Olen melko tyytyväinen takapihaan. Tiheät vierailut Plantagenissa ovat saaneet takapihani kukoistamaan. Pelargoniat, petuniat ja verenpisarat kukkivat.

Uusimmat löytöni tarjoustiskiltä olivat köynnökset (a' 2 eur). Ostin kaksi sinistä aitoelämänlankaa, kaksi mustasilmäsusannaa, päivänsinen ja keisarinkierron. Saa nähdä, saanko keisarinkierron kukkimaan...

Pihamme yllä on selkeästi kuumailmapallojen reitti, niitä näkyy päivittäin.

Löysin sievän uuden Fuchsian, siinä on pienet kukat. Unikko alkoi kukinnan huolimatta kylmästä ja sateisesta säästä.

Äitini osti Yaelin parvekkeelle miniomenapuun, jonka kävimme hakemassa. Samalla kiertelin äitini pihaa ja siellä kukki ja kukoisti orvokit, pionit ja alppiruusut. 

Huomaa seinällä iso viiniköynnös...

En voinut vastustaa kiusausta, vaan tilasin itselleni kruunutikankontin.

Kasvi oli reissussa hieman rähjääntynyt (tilasin netistä), mutta hengissä kuitenkin.

"Muodostaa vuosien kuluessa monia kymmeniä kukkia käsittävän jopa 90 cm korkean kasvuston. Kukinta alkukesällä."

Keskustelua tikankonteista

Ulkona on viileää, noin 12 astetta päivisin ja tuulee, mutta nyt on etupihakin alkanut kukkimaan. Tulppaanit ovat nousseet ja kukkivat kivasti.

Etupihalla on verenpisarani, verenpisaroissa on kyllä sitä jotain... Melkein ostin tänään uuden (puna-valkoisen), mutta sitten iski pihiys, enkä viitsinyt maksaa siitä viittä euroa.

Mutta katsokaapa naapurin tulppaaneja...

Plantagenin mainos hyppäsi silmilleni ja aamupäivän arvoin itseni kanssa, mennäkkö vai eikö mennä. Mutta nenä näytti kummasti Plantagenin suuntaan kun istuin auton ratissa, eihän siellä piipahtamisesta mitään haittaakaan olisi...

Jonot ulottuivat pitkälle kadulle, hitaasti mutta varmasti pääsin täpötäydelle parkkipaikalle ja sain autoni parkkiin. Jotkut muutkin olivat saaneet loistavan idean piipahtaa Plantagenissa eli minua rauhoittava tieto, en ollut ainut höyrähtänyt.

Täysillä käytävillä etenin hitaasti mutta varmasti kohti kärhöjä ummistaen silmäni kaikelta muulta. Sitten sain kaksi rullakkoa eteeni, missä oli merkintä Klematis 2,95. Rullakoissa oli tasan 8 kärhöä, joista kaksi sinistä kuollutta.

Tuijotin niitä toivoen niiden heräävän henkiin, monistuvan ja vaihtavan väriä. Kuulin toisella korvalla muiden asiakkaiden päivittelyä ja ohimenevien myyjien hihaan takertumista: "ovatko tuossa TODELLA kaikki kärhöt". Myyjät kohauttelivat olkapäitään, yksi nuori poika kävi varastosta tarkistamassa: "kyllä, siinä olivat kaikki heidän kärhönsä".

Poimin ensin yhden kärhön käteeni "Madame le Coultre", pyörittelin sitä mietteliäänä, siinä pihisi henki paljon paremmin kuin sinisissä kohtalotovereissaan ja itse asiassa valkoinen ei ole niin paha väri. Kukkakin näytti ihan sievältä. Laitoin sen kärryyn. Sitten poimin hyllystä toisen, kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen. Kaikki olivat hengissä. Huomasin, että kolme oli "Madame le Coultre", mutta kolme oli "Miss Bateman". Vanhempi rouva huomasi mietteliään ilmeeni ja kertoi itsellään olevan juuri noita kärhöjä, ne viihtyvät hyvin ja kukkivat runsaasti.

Paluumatkalla kassalle täysien käytävien läpi, mukaani hyppäsi kolme vaaleanpunaista petuniaa ja kolme ahkeraliisaa. Ne päätyivät pihalle tulppaanien kavereiksi.

Takapihalla sain viherpeukalosyndrooman (=ei osaa lopettaa mullassa möyrimistä) ja istutin samalla vauhdilla vanhat orvokit amppeleihin.

Etupiha on pohjoiseen ja huomattavasti viluisempi kuin takapiha. Mutta sipulikukista narsissit kukkivat jo, tulppaanit ovat nupuillaan.

Ostin sipulikukille kavereiksi sinisiä orvokkeja.

Varaston edessä olevaan penkkiin laitoin keltaisia ja oransseja orvokkeja.

Järjestyksessä takapihan penkkejä, vallalla tulppaanit ja orvokit...

Ja lopuksi kuva pihan ovelta...

Piipahdin Plantagenissa vain kuullakseni myyjätyttösen valistavan minua, ettei orvokkeja enää ole, sillä niiden sesonki on ohi. Mitä??? Siis heillä on vain ahkeraliisoja ym. kukkia, jotka eivät taatusti vielä Suomessa (edes etelä-Suomessa) mukaan tarkene ulkona. Vähän kuin vaatekaupat, jotka ovat siirtyneet uimapukujen myyntiin, vaikka ulkona on öisin vielä pakkasta ja päivisin tuuli puhaltaa niin, että sukat pyörivät jalassa. Mutta siis, Plantagenissa on kesä, kun me muut vielä elämme kevättä...

No, onneksi autossa on ratti, joten suuntasin K-raudan ja Anttilan puutarhaosastoille. Heillä orvokkisesonki oli ihan vielä kohdillaan.

Etupihalla kukkii useammassa laatikossa tulppaaneja ja tänä kevään yhdessä laatikossa on yhtä väriä, joka on selkeä parannus viime kesään. Jos viitsisin, hakisin reilusti orvokkeja tuomaan tasaista väriä tulppaanien juurelle. En taida vielä uskaltaa istuttaa pelargoneja ulos. Toistaiseksi kannan niitä sisään öisin ja ulos aamuisin.

Etupihalla (pohjoinen) vallitsee vielä hieman takatalvi. Pari viluisen näköista kevätesikkoa ja vuorenkilpeä aloittelevat kukintaa.

Etupihalla olen aika tyytyväinen keltaiseen penkkiin. Toisella puolella penkkiä idänsinililjat kukkivat runsaasti.

Takapihalla keltainen penkki kukkii, mutta muissa penkeissä punaiset tulppaanit ovat valmiina puhkeamaan kukkaan.

Heikkotahtoisille ei ole hyväksi piipahdella Plantagenissa. Aamulla, kun piti tehdä veroilmoituksia, päätin soittaa äidilleni ja kysäistä, haluaisiko hän piipahtaa Plantagenissa? No arvatkaapa, halusiko? Kyllä. Voitte myös arvata, onko veroilmoitukset tehty? Ei.

Mukaan lähti pelargoniota 8 kappaletta, tumman- ja vaaleanpunaisen eri sävyjä. Löysin monivuotisen punaisen orvokin ja 2 kappaletta jaloritarinkannuksia perennatarjouspuolelta.

Mutta päivääni ilahdutti erityisesti verenpisara... Ensimmäinen kuva on otettu ulkona, toinen sisällä.

Se mitä lähdin hakemaan, oli kuitenkin orvokit. Ne olivat tarjouksessa, 10 kpl elämää edullisemmin hinnoin. Ostin niitä 30 kappaletta, joka tuntui ostaessa paljolta, mutta kun istutin ne ulos laatikoihin ja ruukkuihin, ei niitä ollutkaan niin paljon...

Pihalla kukkivat sipulikukat, etupihan lämpimimmässä penkissä kukkivat jo narsissit ja tulppaanit.

Kukkasipulit ovat alkaneet kukkia. Aika kivoja ovat keltaiset krookukset.

Aamulla kun lähdin töihin, oli -6 astetta ja nyt on siis toukokuu jo tulossa.  Epäreilua, kylmää, miksi kevät ei jo tule???

Lämpimällä seinustalla olevassa penkissä ovat jotkut sipulit nousseet...

Eilen tuli lunta ja nyt on viikon verran öisin ollut pakkasia. Eivätkä lämpötilat päivisinkään kovin kummoisia ole, napakka tuuli saa kietoutumaan tiukasti takin sisälle.

Neitoperhonen piipahti takapihallamme, kevät tuntuu todella tulevan aimo harppauksin.

Kevät etenee harppauksin ja takapihalla kukkivat sinivuokot talon seinustalla lattialautojen välissä, mistä ne ovat siihen ilmestyneet???

Aloitin istutusten ulos ja sisään roudaamisen. Takapihalla on päivisin selvästi yli 10 astetta lämmintä päivällä. Lumet ovat sulaneet takapihalta.

Lähes tasan vuosi sitten aloin pitää blogia, kävijöitä on vuodessa ollut hieman yli 30000 eli vajaa 100 päivässä.

Huomasin, että kevät on hieman myöhässä viime vuoteen verrattuna, silloinkin lumikellot kukkivat etupihalla, mutta kevät oli pidemmällä.

Takapihalla on vielä lunta, mutta sipulikukat punkevat jo hyvällä vauhdilla ylös.

Vihdoin sain siemenet pois jääkaapista, saa nähdä, lähtevätkö ne itämään.

Tarhakylmäkukka
Alppiruusu
Sinivaleunikko
Rantakukka (viime vuoden pussin pohjat)
Arovuokko

Toin mökiltä pois siellä talvehtimassa olleet kesäkukat.

Kevät tulee kohisten ja sain vierailtani esikkoja. Yael otti kuvan ikkunastaan muistoksi itselleen aikoen tehdä siitä julisteen, kuvassa pihlajapuumme on sinistä taivasta vasten.

Etupihan puolella jääkentät sulavat avustettuina lupaavalla vauhdilla. Lumivuoren alla ruusupenkkini.

Kylmäkäsittelyssä olevat siemenet olivat jäätyneet jääkaapissa, siirsin ne vihanneslaatikkoon. Katsotaan tokenevatko.

Yksittäisistutin (onko tuo sana?) tähän mennessä kylvämäni siemenet, jotka ovat nousseet taimelle.

34 kpl koristetupakkaa, lila
40 kpl koristetupakkaa, valkoinen
4 isoa ruukkua valkoista koristetupakkaa (useampi taimi yhdessä, laiskuus iski)
15 kpl ahkeraliisaa
42 kpl miniorvokkia 'Ruby'
6 isoa ruukkua miniorvokki Rubya (useampi taimi yhdessä, laiskuus iski)
6 kpl kanariankrassia

Niin ne siemenet vain kasvavat. Ostin tänään multaa ja pikkupurkkeja, nyt sitten vain istuttamaan = missä inspiraatio?

Aamu alkoi laiskasti, heräsin, käytin koirat, söimme mieheni kanssa aamiaisen ja menimme takaisin nukkumaan. Yael lähti partioleirille kahdeksalta, kuopukseni ei herännyt laisinkaan aamunkoittoon.

Mutta herättyäni toiseen kertaan auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta, otin käteeni äidiltä lainaamani Arto Kasvin puutarhakirjan. Itse pidin kirjasta, se oli tyyliä "kädestä pitäen", "gardening for dummies". Extra plussaa siitä, että sen on kirjoittanut suomalainen Suomen oloihin.

Kirja lähtee liikkeelle keväästä ja esittelee helppoja kasveja, joiden kanssa ei voi epäonnistua. Innostus kasvaa kasvi kasvilta ja tulee olo, että noinhan minäkin onnistun! Suosittelen kaikille niille, jotka epäilevät kykyjään luoda puutarha kukoistavin kasvein.

Kirjassa oli kattava ja selkeä luku taimikasvatuksesta ja kylmäkäsittelystä. Lisäksi minua kiinnosti luku katteista, sillä mökillä ei kukaan ole kastelemassa kukkia.

Kolmannen polven kaupunkilaiselle kirjan luku pihan vihollisista eli myyristä oli ehkä hieman liian (en keksi sopivaa sanaa). Lyhyesti rotanloukku myyrän käytävään ja niks naks, myyrät pois. Minusta ei taida olla siihen... Etenkin kun Arno Kasvi mainitsi myyrien olevan marsumaisia... (Kuvassa Ikeasta koirillemme eilen ostetut kaksi rottaa, joita ei saanut nimetä Villen rakkaan rottamme mukaan, vaan ne ristittiin Kalleksi.)

Aamulla oli Hesarissa juttu matalan profiilin virkamiehestä eli kanivirkamiehestä. Kyllä, Hesaan on nimetty kaupungin toimesta täysipäiväinen työntekijä miettimään kaniongelmaa, arvio 7000 kania Hesassa. Virkamiehen ennuste on, että kohta vastaavat virat ovat avoinna myös Espoossa ja Vantaalla.

Kaniongelma Hesassa on sama kuin myyräongelma mökillä. Virkamiehen sanoin:" Kanit herättävät aina paljon tunteita kaupunkilaisissa". Ne ovat sööttejä ja onhan niilläkin perheet... Kuka on lukenut Ruohometsän kansan? "Kerro tarina, Voikukka!”, pyytävät kaniinit lojuessaan huolettomina lämpimällä nurmella maha täynnä ruohoa. Voikukka jyrsii ruohonkortensa loppuun, loikkii aurinkoisempaan paikkaan ja aloittaa kertojamestarin ottein: ”Oli kerran aika jolloin kaniineilla ei ollut lainkaan hajuaistia...”

Tässä vanhaa keskustelua aiheesta kapunkilaisten kesken. Yhtä paljon tunteita herättää vain koirankakkakeskustelu keväisin.

Ei ole helppoa olla kanivirkamies pääkaupunkiseudulla.

Töistä tullessa minulla oli pitkä lista asioita, jotka oli hoidettava. Apteekki (Daniel), kirjakauppa (Dymo), kirjasto (Danielin kirja myöhässä), suutari (avaimista piti ottaa kopioita)... Niinpä poikkesimme läheiseen kauppakeskukseen, jossa saa kaikki asiat näppärästi hoidettua kerralla.

Kirjastosta mukaani tarttui:
Kukoistava puutarha
Palava rakkaus ruusuihin
Fengshui puutarhassa
Helsingin puistojen kestävät kaunottaret
100 fuchsior och hur sköter dem
Pionit
Herkullinen ja parantava hunaja

Eilen en malttanut enää odottaa, vaan aloitin kevään istutukset kylmäkäsittelyä vaativista siemenistä.

Tarhakylmäkukka
Alppiruusu
Sinivaleunikko
Rantakukka (viime vuoden pussin pohjat)
Arovuokko

Sitten ihan muuten vain, laitoin siemenet multaan:
Miniorvokki 'Arkwright Ruby'
Kanariankrassi
Koristetupakka 'Glorious Fragrance', valk
Koristetupakka 'Delightful Evening Fragnance', syvä violetti
Ahkeraliisa

Kylmäkäsittelyä yritän nyt niin, että otin pienen minigrippussin, siihen multaa + siemenet, ravistus, sekoitus ja vettä perään. Pidän avonaiset pussit keittiön pöydällä 3 päivää ja laitan ne sitten sunnuntaina jääkaappiin 6 viikoksi. Mieheni ilmoitti, etteivät mitkään viljelmät mahdu jääkaappiin, mutta tänä vuonna viljelmät on hoidettu tosi kompaktisti.

Maaliskuun alussa kaivan kylvökset jääkaapista pois ja istutan kunnolla.

Muut pidempää esikasvatusta vaativat siemenet istutin syviin lautasiin ja aion ne taimien noustessa istuttaa yksi kerrallaan kunnollisiin ruukkuihin. Aiempina vuosina, kylvän, unohdan ja sitten minulla on koko joukko taimia, joiden juuret ovat jo ihan sotkeutuneet toisiinsa ja taimet murtuvat, kun yritän erotella niitä.

Mutta tänä vuonna kaikki siis toisin : )

Ps. Tuolla toinenkin viherpeukalo heräilemässä kevääseen.
Pss. Talitintit laulavat jo.

Soitin aamulla äidilleni ja sovimme mökille lähdöstä iltapäivällä. Puheeksi tuli jotenkin (?) siemenet ja äitini sanoi, että toivoisi minun esikasvattavan hänelle 4 kappaletta tomaattia, lajikkeena tanskan vienti.  Kaupoissa vain näyttää olevan kaikkea muuta kuin ko. lajiketta.

No, jos voisin ostaa muutaman siemenpussin hänen piikkiinsä, niin voisin etsiä siemenet netistä + kasvattaa ne  : )

Tanskan viennin löytäminen osoittautui yllättävän hankalaksi, mutta surffattuani aikani, löysin kuin löysinkin nettikaupan, joka myy sitä.

Arvatkaapa mitä löysin:

Tomaatti Tanskan vienti/Bonner Beste Solanum lycopersicum (25 kpl)
Oopiumunikko sekoitus Papaver somniferum, kukinta 7-10
Arovuokko, valkoinen Anemone sylvestris, (30-40 cm), kukinta 5-7
Tarhakylmänkukka Pulsatilla vulgaris, violetti (20 cm)
Kirjolupiini Chandelier Lupinus x regalis Russell-hybr (kelt)
Kirjolupiini The Pages Lupinus x regalis Russell-hybr. (karmiinin pun)
Mökinihmekukka, Broken Colors Mix Mirabilis jalapa (60-80 cm)
Myskimalva, ruusunpunainen Malva moschata (80 cm), kukinta 7-9
Ruostealppiruusu, Rhododendron ferrugineum

Ruostealppiruusu:
"Siemen kylvetään joulu-helmikuussa, vaatii kylmäkäsittelyn itääkseen. Kylvös pidetään aluksi muutamia päiviä 10-15 asteessa, sen jälkeen 1 vko 0-5 asteessa. Tämän jälkeen tuodaan lämpimään, aluksi noin 15 asteeseen. Itäminen kestää useampia kuukausia. Annoksesta tulee noin 100 tainta."

 

LOL (=laughing out loud), jos onnistun, niin minulla on sata kappaletta alppiruusuja alppiruusutarhaani. Siinä jää mustikat metsässä alppiruusujen varjoon. Kukahan tulee istutustalkoihin hyttysten keskelle??? Vapaaehtoiset lapsukaiseni voivat ilmoittautua äidille  : )

Mökinihmekukka, en ole kuullut moisesta koskaan, mutta ehkä se on kokeilun arvoinen... "Valtavan kasvuvoimainen kasvi, joka tekee runsaasti leikkokukaksi sopivia, kirkkaan värisiä tuoksuvia kukkia. Kukat auki koko yön. Erittäin tanakat varret ja pensasmainen kasvutapa." Painoarvo sanalla valtavan kasvuvoimainen eli ehkä selviää mökillä hengissä.

"Englanniksi mökinihmekukan kukan nimi on ”four o´clock”, koska kukat aukeavat noin klo 16 ja ovat avoinna seuraavaan aamuun. Korkeus 60-100 cm. Esikasvatus maalis-huhtikuussa potteihin. Siirrä ulos hallan vaaran mentyä, n. kesäkuun alussa. Kukkii elokuusta eteenpäin. Yksivuotinen, mutta jos siirrät maan alle muodostuneet isot juurimukulat esim. maakellariin pimeään ja viileään tai suojaat ne hyvin maan alle talven ajan (esim paksu kerros havuja, ettei lämpötila laske alle -5C), niin voi menestyä monivuotisena. Mukulat/ruukku tuodaan huhtikuussa huoneenlämpöön/kasvihuoneeseen ja/ tai otetaan suojahavut pois."

Lueskelin Lauran blogia ja en voinut vastustaa kiusausta kaivaa siemenpussini esiin.

Muutamat niistä voisi laittaa kasvamaan jo helmikuussa, mihin ei ole kuin kiven heitto....

Valkoinen koristetupakka
Lila koristetupakka
Keltainen kanariankrassi
Punainen miniorvokki
Sinivaleunikko
Tuliunikko
Ahkeraliisa mix

Liian aikaisin kylvetyistä taimista tulee honteloita ilman lisävaloa, mutta jos kuitenkin laittaisi edes muutaman taimen tulemaan aikaisin, niin sitten ne loput ehtisivät myöhemminkin... Toisaalta viime kesänä kylvin kaiken liian myöhään ja kasvit kukkivat vasta ihan syksyn kynnyksellä.

Tästä se taas lähtee, kesän odottelu meinaan. Exotic Gardenin kuvasto ilmestyi postilaatikkoomme ja ...

... ei mitään, sillä minulla on jo pussikaupalla siemeniä, enkä aio sortua mihinkään : )

Uskon tuohon melkein itsekin.

Mutta JOS jotain ostain, niin valkoiset kukat ovat kyllä varmaan tämän kesän juttu.

Nopealla selaamisella 0700843 Antirrhinum eli Espanjanleijonankita (vyöhykkeet I-IV), 200 siementä voisi olla ostos ihan paikallaan... Sen kaverina voisi olla 0700833 Aquilegia eli Japaninakileija 'White Angel' , 8-10 tainta. Ja 0800171 Antirrhinum alias Leijonankita 'White Spire', 40 siementä. Ja vekkulin näköinen on myös 0800178 Nemophila alias Täpläsievikki valkoisilla avoimilla kukilla, joiden terälehtien kärjissä on siniset laikut, 300 siementä.

Ehkä lopetan tähän, ennenkuin sorrun.

Sain alkuviikosta ison kimpun tulppaaneja ja ne ovat kertakaikkisen ihastuttavia. On kivaa, kun asunnossa on väriläikkä.

Tänään istutin kasveja ja valmistelin niiden siirtoa mökille, jonne tyttöni on menossa huomenna. Vien ne sinne odottelemaan kevään tuloa. Mökillä on tasainen 10 asteen lämpö. Mitenköhän ne mahtuvat autoon kahden tytön ja 7 koiran kanssa...?

Kaverini toi minulle jouluruusuja, alla mielenkiintoinen juttu jouluruususta (lähde)

Arno Forsius

Melampos ja jouluruusu

Jouluruusu (Helleborus niger) oli jo antiikin aikana tunnettu lääkeyrtti, jonka ensimmäisiä käyttäjiä oli tarunhohtoinen parantaja Melampos. Kasvista kelpasi rohdoksi erityisesti sen tumma juuri, joka sai aikaan aivastuksia. Sen vuoksi kasvia nimitettiin mustaksi pärskäjuureksi. Siitä valmistettua lääkettä käytettiin joidenkin sairauksien ja varsinkin mielenvikaisuuden hoitoon aina 1800-luvulle saakka.

Melampoksesta tulee parantaja

Melampos eli tarujen mukaan Kreikassa eli noin vuonna 1500 eKr. Hänen nimensä tarkoittaa sananmukaisesti "mustajalkaa" ja perinteisen selityksen mukaan hän oli saanut sen auringon ruskettamista jaloistaan. Kun Melampos oli nuori, hänen palvelijansa tappoi kaksi suurta käärmettä, joilla oli pesä ontossa tammessa. Melampos piti käärmeiden surmaamista julmana tekona ja hyvityksenä siitä hän kunnioittavasti poltti kuolleet käärmeet. Eläinten ystävänä hän otti lisäksi käärmeiden orvoiksi jääneet poikaset hoidettavakseen ja ruokki niitä maidolla (Encyclopaedia Britannica XVIII 1911, Henriksson 1963).

Melampoksen nukkuessa kerran päivällisen jälkeen tammen varjossa matelivat käärmeenpoikaset hänen luokseen ja nuolivat kiitollisuudesta hänen korviaan. Herättyään Melampos hämmästyksekseen havaitsi, että hän ymmärsi lintujen ja villieläinten kieltä. Varsinkin linnuilla oli kyky ennustaa tulevaisuutta ja ne olivat myös perillä parannustaidosta. Melampoksen oli nyt vain seurattava lintujen neuvoja, jolloin hänen maineensa ennustajana ja parantajana oli taattu (Henriksson 1963). Ennustamisessa hänen kerrotaan lisäksi saaneen ohjeita itseltään Apollolta (Encyclopaedia Britannica XVIII 1911).

Melampos ja Bias

Melampoksella oli veli Bias ja veljekset tunnetaan antiikin taruissa oveluuden ja voiman vertauskuvina (Encyclopaedia Britannica XVIII 1911). Bias oli rakastunut Pyloksen kuninkaan Neleuksen kauniiseen Pero -nimiseen tyttäreen. Neleus oli kuitenkin luvannut tyttärensä sille kosijalle, joka pystyi hankkimaan hänelle naapurivaltakunnan Tessalian prinssin Ifikloksen härkälauman. Koska Biaksella ei ollut mahdollisuuksia täyttää vaatimusta, hän alkoi riutua onnettoman rakkautensa seurauksena. Veljensä toivottomuuden nähdessään Melampos yritti varastaa härät, luovuttaakseen ne sitten veljelleen, mutta hän jäi kiinni itse teosta. Rangaistuksena Melampos pantiin elävänä puiseen arkkuun ja jätettiin sinne nääntymään nälkään (Henriksson 1963).

Melampos osasi kuitenkin myös hyönteisten kieltä. Hän kutsui avukseen mehiläiset, jotka alkoivat kantaa hänelle hunajaa arkussa olleen oksanreiän läpi. Jonkin ajan kuluttua havaittiin, että Melampos oli yhä hengissä. Silloin Ifikloksen isä Fylakos, joka oli tullut vakuuttuneeksi Melampoksen kyvyistä, päästi tämän vapauteen. Kun Melampos kaiken lisäksi sai palautetuksi Ifiklokselle tämän aiemmin menettämän miehisyyden, lahjoitti Fylakos Melampokselle tavoittellut härät. Melampos puolestaan antoi ne Biakselle, joka sai niiden avulla omakseen rakastamansa neidon (Henriksson 1963).

Melampos parantajana

Herodotoksen mukaan Melampos toi Vähästä Aasiasta Kreikkaan Dionysoksen palvontaan kuuluvat hillittömät juhlamenot. Myöhemmin, kun Dionysosta alettiin kunnioittaa jumalana, kieltäytyi kolme Tirynsin kuninkaan Proitoksen tytärtä uskomasta uuteen jumalaan. Silloin heitä kohtasi Dionysoksen tavanomainen rangaistus. He saivat juosta mielipuolina metsään ja alkoivat käyttäytyä siellä villien eläinten lailla (Encyclopaedia Britannica XVIII 1911, Henriksson 1963).

Jonkin ajan kuluttua tyttäret kohtasivat metsässä Melampoksen. Tämän kerrotaan yllyttäneen tyttäriä aluksi entistä villimpään menoon. Sen jälkeen hän paransi näiden mielipuolisuuden mustasta pärskäjuuresta valmistetulla rohdolla. Sen seurauksena yrtti sai nimen Melampodium, myöhemmin Helleboros melas. Melampos sai palkkioksi osuuden Argosin kuningaskunnasta. Kuolemansa jälkeen Melampos korotettiin puolijumalan asemaan ja hänelle pystytettiin Ateenan lähellä olleeseen Megaran kaupunkiin pyhättö, jossa vietettiin vuotuisia juhlia hänen kunniakseen. (Encyclopaedia Britannica XVIII 1911, Henriksson 1963).

Musta pärskäjuuri rohtona

Musta pärskäjuuri on siis ikivanha lääkeyrtti, jota käytettiin erityisesti mielenvikaisuuden hoitoon. Antiikin humoraaliopin mukaan lima oli aivojen tärkein osa. Sen mukaisesti mielenvikaisuuden hoito perustui aivojen liiallisen limapitoisuuden vähentämiseen nenän kautta (Kudlien 1967). Juuri tästä syystä tarkoitukseen käytettiin aivastuksia ja limaneritystä aiheuttavaa mustaa pärskäjuurta. Olihan kaikille kokemuksestakin selvää, miten nenän tukkoisuuden korjaantuminen aivastelun seurauksena sai nuhan aikana aivot toimimaan kirkkaammin. Antiikin pneumaatikko-lääkärien mukaan musta pärskäjuuri oli ulostavan vaikutuksensa vuoksi voimakkain aine mustan sapen vähentämiseksi melankolian hoidossa (Aretaios 1959). Sitä käytettiin lääkkeenä eräissä muissakin sairauksissa, mm. halvauksissa ja kihdissä (Encyclopaedia Britannica XIII 1910).

Mielenvikaisuuden hoito ja helleborus-kasvi liittyivät niin kiinteästi tosiinsa, että kreikan kielessä sana helleboraio, tarvita pärskäjuurta, tarkoittaa samaa kuin olla poissa tolaltaan, ja sana helleborizo samaa kuin saattaa järkiinsä. Kun antiikin aikana haluttiin viitata jonkun vähäjärkisyyteen, käytettiin peitettyjä solvauksia, joihin sisältyi paikannimi Antikyra. Kreikkalaiset sanoivat "Antikyras soi dei" (Antikyras on sinulle omiaan) ja roomalaiset sanoivat "Nonne vis Anticyram navigare" (Etkö haluaisi purjehtia Antikyraan?) (Bergmark 1981). Kyseinen Antikyra, joka sijaitsi Fokisissa Korintin lahden pohjoisrannalla, oli nimenomaan kuuluisa mustista pärskäjuuristaan, joista parhaat kasvoivat läheisellä Helikonin vuorella.

Pliniuksen mukaan rohdon käyttäminen oli Antikyrassa turvallisempaa kuin muualla siksi, että siellä sitä annettiin sesamin siemeniin sekoitettuna. Kasvia pidettiinkin hyvin myrkyllisenä. On olemassa kertomuksia siitä, että pelkästään tuoreen juuren koskettaminen on aiheuttanut ankaria vatsanväänteitä. Pliniuksen mukaan hevoset, härät ja siat kuolivat syötyään mustaa pärskäjuurta (Encyclopaedia Britannica XIII 1910). Rohtoa hankkivat erityiset juurenleikkaajat ja juuren irrottamiseen liittyi kasvin myrkyllisyyden vuoksi monenlaisia uskomuksia.

Paracelsuksen (1493–1541) mukaan myös mustan pärskäjuuren lehdistä oli ollut hyötyä. Lehdet oli kuivattu varjossa, jauhettu ja sekoitettu yhtä suureen määrään hienoa sokeria. Antiikin lääkärifilosofit olivat käyttäneet mustaa pärskäjuurta näin valmistettuna vaaliakseen terveyttään ja elääkseen vanhaksi. Sen ohella he olivat toki noudattaneet myös oikeaa ja kohtuullista elämänjärjestystä (Leibbrand 1954).

Musta pärskäjuuri eli jouluruusu

Musta pärskäjuuri eli jouluruusu on leinikkeihin (Ranunculacae) kuuluva kasvi. Aikanaan se sai latinaistetun tieteellisen nimen Helleborus niger. On toinenkin kasvisuku, liljoihin (Liliacae) kuuluva Veratrum, jonka tunnetuin laji on Veratrum album eli valkoinen pärskäjuuri. Sillä on samanlaisia vaikutuksia kuin mustalla pärskäjuurella. Nimistön horjuvuuden vuoksi mustasta pärskäjuuresta käytettiin myös nimeä Veratrum nigrum ja valkoisesta pärskäjuuresta taas nimeä Helleborus albus. Vieläpä itse Carl von Linné kutsui Veratrum albumin juurta nimellä "Radix hellebori albi" ja sen nimenä on yhä edelleen englanninkielisillä alueilla "White Hellebore Root". (Encyclopaedia Britannica XIII 1910). Useissa länsimaisissa kielissä mustaa pärskäjuurta nimitetään jouluruusuksi tai talviruusuksi ja eräissä kielissä sen nimi tarkoittaa mustaa aivastus- eli pärskäjuurta. Ranskassa kasvin paikallisena nimenä on Avranche'n seudulla yhä "herbe enragée" eli riivattujen kasvi.

Jouluruusu on kivikkokasvi, jota tavataan villinä Keski-Euroopan, Etelä-Euroopan ja Vähän Aasian vuorisilla seuduilla. Se menestyy kalkkipitoisessa maassa, kosteissa ja puolivarjoisissa paikoissa. Kasvin juuri on runsaasti haarautunut ja tumma. Kasvi kukkii myöhäisestä syksystä aikaiseen kevääseen, usein joulun aikaan, vieläpä lumen keskellä. Viileämmässä ilmastossa kasvi kukkii myöhemmin keväällä, Suomessa viljeltynä koristekasvina toukokuussa tai kesäkuussa. Jouluruusua voidaan viljellä myös kasvihuoneissa. Sen ruusumaiset kukat, jotka puhkeavat 15–25 cm:n mittaisten kukkavanojen päihin, muodostuvat viidestä vaaleasta, tyvestään punertavasta terälehdestä ja ovat 5–7 cm:n läpimittaisia. Vanoissa on kukkien alapuolella sormijakoiset suojuslehdet. Kukkimisen jälkeen juuresta kohoavat 7–9 -sormiset, nahkeat ja talvehtivat lehdet (Encyclopaedia Britannica XIII 1910, Nielsen 1991).

Mustan pärskäjuuren farmakologiaa

Mustasta pärskäjuuresta on käytetty rohdoksena sen kuivattua juurta, joka on tuoreena pahanhajuinen ja maultaan karvas. Rohdos aiheuttaa jo pieninä annoksina aivastuksia ja limaneritystä, mikä on syynä nimitykselle musta pärskäjuuri. Se ärsyttää myös silmien sidekalvoja. Suurempina annoksina rohdos aiheuttaa voimakkaan ripulin. Narkoottisten ominaisuuksiensa vuoksi rohdosta on käytetty myös uskonnollisissa kulteissa (Encyclopaedia Britannica XIII 1910).

Mustan pärskäjuuren annokset vaikuttavat kumulatiivisesti. Myrkylliset annokset aiheuttavat ihmisellä huumauksen tunnetta, korvien soimista ja huimausta, kielen ja nielun turpoamista, tukehtumisen tunnetta ja janoa, oksentamista ja ripulia sekä lopuksi kollapsin ja sydänkuoleman. Ruumiinavauksissa on todettu tulehdusoireita mahalaukussa, suolistossa ja erityisesti peräsuolessa (Encyclopaedia Britannica XIII 1910).

Kasvi ja varsinkin sen juuri sisältävät kahta myrkyllistä glykosidia, helleboriinia ja helleboreiinia. Koe-eläimillä ne aiheuttavat syljen eritystä, oksentamista ja ripulia, limakalvojen turvotusta, aivastelua ja silmäterien laajenemista. Lisäksi ne aiheuttavat kiihtymystä ja rauhattomuutta, jota seuraa alaraajojen tai koko vartalon halvaantuminen, sekä hengityksen nopeutumista. Kummallakin glykosidilla on digitalisvaikutus, joka on helleboreiinilla voimakkaampi kuin helleboriinilla (Encyclopaedia Britannica XIII 1910).

Musta pärskäjuuri on aikaisemmin kuulunut useissa maissa farmakopeoihin ja apteekkien rohdosvalikoimiin. Sitä käytettiin mielisairauksien lääkkeenä aina 1800-luvun puoliväliin saakka ja vielä sen jälkeenkin voimakkaana ulostuslääkkeenä. Ranskassa aikoinaan suositussa patenttilääkkeessä, Bacherin pillereissä, oli eräänä aineksena mustan pärskäjuuren uutetta. Rohdosta on joskus väärennetty lisäämällä sen joukkoon mustan konnanmarjan (Actaea spicata) juurta. Mustalla pärskäjuurella on paikotellen vieläkin käyttöä eläinten hoidossa ja kansanlääkinnässä (Encyclopaedia Britannica XIII 1910).

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin: Duodecim 1993: 22: 2075–2080. Tarkistettu huhtikuussa 2000.

Kirjallisuus:

Aretaios: De akuta och kroniska sjukdomarnas symptomatologi och behandling. Översättning från grekiskan av Acke Renander. Almqvist & Wiksell, Stockholm. Uppsala 1959.

Bergmark, M.: Lust & lidande, Om droger på gott och ont (Läkeörter, giftdroger & kärleksdrycker). Sjätte bearbetade upplagan. Bokförlaget Prisma, Stockholm. Malmö 1981.

(The) Encyclopaedia Britannica, Eleventh Edition, Volume XIII, Harmony to Hurstmonceaux, hakusana Hellebore, s. 235–236, New York 1910.

(The) Encyclopaedia Britannica, Eleventh Edition, Volume XVIII, Medal to Mumps, Hakusana Melampus, s. 87–88, New York 1911.

Henrikson, A.: Antiikin tarinoita I, Werner Söderström Oy, Porvoo – Helsinki. Porvoo 1963.

Kudlien, F.: Der Beginn des medizinischen Denkens bei den Griechen. Artemis Verlag, Zürich – Stuttgart. Zürich 1967.

Leibbrand, W.: Heilkunde, Eine Problemgeschichte der Medizin. Verlag Karl Alber, Freiburg – München. Freiburg im Breisgau 1954.

Nielsen, H.: Läkeväxter förr och nu. Svensk översättning och bearbetning av Matts Bergmark. Forum AB, Sverige. Borås 1991.

***

"Jouluruusut menestyvät eteläsuomessa. Kasvupaikka puolivarjo tai varjo. Maa kalkittu ja ravinteikas. Joukossa voi olla hiekkaakin. Pitkää kuivuutta j-ruusut eivät siedä. Kompostimultaa kannattaa levittää keväisin antamaan lisäravintoa ja syksyisin kasvit suojataan lehtikerroksella tai havuilla kevyesti. Jouluruusu leviää huonosti ja sen siirtämistä pitäisi välttää. Se soveltuu hyvin perennapenkkiin muiden kasvien joukkoon sekä pensaiden ja puiden alle."

"Äidilläni kasvaa vaalea- ja punajouluruusu täällä suomenselän kylmäksi kehutulla seudulla ja kukinta on upea. Tänä keväänä kukkia oli vaaleajouluruusussa yli 40. Molemmat kukkivat heti istuttamista seuranneena kesänä. Ainakin vaaleajouluruusu siementää pitkin nurmikkoa ja taimia on runsaasti. Eräs tuttava kaivoi lukuisia taimia mukaansa ja hänelläkin ne kukkivat runsaasti. Hyvä kasvupaikka lämmin, puolivarjoinen, läpäisevä, multava ja ravinteikas maa. Kasvupaikka vaikuttaa kasvin viihtymiseen todella paljon."

Minusta on tullut selvästi lyhtyihminen. Kynttilä päivässä piristää kummasti.

Näin se vain on, keltaiset orvokit kukkivat lumen keskellä pirteinä. Isokukkainen sininen orvokki kukkii myös, mutta on hieman kärsineen oloinen.

Etupihalla ikivihreät pikkupensaat voivat hyvin ja muratti kukoistaa. Arvuuttelen ovatko nousevat sipulit lumikelloja vai krookuksia....

Ystäväni lähetti kuvan orkideastaan. Kyseessä on keväällä Saksasta tilattu primäärihybridi Phal. Princess Kaiulani Blue (Phal. violacea "blue" x Phal. amboinensis "flava"), joka on alkanut kukkia. "Kukan väri on luonnossa vielä voimakkaampi kuin kuvissa. Se on yksi harvinaisista tuoksuvista lajikkeista (tuoksu periytyy violacealta), ja se on todella taivaallisen huumaava!"

Minulla on kaksi perhosorkideaa itselläni ja epäilen, että ne eivät kuki enää tässä elämässä...

Tässä yksi orkidealinkki:
Kristiinan Phalaenopsis kotisivu

Lainasin kirjastosta Kiehtovat pelargonit kirjan ja nyt odottelen vain kärsimättömänä kevään tuloa.

Evakosta tulleet kukkaseni valloittivat keittiön pöydän ja mieheni päätti säilyttää perhesovun hankkimalla kätevän hyllykön kukilleni. Ikkuna on etelään, joten toivon valon riittävän.

Yläkerrassa valkoiset pelargonit on vielä tilapäismajoituksessa tyttöni huoneessa, tosin eteläikkunalla nekin.

Kukkia ei ole liikaa, kotini on liian pieni. Missä on kartano, joka odottaa minua? Ehkä tänään, kun on lotossa kaikkien aikojen jättipotti, tilaongelmani ratkeaa itsestään....

Toin työpaikalta pelargonit, ahkeraliisan ja verenpisaran kotiin. Ne ovat kaikki kasvaneet ja valkoiset pelargonit kukkivat kivasti. En ole lannoittanut niitä, vain kastellut normaalisti.

Ahkeraliisani ei kuki niin ahkerasti, mutta sillä on kolmisen kukkaa + muutama nuppu. Verenpisaralla on kaksi isoa nuppua, mutta se ei jaksa kukkia.

Yllä pelargonejani, alla riippapelargonejani.

Pelargonit saivat minut surffaamaan hieman netissä ja tässä löytämiäni linkkejä:

Lauttalammen puutarha, pelargoneja
Pukin puutarha, erikoistunut pelargoneihin
Puutarha.net, pelargoni -> keskustelut -> huonekasvit -> asiaa lajeittain -> pelargoni
Pelargonin laatuvaatimukset / kauppapuutarha
Kuvia pelargoneista, 70 kpl

Ulkomailta:
http://www.muskotpellis.se/Pelargonlista/lista.htm
http://www.monahel.it-norr.se/monaspelargoneria.htm
http://www.fuchsia.be/e/pelargonium.html (myös verenpisaroita)
http://www.rockdala.com/ (myös verenpisaroita)
http://pelargoner.nu/
http://www.geraniumsuk.com/ (myös verenpisaroita) -> tuolta löytyy myynnistä Cezanne
http://www.bergabacken.se/GamlaSorter.htm
http://www.mountainvalleygrowers.com/pelargoniums.htm
http://razor.arnes.si/~mstrli/pp1.html
http://www.ozgeraniums.com.au/?p=1
http://www.danskpelargonieselskab.dk/?page=db&toogle=&letter=a&view=1
http://www.pelargonsallskapet.com/, ruotsalainen pelargoniaseura
http://razor.arnes.si/~mstrli/pp1.html, kattava sivu englanniksi

* Pelargoni (pielikki, vyöhykepelargoni), zonal pelargoniums (eng), zonal pelagoner (ruotsi), pelargonium zonale, (vihreälehtinen / keltakirjava, karvaisissa lehdissä ruskea kuvio, tanakkakasvuinen)
* Koristelehtiset pelargonit, ornamental-leaved zonal pelargonium, fancy-leaved (eng), dekorativa  blad (ruotsi)

* Riippapelargoni, ivy-leaved pelargonium (eng), hängpelargoner (ruotsi), pelargonium peltatum (kiiltävälehtinen, rentovartinen)

* Tuoksupelargoni (tuoksupielikki), scented-leaved pelargoniums (eng), doftpelargoner (ruotsi) pelargonium fragrans
* Palsamipelargoni, pelargonium x graveolens (tuoksuvalehtinen, pienikukkainen)

* Kääpiöpelargoni, dwarf zonal pelargonium (eng), dvärgpelargoner (ruotsi) 
* Mikrominiatyyripelargonia, micro-miniature zonal pelargoniums (eng)

* Luonnon pelargonit, pelargonium species (eng), vildväxande pelargoner (ruotsi)

* Enkelipelargoni, angel pelargonium (eng), änglapelargon (ruotsi), pelargonium crispum
* Linnunmunapelargoni (läiskä, täplä), bird's egg varieties (eng), fågeläggs pelargoner (ruotsi)
* Uniikkipelargoni, unique pelargonium (eng), unikpelargoner (ruotsi)
* Sormipelargoni, five-fingered zonal pelargoniums (eng), fingerpelargoner (ruotsi)
* Tähtipelargoni, stellar zonal pelargoniums (eng), stjärnpelargoner (ruotsi)

* Tulppaanipelargoni, tulip-flowered zonal pelargoniums (eng), tulpanblommande pelargoner (ruotsi)
* Kaktuspelargoni, cactus-flowered zonal pelargonium (eng), kaktusblommande pelargoner (ruotsi)
* Ruusunnuppupelargoni, rosebud zonal pelargoniums (eng), rosenknoppspelargoner (ruotsi)

* Jalopelargoni, regal pelargonium (eng), engelska pelargoner (ruotsi), pelargonium grandiflorum (pehmeälehtinen ja isokukkainen, sisätiloihin)

Eri lajikkeiden tuoksuja:

Pelargonium crispum, sitruunan tuoksu

Pelargonium graveolens, ruusun tuoksu

Pelargonium capitatum, ruusun tuoksu

Pelargonium fragrans, muskottipähkinän tuoksu

Pelargonium nervosum, limetin tuoksu

Pelargonium odoratissimum, omenan tuoksu, jotkut yksilöt tuoksuvat mintulle

Pelargonium quercifolium, pihkan tuoksu

Pelargonium tomentosum, piparmintun tuoksu

Pelargonium tomentosum, mintun tuoksu

Pelargonit ovat kotoisin Etelä-Afrikasta, jossa ne kasvavat jopa metrin korkuisiksi pensaiksi. Eurooppaan niitä tuotiin 1700-luvulla. Pelargoni kuuluu samaan kasviheimoon kuin kurjenpolvi.

Lunta alkoi tulla iltapäivällä ja puutarhani peittyi valkoiseen vaippaan.

Niin se vain talvi tuli tänne pääkaupunkiseudulle. Aamulla kun vein koirat ulos, isoja lumihiutaleita satoi niskaamme. Kotiin palatessani mustat koiramme olivat valkoisia.

Pieni punainen orvokkini etupenkissä oli vielä kukassa lumihiutaleiden alla.

Kun taloyhtiön talkoissa heitettiin kesäkukat pois parvekelaatikoista, otin talteen pari täysin nuupahtanutta pienen pientä kitukasvuista orvokkia ja istutin ne etupihan laatikkoon.

Tänään huomasin, että yksi orvokeista oli tehnyt kukan, punaisen : )

Oravalla alkaa jo olemaan talviturkki... Se käy syömässä melkoisella akrobatialla lintujen talipalloja, mutta täytyyhän senkin syödä... Alla olevasta kuvasta näkyy, että sitä on ruokittu ihan mukavasti pihapiirissämme. Linnut täällä ovat niin nirsoja, että ne syövät vain parhaimpia herkkuja.

Kukapa olisi uskonut, että minusta tulee lyhtyihminen. Minulla ei ole koskaan ollut lyhtyä, mutta nyt ostin yhden etupihalle ja yhden takapihalle. Ajattelin, että pieni tuikku pimeässä voisi piristää kummasti.

Pelargoniat ja ahkeraliisa ovat aloittaneet uuden kukoistuskauden työpaikallani evakossa. Ne kukkivat ja ovat täynnä nuppuja.

Verenpisarakin tekee paljon nuppuja, mutta se pudottaa nuppunsa ennenkuin ehtii kukkaan.

Sain tervetulokirjeen + 3 lehteä (tämän vuoden lehdet) Ruususeuralta eilen. Tänään kun tulin töistä, päätin piipahtaa mieheni kanssa kotimatkalla Muhevaisella.

Siellä(kin) oli huima ale 50% ja kävin kurkistamassa ruusutarjontaa.

Mieheni sanoi ruusut käsissään: "Sinähän halusit vain katsoa", johon vastasin fiksusti: "Katselen näitä vielä hieman tarkemmin kotona".  : )

Mukaan lähti siis:

*Rosa rugosa, Pink Robusta. pensasruusu, 1,5-2 m., vaaleanpunaiset, maljanmuotoiset kukat, keskikesä- myöhäinen syksy, lehdet suuret kiiltävät.
*Rosa nitida, nukkeruusu, tiivis, matala, 0,5-0,7 m, runsaasti juuriversoja muodostava, tummanvihreä kiiltävä lehdistö, kukkii edellisen vuoden versoilla kesäkuun lopulta elokuulle, kukat pieniä, hennon vaaleanpunaisia, syysväri punainen.
*Rosa rugosa,  Vaalea neilikkaruusu, 'Pink Grootendorst', kerrotut vaaleanpunaiset, uusiutuva kukinta, 1-1,5 m. (I-III)
*Rosa  rugosa 'Hansa', Hansaruusu (I-VI), 1-1,5 m, punaiset kerrotut kukat, heinä-syyskuu

Ruusut tulevat vaaleanpunaisten ruusujen täytteeksi mökille vesakon alta löytyneeseen ruusupenkkiin.

Olen vaikuttunut orvokkien sitkeydestä ja samalla vakaasti päättänyt ensi kesänä täyttää kukkapenkkini orvokeilla. Tähän mennessä orvokin siemeniä on

Sarviorvokki, Viola Cornuta, 'Jersey Gem' sininen 15 cm
Musta orvokki, Viola nigra, musta 15 cm
Miniorvokki, Viola Cornuta, 'Arkwright Ruby', rubiininpunainen 15 cm
Tarhaorvokki, Viola wittrockiana 'Sveitsiläinen jättiläinen, Alpglöd' punainen 15-20 cm

Keisarinelämänlanka, lpomoea nil 'Sunrise Serenade', pun 3 m.
Kuuelämänlanka, lpomoea alba, valkoinen 3 m.

Harjaneilikka, Dianthus barbatus, värisekoitus 60 cm
Harjaneilikka. Dianthus barbatus ' Heritage Crimson', punainen 30-40 cm
Kesäneilikka, Dianthus, 'Baby Doll Mixed', pun, valk 15 cm

Sinivaleunikko, Meconopsis betonicifolia, 70-90 cm

Kirjolupiini, Lupinus polyphyllus, 'The Chandlerier', keltainen 80-90 cm
Kirjolupiini, Lupinus polyphyllus, 'My Castle', punainen 80-90 cm

Aito elämänlanka, Ipomoea 'Milky Way', valkoinen 240-300 cm
Aito elämänlanka, Morning Glory Sunrise Serenade, syvä roosa, 200 cm

Koristetupakka, Nicotiana X Sanderae 'Perfume Deep Purple' F1 hybrid, syvä violetti, 50 cm
Koristetupakka, Nicotiana Fragrant Cloud, valkoinen, 90 cm

Silkkiunikko, Papaver rhoeas, 'Mother of Pearl', mix pun, valk 25-35 cm
Tuliunikko, Eschscholzia Californica, värisekoitus, punainen, keltainen, oranssi 25-30 cm
Tuliunikko, Eschscholzia Californica, värisekoitus kerrottu, keltainen, oranssi 30 cm
Tuliunikko, Eschscholzia Californica, 'Milkmaid', keltainen 20 cm
Tuliunikko, Eschscholzia Californica, 'Red Chief', punainen 30 cm
Tuliunikko, Eschscholzia Californica, 'Strawberry Fields', punainen, kelt keskusta, 20-25 cm
Tuliunikko, Eschscholzia Californica, 'Apricot Flambeau', oranssi, 20-25 cm
Unikko, Papaver somniferum, 'Tanskanlippu', pun + valk keskus
Unikko, Papaver somniferum, 'Burgundy Frills', pun, 60-90 cm

Kanariankrassi, Tropaeolum peregrinum, keltainen 1,8-3 m
Köynnöskrassi, Tropaeolum 'Milkmaid', valkoinen, 30 cm

Ahkeraliisa, Impatiens walleriana, 'Safari Mixed F2' pun, aniliini, oranssi, valk 20-25 cm

Perheeni painajainen toteutui. Tai siis on toteutumassa....

Tarina menee suunnilleen näin: Kun kevätaurinko alkaa paistamaan lumihankien ollessa paksuimmillaan, herää puutarhurin talviunessa olleet geenini ja minut valtaa vastustamaton tarve istuttaa pari pientä siementä ihan vain omaksi ilokseni.

Koska siemenet ovat niin pieniä, mieleni valtaa hieman suurempi tarve istuttaa pikkusiemenille pari kaveria lisää.

Lopputuloksena meillä on purkkeja ja purnukoita kaikki vaakapinnat täynnä maaliskuussa. Perheeni laittaa yleensä erityisen pahakseen keittiön pöydän valtaamisen. Jääkaapissa on kylmäkäsittelyssä osa siemenistä, mikä luonnollisesti vaikuttaa siihen, että ruokaa, jota ei enää voi syödä pöydän ääressä, ei voi myöskään valmistaa, koska jääkaapissa ei ole tilaa ruoalle.

Mutta siinä vaiheessa perhe vielä jotenkin mukautuu harrastukseeni... Sitten tulee päivä, joka yleensä katkaisee kamelin selän. Ensin on tuo liikuttava hetki, kun pienet siemenet alkavat itää ja sirkkalehdet puskevat mullasta ylös. Pian kuitenkin valon puutteesta johtuen, taimet venähtävät honteloa pituutta. Jolloin vääjäämättä koittaa tuo perheen pelkäämä päivä.

Koska valon puute on tosiasia sisällä ja kevätaurinko lämmittää päivisin etelän puoleista suojattua pihaamme, niin taimet on karaistava raittiissa ulkoilmassa. Eli aamun pirteänä touhuava perheeni saa käskyn juoksuttaa kaikki taimet ulos V-A-R-O-V-A-S-T-I. Pienellä mutinalla kasvit siirtyvät ulos. Mutta illalla kasvit on luonnollisesti tuotava hallalta turvaan eli kaikki taimet on tuotava sisään V-A-R-O-V-A-S-T-I. Sitten onkin vain ajan kysymys, koska perheeni nousee kapinaan.

Tänä keväänä (2008) lupasin, ettei yksikään taimipurkki peitä ruokapöytäämme ja onnistuin pitämään lupaukseni. Mutta nyt kukaan ei ole esittänyt vaatimuksia ensi keväälle (2009), joten kurkistin hieman siemenluetteloita, ihan vain tarkistaakseni miltä siemenpussit näyttävät.

Ne näyttivät hyviltä. Täynnä lupauksia olevilta. Mielenkiintoisilta. Kovin viattomilta.

Niinpä tilasin ihan vain kokeilumielessä muutaman pussin...

Sarviorvokki, Viola Cornuta, 'Jersey Gem' sininen 15 cm
Musta orvokki, Viola nigra, musta 15 cm
Miniorvokki, Viola Cornuta, 'Arkwright Ruby', rubiininpunainen 15 cm

Silkkiunikko, Papaver rhoeas, 'Mother of Pearl', mix pun, valk 25-35 cm
Tuliunikko, Eschscholzia Californica, värisekoitus, punainen, keltainen, oranssi 25-30 cm
Tuliunikko, Eschscholzia Californica, värisekoitus kerrottu, keltainen, oranssi 30 cm
Tuliunikko, Eschscholzia Californica, 'Milkmaid', keltainen 20 cm
Tuliunikko, Eschscholzia Californica, 'Red Chief', punainen 30 cm
Unikko, Papaver somniferum, 'Tanskanlippu', pun + valk keskus

Kanariankrassi, Tropaeolum peregrinum, keltainen 1,8-3 m

Harjaneilikka, Dianthus barbatus, värisekoitus 60 cm
Kesäneilikka, Dianthus, 'Baby Doll Mixed', pun, valk 15 cm

Ahkeraliisa, Impatiens walleriana, 'Safari Mixed F2' pun, aniliini, oranssi, valk 20-25 cm

...ja sipulit istutettu.

Ruusupenkkiin tuli

25 narsissia (keltainen Tete a tete)
50 sinistä krookusta
25 sinililjaa
25 lumikelloa

Nyt ei kun kevättä odottamaan...

Petuniat jaksavat vielä sinnitellä, samoin kuin orvokit.

Huolimatta valtavasta määrästä sipuleita, kaksi etupenkkiä jäi ilman sipuleita. Niinpä ostin puuttuvat sipulit.

Sinililja, 50 kpl
Krookus, kelt, 75 kpl
Tulppaani, darwin mix, 55 cm, huhti-toukokuu, 36 kpl
Lumikello, Galanthus single, 15 cm, helmi-maaliskuu, 50 kpl

Syksy on väistämättä tulossa ja on aika leikata ruusut matalaksi.

Ostin penkkiin uusia sipuleita kevääksi, nyt pitäisi vain leikata ruusut, että pääsen istuttamaan sipulit.

25 kpl narsissi Tete a tete, 15 cm, touko-kesäkuu
50 kpl krookus Remembrance, sininen

Talvi lähestyy ja yöt kylmenevät. Laitoin pelargoniat, verenpisaran ja annansilmän pienempiin ruukkuihin ja vein ne työpaikalleni evakkoon. Saa nähdä, selviävätkö ne talven yli ja saanko niistä pistokkaat ensi kesäksi.

Vihdoinkin... Nyt ovat viimeisetkin sipulit maassa. Noin äkkiä 986 sipulia kuulostaa paljolta, mutta minulta jäi kaksi penkkiä vielä tyhjäksi.

Sipuliostoksille? Voihan...

Työvoittona sain takapihan 7 laatikkoa istutettua, nyt vielä loppurutistuksena pitäisi saada etupihan sipulit maahan, niin sitten olisi sekin tehty... Kuvassa siis vielä istuttamatta olevat sipulit, pimeä yllätti ja luovutin suosiolla... Maahan upposi 345 sipulia / 6 penkkiä, yhteen penkkiin laitoin vanhoja sipuleita, joita löysin muista penkeistä eli yllätys odottaa keväällä tuon penkin osalta.

..., missä tyhjennetyt kukkapenkit odottivat sipulin istuttajaa. Huomenna istutan sipuleita niin paljon kuin kerkiän.

Tein radikaalin mokan ja istutin penkin 11 sipulit penkkiin 8. Penkistä 8 piti tulla punainen, mutta nyt siinä on sinisiäkin sipuleita. Keväällä nähdään kuinka kävi, penkkiin meni nyt 8 penkin sipulit siinä missä alkuperäiset suunnitellut sipulit eli yhteensä 120 sipulia.

Penkkiin 7 meni 93 sipulia, värinä keltainen.

Sipulin istutus etenee raivostuttavan hitaasti, viikonloppuna täytyy todella skarpata sipulien kanssa.

Aikatauluni meni tänään ihan sekaisin mummin takia, mutta se oli sen arvoista.

Kun tulin kotiin, kaivoin 712+274=986 sipuliani esiin ja aloin lajitella niitä. Otin ison tarjottimen ja lajittelin sipulit penkki kerrallaan esille. Ennen pentukoulutusta ehdin tehdä yhden penkin (58 sipulia) ja pentukoulutuksen jälkeen vielä toisen penkin (50 sipulia).

Sitten olikin jo niin pimeää, etten enää nähnyt orvokkien värejä, joten oli pakko luovuttaa.

Ensimmäisestä penkistä tulee punainen, toinen vivahtaa vaaleanpunaiseen...

Enää 878 sipulia istuttamatta, 14 penkkiä jäljellä, keskimäärin hieman 62 sipulia / penkki.

...sipulien istutukseen ja Plantagenissa oli tarjous viisi säkkiä 15 euroa. Piipahdimme halvan mullan perässä ja loppulasku oli 80 euroa. Ensi kerralla lähetän mieheni yksin ostamaan mullan, niin sieltä tulee takuuvarmasti vain multaa...

Tyttäreni ihastui pullojukka -vauvaan, joka oli kieltämättä melko suloinen.

Syyslannoitetta oli tarjouksessa 25 kilon säkki, mökillä pitäisi lannoittaa kukkapenkit...

Sipulihyllyt oli sijoitettu ovelasti kulkureitin varrelle ja sorruin kyltteihin: vain 2 pussia / asiakas, 3 pussia kahden hinnalla... Pelkkää säästöä siis.

Nyt minulla on entisten sipulien lisäksi:

Narsissi, kelt, 15 cm, maalis-huhtikuu, 25 kpl
Krookus, kelt, 100 kpl
Tulppaani, darwin mix, 55 cm, huhti-toukokuu, 54 kpl
Tulppaani, triumphm Purple Prince, lila, 35 cm, huhti-toukokuu, 10 kpl
Laukka (Allium), Ostrowskianum, aniliini, 10 cm, touko-elokuu, 30 kpl
Laukka (Allium), Neapolitanum, valkoinen, 10 cm, huhti-toukokuu, 30 kpl
Lumikello, Galanthus single, 15 cm, helmi-maaliskuu, 25 kpl

Noihin kukkimisaikatauluihin voi todennäköisesti lisätä yhden kuukauden.

Sokerina pohjalla, siellä oli tosi näppärä kokoontaitettava puutarha-istutustuoli kantokahvoineen ja sivulaukkuineen. Mieheni ja tyttäreni ostivat sen alkupääomaksi synttäripakettiini, johon tulee vielä lisäksi kaikkea kivaa ensi kevättä varten...

Aamulla käärin hihat ylös ja menin takapihalle aloittelemaan "operaatio sipulien istutusta". Minulla on siis 700 kukkasipulia odottelemassa istuttamista...

Mutta jotta voisin istuttaa sipulit, kukkapenkkeihin on tehtävä tilaa (runsaasti).

Niinpä siis kaivoin kaikki perennat ylös, tarkoituksena viedä kasveista osa mökille ja istuttaa loput uuden puutarhasuunnitelman mukaisesti uudelleen värien mukaan. Koska minulla oli illalla tulossa koira trimmaukseen, aikataulu oli hieman haastava ja etupiha jäi tekemättä. Asiaan tosin vaikutti myös se, että autosta loppui tila kesken.

Eli ainakin vielä yksi lasti kukkia on menossa mökille tämän vuoden puolella.

Niin, siis yhtään sipulia en vielä istuttanut (ostin niitä kyllä neljä kiloa lisää Plantagenista tänään, kun siellä oli -70% tarjous...). Olenko seonnut? Se on vähän tulkinnan varainen juttu ja vastaus riippuu siitä, keneltä kysyy.

Sain äidiltäni lilan klematiksen ja laitan sen takapihan penkkiin, kunhan vain saan hetken aikaa toteuttaa suunnitelmiani pihalle.

Äitini osti minulle hyasintteja, oranssi on aika veikeä väri. Mutta se laukaisi minussa sipulikuumeen ja halusin varmistaa, ettei keväällä ole kukkapenkeissä vain mustaa multaa.

Ostin sipuleita Muhevaiselta ja Prismasta. Kun laskin sipulien määrän (712), myönnän, että innostuin ehkä hieman sipulihyllyjen äärellä... Nyt vielä pitäisi istuttaa ne... Yael jo irtisanoutui jutusta, kutsuen minua tärähtäneeksi. Tärähtänyt tai ei, niin ainakin kukkapenkeissä riittää keväällä väriä, jos siis jaksan istuttaa ne  ; )

TULPPAANI
30 kpl Miranda, kerrottu, pun, 40 cm, 5-6
15 kpl, Apeldoorn, pun, 50 cm, 4-5
30 kpl, Darwin, pun, 60 cm, 5-6
10 Negrita (Triumph), violetti, 45 cm, 5-6
15 kpl, Beauty of Apeldoorn, puna-kelt, 50 cm, 4-5
30 kpl, Upstar, vaal. pun., 40 cm, 5-6
10 kpl, Toronto, vaal. pun (aniliini), 40 cm, 5-6
30 kpl, Golden Apeldoorn, kelt, 60 cm, 5-6
10 kpl, Apeldoorn, kelt, 50 cm, 4-5
6 kpl, Monte Carlo, kelt, 30 cm, 4-5

NARSISSI
20 kpl, Carlton, kelt, 40 cm, 5-6
6 kpl, Flower Record, valk-oranssi, 40 cm, 5
10 kpl, Ice Follies, valk-kelt, 40 cm, 5

KROOKUS50 kpl, Rememnrance, sin, 10 cm, 4-5
19 kpl, valk-lila raidallinen, 10-15 cm, 4-5
50 kpl, kelt, 10 cm, 4-5
30 kpl, Zonatus, vaal. pun., 10 cm, 10-11

HYASINTTI
3 kpl, Red Magic, t. pun., 20 cm, 5-6
4 kpl, Miss Saigon, lila, 20 cm, 5-6
4 kpl, Gipsy Queen, Oranssi, 25 cm, 5-6

LEHTOLAUKKA
60 kpl, vaal. pun., 15 cm, 9-10

IDÄNSINILILJA
100 kpl, sin, 15 cm, 4-5

HELMILILJA
80 kpl, mix, sin, vaal.sin, valk, 15 cm, 4-5
90 kpl, sin, 15 cm, 4-5

Sain äidiltäni kaksi alppiruusua, punaisen ja valkoisen. Lisäksi pelargonioita, jotka aion talvettaa ja ottaa keväällä pistokkaat.

Pakko myöntää kun takapihalle vilkaisee, että ainakin minun takapihani on aika vaimea kukkien suhteen. Viimeiset sitkeät sissit sinnittelevät, mutta kukkaloistosta on turha puhua.

Ensimmäisenä on muratti, joka kyllä viihtyy kiitettävästi. Sitten on kultapalloja (?), jotka ovat kaatuneet.

Sen jälkeen on alpia, jonka jo kerran kitkin pois, muutama saniainen, kuunliljoja ja taas alpia, jonka kitkin pois.

Varaston edessä oleva penkki kukkii ja talon edessä olevat ruusut kukkivat ja tuoksuvat vielä selvästi.

Piha on auttamatta aneeminen. Tarhapäivälilja kukkii ylhäisessä yksinäisyydessään. Pientä piristystä tuovat ruukkukasvit.

Sitten on taas ihan kukkimatonta aluetta...

Joka jatkuu....

Viimeinen lilja sinnittelee orvokit kaverinaan...

Sitten taas kukkimatonta aluetta.... Ja surullisena "sokerina pohjalla" ruusupenkki, joka on rikkaruohojen vallassa.

Köynnöskrassi aloittelee kukintaa.

Hemerocallis 'Holy Grail' tarhapäivänlilja (80-90 cm) aloitti myös kukinnan, ostettu 2006.

Takapiha on vähän ankean näköinen. Vaaleanpunaiset ja keltaiset liljat kukkivat. Kesäharso aloittelee kukintaa. Muuten on vähän vaimeaa, muutama orvokki kukkii. Kaikki punaiset ja valkoiset lijat voisi siirtää yhteen penkkiin ja keltaiset taaemmaksi.

Pitäisi varmaan päättää mitä teen liljoille ensi kesänä. Kaikki yhdessä penkissä vai hajautettuna... Mökille?

***

24.7. Käytännössä valkopunaiset ja punaiset liljat ovat lopettaneet kukinnan.

Kukkivat täysillä vasemmalla takapenkissä.

Tämän kesän tylsin homma, jota olen vältellyt viimeiseen asti, on villiintyneen takapihan kuntoon saattaminen. Perennat ovat kasvaneet liian isoiksi, niitä on vaikea kaivaa kapeista laatikoista vahingoittamatta ulos ja laatikot ovat yhtä viidakkoa, joten on edes vaikea sanoa, mitä sieltä pitäisi säästää.

Lisäksi homma tietää taas yhtä keikkaa mökille.

Mutta siivottuani gerbiilit ja kaniarialinnut, juteltuani lapsuudenystäväni kanssa puolisen tuntia puhelimessa, luettuani Valitut Palat ja touhuttuani kaikkea, millä voisin välttää homman, otin lopulta lapion käteeni ja aloitin yhdestä laatikosta. Niinkuin hommat yleensä, etenkin kaikkein tylsimmät, ne saa hoidettua lapiollinen kerrallaan...

Koko seinämä oli siis villiintyneen kärhön peitossa ja kitkin ensin vasemman puolen. Istutin sinne kesäkuussa kylvämiäni taimia sekä siirsin muutaman päivänkakkaran ja viime vuotisia orvokin taimia.

Kitkin myös yhden murheenkryynini, villiintyneet päivänkakkarat. Penkissä oli kolme punapäivänkakkaraa, jotka saivat häädön. Kuvassa kaksi näkyy, että penkkiin tuli köynnösruusu ja kaksi pikkuruusua. Reunoille jäi iris(?) ja pieni pehko päivänkakkaraa.

Enää vain 7 laatikkoa takapihalla kitkemättä ja pieni vuori kukkaruukkuja pesemättä...

Kävin aamupäivällä äitini luona ja tutkailin pelargonioita ja orvokkeja. Pelargoniat ajattelin talvehdittaa ja orvokkien siemeniä voisi ostaa kylvettäviksi. En tiennyt, että on myös punaisia orvokkeja...

Vanhat äitienpäiväruusut kukkivat pikkupenkissä.

Xxx kukkii ja mehiläiset ovat innoissaan. Malva näyttää niin mukavalta, että taidan jättää sen pysyväksi asukkaaksi takapihalle.

Tuliunikot ja sininen orvokki kukkivat yhä sinnikkäästi. Päivänkakkara osoittaa villiintymisen merkkejä, tosin olen jo niin lomatunnelmissa, että itse asiassa lähentelen tilaa EVVK eli ei voisi vähempää kiinnostaa. Ensi viikolla alkavat työt, joten ehkä saan taas ryhtiä elämääni.

Sain tänään lisää taimia ja on kuin vauvoja olisi tullut taloon, osa niistä on niin pieniä. Osa oli paljasjuurisia ja istutin ne ensisijassa. Täytyy vielä netissä tutustua niihin paremmin...

Kultapiisku
Loistotädyke
Clematis Stans
Tillipioni
Mahonia
Ruskoakeena, Acaena purp
Ahomansikka, Fragaria vesca
Koristemansikka, Fragaria golden alexand
Purppuraluppio, Sanguisorba menziesii
Minttu
Piparminttu
Kamtsatkanmaksaruoho
Keltamaksaruoho
Rentoakankaali
Kirjolehtipeippi
Kaukasian törmäkukka, Scabiosa
Lehtosinilatva, Polenium
Salvia
Ruusumalva

Punainen lilja aloitti eilen kukinnan, punavalkoiset ovat täydessä kukassa.

Etupihan laatikko on toipunut istuttamisesta ja näyttää ihan kivalta, vielä hetki ja kasvit täyttävät aukkokohdat...

Aamulla säätutka lupasi auringon sijasta sadetta ja niin päätimme jäädä kotiin mökkireissun sijasta. Mitä voi tehdä, jos sataa lomalla???

Toivuin pettymyksestä kuin nainen ja suuntasin katseen kotiimme. Vaihdoin akvaarion vedet, ruokin gerbiilit, kerroin villakoirista äidille ja tyttärelle, jotka piipahtivat luonamme tutustumassa villakoiriin. Kun kävimme kaupassa, kävin puutarhamyymälän puolella : )

Kun katsotte alla vasemmalla olevaa kuvaa, ymmärrätte miksi. Ihanat amppelini ovat "ei niin ihania". Aika siis tehdä asialle jotain... Kukkia sai 79 sentillä, joten hinta ei ollut päätä huimaava. Lobelioita, orvokkeja ja petunioita. Taimet ovat pieniä, mutta kasvavat kyllä.

Etupiha ei näyttänyt paljon paremmalta. Saniainen oli lähtenyt villiin kasvuun ja rikkaruohot vallanneet laatikkoni. Lopputulos oikealla.

Löysin verenpisaran, pelargonian ja annansilmän, joista pidin. Sekä tietysti orvokkeja, joista olen aina pitänyt.

Penkin takaosassa kukkii kasvi, jonka nimeä en muista (= jalopähkämö)... Sekä peurankellot.

Ensimmäinen liljan kukka on puhjennut takapihallani. Odottelen niiden kaikkien kukinnan ja vien ne sitten mökille.

Tuliunikoista pidän kovasti ja ne kukkivat edelleen.

Neilikoistakin pidän, vaikka valokuva ei kerro niiden kunnollista väriä (vaaleanpunainen). Kyseessä on matala lajike, joka kukkii sitkeästi.

Orvokit ovat kukkineet ihan kesän alusta ja niitä aion laittaa ensi kesänä pihalaatikoihin isompien kasvien sijasta.

Etupihan ruusut ovat mökillä ollessani puhjenneet kukkaan.

Sain äidiltäni useamman pionin taimen sekä pionin siemeniä. Mummilta saamani pionit ovat mökillä vielä hengissä, eivätkä ole tiputtaneet nuppujaan.

Pensaspioni, v pun / kelt
Pensaspioni, kelt
Kartanopioni, v pun
Tarhapioni, v pun

Valkoiset pionit tuoksuivat aivan huumaavasti....

Eilen kävin etsimässä myös jotain pöytää pihalle. Vaatimuksena oli, että sen on oltava talven kestävä ja pienikokoinen. Juuri kun olin luovuttamassa, niin löysin etsimäni pöydän.

Siemenistutukset voivat hyvin ja pikkuiset kasvavat. Kohta ne pitäisi koulia erilleen toisistaan... En ole vielä päättänyt, jäävätkö ne takapihalle vai menevätkö mökille...

Yksi tuntemattomista kukistani on nyt alkanut kukkimaan, pitäisi etsiä jostain perennakirjasta sille nimi...

Samoin tämä toistaiseksi tunnistamattomani sininen kukka on alkamassa kukkimaan...

Olin juuri aloittelemassa rikkaruohojen kitkemistä etupihan ruusupenkistä, kun sain multimediaviestin kuvan kera: "Hei Mirja. Onko tälle jotain tehtävissä ilman, että pitäisi ajaa täysin puliksi koko koira? Trimmasin ihan normaalisti ja olimme jo melkein valmiit kun koira venkoili ja trimmeri lipesi. Tai voisiko tästä tehdä leijonan?"

Noh... Oli aika optimistista toivoa, että koirasta saisi leijonan, mutta lupasin katsoa, mitä sille voi tehdä. Kyllä sitä villakoiran näköinen tuli, vaikka alkutilanne oli aika mielenkiintoinen (en ole koskaan nähnyt vastaavaa). Eli kun sain koiran trimmattua, sain koiran omistajalta kaksi taimea, sinikämmenen (Glaucidum palmatum) ja lehtorikon (Saxifraga rotundifolia), jotka vein takapihan taimikasvatukseni jatkoksi muiden joukkoon.



Kävin siis ruusupenkin vuohenjuurten kimppuun. Olen jo vuosikausia taistellut vuohenputken kanssa. Alussa se kasvoi ruusupenkissä tiukkana mattona. Sitten kitkin ja ruiskutin Roundupia. Vuodesta toiseen täysin epätoivoisessa taistelussa. Tänä vuonna alkukeväästä laitoin taas Roundupia, mutta oli kuin olisin laittanut lannoitetta vuohenjuurille. Ne mokomat kasvoivat isoiksi ja kukkivat.

Niinpä hyökkäsin penkkiin kitkemään ne käsin. Ihme oli tapahtunut. Ensimmäistä kertaa, ne olivat yksittäisiä kasveja, eivtkä yhtä isoa peittoa. Tuntui, että sain ne hyvin ylös juurineen. Alakuvassa näkyy talomme työkaluvarasto. Oikealla puolella on minun vuosien taistoni rikkaruohoja vastaan, ruusujen leikkausta vuosittain ja lannoittamista. Vasemmalla on naapurin puoli varastosta. Ruusut ovat kitukasvuisia, vuohenjuuri ym rikkaruohot kokoistavat.

Kuva yllä: punapäivänkakkarat kukkivat takapihalla -> mökille

Kylvetty 2.6.2008
15. Tuliunikko (30-40 cm, kelt, oranssi, pun, vaal pun), Eschscholzia californica (itänyt 19.6.)
16. Tuoksuorvokki, (15 cm, sin), Queen Charlotte 
17. Silkkikukka (40 cm, Godetia hybrida azaleaflora fl. pl. (itänyt 8.6.)
18. Kesäleimu (35 cm, pun, lila, valk), Phlox drummondi grandiflora (itänyt 19.6.)
19. Kesämalvikki, (120 cm, pun), Lavatera trimestri (itänyt 19.6.)
20. Köynnöskrassi (125 cm. pun, vaal pun, oranssi, valk pun), Glorious Gleam kerrottu, Tropaeolum majus
21 A. Tuoksuherne, (1-2 m, pun, lila, valk), Lathyrus odoratus (itänyt 19.6.)
21 B Tuoksuherne, (2,5 m, pun, lila, valk), Lathyrus odoratus (itänyt 19.6.)
22. Kesäharso, (30-50 cm, valk), Gypsophila elegans gr fl 'Govent Garden' (itänyt 9.6.)
23. Harjaneilikka, (40 cm, pun, pun valk, vak pun), Dianthus barbatus L 'Herald of Spring' (itänyt 19.6.)
24. Kalifornian tuliunikko, kerrottu (38 cm, kelt pun, vaal pun), Eschscholzia californica (itänyt 19.6.)
25. Auringonkukka (50 cm, oranssi), 'Paquito Sangria' (itänyt 19.6.)
26. Auringonkukka (60 cm, kelt, kerrottu), Helianthus ann. fl. pl. 'Teddy Bear' (itänyt 9.6.)
26. Auringonkukka (200 cm, viinin pun), Helianthus annuus (itänyt 19.6.)
27. Silpoydinherne, (50 cm), 'Kelvedon Wonder' (itänyt 19.6.)
28. Idänunikko, (20-60 cm, oranssi), Papaver orientale (perinne siemenet) (itänyt 19.6.)
29. Kesäharsoseos, (30-50 cm, valk, vaal pun), Gypsophila elegans (itänyt 9.6.)
30. Kehäkukka (40-60 cm, kelt, oranssi, kerrottu), Calendula officinalis 'Art Shades' (itänyt 9.6.)
31. Persilja, 20 cm, 2-vuotinen, 'Clivi' (itänyt 19.6.)
32. Basilika, Ocimum basilicim (itänyt 9.6.)

Kylvetty 10.6.2008
50. Sinikämmen, Glaucidium palmatum

Lähdettyäni mummin luota, lupasin käydä hakemassa ruusut ja muut kukat hänen takapihaltaan. Takapiha on etelään päin ja hyvin paahteinen. Siellä kukat vaativat paljon kastelua, mutta nyt kun mummi on vanhainkodissa, ei kukilla ole hoitajaa. Mummi oli jo huolissaan kysellyt isältäni, kuka kukkia hoitaa.

Minulla oli pistolapio takapenkillä ja hain kaupasta jätesäkkejä ja limua. Lämpötila oli 27 paikkeilla. Minulla ei ollut vaihtovaatteita, mutta otin korkokengät pois jalasta, käärin lahkeet sekä valkoisen paitapuseroni hihat ylös.

Kaivoin ylös seitsemän ruusua, kolme isoa, kaksi keskikoista ja kaksi pientä. Kolme punapäivänkakkaraa ja kahta erilaista maanpeittokasvia. Jotain harmaata hieman ohdakkeen oloista matalaa kukkaa ja kaksi akilleijaa. Jotain sipulikasvin oloista pari pehkoa (ei ollut sipulikasvi). Jos joku tunnistaa kasvit ylhäällä olevissa kuvissa, otan tiedon kiitollisena vastaan.

Aika loppui kesken, sillä minun oli lähdettävä vetämään agilitytreenejä. Heitin kukat takapihallemme ruukkuihin ja kastelin ne nopeasti. Huomenna pitäisi selvitellä mitä ne ovat ja jäävätkö ne takapihallemme vai vienkö ne mökille.

Sinne jäi vielä iso pioni, joka kuolee sinne veden puutteeseen, jos en saa sitä sieltä ylös. Ajattelin kyllä ottaa ensi kerralla mukaani raakaa lihasvoimaa (=mieheni), sillä kukkia kaivaessani pukkasi hiki pintaan.

Aloitin uuden projektin, syreenien oksaverso kokeilun. Osa netti-ihmisistä on sitä mieltä, ettei onnistu, mutta sitten on niitäkin, jotka ovat todistettavasti onnistuneet.

Oksapistokaskeskustelu 1
Oksapistokaskeskustelu 2
Oksapistokaskeskustelu 3

33. Syreeni, vaalean lila
34. Syreeni, tumman lila (valokuvaan on vaikea saada oikeaa värisävyä)
35. Syreeni, valkoinen

Mökillämme saunan edessä kasvaa pihasyreeni (Syringa vulgaris), joka kukki parina vuonna istuttamisen jälkeen 70-luvulla, mutta sen jälkeen ei ole kukkinut yli 20-vuoteen. Se kasvattaa juurivesoja ja näyttää viihtyvän joten kuten, mutta ei kuki.

Tänään sain pussikaupalla kasveja, tuhannet kiitokset taimien antajalle!!! Istutin ne nyt aluksi ruukkuihin, kun yritän miettiä, mitä vien mökille ja mitä istutan omaan pihaan. Varmistan myös, että kaikki pääsevät kasvun alkuun (riittävä kastelu näin kesällä).

Itselleni ruukkujen numerot muistilistaksi tähän (hukkaan aina kaikki irtopaperit):
1. Kaukasian tädyke
2. Köynnöskuusama
3. Juhannusruusu
4. Kissanminttu
5. Kevätkaihonkukka
6. Päivänlilja
7. Vuorikaunokki
8. Rakuuna, venäläinen
9. Kärhö, Multiblue
10. Minttu
12. Oregano
13. Minttu

14. Kevätesikot (mummilta)

Istutin myös siemeniä (saa nähdä, onko ajan kohta liian myöhäinen...)
15. Tuliunikko (30-40 cm, kelt, oranssi, pun, vaal pun), Eschscholzia californica
16. Tuoksuorvokki, (15 cm, sin), Queen Charlotte 
17. Silkkikukka (40 cm, Godetia hybrida azaleaflora fl. pl. (itänyt 8.6.)
18. Kesäleimu (35 cm, pun, lila, valk), Phlox drummondi grandiflora
19. Kesämalvikki, (120 cm, pun), Lavatera trimestri
20. Köynnöskrassi (125 cm. pun, vaal pun, oranssi, valk pun), Glorious Gleam kerrottu, Tropaeolum majus
21 A. Tuoksuherne, (1-2 m, pun, lila, valk), Lathyrus odoratus
21 B Tuoksuherne, (2,5 m, pun, lila, valk), Lathyrus odoratus
22. Kesäharso, (30-50 cm, valk), Gypsophila elegans gr fl 'Govent Garden' (itänyt 9.6.)
23. Harjaneilikka, (40 cm, pun, pun valk, vak pun), Dianthus barbatus L 'Herald of Spring'
24. Kalifornian tuliunikko, kerrottu (38 cm, kelt pun, vaal pun), Eschscholzia californica
25. Auringonkukka (50 cm, oranssi), 'Paquito Sangria'
26. Auringonkukka (60 cm, kelt, kerrottu), Helianthus ann. fl. pl. 'Teddy Bear' (itänyt 9.6.)
26. Auringonkukka (200 cm, viinin pun), Helianthus annuus
27. Silpoydinherne, (50 cm), 'Kelvedon Wonder'
28. Idänunikko, (20-60 cm, oranssi), Papaver orientale (perinne siemenet)
29. Kesäharsoseos, (30-50 cm, valk, vaal pun), Gypsophila elegans (itänyt 9.6.)
30. Kehäkukka (40-60 cm, kelt, oranssi, kerrottu), Calendula officinalis 'Art Shades' (itänyt 9.6.)
31. Persilja, 20 cm, 2-vuotinen, 'Clivi'
32. Basilika, Ocimum basilicim (itänyt 9.6.)

Olin äitini ja isäni kanssa Plantagenissa ja sieltä lähti mukaan 6 kpl päivänkakkaraa alle euron kappale.

Olen yllättynyt, kuinka sitkeitä kukkijoita kevätesikot ovat. Niitä voisi ostaa lisää ensi kevääksi... Sammalleimu aloittelee aurinkoisimmassa kulmassa kukintaa.

Orvokeista olen aina pitänyt, niitä pitäisi kylvää lisää, samoin kuin alla olevaa tuliunikkoa. Jos itse olette ihmisiä, joilla kukkapenkit ovat sävy sävyyn keväästä syksyyn, niin minun on tunnustettava, että kylvän innoissani sitä ja tätä, unohdan kaiken ja sitten ihmettelen värisekamelskaa.

Mutta nyt tämän blogin myötä asia hoituu ihan uudella tavalla. Kun talvella mietin siemenvalintoja, katson vain täältä, mikä kukki milloinkin ja missä, mitä värejä oli missäkin penkissä, mitkä penkit olivat täysin vailla kukkijoita... Näettekö jo kukkalaatikot, joissa on kukintaa huhtikuun lopulta lokakuuhun, aina kauniisti sävytettyinä?

Eräs tuttavani mailaili kasveista ja sai minut muistamaan takapihani, joka on jo odottanut laittajaansa muistaakseni viikon tai pari. Ruukut ja mullat ovat olleet valmiina, mutta inspiraatiota ei ole löytynyt...

Tavoite oli siis vaihtaa muoviamppelit takorautaisiin. Tätini mainosti minulle kookoskankaisia takorauta-amppeleita jo lähes kuukausi sitten, mutta niiden löytyminen olikin yllättävän vaikeaa. Kukat kuulemma viihtyvät niissä mainiosti ja ne päästävät hyvin ylimääräisen kosteuden läpi.

Surffasin netissä ilman mainittavampaa menestystä... Kävimme mm. Plantagenissa, he kyllä tiesivät mistä puhuin, mutta heillä ei ollut ko. amppeleita. Sitten kävimme Bauhausissa ja siellä oli amppeleita, mutta hinta oli yli kolmekymppiä kappale... Ajattelin laittaa haluamani amppelin harkintaan. Sitten kävimme Kodin Anttilan puutarhaosastolla ihan muista syistä ja sieltä löytyi haluamiani amppeleita alle kympin kappale.

Mutta nyt siis auringon paistaessa sain kukat siirrettyä uusiin amppeleihin ja mullaksi olin ostanut kesäkukkamultaa, jossa on kastelukiteitä. Syynä multaan on, että kerran jo  melkein tapoin kukat, kun olin unohtanut evästää kotiväkeä niiden kasteluun ollessani itse matkalla. Onneksi upotushoito tehosi ja orvokit heräsivät uudelleen eloon.

Kevät etenee kohti kesää ja klematis kukkii aitaamme vasten jo ihan sinisenä. Etupihalla vuorenkilvet lopettelevat kukkimista, mutta ruusut nousevat vauhdilla.

Klematiksen alle voisi syksyllä laittaa helmihyasintin sipuleita, jotka näköjään kukkivat yhtä aikaa Klematiksen kanssa. Etupihalle pitäisi suunnitella jotain kivaa sipulikukkaa kahden narsissin kaveriksi.

Aamuisin kun käytän koirat ulkona, ylläoleva näkymä avautuu eteeni.  Ensin kävelen ensimmäisessä kuvassa olevaa nurmikon reunaa enemmän tai vähemmän unen pöpperöisenä auringon paistaessa idästä matalalla suoraan silmiini, mutta kun käännyn takaisinpäin, nouseva aurinko valaisee reittini ja herättää minut uuteen päivään.

Aamulla laitoin keltaiset orvokit amppeleihin takapihan aitaan.

Sain mummin pihalta 30 kevätesikon tainta, jotka setäni ystävällisesti kaivoi ylös ja pakkasi minulle valmiiksi. Pelkään kasvien kuolevan pihalle hoidon puutteeseen, nyt kun mummini on poissa, sillä piha on avoin ilman varjoa etelään päin. Yleensä kasvit vaativat eteläpihalla paljon kastelua. Kevätesikot olivat ruohon valtaamassa penkissä nurmikon vieressä. Istutin ne illalla etupihalleni varaston edessä olevaan penkkiin ja ruusupenkkiin talomme edessä.

Etupiha on edessäsi joka päivä kun palaat kotiin. Fengshuin mukaan etuovi ja sen ympäristö vaikuttavat koko asunnon viihtyvyyteen. Toivottaako etuovi vieraat ja uudet asiat tervetulleiksi?

Täytyy kyllä myöntää, että meillä etuoven edusta hukkuu välillä polkupyöriin ja tavaroihin, jotka ovat juuri matkalla jonnekin.

 

Takapihalla voi rentoutua ja levätä työpäivän jälkeen. Meillä piha on elänyt ja muuttanut muotoaan lähes joka kesä. Tässä pihassa pidän eniten vanhoista puista ja linnunlaulusta, pihalla on paljon lintuja. Tänä keväänä mustarastas istui pihapihlajassamme joka aamu ja lauloi kauniilla äänellä. Lintu aloitti tosin jo auringon noustessa eli noin kolmen aikoihin.

Tein pihastamme kotisivut.

Äitini piha on isompi kuin omani, täynnä ihastuttavia yksityiskohtia, kukkia, pieniä minihedelmäpuita ja marjapensaita. Seinällä tuettuna näkyy isohko viinirypäleköynnös, jossa on jo isot silmut, se on joka kesä tuottanut viinirypäleitä.

Pihassa on oma pienilmastonsa ja siellä on todella lämmin jo aikaisin keväällä. Viime talvena lumme talvehti piha-altaassa ja se on jo hyvää vauhtia kasvamassa pintaa kohti.

Nyt kevätkukat ovat täydessä kukassa. Onnekseni keltavuokko viihtyy liiankin hyvin ja sain mukaani taimia pari purkillista, joita sitten istutin etu- ja takapihalleni.

...sain huomata, kun istuttelin kaktuksia uudelleen. Äitini antoi minulle viisi kaktusta, jotka oli istutettu yhteen. Erotin ne kuitenkin toisistaan ja istutin ne saviruukkuihin. Samalla tarmonpuuskalla vaihdoin mullat alakerran kaikille kukille ja suihkutin ne. Nyt viherkasvini taas näyttävät sisustuselementiltä, eikä pölyn vallassa olevalta kummitusmetsältä.

Viikonloppu oli mukava, aurinko paistoi ja oli lämmintä. Yael ja Daniel olivat partion viikonloppuleirillä ja minä laitoin takapihan kukkalaatikoita kuntoon. Pihalta irtosi kasvijätettä jätesäkillinen, vaikka omasta mielestäni siivosin sen hyvin syksyllä.

Koirista oli kiva loikoilla pihan puuterassilla, erityisesti Noora ja Bicho osoittautuivat auringon palvojiksi.

Kotimme lähelle on tullut valtava Plantagen ja siellä oli kukkia joka lähtöön. Päätin piristää itseäni ja ostin kolme atsaleaa (Rhododendron simsii).

Ruukkuatsalea on kotoisin Itä-Aasiasta, se tuotiin Eurooppaan 1800-luvulla. Luonnonvaraiset atsaleat kasvavat runsassateisilla vilpoisilla vuoristoalueilla, happamassa maaperässä. Kun yöhallat ovat ohi kasvin voi siirtää ulos, varjoisaan paikkaan. Kasvi istutetaan uudelleen hapahkoon multaan. Heinäkuusta lähtien lannoitetaan. Syyskuussa kun uudet nuput ilmestyvät kasvi siirretään sisälle, mutta viileään. Kun kukat alkavat avautua kasvi siirretään huoneenlämpöön. Muun muassa alppiruusuravinteet sopivat ruukkuatsalealle. 

Atsalea viihtyy parhaiten viileässä ja valoisassa paikassa, mutta kukinta kestää viikkokausia tavallisessa huoneenlämmössä, kunhan kasvi vain ei pääse kuivumaan. Yksikin ankara kuivahtaminen on kohtalokasta. Atsalea tarvitsee kunnollisen kastelun noin joka toinen päivä.

Kun tulin hieman huolissani vanhainkodista (miten mummi pärjää siellä ja viihtyykö...), pysähdyin hetkeksi etupihallemme. Lumikellot kukkivat jossain vaiheessa ennen lumimyräkkää, mutta nyt selvästi kevät on taas tulossa. Kevät on uuden alku monellakin tapaa.

Otin kuvan, koska kun kaksi vuotta kesällä istutin huoneessa kituvan muratin ulos ja hämmästykseni oli suurehko, kun se kiltisti talvehti. Tämä on siis jo toinen talvi, kun muratti talvehtii hienosti, ilman mitään suojaamista.