On hetkiä, jolloin voisin syleillä maailmaa ja erityisesti parempaa puoliskoani. Sen sijaan, että hän muistuttaa:"Meillä ei ole tilaa enään yhdellekään kasville", hän rakensi minulle telineen, johon mahtuu PALJON kasveja. Huomenna teen vihersisustusta, kasveja alhaalta ylös ja päinvastoin!

Tämän alkuperäinen idea on olla kukkateline kiinanruusuilleni ja talvehdittamispaikka marraskuun kaktuksilleni. 

Meillä oli avoportaat, joista näkyi läpi kaikki sotkut ja pölyä kertyi. Haaveenani oli ollut jo pitkään umpiportaat. Nyt ne ovat valmiit. 

Lauantaina oli koiratarvikekirppis. Siivosimme lipaston, missä on koiratarvikkeitamme, keräsimme vanhat lelut kasaan (Bicho tosin kantoi kaikki lelunsa takaisin lattialle) ja lähdimme kirppikselle.

Myynti oli ihan hyvä ja loput tavarat lahjoitimme Hesylle. 

Kotiin tuli tuliaisena vain yksi Biogroomin shampoopullo (persikka), jonka Sini möi eurolla.

Kirpparin yhteydessä oli agilitykisoja tasatunnein ja osallistuin Honeyn kanssa. Muotoillaan nyt vaikka näin, menestyksemme oli kovin vaatimatonta. Yael osallistui Windyn kanssa melkein yhtä vaatimattomalla menestyksellä. Sitten Sini osallistui Sonicilla ja Yael päätti osallistua Rouskulla  : )

Päivä kului nopeasti tuttuja tavatessa. Kotona mieheni vei kuopuksen kanssa kymmenisen pahvilaatikkoa tavaroita Emmauksen kirpputorille. Sain keittiön kaikki kaapit siivottua ja järjestettyä uuteen uskoon, joten oman mittapuuni mukaan olen ollut tänä viikonloppuna kohtalaisen tehokas.

Olen tyytyväinen pieneen puutarhaani sisällä talven viimojen puhaltaessa ulkona. Kukkaikkuna on kiva ja kukka-akvaariossa kaktukset, mehikasvit ja saintapauliat kukoistavat.

Se alkoi siis siitä, että elämässäni oli kaktuksen mentävä aukko. Tuo aukko oli helppo täyttää, mutta sitten tajusin, ettei meillä ole paikkaa, johon laittaa kaktukset. Niinpä piirustelin miehelleni erilaisia ehdotuksia ja lopulta tuntui, että ajatus oli toteuttamiskelpoinen. Tavoitteena oli kukkateline, joka toimisi "kehyksenä" ikkunalle.

Hieman extempore menimme paremman puoliskoni kanssa rautakauppaan.

Kun haluan rautakaupasta nippelin A, menen myyjän luokse, pyydän nippeliä A, seuraan myyjää, hän ojentaa minulle nippelin A ja lähden kassan kautta kotiin nippelin A kanssa.

Kun parempi puoliskoni menee rautakauppaan, hän muistelee, että nippeleitä A oli vuonna kivi ja keppi valtavan hallin vasemmassa takaosassa. Kuljen kiltisti hänen perässään sinne. Nippelit A eivät ole siellä (josko ovat koskaan olleetkaan). Ehdotan myyjältä kysymistä. Ei. Kyllä ne löytyvät. Ehkä valtavan hallin toisesta päästä oikealta. Kuljen kiltisti perässä. Nippeleitä A ei näy. Katsomme molemmat hyllyrivin ylhäältä alas kahteen kertaan. Ei nippeleitä A. Ehdotan myyjältä kysymistä. Ei. Kyllä ne löytyvät. Paremman puoliskoni silmissä alkaa olemaan maaninen katse. Hän kierähtää toiselle käytävälle, josko ne olisivat siellä. Minä livahdan kysymään myyjältä. Saan nippelin A. Etsin mieheni. Lähdemme kassan kautta kotiin nippelin A kanssa.

Oltuamme neljännesvuosisadan naimisissa, pystyn nopeuttamaan prosessia, mutta en täysin välttämään sitä.

Pääsimme yhteisymmärryksessä kotiin ja herätimme kuopuksen. Kaikki avioliittoa harkitsevat: kannattaa testinä koota yhdessä huonekalu, jossa on kokoamisohjeet. Jos haluaa varmistaa, kestääkö onni hopeahäihin, kannattaa koota yhdessä huonekalu laudanpalasista, jotka vaativat sahaamista ja poraamista.

Mutta lopputulos alla:

Maali ei ole ihan vielä kuivunut, joten kukkani pääsevät hyllyyn vasta huomenna. Tähtäämme kultahäihin ja minulla on uusi sisustusprojekti mielessä. Minkä puusepän maailma onkaan menettänyt minussa : )

Kesä livahti käsistäni työkiireissä, koulutuksissa ja taivas tietää missä.

Mutta nyt syyssateiden myötä katseeni kääntyi yläkertaan ja sen lievästi sanottuna kaaoottiseen olemukseen. Kesän (ja kevään?) aikana kaikki mikä on käsistä irronnut, on työnnetty yläkertaan odottamaan hetkeään. No sitä hetkeä ei ole tullut...

Ennenkuin tällä viikolla. Tarmonpuuskan siivittämänä isot vaatekaappimme löysivät uudet paikat ja sisälmykset purettiin ulos. Ikeasta saimme lisähyllyjä ja tavarat joutuivat suurennuslasin alle. Tarvitsemmeko me TODELLA tuota? Aika usein vastaus oli: EMME.

Niinpä hyllyt ovat nyt kuin sisustuslehden sivuilta : )

Kuvassa pelargonit ovat löytäneet mieheni hyväksynnän saaneen talvehtimispaikan, kuopuksen häädettyä kukkaparkani jalkopäädystään.

Nyt enää kaksi isoa kirjahyllyä = 2 x 25 lokerikkoa, kussakin noin 20 kirjaa... Kolme isoa vaatekaappia ja kaksi pientä kirjahyllyä, sekä lattiasta kattoon oleva pahvilaatikkopino ja toinen vastaava pino muovilaatikoita, kaikki täynnä aarteita... Positiivista, ei tarvitse ensi viikolla miettiä mitä tehdä. Ja nyt on työmäärä arviokin, kolmeen isoon vaatekaappiin meni noin 15 tuntia.

Purettuani akvaarion ja todettuani orkideat liian haastaviksi, siirryin kaktuslinjalle. Nyt 250-litran akvaariossani on muutama mehikasvi, kolme saint pauliaa ja erilaisia kaktuksia.

Perjantaina sain Yaelin innoittamana sisustuspuuskan. Perheen miesväki ei suoranaisesti innostunut, mutta tuli talkoisiin mukaan kuitenkin. Kaappien kätköistä löytyi kypärä ja kuinka ollakaan, juuri kun naureskelimme asialle, ylähyllyltä tippui ruuvimeisseli päähän, niin että kypärä vain kopsahti.

Alakerrasta purettiin kirjahylly atomeiksi ja koottiin sitten yläkerrassa. Kaikki rakkaat kirjani, useampi sata noin varovasti arvioiden, juoksutettiin reippaasti yläkertaan. Huonekalut vaihtoivat paikkaa ja kuopus sai kolmannen näytön käyttöönsä.

Parempi puoliskoni rakensi polun vanhempieni pihalle. Aiemmin polun kohta oli mutavellinä pitkälle kevääseen ja aina sadesäällä. Nyt siinä on laatat ja pihalle pääsee kuivin jaloin.

Keväällä mieleni valtaa aina pesän rakennusvimma. Tähän asti olen hajoittanut seiniä, mutta nyt asunnossamme ei enää ole seiniä hajoitettavaksi. Niinpä pyöritin huonekalujamme ympäri asuntoa. 

Tietääkö kukaan, kuinka paljon rojua ja pölyä asuntoon kertyy? Siis vaikka siivoaisi noin jotenkuten normaalisti. Tavaran määrä on aivan uskomaton. 

Alla esimerkki kotiimme kertyneistä koulukirjoista. Huokaus, minä tarvitsisin sen ikioman kartanon... Pikkuhiljaa olohuone alkoi hahmottumaan rojun alta.

Alla keittiön ja ruokailutilan uusi ilme. Huomaa työhullun kolme läppäriä. Siinä on siis oma läppärini, firman läppärini ja työläppärini. Tehokasta eikö vain, olo on joskus kuin lennonjohtotornissa...

Ja olohuonekin valmistui kaiken sotkun keskeltä, akvaarion viereen tuli kuopukselle oma tila...

Kun ajelimme mökiltä kotiin, ajattelimme piipahtaa Ikeassa, joka on kotimme vieressä. Bicholle lähti mukaan pehmorottia ja itselleni ostin kaikkea pientä mukavaa. Uusi matto löytyi olohuoneeseen ja se piristää nyt mukavasti syksyn pimeyttä.

 

Sain vihdoin agilityruusukkeet kehyksiin (asiasta on puhuttu ja puhuttu vuosia)...

Punaisia ruusukkeita on 46, sinisiä 33 ja keltaisia 25, ruusukkeet ovat agilitykisoista. Oikealla näkyvän kehyksen alanurkassa on muutama SA-ruusuke (olemme tulevaisuudessa ryhdistäytymässä näyttely- ja tokouralla...). Siinä näkyy myös yksi tokoruusuke vuodelta kivi ja keppi, Nooran ollessa ainoa koirani. Osallistuin kisoihin ja voitin  : )

Kuva aamulla anivarhain ja illalla, kun palasin kotiin.

Portaat ovat aika mainiot, mieheni on tehnyt ison työn niiden kanssa. Nyt kun näin miltä ne näyttävät, en tajua, miksi emme tehneet tätä jo viisi tai kymmenen vuotta sitten... Aikaa tähän paloi vain yksi viikonloppu.

Jos ostaa lipaston, mikä on sen looginen seuraus?

No porrasremontti tietysti. Uusi lipasto korostaa ikävästi vanhojen portaitten nuhjaantunutta olemusta. Portaat olivat tietysti sikäli hienot, että ne olivat lähes neitseellisesti alkuperäisessä kunnossaan, jota museovirasto olisi varmasti arvostanut joskus tulevaisuudessa.

70-luvulla arkkitehti oli suuressa inspiraatiossaan päättänyt laittaa ruskean kokolattiamaton portaisiin, ajatellen tietysti lapsi- ja koiraperheiden mukavuutta. Portaat eivät kopise ja pienten jalkojen ja tassujen on pehmeä astua matolle. Ei ole liukas. Uskon vakaasti tuon arkkitehdin olleen perheetön mies, jolla ei ikinä ole ollut ensimmäistäkään lemmikkiä itsellään.

Herra arkkitehti ei varmaan ajatellut, kuinka ihmeessä nuo portaat pidetään puhtaina!!! Koiramme ovat pissanneet (pennut), ripuloineet (Aku) ja oksentaneet (Bicho) portaisiin. En edes halua tietää, mitä asukkaat 30 vuoden aikana ennen meidän sisäänmuuttoamme ovat portaissa touhunneet.

Edellisen asukkaan touhuja ei voi olla täysin noteeraamatta, sillä heidän koiransa potivat jonkinasteista eroahdistusta ja söivät osan portaista ja oven karmeista. Ulko-oven karmit uusittiin, mutta portaat ovat kalutut.

Mutta nyt siis riitti ja päätin tehdä asialle jotain. Haluamani portaat maksavat 3712 euroa (olen kysynyt tarjouksia vuosien varrelta joka puolelta), mutta pankkitili ei taivu unelmieni portaisiin. Siispä orjatyövoiman käyttöön eli perhe mukaan porrastalkoisiin. Oletusarvona: huonommaksi portaat eivät enää voi mennä.

Revimme vanhat matot pois ja kävimme ostamassa hiontakoneen (40 euroa). Ostin maalipesuainetta, maalia, suojamuovia, maalarinteippiä, teloja ja pensseleitä.

Oireet olivat ilmassa jo pitkään, mutta itse asiassa mieheni avasi pandoran lippaan... "Yläkerrassa pitäisi siivota". Kyllä, ehdottomasti, mutta koska tavaraa on enemmän kuin säilytystilaa ja osa tavaroista vielä pakattuna neljän (?) vuoden takaisen vesivahingon jäljiltä, niin ennenkuin voidaan edes puhua siivoamisesta, säilytystilaratkaisut on mietittävä uusiksi.

Niinpä suunnistimme ahtaiden asuntojen sisustussuunnittelun mekkaan eli Ikeaan ja löysimme kuin löysimmekin hyvän lipaston (ja taulukehykset ruusukkeille, vihdoin viiden vuoden pähkäilyn jälkeen). Ikeasta löytyi myös taulusetti maailman seitsemästä ihmeestä, muistuttamaan siitä, mitä kaikkea ihminen voi pykätä pystyyn kun oikein innostuu.

Mikään ei piristä avioliittoa ja perjantai-iltaa työpäivän jälkeen niin hyvin kuin monimutkaisen huonekalun kasaaminen. Ensin paketti (painaa tonnin ja on hankalan muotoinen), pitää saada autoon, minne se ei terveen järjen mukaan mahdu. Mutta mahtuu kuin mahtuukin kun kunnolla mahdutetaan.

Sitten avataan paketit ja pussillinen ruuveja, muttereita ja osasia, joita et edes halua tunnistaa. Pyöritellään laudan palasia ja aletaan koota niitä olohuoneen lattialla, missä ei terveen järjen mukaan ole tilaa rakennella isoja lipastoja. Pidetään hökötystä pystyssä sormilla ja varpailla, jotta toinen saa ruuvin kiinni lautaan, joka on koko ajan sentin vinossa johonkin suuntaan.

Viime metreillä huomataan, että lauta A onkin väärinpäin lipastossa, josta tietysti Murphyn lain mukaan seuraa katastrofi, ellei siis vain tyydy säilyttämään tavaroitaan nätisti lautakasan päällä.

Mistä seuraa, että seuraavana päivänä suunnistetaan rautakauppaan, korjataan vahingot ja ostetaan lohdutukseksi heräteostoksia, kuten mm. uusi matto eteiseen, vanha kun oli ihastuttavien trimmausvieraiden hätäpissojen tyyssija. Vink vink, älkää hyvät ihmiset laittako sisään tultuanne Mustianne lattialle ja sirkuttako koirilleni:"Oi kuinka suloisia, voiko Musti leikkiä niiden kanssa?" Totuus valkenee, kun hullu apinalauma hyökkää Mustiparan kimppuun ja hätäpissat ovat eteisen matollani. Mutta nyt siis vanha matto on roskiksessa ja uusi valmiina odottamaan vieraita.

Ne joilla koti on aina kaunis ja järjestyksessä, voivat hyvin hypätä tämän jutun yli. Jääkää käsitykseen, että meilläkin vallitsee järjestys kodissamme; Fengshuin qi (chi) virtaa vapaasti törmäämättä esteisiin matkalla eteisestä kotimme syvimpiin nurkkiin.

Mutta te muut kuolevaiset, joilla epäjärjestys hiipii asunnon nurkkiin huomaamatta, niin tässä vinkki. Tuo TV-taso, jonka pitäisi olla kotimme kaunistus ja silmänilo, on valitettavasti yleensä minun ja tyttäreni "tärkeiden" paperien, lehtien ja tavaroiden väliaikainen säilytyspaikka. Taso, johon olohuoneen pöydältä lykätään tavarat "hetkeksi" odottamaan käsittelyä, paperit kuten laskut, joita ei saa hukata. Perheen miespuoliset jäsenet nousevat kapinaan, kun TV ruudun tekstit eivät enää näy. Syy, miksi tasolle on noussut kuin luonnostaan kaksi erillistä paperivuorta pienen paperitasangon kumpuineen ollessa siinä välissä...

Pari päivää sitten sain ahaa-elämyksen Ikean mainoksia katsellessani. Tuon paperivuoren voi kätevästi kätkeä laatikoihin. Paperit ovat edelleen käden ulottuvilla, mutta piilossa katseilta. Eilen kävimme Ikeassa ja katso ihmettä: ei papereita levällään: vasen laatikko on tyttäreni, oikea minun.

Lueskelin Pirkkaa ja silmiin osui NiksiPirkka.

1) Tuorekurkku ei kuiva jääkaapissa, kun suojaat sen pään tuttipullon korkilla!  (Mitä?)

2) Kertakäyttöinen suihkumyssy on hyvä suoja ruoka-astialle. (Hmm...) Myssyn voi pestä vaikka tiskikoneessa ja käyttää monta kertaa uudelleen. (Mitäh?)

3) Lojuuko kesähattusi talven hyllyllä? Käytä hattua lampunvarjostimena! Oma hattuni on ylösalaisin kattolampussa. (Jaahas, mitenkäs muu sisustus? Pitkiä kalsareitahan voisi käyttää verhoina kesällä... Se toisikin pikantin sävyn olohuoneeseemme.)

4) Kun pidät pipoa myös sisällä, voit laskea asunnon lämpötilaa ainakin yhdellä asteella. Kokeiltu on. (Jos pitää takin ja toppahousut, voi laskea lämpötilaa vielä hieman enemmänkin. Tosin niksi ei ole uusi, kiinalaiset pitävät ulkovaatteita sisällä talvella, kymmenessä asteessa pärjää aivan mainiosti.)

Jos tulee mieleen hyviä niksejä muidenkin arkea ilahduttamaan, niin ne voi lähettää näppärästi netin kautta. Tuon linkin takaa löytyy melko ehtymätön varasto toinen toistaan näppärämpiä niksejä.

Vanhojen vuodevaatteiden keräyslaatikot myymälöissä 1.–28.2.2009 
 
Suomalaisten vuodevaatteiden vaihtoa sekä avunantoa vauhdittaakseen Finlayson ja Pelastusarmeija auttavat kierrättämään vuodetekstiilejä, peitteitä ja tyynyjä 1.-28.2.2009.  Kampanja-aikana Finlayson-myymälöissä, Kodin Ykkösissä, Sokoksissa, Prismoissa, K- Citymarketeissa, Euromarketeissa ja Halpa-Halli- myymälöissä on keräyslaatikot, joihin voi tuoda puhtaita käytettyjä tai käyttämättömiä vuodevaatteitaan. Lähimmän keräyspisteen voi katsoa helposti netistä osoitteesta www.finlayson.fi. Pelastusarmeija toimittaa keräyslaatikoihin tuodut vuodevaatteet suomalaisille apua tarvitseville.

”Pelastusarmeijan kierrätystoiminnalla on pitkä historia Suomessa. Yli 100-vuotinen patakeräystoiminta on kaikille suomalaisille tuttu. Kierrätys ja ympäristöasiat, sekä lähimmäisistä välittäminen ovat suomalaisille entistä lähempänä sydäntä. Olemme olleet erittäin iloisia yhteistyöstä Finlaysonin kanssa ja haluamme välittää suuret kiitokset Suomen kansalle: keräyspisteisiin tuodut siistit vuodevaatteet ovat mahdollistaneet monille lämpimän yön”, kertoo Pelastusarmeijan avustava sosiaalisihteeri Gun-Viv Glad-Jungner.  
 
”Finlayson haluaa jatkaa suomalaisten hyvän unen asiantuntijana tarjoamalla entistä laadukkaampia kotimaisia vuodevaatteita erilaisille nukkujille. Familonin peitteet ja tyynyt sekä Finlaysonin vuodetekstiilit ja vuoteet sopivat myös allergisille. Olemme tehneet jatkuvaa
yhteistyötä Allergia- ja Astmaliiton kanssa jo vuodesta 1996 ja olemme nykyaikaisten, terveellisten ja ympäristömyötäisten materiaalien käytössä edelläkävijä Suomessa. Tuuletus-kampanjan avulla tarjoamme suomalaisille luontevan mahdollisuuden vaihtaa omat käytössä kuluneet vuodevaatteet uusiin ja auttaa samalla niitä, jotka ovat elämässään avun tarpeessa”, toteaa Finlaysonin myyntipäällikkö Jaana Salmi.

Lähde

Voisin kutsua itseäni muuton ammattilaiseksi. Lapsuudessani muutin kaksi kertaa ennen kouluikää ja muistan ensimmäisen muuttoni siitä, että menin ulos leikkimään ja kun piti palata sisälle, en muistanut, missä koti oli. Olin silloin 5-vuotias. Itku meinasi tulla ja ystävällinen naapurintäti tuli avuksi: "Mikä sinun sukunimesi on? Katsomme rapusta missä kerroksessa asut." Kysymys sai minut täysin mykäksi. Tiesin sukunimeni vanhassa osoitteessa, mutta en ollut kysynyt äidiltäni, mitä uuden oven postiluukussa luki. En tiennyt mikä minun sukunimeni oli uudessa paikassa. Vastasin totuudenmukaisesti, etten tiennyt sukunimeäni.

Sen jälkeen muutot eivät ole traumatisoineet minua. Ennen naimisiinmenoani muutin kymmenen kertaa kotoa lähdettyäni ja naimisiinmenoni jälkeen olen muuttanut kuusi kertaa. Lasten kanssa olen pitänyt huolta siitä, että kaikki ovat tienneet sukunimensä muutosta huolimatta.

Jotta muutto ei olisi elämää suurempi kaaos, se kannattaa suunnitella huolellisesti.

1) Sähkö, puhelinliittymät, kotivakuutus, muuttoilmoitukset.
2) Riittävästi jätesäkkejä sekä pahvilaatikoita, joihin voi kirjoittaa paksulla tussilla sisällöt (laatikoita joutuu usein purkamaan, kun jotain tavaraa kaipaakin kesken kaiken).
3) Laatikoihin pakataan loogisesti sisällöt (astiat, liinavaatteet, vaatteet, kengät). Muista kirjoittaa muuttomiehiä varten selvästi, mihin huoneeseen laatikko on menossa: keittiö, olohuone, makuuhuone, varasto, jne.
4) Tehokas lajittelu pakkausvaiheessa: roskiin, kierrätykseen, mukaan lähtevät tavarat.
5) Uuden asunnon pohjapiirros isompaan mittakaavaan ja huonekalut mittakaavassa paperille (mitkä huonekalut sopivat uuteen asuntoon, tarvitaanko uusia huonekaluja).
6) Uuden asunnon siivous + lattioiden vahaus ennen tavaroiden sisään kantamista.
7) Sisään muutettaessa, yksi huone / nurkka varastoksi laatikoille. Kaikille pedataan sängyt ensisijassa. Varmistetaan, että muuttoporukalla on sohvat / tuolit, joissa istua. Lapsille yksi lapsiystävällinen nurkkaus = murrosikäisille toimiva tietokone johonkin nurkkaan.
8) Ensiavuksi riittävästi naposteltavaa ja suolaista syötävää tarjolle. Pakkaseen pari pizzaa. Limua riittävästi, se nostaa nopeasti verensokeria hetkellisen ärtymyksen hetkellä.
9) Varmista, että kylpyhuoneessa on saippuaa, pyyhkeitä ja vessapaperia.
10) Mobilisoi joku miespuolinen Pelle Peloton hoitamaan muuton aikana pesukoneen ja astiapesukoneen kytkennät, langattoman verkon viritys tietokoneelle, television viritys, jne.

Nauti uudesta kodistasi.

Televisiossa on pyörinyt uusintoja sarjasta "Kyllä Jeeves hoitaa" ja olen katsellut jaksoja mietteliäänä. Oi niitä, joilla on oma hovimestari, joka hoitaa kaiken näppärästi ja tyylikäästi. Puhumattakaan puutarhurista, kokista ja sisäköstä. Joskus olen myös miettinyt, onko meitä länsimaisia naisia höynäytetty pahemman kerran, kun vapautemme tarkoittaa pitkiä työpäiviä, perheen ja kodin hoidon yhdistämistä.

Kun mummini sairastui Alzheimeriin, kädet ja aika tuntuivat loppuvan kesken arjen pyöritämisessä. Kaiken keskellä mietimme perheen kesken usein, miten muut ihmiset selviävät arjesta, kun meillä tuntuu päivät loppuvan kesken viikossa.

Älkää käsittäkö väärin, olin itse kotona lasten kanssa kymmenisen vuotta ja nautin kotiäidin roolistani. Minä pidän siivoamisesta, remonteista, puutarhan hoidosta ja hoivaamisesta noin yleisesti. Minusta työ on vain pahasti aliarvostettua, ns. näkymätöntä työtä, jonka oletetaan hoituvan kaiken muun ohessa.

Nyt tyttöni perusti oman toiminimen, jonka alla hän pyörittää kodinhoitopalveluita.

Perjantaina kävimme Yaelin kanssa ostamassa uudet lamput olohuoneeseen. Meillä oli vesivahinko kolmisen vuotta sitten ja laitoimme "väliaikaisesti" keittiön tarpeettomat lamput olohuoneen kattoon. Mutta nyt oli ehdottomasti aika jo hankkia olohuoneeseen olohuoneen lamput.

Koska majamme on kovin pieni ja matala, kaunis kattolamppuni roikkuu kovin matalalla. Nyt kodissamme voivat huoletta kulkea kaikki alle 170 senttiset ihmiset (= lue minä ja tyttöni). Kun mieheni ja Daniel testasivat kulkemista, tyttöni meinasi kuolla nauruun ja totesi kotimme olevan ihan täydellinen hobiteille. Olkoon siis niin, tervetuloa hobitit kylään, muut kumartakaa.

Hobitti vaikutelma vahvistui, kun kävimme mieheni kanssa lapsuuden ystäväni luona kylässä lauantaina. Heillä oli niin iso ja kaunis koti, joka valmistui nyt loppukeväästä. Tyylikäs viimeistä piirtoa myöten. Olen toki ennenkin nähnyt isoja asuntoja, mutta niistä usein puuttuu kodikkuus. Ystäväni koti oli hieno, tilava ja ehdottomasti kodikas. Kateellinen? Hmmm, yritän lohduttaa itseäni sillä, että minun ja tyttäreni tavaran keruu vimmalla tuokin koti oli pian täynnä jyrsijöitä, akvaarioita, koiria, kirjapinoja, trimmausvälineitä, treenivälineitä jne. Se ei enää näyttäisi sisustuslehden etusivun kuvalta, kuten nyt. Itse asiassa kun kävimme valtavassa autotallissa, näin siinä vain sisätila agilityradan... Tyylikäs, iso ja aivan uskomaton lattialämmityksellä varustettu lasitettu terassi olisi minun käsissäni pian täynnä kukkaruukkuja, multasäkkejä ja kastelukannuja, joiden yli ihmiset joutuisivat kömpimään...

Koska omassa hobittikodissani on huomattavasti vähemmän tilaa, päätin kuitenkin itseäni piristääkseni järjestää huonekasvini uusiksi... Harjoittelen siis pienellä pinta-alalla, josko saisin edes yhden kulman kämpästäni pysymään siistinä.

Kuva Ämmässuon kaatopaikalta...

Seinät on maalattu, kaikilla on sängyt kunnossa, kaikki kaapit ja hyllyt ovat paikoillaan, kuntopyörä on löytänyt uuden paikan. Kaikki elektroniikka on kytketty ja johtovyyhtien sijoituksesta on päästy yksimielisyyteen. Taulut ovat seinillä. Tärkeimmät tavarat ovat kaapeissa. Lattiat ja seinät on pesty. Puhtaat matot ovat lattioilla. Verhot ommeltu, silitetty ja ripustettu seinille.

Kun eilen illalla sain kaksi huopaista koiraa trimmattua, oma sänky tuntui uskomattoman hyvältä vaihtoehdolta : )

Mutta nyt uusi päivä ja uudet kujeet. Kohta lastaamme peräkärryn, jotta saamme vietyä roskat kaatopaikalle ja sitten...

Sitten lähdemme hakemaan pionia ja kolmea rhodoa ja pääsen istuttamaan kasveja mökille. Ulkona paistaa aurinko ja kesä näyttää taas kesältä.

Mieheni kysyi varovasti mitä teemme huomenna ja vastaus on: "Emme mitään!". Loma on virallisesti julistettu alkaneeksi.

Eilen oli pieniä kriisipisteitä johtuen lauseista: " Olisikohan tuo kaappi sittenkin parempi tuolla vastakkaisella seinällä...", mutta lopulta kaikki huonekalut ja kaapit löysivät paikkansa ja jokaisella on sänky pedattuna puhtain lakanoin.

Saimme (lue mieheni sai) seinän maalattua.

Nyt suurin haaste on siivota vaatekaappi, jonne on heitetty kaikki ylimääräinen tavara "pois tieltä". Jostain suunnasta vuorta on alettava kaivaa "lapiollinen kerrallaan". Jos olen todella tehokas, saan ehkä tavarat kaappeihin tänään. Älkää kysykö, miltä alakerta näyttää.

Taulut ja seinähyllyt pitäisi myös saada seinille...

Kun olimme nuoria, muutimme avioliiton ensimmäisen viidentoista vuoden aikana kahdeksan kertaa. Muutto tähän asuntoon oli yhdeksäs muuttomme ja olemme viihtyneet täällä jo kahdeksan vuotta. Olen kompensoinut "vierivä kivi ei sammaloidu"-syndroomaani tekemällä pientä pintaremonttia kerran vuodessa tai kahdessa.

Mieheni unelmaloma jatkuu. Lauantaina minusta alkoi tuntua, että kotimme kaipaa pientä piristystä. Yläkerta oli sotkuinen ja esikoiseni sänky oli edelleen siellä. Koska pikkuiseni on jo mennyt kihloihin, oletin, että on turvallista siirtää tyhjä sänky pois tilaa viemästä.

Kun katselin ympärilleni, niin seinän värikin tuntui väärältä... Romua lojui enemmän kuin lääkäri määräsi joka puolella...

Niinpä otin paperia ja kynän, piirsin yläkerran pohjapiirroksen paperille ja irtopaloina leikkelin paperista  mittasuhteessa kaikki huonekalut (jotkut muistavat vielä paperinukke ajat). Sitten vain hurjaa huonekalujen pyöritystä ympäri paperia. Minusta tuntuu, että mieheni luovutti suunilleen silloin haaveensa leppoisesta loman alusta.

Ensin siivosin tyttöni huoneen. Tyhjensin vaatekaapin (kaksiosainen, peiliovilla) ja siirsin sen toiselle seinälle. Hän sai ison lipaston ja sinisen värin sisustukseen. Hän menetti kirjahyllyn. Seinälle ilmestyi vanha juliste, jossa on yksisarvinen.

Tyttöni oli Rauman juhannus festareilla, jotka tosin pidettiin Porissa... Mieheni järkyttyi sanattomaksi ajatuksesta, että Yael lähtee festareille, mutta järkytystä lievensi se, että Yael ei nukkunut teltassa, vaan parin sadan neliön hulppeassa talossa kaverinsa serkun luona. Lisäksi yritämme muistaa, että hän on ensi kuussa jo 19-vuotias. Perjantaina soittelimme usein hänelle pitkin iltaa, kunnes vakuutuimme siitä, että hän on hengissä. Viimeinen soitto tuli, kun hän oli turvallisesti taksissa kohti majapaikkaansa. Lauantaina oli vuorossa sukulaisvierailuja.

Eilinen meni käytännössä maalia ostaessa ja täsmäiskun tekemisessä Ikeaan, josta ostin verhoja ym. ah niin ihanaa sisustuskrääsää. Ikea on juuri oikea paikka sisustuskärpäsen iskiessä. Sitten purimme meidän makuuhuoneemme ja maalasimme seinän. Älkää kysykö, mikä väri on, ennen seinä oli sininen, mutta nyt tunsin, että haluan okran värisen seinän. Väri näytti alussa, hmm, mielenkiintoiselta seinällä, mutta yön yli nukuttuani olen ihan tyytyväinen. Puolet makuuhuoneestamme on siis maalattu, puolet odottaa vielä vaatekaappien purkamista ja maalausta.

Poikani huone on myös purettu atomeihin mukaanlukien hänen sänkynsä, joka seisoo nyt pystyasennossa. Ainoa syy, miksi hän ei ole tehnyt kapinaa, on se, että ensimmäinen mitä tein, oli hänen tietokonepöytänsä virittäminen uuteen paikkaan huoneessa ja netin toiminnan varmistaminen. Ilmeisesti hän ei välitä, vaikka joutuu kiipeämään tavararöykkiöiden yli koneelleen. Yön hän nukkui alakerrassa ja esitti juuri ylös kömpiessään vienon toivomuksen sängyn takaisin saamisesta ensi yöksi.

Keskiviikoksi meillä on varattu peräkärry, joten se on deadline kaatopaikalle menevän isomman tavaran lajittelussa.

Mimmi on lähdössä tänään uuteen kotiin, tyttöni vie Mimmin Tampereelle kahdeksi, jossa treffaa uuden perheen Särkänniemessä. Perhe on ajellut sinne Kemijärveltä lapsineen ja he jatkavat sitten matkaa kotiin. Tyttöni pyörähtää hetken Särkänniemessä kaverinsa kanssa ja ehtii (toivottavasti) treeneihin ajoissa kuudeksi, sillä en pärjää yksin Vekoran arkitottiksen kanssa (liikaa ihmisiä, tarvitsen apuohjaajan).

Muistatteko mainoksen? Tosielämässä en ole vielä nähnyt puhdistusainetta joka räjäyttää lian pois, mutta hyvillä siivousvälineillä yhdistettynä raakaan lihasvoimaan, lika kyllä poistuu tullakseen sitten taas ajan kanssa takaisin.

Lapsukaiseni eivät ole koskaan oikein sisäistäneet siivouksen jaloa luonnetta, vaan keskittyneet tosiasiaan, että miksi siivota, kun lika ja sotku kuitenkin palaavat. Jotta kullanmurujani ei syytettäisi uusavuttomiksi, on hyvä käydä läpi siivouksen saloja.

1. Ikkunoiden pesu. Vaikka esikoiseni on asunut jo reilun vuoden omillaan, hänelle tuli yllätyksenä, että ikkunoita on pestävä. Niinpä selvittelimme ikkunanpesun salaisuuksia (vati, vettä, astianpesuainetta, rättejä, kahva ikkunan avaamiseen, karmien pesu, jne) sekä terminologiaa (rainut ja miten ne nähdään auringon valoa vasten).

2. Lattioiden vahaus. Testikysymyksiä: Kumman huoneen lattia on vahattu, vasemman vai oikean? Kummasta lattiasta lähtee lika irti helpommin, pyyhkäisemällä, lähes kuin mainoksissa? Onko lattia helpompi vahata kun asunto on tyhjä vai siirtää huonekalut huoneen puolelta toiselle?

3. Hella. Koska olet viimeksi siirtänyt hellasi pois paikoiltaan (siinä on pyörät alla) ja tutkinut sen sivut & lattian sen alla? a) En koskaan 0 pistettä b) Voiko hellaa siirtää 0 pistettä c) Mitä? 0 pistettä d) Kaikki muut vastaukset 1-5 pistettä. Bonuspisteitä siitä, että tietää hellan nappuloiden olevan irrotettavia.

Ps. Muistitko jääkaapin alusen?...

Esikoiseni on muuttamassa Vantaalta Espooseen ja olen asiasta todella tyytyväinen. Eihän Vantaa nyt maapallon toisella puolella ole, mutta kaukana kuitenkin.

Uusi asunto on HOASin niinkuin entinenkin, mutta minusta todella viihtyisä. Huoneet on suurehkot ja valoisat. Asunnossa minun mielestäni mukavinta on näkymä olohuoneesta oman pienen pihan kautta suoraan metsään. Kulkuyhteydet ja palvelut ovat ihan käden ulottuvilla.

Asunto näyttää suunnilleen tuolta, vaikka oikeanpuoleinen kuva on vähän vinossa. Ulko-ovelta katsottuna vasemmalla on kaksi makuuhuonetta, edessä on kylpyhuone ja oikealle avautuu avokeittiö ja olohuone.

Tänään poikani ja hänen tyttöystävänsä pakkasivat Vantaalla. Minä ja tyttäreni siivosimme uudessa asunnossa, joka oli kyllä hämmästyttävän siisti, paljon siistimpi kuin Vantaan asunto sisään muutettaessa. Huomenna on edessä lattioiden vahaus, sunnuntaina muutto. Ei siis vapaa-ajan ongelmia viikonloppuna.

Taloyhtiömme päätti tehdä alakertoihin ovi- ja ikkunaremontin. Alakerran ikkunat olivat paremmassa kunnossa kuin yläkerran ikkunat, joissa oli pari vuotta sitten aivan lahot puitteet. Ne vaihdettiin toissa vuonna. Niinkuin monissa 70-luvun taloissa, tässäkin on ollut paljon rakennusvirheitä. Esim. kylpyhuoneissa ei ollut vesieristystä laattojen alla laisinkaan. Mutta pikkuhiljaa asunto alkaa olla peruskorjattu.

Ulko-ovi sai uuden ulkomuodon, pellitykset vielä puuttuvat, samoin kuin lukko (syy miksi istun täällä sisällä, odottelen lukkoseppää). Ulko-oven karmit ja kynnyksen (samoin kuin portaamme) oli edellistä edellisen asukkaan koirat syöneet monta senttiä alkuperäisiä solakammiksi.