Ovikello soi ja mieheni meni avaamaan. Ovella seisoi lähettipoika kukkapuska kädessään!  Joulutervehdys kasvattini omistajalta, kylläpä tuli hyvä mieli 

Ratajuoksut lähestyivät ja Yael päätti harjoitella salaa. Kesti hieman, ennenkuin Windy ressukka tajusi mistä on kyse. Mutta kyllä se lopulta keksi jujun. Viehe on tarkoitus ottaa kiinni, se ei ollut ihan varma miksi, mutta jos Yael ilahtuu siitä niin kovasti, se on varmasti joku kiva juttu.

Sitten tuli tosi paikka ja... "Yael, juokse lujempaa!!! Sinä jäät JÄLKEEN, viehe meneeeeee, missä oooleeet??!!!"  Cara kaipasi myös mamman apua vieheen perässä juoksuun, miksi sitä yksin juosta? Bella ei muistaakseni juossut sen kummemmin kuin siskonsakaan, kun taas Doro näytti siskopuolilleen juoksemisen mallia...

Rousku oli vanha tekijä, Junior sai melkein ideasta kiinni, Chili hengaili mukana ja ihmetteli markkinahumua. Honey juoksi Rouskun perässä pitkää rataa, jäi jälkeen ja oikaisi kentän poikki luokseni, tullen maaliin yhtä aikaa Rouskun kanssa :)

Kuka on maailmankaikkeuden fiksuin koira?

Oli kiva nähdä Bella, Windy innostui leikkimään, Bicho totesi melko pian, että tärkein eli namit ovat taskussa... Sen mitä äiti edellä, tyttäret perässä. Arvatkaa, missä taskussa namit ovat?

Fifi kävi kyläilemässä ja taivas, kuinka se on Bichon kopio. Liikkeet, eleet, naama, katse. Fifi on rennon varman oloinen koira, jonka kanssa on helppo olla. Trimmaus sujui erinomaisen hyvin. 

Kun Fifi oli lähdössä, Maddy putkahti pihaan. Koirat tulivat erinomaisesti toimeen keskenään.

Paljon Onnea koko sisarusparvelle!

Kuinka aika rientääkään nopeasti, vastahan nuo pikkuiset syntyivät, muistan sen kuin eilisen...

Tässä linkki tuohon päivään tasan vuosi sitten.

Windy kerkesi aamulla pyörähtää synttärien kunniaksi Veikkolan möllikisoissa. Videoklipit synttärisankarin radoista:

Rata 1

Rata 2 (Katsokaa, kuinka Windy irtoaa loistavasti!)

Yael veti tänään tokotreenit ja Cara ilmestyi paikalle (muista ensi kerralla ilmoittautua). Mutta mukaan toki mahtuu, kun käyttää rexonaa. Oli kiva nähdä Caraa.

Treenasin Honeyn kanssa. Perusasento, 2 askeleen seuraamista, istu, seiso, maahan ja liikkeestä seisomaan jäämistä. Honey ei vielä jaksa pitkiä treenisessioita, mutta treenit menivät hyvin.

Porukka sai kunnon naurut, kun Yael lopussa demosi lelulla palkkaamista, Rousku otti lelun ja juoksi lelun kanssa karkuun. Lopetimme tunnin toteamukseen, että ensi kerralla harjoittelemme luoksetuloa ja Yael opettaa sen demokoiralleen siihen mennessä  : )

Sää suosi ja oli mukava nähdä kaikkia. Jasu tuli sylikoirana piipahtamaan, sillä oli juoksu. Punainen keskari tuli muuten vain leikkimään kanssamme. Junior oli mukana pikkukoirista.

Sitten isot pennut alkoivat valua paikalle ja Verde oli paikalla. Siitä on tullut iso poika : )

Paikalla olivat myös isäpappa Boris, Carlos, Aku ja Eetu. Sekä sekalainen joukko koirapuistossa vierailijoita. Eetu oli todella kauniissa leikkauksessa, joko huijaan Roosan leikkaamaan Bichon tai sitten yritän itse.

Omista koiristamme mukana olivat Windy (kivaa leikkiä kaikkien kanssa), Rousku (teille kaikille käy huonosti, jos tuo riehuminen ei lopu), Honey (olen reipas, olen reipas, hei älkää juosko ylitseni).

Tyttäreni mielestä en julkaise tarpeeksi kuvia Windystä. Tässä Windy ennen ja jälkeen pesun.

Onko se valkoinen? Jopa tyttäreni alkaa taipumaan ajatukseen, että se on aprikoosi. Hannelius sanoi meille näyttelyissä, että valkoiset vaalenevat ja aprikoosit tummuvat. Minusta Windy on punertumassa... Valokuvissa tosin värit eivät koskaan toistu täydellisesti.

Oli sattumaa, että sähköposti odotti juuri, kun palasimme näyttelystä, missä Fifikin oli : ) Mutta oli ihanaa kuulla Verdestä ja nähdä, että siitäkin on tullut jo "iso poika". Olen täysin puolueellinen, mutta minusta se on kaunis rakenteeltaan.

"Verdelle kuuluu hyvää. Pari viimeistä viikkoa olemme viettäneet mökillä pohjoisessa, ja Verde nauttii täälläolosta täysin siemauksin! Verde on aikamoinen seikkailijatyyppi, ja tekee yksinään tutkimusretkiä lähimaastoon. Kuitenkaan omalta tontilta poika ei poistu. Uiminen ja vedessä länträäminen on Verden mielesta huippuhauskaa puuhaa!

Täysin sisäsiistejä meillä ollaan oltu jo pääsiäisestä asti. Verde on pysynyt terveenä. Olemme käyneet Riihimäella toko-koulutuksessa ja syksyn tullen jatkamme koulutuksia tokon ja agilityn merkeissä. Verde osaa suht hyvin perusasiat (istu,maahan,tänne,paikka,seiso jne), mutta tietysti hiomista vielä löytyy. :)

Pentukoulutus jäi meiltä väliin, koska alkuperäisen ohjelman mukaan eka kerta (tuo tiistai ilta) oli meille esteellinen. Kun olimme tulossa seuravana tiistaina, huomasimme sivuiltanne, että koulutus olikin jo pidetty sunnuntaina. Niinpä päädyimme sitten treenailemaan Riihimäen suunnalla. Kevään aikana muutamat infotiedotteet ovat jääneet tulematta meille, joten olemme olleet vähän tiedottomia tapahtumista.

Olemme kertakaikkiaan saaneet ihanan koiran! Verde on rohkea ja sosiaalinen kaveri, joka ei turhia murehdi tai stressaa. Verde rakastaa lapsia ja tykkää peuhata heidän kanssaan. Verde on kovin ihmisrakas ja haluaa olla aina siellä, missä muutkin perheenjäsenet ovat. Trimmaus sujuu mutinoitta, ja useimmiten poika päättää ottaa nokoset omistajan puunatessa turkkia.
Perheemme keskikokoinen villispoika Rico on saanut Verdestä oikean sydänystävän! Rico on ns. herännyt henkiin uuden kaverin myötä!

Ohessa on muutamia kuvia Verdestä, ja kuten huomaat, olemme kesän kunniaksi luopuneet pehmoisesta pentuturkista. Verde on niin kova läträämään järvessä ja seikkailemaan metsässä, että pitkän turkin hoito olisi ollut mökillä hiukan haastavaa."

Oli ihanaa nähdä Fifiä pitkästä aikaa, siitä on tullut jo iso tyttö (sanon "äidin" ylpeydellä). Yael leikkasi sisaret näyttelyyn ja ne menestyivät hyvin, molemmat saivat KP:n.

June Wall, Irlanti:

Fifi: "Nice head. Good dark eye. Correct bite. Good chin. Good feet. Little straight in front. Good rear angulation. Moves with adequate reach & drive, little irratic coming towards you. Tailset little tight."

Windy: "Nice head. Good dark eye. Correct bite. Good feet. Little short in upper arm. Adequate rear angulation. Correct tailset. Sound coming & going. Moves with good reach & drive."

Mirkan näyttelykuvia (Rousku, Windy, Fifi, Freddy sekä Snögö)

Mitä tekee tuo yksinäinen hahmo TV:n edessä? Katsooko se televisiota? Eipä ei. Television takana on terassi, jossa on ihmisiä ja Windy ihmettelee, keitä siellä oikein on. Niin lähellä, mutta niin kaukana.

On vaikea kuvailla sanoin, miten läheiset ystävät Windy ja Honey ovat... Ehkä muutama kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kun ne ovat yhdessä, ne painivat keskenään tai nukkuvat sylikkäin. Windyä on ehdottomasti kielletty läimimästä tassuilla, joten se leikkii päällään.

Kun se avaa suunsa, koko Honey uppoaa sinne. Arvatkaapa onko Honey kuorrutettu Windyn kuolalla? Jos näette pienen karun näköisen villakoiran Espoossa, se ei johdu siitä, etteikö sitä pestäisi... Sen ulkonäkö johtuu sen isosuisesta kaverista, joka kuolaa...

Honey ei leiki yhtä nätisti kuin Windy, Honey käyttää Windyn jalkoja ja korvia lähinnä leluina. Se ottaa niitä kiinni ja ravistelee tapporavistuksia. Windyllä ilmeisesti ei ole kipukynnystä, sillä se vain ottaa Honeyn varovasti suuhunsa ja kaataa sen painiotteella alas.

Tänään alkoi pentujen hintaan kuulunut pentukurssi. Paikalla oli Bella, Cara ja Windy. Harjoittelimme ohittamista, maahanmenoa, seisomista ja luoksetuloa Bichon ollessa demokoirana. Liikkeiden välissä päästimme pennut muutamaksi minuutiksi leikkimään ja päästämään turhia höyryjä pois.

Pennut olivat yllättävän taitavia ja malttoivat jopa tulla luokse kesken leikkien pienen houkuttelun jälkeen.

Seisominen sujui mallikkaasti kaikilta kolmelta.

Samoin paikallaolo luoksetulon yhteydessä.

Alla terveisiä muilta pennuilta: 

17.5. Trixie yllä: "Oltiin Trixin kanssa ekaa kerta mökillä Nauvossa viime viikonloppuna. Venematka sujui hyvin ja Trixi nauttii kun hän sai olla vapaana neljä päivää. Olemme myös aloittaneet pentukurssin (perustottelevaisuutta) ja sielläkin Trixi käyttäytyy todella hyvin, on rauhallinen kun joutuu odottamaan vuoroaan, mutta sitten hän on energinen kun pääsee tekemään jotain esim. luoksetuloa." 

13.5. Otso voi hyvin, mutta omistaja toivoo, ettei kuulumisia kerrota / kuvia julkaista blogissa.

7.5. Fifille kuuluu erinomaisen hyvää. Se on reipas pikkuneiti, joka käy luonani trimmauksessa ja on ollut mukana näyttelyharjoituksissa. Fifin kuvat ovat kadoksissa tähän hätään, mutta se on aika sievä ja reipas pakkaus.

24.4. Sani, kuvat alla (taivas kuinka pennut ovat kasvaneet kuukaudessa...) "Meille kuuluu oikein hyvää. Sani on erittäin oppivainen neiti ja osaa jo istua, mennä maahan ja pysyä melko hyvin paikka sanallakin paikallaan. Pääsimme tuon vanhemman koiramme kanssa paikalliselle agility alkeiskurssille mukaan ja olemme käyneet innolla harjoittelemassa esteitä jo vähän etukäteen yksityishallilla. Myös Sani on ollut mukana ja putki on sitten hauska juttu. Hypyt on kyllä vähän kummallinen ilmestys, mutta siinä nekin menee kun toinen menee edellä. On ilo päästä taasen agilityn pariin mukaan :)"

29.3. Verdestä en ole kuullut kuulumisia sitten trimmauskurssin.  

Windyn agility alkaa jo sujua. Se harjoittelee rimat maassa, mutta osaa jo juosta siivekkeiden läpi melko suoraan.

Alla vasemmalla Honey ja oikealla Naomi näyttävät kuinka kepit mennään.

Sitten tytöt juoksivat yhdessä putken läpi niin, että humahdus vain kävi. Sen jälkeen Honeyllä vain suti tyhjää, kun se halusi mukaan.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, mutta ällistyttävän kylmä, kun tuuli puhalsi ja aurinko meni pilveen. Leiriydyimme kehän laidalle odottelemaan vuoroamme. Vedimme lyhyet tokotreenit Rouskulle, Bicholle ja Niinalle odotellessa. Otimme myös Bicholle kolme näkölähtöä. Älkää kysykö, miten meni...

Kuvia Honeysta, joka keksi puhdehommaa odotellessa.

Windy löysi melkein päivälleen saman ikäisen leikkitoverin ja kuten kuvista näkyy, hauskaa oli.

Windyn väri on edelleen arvoitus, mutta ehkä vain kuvittelen, mutta se on muuttumassa valkoisemmaksi. Itse asiassa sillä on valkoisia laikkuja, jotka leviävät...

Freddy sai sinisen nauhan, kuten myös Snögö.

Sinisen nauhan ottivat myös Rousku ja Junior. Päivän ainoa punainen nauha meni Windylle.

Snögö tuli kakkoseksi sinisten kehässä, onneksi olkoon  : )

Windy, Rousku ja Freddy päättivät irroitella hieman pellolla kehien jälkeen. 

Kuva on otettu Windyn kotona sen lempinukkumispaikassa, tyypillisessä asennossa, joka on, sanoisinko, rento. Kuvan kulmassa näkyy ruokakuppi, jolle Windy öisin ryömii (!) ja syö makuulla mussuttaen, kunnes uinahtaa uudelleen. Oikealla oleva kuva on otettu klo 3 aamuyöllä, kun Yael heräsi mussutukseen.

Näyttelyharjoitukset menivät jo rutiinilla. Freddy vähän mietti, kumpi on tyylikkäämpää, seistä kahdella vai neljällä jalalla. Windy osaa vapaa seisonnan ok, häntä saisi vielä nousta pystyyn.

Seisottaminenkin alkaa jo sujua, kunhan pään saisi vielä eteenpäin tuomarista katsottuna.

Pet Expo takana ja arvatkaapa kuka on jälkivaljaat päällä ahkerana metsässä etsimässä kadonneita? No Rousku tietysti. Onneksi sää oli lämmin ja aurinko paistoi, vaikka olikin jo ilta.

Rousku huijasi hieman näkölähdössä (50 m) hyppäämällä kiven päälle ja ottamalla ilmavainun.

Windy pääsi mukaan maalikoiraksi Nemolle.

Rouskun toka etsintä (100 m) meni hyvin. Rousku seurasi jälkeä uskollisesti mutkan kautta suolle. Yael ei tiennyt että Nemo oli mennyt suon kautta, mutta Rousku tiesi mitä oli tekemässä ja löysi Nemon helposti.

Etsijäkoiraliitto

Yael on edelleen juoksukyvytön, mutta onneksi sijaishölkkääjiä riittää. Oli mukavaa olla pitkän talven jälkeen taas ulkokentällä, vaikka sadetta vähän vihmoikin.

Jihaa! Windystä oli ihanaa olla ulkona.  Kun se näki minun kyykistyvän kameran kanssa, se otti hurjan spurtin kohti. Yael ei voinut juosta, mutta kepit sujuivat rauhallisesti liikkuen.

Ja treenien jälkeen löytyi sopivan kokoinen kaveri, jonka kanssa olisi ollut mukava riekkua vähän enemmänkin. Huomatkaa kuinka valoisaa oli, vaikka kello oli jo puoli yhdeksän...

Fifi kävi trimmissä, kiemurteli pöydällä, söi ruokakupin tyhjäksi ja pissi eteisen matollemme.

Oikeasti Fifi on mukava, hyvätapainen ja rauhallinen koira, josta kaikki pitävät, sanoo Fifin omistaja.

No, pennuilla on tapana taantua, kun ne tulevat meille...

Trixie piipahti aamupäivällä kylässä ja oli ihanaa nähdä sitä. Yhteiset leikit löytyivät Windyn kanssa ja tytöt virittelivät lapsuuden aikaista läheisyyttä takaisin. Bichokin sieti Trixiä melko hyvin.

Kotona Trixie on sisäsiisti (niinkuin Windykin), mutta meillä vaipat ovat pissassa vääjäämättömästi. 

Seurailen kiinnostuneena, johtaako Trixien Mejä-ura eteenpäin...

Tänään pääsimme suoraan kiinni tokon saloihin, koko jengillä sujuu kuonon ajelu jo kotikonstein.

Tokossa harjoittelimme pujottelukävelyä (sujui kaikilta hyvin) ja liikkeestä seisomaan jäämistä (onnistui myös hyvin).

Agilityssa teimme radanpätkän aita, aita, putki, kepit, putki. Uskokaa tai älkää, koko jengi osasi radan, kaikkien ollessa ilman hihnaa radalla ja mitkä sisäänsyöksyt putkiin!!! Erinomaista Windy, Cara, Bella ja Verde!

Päätimme järjestää kotitrimmauskurssin, mukana oli Bichon pentuja, omia koiria, huopaisia koiria ja näyttelyturkissa olevia koiria. Kävimme läpi perusasioita ja linjausta siitä, miten kotitrimmi tehdään / näyttelyturkkia uskaltaa kotona leikata sitä pilaamatta.

Osa porukasta uuvahti kokonaan, osa jaksoi hyvin loppuun asti  : )

Ensin Dana-täti näytti mallia, kuinka juostaan tukka hulmuten. Sitten Windy kiihdytti omalle radalleen (huom. Windyn radalla rimat olivat maassa).

Sitten siskokset esittelivät istumista ja katsekontaktia. Windy osaa pupuistunnan, Fifi oppi putken.

Kova sana alkuviikosta on ollut iso sininen ankka. Ylhäällä Windy on saanut sen saaliikseen. Alla vasemmalla on niin kiva kuva Bichosta, että oli pakko ottaa mukaan : )

Alla oikealla Bicho nukahti ankkansa kanssa; näin sitä ei saa kukaan muu.

Tässä Windy käyttää Bichoa kiipeilytelineenään ja Fifi leikkii ankalla, Bichon syödessä nahkaluita.

Kuonoja ajeltiin ja perinteisesti aloitimme tokolla. Seisomaan jääminen ja luoksetulo olivat ohjelmistossa. Molemmat käskyjä, jotka saattavat pelastaa koiran hengen.

Agilityssa porukka alkaa edistymään. Putki on jo kaikille tuttu ja kiva juttu. Rimat eivät enää kauhistuta ja kepitkin menevät kaikilta hyvin.

Fifi poseerasi pesun jälkeen. Vihjeenä voin kertoa, että kuvia napsittiin lukematon määrä, mutta yhdessä kuvassa se seisoi paikoillaan. Melkein laitoin tänne osan kuvasarjaa, jossa näkyy myös Yaelin ilme  : )

Fifi on nyt viikon lomalla luonamme, kun omistajat lomailevat tahollaan. Fifi tykkää leikkiä Windyn kanssa, välillä turhankin riehakkaasti. Tänään nappasin niitä vuorotellen ilmasta kiinni, kun niillä oli kiva kilpajuoksu eteisestä olohuoneeseen ja takaisin.

Fifi hakeutuu Bichon läheisyyteen vaivihkaa ja nukkuu mielellään sen vieressä.

Agilitykurssi alkoi kuonojen ajelulla. Bella, Cara ja Verde jokainen vuorollaan.

Sitten kertasimme viime kerran sivulle tulon ja maahan menon. Osalla se sujuu jo erinomaisesti.

Sitten päästiin agilityosioon. Putki ja kepit ovat jo vanhoja tuttuja, kaikki syöksyivät putkestä läpi loistavasti. Hyppy oli uusi este (oikeasti harjoittelimme paikalla oloa ja luoksetuloa, mutta riman yli se oli hauskempaa).

Windy on nyt 12 viikkoa eli kolme kuukautta... Se alkaa olla jo iso tyttö, sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Se on kääpiöitäni / toykoiriani selvästi isompi, painoa sillä on 9,1 kiloa, (vrt Danan 2,5 kiloa).

Se oppii nopeasti, vaikka vielä väsyy helposti. Tänään se oli ensimmäistä kertaa yksin ulkona Mirkan kanssa hieman pidemmällä kävelyllä. Se tuli omin jaloin lenkiltä kotiin, Mirkan ei tarvinnut kantaa sitä, reipas lapsukainen.

Tässä linkki Bichon edellisiin pentuihin niiden ollessa 3 kk. Vertailun vuoksi, tytöt ovat olleet 17-viikkoisina 10-11 kiloisia ja Caro 12 kiloa.

Rouskun uusi bravuuri (Yaelilta meni yksi ilta sen opettamiseen), on hännän heiluttaminen 

Nyt se tekee sen yhtä hyvin kuin Freddy, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Yaelille.

Mukana olivat myös Freddy (ja katso häntää), sekä Snögö, jonka häntä pitäisi saada myös ylös ja heilumaan.

Ja kukapa muukaan hölkkäsi muiden mukana kuin Windy, jolla oli homma hyvin hanskassa. Se on loistava lapsi kaiken kaikkiaan.

City-Puudeleiden hallituksen kokouksesta ajelin kohti Konalaa, jossa oli näyttelyharjoitukset. Omistani paikalla oli Freddy, Snögö ja Fifi, sekä tietysti Rousku ja Windy.

Sunnuntaina oli ensimmäinen pentuagilitykerta Konalassa. 

Verde oli trimmissä ennen pentuagilitya ja koska konetyöt ovat useimmilla vielä hieman hakusessa, otamme sen seuraaviksi kerroiksi ohjelmistoon konetyöt agilityn ohella.

Tunnit alkavat tokolla, nyt kävimme läpi sivulle tulon ja maahan menon. Agilitypuolella kävimme läpi renkaan ja kepit.

Kaikessa harjoittelussa ideana on toisten koirien läsnäoloon tottuminen, omistajan ja koiran välinen suhde sekä koiralla oppimaan oppiminen. Mukana olivat Verde, Windy, Cara ja Bella.

***

Ja tässä vielä Otson terveisiä:
"Otso on oppinut sisäsiistiksi. Viime viikolla kävimme hakemassa rokotuksen, Otso oli oikein reipas. Toinen kiveskin on laskeutunut eli siis ihan täydellinen poika! Otso viihtyy hyvin ulkona jalkapalloa pelaten ja hangessa kahlaten. Piilosta on myös mukava leikkiä. Onneksi pakkanen hellitti. 

Viikonloppuna kisasimme JAUn kisoissa ja mukana oli autolastillinen porukkaa. Lotta, Pikku Myy, Yael, minä, Niina, Windy ja Rousku.

Windy harjoitteli perustokoa ja Pikku Myy harjoitteli agilitya harjoitusesteillä Rouskun kanssa. Rouskun naama oli näkemisen arvoinen. Niina mummo oli mukana ja Lotta starttasi sillä kaksi starttia. Startit menivät paremmin kuin odotin, huomioiden, että nämä olivat Lotan ensimmäiset kisat. Niina kuunteli nätisti ja liikkui hyvin.

Yael starttasi kolme starttia Rouskun kanssa ja toka startti johti kakkossijaan.

Fifi on Windyn kokoinen ja siinä on hyvin paljon samaa kuin Windyssa.

Kun otin kuvia siskoksista, muistin kummasti, miksi blogi oli täynnä Windyn kuvia, eikä mustia pentuja näkynyt usein blogikuvissa.

Mitä Windylle kuuluu? Ihan vain pelkkää hyvää. Lähes päivittäin Windy tulee kyläilemään ja leikkimään äidin kanssa. Bicho jaksaa Windyä loputtomiin. Se leikkii ja painii sen kanssa. Windy saa syödä samaa luuta ja peuhata mielin määrin. Kertaakaan vielä ei Bicho ole hermostunut.

Rousku-täti jaksaa leikkiä melko pitkään Windyn kanssa, mutta kun leikki loppuu, se myös loppuu, siitä pitää Rousku-täti huolen. Kiitos Rouskun, Windy on lähes sisäsiisti kotonaan.

Verden kuulumisia: "Verdellä on pilkettä silmäkulmassa - erittäin vahva luonne. Periksiantamaton kaveri! Siksi on parempi jo ruveta pitämään "järjestystä" yllä- Käytin Verdeä (myös Ricoa) Ricon trimmaajalla viikko sitten ja hän kehui Verdeä maasta taivaaseen... Sen luonnetta, näköä ja sen sellaista! Tuntui hyvältä!"

Trixin kuulumisia (kuva yllä): "Meillä on mennyt todella hyvin, Trixi syö ja kasvaa, painaa nyt vähän yli 6 kg. Hän nukkuu kiltisti 8 h / yö ja tykkää todella paljon touhuta ulkona, varsinkin hän tykkää kiivetä lumikasoihin pihalla, sieltä näkee niin hyvin ja nyt kun ei ole niin kylmä hän viihtyy ulkona pidempiä jaksoja."

Sanin kuulumisia (kuva yllä): Pyysin tuota äippää kirjoittamaan, kun en ihan itse osaa tuota tietokoneen ihmeellistä maailmaa. 

Cara kyläili trimmissä ja pyöri pöydällä. Mutta rauhoittui toki aikansa pyörittyään, siitäkin alkaa tulla iso tyttö... Kyllä pennut kasvavat silmissä, kun niitä ei näe päivittäin. 

Windy ja Huuma 11 viikkoa Konalassa. 

Windylle kuuluu hyvää, se on kotonaan jo öisin sisäsiisti, päivisin vahingot tulevat pissa-alustalle. Windy oppi perjantaina menemään meillä portaat ylös ja alas itse. Niinpä se juoksenteli ihan vain kiipeämisen ilosta ylös alas portaissa. Painoa Windyllä on nyt 7,2 kiloa, tasan kilo enemmän kuin viime viikolla (7 viikkoa 4,5 kg, 8 viikkoa 5,2 kg, 9 viikkoa 6,2 kg). Tänään kun se leikki Bichon kanssa, se hyppäsi kevyesti Bichon pään korkeudelle ja laskeutui omille jaloilleen.

Bella ei kotona oikein tykkää naaman trimmauksesta. Niinpä pesin ja trimmasin sen täällä. Täällä tassut ja naama sujuivat hyvin. Oli ihanaa nähdä Bellaa, se on kasvanut valtavasti ja se on jäntevämpi kuin Windy. Bellasta tulee mieleen pantteri, kun Windystä tulee mieleen panda.

Fifi tuli trimmiin ja pääsi samalla leikkimään Windyn kanssa. Bichosta oli mukavaa leikkiä molempien pentujen kanssa. Se leikki samaa leikkiä kuin aikoinaan Freddyn kanssa. Pentu patjalle, patjan reunasta kiinni ja heilautus. Kuurupiiloa pentujen kanssa, kun ne piilotti patjan alle.

Video Bichosta ja Freddystä

Pennuilla oli hauskaa keskenään, nälkä tuli yhtä aikaa...

Tässä vielä videoklippa Fifistä kotipihalla.

Pöffi kävi trimmissä ja vertailimme kahta "valkoista" villakoiraa. Hmmm.... Windyllä on selkeästi isompi kuono (lörppähuulet?) ja isommat tassut.

Illemmalla Windy nukkui autuaan unta ja pelästyin kuollakseni! Minkä värinen koira onkaan? Mutta Yael oli laittanut sen päälle ketunnahat. Hah hah, olipa hauska.

Minulla on kolme tätiä, ylhäällä kuvassa Dana-täti. Dana-täti ei tykkää, että kukaan kävelee asunnossa ja hyökkää korvaan kiinni heti. Tyhmä täti, silloin ei voi kuin rauhoittua makoilemaan.

Alla Rousku-täti, joka on innostunut leikkimään kanssani leikkaushaavastaan huolimatta. 

Mutta kukaan ei osaa leikkiä niin hyvin kuin äiskä. Äiskä jaksaa, jaksaa ja jaksaa leikkiä kanssani.

Mä ja mun äiskä ollaan reissattu urakalla. Mä nukun matkat takapenkillä äiskän vieressä, alussa vähän keskusteltiin, voiko kuljettajan syliin kiivetä vai ei, mutta hävisin kuusi nolla (Yael korjasi, kuusisataa nolla). Edes äiskä ei tullut avukseni, vaikka yleensä seisookin selkäni takana koko ajan. 

Portaat osaan kiivetä jo itse ylös. Kotona kuljen hissillä silmää räpäyttämättä, pissat ja kakat teen äiskän mallin mukaan ulos...

Ollaan harjoiteltu tokoa ja agilitya. Tokossa osaan jo maahanmenon ja sivulle tulon. Agilityssa kepit ja putki sujuvat. Yael huusi äiskää putken toisesta päästä, äiskä lähti kuin tykin ammus ja minä perässä. Nyt osaan jo itsekin mennä kuin tykin ammus läpi putken : )

Kuulin, että pentuagilitykurssi on tulossa ensi kuussa, heh heh, arvatkaapa aionko olla luokan tähti?
Ps. Pentuagility- ja agilitykurssilla on vielä tilaa, paikkoja voi kysellä mailitse.

Tänään me saatiin eka oikea kutsu ja se tuli Akulta ja Eetulta. Ne ehdottivat treffejä ulkona, jossa on tilaa juosta. Mulle puettiin takki päälle; kysynpähän vain, että kuinka sen kanssa juostaan? No, äiskä oli mukana ja juoksi munkin puolesta. 

Kotiin kun tultiin, niin äiskä päätti nukkua mun sängyssä. Ei se siihen ihan mahtunut, mutta ei kyllä antanut sen itseään haitata.

Mä löysin sonninsudin ja heräsihän se äiskäkin mun maiskutteluun. Syötiin sitä sitten yhdessä, mä toisesta päästä ja äiskä toisesta.

Uutisia sisaruksilta 8.2.:
Trixi on kotiutunut todella nopeasti ja on nukkunut noin 7 tuntia/yö putkeen ja nukkuu sitten nopean ulkona käymisen jälkeen vielä tunnin lisää ennenkuin aamuruoka maistuu.

Cara: Juuri tultiin Espoosta ja ihmettelen miten nopeasti kaikki sopeutuminen tapahtuu. Se on joka paikassa kuin kotonaan, remmi ja ulkoilu, ulos pissiminen ja naapurien vastaanotto on tosi riemullista.. Kiersi taas täysillä koko asuntoa ja simahti tiikerinsä syliin. Kuitenkin selvästi olen sen perushahmo. Yöllä nukuttiin samassa makuuhuoneessa vauva, Nea, Rontti (leonbergi) Cara ja allekirjoittanut, kuva olisi ollut paikallaan.

Verde (vihreä): Pennun kanssa on mennyt erittäin hyvin! Kotimatka sujui todella hienosti, nukkui koko automatkan ajan :) Vauhtia epelilllä kyllä riittää, todella utelias ja pelkäämätön kaveri! Pissat ja kakat tekee hienosti paperille! Eilen jo vähän ulkoiltiin ja lumi todella kiinnostava elementti! Yöt nukkuu hienosti! Tänä aamuna kun Iina lähti kouluun, ensimmäisen kerran kuulin itkua! Yhteenvetona, aivan loistava kaveri!!! Toinen koiramme Rico, on aivan ihmeissään uudesta tulokkaasta... Kovasti juoksee karkuun, mielestäni liian alistuva ja kiltti. Mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa tokene!!

Bella: Valkoinen on saanut nimeksi Bella, ei ollut helppoa näin nopsaa nimeä löytää... Mutta tuohon nimeen jopa usemmiten reagoi suureksi yllätyksekseni ;-) Eilinen meni vielä ihmettelemiseen niin Bobcatilla kuin Bellalla mutta tänään jo painellaan täysillä. Syödään, nukutaan ja ulkoillaan eli kaikki hyvin!

Fifi (oranssi): Ensimmäinen yö sujui loistavasti nukuttiin 11-6 jonka jälkeen hiukan syötiin ja leikittiin ja nukuttiin uudestaan. Käytiin ulkona Dafin kanssa meni tosi hienosti kävelee (tai pompahtelee) mukana pysähtelemättä. Nautti lumesta ja tulee Dafin kanssa hyvin toimeen, Dafi ei oikein tajuu onko se oikea koira ihmettelee sitä kovasti. 

***
Sani (keltainen): Automatka meni hienosti, Sani oli todella rauhallinen ja tuntui vain nauttivan autokyydistä.

Pentutarkistus meni hyvin. Yksikään pentu ei inahtanut sirua laitettaessa. Pentujen vienti ja tuonti eläinlääkäriin oli kyllä logistinen saavutus, sillä Yaelin piti lähteä sieltä suoraan töihin ja mieheni ei päässyt ajoissa lähtemään töistä.

Mutta kolme autoa ja viisi ihmistä selvisi hyvin urakasta.

Ensi kerralla eläinlääkäri kotiin, muistuttakaa minua (!).

Bichon on aika ajatella muutakin kuin pentuja ja niinpä se lähti mukaan treeneihin. Vanhat opit olivat hyvin muistissa, mitä nyt keskusteltiin putken ulkoreunan sisäänmenosta...
 

Viimeisellä viikolla vielä tissuteltiin täysillä.

Leikittiin paljon yhä hurjempia leikkejä sisarusten ja tietty äidin kanssa. Bicho yritti opettaa vetoleikin hauskuutta työntämällä lelun kuonon eteen ja heiluttelemalla sitä. Se oli liikuttavaa katseltavaa.

Tässä leikkiharjoitushetki Bichon kanssa. Yritimme taata kaikille pennuille myös yksilöllistä aikaa Bichon ja meidän kanssa.

Pennut ovat jo isoja poikia ja tyttöjä, sain sopivasti napattua kuvan, kun ne kaikki istuivat hetken paikoillaan maailman menoa ihmettelemässä. Kuvassa näkyvät kaikki, vihreä poika edessä, ja oikealla oranssi, pinkki ja keltainen tyttö. Blondi istuu keskellä ja vasemmalla puolella ovat valkoinen ja punainen tyttö. Oikeassa kuvassa musta poika näkyy vasemmassa reunassa.

Vielä välillä vähän vauvattaa, mutta leikit ovat jo hurjia tappoleikkejä, johon kuuluu murinaa, hiipimistä ja hurjia hyökkäyksiä.

Painot:
Musta poika 3,7 kg
Blondi 3,4 kg
Vihreä poika 3,3 kg
Oranssi tyttö 3,0 kg
Valkoinen ja keltainen tyttö 2,9 kg
Punainen ja pinkki tyttö 2,6 kg

Ja tässä videoklippejä pentujen ollessa 6-viikkoa:
Pesu ja föönaus (pesu, föönaus ja konetyöt on siis tehty pennuille nyt kolme kertaa)
Konetyöt 
Windy trimmauspöydällä, pennun trimmaus pesusta konetöihin 10 min
Trimmaus ei vie paljon aikaa, mutta se on tehtävä säännöllisesti pentujen ollessa pieniä.
Windy leikkii siskonsa kanssa.

Mitä ihmettä? Kuka on häkitetty? No kuopus tietysti. Pelirauhaa ei juuri ole, kun pikkunaskalihampaat iskevät nilkkaan kiinni. Mutta aina joku ovela keksii miten aidan saa työnnettyä syrjään...

Pennut leikkivät jo paljon ja touhuilevat monenmoista. Enimmäkseen leikit ovat ns. läpsimisleikkejä.

Valkoinen pentu on uuvahtanut kesken muiden touhujen.

Blondi löysi kengän ja sai nauttia siitä ihan yksin, ilman seitsemää uteliasta sisarusta.

Pennut nukkuvat vielä paljon ja syövät. Siinä varmaan elämän tärkein sisältö vielä toistaiseksi. Bicho imettää noin 2-3 kertaa päivässä, mutta murahtaa jo napakasti, jos maitoa yritetään vaivihkaa litkiä omin päin.

Ympäristö on pakko tutkia moneen kertaan, kun hereillä ollaan, sillä koskaan ei voi tietää, mitä nurkista löytyy. Lelu, puruluu tai mikä parasta, kuopuksen nilkka.

Pentujen painot (5 viikkoa):
Musta alias Otso 3,0 kg
Blondi alias Windy 2,8 kg
Vihreä 2,7 kg
Oranssi alias Fifi 2,6 kg
Valkoinen 2,4 kg
Keltainen (satiini) alias Sani2,3 kg
Punainen alias Trixi 2,1 kg
Pinkki alias Cara 2,0 kg

Heh heh, ei ollut kuopus suojannut omaisuuttaan. Ensin löytyi kuopuksen hyvä nahkavyö. "Ihana löytö!!!" ja matka jatkui eteenpäin. Pennun suureksi pettymykseksi  nostin kitaran pois hampaiden ulottuvilta.

Aika kuluu nopeasti ja pennut kasvavat. Kuopus sai uudet rummut ja alkoi kokoamaan niitä. Arvaatte jo... Kahdeksan pikkuapulaista oli heti valmiina auttamaan. Apua ei arvostettu ja kuopus rakensi laatikoista barrikadit. Musta poika ei antanut niin helposti periksi, vaan tunki ja tunki itseään, kunnes sitkeys palkittiin  : )

Mä haluan vähän auttaa tän purkamisessa... Blondi nukkui punnituksen aikoihin. Edes vaa'alle nostaminen ei herättänyt pikku unikekoa.

Ruokahetki saa koko porukan täpinöihin. Yksi herää, menee syömään ja ennenkuin huomaatkaan kaikki ovat ruokakupilla. 

Vihreä pentu huomasi oudon olion. Kuka tuo on? Ystävä vai vihollinen? Missä on taustajoukot? Ei hätää, hoitelen homman.

Ruokaa ja unta äidin kanssa, siinä vielä onnen avaimet tällä porukalla.

Tässä video 4-viikon iän kunniaksi.

Ylhäällä luoksetuloharjoituksia. Kipi kipi, kuka juoksee nopeimmin? 

Alhaalla: Mitäs tehtäisiin? Miten olisi maitohörpyt? Se kenellä on paras tasapaino, saa isoimmat hörpyt.

Mutta Bicho on kärsivällinen äiti, jokainen pääsee maitohörpyille, oli tasapaino hyvä tai ei. Yksi pennuista torkahti masu täynnä äidin kuonolle.

Allaoleva kuva oli pakko ottaa mukaan, sillä tuollaisena Bicho on oma itsensä. Minusta se on kiltti ja pidän sen katseesta, joka on usein niin kovin inhimillinen.

Dana tutustuu pentuhin:"Saako tuota vähän muljuttaa?" "EI!" "No, viekää pois sitten..."

Vaaleanpunainen alias pinkki ja punainen. Trimmatessa pinkki kieppui ja kieppui sekä protestoi kovaäänisesti, punainen sisko istui taasen hievahtamatta täysin hiljaa. Mitä sitä suotta huutamaan ja riehumaan?

Musta poika ja oranssi tyttö. Musta poika hieman kiepahteli, mutta rauhoittui nopeasti trimmikoneen surinaan. Oranssi tyttö oli todella rauhallinen, istui ja ihmetteli hiljaa koneen surinaa naamallaan (kuvatessa taasen kieppui niin, että filmiä paloi).

Blondi ja valkoinen tyttö. Blondi murisi aluksi, mutta rauhoittui nopeasti. Valkoinen tyttö tappeli vastaan ja huusi kiukusta.

Satiini ja vihreä poika. Satiini tyttö oli rauhallinen, istui nätisti hiljaa. Vihreä poika oli rento, mutta vinisi hieman vastalausetta.

Pentujen käytökseen on varmasti vaikuttanut se, olivatko ne pirteitä (=juuri riehuneet Yaelin kanssa) vai nostettiinko ne suoraan päikkäreiltä trimmaukseen.

Mutta yksi Vaahteramäen Eemeli porukkaan mahtuu. Tällä kertaa nuori mies uuvahti ruokakuppiin. Jos jostain kuuluu huutoa... "Onko se vihreä taas pulassa?".

Kun istuu lattialle, saa sylin täydeltä pentuja. Siis jos sattuu paikalle kun vilpertit ovat hereillä...

Bichon mielestä Yael saa ihan vapaasti leikittää pentuja, kunhan sen ei tarvitse itse vaivautua sohvalta.

Mutta mitä ihmettä, mitä Yaelilla oli mielessään? Se selvisi yksitellen. Pentu syliin ja surrur, naamakarvat katosivat perunapäiltä. Blondi hiipi katsomaan ja miten kävikään...

Se pääsi itse parturin tuoliin.

Pennut saivat ensi kerran maisteltaviksi kuivamuonaa ja yllättäen se maistui erinomaiselle. Pennuilla on hampaat lähteneet kasvuun ja ne liikkuvat jo ympäri pöytää. Ne ovat vielä kovin kömpelöitä, mutta enimmäkseen pissat jo osuvat muualle kuin omaan petiin.

Pennut leikkivät keskenään läpsimällä toisiaan kumoon, mutta leikit ovat vielä kömpelöitä.

Tänään sain tehtyä pentueilmoituksenOmakoira-palvelun kautta eli ensimmäinen askel kohti rekisteröintiä on tehty.

Paino on kaikilla muilla paitsi vaaleanpunaisella tytöllä mennyt jo kilon rajan yli.

Musta poika 1304 g (porukan isoin, rauhallinen, mutta murahtelee välillä minulle ja tytölleni)
Blondi 1301 g (blondi pistää silmään helposti jo värinsä vuoksi)
Vihreä poika 1117 g (kuuluu huutoa sohvan alta, "onko se taas se vihreä poika?", Joo...)
Oranssi tyttö 1114 g (rauhallinen tytöntyllerö)
Punainen tyttö 1100 g (seikkailee itsenäisesti)
Valkoinen tyttö 1063 g (itsenäinen, tahtoa riittää ja se ilmaistaan)
Satiini tyttö 1056 g (mä vaan olen niin söpö)
Vaaleanpunainen tyttö 881 g (porukan pienin, mutta ei pahnan pohjimmainen)

Bicho syöttää jo välillä istuen, pennuilla on hampaat puhkeamassa, mutta yhä edelleen pennut nukkuvat pitkiä päikkäreitä.

Ne kiertävät varovasti pöytää ympäriinsä. Joskus usko loppuu kesken ja ne piippaavat apua löytääkseen takaisin pedilleen. Mutta jos hyvin käy, Bicho nukkuu pöydän toisella puolella ja lämmintä maitoa on luvassa, piilossa muilta ahneilta suilta.

Pennuista alkaa jo hieman näkyä luonne-eroja. Vihreä poika on viipeltäjä, se on todennäköisimmin omilla teillään. Mustalla pojalla on tiukat mielipiteet monista asioista ja se kommentoi mielipiteensä tomerasti.

Kuinka aika lentääkään, pennut vasta syntyivät ja nyt ne ovat jo 2-viikkoisia. Blondi oli joulun kunniaksi Petteri Punakuono ja mietin tummuvatko nenä ja tassut laisinkaan. Mutta kuten alla näkyy, mustiksihan nenä ja tassut muuttuivat.

Koko porukka kävelee horjuvin jaloin ja tapailee leikkiä silloin tällöin. Tosin rehellisyyden nimissä, kun tyttöni näki tänään leikkiyrityksen, hän kysyi: "TUOKO on leikkiä???". No, mitä voi odottaa, jos kaatuu joka kolmannella askeleella?

Kori ei ole uhka isäpapalle (en aio jättää pentuja iskän oven taakse korissa), vaan pennut pääsivät ensimmäiselle pesulle. Bicho hieman katsoi touhua, mutta totesi sen nopeasti vaarattomaksi.

Musta poika 380 g (lähtöpaino) - 944 g (tänään)  = 564 g (painonlisäys) Kohta menee kilon raja rikki!
(Valkoinen) Blondi 371 g  -  894 g = 523 g
(Kulta) Oranssi 336 g - 848 g = 512 g
Punainen 298 g - 798 g = 500 g
(Sininen) Vihreä poika 355 g - 788 g = 433 g
Satiini 297 g - 785 g = 488 g
(Lila) Valkoinen 292 g - 703 g = 411 g
V. punainen  272 g - 630 g = 358 g

Pennut harjoittelevat sitkeästi kävelemistä. Aiemmin Bicho meni niiden luokse, mutta nyt se jää vähän kauemmaksi ja kaikki pennut hoippuvat horjuvin jaloin syömään. Yllä punainen pentu havaitsi olevansa unilla ihan yksin ja päätti mennä muiden joukkoon (kuva alla), missä se lösähti kasan päälle.

Kun istun sohvalla, pennut nykyisin hakeutuvat jalkoihini nukkumaan.

Bicho viihtyy taas sohvalla sylikoirana. Kun meillä käy vieraita, se kuitenkin on ihan vakuuttunut, että pentuja on suojeltava henkeen ja vereen. Tosin jos vieraat istuvat rauhallisina paikoillaan, Bichokin rauhoittuu moikkailemaan vieraita.

Ehdin melkein saada siitä kuvan, kun se imetti istualtaan, mutta juuri kun ehdin kameran kanssa paikalle, Bicho meni maahan.

Pennut nukkuvat välillä erillään ja sitten taas tiukassa kasassa. Minusta niillä on silmät viiruina, eivät vielä auki, mutta eivät enää ihan ummessakaan.

Pennut nukkuvat paljon, Bicho imettää niitä tunnin, puolentoista välein ja siinä välissä ne nukkuvat rauhallisina. itse asiassa ne ovat melko suloisia juuri nyt, ohimennessään kuopus usein nappaa jonkun syliin ja niin teen minäkin. Pennut tuoksuvat ihan vauvoille.

Ikää pikkuisilla on nyt tasan viikko. Tuo oli ensimmäisiä kertoja (kuva yllä), kun ne eivät nukkuneet kasassa.

Bicho on löytänyt uuden mielipaikan, se imettää ja siirtyy sitten "pois", mutta palaa vaivihkaa pöydän kulman taakse. Tänään kaksi pennuista löysi sen, horjuvin jaloin ne suunnistivat päättäväisesti kohti äitiään, muiden nukkuessa kiltisti omalla pedillään.

Pian on päätettävä, otanko maton pois...  Vai odotanko, että matolle tulee ensimmäiset ja toiset pissat ja kolmannet....

Valkoinen 371 g (lähtöpaino) - 575 g (eilen) - 674 g (tänään)
Musta poika 380 g -  541 g - 617 g (poika pisti hanttiin ja meinasi kiivetä vaa'alta pois...)
Sininen poika 355 g - 516 g - 555 g
Kulta 336 g - 500 g - 562 g - 541 g
Punainen 298 g - 368 g - 415 g - 507 g
Lila 292 g - 439 g - 482 g
Satiini 297 g - 443 g - 474 g
V. punainen  272 g - 376 g - 414 g

Pennut kasvavat silmissä ja tapailevat ensi askeliaan. Niillä on vielä silmät kiinni, mutta on hauskaa katsella, kuinka ne pinkaisevat vauhtiin, huomaavat suunnan vääräksi ja kääntyvät kohti nisiä.

Mustat pennut nukkuvat aika usein kasassa, kun taas Blondi on Camel Boots nainen ja tallaa omia polkujaan. Se nukkuu usein yksin, syö omia aikojaan yksin ja bongasin sen nukkumasta hellyttävästi äitinsä kuonon vieressä.

Yöllä lueskelin kirjan loppuun, mutta pennut olivat rauhallisia. Heräsin aamulla mieheni tullessa alakertaan. 

Vaihdoin pennuille kaulanauhat, sillä vanhoista nauhoista oli vaikea erottaa mustia pentuja toisistaan. 

Valkoinen 371 g (lähtöpaino) - 478 g (22.12) - 524 g (23.12.) - 575 g (tänään)
(Vihreä) Musta poika 380 g - 443 g - 469 g - 541 g
(Sininen) Sininen poika 355 g - 398 g - 430 g - 516 g
(Puna vihreä) Punainen 298 g - 368 g - 415 g - 507 g
(Valk pun) Kulta 336 g - 409 g - 446 g - 500 g
(Puna keltainen) Satiini 297 g - 351 g - 388 g - 443 g
(Punainen) Lila 292 g - 342 g - 368 g - 439 g
(Puna sininen) V. punainen  272 g - 290 g - 312 g - 376 g 

Pennut ovat kieltämättä suloisia. Ne ovat aika omatoimisia, pääsevät hyvin itse nisille ja nukkuvat melko pitkiä pätkiä. Bicho on täydellinen äiti ja hoitelee hellästi jälkikasvuaan.

Blondin tassut ovat alkaneet muuttua mustiksi ja huomatkaa nenän harmaa sävy...

Yael on poikaystävänsä kanssa leiriytynyt siskonpedille alakertaan öisin pentujen seuraksi. Bicho tuppaa hivuttautumaan Yaelin tyynylle, pennut tietysti perässä (kuva otettu aamulla, Henkan jo lähdettyä töihin).

Nimiä on alustavasti mietitty...
Final Fantasy
Fantastic Story
Filmstar
Fast and Furious
Free Soul
Frosty Blonde
Five Stars
Festive Baby

Strategisia mittoja:
Valkoinen 371 g (lähtöpaino) - 425 g (eilen) - 478 g (tänään)
Vihreä poika 380 g - 400 g - 443 g
Valk pun 336 g - 361 g - 409 g
Sininen poika 355 g - 380 g - 398 g
Puna vihreä 298 g - 326 g - 368 g
Puna keltainen 297 g - 327 g - 351 g
Punainen 292 g - 311 g - 342 g
Puna sininen 272 g - 259 g - 290 g

Pennut kasvavat silmissä, ne menevät  tarmokkaasti nisille, syövät ja uinahtavat sitten pidemmille päikkäreille. Jos Bicho siirtyy toiselle puolelle kääntääkseen kylkeään, pennut mönkivät päämäärätietoisesti perässä.

Blondi haukkui tänään kiukkuisesti, kun oli haahuillut hieman kauemmaksi, eikä päässyt heti mukaan muiden ruokailuhetkeen. Pennuista aina joku herää ja alkaa lutkuttamaan äänekkäästi. Siinä samassa kaikki aloittavat hirveän kiihdytyksen ja HURRRJA taistelu nisistä alkaa. Blondi siis myöhästyi kiihdytyslähdöstä ja haukkui harmistuneena. Ikinä ennen en ole noin pienen kuullut haukkuvan.

Sinipuna pentu on pienin porukasta ja ainoa, jonka paino ei ole lähtenyt nousuun. Niinpä olen nyt hieman avustanut sitä kiihdytyslähdössä, valinnut hyvän nisän ja hieman auttanut ruokarauhan saavuttamisessa (kuva oikealla ylhäällä).

Blondeliinilla on alkanut tassujen pohjat ja huulet tummua. Nappasin kuvan, kun se veteli päikkäreitä suu auki... Kamera & salama aina hieman vääristävät värejä, mutta kuopukseni sanoin: "se on jääkarhun värinen".

Strategisia mittoja:
Valkoinen 371 g (lähtöpaino) - 388 g (eilen) - 425 g (tänään)
Vihreä poika 380 g - 379 g - 400 g
Sininen poika 355 g - 359 g - 380 g
Valk pun 336 g - 341 g - 361 g
Puna keltainen 297 g- 308 g - 327 g
Puna vihreä 298 g - 301 g - 326 g
Punainen 292 g - 286 g - 311 g
Puna sininen 272 g - 257 g  - 259 g

Yöllä valvoin kolmeen, jolloin kuopus armahti minut ja otti pestin. Älkää edes kysykö. Kyllä, tuo lapsukainen oli vasta tuolloin menossa nukkumaan, kun lopetteli pelaamistaan koneella ja kaverit menivät nukkumaan.  

Mutta minä heräsin kuudelta pirteänä kuin peipponen yläkerrasta omasta sängystäni ja päästin kuopuksen alakerrasta nukkumaan.

Tämä päivä meni huomattavasti eilistä helpommin, pennut löytävät nisille jo lähestulkoon omatoimisesti. "Hanhien törähtelyä" on huomattavasti vähemmän. Bichokin on rauhoittunut eilisestä ja malttaa mennä pikaiseltaan ulos asioilleen. Se myös sietää muita koiriamme kohtalaisesti alakerrassa (se tuijottaa niin hyytävästi, että rohkeinkin perääntyy sen jännittyneen katseen alta).

Yael tuli iltapäivällä lastenhoitajaksi ja majoittautui pentujen kaveriksi. Yaelin poikaystävä on tulossa yöksi tänne, aikovat kuulemma nukkua lattialla pentujen kanssa. Jos suhde kestää nämä pennut, niin se luultavasti kestää mitä vain.

Valkoinen 371 g (eilen) - 388 g (tänään)
Vihreä poika 380 g - 379 g
Sininen poika 355 g - 359 g
Valk pun 336 g - 341 g
Puna keltainen 297 g- 308 g
Puna vihreä 298 g - 301 g
Punainen 292 g - 286 g
Puna sininen 272 g - 257 g

Tässä linkki Caron blogiin, Caro on Bichon edellisestä pentueesta.

Yö meni supistellessa ja Daniel siirtyi lattialle nukkumaan klo 2, jolloin minä pääsin nukkumaan. Aamulla sitten alkoikin tapahtua, ensimmäinen tyttöpentu syntyi klo 6.22, sitten poikapentu 6.44 ja klo 7.20 täysi yllätys, vaalea tyttöpentu putkahti maailmaan.

Loput pennut syntyivät 8.04, 8.14, 9.10, 9.14, 11.00 ja 11.07.

Poikia on kaksi ja tyttöjä seitsemän.

Strategisia mittoja (vertailun vuoksi edellinen pentue 300 g, 3 x 260 g ja 220 g):

Vihreä 380 g (poika)
Valkoinen 371 g
Sininen 355 g (poika)
Valk puna 336 g
Puna vihreä 298 g
Puna keltainen 297 g
Punainen 292 g
Puna sininen 272 g
Valk sininen 172 g (pienin tytöistä nukkui pois)

***

Valkoinen pentu syntyi minulle täytenä, mutta erittäin mieluisana yllätyksenä. Boriksella on kolmen sukupolven takana valkoinen koira (Lapponia's Rija Ronnet, äidin äidin äiti). Bichon äidin äiti on valkoinen. Kumpikin (Boris ja Bicho) siis kantoivat piilevänä valkoista...

Tänään ajelin kotiin tarkistamaan Bichon oloa kesken työpäivän, kun Yael sanoi sen läähättävän ja kävelevän levottomasti. Kun pääsin kotiin, Bicho nukkui autuaan unta tyytyväisenä. Ei kun takaisin töihin, juuri sopivasti takaisin iltapäivän viimeiseen palaveriin.

Mutta nyt illalla mieheni viritti minulle huomista varten keinon seurata tilannetta. Hän laittoi webbikameran, josta voin näppärästi seurata Bichoa livenä koko päivän työpaikaltani.  Bicho joutuu huomenna olemaan vain iltapäivän yksin, mutta tunnen oloni rauhallisemmaksi, kun näen mitä tapahtuu. Työpaikaltani on reilun vartin ajomatka kotiin.

Perjantaina olen ajatellut tehdä etätyöpäivän oli tilanne kotona mikä hyvänsä.

Sunnuntaina pesin Bichon melko varmasti viimeisen kerran ennen pentujen syntymää. Föönaan sen aina kylppärin lattialla, mutta erityisesti nyt makuuasento oli hyvä ratkaisu. Viimeisen trimmauksen aika on aina vaikea arvioida, koska se pitäisi tehdä niin lähellä synnytystä kuin mahdollista, mutta kuitenkin ehdottomasti ennen pentujen syntymää.

Sitten kun pennut ovat syntyneet, pesu on melko mahdotonta noin kolmeen viikkoon, sillä emo ei suostu jättämään pentuja hetkeksikään. Heti kun joku pennuista inahtaa, emo syöksyy pentulaatikolle. Emon turkki on kuitenkin kovalla koetuksella pentujen lutkuttaessa turkkia nisien ympäriltä eli huopaa ja takkuja luvassa.

Trimmaaminen oli lähinnä siistimistä, sillä Bicho on kuin tammitynnyri, vyötärölinjaa oli turha etsiä.

Ajelin karvat nisien ympäriltä ja vaikka on vaikea ehkä uskoa, kalju vatsa ei näy, kun Bicho seisoo.

Vatsan ympärysmitta oli raskauden alussa 46 senttiä, nyt se on 77 cm eli kolmekymmentä senttiä on tullut lisää. Painoa oli alussa 19 kg, nyt Bicho painaa 28 kg eli lähes 10 kiloa lisäpainoa.

Lyhyesti, Bicho näyttää tammitynnyriltä. 

Olemme jo vähän jaelleet vahtivuoroja tälle viikolle, sillä laskujeni mukaan aikaisin synnytyspäivä voisi ehkä olla tiistai eli huominen, enkä halua jättää Bichoa muutamaa tuntia pidemmäksi aikaa yksin kotiin. Se välillä jo vähän läähättelee eli sillä on varmaan ennakoivia Braxton Hicks supistuksia.

Yllä Boris 4,5 kuukauden ikäisenä. Alla Aino Pikkusaaren ottamia kuvia Boriksesta.

Bichon vatsa kasvaa ja sen näkee jo selvästi, kun se seisoo. Bichon mieliasento on kuitenkin sohvalla, jalat kohti kattoa. Sen vatsa on nyt 58 senttiä, kun lähtölukemat olivat 46 senttiä.

Löysin Animal Planetin melko kivan videoklipin villakoirista.

Tässä videoklippi sirkuskoirista.

Turun KV-näyttelyssä oli Boris, joka ilahtui jälleennäkemisestä yhtä paljon kuin mekin. Tosin Boris näytti, kuinka se on oppinut myös rauhoittumaan ja otti rennon asennon lattialla meidän muiden jutellessa koiramaisia juttuja mm. siitä, että Boriksen ja Bichon lyhyt mutta sitäkin kiihkeämpi suhde on kantanut hedelmää ja Bichon vatsa kasvaa kovaa vauhtia.

Boriksesta on siis tulossa isä : )

Riikka juoksi Boriksen vauhdissa kehässä ja spurttailu kannatti!

Tuomari Jean-Francos Vanaken Belgiasta tykkäsi Boriksesta ja alla arvostelu:

"Elegant proportions. Masculine head. Nice expression. Very good topline. Very good neck. Straight back. Full substance in body. Excellent volume in chest. Very good shoulders. Good rearangulation. Correct texture. Typical move. Dynamic action with a beautiful character and beautiful balance."

'

Kamera ei toista maton väriä (tumman punainen), mutta Bicho sulautui täydellisesti maton muotoihin. Huomasin aamulla katselevani sen vatsaa mietteliäänä, onko sillä nisät turvonneet? Huh huh, tästä tulee pitkä odotus.

Bicho oli tänään yhtä innostunut Boriksesta kuin maanantainakin. Boris ei laittanut asiaa pahakseen, vaan pussaili estottomasti Bichon suupieliä ja laittoi töpinäksi.

Puutarhurin sanoin, siemenet on kylvetty, jäämme odottelemaan, onko maaperä hedelmällinen.

***

Tässä linkki Boriksen lauluharrastukseen.

Tänään töiden jälkeen ajelimme Bichon kanssa Borista tapaamaan. Olin hieman skeptinen astutuksen suhteen, sillä olen nähnyt monenmoista astutusyritystä.

Kun pääsimme paikalle, Bicho bongasi Boriksen komean olemuksen heti. Se juoksi Boriksen luokse ja tarjosi itseään (!). Boris oli hihnassa ja päätimme viedä koirat sisälle, sillä pariskunta selvästi piti toisistaan. Itse pidän Boriksen energisestä ja avoimesta luonteesta paljon. Boris on ollut jo pitkään agility/tokoryhmissämme.

Kun otin takkiani pois ja varauduin tunnin ähertämiseen, niin Boris olikin jo hypännyt selkään ja se oli kiinni. Degeneraatiosta ei tietoakaan. Boris tiesi mitä teki ja teki sen ennenkuin edes tajusin. Ilman apua, ilman hirveää sähellystä. Tästä lähdin vahdin juoksuisia narttujani kuin haukka : )

Nyt sitten jännäämään, onko tärpännyt vai ei...

Fast and Furious (musta poika, musta), varattu MK
Free Soul (musta poika, vihreä), varattu TT
Frosty Blonde (valkoinen tyttö, blondi), varattu YO
Five Stars (musta tyttö, oranssi), varattu LS
Fantastic Story (musta tyttö, valkoinen), varattu GV
Final Fantasy (musta tyttö, keltainen), varattu MJ
Filmstar (musta tyttö, punainen), varattu SH
Festive Baby (musta tyttö, pinkki), varattu PS

Pennut syntyneet 19.12.2009, luovutusiässä 6.2.2010.

***

Kennelliiton sivut:

Emä Frost'n Flashs Autumn Heaven (kuva vasemmalla)