Olipa mukava nähdä kaikkia tuttuja! 

Yaelin sanoin: "Siis vau. En osaa sanoa muutakaan. Pennut oli aivan upeita. Jokainen oli persoonaltaan loistavia ja lystikkäitä lapsia. Erityisesti silmiini osui Chanel joka oli juuri niin täydellinen kuin muistinkin. Vau.

Pentutapaamisessa oli siis mummomme Niina 12v ja Dana 9v, Honey 2v, Honeyn kaikki vauvat Chanel, Jade, Jessi, Julle ja Kamu 3kk, Snögön vauva Cessi 7kk, Rouskun "vauvat" Jasu ja Junior 3,5v, Pöffelin pentu Maddy 1,5v sekä Chili 1v.

Isoissa pennuissa oli Niinan, Danan, Maddyn ja Honeyn lisäksi Rousku 6,5v, Windy, Windyn sisko Bella 2v ja niiden puolisisko Doro 4v. Tulipa hyvä mieli kun tuli tavattua taas monia kasvatteja ja ihmisiä :)"



Vapaaehtoiset pääsivät konetöitä harjoittelemaan (testailimme hieman, onnistuuko), mutta kaikilla pennuilla konetyöt sujuivat loistavasti.



Yritimme yhteispotrettia. Lopputulos: minulla on kymmeniä kuvia koirien peräpäästä (toki kauniista sellaisista).



Alla pikkupentujen yhteispotretti ja sitten vähän vanhempaa vuosikertaa.

Ratajuoksut lähestyivät ja Yael päätti harjoitella salaa. Kesti hieman, ennenkuin Windy ressukka tajusi mistä on kyse. Mutta kyllä se lopulta keksi jujun. Viehe on tarkoitus ottaa kiinni, se ei ollut ihan varma miksi, mutta jos Yael ilahtuu siitä niin kovasti, se on varmasti joku kiva juttu.

Sitten tuli tosi paikka ja... "Yael, juokse lujempaa!!! Sinä jäät JÄLKEEN, viehe meneeeeee, missä oooleeet??!!!"  Cara kaipasi myös mamman apua vieheen perässä juoksuun, miksi sitä yksin juosta? Bella ei muistaakseni juossut sen kummemmin kuin siskonsakaan, kun taas Doro näytti siskopuolilleen juoksemisen mallia...

Rousku oli vanha tekijä, Junior sai melkein ideasta kiinni, Chili hengaili mukana ja ihmetteli markkinahumua. Honey juoksi Rouskun perässä pitkää rataa, jäi jälkeen ja oikaisi kentän poikki luokseni, tullen maaliin yhtä aikaa Rouskun kanssa :)

Kuka on maailmankaikkeuden fiksuin koira?

Pennut, tutut ja kylänmiehet olivat tervetulleita pentutapaamiseemme. Oli todella kiva nähdä kaikkia ja koiramme nauttivat (niinkuin aina) mökkeilystä. Fantsu nappasi hiukopalaksi kääretorttua, kun se oli niin sopivasti kuonon ulottuvilla. Chili oli todella reipas ja Niina mietti, mitä Yael Chilin suusta kaivelee??? Boris ihastui Honey'iin ja Carlos Bellaan. Junior hengaili muuten vaan ja Jalda katseli muiden kaahottamista turvallisesti penkin suojista. Dana äksyili tuttuun tyyliin, Rousku rähisi Chilille lelusta ja Windy oli kaikkien kaveri.

Kaikkien koirat olivat sieviä ja laitettuja city-puudeleita, paitsi yksi kääpiövillakoira... Voin vakuuttaa, että se oli kolme päivää sitten täysin takuton ja Yael leikkasi sen näyttelytrimmiin (Yael voi valaehtoisesti todistaa, että se oli täysin takuton). Nyt tuo ko. kääpiövillakoira oli sentin huovassa, uinut pari kertaa mutakylvyn järvessä ja kaivanut muutaman metrin myyränkoloja ja sprintannut isovillojen perässä pitkin mustikkametsää läpi sammalten.

Kenenköhän koira se oli? Jaa'a, mitään en tunnusta.

Yael esiintyi villakoirien kesäpäivillä neljään otteeseen, koiratanssiesityksessä oli mukana Rousku ja Windy. Koirat pääsivät myös kokeilemaan agilitya. Häkistä kaikkien olisi tehnyt mieli päästä mukaan toimintaan. Honey, Rousku ja Windy ottivat osaa epäviralliseen rally-toko kisaan. 

Yael pääsi konkarina pokkaamaan palkinnot sekä Rouskun että Windyn kanssa (minä kiersin yhden ympyrän väärinpäin Honeyn kanssa).

Päivän kolmas esitys.

Windynkin osuus onnistui kolmannella yrittämällä.

Koirakeilaus, Rouskun heiniä. Kymmenen keilaa, koira lähetetään kaatamaan ne. Rouskulla meni noin minuutti uskoa, että keilat saa kaataa (se kun on ollut viime aikoina rally-tokon takia ankarasti kiellettyä).

Päivän viimeinen esitys, hyvä Windy  : )

Doro ja Mimmi tulivat moikkaamaan meitä ja oli todella ihanaa nähdä Mimmiä, viimeksi näin sen, kun auto starttasi pihaltamme kolme vuotta sitten.

Henkka ei huolinyt märkää Rouskua autoonsa ja niinpä Rousku päätyi muovipussiin (aika noloa, sanoi Rousku).

Ratajuoksuissa oli paljon tuttuja. Freddy ja Tofu, sekä Chili (ylhäällä oikealla).

Yael uskoi Windyn juoksevan kuin tuuli, mutta se voittaa Doron (alhaalla oikealla) vain jos Yael oppii juoksemaan nopeammin kuin Doro. Siihen voi vierähtää hetki. Kuten varjoista näkyy, Dorolla oli tiukka kannustusporukka jännittämässä sen aikaa.

Honey juoksi lyhyen suoran, mutta pitkällä suoralla se oikaisi läpi ruohokentän... Rousku juoksi sekä lyhyen että pitkän suoran, sillä on yllättävän hyvä kunto. Juniorilla ei ollut kovin kiire minnekään, kävelemälläkin ehtii hyvin. 

Mutta päivän hauskin juttu, isolla kentällä leikkiminen : )

Sisäkausi oli kiva päättää omien kasvattien kanssa, vedimme tunnin "vain omalle porukalle".  Naomi osaa jo paljon, Doro palautteli mieleen vanhoja oppeja ja Maddyssa on potentiaalia tulevaisuuteen.

Olen jo jonkin aikaa ollut utelias näkemään, onko Bicho yhtä vaikuttavan näköinen kuin tyttärensä Windy. Mutta hmmm.... Nyt kun Bicho on continentalissa, huomaan selvästi, että se ei ole yhtä hyvän näköinen kuin Windy. Bicholla on pitkä vartalo, joka korostuu tuossa leikkauksessa.

Karvaa lähti kuitenkin pienen villakoiran verran, joten ehkä pesu helpottuu jatkossa.

Bichon tyttärellä Mimmillä on uusi blogi.

Ratajuoksuissa oli paljon tuttuja. Ensin bongasimme Freddyn, sitten Doro liittyi joukkoon. Kisa alkoi ja puudelit juoksivat tuulispäinä.

Freddy ja Rousku.

Aku ja Doro.

Hännänhuippuna Eetu. Aku ja Eetu odottelemassa tuloksiaan.

Honey keksi omaa kivaa, kun kisa loppui. Se pihisti Roosan laukusta lelun ja juoksi ympäri houkutellen muita leikkiin. Heh heh, ota kiinni, jos saat!

Lyhyellä suoralla Aku tuli toiseksi ja Doro voitti.

Lyhyellä suoralla minisarjassa Rousku tuli toiseksi. Pitkällä suoralla Eetu tuli toiseksi ja Doro voitti.

Ja kuka sai kiertopalkinnon? No Doro tietysti  : )

Mimmi kyläili iltasella ja päätyi kuin päätyikin Yaelin syliin. Oli mukava nähdä Mimmiä, siitä on kasvanut iso tyttö, se on perinyt karvan laadun isältänsä. Se on isompi kuin Fantsu, mutta minusta pienempi kuin Bicho.

Mimmin piti tulla kyläilemään ja olimme kaikki valmiina klo 15, mutta sitten tulikin viesti, että he ovat kaksi tuntia myöhässä, lähtö oli myöhästynyt. Viideltä tuli viesti, etteivät he pääse laisinkaan. Jos olisin tiennyt myöhästymisen jo aamulla, en olisi ottanut töistä puolta päivää vapaata.

Mutta Fantsu oli paikalla ja oli mukavaa nähdä sitä. Olemme toki törmäilleet Konalassa, mutta nyt näin pitkästä aikaa sen rinnakkain Bichon kanssa. Se on selvästi pienempi ja sen turkki on karkeampi. 

Kun Fantsu oli Yaelin sylissä, huomasimme sen kasvaneen sitten vauva-aikojen.

Tänään oli viimeinen kerta tokoa ja agilitya Konalassa. Doro on kehittynyt hurjasti, sen perusasento on todella hyvä. Doro jaksaa keskittyä vain hetken, mutta se hetki kestää yhä useammin perusasennosta perusasentoon. Omia koiria meillä oli mukana vanhat mummot eli Noora ja Niina.

Junior ja Jasu ovat tsempanneet sekä toko että agility puolella. Kumpikin suorittaa rataa jo melko hyvin, keskittyminen riittää yllättävän pitkälle. Agilityssa koko porukka on edistynyt, tänään ehdimme 4 (neljä) kertaa radalle, eikä edes tullut kiire. 

Kuvassa alhaalla Aku, joka on edistynyt alkutaipaleen villeistä spurteista jo hyvinkin hallittuun menoon. Noora meni agilityrataa lainakoirana ja juosta jolkotteli namin perässä kiltisti. Kuvassa tosin Jasu oppikirjamaisen nätisti puomin kontaktilla.

Tokoilimme porukalla ja paikalla oli pennuistamme Junior, Jasu ja Doro. Kuvassa mukana Boris. Eetu (5 kk) oli ekaa kertaa mukana, mutta pärjäsi ihan hyvin.

Agilityssa harjoittelimme pöytää. Rouskun kepit ok, mutta se louskutti taukoamatta.

 

Ratajuoksuissa oli Doro, oli mukava nähdä sitä. Akusta oli myös mukavaa olla paikalla. Se osasi erilaisia temppuja, joita luppoajalla kävimme läpi. 

Huomasimme taivaalla lennokkeja, jotka olivat melko taidokkaita lentokuvioineen. Michael muisti, kuinka olimme kerran lennokkimessuilla ja olin luvannut ostaa hänelle lennokin, jos hän osaisi simulaattorissa pitää sen ilmassa. No ei onnistunut ja niin jäi lennokki hankkimatta...

Bongasin ratajuoksuista myös veikeän oloisen villakoiran.

Illan jo hämärtyessä sekä Yael että Michael kävivät pokkaamassa kolmannen sijan (etusuora & kokorata).

 

Yael innostui järjestämään pentutapaamisen, johon olivat tervetulleita kaikki kokoon ja rotuun katsomatta (kutsu lähti maililistamme kautta).

Paikalla oli Aino aprikoosin villakoiran kanssa. Rouskun rinnalla istuskelee Junior. Topo on hellyyttävän näköinen. Paikalle sattunut afgaani ihmetteli menoa.

Alhalla Bicho, Junior ja Jasu.

Yaelin kämppäkaverina elelevät mäyräkoirat olivat mukana menossa.

Bicho suhtautui lievällä varauksella Fantsun intoon...

Yllätys yllätys, Rousku osasi tänään keppien sisäänmenon täydellisesti, pitkältä lähetettynä.

Mukana viimeisellä treenikerralla olivat myös Jasu ja Freddy. Sekä tietty Aku ja Eetu oli mukana seuran vuoksi.

Jasu ja Freddy ihastuivat ikihyviksi puomiin, jonka ne tänään menivät ensimmäisen kerran.

Fantsu on Yaelin agilitykurssilla maanantaisin. Koska olin Konalassa, törmäsin Fantsuun ja näin sen radat. Iloinen jälleennäkeminen  : )

Fantsun turkki on... hmmm... moderni?

Illan treeneissä oli Aku ja Doro edustamassa isojavilloja.

Pienistä mukana oli Freddy, Jasu ja  Junior.

Tänään oli agilitytreenit Konalassa ja ne menivät ihan ok. Rousku kävi kuumana, mutta rauhoittui sitten osittain...

Akulla meni treenit todella hyvin, se kuunteli ja keskittyi.

Pennuista mukana oli Freddy, Doro ja Junior.

 

Sunnuntai-iltana suuntasimme Konalaan. Paikalla oli Doro, Jasu, Freddy ja Junior, sekä lauma sekalaista seurakuntaa.

Yael treenasi Rouskun kanssa, joka kävi kierroksilla. Puomi onnistui kuitenkin hyvin, kepit ja rengas hieman heikommin.

Eetu istuskeli ja katseli ihmeissään maailman menoa. 

Aku oli päivän yllättäjä, se meni rataa todella hyvin. Eetu uuvahti, kun mitään hauskaa ei tapahtunut...

Heh heh... Arvatkaapa, koska nähdään seuraava Agidream's isovillapentue maailmassa? Muistin virkistämiseksi, alla kuva siskosta...

Bichon pennuista paikalle pääsivät Caro ja Doro. Mukana olivat myös Frodo, pentujen isä, Aku sekä Ninja ja Samurai. Bicho oli juoksussa, joten sen oli jäätävä kotiin.

Alakuvassa lattialla makaa Doro, pojat ihan innostuivat sen nähdessään. Kun meno hieman rauhoittui, uskoisin Caron ja Doron tunnistaneen toisensa. Ne suukottelivat hellästi toisiaan nuolemalla toistensa suupieliä.

Doro heittäytyi sylikoiraksi vanhasta muistista ja hyppäsi Yaelin syliin pikkukoiria karkuun. Dana kun oli oma ikävä itsensä. Velipoika Caro saatiin istumaan Doron viereen noin kolmeksi sekunniksi ja sain kuin sainkin napattua kuvan sisaruksista.

Yael sai Caron jakamattoman huomion osakseen lihapullalla.

Mutta eipä aikaakaan, kun kun Yael sai kaikkien jakamattoman huomion lihapullalla.

Ylhäällä Aku ja Akun täyssisar Samurai. Tosin huomasimme sukulaisuuden vasta tänään. Jossain vaiheessa Frodoa alkoi ottamaan päähän yleinen riekkuminen ja se kommentoi menoa koko auktoriteeltillaan.

Kuinkas sitten kävikään? Bichon ja Frodon lapsilta loppui virta ja ne kuukahtivat lattialle.

Törmäsin Caroon, joka oli juuri tulossa City-Puudelien agilitykurssilta. Voi kun se oli kaunis! Sen turkki oli kuin pehmeää samettia ja takajalkojen alaosatkin olivat täydelliset. Bicholla kun ei koskaan ole turkki kasvanut takajalkojen alaosaan.

Caro & muut pennut ovat tänään tasan 1-vuotiaita  : )

Kasvattajan elämä ei ole tylsää. Mielenkiintoista se on, kun kasvatit lähestyvät yhden vuoden ikää ja takkukausi iskee päälle.

Pienet sievät lapsukaiset voivat murkkuina muuntautua sen näköisiksi, että ihan heti ei kadulla vastaan tullessa tunnistaisi. Vai osaatteko sanoa, kuka pikku kaunotar kasvateistani on kyseessä? Herääkö kysymys, onko se tullut isäänsä vai äitiinsä?

***

Tuon innostamana Yael lähetti minulle linkin, mistä voi etsiä lisää inspiraatiota.

Tapasimme koirapuistossa Bichon pennut, pentujen isän ja koko joukon muita tuttaviamme koirineen. Isovillat riehuivat ja riekkuivat niinkuin isovillat tekevät, mutta pienet koirat eivät jääneet pahemmin jalkoihin. Valitettavasti en saanut yhtään järkevää kuvaa juoksevista isovilloista.




Alhaalla Datte ja Siiri, jotka poikkesivat meillä kahvilla ennen tapaamista. Sekä Onni ja Koki, jotka välillä rohkaistuivat mukaan leikkiin. Isovillakoirien meno kuitenkin hiukan huolestutti pikkuisia.

Alhaalla Dana, joka oli valmis tappamaan kaikki lähelle uskaltautuvat koirat. Bichon pennuilla oli vielä tervettä kunnioitusta pahantuulista Danaa kohti. Danaparan jalat kastuivat niin, että tyylikkyys oli kaukana.

Lue myös Fantsun blogi.

Aamulla kun minua pestiin ja laitettiin, mietiskelin, miksi taas istun kylpyhuoneessa, vaikka voisin loikoilla sohvallakin. Mutta sitten ovikello soi ja siitä se alkoi, vaikka jo aikoinaan helpotuin valtavasti, kun mokomat riiviöt lähtivät omille teilleen.

Ensin tuli Doro,

Meistä haluttiin kaunis poseerauskuva, jossa istumme vierekkäin. Kuten kuvasta näkyy, kovin hyvää poski poskessa poseerausta ei saatu, tuo oli paras mihin pystyimme.

Sitten sain tarpeekseni ja päätin laittaa Doron kuriin ja herran nuhteeseen. Pientä kunnioitusta vanhempia kohtaan, please... Lopuksi, voi yök, Yael ja Doro halailivat ja jättivät pitkät ja haikeat jäähyväiset.

Juuri kun sain mukavan asennon sohvalta, niin... Ovikello soi ja Ronja ilmestyi karhunpennun näköisenä. Ronjan elämä poikkeaa citypuudeleiden elämästä melkoisesti. Heidän pihallaan on villisikoja ja aamulenkeillä varotaan susia, jotka ovat mm. napanneet naapurin koiran.

Mutta kyllä Ronjastakin saatiin ihan citypuudelin näköinen, varokaa sudet ja villisiat tytärtäni!

Sitten ovikello soi ja sieltä tuli Fantsu. Fantsu on itse asiassa aika nokkela lapsi, en ole itse kokeillut Fantsun tyyliä, mutta idea oli kyllä hyvä. Röyhkeästi suoraan kaakkulautaselle, humps, kakku suuhun ja nopea nielaisu. Pahainen kakara sai kaksi kakkua napattua, ennenkuin vati nostettiin pois pöydältä.

Olimme jo aiemmin sopineet trimmauskoulutuksen Doron ja Fantsun kanssa tälle päivälle. Nyt tarkkasilmäiset lukijat huomaavat, että kovin on Doro / Fantsu kutistunut pesussa ja pahasti haalistunut. Ei vaan, Pöffi tuli mukaan oppimaan trimmauksen saloja. Doro ja Fantsu olivat täysin takuttomia eli 10+ kummallekin. Harjoittelimme samettisen pinnan tekoa takaosaan, sekä tassun reunojen leikkaamista siistiksi.

Pakko on myöntää, että koko joukko oli edistynyt. Kaikilta löytyi perusasento helposti, mikä oli kouluttajan mieltä lämmittävä juttu.

Perusasento on kaiken perusta, se on vinkki koiralle, että nyt olisi hyvä kuunnella omistajan löpinöitä hieman tarkemmin.

Seuraamiset sujuivat melko hyvin, kunhan makupalat olivat tarpeeksi hyviä.

Luoksetulot olivat täydellisiä.

Kaikki kolme ovat kasvaneet hurjasti ja ne alkavat olla isoja koiria. Saa nähdä mihin niiden lopullinen koko asettuu, Caro on porukan isoin tällä hetkellä. Ensi viikolla pennut täyttävät 5 kuukautta.

Kuvissa vasemmalta oikealle Fantsu, Caro ja Doro.

Sain kaikki kolme lastani kuvaan, mutta koska sievä tyttäreni ei halunnut märkää naamaansa kuvaan mukaan, märkiä naamoja ei siis kuvassa ole, vaikka minusta ne olisivat hyvin kuvastaneet tunnelmaa...

Fantsu oli mukana edustamassa Bichon pentuetta. Fantsu oli aluksi hieman innoissaan, mutta rauhoittui sitten ja osasi ihan kivasti esim. seisomaan jäämisen ja luoksetulon.

Kaikki koirat olivat kuin uitettuja rottia ja kenttä lätäköiden peitossa... Kaikilla omilla koirillani on vaatteita lähes joka lähtöön (pitkälahkeisia takkeja, mantteleita, enstexiä, sadevaatteita, villatakkeja, fleecepukuja, karvavuorisia takkeja, nahkatakkeja...), mutta villakoira ja takki on hieman konstikas yhdistelmä, jota nykyisin välttelemme.  Syynä on yksinkertaisesti turkin huopaantuminen kainaloista ja nilkoista. Kun takin ottaa pois, on edessä huopien auki karstaaminen. Minusta helpointa on kotiin tultua ottaa pyyhe ja yksinkertaisesti kuivata koirat.

Pikkukoirat, jotka palelevat herkimmin, ovat meillä treeneissä yleensä takin alla (vetoketju auki tai puolittain kiinni) kainalossa odottamassa omaa vuoroaan (agilityssa ja tokossa). Miinuksena on tietysti omien vaatteiden likaantuminen, mutta toisaalta koira lämmittää kainalossa mukavasti ja etenkin agilitypuolella kylmästä aiheutuvilta venähtämisiltä vältytään. Bicho taas ei ole koskaan osoittanut palelemisen merkkejä ja vaikka osoittaisikin, tuskin sitä kainalooni ottaisin...

Kävimme läpi seuraamisen (normaali kävely, juoksu ja hidas kävely), seisomaan jäämisen, luoksetulon ja perusasennon.

Kurssilaisilla on vielä yksi kerta edessä, mutta yhteenvetona ja rankasti yleistäen: Kaikki ovat edistyneet, seuraaminen on hankalaa, yksittäiset liikkeet pääsääntöisesti onnistuvat, palkkaukseen pitää kiinnittää enemmän huomiota (mistä koiraa palkataan, mitä toimintoa vahvistetaan).

Harjoittelimme kävelyä eteenpäin "tuomarin" katsellessa. Vielä pientä viilaamista useimmilla. Tuomarin on nähtävä koiran liikkeet ravissa edestä, takaa ja sivulta. Koiran olisi liikuttava ryhdikkään kauniisti ravissa, olemuksen ollessa kuin Euroopan omistajalla.

Harjoittelimme hampaiden katsomista, mikä meni kaikilla hyvin.

Sitten ohjelmistossa oli liikkeestä seisomaan jääminen. Näyttelyissä koiran on osattava seisoa steppailematta, kiemurtelematta, omistajan ollessa vieressä, edessä. Koiran on oltava ryhdikäs, rinta rottingilla. Koiran on seisottava, kun sen jalkoja vaivihkaa korjaa parempaan asentoon ja jokaisen jalan on pysyttävä siinä, mihin se on laitettu.

Sitten harjoittelimme luoksetuloa ihan muuten vain näyttelyteeman ulkopuolella. Luoksetulossa koiran tulisi pysyä paikoillaan, kunnes sitä kutsutaan. Kutsun tullessa koira juoksee nopeasti ja iloisesti suoraan omistajan luokse, joko eteen tai vierelle. Yael toimi avustajana paikalla olemisessa ja sitten kutsu. Toka kierros meni paremmin kuin eka kierros.

Lopuksi harjoittelimme seuraamista omistajan juostessa. Tavoitteena on, että koira ei hypi, hauku, pure tai revi hihnaa. Etenkin isojen koirien kanssa kehässä on usein juostava, jotta raviin saa näyttävyyttä.

Tänään oli pentutoko ja harjoittelimme luoksepäästävyyttä, toisten koirien ohittamista, paikallaoloa, luoksetuloa ja pahnan pohjimmaisena perusasentoa.

Kontaktit alkavat olla kohdallaan ja villakoirat ovat villakoiria. Ne oppivat nopeasti ja niitä on kiva kouluttaa. Ylhäällä Fantsu ja Caro.

Alhaalla Bicho perusasennossa kanssani ja isovilla Sanni vedonestopannan kanssa. Kun Bicho oli nuori ja riehakkaampi, käytin sillä vuoden kaksi vedonestopantaa, koska sillä pystyin takaamaan oman turvallisuuteni liukkailla talvikeleillä. Vedonestopanta toimii kuten hevosen riimu ja sen avulla voi hallita 20-kiloistakin koiraa helposti yhdellä kädellä.

Tuttavaltani murtui oikean käden sormet keväällä, kun hänen kaksi isoa koiraansa päättivät rynnätä eteenpäin. Koira saa valtavan vedon päälle etenkin talvella, kun sillä on neliveto ja ihmisellä vain kaksi jalkaa ja niissäkin usein liukkaat pohjat.

Meitä oli kymmenisen paikalla, Doro, Fantsu ja Caro kaikki intoa puhkuen. Ne ovat kaikki kasvaneet ja painoa niillä on keskimäärin 10-11 kiloa.

Harjoittelimme luoksepäästävyyttä, mukana kulkemista pujotellen ringissä, istumista ja maahan menoa. Ensimmäinen kerta meni hyvin, vaikka kaikki puhkuivat alussa intoa. Tunnin jälkeen kävimme pienellä kävelyllä päästämässä pahimmat höyryt pois.

Omista koirista mukana oli Bicho Danielin kanssa käytöstapoja oppimassa ja Noora mukana muuten vain, kun Aku oli ryhmässä mukana.

Doro steppasi kärsimättömänä pöydällä, mutta oli kyllä ikäisekseen kuitenkin todella helppo laittaa. Sillä on kiva turkki, trimmaajan unelma, se on paksu ja sitä on helppo muotoilla.

Doron kärsivällisyys palkittiin ja lähdimme trimmauksen jälkeen pienelle lenkille metsään. Koska mieheni oli lähtenyt juoksulenkille Bichon kanssa, otimme sijaiseksi Rouskun leikittämään Doroa.

Tytöt, Fantsu ja Doro, tulivat ensimmäisinä ja ehtivät riehua Bichon kanssa pahimman höyryn pois, ennenkuin pojat tulivat intoa puhkuen paikalle. Frodo innostui Bichon nähtyään lämmittelemään vanhaa suhdetta, mutta Bicho oli täysi pettymys. Viime kerran kiihkeä suhde oli radikaalisti jäähtynyt. Frodo yritti kovasti päästä kevään tunnelmiin ja teki parhaansa puhaltaakseen suhteeseen edes vähän hehkua, mutta Bichon mielestä suhde oli loppu. Piste.

Lähdimme kauniisti ja hallitusti kävelemään kotinurkiltamme (ei vedä, älä vedä, miksi vedät, lopeta vetäminen; BICHO ÄLÄ VEDÄ) vieressä olevaan keskuspuistoon, joka näin kaupunkilaisen näkökulmasta on metsä. Päästimme jossain vaiheessa koirat irti ja pelkäsin jonkun pahaa aavistamattoman vastaantulijan (joka pelkää koiria) tulevan vastaan, mutta ehkä kuitenkin laumamme oli sen verran äänekäs, että yllätyskohtaamisista ei ollut pelkoa.

Koirat ottivat johdon ja kulkivat ihan mukiinmenevänä laumana hallitusti eteenpäin. Määränpäänä oli hiekkakuoppa, jossa omat koiramme leikkivät usein, ennenkuin ostimme mökin. Tuli ihan isoäitimäinen olo, kun kaikki pennut oli pesty ja laitettu niin kauniisti ja sitten onnistuin viemään heidät hiekkakuopalle (puolustukseni: omilla koirillani on aina ollut siellä ihan ylettömän hauskaa).

Omien lasteni isoäiti isän puolelta tapasi aina antaa lapsille paljon suklaata, kun menimme käymään (lapset niin pitävät suklaasta). Halusin niin kovasti antaa itsestäni ja lapsistani hyvän kuvan ja lapset olivat aina vimosen päälle puunattuja ja juhlatamineissaan... Sitten isoäiti joka vierailulla tarjosi patukkakaupalla suklaata. Tiedättekö miltä lapset sen jälkeen näyttivät? Ruskeilta.

No, mitä sitä menneitä muistelemaan. Pennut näyttivät joka tapauksessa hiekkakuopalla ollessaan energisiltä ja virkeiltä leikkiessään ihanan pehmeässä rantahiekassa.

Fantsu päätti kaivaa käytävän Kiinaan (suomalainen sanonta). Se oli melko päättäväinen puuhassaan.

Pennuilla olisi ollut virtaa loputtomasti, mutta jotta ne eivät olisi täysin nääntyneet, jatkoimme kävelyä metsäpolulla, joka johtaa ympyränä takaisin ihmisten ilmoille.

Oli ihanaa nähdä pentuja, ne ovat niin reippaita! Ulkonäöllisesti ne ovat hyvin samankaltaisia, ehkä hännät ovat selkeimmät tuntomerkit niiden juostessa ja leikkiessä yhdessä. Itse olin jo niin tottunut niiden pantoihin, että automaattisesti silmät aina hakeutuivat pantoihin pennun tullessa kohdalle.

Frodo oli juuri sellainen kuin muistinkin. Se on mukava koira ja täynnä energiaa. Harmi, että sen suuri rakkaus antoi sille rukkaset. Frodon tuntien uskon sen ajattelevan, että naiset ovat vain oikullisia. Seuraavan kerran kun tavataan, Frodo on paremmin valmistautunut oikuttelevaan morsiameensa ja saa suhteen varmasti uudelleen lämpenemään. Ehkä hän ei vain yrittänyt tarpeeksi? Vai oliko Bicho vain kaino, kun lapsetkin siinä vieressä hääräsivät... Ehkä jos hän houkuttelisi Bichon ensi kerralla vähän sivummalle, ihan nopeasti vain...

Fantsu kävi meillä tänään, tarkoituksena oli harjoitella konetöitä. Mutta Fantsulla olikin konetyöt niin hyvin tehtynä, että en voinut kuin todeta, että konetyöt oli tehty täydellisesti.

Fantsu painaa nyt 7 kiloa ja se kasvaa silmissä. Se on edelleen ihan pentu : )

Yritämme sopia pentutapaamista ensi viikolle Fantsun, Caron ja Doron kesken.

Se on niin pentu ja suloinen, mutta kasvanut viikossa silmissä!!! Tänään siis edelleen harjoittelimme trimmausta, nyt kuului föönausta tehdessäni kainalostani, johon Fantsu oli työntänyt päänsä, pientä ulvontaa (mistä se on ulvonnan oppinut?), mutta muuten se lievästi mukisten suostui trimmaukseen, ei puhettakaan sydäntä särkevästä ulisemisesta ja käsieni raapimisesta verille niinkuin viime kerralla. Kotiläksyt ovat purreet : )

Kynsien leikkuu sujui mallikkaasti, kun ensin vähän aikaa haettiin hyvää asentoa. Fantsu on jo liian iso syliin kynsiä leikattaessa...

Vanhasta muistista se löysi ruokakupin omalta paikaltaan, samoin kuin vesikupinkin. Painoa Fantsulla on 5,7 kiloa.

Fantsu kävi meillä eilen illalla kyläilemässä. Se on niin suloinen, pieni ja pehmeä ja niin PENTU!

Tyttöni leikki hetken sen kanssa naksulla ja Fantsu jaksoi keskittyä melko hyvin.

Omat koirani eivät sietäneet Fantsua lähellään, mutta sen Fantsu jo varmaan muisti muutenkin.

Trimmasin Fantsun ja pikkuneiti viritteli korkeaa c:tä, kun kuonoa ei olisi saanut ajella. Kuono saatiin kuitenkin ajeltua, onneksi se on vielä pieni pentu.

Aamulla olin trimmannut Nooran ja Rouskun, Bicho on vielä laittamatta, vaikka tyttöni onkin karstannut sen aivan takuttomaksi.

Nyt sitten viimeinenkin uunista ulos... Tyttöni ajoi Mimmin Tampereelle kaverinsa kanssa, itse en uskaltanut lähteä, sillä treffit oli sovittu klo kahdeksi ja treenit alkoivat jo kuudelta. Matka oli sujunut hyvin ja kun tyttöni oli käynyt paperit läpi (hän on käynyt kasvattajakurssin), niin juttelin vielä puhelimessa Päivin kanssa.

Aika veti sen verran kireäksi, että tyttöni ei ehtinyt laitteisiin, vaikka oli haaveillut muutamasta laitteesta, joita ei löydy Linnanmäeltä. Kun tytöt olivat paluumatkalla, he eksyivät. Missään ei ollut "Helsinkiin"-kylttejä... Saatuani puhelun, laitoin kädet ristiin ja toivoin heidän olevan ajoissa perillä, jotta Yael ehtisi avuksi treeeihin.

Tyttöni oli takaisin kotona vartin yli viisi, söi nopeasti ja niin suuntasimme Veikkolaan.

Doro lähti uuteen kotiin itse asiassa jo sunnuntaina, Doron blogi löytyy täältä. Tyttöni on jo harjoitellut hyvästejä sen verran, että hymy nousi huulille. Vielä Mimmi ja sitten ovat pennut maailmalla.

Ulkoilemme nykyisin joukolla ja jostain kumman syystä herätämme huomiota liikkuessamme julkisilla paikoilla. Yleisin kommentti on:"Äiti katso, noin paljon pentuja äitikoiran kanssa". Onneksi noista viidestä pienestä neljä on omia vanhoja koiriamme. Osaatko sanoa, kuka noista on pentu eli Mimmi, joka on vielä luonamme? No tietysti se, joka on ihan isovillakoiran näköinen, Bichon oikean takajalan vieressä.

Bicho leikkii pentujen kanssa edelleen, se selvästi nauttii niiden seurasta. Tosin kun Bicho kyllästyy, se hyppää sohvalle nukkumaan.



Caro lähti uuteen kotiin perjantai-iltana ja kyyneleet virtasivat tytölläni. Tyttöni oli mukana Caron synnytyksessä ja se oli ensimmäinen pentu, jonka tyttöni oli yksin auttanut maailmaan, minä en ollut paikalla. Caro oli hieman veltto ja sitä joutui jännittämään synnytyksen jälkeen, alkaako se hengittäämään vai ei. Carolla on oma blogi, sieltä voi seurata Caron seikkailuja suuressa maailmassa. Sitten lähti Ronja sunnuntaina ja taas virtasivat kyyneleet, Ronja oli toinen syntynyt pentu ja tyttöni ehdoton suosikki. Ronjallakin on oma blogi.

Niin se aika vierähtää, pennut ovat nyt 7 viikkoisia. Toisaalta tuntuu, että on ikuisuus siitä, kun pennut syntyivät, mutta toisaalta tuntuu, että se oli ihan äsken. Katselimme tyttöni kanssa vanhoja valokuvia ja pennut olivat ihan vasta niin hirveän pieniä ja avuttomia.

Nyt ne ovat isoja ja melkoisia epeleitä. Motoriikka pelaa ja ne ovat täynnä viikarimaisia kujeita.

Pentutarkastus sujui hyvin, pennut kärrättiin paikalle puudelityyliin vaaleanpunaisilla koirarattailla. Itse tutkimus sujui hyvin, pennut seisoivat kauniisti pöydällä (niinkuin ne seisovat myös kotona trimmattaessa). Eläinlääkäri varoitteli kovasti, että pennut varmaan vingahtelevat ja laittavat hanttiin, kun siru laitetaan. Ensimmäinen pentu, ei inahdustakaan. Toinen pentu, ei inahdustakaan. Kolmas pentu, ei inahdustakaan. Neljäs pentu, ei inahdustakaan. Viides pentu, ei inahdustakaan.

Kyllä tyttöni oli ylpeä pikku kasvateistaan. Ne olivat niin täydellisiä  : ) Eläinlääkärin mukaan tasainen, hyvin hoidettu pentue.

Tänään lähti ensimmäinen pentu uuteen kotiin. Olo on haikea, kuinkahan se pärjää? Onneksi se jää pääkaupunkiseudulle, tulemme vielä näkemään pentukoulutuksen ja villislenkkien merkeissä.

***

Ps. Fantsu näyttää ottaneen tilanteen hyvin haltuunsa : )  -> katso linkki Fantsun blogi linkkilistallani.

Nyt täytyy ehkä tehdä tunnustus kakan suhteen, pennut ovat syöneet keskiviikosta James Well Beloved merkkistä penturuokaa. Sitä oli minulla kotona, enkä viitsinyt enää ostaa 15 kilon säkkiä Nutroa, kun osa pennuista on tällä viikolla lähdössä uusiin koteihin, eivätkä jäljelle jääneet ehdi syödä koko säkkiä. Ruoasta aiheutuen kakka ON vihreää ja löysää + haisee kamalalle. Ehkä minun pitäisi vain antaa tavallista Nutroa nämä viimeiset päivät meillä...

Eilen illalla tyttöni soitti ja sanoi palaavansa kotiin, sillä koiranruoka oli loppunut. Pennut söivät kuin hevoset. Mukana oli 15 kilon säkin pohjat, mutta kaikki meni. Auton pakkaamisessa oli ongelmia, sillä esikoiseni halusi uuteen kotiinsa pihalle puuritilöitä 15 kappaletta (60x60 cm). Agilityputki oli homeessa, joten se tuotiin pestäväksi kaupunkiin. Koiria oli kymmenen kappaletta, joista viisi matkusti häkissä. Vaatteet ja ruoat mukaan ja niin porukka lähti kohti kotia.

Bicho odottelee kärsimättömänä matkaan lähtöä. Se ei meinannut suostua tulemaan pois etuistuimelta, jolloin tyttöni soitti minulle. Kehotin häntä laittamaan Bichon ajamaan autoa jos sillä on kortti, muuten pois kuskin paikalta...

Takakontti oli täynnä ja putki täynnä tavaraa takapenkillä. Sitten vielä kymmenen koiraa sisään...

Pennut häkkiin, Bicho tungettiin etuosan jalkatilaan. Pikkukoirat Noora, Niina, Dana ja Rousku etsivät mahdollisimman mukavan paikan takapenkiltä...

***

Mökillä oli ollut hauskaa, Mimmi ja Ronja oppivat kulkemaan portaita ylös ja alas. Kaikki selvisivät parin kilometrin metsäreissuista helposti sähkölinjoja pitkin. Painoa pennuille on kertynyt nyt hieman yli 4 kiloa (mieheni punnitsi, kun nosti pennun ylös ja hämmästyi sen kokoa) eli liikunnasta huolimatta pennut kasvavat kohisten.

Nyt kaikki pennut ovat tippuneet järveen... Mökillä satoi välillä ja talon alus oli kaikkien mielestä paras leikkipaikka. Kun pennut palasivat kotiin, ne olivat harmaan ruskeita ja haisivat mökille. Pesupalju odotti viisikkoa.

.

Pennut tulivat kotiin sunnuntai-iltana mökiltä, Yaelin tuodessa pojat takaisin kaupunkiin. Mutta koko poppoo (Yael & koirat) lähtevät huomenna takaisin mökille ja palaavat keskiviikkona.

Fantsu heräsi joka aamu ensimmäisenä mökkielämän ihanuuteen ja päättäväisesti herätti muutkin uuteen aamuun. Muiden mennessä nukkumaan, Fantsu oli yleensä viimeinen virkeä, muiden jo vaipuessa uneen. Myyränkolot olivat aivan ihania, niissä tuoksui kiinnostavalle ja kun kovasti kaivoi, pääsi melkein sisälle asti. Fantsu on porukan itsenäisin, joka touhuilee mielellään yksinkin.

Ronja on kaikkein sikeäunisin. Kun pentuja heräteltiin ulos, niin Ronja olisi vielä halunnut torkkua hetken, edes ihan pikkuisen hetken vielä. Ulos päästessään Ronja on todella energinen pomppupakkaus, Ronja menee kuin pieni pupujussi ympäri pihaa. Ronja on ensimmäisenä Bichon perässä tutkimassa uusia paikkoja. Ronjan paras kaveri on Caro, jonka kanssa on hauska touhuta kaikkea. Kukkapenkit eivät olleet turvassa tältä touhukaksikolta.

Mimmi ja Doro ovat porukan rauhallisimmat. Kun Fantsu, Ronja ja Caro kävelylenkeillä juoksevat pitkällä edessä Bichon kantapäillä, niin Mimmi ja Doro haluavat usein syliin, josta matkanteko on helpompaa. Mimmi on porukasta se, joka onnistui tippumaan järveen, kun olisi halunnut juoda... Kyllä sitten vähän nolotti. Mimmi on porukan herttaisin, kuin tyttökoulun luokan kiltein tyttö, joka lukuvuoden päätteeksi saa hymytyttöpatsaan.

Doro oli porukasta se, joka eksyi jatkuvasti. Doro haluaa hieman tutkia sivupolkuja ja kun huomaa jääneensä porukasta, niin pieni yksinäinen haukku kuuluu mustikkapensaiden keskeltä. Doro on lukenut eränkävijän oppaasta, että metsässä ei kannata lähteä kiertämään kehää, vaan on turvallisinta odotella, kunnes etsintäjoukot saapuvat. Doron mielestä kiehtovinta on mennä talon alle. Ainoa ongelma on, että kuudennenkaan kerran jälkeen se ei muistanut, miten sieltä tullaan pois, vaan taas kuului kutsuhuuto pelastusjoukoille.

Caro on leppoisa koira. Caro seuraa mielellään Ronjaa, aivan kuten pikkusisko Iida seurasi Vaahteramäen Eemeliä. Kun Caro on yksin, elo on rauhallista, mutta Ronjan seurassa sattuu ja tapahtuu. Caro ei tykkää nukkua yksin, siskojen kyljessä on paras paikka nokosille.

Mökillä hereillä oloaika ollaan ulkona ja yksikään pentu ei viikonloppuna pissannut tai kakannut sisälle yhtään kertaa, ei edes yöllä. Ilmeisesti uni maistui ihan eri tavalla riehakkaan päivän jälkeen. Alussa lenkit olivat rantaan ja takaisin, sitten pikkutietä eteenpäin ja takaisin. Mutta kun kymmenen koiran laumamme kohtasi mökkitiellä viattoman naapurin koiransa kanssa, niin sen jälkeen lenkit ovat suuntautuneet sähkölinjoille, missä maasto on hieman haastavaa pennuille, mutta hyvin ne ovat selvinneet ja motoriikka on kehittynyt.

***

Ps. Tiina on laittanut blogiinsa jutun sunnuntain vierailusta luonamme.

Yael ja Daniel suunnistivat tänään mökille Danielin kaverin ja koirien kanssa. Vain Niina ja Dana jäivät kotiin, sillä lupasin trimmata ne huomiseksi.

Doro eksyi muusta porukasta ja Yael huomasi vasta rannalla, että yksi puuttuu. Kun porukka palasi takaisinpäin, pieni pää näkyi mustikan varpujen keskeltä. Doro oli jäänyt istumaan ja odottamaan, että joku hakee sen.

Pennut ovat nyt 6 viikkoisia.

Kun porukka viimein pääsi kokonaisuudessaan rannalle, Mimmi onnistui tippumaan järveen. Sen motoriikka ei vielä yltänyt tyylikkääseen järvestä juomiseen vaikka se otti esimerkkiä aikuisista koirista. Se ongittiin kuiville.

Aikuiset koirat ovat selvästi varuillaan, holtittoman juoksemisen sijasta ne kävelevät pentujen lähellä ja tahdissa.

Kun Yael sai viritettyä tupaan pentuaitauksen suojelemaan lautalattiaani, pennut vaipuivat ilman inahdustakaan sikiuneen vaippoineen. Päivän paras oivallus: "Kun lapsia juoksuttaa raikkaassa ulkoilmassa, uni maistuu pikku riiviöille".

Pennut kasvavat silmissä, ne ovat jo isompia kuin Dana, toyvíllakoiramme. Trimmasin töiden jälkeen 2-kiloisen toyvillakoiran ja pennut ovat todella isoja verrattuna toyvillakoiriin. Niissä on kaikki isompaa, paino, luut, pää, tassut, vartalo jne.

Öisin pennut heräävät noin klo 3 ja sitten klo 6. Niiden kanssa on melkein pakko herätä, sillä silloin niillä on pissa- ja kakkahätä. Ja kuten ylläolevasta kuvasta voi päätellä, katastrofin aiheet ovat olemassa, jos pissoja ja kakkoja ei ehdi korjaamaan ennenkuin vauhtiveikot aloittavat hurjan leikin. Leikkiin kuuluu olennaisena osana laukkaamista, hyökkäyksiä ja kunnon selätyksiä.

Pennut ovat siirtyneet nukkumaan öisin yläkertaan, missä me kaikki muutkin nukumme mukaanlukien aikuiset koirat. Ensimmäinen yö oli pelkkää vikinää (uusi paikka), mutta nyt toinen yö sujui jo paljon paremmin ja saimme melkein nukuttua koko yön, melkoista parannusta aiempaan tilanteeseen. Aiemminhan jonkun oli aina nukuttava alakerrassa pentujen kanssa.

Tänään pennut saivat matokuurin.

Maailma on iso, vaikka jonain päivänä tuokin nurmikko voi tuntua aika pieneltä pläntiltä... Jos juoksee liian lujaa, voi tupsahtaa nenälleen. Mutta kun on hyviä ystäviä jakamassa elämää, elämä maistuu elämisen arvoiselle.

Tänään se sitten tapahtui, pennut ulkoilivat ensimmäistä kertaa. Niiden motoriikka on jo hyvä ja ulkoilu oli selvästi jännä paikka. Pissaaminen ulos sujui hienosti ja muutamalla tuli kakkakin. Tosin välimatkat lähimmälle nurmikolle kuljettiin vielä sylikyydillä, kun hihnassa kulkeminen ei ole ihan vielä sujuvaa.

Ulkoilun päätteeksi pesin ja trimmasin koko porukan.

Bicho on selvästi lopettelemassa imetystä. Se ei enää imetä makuuasennossa laisinkaan, ainoastaan seisten tai paremminkin pennut käyttävät heti tilaisuutta hyväkseen, jos huomaavat Bichon olevan syömässä tai juomassa olohuoneessa. Se kyllä nukkuu pentujen kanssa, mutta ei anna niiden imeä.

Jotta nyt ei totuus täysin unohtuisi, niin täytyy myöntää, että viisikolla on ihan suloiset hetkensäkin. Tosin nuo hellyttävät hetket osuvat kovin usein nykyisin niihin hetkiin, kun pikkuiset nukkuvat...

Noissa kuvissa Doro ja Ronja nukkuvat kimpassa, Fantsu nukkuu yksin, Caro ja Mimmi ovat etsineet turvaa pehmoleluista kumpikin tahollaan.

Pennut ovat nyt 5 viikkoisia.

Mattoprojektimme edistyy hyvin. Matto on nyt ollut lattialla ja se on oleskelu, ei pissapaikka.

Joku kysäisi, milloin pidän pennuilla vaippaa... Riippuu vähän, mistä tuulee. Viime yönä vaipat laitettiin vasta aamuyöksi... Joskus ne on päivällä, joskus yöllä, yleensä yhden syöttövälin ajan jos oikein väsyttää = ei jaksa seuraavalla heräämiskerralla luututa koko alakertaa, kun ei ole haukkana vahtimassa viisikon heräämistä...
 
Pennut elävät noin kahden kolmen tunnin rytmissä ja pissaavat heti herättyään; jos ei ole välittömästi paikalla pentujen noustessa pediltä, niin pissat lainehtivat lattioilla. Niiden ylitse juostaan porukalla ja välillä kaatuillaan. Viidestä pennusta lähtee aika paljon pissaa (5 pentua x 8-16 pissaa päivässä eli 40-80 lätäkköä päivässä olohuoneemme lattialla)... Pissoista noin 30-50% osuu sanomalehdelle, mutta sanomalehti ei ime pissaa salamannopeasti, vaan usein sisko tai veli leikkisästi huitaisee kyykkivää sisarustaan niin, että molemmat kaatuvat lätäkköön. Osumisennustetta heikentää se, että uusin tyyli pissata on etujalat sanomalehdellä, mutta takapää lattialla. Olen toki iloinen hyvästä itsenäisestä yrityksestä, mutta pissat ovat silti lattialla.

Jos yhdeksi syöttökerraksi eli käytännössä heräämiseksi laittaa vaipat, niin lätäköitä on heti 4-8 vähemmän. Carolle vaipan laittaminen ei auta, sillä sen anatomia ruiskuttaa pissat vaipoista huolimatta suoraan eteenpäin.
 
Vaippojen ongelma on, että jos tulee kakat, niin silloin joutuu pesemään koko pennun takaosan. Eli voi valita, luuttuaako lattioita vai peseekö pentujen takapuolia  : )
 
Eli yksiselitteistä vastausta ei ole, koska pennuilla on vaipat. Riippuu siitä, kumpi ketuttaa enemmän juuri sillä syöttökerralla, luuttuaminen vai kakat... Jos on astunut noin kolme kertaa lätäkköön sukilla ja pari pentua on juossut lätäkön läpi jättäen märät jalanjäljet jälkeensä, on suuri todennäköisyys, että pennuille iskee vaipat, kun ne rauhoittuvat nukkumaan. Toisaalta jos on joutunut pesemään parikin kakkapeppua, niin luuttuaminen voi tuntua aika helpolta vaihtoehdolta. Pennut on vain salamannopeasti nostettava heti herättyään sanomalehdelle ja pissat imeytettävä vessapaperiin. Kun viisi pissaa on tallessa, seuraavat pissat ovat pienempiä jos niitä sillä syöttökerralla tulee...

Mutta olettaisin, että osa ongelmasta ratkeaa, kun Bicho lopettaa imettämisen. Nyt pennut lutkuttavat maitoa ihan holtittomasti ja pissaavat samassa tahdissa. Kun janojuoma vaihtuu vedeksi, oletan (toivon), että pissan määräkin vähenee. Bicho on jo tänään murissut lupaavasti imettäessään, tosin nisät ovat aivan piukeina maidosta ja varmasti kipeät, sillä Bicho läähättää paljon...

Pentujen painot tänään, 26.5. ja 20.5., nyt kasvuvauhti näyttäisi olevan yli 100 g päivässä:
Mimmi 2664 g, 2440 g, 1830 g
Fantsu 2522 g, 2255 g, 1829 g
Caro 2461 g, 2212 g, 1655 g
Doro 2413 g, 2208 g, 1703 g
Ronja 2383 g, 2172 g, 1754 g

...kun muut jo nukkuvat, viimeiset sitkeät vielä virittelevät leikkejä puolen yön aikaan. Lopulta talo hiljenee ja pikkuisetkin nukahtavat yöunilleen.

Mutta kolmen-neljän aikaan iskee vielä joka yö nälkä. Niinpä se, joka nukkuu pentujen seurana alhaalla, nousee kiltisti ylös luuttuamaan lattian ja syöttämään pennut, ennenkuin desibelit herättävät koko naapuruston.

Maito maistuu aina pennuille ruoan jälkeen. Bicho katselee haaveilevasti pentujen jättämiä ruoan jämiä, mutta ei kuitenkaan käytä tilaisuutta hyväksi niin kauan, kun joku heiluu kameran kanssa ottamassa todistusaineistoa kielletyistä harrastuksista (=pentukupista syömistä). Huom. Bicholla on omassa kupissa penturuokaa saatavilla aina, mutta se ei maistu samalta.

Sitten tietysti on pissa- ja kakkahätä, jolloin on mainio tilaisuus saada vähän ylimääräistä säpinää aikaan, kun kaksijalkainen on syyntakeettomassa tilassa unenpöpperössä ja tarkkaavaisuus heikoilla.

Nyt loppui kaksilahkeisen huumorintaju, vaipat päälle ja nukkumaan! Pientä makuuasennossa tapahtuvaa kiemurtelua (ei väsytä yhtään), mutta sitten uni vie voiton... Herätyskellon soimiseen on vielä kaksi tuntia.

Keittiöstä kuuluu outoa ääntä... MITÄ IHMETTÄ TE TEETTE???

"Ei me mitään, mutta tuo Caro, tiedäthän pojat" (=ei älyä lopettaa ajoissa toisin kuin me silmänpalvojat)...

Itse asiassa me vaan kiltisti leikittiin täällä kolmeen pekkaan... Miten niin revittiin jätesäkkiä, onko muka todisteita?

Kun lapset ovat vielä pieniä ja vaippaikäisiä, niin sitä aina pohtii, mitäköhän niistäkin isona tulee.

Nyt pentujen elämässä on yksi rajapyykki saavutettu, kaikilla on oma koti odottamassa.

Vihreä pentu alias Caro jää isänsä luokse Helsinkiin. Pinkki pentu alias Ronja lähtee Laikkoon. Punainen pentu alias Mimmi lähtee Kemijärvelle. Keltainen pentu alias Fantsu jää Helsinkiin, samoin oranssi pentu alias Doro jää Helsinkiin.

Tänään pennut oppivat uuden tempun (huomaa monikko). Kun niitä huutaa "tänne", kaikki tulevat luokse hurjalla kompuroivalla ravin ja laukan sekoituksella ihan innoissaan.

Alkuaikojen jokapuolelle pissiminen on myös nyt hieman petraantunut. Olohuoneen pöydän ympärille ei pissi enää kukaan, siellä on sänky ja Bicho makoilee sohvan vieressä. Seuraava askel on maton laittaminen paikoilleen ilman, että sille pissitään. Taidan aloittaa pikkumatolla ensin varovaisen kokeilun, tarkoituksena on ehdollistaa matto omaan sänkyyn eli nukkumapaikkaan.

Ensin näin painajaisia siitä, kuinka kuljen kymmenen koiran kanssa piharaittiamme, kun en löydä pennuille kunnollisia koteja...

Nyt tuntuu, että ottajia on ja vieläpä sellaisia, joista en itsekään edes suurennuslasilla löydä mitään huomautettavaa. Pennuille tuntuu olevan tarjolla koteja, joissa on tietoa ja osaamista villakoirista tai sitten heillä on tuttavapiirissä villakoiran trimmaaja, joka minun silmissäni ajaa saman asian. 

Saa nähdä, kuka pennuista päätyy minnekin kotiin. Huomenna on ensimmäinen pennun valinta ja heti perään loput valitsevat omansa. Heillä on jo omat suosikit katsottuina, siitä se sitten lähtee purkautumaan. Jätin pentujen lopullisen valinnan tarkoituksella tälle viikolle, sillä nyt vasta pennuista näkee luonnetta, aiemmin ne olivat lähinnä nakkimakkaroita.

Tämän päivän painot (vertailun vuoksi painot 20.5. suluissa), painoissa voi olla pieniä heittoja, koska pennut eivät vielä osaa istua hievahtamatta käskystä vaa'an päällä, vaan heiluvat mokomat kuin heinämiehet:

Punainen 2440 g (1830 g)
Keltainen 2255 g (1829 g)
Vihreä 2212 g (1655 g)
Oranssi 2208 g (1703 g)
Pinkki 2172 g (1754 g)

Tänään oranssipentu päätti tappaa jäniksen. Se keskittyi ja hyökkäsi, tarrasi kiinni niskaan ja ravisteli. Myöhemmin illalla pinkki otti mallia oranssista ja tappoi jänisparan toiseen kertaan.

Pentuja käytiin katsomassa aamupäivällä ja illalla. Bicho oli mahdoton, kuten se yhä on vieraiden tullessa. Yleensä se ei hauku, mutta nyt se on päättänyt haukkua kaikki, erityisesti miehet. Se ei niinkään välitä, jos pentuja pidetään sylissä, mutta se ei tykkää jos niiden ylle kumarrutaan.

Bicho imettää yhä useamman kerran päivässä ja tuntuu, että maidon tulo vain lisääntyy päätellen nisien koosta.

Nyt se on siis tapahtunut, vapaus on koittanut. Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet silmissä Ranskan matkani aikana ja yksi niistä jo keikkui aidan päällä, mistä se pelastettiin. Pennut osaavat kulkea olohuoneessa melko hyvin ja ne löytävät helposti Bichon. Pissaaminen sanomalehdelle onnistuu melko hyvin (tänään punainen ja oranssi menivät lehden päälle heti syötyään ja pissasivat. Pinkki, punainen ja keltainen tekivät ruoan jälkeen kakat paperille).

Pennut alkavat olla selkeästi yksilöitä.

Poika on tyttäreni ystävän lempparikoira, se touhuaa aika itsenäisesti kun siskot nukkuvat. Sen mielipuuhaa on varpaiden vaaniminen. Poika on pennuista pienikokoisin ja hampaaton toistaiseksi. Poika on varattu ja se lähtee isänsä seuraksi kunhan varttuu luovutusikään.

Keltainen pentu (Fantasy), siitä on kehittymässä pikku kaunotar. Se on rauhallinen ja ihastuttava. Sillä on pisin  turkki koko laumasta. Jatkuva nälkä vaivaa kaunotartamme.

Pinkki (Angel) on pennuista touhukkain ja tyttäreni suosikki. Se oppi kävelemään ensimmäisenä ja muutenkin motoriset taidot on hallussa. Pinkki oppi Ranskan matkani aikana antamaan tassua pyynnöstä.

Punainen (Love) pentu on isokokoisin pennuista. Se on rauhallinen pentu, joka mielellään nukkuu ja syö. Tykkää nukkua Bichon vieressä, silloinkin kun muut saavat imemishepuleita. Epäilen, että se kokonsa turvin käyttää vahvimman etuoikeutta ja imaisee ensimmäisenä vatsansa täyteen jättäen muut nuolemaan näppejään.

Oranssi (Beauty) on ollut pienestä pitäen klassisen kaunis siinä kun keltainen sisko on äärettömän söpö. Sillä on pitkä turkki verrattuna useimpiin sisaruksiinsa. Oranssille tuli ensimmäisenä hampaat ja siinä kun velipojalla ei vielä hampaita ole, on Oranssilla hampaat jo alhaalla ja ylhäällä. Se on toiseksi isokokoisin pentueesta.

Pennut olivat 4 viikkoa 22.4. eli kaksi päivää sitten.

Pentujen kotisivut

Bichon mielestä penturuoka on paljon parempaa kuin sen omat sapuskat. Jos se saisi valita, se pistelisi pentujen pöperöt omaan mahaansa. Pennutkin näyttävät melkein mieluummin valitsevan ruokakupin kuin Bichon maitobaarin. Punnitsin pennut tänään ja ne ovat melkein kaksi kiloisia.

Koska ne ovat kuitenkin ihan mahdottomia pikkupossuja, pesin niistä kaksi tänään, kolme pesua jätin huomiselle. Alakuvasta ehkä näkyy pojan siro ja sievä kuono, joka on paljastunut karvapehkon alta.

Kennelliitto jumittaa rekisteröintien kanssa. Tällä hetkellä rekisteröinti kestää 6-7 viikkoa, mikä aiheuttaa lisäongelmia siruttamiseen, kun siruttaminen tulisi tehdä rekisteröinnin jälkeen... Juteltuani eläinlääkärin kanssa, päätimme tehdä kuitenkin pentutarkastuksen sirutuksineen 12.6., pentujen ollessa 7-viikkoisia.

"Kotimaisten pentueiden ja ulkomaisten koirien rekisteröinneissä on ruuhkaa, jota puretaan parhaillaan. Ruuhkaa puretaan lisäämällä väliaikaisesti rekisteröintihenkilökuntaa 1.6. alkaen. Kotimaisten pentueiden rekisteröinti voi kestää tällä hetkellä noin 6-7 viikkoa ja ulkomaisten koirien rekisteröinneissä on noin seitsemän kuukauden jono."

http://www.kennelliitto.fi/FI/kennelliitto/uutiset/2008/20080424_rekisterointi.htm

Tunnistusmerkintä muuttuu pakolliseksi 1.1.2009 http://www.kennelliitto.fi/FI/kennelliitto/uutiset/2008/pentujentunnistusmerkintapakolliseksi080208.htm

Rekisteröintien maksukäytäntö on muuttunut
http://www.kennelliitto.fi/FI/kennelliitto/uutiset/2008/20080421_rekisterointimaksut.htm

***

Tultuani töistä kotiin, minun piti pestä kaksi koiraa, mutta jumitin kuitenkin sohvalle... Juuri kun tunsin kiusausta unohtaa koirien pesemisen kokonaan tältä illalta, Frodon omistaja soitti löytäneensä kivestodistuksen. Niin, pentuja ei voi rekisteröidä ilman kivestodistusta, koska Frodo ei ole ollut näyttelyissä.

Hyppäsin siis autoon (mieheni suostui matkakaveriksi mukaan) ja laitoin GPS:n (Road66 Mobile 8) päälle. Jos olette ajaneet GPS:n kanssa, tiedätte varmaan, että se valitsee välillä omituisia ajoreittejä. Niin tälläkin kertaa, se vaati sitkeästi minua jatkamaan suoraan, kun halusin kääntyä oikealle. Sitten se vaati minua heittämään U-käännöksen kolme kertaa ja lopulta luovutti laskien uuden reitin.

Niin jatkoin sen kanssa ääneen mutisten ja lopulta pyysin miestäni laittamaan Tomtomin (GPS sekin) päälle, saadakseni kolmannen mielipiteen reitistä. Niinpä minulla oli suomenkielinen nainen, jonka kanssa en ollut laisinkaan samaa mieltä ja sitten englanninkielinen Tomtom nainen, joka oli kolmatta mieltä reittivalinnoista. Mieheni oli viisaasti ihan hiljaa.

Sitten Tomtom hyytyi ja GPS jäi yksin väittelemään kanssani reitistä. Luovutin ja päätin noudattaa sen neuvoja (aloin olemaan niin kaukana kotoa, ettei minulla enää ollut vahvoja mielipiteitä reitistä). Reitti oli outo, GPS halusi pyörittää minua ja tehtyäni pari omituista valintaa, eksyimme aivan oudolle omakotialueelle. Mieheni istui muina miehinä pelkääjän paikalla: "Onpa kivan näköisiä taloja & pihoja". Mulkaisin häntä nähdäkseni, tekikö hän pilkkaa ajoreitistäni (olimme ihan eksyksissä), hän kuitenkin katseli viattomasti maisemia ja kyllä, talot ja pihat olivat todella kauniita.

Kierrettyämme siellä GPS:n neuvoman ympyrän, palasimme Kehä I:lle ja ajoimme muutaman kilometrin eteenpäin, mistä sitten löysimmekin perille. Kun palasin papereita hakemasta, mieheni istui kuskin paikalla ja kysyi, haluanko tankin täyteen. Halusinhan minä, sillä ihanan pikku kiertoajelumme jälkeen tankki oli tyhjä (tosin sunnuntain Tampereen reissunikin oli sitä ehkä hieman verottanut).

Ei älkää kysykö... Mieheni löysi bensa-aseman helposti ja hän ajoi suorinta tietä kotiin.

Pennut kasvavat kohinalla ja siirtyivät kiinteän ruokaan viikonloppuna. Ne nukkuvat, pissivät ja syövät. Leikittyään hetken, ne nukkuvat taasen.

Kun ne ovat hereillä, otamme ne lattialle leikkimään, mutta ne ovat vielä vähän arkoja jättämään toisensa. Yleensä ne istuvat ja leikkivät kiltisti maton päällä. Bicho tulee niitä syöttämään matolle. Tänään leikkasimme kynnet ja ajelimme kuonon.

Ensimmäiset yläkulmahampaat ovat puhjenneet keltaiselle ja oranssille tytölle sekä pojalle. Pinkki ja punainen tyttö ovat vielä autuaan hampaattomia.

Pennut alkavat jo olla vähän seurallisempia, ne istuvat, kävelevät ja leikkivät hieman. Poikapentu tässä päivänä eräänä hyökkäsi Bichon etutassun kimppuun ja puri sitä raivoisasti muiden syödessä kaikessa rauhassa.

Pennunkatsojat kävivät tiistaina ja yön yli nukkumisen jälkeen varasivat pennun. Bicho on vielä herkkänä pennuista, se kyllä kestää, että vieraat istuvat ja pitävät pentuja sylissään, mutta se ei oikein tykkää, että vieraat kävelevät pentujen ohi tai kumartuvat pentuaitauksen ylle.

Pennut ovat nyt 3 viikkoisia.

Pennut saavat hepuleita, kun Bicho kävelee ohi tai jää nukkumaan aidan toiselle puolelle. Usein Bicho seisoo aidan toisella puolella ja vain katselee jälkikasvuaan ja sekös pentuja harmittaa! Yhtenä päivänä Bicho oli keittiössä ja joku pennuista kiljaisi vertahyytävästi, juoksimme kaikki katsomaan mikä oli hätänä (pentu oli kaatunut ja sitä harmitti), mutta Bicho juoksi kuin tuulispää suoraan aitaukseen ja tutki pennut yksitellen, oliko niillä mitään hätää.

Pennut kasvavat ja niin kasvavat kynnetkin, joten kynsien leikkuu oli ohjelmistossa. Tänään pennut nukkuivat melko paljon, mutta myös ihan selvästi komensivat Bichoa. Kun ne tulivat nälkäisiksi, ne "haukkuivat" lähes kuten koirat, ei enää hanhilauma töräyttelyä.

Bichon uusi villitys on gerbiiliruoan syönti. Kyllä, kuulitte / luitte aivan oikein. Ruoka on avoimessa ämpärissä gerbiilien vieressä ja olen nyt häätänyt Bichon kymmenisen kertaa ämpäriltä. Olin hyvinkin huolissani siitä, onko se tarpeeksi hyvää ruokaa gerbiileilleni, mutta nyt se on makutestattu, koirille kelpaa. Tosin sekään ei vielä takaa, että vaikka lehmät, hevoset ja koirat syövät sitä, että se olisi hyvää gerbiileille...

Ps. jos epäilette, että pidän koiraressua nälässä, niin vastaus on ei, en pidä sitä nälässä, vaan sillä on Nutroa tarjolla koko ajan.

Raadoimme mökkitalkoissa urakalla. Sää suosi ja oli todella kiva ilma. Hyttysiä tai paarmoja ei ollut liikenteessä.

Mietin pitkään, jätänkö Bichon ja pennut kotiin, mutta sitten päätimmekin lähteä porukalla jo perjantaina mökille ja niin pakkasin pennut mukaan. Alunperin mieheni piti tulla vasta lauantaina mökille ja Bichon piti jäädä kotiin. Otimme kuitenkin mukavuuden vuoksi kaksi autoa, Bicho ja pennut minun autossani ja pikkukoirat mieheni autossa.

Niinkauan kuin auto liikkui, pennut vetelivät sikeitä, mutta kun piipahdin kyläkaupassa, niin ne aloittivat heti vastalauseensa. Kun saimme auton taas liikkeelle, niin pennut hiljenivät.

Mökillä kaikki meni yllättävän hyvin, Bicho nautti ulkoilusta ja kävi välillä imettämässä pennut sisällä. Tein pennuille aitauksen (matto, täkki, pyyhkeet); kuva on otettu loppusiivouksen jälkeen, kun koirat & tavarat on jo pakattu autoon kotimatkaa varten. Aitaus jäi kuitenkin odottamaan seuraavaa mökki kertaa, saa nähdä pysyvätkö pennut silloin aitauksessa.

Illalla meillä kävi Frodon omistajat ja he varasivat urospennun itselleen. Nyt siis vielä tytöt etsivät kotia.

Vasen kuva, kyllä, se on koiranpentu ja silmät ovat auki. Tuo ei ole kovin "myyvä" kuva, mutta kyllä tuosta potaattipäästä vielä villakoira tulee.

Oikea kuva, pennut ovat alkaneet kävelemään, mutta kuten kuvasta näkyy, täydellisiä kellahduksia vielä tapahtuu. Tuo tapahtui suorilta jaloilta.

Kun ne ovat ilman Bichoa, ne harjoittelevat kovasti kävelyä ympäriinsä. Tänään siihen oli hyvä mahdollisuus, sillä pesin ja trimmasin Bichon (tosin parilla maitotauolla).

Pennut ovat huomenna 2 viikkoa.

Pennut kasvavat silmissä, ne ovat alkaneet liikkua hyvinkin tarmokkaasti kohti kohdetta (= Bichoa). Ne nostavat jo yläpäätä pystyyn ja ovat ajoittain istuvassa asennossa.

Alakuvassa Bicho tuli pentujen luokse, pennut alkoivat äännellä kuin hanhilauma ja tarmokkaasti mönkiä vatsan alle. Huomaa kuvassa, kuinka Bicho jo tottuneesti nostaa takajalan ylös, jotta maitobaarissa olisi kaikille tilaa. 

Pennut ovat nyt viikon ikäisiä.

Bicho on onnistunut kehittämään itselleen korvatulehduksen, saimme ja haimme lääkkeet.

Pennut voivat hyvin, ne kasvavat silmissä. Pennut ovat nyt 400-500 grammaa eli ne ovat melkein tuplanneet kokonsa. Yö meni hyvin, vain Dana herätti minut vinkumalla yläkerrassa. Nousin katsomaan mikä oli hätänä, mutta se vain vinkui alakertaan, jossa tyttöni nukkui Bichon kanssa. Päästin sen alas ja koko poppoo nukkui sulassa sovussa, Dana tyttöni kainalossa sohvalla.

Tyttöni oli herännyt vain kerran. Bicho oli käynyt syömässä ja takaisin palattuaan (pimeässä) oli istunut yhden pennun päälle, joka rääkäisi välittömästi. Rääkäisyyn yhtyi koko pentue ja hetken ajan yön hiljaisessa asunnossa oli kuin hanhilauma olisi liitänyt kotimme olohuoneen katossa ympyrää. Minä nukuin sikeästi kuin uppotukki, mutta tyttäreni oli herännyt meteliin.

Bichon pennut saivat eilen uudet kaulapannat, ne vielä melkein hukkuvat niihin, mutta pannat auttavat pentujen yksilöllisessä käsittelyssä, kun jokainen on selvästi "yksilö", eikä vain lauman jäsen, jota ei ensi silmäyksellä erota muista. Yö meni jo paremmin, kävin alhaalla vain kerran. Bicho oli yöllä siirtynyt sohvalle tyttöni viereen nukkumaan. Pennuilla on jo selvä rytmi, ne syövät porukalla kauhealla tohinalla ja sitten nukkuvat pari tuntia kasassa. Niiden ääntely muistuttaa hanhilauman ylilentoa, ne nostavat kuonon kohti kattoa ja töräyttävät pitkän kimeän töräyksen. Kun yksi aloittaa, muut liittyvät kuoroon.

Yö meni... Se meni sillä tavalla, että Bicholle ja pennuille tuli muutto alakertaan. Pennut liikkuvat jo hyvin kohti nisiä ja Bicho hoitaa niitä hyvin. Ongelma on, että kun nisät ovat hukassa, niin pennut ilmaisevat närkästyksensä hyvin kovaäänisesti. Tyttöni nukkuu alakerrassa niiden seurana.

Bichon on myös kivempi olla päivisin alakerrassa, kun kaikki muutkin ovat täällä. Myös pentujen kanssa tulee touhuttua enemmän, kun ne ovat sohvan vieressä.

Bicho suhtautuu muihin koiriimme rauhallisesti (se ei sano mitään, mutta tuijottaa niitä intensiivisesti). Mutta kun gerbiilien ostaja (mies & 2 tyttöä) tuli käymään illalla, niin Bicho nosti kunnon metelin ja murisi miehelle. Kyllä se siitä rauhoittui, mutta selkeästi juttu ei ollut sen mieleen.

Yö meni mahdollisimman levottomasti. Keinoemo (=Yael) nukkui lattialla pentujen vieressä, mutta keinoemo oli niin sikeäuninen, että mieheni kävi nostelemassa vinkuvia pentuja nisille muutamaan otteeseen ja itse taisin käydä viisi kuusi kertaa niitä nostelemassa. Emo (=Bicho), nukkui aivan reporankana koko yön hievahtamatta tyttäreni vieressä, mikään ei olisi voinut häiritä heidän untaan.

Bicho makasi pedillä asenteenaan: "Olen meijeri, nostakaa nuo vinkuvat otukset nisilleni, miksi minun pitäisi tehdä muuta kuin rentoutua ja antaa maidon virrata nälkäisiin pikkusuihin?".

Aamulla kun olin syömässä, minulle tuli outo tunne, tiedättehän tuon äidin tunteen; jotenkin joku asia on lastenhuoneessa pielessä, vaikka kaikki vaikuttaa rauhalliselta. Kolmen lapsen äitinä luotin vaistooni ja kipaisin portaat yläkertaan. Bichoa ei näy missään ja pentujakin on vain kolme! Nopea tsekkaus ja siellä Bicho makaa pää tyynylläni sängyssäni rennon näköisenä. Pienen kaivamisen jälkeen kaksi pentua löytyy sängystä Bichon nisiltä.

Nyt muistan, miksi meille ei tullut koskaan kolmea lasta enempää perheenlisäystä. A) Minusta ei ole yövalvojaksi B) Lapset keksivät loputtomasti kaikkea veikeää tekemistä. Edellämainittu keinoemo mm. aikoinaan toi koulusta muistutuslapun kotiin: "On juossut koulun seinillä". Minulla löi hetken tyhjää, että siis MITÄ tuo suloinen pienokainen oli tehnyt opinahjossaan? Selitys: "Kyseessä oli kisa, jos otti vauhtia, kuka pystyi juoksemaan korkeimmalle seinää pitkin". Tyttöni oli pärjännyt kisassa hyvin. Opettajat olivat hermostuneet kengänjäljistä seinällä.

Yö meni hyvin, tyttöni nukkui niiden kanssa lattialla, pennut ovat sänkymme vieressä. Keinoemo vain oli niin sikeäuninen, että jouduin itsekin nousemaan yöllä pariin kertaan varmistelemaan, kuka siellä vinkui ja vikisi. Jäin tänään kotiin ollakseni varma, että kaikki sujuu hyvin, mutta eipä minua paljon tarvita. Bicho nukkuu ja pennut imevät ja nukkuvat.

Mietin paljon, missä pennut voisivat olla ensimmäiset viikot, kun mikään pentukoppa ei mahduta sisälleen Bichoa. Meillä on pieni ja iso muovinen pentukoppa, mutta isoonkin Bicho mahtuu vain istumaan. Tein siis pedin sille kaksinkerroin olevasta isosta matosta, jonka päällä on peitto pussilakanalla (ostin pari ylimääräistä peittoa Bichoa varten, jotta voin pestä peittoja päivittäin). Pussilakanan päälle laitan puhtaita isoja kylpypyyhkeitä sitä mukaa kun likaantuvat eli pyyhkeitä vaihdan parin tunnin välein näin alussa.

Pentusivut

...on tämän päivän saldo. Pennut syntyivät:
Poika 15.42 220 g (sin) Dancing Dragon
Tyttö 16.41 260 g (valk pun) Dancing Angel
Tyttö 16:43 260 g (pun) Dancing Beauty
Tyttö 19:00 260 g (kelt) Dancing Fantasy
Tyttö 19:27 300 g (valk vihr) Dancing Love

Yael oli kätilönä kolmelle ensimmäiselle (olin joogatunnilla) ja minä kahdelle viimeiselle (Yael oli partiossa). Synnytys sujui hyvin, Bicho synnytti hiljaisesti ja nopeasti muutamalla työnnöllä (pikkuvillat ovat synnyttäessään huutaneet kurkku suorana).

Tänään pesin ja trimmasin Bichon. Se alkoi jo olla aika metsittyneen näköinen. Toisaalta sen laskettu aika on ensi viikon lopulla, joten yritin venyttää sen pesemistä mahdollisimman pitkälle. Pari ensimmäistä viikkoa pentujen kanssa on kuitenkin hankalaa; koiraa ei saa pestyksi, kun emä ei suostu jättämään pentuja silmistään ja pennut vinkuvat emän perään.

Oli outoa laittaa Bicho, kun sen vatsa on kuin tynnyri. Kuinka sen saa muotoilluksi mitenkään, kun se on kuin ilmapallo? Ajoin vatsan paljaaksi, sillä pennut lutkuttavat vatsakarvat huovaksi.

Odotan pentuja jo kovasti ja hieman jännittääkin, kun meillä ei ole ollut pentuja pariin vuoteen.

Askartelimme pennuille "tunnistus" kaulapannat. Ultrassa näkyi 6 pentua, mutta henkisesti olen valmistautunut yhdeksään...

Pentusivut

Kuvassa Bicho pentuna

Katselin skypesta Bichon vatsaa, se on kasvanut. Pentujen syntymään on noin 18 päivää. Bichon ruokahalu on kasvanut ja nälkä tuntuu olevan koko ajan. Meillä on koirilla ruokaa koko ajan tarjolla, mutta aamuisin ne saavat kuivamuonaan sekoitettua lihaa, raejuustoa jne.

Nykyisin Bicho syö oman ja muiden kulhot aamuisin tyhjäksi. Aiemmin se lähinnä poimi kupista lihan palat, niin kuin muutkin koiramme tekevät.

Lisäksi se aktivoituu aina, kun joku menee keittiöön.

Pentukoppa

Uskomatonta, mutta totta. Ultrassa näkyi 6 pentua. Tunteet vaihtelevat ihastuksesta (ihanaa vauvoja taloon) kauhistukseen (huh huh mikä homma niissä onkaan).

Bicho onkin ollut kovin hidas. Olimme pääsiäiskisoissa ja Bicholla oli kaksi starttia. Se eteni kummallakin radalla H-I-T-A-A-S-T-I. Tiedättehän tunteen kehän reunalla, kun ihmiset katsovat sinua säälivästi ja yrittävät sanoa jotain kohteliasta. Silloin on melko turha aloittaa: "Kyllä se yleensä treeneissä menee paljon paremmin...".

Mutta nyt hitauteen siis oli kuin olikin muu syy kuin se, että koirani liikkuu kuin muuli agilityradalla. Niille, jotka epäilevät; kyllä se oikeasti on nopea treeneissä, vaikkei se aina siltä näytäkään kisoissa.

Mutta nyt kotona Bichon lempiasento on sohvalla jalat ylöspäin ja sen katse on seesteisen sisäänpäin kääntynyt, paitsi, jos on ruokaa tarjolla. Bicholla on muutenkin kaunis katse, mutta nyt sen katse on aivan omaa luokkaansa.

Tein Bicholle omat pentusivut.