähän ruosteessa.

Ja arvaatkaapa kuka on uusi tuleva tähtönen. Vinkki: Hän on pieni ja musta. Kepit menivät täydellisesti ja putki oli tosi kiva juttu!!!

Pet Expo treenit jatkuvat ja kuvio alkaa hahmottua. Vielä pientä viilausta...

Ette kyllä arvaa mitä teemme naapurien suureksi hämmästykseksi?

Olisin antanut melko paljon, että olisin saanut vaipua sohvalle lepäämään keskarin trimmauksen jälkeen. Mutta ei, tarmokkuutensa takaisin saanut tyttäreni komensi meidät ulos pimeään.

Kyseessä on siis Pet Expon esityksen harjoittelu...

Tässä muutama videoklippi iltojen iloksi:
Match Show
Erikoisnäyttely
Naomi & Windy

Sunnuntaina oli pentutapaaminen ja pikkukoirat riekkuivat Konalassa. Oli mukava tavata kaikkia tauon jälkeen, kohta pitäisi varmaan alkaa viritellä kevään koulutuksia kasaan. Vielä reilu viikko ja Bichon pennut lähtevät maailmalle, kyllä aika kulkee nopeasti...

Junior oli Yaelin luona toista viikkoa hoidossa ja oppi hyvin talon tavoille, vaikka alussa jalka tahtoikin nousta kaikkien narttujen innoittamana. 

Junior hengaili mukana Konalassa ja Vekoran treeneissä. Se on hyvä agilityssa, saa nähdä, näemmekö sitä koskaan kisakentillä.

Emmanuel oli trimmattavana ja oli mukava nähdä sitä pitkästä aikaa. Se on todella kauniisti pöydällä, ainoastaan naaman ajelu oli hieman kiemurtelun paikka.

Se on melko isokokoinen, isompi äitiään, isäänsä ja sisaruksiaan.

Omistajan haaveena olisi päästä näyttelyyn Emmanuelin kanssa, mutta ainakin nyt vielä turkki on liian huovassa, että näyttelyitä voisi ajatella. Hieman tarmokasta työtä, niin turkki kyllä aukeaa.

Juniorilla oli 1-vuotis synttäreiden kunniaksi rusetti ja se oli niin puudeli kuin olla vain saattaa...

Junior oli päässyt kasvamaan hieman ulos leikkauksesta. Se osaa nykyisin seisoa todella kauniisti, eikä puremisesta ole tietoakaan. Koska karvaa oli niin paljon ja osa turkista huovassa, jatkamme muotoilua lähiaikoina.

Arvatkaapa oliko kolmosilla tänään synttärit???

Tasan yksi vuosi on kulunut siitä, kun kolmikko putkahti Yaelin sängylle. Siis vuosi sitten Yael vielä asui kotona : )

Kyllä aika kuluu vauhdilla. Vielä syksyllä kauhukolmikko rymisteli agilityssa sinne tänne, nyt kaikilla rata jo sujuu hyvin.

Hyvää syntymäpäivää kolmosille!!!

Aku oli tänään mukana tokossa ja agilityssa. Toko alkaa sujumaan ja agilitypuolella kepit alkavat olla hallussa.

Rouskun pennuista paikalla oli Jasu ja Junior. Molemmilla on perusasiat hyvin hallussa ja niitä voi hyvin pitää vapaana sekä toko- että agilitytunnilla.

Tänään oli viimeinen kerta tokoa ja agilitya Konalassa. Doro on kehittynyt hurjasti, sen perusasento on todella hyvä. Doro jaksaa keskittyä vain hetken, mutta se hetki kestää yhä useammin perusasennosta perusasentoon. Omia koiria meillä oli mukana vanhat mummot eli Noora ja Niina.

Junior ja Jasu ovat tsempanneet sekä toko että agility puolella. Kumpikin suorittaa rataa jo melko hyvin, keskittyminen riittää yllättävän pitkälle. Agilityssa koko porukka on edistynyt, tänään ehdimme 4 (neljä) kertaa radalle, eikä edes tullut kiire. 

Kuvassa alhaalla Aku, joka on edistynyt alkutaipaleen villeistä spurteista jo hyvinkin hallittuun menoon. Noora meni agilityrataa lainakoirana ja juosta jolkotteli namin perässä kiltisti. Kuvassa tosin Jasu oppikirjamaisen nätisti puomin kontaktilla.

Junior venkuilee kotona, joten trimmasimme sen meillä. Vähän niinkuin arvelinkin, täällä kaikki onnistui ilman ongelmia. Juniorilla on nyt pahin takkuvaihe meneillään, joten annoin Yaelille neljä jalkaa ja korvat, jotka Yael sitten kiltisti avasi samalla kun katselimme telkkaria.

Tokoilimme porukalla ja paikalla oli pennuistamme Junior, Jasu ja Doro. Kuvassa mukana Boris. Eetu (5 kk) oli ekaa kertaa mukana, mutta pärjäsi ihan hyvin.

Agilityssa harjoittelimme pöytää. Rouskun kepit ok, mutta se louskutti taukoamatta.

Sunnuntaina oli ensin tokotreenit ja sen perään agitreenit. Paikalla oli kaikki Rouskun lapsukaiset.
 

Yael innostui järjestämään pentutapaamisen, johon olivat tervetulleita kaikki kokoon ja rotuun katsomatta (kutsu lähti maililistamme kautta).

Paikalla oli Aino aprikoosin villakoiran kanssa. Rouskun rinnalla istuskelee Junior. Topo on hellyyttävän näköinen. Paikalle sattunut afgaani ihmetteli menoa.

Alhalla Bicho, Junior ja Jasu.

Yaelin kämppäkaverina elelevät mäyräkoirat olivat mukana menossa.

Bicho suhtautui lievällä varauksella Fantsun intoon...

Illan treeneissä oli Aku ja Doro edustamassa isojavilloja.

Pienistä mukana oli Freddy, Jasu ja  Junior.

Aamu alkoi melko neitseellisessä turkissa olevan Jasun trimmauksella. Kun kaksi tuntia oli kulunut, olimme tyttöni kanssa jo melkein valmiita luovuttamaan... "Tästä ei tule yhtään mitään..."

Mutta niin vain päädyimme näyttelypaikalle villakoiran näköiseksi trimmattu Jasu mukanamme.

Turkki oli ihan mukiinmenevä, kun sitä ulkoilmassa katseli. Jasu malttoi liikkua neljä jalkaa maassa ravaten.

Ja tuomarin mielestä Jasu oli erinomainen : )

KP & ROP.

"Erinomaista tyyppiä oleva narttupentu. Toivoisin vahvemman kuonon. Riittävä kaula. Hyvä runko. Hyvin kulmautunut. Erinomainen häntä. Keveät, iloiset liikkeet." / Paula valakari.

Jasulla painoa 2,3 kg ja säkäkorkeus 26 cm.

Tänään oli agilitytreenit Konalassa ja ne menivät ihan ok. Rousku kävi kuumana, mutta rauhoittui sitten osittain...

Akulla meni treenit todella hyvin, se kuunteli ja keskittyi.

Pennuista mukana oli Freddy, Doro ja Junior.

Sunnuntai-iltana suuntasimme Konalaan. Paikalla oli Doro, Jasu, Freddy ja Junior, sekä lauma sekalaista seurakuntaa.

Yael treenasi Rouskun kanssa, joka kävi kierroksilla. Puomi onnistui kuitenkin hyvin, kepit ja rengas hieman heikommin.

Eetu istuskeli ja katseli ihmeissään maailman menoa. 

Aku oli päivän yllättäjä, se meni rataa todella hyvin. Eetu uuvahti, kun mitään hauskaa ei tapahtunut...

Katsoin kuvaa (ylhäällä vasemmalla), enkä heti keksi, mitä Yael ja Rousku oikein tekevät... Yael on ilmeisestikin tutustumassa ratapiirustuksen kanssa rataan, mutta miksi Rousku on hampaat välkkyen Yaelin edessä???

Toisessa kuvassa rataantutustuminen näyttää siltä miltä pitääkin... Rousku meni radat ihan ok ja selvästi vetolelulla palkkaus on erinomainen idea.

Rousku iskee nykyisin kiinni vetoleluun radan jälkeen, kun se aiemmin palkkasi itse itsensä iskemällä kiinni Yaelin pohkeeseen.

Rouskun pennut ovat edistyneet hienosti. Aitasuora meni kuin vettä vain. Sekä Jasu että Junior imevät putkeen todella hyvin. Kepit sujuvat hyvin. Mikä parasta, molemmat osaavat istua kauniisti ja odottaa lähtökäskyä. Ne eivät myöskään enää häiriinny radan laidalla olevasta kuhinasta.

Alla Junior kepeillä:

Jasu kepeillä:

Tänään treenasimme Konalassa, kaikki Rouskun pennut olivat paikalla. Pennut jaksoivat keskittyä melko hyvin ja paikallaolokin sujui häiriön alla hyvin. Kaikki osaavat kepit melko hyvin, putki sujuu vauhdilla ja eteenpäin mennään lähes tulkoon ohjaajan kanssa.

Rousku harjoitteli sattuneista syistä putkea ja radalla liikkumista eteenpäin.

Meillä oli kahdet treenit peräkkäin ja ne sujuivat sutjakasti alkeita läpi käyden. 

Ylhäällä kaksi marjaa, äiti ja poika... Kurssilla olivat kaikki Rouskun pennut, Emmanuel, Junior ja Jasu. Bichon pennuista paikalla oli Caro.

Juniorin omistaja soitti ja kertoi Juniorin heittäytyneen hankalaksi trimmatessa. No, he olivat joka tapauksessa tulossa tänne, joten odotin mielenkiinnolla nuoren miehen mielipidettä trimmauksesta noin yleensä.

Koska Junior oli pesty, kastelin sen vain kevyesti ja aloitin föönaamisen. Junior seisoi todella kauniisti. Tein konetyöt, Junior seisoi kauniisti. Leikkasin turkin, Junior seisoi kauniisti. Leikkasin kynnet, Junior seisoi kauniisti.

Heh heh, poju on selvästi vieraskorea  : )

Mutta se on kaunis ja ihan Rouskun näköinen. Sen pää on kloonattu kopio. Mukava lapsukainen.

Jasu tuli tänään trimmiin ja päästi ilo / hätäpissat eteiseen. No jaa, Noora pissasi aina kasvattajan nähdessään, yleensä kasvattajan päälle, joten minun täytyisi varmaan iloita siitä, että pissat pysyivät lattiatasolla.

Jasulla oli punkki niskassa, mutta koska Yael hoitaa meillä yleensä punkkiasiat, niin ihmettelin hetken punkkia... Sitten sain näppärän neuvon, vännä punkkia puoli kierrosta, päästä irti, toista neljä kertaa ja nyppäise ulos. Voila' ohjeet olivat pätevät ja punkki tuli jalkoineen ulos.

Jasu oli kovin sievä, takuton ja jaksoi olla todella nätisti. Oli mukavaa nähdä sitä.

Oli mukavaa nähdä Junioria. Sillä oli kauniisti tehdyt konetyöt ja hyvin tehty föönaus. se oli jopa kohtuullisen hyvin pakoillaan seisoen, kun leikkasin sen turkin.

Junior liikkuu hyvin samalla tavalla kuin Rousku, siinä on paljon samaa näköä, kun katsoo ylhäältä päin. Erityisesti pidän sen silmistä.

Emmanuel oli ollut Match Showssa, pientä harjoittelua vielä, niin neljä tassua pysyy maassa.

Emmanuel on ollut tänään vähän levoton, vaikea sanoa, onko sillä kutisevat hampaat, jotka vaivaavat.

Tänään oli pentutapaaminen ja paikalla olivat kaikki Rouskun pennut Emmanuel, Junior ja Jasu. Rousku-äiti ei päässyt mukaan yhteiseen kivaan, sillä juoksu painoi päälle. Mutta sitä korvaamassa olivat isäpappa Eazy sekä Gootti ja perheen uusi pentu. Meiltä mukana olivat Noora, Niina ja Dana.

Mukana oli myös Freddy, joka löysi Emmanuelista uuden ystävän. Alakuvassa Yael pillipiiparina.

Pienen painiskelun jälkeen, saimme Emmanuelin ja Juniorin yhteiseen kuvaan, veljekset kuin ilvekset  : )

Jasusta on tullut iso tyttö. Se painaa hurjat 2 kiloa, mutta luonnetta löytyy kuin pienestä kylästä. Jasu on löytänyt paikkansa kotilaumassa ja tehnyt itselleen laumanjärjestyksen selväksi. Sillä on selvästi äidiltään ja tädiltään (Noora) perimä paimennusvietti, jota se kohdistaa lauman apua tarvitseviin.

Pojat olivat trimmauksessa, oli mukava nähdä kumpaistakin.

Kyläilimme eilen Juniorin luona ja se on ulkonäöltään ihan äitinsä näköinen. Trimmaukset sujuvat ja elämä on asettunut urilleen. Junior on koira, josta on helppo pitää.

Voi, tämä on aina herkkä hetki kasvattajan elämässä. Rouskun pennut ovat nyt "hanskassa" konetöiden osalta. Kaikilla pennuilla on hienosti omassa kodissa ajellut naamat ja tassut eli konetyöt onnistuvat nyt kaikilta. Pennuilla on ikää nelisen kuukautta ja harjoittelua on ollut takana kiitettävästi.

Kukapa muu kuin Noora pääsi mukaan Jasun, Juniorin, Emmanuelin kanssa pentukurssille. Noora nautti täysin siemauksin, pussillinen coachies-nameja upposi Nooran pohjattomaan vatsaan uskomattoman pienellä vaivalla. Tämän nuoren ohjaajan kanssa riitti, että osasi katsoa anovasti...

Kurssin jälkeen pennut pääsivät riehumaan pikkuhuoneeseen ja harjoittelivat näyttelyseisomista. Leikkiminen oli kivaa ja kaikki olivat todella reippaita. Seisominen, hmmm... Kertokoot kuvat, kuinka se onnistui...

Jasu, Junior ja Emmanuel piipahtivat trimmauksessa. Painoa oli kertynyt (4 kk)
Emmanuel 2,7 kg
Junior 2,4 kg
Jasu 1,7 kg

Freddy 1,7 kg (ikää 10 viikkoa; Junior oli 10 viikkoisena 1,5 kiloa, Emmanuel 1,8 kiloa)

Vertailuna Dana 2,5 kg Rousku 4,4 kg ja Noora 4,7 kg.

Freddylle tuli kaveri kylään ja Freddy tunnisti kaverin heti, Juniorhan se siinä. Päivän kova sana päättömän juoksemisen ja tappamisen ohella oli nahkakenkä. Ensin juostiin pari kierrosta pöydän ympäri yhden kengän perässä, sitten rauhoituttiin syömään omia kenkiä.

Junior otti turvallisen paikan pöydän kulman takaa.

Ps. tänään tuli soitto, Junior ei ollut ihan samaa mieltä trimmailusta ja tikkasi sen verran kiinni, että verta tuli.

Tänään oli näyttelyharjoitukset ja mukana olivat Jasu ja Junior.

Olin molemmista todella ylpeä. Ne olivat siellä häntä pystyssä ja liikkuivat todella reippaasti. Pöydällä seisominen sujui hyvin.

Tänään oli pentukoulutuksen 2. tunti. Päivän tähti oli Junior, kotona oli harjoiteltu selvästi. Jasulla ja Emmanuelilla meni ihan niinkuin pennuilla yleensä menee.

Tänään harjoiteltiin sivulle tuloa, maassa paikallaoloa ja uutena juttuna yhden askeleen seuraamista sekä katsekontaktia liikkeessä.

Tunnin jälkeen päästiin taas pikkuhuoneeseen leikkimään ja samalla Yael harjoitteli näyttelyseisomista kunkin kanssa erikseen.

Max oli mukana ja se hieman machoili. Sen mielestä seisomisharjoitus oli typerä ja siltä pääsi miehekäs murina syvältä rinnasta ja hampaat välähtivät. Valitettavasti Yael on nähnyt pikkumachoja ennenkin ja machoilut menivät täysin hukkaan. Hyvä yritys kuitenkin...

Pentujen isän kasvattaja tuli meille eilen illalla "trimmaustalkoisiin" ja katsasti samalla poikapennut.

Pojat läpäisivät katsastuksen ja hyviksi todettiin  : )

Emmanuel ja Junior leikkivät keskenään ja viimein päätyivät trimmauspöydälle. Jos kasvattaja on ikävä tiukkapipoinen huumorintajuton naisihminen poikien mielestä, niin isipapan kasvattaja oli vielä tunteettomampi poikaparkojen ininälle.

Vaihtoehtona ei ollut kiemurtelu pöydällä, konetöistä ei edes keskusteltu ja leikatessa oli parempi ottaa asento kuin armeijassa.

Tämän jälkeen oma kasvattaja tuntuukin ihan pehmolta...

Maanantai-iltana alkoi pentukoulutus ja siellä olivat kaikki pennut mukana. Emmanuel, Junior ja Jasu. Menin mukaan katsomaan, miten opit upposivat pikku päihin ja hyvinhän ne upposivat.

Alussa haastavinta on saada kontakti koiraan, kun samassa tilassa on niin paljon hajuja, ääniä ja muita kivoja kavereita.

Pentutunnin jälkeen menimme hetkeksi leikkimään viereiseen pienempään koulutustilaan ja Yael päästi mukaan 5 hirmuamme. Rouskusta oli hauskaa nähdä pentujaan ja se viritteli leikkejä niinkuin aina.

Pentukoulutuksen jälkeen jäin vielä katselemaan toko A:n, jonka Yael veti. Siellä oli vanhoja tuttuja Siiri ja Ludvig.

Voi, tänään oli sokerina pohjalla Jasu. Yael ehti kotiin koulutuksista ja Jasu meinasi tulla ulos nahoistaan.

Seisominen sujui kauniisti ja trimmaus meni kaiken kaikkiaan ihan mallikkaasti. Jasulla on painoa 1,2 kg, se on pikkuinen neitokainen. Rouskun kanssa leikit sujuivat hyvin.

Junior, Junior... Kotona oli lauantai-iltana yritetty konetöitä, mutta Junior ei tykännyt ajatuksesta ja murisi. Kun se ei tehonnut, iski hampaansa kunnolla käteen kiinni.

Niinpä Junior päätyi aamulla anivarhain trimauspöydälleni kertailemaan trimmauksen saloja tiukkaan sylihali otteeseen. Sääntö nro 1, ihmisiä EI purra, ei vaikka kuinka ketuttaisi. Piste.

"Okei, okei, en mä tosissani, katso nyt kuinka nätisti olen täällä. Vaikka en mä halua seisoa suorassa, mutta se on ihan eri juttu!"

"Hmm... Tiistaina tavataan ja treenaillaan konetöitä uudestaan", sanoi kasvattaja.

Tänään meni Emmanuelin kanssa jo hienosti. Turkki saatiin lyhyemmäksi ja konetyöt melkein tehtyä. Jalat menivät helposti, naama paremmin kuin viimeksi. Painoa Emmanuelille on kertynyt 2,3 kiloa.

Emmanuel parka, Rousku oli treeneissä, joten leikkikaverivaihtoehdot olivat vähissä. Niina häipyi samantien, Bicho murisi todella ilkeästi ja Noora seisoi ja murisi niin, ettei Emmanuel uskaltanut viritellä leikkejä. Se kyllä muisti lapsuudestaan, että hampaat napsahtavat, jos liian lähelle menee.

Nooran istuessa vieressäni portailla, Emmanuel intoutui juoksemaan spurtteja ympäriinsä. Noora nousi seisomaan eteisen ja olohuoneen välille ja siihen loppuivat nekin spurtit.

Tyhmät vanhat rouvat. Täysin huumorintajuttomia.

Niin vain se aika kuluu. Aloimme ihmetellä, missä pentujen rekisteritodistukset viipyvät, etenkin kun pentujen isän kasvattaja huomasi, että pennut oli jo merkitty tietokantaan vanhempien kohdalle.

Niinpä soitimme Kennelliittoon. "Paperit ovat hukkuneet."

Mitä?

"Kyllä, ne ovat tulleet tänne, mutta nyt ne ovat hukkuneet. Aloitamme etsinnän."

Etsintä oli tuloksetonta.

Niinpä kävimme allekirjoittamassa paperit uudellen ja saimme rekisteritodistukset. Nyt täytyy vain käydä uudelleen eläinlääkärillä, sillä mikrosirutiedot olivat hukkuneet myös.

Saisikohan Kennelliiton asiakaspalvelua tehostettua yhtään? Jos kovasti yrittäisi? Arvatkaapa kaksi kertaa, olivatko he pahoillaan aiheuttamastaan ylimääräisestä vaivasta?

Ensin Jasu näytti olevan hieman alakynnessä, mutta sitten Jasukin löysi sisäisen leijonansa ja näytti veljelleen taivaan ja maan merkit. "Mistä sä nyt noin suutuit?" hämmentyi Junior kokonaan. "Ollaanko kuitenkin kavereita?"

Mutta lopulta hauskanpito loppui ja oli Juniorin trimmauksen vuoro. Junior käyttäytyi niin kauniisti (ehkä se oli vain väsynyt riehumisesta). Saimme konetyöt tehtyä ja siistittyä pitkäksi kasvaneita karvoja.

Jasu on 1200 grammaa, Junior 1800 grammaa, Emmanuel 2300 grammaa.

Ylläolevat kuvat ovat hieman tärähtäneitä, sillä neitokainen ei ihan vielä hallitse paikalla seisomista. Mutta turkki tuli hieman kevyemmäksi ja naama saatiin ajeltua. Kotona oli onnistunut hienosti tassujen konetyöt.

Painoa neitokaisella on 1180 grammaa ja ikää on nyt viikkoa vaille 3 kk.

Ensin riehuttiiin koko rahan edestä, mutta sitten alkoi vauhti loppua...

No johan on... Siihen se kellistyi kesken leikkien.

Oli mukava nähdä Junioria. Se päätti tappaa lelujamme ja sillä oli melko hyvät otteet touhussa.

Yael oli Konalassa kouluttamassa (koiratanssi, agi A ja agi B) ja tuli kaasu pohjassa kotiin, jotta ehti nähdä Juniorin.

Emmanuel tuli tänään trimmiin ja oma meille unohtunut pupu löytyi : ) Emmanuel osasi tappaa sen aika oikeaoppisin ottein. Emmanuel oli selvästi leikkinyt paljon muiden koirien kanssa, se leikki reippaasti Rouskun kanssa ja teki kunnon korkeita hyökkäyshyppyjä Rouskun kimppuun.

Föönaus ja konetyöt eivät olleet nuoren herran mieleen, ensin ulistiin ja sitten ulistiin vielä vähän lisää tavoitellen korkeaa c:tä. Arvatkaa, mitä tuli kotiläksyksi?

Painoa oli kertynyt 1,8 kiloa.

Kävimme vielä illalla tyhjentämässä Jasun anaalit, sillä se ajoi häntäänsä takaa. Anaalit olivatkin päässeet jo melko paksuksi tahnaksi.

Jasu ilahtui Yaelin näkemisestä niin, että meinasi lähteä käsilaukussa mukaan meille.

Jasu on oppinut istumaan käskystä. Hyvä Jasu!

On kulunut kaksi viikkoa siitä, kun pennut lähtivät ja nyt oli Juniorin vuoro tulla trimmaukseen.  Se leikki Rouskun kanssa ja pärjäsi melko hyvin. Trimmauspöydällä se käyttäytyi todella kauniisti. Juniori on mallia karvakorva, onneksi se suhtautuu korvien nyppimiseen melko tyynesti.

Painoa oli 1480 grammaa eli 1,5 kiloa. Ikää siis muutama päivä yli 10 viikkoa.

Konetyöt sujuivat sutjakasti, Jasu (10 viikkoa) laittoi hieman pahakseen, muttei normaalia kummemmin. Kotiläksynä? Konetöiden harjoittelua. Torstaina Jasun paino oli ollut 890 grammaa.

Jasu löysi ilman epäröintiä ruoat ja hyvin maistui. Kakkapaikkakin oli tuttu sohvan taus (=kahdet kakat).

Rousku päästettiin alas riehumaan ja Rouskusta on aina yhtä hauska leikkiä pentujen kanssa. Jasu piti puoliaan erittäin hyvin ja sai aikaan välillä jopa uskottavaa murinaa.

Sain mailin, joka sai minut hyvälle tuulelle. Lapsukaiseni maailmalla pärjää erittäin villakoiramaisesti : )

"Emmanuelilla on ollut mielenkiintoinen viikko. Torstaina pääsi tutustumaan työpaikkaan. Olisi mielellään juossut Hakaniemen Ympyrätaloa ympäri (sisällä), mutta kokoukseen oli mentävä, ja vähän kitisi alkuun, kun olisi mieluummin mennyt juoksentelemaan. Paljon kivoja ihmisiä, jotka ihastelivat ja rapsuttivat. Lopulta nukahti syliin ja kokous pääsi alkamaan.
 
Lauantaina käytiin ystävien luona Porvoossa, jossa Peppi koira (Irlannin setteri 10kk ja Väinö 7v sekä Onni 4 v leikittävät koko illan). Emmanuel rohkeasti haastoi Pepin, eikä ollut moksiskaan Pepin ADHD persoonasta saati koosta. Väinö ja Onni tosin syrjäyttivät Pepin leikeissään ja Peppi kierteli leikkirinkiä kuin kissa kuumaa puuroa ”mun lelu on viety”. Emmanuel vei myös Pepin makuupaikan, Peppi oli yllättävän vieraanvarainen. Sunnuntaina Onni alkoi itkeä, kun teimme lähtöä ”Emma on mun paras kaveri, koska se tulee takas”. 
 
Eilen tultiin tervehtimään mummia ja pappaa sekä Donnaa (Hovawart 14 v) ja Amia (sileäkarvainen noutaja 7v, täysin kasvattamaton). Donna oli Emmanuelin suojelija ja oli Amin ja Emmanuelin välissä, komensi Amia ja vahti sen liikkeitä. Kun oltiin tovi tutustuttu, Donna rauhottui ja leikki alkoi. Ami osasi olla todella varovainen ja jos riehaantui, niin Emmanuel juoksi Donnan luokse turvaan. 
 
Emmanuel osa käskyt: Istu, tänne, odottaa, tee pissa, tee kaki, ota kii, tapa se ja tanssitaitoja: askel – hau, askel – hau, askel - hau.
 
Eräs pieni ongelma meillä on: Emmanuel on alkanut karkailemaan. Lähtee mielellään eri paikoissa karkuun; autojen (ja rekkojen) perään, ihmisten perään jne. Luen tilanteen niin, että on kova halu tutustua ihan koko maailmaan. Ihan ei kuitenkaan vielä ymmärrys riitä…

Omalta pihalta Emmanuel ei karkaile. Mutta kun pysähdymme automatkalla pissalle, niin silloin lähtee mielenkiintoisten asioiden perään. Vien sen aina rauhalliselle paikalle, mutta kun näkee jossain kauempana elämää, niin lähtee juoksemaan sinne. Emmanuel osaa todella hyvin ”tänne” käskyn – kotona. Tulee aina. Mutta jos on uusi paikka, niin lähtee juoksemaan ikään kuin siihen malliin kovaa, että ”en saisi kiinni”. Eli tekee sen ihan tietoisesti. Täytyy kai ottaa juustopalat käyttöön tuossa tilanteessa?

Portaat on Emmanuel mennyt jo keskiviikosta lähtien ripeästi ylös ja alas."

***

Tässä viestiä joka tuli Emmanuelin saavuttua uuteen kotiin:

"Kaikki meni tosi hienosti. Ajomatkan nukkui sylissäni. Pissasi mielestäni illalla ulos. Leikittiin ja tutustuttiin takkahuoneeseen (tärkeä lelu unohtui teille!). dffffffffffff (tuo oli Emmanuelin tassun tuotos, ehkä hänestä tulee maailman ensimmäinen koirakirjailija). Niin, teemme siis parhaillaan jo töitä.

Illalla Emmanuel otti nokoset sohvan selkänojan päällä, kun itse juorusin puhelimessa. Yöllä nukuttiin nätisti ja 5.35 Emmanuelia alkoi leikityttää ja vein sen ulos pissalle. Leikittiin vähän aikaa ja sitten otettiin vielä pienet tirsat.

On tämä varsinainen mamin pieni kultapoika. Vähänkin kun pelottaa (esim. lehtien rahina, tuuli tms.), niin kiireesti mamin syliin. No, tulkitsen kuitenkin asian niin, että nyt on paikka vielä vieras, joten Emmanuelin sisäinen dopermanni ei vielä tunne oloaan mahtavaksi :)."

Juniori on kotiutunut hyvin uuteen kotiinsa. Otimme pyynnöstä perjantai-iltana Rouskun mukaan, vaikka yleensä en ota koiriani mukaan kyläreissuille. Äidillä ja pojalla oli ihan omaa kivaa, Rouskusta oli hauska leikkiä Juniorin kanssa ja Junior haastoi Rouskua leikkiin.

Alakuvassa Juniorin oma rakas kettu.

Nyt on sitten viimeinenkin pentu lähtenyt maailmalle. Uusi omistaja kyseli, tuleeko ikävä ja kyllä vähän tulee. Pentu ehti olla täällä muutaman päivän itsekseen ja siihen ehti kiintyä, kun se touhotti omiaan.

Se mm. kävi porukan jatkona ulkoilemassa, ei niinkään tarkoituksella, mutta se sitkeästi livahti aina lauman mukana ulos. Siellä se sitten poukkoili mukana kuin vasikka kevätlaitumella.

Tänään se teki sen vihoviimeisen Eemeli tempun, kiipesi päivällä portaita ylös, ei päässyt aulaan, mutta ei osannut laskeutua alaskaan. Siitä sitten kotiin palattuamme pelastimme sen.

Kummasti nuo pienet jutut ensin ketuttavat, mutta sitten niitä kaipaa, kun ei pentu olekaan enää täällä törttöilemässä. Hieman haikeana siivosin pissa-alustat pois olohuoneesta, kun tajusin, ettei niitä tarvita enää. Kukaan ei pissi toistaiseksi olohuoneeseemme...

"No moi..."

"Moi, mitäs kuuluu, miten yö meni?"

"Ihan hyvin kiitos"

"Pentu siis nukkui hyvin yön yli, eikä herännyt ennen aamua?"

"No tuota, se heräsi klo 4, mutta mieheni oli nostanut sen väliimme nukkumaan ja siinä se nukkui rauhallisesti aamuun asti".

"Ettekös te puhuneet, ettei se nukkuisi sängyssä?"

"No joo, mutta..."

Pennulla kuitenkin kaikki hyvin, se syö, pissaa, kakkaa, leikkii, puree varpaita ja hyökkäilee hurjana peiliä kohti, missä on outo villakoira... Eli kuulostaa kovin normaalilta pikkupennun päiväohjelmalta. Harjoittelun alla on sohvalle / sängylle hyppääminen.

Rousku on innostunut leikkimään pentunsa kanssa. Välillä se nukkuu mielellään lattialla, mutta välillä se ottaa hajurakoa ja menee sohvalle.

"Jasun kotiutuminen alkoi eilen illalla riehakkaasti taloa haistellen. Meri ja Rosa muuttivat Jasun kanssa alakertaa nukkumaan noin klo 23 illalla. Unille omaan huopakotoon päästyään Jasu nukkuikin sitten aamuun asti heräten vikisemään noin kello 5 aamulla. Rosa tarjosi tytölle kättä ja näin jatkettiin aina kellon soittoon eli puoli seitsemään saakka.

Aamupissit ja pöperöt syötyään riitti touhua tyttöjen aamupuuhia seuraillessa. Molemmat tytöt Jasu saatteli kouluun surullisesti vikisten. Ilman heitä joutikin sitten nukkumaan... Neiti vetelee pitkiä unosia aamupäivisin. Treenaamme pissimistä vaipalle..."

Matka uuteen kotiin alkaa aina pesupuljusta. Sitten föönataan, tehdään konetyöt, leikataan turkki  siistiksi ja kynnet lyhyiksi. Viimeinen hetki sylissä, jäähyväiset ja sitten ollaankin jo uuden omistajan sylissä matkalla kohti tuntematonta...

Aikuiset koirat olivat mökillä pari yötä ja talossa olisi kaiken järjen mukaan pitänyt vallita rauha ja hiljaisuus.

No, talossa ei vallinnut rauhaa eikä hiljaisuutta, siitä pitivät pennut huolen. Ne ovat viikarimaisessa iässä ja on hämmästyttävää millä vauhdilla ne juoksevat.

Mökillä kaikki meni hyvin, Rousku ei pahemmin ikävöinyt kotiin ja nyt palattuaan jo murisi pennuille, kun nämä yrittivät imeä. Tosin sitkeät pikku sissit saivat kuin saivatkin houkuteltua Rouskun lattialle imettämään kiljumalla kuin hyeenat.

Pennut kasvavat ja ovat nyt hirrrrmuisessa iässä. Ne murisevat, vaanivat ja tekevät hurjia hyökkäyksiä pahaa aavistamattomien kimppuun.

Painoa on tullut lisää (5 vk, 6 vk):
Jedi 998 g -1200 g
Yoda 782 g - 925 g
Jasu 618 g - 744 g

Pennut painivat, murisevat ja lopulta uuvahtavat päikkäreille, jolloin rauha laskeutuu taloon.

Pennut syövät jo kiinteää ruokaa ja juovat vettä, mutta silti peräkammarin poikani tissuttelevat myös maitoa. Tänään oli myös madotus.

Yleensä pentueissani emät ovat vieroittaneet pennut, kun hampaita on ilmestynyt eli noin 5 viikkoisina.

Mutta tämä pentue... Tissuttelu jatkuu ja jatkuu, eikä Rousku anna pienintäkään merkkiä siitä, että moiselle menolle tulisi loppu. Minulla on kohta kolme "peräkammarin poikaa" äidin helmoissa täällä.

Ei vaan, tissutelkoot minun puolestani niin kauan kuin haluavat.

Ps. Eihän kukaan ole nähnyt vuoden vanhoja pentuja edelleen maitodieetillä?

Pennut ovat mukavassa iässä. Ne leikkivät ja niiden leikkejä on mukava seurailla. Ne selvästi katsovat miten isot koirat reagoivat asioihin ja tulevat mm. muiden perässä kovalla tohinalla ovelle tulijoita vastaan.

Ne murisevat hurjana "hurrrr" ja tekevät hyökkäyksiä kohteisiinsa. Bicho virittelee niiden kanssa leikkejä, Niina murisee hurjana (mutta pennut eivät välitä), Dana hyökkii niiden kimppuun ja ne osaavat väistää Danaa. Noora pysyttelee kaukana pennuista.

Pennut kulkevat jo melko varmasti eteisessä, mutta eivät vielä mene keittiöön asti. Kuten kuvasta näkyy, meillä on matot lattioilla. pennut ovat melko "sisäsiistejä" ja pissaavat lähinnä pissa-alustalle.

Rousku imettää edelleen, pennut syövät kyllä kuivamuonaa, mutta imevät  vielä ihan säännöllisesti maitoa.

Pennut nukkuvat nyt Rouskun kanssa, ilman että tyttöni nukkuu lattialla niiden kanssa, mutta piipittävät vielä sen verran, että nousen kerran pari yössä kurkkaamaan, että kaikki on ok.

***

1.1.2009 Uusi vuosi oli ja meni raketteineen. Mietimme hieman etukäteen, reagoisivatko pennut ääniin. Pihallamme ammuttiin paljon raketteja ja papatteja, läheisestä puistosta puhumattakaan. Mutta vanhemmat koiramme eivät korvaansa lotkauttaneet äänille, eivät edes illan pissalenkillä. Pennut eivät reagoineet mitenkään ääniin, hyvä niin.

Pennut ovat tänään 5 viikkoa ja täytyy myöntää, että aika on mennyt nopeasti. Vertailimme Yaelin kanssa eilen Bichon pentujen blogia ja emme voineet kuin ihmetellä, kuinka erilaisia isovillakoiran ja kääpiövillakoiran pennut ovat.

Bichon pennut pistivät koko kodin ranttaliksi. Ne söivät paljon, pissasivat paljon, kakkasivat paljon ja riehuivat paljon. Kun ne pääsivät vauhtiin, koko koti oli kaaoksen vallassa. Silloin minulla ei ollut imeviä alustoja, joita olisi kyllä kovasti silloin kaivattu.

Äiti, mä haluun kanssa pedille... Tee tilaa!

Rouskun pennut ovat viisiviikkoisina kuin ala-asteen hymypoikakandidaatteja. Ne syövät vähän, pissaavat teelusikallisen, kakkaavat vähän ja kiinteää, riehuvat tuskin nimeksi. Rousku imettää niitä edelleen ja ne leikkivät pesäkolonsa lähettyvillä hetken, ennenkuin kömpivät takaisin nukkumaan. Ne tekevät varovaisia tutkimusretkiä olohuoneen pöydän ympäri ja palaavat takaisin lähtökuoppiin.

Tänään oli vuorossa koko jengin pesu ja trimmaus. Lämmin maito lohdutti kummasti moisen kohtelun jälkeen.

Nyt me ollaan jo isoja!

Jedi 881-998 g (4 viikkoa - 5 viikkoa)
Yoda 682-782 g
Jasu 530-618 g

Kuvassa Jedi maistelee penturuokaa luolansa suulta, kulmahampaat ovat alkaneet puhkeamaan. Tyttöni vaati minua täsmentämään, että pennut lipittävät nesteen kiinteästä ruoasta, eivät varsinaisesti "syö"...

Nyt pennut olivat toista yötä yksin yön yli (=Rouskun kanssa ilman minua tai tytärtäni). Pennuilla kaikki meni hyvin, mutta Dana esitti yön yli kestävän jodlailun vastalauseeksi petipaikkansa menetyksestä.

Niin se aika kuluu. Tänään oli madotus ja pennut syövät jo hieman kiinteää ruokaa. Ne tekevät varovaisia tutkimusretkiä pentualueen ympärillä, kaikilla on hännät pystyssä kun menomono iskee päälle. Joskus tulee ikävä äitiä ja silloin alkaa piipitys. Mutta useimmiten retket sujuvat ihan hyvin itsenäisestikin.

Painoa on tullut (2 viikkoa, 3 viikkoa, 4 viikkoa):

Jedi 522 g, 747 g, 881 g
Yoda 374 g, 566 g, 682 g
Jasu 308 g, 454 g, 530 g

***

Koiranpennun tulisi kasvaa noin 2-4g/pv/kg lopullisesta painosta. Esim. jos lopullinen paino on noin 5 kg, pennun tulisi kasvaa 10-20 g päivässä. Viikossa pennun tulisi kasvaa keskimäärin 105 g.

Tyttöni on tämän viikon nukkunut pentujen kanssa. Pennut liikkuvat jo hyvin, öisin ne ovat hyvinkin leikkisiä ja nakertelevat Yaelin naamaa. Itse epäilen, että ne vain etsivät potentiaalista maidon lähdettä, mutta Yaelista ne leikkivät enemmän kuin imevät.

Kuopukseni nukkui yhden yön pentujen kanssa, mutta tajuttuaan, että ne pissaavat, jätti homman siskolleen.

Pennuilla ei ole aitausta, mutta ne nukkuvat ja liikkuvat melko hyvin pentualueen lähellä ja osaavat palata lähtökohtaansa. Pennut saivat alkuviikosta kaulapannat, jotta ne erottaisi paremmin yksilöinä niiden liikkuessa yksin. Ryhmänä ollessaan ne erottaa helposti toisistaan.

Kuvassa ylhäällä Jedi, alhaalla Yoda ja alimmaisena Jasu. Painoa vauveleilla on (2 viikkoa, 3 viikkoa):

Jedi 522 g, 747 g
Yoda 374 g, 566 g
Jasu 308 g, 454 g

Pennuilla on nyt ikää 3 viikkoa ja erityisesti Jedi on keksinyt, että elämää on pentukopan ulkopuolellakin.

Rousku haluaa edelleen pienen kolon, jossa voi hoitaa pentujaan. Yöt menevät jonkun nukkuessa alakerrassa pentujen kanssa. Maito maistuu pikkuisille ja elämä on rauhallista, kun vatsat ovat täynnä.

Pennut saivat uuden pentualueen, kun teimme alustasta isomman ja tasaisemman, nyt kun pennut tapailevat ensi askeliaan.

Ne istuvat jo melko hyvin, ottavat hieman hapuilevia askeleita ennenkuin kellahtavat kumoon ja aloittelevat leikin alkeita. Tämän viikon olen nukkunut sohvalla niiden seurana ja yöt menevät melko hyvin, yöheräämisiä on noin pari kolme kertaa yössä, mutta ei mitään isompaa.

Pennut ovat nyt "helpoimmillaan", ne liikkuvat reippaasti ryömien syömään ja nukahtavat syötyään.

Pennut kasvavat ja kehittyvät. Ne madotettiin eilen, kun ne olivat kahden viikon ikäisiä. Tänä aamuna Jedin ja Yodan silmät alkoivat avautua. Pennut pestiin tänään ensi kertaa; pesin ne pestyäni Rouskun eli koko perhe on puhdas ja hyvältä tuoksuva. Kuvassa Jasu kovin unisena.

Jediä ja Jasua käytiin tänään katsomassa toista kertaa ja nyt ne on varattu. Jedi lähtee Helsinkiin ja Jasun uusi koti on Espoossa.

Pennuille lyötiin lukkoon viralliset nimet:
Agidream's Emmanuel alias Jedi
Agidream's Eliezer alias Yoda
Agidream's Eve alias Leya alias Jasmina eli tuttavien kesken Jasu : )

Painot (2.12., 7.12.):
Jedi 374 g, 522 g
Yoda 274 g, 374 g
Jasu 211g, 308 g

Kun tulimme kotiin, Rousku oli kantanut kaikki pennut portaiden alle itse tekemäänsä pesään. Niinpä kompromissina teimme sille "teltan", jossa se voi hoidella pentuja katseilta suojassa.

Pennut kasvavat niin että kohisee. Ne näyttävät juuri nyt hieman hullunkurisilta, niillä on valtavan iso vatsa ja pienet pikkuruiset tikkujalat. Ne makaavat kuin merinorsut ja viettävät aikansa syöden ja nukkuen.

(29.11., 2.12.):
Jedi 302 g, 374 g
Yoda 215 g, 274 g
Leya 159 g, 211g

Yöt menevät jo helpommin, nukun itse niiden kanssa alakerrassa. Pennut tosin saivat aamulla häädön luolastaan pentukoppaan, sillä niiden motoriikka on kasvanut huimasti. Ne ryömivät ulos luolastaan helposti ja yöllä nostin yhden pennuista matkaltaan sohvan alle takaisin sisarustensa luokse. Lopullinen häätö tuli, kun aamulla pentu oli taas matkalla ties minne (se ei edes vikissyt, ryömi vain päättäväisesti eteenpäin).

Niiden ääntely on huomattavasti rauhallisempaa kuin aiemmin, sillä Rousku tulee syöttämään ne parin tunnin välein ja pennut osaavat ryömiä vauhdikkaasti syömään ilman turhia vikinöitä.

Odottelemme melko kärsimättöminä silmien avautumista... Silmät ja korvat avautuvat toisella viikolla, joten hetken saamme vielä odotella.

Pennut ovat nyt mukavassa iässä. Ne eivät enää vinise öisin ja osaavat mennä syömään ketterästi ja syövät reippaasti. Rousku hoitaa ne täysin eli ei lätäköitä eikä kikkaroita lattioilla. Nautin tästä autuaasta tilasta niin kauan kuin voin. Kuvassa oikealla Leya.

Daniel valvoi pentujen kanssa viime yön, mutta yö meni todella rauhallisesti.

Pennut kasvavat hyvin (27.11., 28.11., 29.11.):
Jedi 250, 279, 302 g
Yoda 178, 196, 215 g
Leya 130, 144, 159 g

Armahdin tyttäreni ja lähetin hänet illalla aikaisin omaan sänkyynsä. Itse otin hyvän kirjan ja sijasin itselleni pedin sohvalle.

Yö meni melko levollisesti. En tiedä, auttoiko umpiluola, mutta Rousku ei kannellut pentuja mihinkään. Se kyllä käppäili syömässä ja juomassa, sekä aina välillä tuli nukkumaan kanssani, mutta pennut pysyivät luolassa.

Tarkistin pentujen sijainnin kaksi kolme kertaa kun ne huusivat, mutta ne olivat ihan hyvin Rouskun nisillä. Ilmeisesti Rousku alkaa oppia, miten sen pitää maata, jotta pennut eivät jää selän taakse tai sen alle. Toisaalta pentujen motoriikka on kehittynyt sen verran, että ne liikkuvat jo melko hyvin kohti Rouskua.

Yael parka. Rousku oli ollut yöllä melko levoton ja kanniskeli pentuja edestakaisin. Yleensä se otti tytön ja teki pesän sen kanssa jonnekkin muualle. Sen lisäksi Rousku käppäili muuten vain alakerrassa syömässä, juomassa jne. Pennut tietty päästivät kiukkuisen vastalauseen heti huomattuaan olevansa ilman Rouskua. Loppuhuipennus oli, kun Yael heräsi Rousku vieressään sohvalla ja kaikki pennut oli huolellisesti kannettu sohvalle Yaelin viereen.

Joten Yael siirtyi lattialle nukkumaan loppuyöksi Rouskun kaveriksi. Niinpä Yael alias Draculan morsian odotti minua aamulla olohuoneessa. Tiedättehän, mustat renkaat silmien ympärillä, silmäpussit ja kalman kalpea iho.

Aamulla kaivoimme kevythäkin portaiden alta ja viritimme sen Rouskulle pesäksi. Siellä Rousku tuntuu viihtyvän paremmin, kun on seinät ja kunnollinen katto. Meidän osuuttamme umpiluola vaikeuttaa, sillä kun joku pennuista huutaa, joudumme ryömimään puoliksi sisälle tilannetta tarkistamaan.

Kun katselimme pikkuisia, päätimme antaa niille uudet työnimet. Värikoodit vain muistuttavat pienestä punaisesta tytöstä, siitä, että yksi puuttuu joukosta. Vasemalla kuvassa ylinnä Jedi, sitten Yoda, alimpana Leya. Oikealla kuvassa Leya. Virallisista nimistä käymme vielä henkien taistoa. Ultrahyvä ehdotukseni ei saanut varauksetonta kannatusta.

Pennut kasvavat niin, että kohisee. Painot ovat nyt (22.11.-26.11.):
Jedi 163-167-186-207-227
Yoda 123-125-141-158-170
Leya 87-91-102-118-122

Älkää kysykö miten yöt menevät. Viime yön Yael nukkui pentujen kanssa, minä lintsasin kylmästi. Olin niin uupunut, että menin suoraan töistä tultuani nukkumaan ja nukuin tauotta aamuun asti.

Yael näytti aamulla Draculan morsiamelta. Kalman kalpea iho, mustat renkaat silmien ympärillä... Pennut ovat melko äänekkäitä kun niillä on nälkä. Ne piipittävät raivokkaasti. Jedi ryömii kiltisti ihan itse syömään, Yoda välillä, mutta Leya usein vain olettaa, että joku tulee ja NOSTAA hänet syömään.

Jos palvelu ei pelaa tarpeeksi nopeasti, Leya huutaa hetken vielä varmuuden vuoksi, ennenkuin rauhoittuu syömään. Saman raivoisan vastalause myrskyn saa aikaiseksi veljien tönäisy nisältä, jolloin neitokaista on riennettävä auttamaan. Mielenkiintoisinta on, että Leya osaa huutaa myös syödessään, jos sitä harmittaa tai veli tönii sitä kesken ruokailun.

Tänään pennuilta leikattiin kynnet ensimmäistä kertaa, sillä ne raapivat Rouskun vatsaa.

Aamulla teimme päätöksen, että viemme pienimmän tytön eläinlääkäriin. Olemme nyt ruokkineet sitä ympäri vuorokauden tunnin kahden välein sunnuntaista alkaen korvikkeella + auttaneet imemään Rouskun nisiltä. Maanantaina paino nousi 65 grammaan, tiistaina aamuyön tunteina se laski 63 grammaan.

Eläinlääkäri tutki sen ja sanoi sillä olevan sydänvian. Hän sanoi, että toivoa ei ole, joten niin pikku tyttömme saateltiin viimeiselle matkalleen.

Nämä hetket ovat aina raskaita, sillä pikkuinen oli nukkunut vatsamme päällä kantoliinassa jo sunnuntaiyöstä asti, sillä silloin Rousku alkoi hylkiä sitä.

Aamulla olimme huolissamme siitä, olivatko kaikki pennut varmasti syntyneet ja niinpä Rousku kävi ultrassa, josta lääkäri suositteli vielä röntgeniä. Lopputulos oli, että kaikki on kunnossa ja Rousku terve ja hyvinvoiva. Rouskun päivä on mennyt sohvalla löhöillessä.

Michael ja Roosa olivat Akun kanssa kylässä, mutta Rousku ei laittanut heitä pahakseen.

Pennut ovat vielä niin kovin pieniä ja avuttomia. Pojat ovat potria, tytöt hieman eteerisiä. Valkoinen tyttö näyttää pitävän puolensa pojille ja tarrautuu nisään sitkeästi.

Punainen tyttö huolestuttaa meitä ja niinpä Yael kävi aamupäivällä hakemassa Tapiolan apteekista maidon korviketta. Punaisen tytön paino on laskenut ja yritämme saada painon laskun pysähtymään. Yael auttaa punaista tyttöä syömään Rouskun nisältä (pitää pojat poissa) ja täydennämme ateriat korvikkeella.

Painot (eilen, aamu, ilta):

Sininen 154-163-167
Vihreä 121-123-125
Punainen 71-64-63
Valkoinen 87-91-91

Yö meni juuri niin levottomasti kuin ensimmäiset yöt menevät. Pennut heräilivät jatkuvasti syömään ja eivät löytäneet nisille vaan piippasivat kimeällä äänellä, josta sitten nostelimme niitä nisille (jaoimme yön kahtia tyttäreni kanssa ja nukuimme lattialla).

Rouskun tekniikka asennon vaihtamiseen on vielä haussa ja osa pennuista jää alle, kun Rousku ottaa uuden asennon. Ruoka ei oikein maistu ja pissallakaan ei oikein malta käydä.

Painot ovat nousseet, paitsi pienimmällä tytöllä, jolla paino laski yön aikana.

Sininen 154-163
Vihreä 121-123
Punainen 71-64
Valkoinen 87-91

Pojat ovat valtavan massiivisia tyttöihin verrattuna ja ruokaillessa on varmistettava, että tytöt pääsevät jaolle myös.

Rousku synnytti hyvin huomaamattomasti, inahdustakaan ei päässyt. Onneksi mieheni huomasi synnytyksen alkaneen alakerrassa. Itse olin trimmaamassa yhtä aprikoosia silloin ja Yael oli yläkerrassa kirjaa lukemassa. Aprikoosi saatiin trimmattua valmiiksi ja Rousku siirrettiin yläkertaan tyttäreni ryhtyessä synnytysavustajaksi.

Rousku siis synnytti pienokaisensa tyttöni sängyssä ja jätti napanuorat täysin tyttöni osaaviin käsiin. Kun se nuoli pentua ja pentu kakkasi, se sylkäisi kakat tytölleni. Maitoa lähti kuitenkin tulemaan hyvin ja toistaiseksi kaikki hyvin, mitä nyt pojat vähän käyttävät kokoetuaan parhaimpien maitopaikkojen saamiseksi. Tyttöni siis myös jakelee oikeudenmukaisesti maitopaikkoja.

Poika (sininen) syntyi 16.20, paino 154 g.
Poika (vihreä) syntyi 17.04, paino 121 g.
Tyttö (punainen) syntyi 17.32, paino 71 g.
Tyttö (valkoinen) syntyi 17.35, paino 87 g. Tytöt syntyivät risoissa sikiöpusseissa.

Alla kuvassa sininen  ja vihreä poika.

Alla kuvissa punainen ja valkoinen tyttö.

Alla tytöt ja pojat (tiedän, tämä alkaa olla koirani istuu, koirani makaa, mutta...)

Alla sininen poika ja punainen tyttö, painoeroa 83 grammaa. Oikealla tytöt, punainen vasemmalla.
Ps. huomaatko yhtäläisyyksiä, katso kuva.

Venytin Rouskun pesua viime tinkaan ja tänä aamuna päätin pestä sen. Se olikin melkoinen karvaturri. Sain kuitenkin hyvin laitettua sen ja siitä tuli jälleen sievä oma itsensä. Alla kuvassa oikealla, Rousku lepää sohvalla.

Rouskun vatsa on iso ja hyvää asentoa alkaa olla vaikea löytää.

Sillä aikaa kun Yael kuunteli stetoskoopilla sydänääniä, Bicho meni ja valtasi pentukopan.

Rouskun vatsa kasvaa, kasvaa ja kasvaa. Alkuperäinen vatsan ympärysmitta oli 27 cm, nyt vatsaa on 42 cm...

Vauhti ei yllättävää kyllä ole hidastunut yhtään eli Rousku ei lyllerrä, vaikka vatsa onkin mahtavissa mitoissa. Pentuja odottelemme ensi viikon lopulla tai sitä seuraavan viikon alussa.

Jos mitään olen kopeloinut oikein, niin pentuja voisi olla tulossa viisi, joista kaksi identtiset kaksoset eli pennut samassa sikiöpussissa. Kolme pentua tuntuivat kuin prinssinakit vasemmalla puolella ja oikealla puolella oli vain yksi iso nakki, tuplakokokoinen nakki prinssinakkeihin nähden.

Tulevien pentujen isä on toyvillakoira Eazy.

Eazyn säkä on 27 cm (toy) ja Rouskun 33 cm (kääpiö).

Blogijuttujani Rouskusta:
Rousku
Rousku luonnetestissä
Rousku tanssii
Rousku agility / KKK
Rousku kakkosiin
Rousku & canicross