Kävimme kääntämässä sähköt pois mökiltä ja samalla jätimme viimeisen silmäyksen kuusiaitaan. Se on nyt melkein polveeni asti, taimet ovat kasvaneet valtavasti. Odotan jo ensi kesää...

Kun täyttää vuosia, voi toivoa lahjaa. Tyttäreni on aina ollut sitä mieltä, että minulla on hieman vääristynyt kuva hauskan pidosta, mutta mikä olisi oivallisempi tilaisuus koota koko perhe kasaan ja saada hommia tehdyksi, joihin minulla yksin menisi ikä ja terveys...

Projekti nro 1: kasvimaata ei tunnista kasvimaaksi rikkaruohojen (=vadelma) alta muut kuin minä.

Projekti nro 2: syksyn lehdet.

Projekti nro 3: viimeiset perennat (peräkärryllinen) maahan ennenkuin lumi ja routa tulevat.

Projekti nro 4: pöytäryhmän siirto pihan perältä pihan keskelle (olemme pari kertaa yrittäneet mieheni kanssa, hiiop, mutta umpipuu hökötys ei ole hievahtanut milliäkään).

Projekti nro 5: Kesäkeittiön alku, hellat uudelle paikalle betonilaattojen päälle.

Tadaa: Kasvimaani tunnistaa muutkin kuin minä kasvimaaksi ja pihan perältä on siirtynyt kesäkeittiöni alku.

 Teidän olisi pitänyt nähdä tyttäreni ilme, kun rankan päivän jälkeen mainitsin meidän kotimatkalla poikkeavan poimimaan Hemlokin mukaamme. Hemlokin mukana tuli pari isoa muoviloodaa multaa, jotka juuri ja juuri mahtuivat takapenkille. Autossa oli koiria 5 kappaletta. Hemlokki parkkeerattiin tyttöni syliin. 

Kun tulimme kotiin, mieheni oli yhtä iloisen yllättynyt Hemlokista kuin tyttäreni. Lisäksi hän kommentoi hieman rumasti mullasta lähtevää muhevaa tuoksua. 

Mutta nyt Hemlokki ja minä näemme yhteisen tulevaisuuden edessämme. Hemlokkiparka oli saanut häädön entiseltä pihaltaan ja sillä oli uhkana joutua roskikseen.

"Istutin kesällä pikkukanadanhemlokin kaivonrenkaan sisään. Vesi ei kuitenkaan imeydy kunnolla sen alla olevaan tiiviiseen maahan, ja hemlokki on jatkuvasti liian märässä mullassa eikä varmastikaan kykene talvehtimaan siinä. Lisäksi aiomme laittaa sen paikalle kompostorin. Hemlokki on jo alkanut kärsiä märkyydestä, mutta on vielä hengissä. Haluatko sen vai heivaanko roskiin? Se viihtyy parhaiten täydessä varjossa (pieni auringonvalo ei haittaa) ja hyvin ravinteikkaassa mullassa, joka on melko kosteaa (ei tykkää liiasta kuivuudesta). On melko talvenarka ja pitää suojata suoralta kevätaurigolta. Viihtyy parhaiten suojaisessa paikassa esim. isojen puiden tms. alla. Pysyy naurismaisena mättäänä (max alle metrin korkea ja 1,5 metriä leveä)." 

Vihdoin, viimeinen ponnistus ja nyt koko matka kuusiaitaa on kitketty mustikoista, ruohosta ja vuorenkilvistä. Kuusiaidan pohjalle on levitetty katetta ja vettä on tullut taivaalta sen verran, että pienet kuuset ovat virkistyneet. Halleluja ja Herran haltuun. 

Raidan juurelle perustamamme kukkapenkki kukoistaa. Se kaipaa vielä jotain kivaa, mutta mietin sitä sitten myöhemmin.

Omenat kasvavat ja keltainen kukka kukoistaa, mikä sitten onkaan.

Vasemmalla pieni köynnöshortensia, jonka parempi puoliskoni ystävällisesti kaivoi ylös ja auttoi sirtämään pois kuusiaidan tieltä (pientä jupinaa kuului) viime kerralla mökillä käydessämme. Köynnöshortensia näyttää selviytyneen hyvin ja toivottavasti se ehtii juurtua ennen talvea kunnolla. Alla näkyvä karviainen maistui todella hyvälle. Pensas  oli melko täynnä marjoja, mutta söin ne kaikki siltä istumalta.

(Voi voi) kasvimaani. Älkää kysykö mitään, uskokaa, että siellä se on, rikkaruohojen ja vadelmien alla.

Kuusiaidan tieltä kitkettyjä vuorenkilpiä, niitä tuli täysi kottikärryllinen. Vesimittari näytti ilahduttavaa 35 mm sademäärää.

Ja alla vuorenkilvet istutettuina. Ne näyttävät kuin olisivat olleet siinä aina, eikö vain?

Valkea kuulas on ryhdistäytynyt ja tekee omenaa. Meidän piti piipahtaa mökillä nopeasti, mutta jämähdimme sinne seitsemäksi tunniksi. Mieheni raivasi kuusiaidan pohjan ja laittoi kariketta koko matkalle, sen lisäksi hän kantoi järvestä saavikaupalla vettä kuusille.

Minä raivasin villiintyneitä kukkapenkkejä. Mieheni käänsi narsissipenkin ja kaivoin mullan seasta kymmeniä narsissin sipuleita ja istutin ne uudellen. Mieheni myös kaivoi "pienen" köynnöshortensian ylös aidan vierestä ja istutimme sen uudelleen. Minulla oli mukana lähes kaikki tänä kesänä istuttamani perennan taimet, raivasin niille penkit ja istutin ne.  Istutin myös ystävältäni saamat hortensiat.

Kun viimein kello alkoi käydä iltaa, päätimme luovuttaa ja hieman voihkien siirryimme autoon. Olimme löytäneet uusia lihaksia (voi selkäparkani, voi reisiparkani) ja hyttyset olivat tehneet paukamia sinne tänne. Hyttysiä ja / tai paarmoja oli niin vähän, ettemme ensin tajunneet edes niitä olevan, mutta paukamia laskiessamme, totesimme niitä sittenkin olleen...

Päivänliljat kukkivat kauniisti, liljakin kukkii, mutta viihtyy selvästi heikommin. Myyrät ovat tainneet pistää suurimman osan sipuleistani poskeensa. Aivan ihastuttava uutuus tänä kesänä on maanpeittoruusu Fairy.

Valkea karkulainen ruusupenkissä ja sitkeät kukkijat (täpläleimu).

Talon sivussa olevassa kivikkopenkissä maksaruohot kukkivat ja neilikkaruusu viihtyy.

Kuusiparat ovat virkistyneet, pojat kantoivat niille saavikaupalla vettä ja juuri kun kastelu-urakka oli tehty, taivaalta alkoi tulla vettä oikein kunnolla. Niinpä myös omenat ja mustikat saivat osansa, tosin vettä olisi saanut tulla paljon enemmän.

Alla sormustinkukka (huom. vain noin 30 cm korkea, mutta kukkii) ja prinsessalilja rhodojen alla.

Uudet maanpeittoruusut (Fairy) viihtyvät myös maan mainiosti.

Punaiset liljat kukkivat ja viinimarjat ovat kypsiä.

Rannassa neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' ja täpläleimu kukkivat.

Talon vieressä uusi kivikkopenkkissä kukkii turkestaninmaksaruoho 'Sedum Ewersii' ja ruusu, jota en tunnista.

Kuusiaita oli kiistatta nuupahtanut ja helteet ilman sateita sen kun jatkuvat. Kaikki muut kasvit mökillä voivat hyvin, mutta kuusiaita alkaa antamaan periksi, taimet alkavat olla nuupahtaneita. Ostettaessa taimet olivat noin 15 cm, nyt ne ovat venähtäneet jo 25 senttiin, jotkut isoimmiksikin.

Kävimme illalla töiden jälkeen mökillä ja kitkin kuusiaidan alustaa noin kymmenen metriä. Pohjalle jäi rahkasammalta, mustikat leikkasin alas ja kaadoin kuusien juurille. Päälle laitoin vielä kevyen kerroksen kariketta. Mieheni kantoi aidalle 150 litraa vettä järvestä...

Vasemmasta kuvasta alhaalla jo löytää kuusiaitani, oikean kuvan keskellä alhaalla on kitkettyä osuutta, mutta kuka näkee kuusiaidan jatkon muun kasvillisuden alla?

Arvatkaapa, lopuuko puhdehommat tänä kesänä / syksynä kesken... Sano k, sano u, sano u... kuusiaita!

Olimme tänään tuttavaperheen kanssa mökillä grillaamassa. Pihapiirissä kasvava valkea kuulas on päättänyt pyöräyttää runsaasti omenoita iloksemme. Sen 30 vuotiaan elämän aikana, tämä on toinen kerta, kun se päättää tehdä omenia puun täydeltä. 

Helteestä huolimatta kaikki kukat näyttävät hyvin voivilta. Mustasilmäsusanna on kuin kotonaan metsän siimeksessä.

Täksi päiväksi luvattiin iltapäiväksi sadetta, mutta niin vain grillaus jatkui ja sadetutka paljasti karun totuuden: saderintama pyyhkäisi ohi tuomatta pisaraakaan mökille. Kuusiaita on kovilla. 

Peurankello ja valtikkanauhus.

Maanpeittoruusu Fairy ja ???.

??? ja neilikat, jotka viihtyvät todella hyvin.

Augusta Luise ja äitini istuttama kartanoruusu, joka tuoksuu huumaavalle.

Neilikkaruusu ja jaloangervo.

Täpläleimu ja punatähtiputki.

Ja vanha kunnon lupiini, jonka äitini on istuttanut saunan eteen. Se kukkii vuodesta toiseen = tasan yksi yksilö. Se ei leviä, mutta ei katoakaan. 

Kaikki istutukset rantatien varressa ovat hengissä ja tarha-alpi jaksaa hyvin, niinkuin aina.

Mustikat ovat isoja, hyvän makuisia ja niitä on PALJON! Punaherukka alkaa olla pikku hiljaa kypsää.

Viime kerralla rakentamassamme kukkapenkissä ovat lähes kaikki hengissä (juhannusruusuja lukuunottamatta), huolimatta 30-asteen taukoamattomasta helteestä, jota on jatkunut pari viikkoa.

Hups! Taisimme rakentaa kukkapenkin myyrän oviaukon kohdalle, sillä joku oli käynyt kiukkuisena kaivamassa tiensä multakerroksen läpi ulos.

Mökkipihamme ongelma siis on, että siitä puuttuu "jotain", osaksi piha on villiintynyt ja jotenkin se vain ei ole viihtyisä.

Niinpä luppoajallamme rakensimme mieheni kanssa pihalle uuden kukkapenkin vanhan raidan ympärille. Penkki on matala, mutta suojaa näin myös runkoa ruohonleikkuukoneelta.

Kun keräilin kasveja penkkiin, löysin alla olevan kukan, joka on minulle täysin tuntematon... Saimme mökille kuorman kariketta, joka päätyy kuusiaidan juurelle, kunhan kerkiämme ja saamme aikaiseksi...

Pihalle pitäisi tehdä jotain... Ruoho ei oikein kasva / viihdy, kukkapenkki on täysin hoitamaton / villiintynyt, keinu on rikki, muurahaiset purevat varpaita kun istumme niiden valtaväylällä, kesäkeittiön tynkä on ihan pihan perällä minne kukaan ei viitsi mennä, kaikki on vähän vinksin vonksin ja heikun keikun...

Olemme mieheni kanssa pohtineet pihaa jo useamman vuoden, mutta kun emme tiedä, mitä haluamme, piha on saanut villiintyä rauhassa.

Pihalla on paljon hyviä asioita, mutta jostain syystä se ei ole viihtyisä.

Parempi puoliskoni suostui kuskiksi peräkärrylle ja kuopus lupautui mukaan mullan kärrääjäksi. Sain kuin sainkin kaikki keväästä kertyneet taimet vietyä kerralla mökille. Isäni lähti mukaan, joten olimme porukalla nauttimassa lämpimästä säästä.

Mökillä kukkivat juhannusruusu ja köynnöshortensia.

Palasin mökille muokkaamaan viidakkoani. Aloitin rhodojen luota ja tein sinne oleskelualueen. Kukkapenkin rajasin vanhoilla pöllin pätkillä. Kitkin rikkaruohot ja vein sinne tuolit ja puupöllin pöydäksi. Voitte myös ihailla kuvassa alhaalla vasemmalla verkkoaidan edessä kasvavaa uutta kuusiaitaani : )

Ai ette näe mahtavaa kuusiaitaani? 10 pisteen vinkki: Katsokaa vasemmalla olevan tuolin käsinojan kehystämää kuusta. Eikö näy mitään? Ota ne lukulasit silmillesi! 5 pisteen vinkki: Katsokaa pöllin ja oikealla olevan tuolin välissä olevaa tumman vihreää plänttiä. 

Istutin penkkiin kuunliljoja, harjaneilikan taimia ja ruiskaunokki 'red boy':n taimia ja esikon sekä taustalle palo-ohdaketta. Alla oikealla olevassa kuvassa, kunnostettu penkki on oikealla saniaisten takana.

Ennen ja jälkeen kuvan pystyy ehkä parhaiten hahmottamaan etualan kuunliljoista ja takana näkyvästä päivänliljasta:

Tämän ennen ja jälkeen kuvan pystyy hahmottamaan parhaiten ehkä taka-alan koivua kiipeävästä köynnöshortensiasta (kuvassa oikealla) ja sen edessä viistosti vasemmalla olevasta tarha-alpi penkistä.

Pääsin työssäni noin puoleen väliin istutettua aluetta... Vein taka-pihalta kuunliljat mökille ja tein niille uuden penkin.

Osan kuunliljoista istutin pionien taakse rajaamaan metsää selvemmin erilleen pioneista. Tein myös uuden vaaleanpunaisen penkin, johon nostin kevätpikkusydämen (se ansaitsee paremman paikan) ja jaoin sen samalla useampaan taimeen. Jaoin penkkiin myös villisti levinnyttä hopeatäpläpeippiä reunakasviksi.

Tämä on jo toinen lomaviikkoni, mutta koska minulla ei ole sijaista, olen joutunut tekemään etänä jokainen päivä muutaman tunnin töitä. Tänään lähdin isäni kanssa mökille ja ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että on kesä, kärpäset ja loma.

Sain yllä näkyvän tuolin lahjaksi kauan sitten, mutta tänään pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan sitä käytännössä. Se on ihana! Siinä on taskuja, joihin sain kännykkäni, oksasakset, lapion ja hyttysmyrkyn  : )

Kitkin saniaisia ja istutin ne toisaalle hienoksi saniaisriviksi (ehkä ne jonain päivänä ovat isoja ja näyttäviä). Ylhäällä oikealla siis saniaisia kymmenisen kappaletta kauhassa.

Kitkin vanhahkon kukkapenkin näkyviin, siirsin siihen sormustinkukan karanneita taimia ja vuoristokaunokin. Se kaipaa silti vielä jotain...

Rikkaruohoja lähti kolme kassillista ja yksi kottikärryllinen vesaikkoa. Mutta alla vasemmalla näkyy lopputulos. Kukkapenkit oikealla, takana ja vasemmalla on kitketty ja niihin on tehty reunukset. Yllä oleva kukkapenkki on vasemmassa alakuvassa oikealla saniaisen takana.

Mutta siis tuohon esille kaivettuun penkkiin istutin vuorikaunokin (alhaalla vasemmalla) rentoakankaalin sinisten kukkien seuraksi.

Siinä ne nyt olivat, viimeiset viikingit, jotka odottivat istuttamista. Ne olivat odotelleet multakasassa sopivaa hetkeä, joka siis koitti sateettomassa säässä.

Rhodo pensaikossa on neljä erilaista pensasta. Valkoinen, tumman lila ja kaksi vaaleaa lilaa.

Siirrettävä sireeni kukki.

Ja... Hiiop, pensas lähti liikkeelle. Huomaa varustus hyttyskammoisilla kaupunkilaisilla.

Alla ongelmani: Kuvasarja (5 kuvaa) kukkapenkeistäni... Paljon ihania kukkia kukkii, mutta ne hukkuvat rikkaruohojen (vadelma, horsma) vihreyteen. Polut pitäisi saada myös esiin paremmin.

Puskat (sireeni ja rhodo) siirtyivät, kuten myös pari saniaista ja loput kuuset pääsivät oikeille paikoilleen.

Tuo sininen (mikä nyt onkaan) kukkii. Työkaverini toi mökiltään sini- ja valkovuokkoja ja kiirehdin istuttamaan ne mökille Bichon kanssa. Sateen varalta merkkasin myös kuusiaidan tieltä siirrettävät kasvit. Jos sataa, perheen miesväki tekee siirrot, jos paistaa, lähden työnohjaajaksi mukaan.

Espoossa myrskysi kunnolla ja sähköt olivat poikki kolmisen tuntia. Päätimme käydä mökillä tarkistamassa, olivatko puut vielä pystyssä.

Puut olivat pystyssä ja rhodot kukkivat kauniisti.

Alla kaksi "pientä" kasvia, jotka pitäisi siirtää pois kuusiaidan edestä.

Luonnon pieniä ihmeitä:

Tuumasta toimeen, pyysin tarjouksen muutamasta paikasta kuusentaimista ja niinpä puhelimeni soi kesken työpäivän. Nyt olisi 80 kuusentainta saatavilla mökkimme lähellä. Tein muutamia hätäisiä laskuja ja totesin tarvitsevani 3 laatikkoa a'80 kpl. Saisin laatikot, mutta ne olisi haettava mieluiten heti. 

Kääk, aikatauluumme sopii harvinaisen huonosti "heti"-projektit, mutta pyysin lähijoukot talkoihin.

Aloitimme istutustalkoot ja täytyy todeta, että aitani on vielä matalampi kuin mustikanvarvut, mutta nyt siis kasvamassa suureksi ja mahtavaksi.

Suolla on arvatkaapa mitä? Hyttysiä ja niitä oli paljon. Mehiläispuku oli kätevä ja piti ötökät poissa iholta. Alhaalla vasemmalla näkyy linjanaru, toinen iski rautakangella kolon ja toinen istutti pottitaimen.

Alkuun päästyä homma eteni nopeasti, kunnes "pienet" kukkaseni tulivat vastaan. Siirsimme niitä toiseen paikkaan, talkooporukan mutistessa painokelvotonta tekstiä.

Mutta jee, 240 taimea on istutettu ja aitaa on vajaa 100 metriä.

Naapuri tuntuu nyt olevan ihan pihallamme, kun kuuset on kaadettu. Sekä pihalta katsottuna, että rannan suunnalta.

Mökillekin on tullut kevät. Valkovuokot, narsissit ja kevätesikot kukkivat.

Kevätkaihonkukat kukkivat sinisenä aaltona. Oikealla näkyy kuitenkin päivän urakkamme, saunan takana oleva risupino. Sain sen Michaelin, Henkan ja Yaelin avulla lähes purettua. Risuja ja oksia oli ehkä 10 metriä, ne oli vain kerätty pitkäksi pinoksi hakkuiden jäljiltä.

Mieheni haravoi pihan ja puhdisti katon lehdistä. Vanhempani olivat mukana nauttimassa lämpimästä säästä.

Daniel oli LAN-tapahtumassa pokkaamassa palkintoaan Guitar Hero kilpailun voittajana, jossa palkintona oli 200 euroa. Annoin anteeksi talkoista lintsaamisen : )

Oksia oli isoja ja pieniä, paksuja ja ohuita. 

Meillä oli myös liuta pikkuapulaisia. Windyllä oli kuuma, niinpä se löysi parhaat mutapaikat suolta. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Tässä Windyn löytämä metallitynnyri. Muistan hämärästi lapsuudestani, että se olisi ollut edellisen omistajan jääkaappina... No se oli peitetty mudalla ja vain reunat näkyivät. Windy keksi viileän paikan ottaa mutakylpyjä ja kun tutkimme asiaa, näimme tynnyrin. Se oli ruosteessa, joten päätimme nostaa sen ylös.

Voitte ehkä kuvitella hajun, suomutaa noin 40 litraa, muhinut noin 30 vuotta peltitynnyrissä.

Naapuri kaivoi norjanangervot pois pihaltaan ja päätin viedä ne mökille. Ne olivat muutaman päivän evakossa takapihallamme ja ehtivät kerätä jätesäkkeihin kivasti vettä...

Mökillä naapuri oli selvästi saanut metsän harvennustaan edistymään, mikä sai minut harkitsemaan kuusiaitaa... Nyt kun olemme kaataneet molemmin puolin kuuset pois, heidän pihansa on meidän pihassamme kiinni. Tässä kuva samasta paikasta vuodelta 2008, kun naapurimme päättivät aloittaa harvennusurakan...

Toinen projekti kuusiaidan lisäksi, jonka toteutan joskus, on veranta etelän puolella. Haaveissani näen ison lasitetun verannan, jonne aurinko paistaa lämpimästi...

Kevät alkaa puskea kukkapenkeissä...

Järvi tulvii yhä...

Pikkuapulaisemme kanssa saimme norjanangervot istutettua.

Kävimme illalla heittämässä sohvan mökille Yaelin ja Henkan avustuksella. Suurkiitokset kummallekin, vuodesohva kun painaa kuin synti.

Puuteline oli sortunut talvella ja myyrät jatkavat juhliaan pihallani. Nyt ne ovat selvästi siirtymässä rantaa kohti (missä kukkapenkkini ja kasvimaani sijaitsee). Meillä ei vielä ole sota päällä, mutta jos ne napostelevat kukkiani, niin ei hyvä heilu.

Kasvimaa vielä uinuu talven jäljiltä, mutta raparperi puskee jo innokkaana ylös mullasta. Kaikki hedelmäpuut olivat selvinneet hirvien ja jänisten hampailta, mutta luumupuu on keskellä tulvivaa vettä.

Mökillä järvi oli jääriitteessä. Nyt kun lehdet ovat tippuneet, näkee selvästi, missä vesaikko on poistettu. Ranta täytyy avata ensi kesänä.

Kuopukseni sanoi, että minulla on kierounut käsitys siitä, miten juhlapäiviä tulisi viettää. Minä kun olen vahvasti sitä mieltä, että paras tapa viettää äitienpäivää / syntymäpäivää, on olla porukalla talkoissa mökillä.

Aamulla melkoisen varhain lähdimme mökille, minä, mieheni, esikoinen tyttöystävineen, Yael ja kuopus. Esikoisella oli Aku ja Eetu (isovillakoirat) mukanaan.

Ajoimme melkoisen sumun lävitse, lopulta sumu hellitti, mutta roikkui matalana kattona päämme yläpuolella. Sää kuitenkin kirkastui ja mökillä aurinko paistoi, vaikka lämpötila oli pakkasen puolella. Kävimme kiinni, yllätys yllätys, vesaikkoon.

Vaikka se ei kuvasta kovin hyvin näy, niin saimme kuitenkin aikaiseksi parikymmentä kottikärryllistä risuja kentälle vietäväksi. Mieheni haravoi pihan lehdistä puhtaaksi.

Aamulla lähdimme porukalla mökille, tavoitteena olla siellä kello yhdeksältä viimeistään. Yritin hieman houkutella lapsiani sinne jo perjantai-illaksi, mutta huonolla menestyksellä, enkä viitsinyt lähteä mökille yksin.

Mutta aamulla istuimme autossa kahdeksalta ja saavuimme mökille ajoissa. Aamulla oli vielä kylmä ja Yaelilla on pipo, kaulaliina ja talvitakki. Päivästä tuli kuitenkin yllättävän lämmin, aurinko paistoi, pipot & takit lensivät naulaan auringon kunnolla noustessa.

Tavoitteena oli käydä käsiksi vesaikkoon porukalla. Lasten aloitellessa pöheikössä, siirsin pari kottikärryllistä klapeja puuvarastoon ja vein mökille talven varalle kottikärryllisen.

Risuja, oksia, vanhoja kaadettuja puita, jotka eivät aikanaan kelvanneet puuyhtiölle... Kaikkea löytyy. Vesaikko kasvaa kohisten ja erityisesti kuuset viihtyvät. Ne ovat jo päässeet uhkaavasti kasvamaan ja jos emme saa niitä nyt alas, niin pian joudumme pyytämään metsurin apuun.

Koirat jaksoivat alussa pyöriä mukana ja juoksentelivat jaloissa.

Lapset saivat kaadettua muutaman kuolleen puun ja pojat kantoivat niitä kentälle.

Pidimme ruokatauon ja samalla juhlimme Michaelin synttäreitä. Unohdimme kynttilät kotiin, joten Yael sytytti tulitikun, jonka Michael puhalsi. Kakku onneksi muistui mukaan  : )

Alla olevat kuvat on otettu, kun minä alan ensimmäisen kerran mökin ostamisen jälkeen uskoa siihen, että me voitamme vesaikkosodan. Kuusiseinämä on naapurin raja. Musta pintamaa on paikalla, jossa oli viitisen vuotta risupino, jota kukaan ei saanut siirrettyä pois polun varrelta...

Mutta ihan vain muistutukseksi ensi vuodelle, rantaviiva on vielä pöheikön takana...

Myyrät mellastavat tontilla ja risuja riittää...

Takaisin tullessa mieheni, joka lähti ensimmäisenä palauttamaan peräkärryä, soitti ja varoitti liikenneonnettomuudesta Turun tiellä. Rekka oli ajanut kolarin ja ambulansseja oli viisi paikalla. Meidän ajaessamme ohi, palomiehet lakaisivat tietä.

Punainen on syksyn väri myös mökillä. Ruusu, jota en tunnista ja neilikkaruusu vielä jaksavat kukkia.

Maksaruoho kukkii nätisti alppiruusujen lähellä.

Kevätpikkusydän ja ruusu kukkivat molemmat sitkeästi.

Syyshortensia ja kultapallo kukkivat.

En muistanut, että olin istuttanut myös kultapiiskua. Kannon nenässä oli rykelmä pikkusieniä.

Punakärsämö kaipaisi tukea, neilikkaruusu kukkii nätisti rannan vaaleanpunaisessa penkissä.

Syksyn sieni ja karhunvatukoita.

Hmmm... Keltahanhikki puskee kuolleen näköisestä pensaasta sitkeästi kukkaa.

Äitini antoi mansikanrönsyjä, jotka istutin punaherukoiden juurelle.

Mökillä kukkivat maksaruohot ja ruusut. Kun istuskelimme mieheni kanssa järven rannalla, tajusin, etten varmaan koskaan kyllästy tuohon maisemaan. Olen ottanut varmaan sata kuvaa tuosta samasta kulmasta ja aina se kiehtoo minua yhtä paljon. Järven rantaan istuttamani punainen lumme oli nupulla.

Kun istuimme rannalla, huomasin pienen mustan sudenkorennon.

Sudenkorento lensi jalalleni ja sain napattua siitä muutaman kuvan. Mökillämme oli / on paljon sudenkorentoja. Muistan kuinka lapsena surin niiden elämän lyhyyttä.

Onkohan tuo korento

a) Sirolampikorento, joka on rauhoittettu
b) Pikkulampikorento, siinä ei kyllä ollut punaista laisinkaan...
c) Tummasyyskorento, veikkaisin tätä

Illan viiletessä siirryimme sisään ja sytytin takan. Katselimme telkkaria ja nautimme takan lämmöstä. Elävä tuli kiehtoo minua aina uudestaan ja uudestaan. Yksi parhaista asioista, joista nautin, on takkatuli.

Keräsin äidilleni sieniä tontiltamme. Tontilla on iso kanttarelliesiintymä, ainoa selitys, jonka keksin, on, että äitini heitti parikymmentä vuotta perkuujätteet pihalle. Perkuujätteet muhivat kymmenisen vuotta ja siitä piha, joka on täynnä ruokasieniä. Sienet annoin äidilleni omalla vastuulla syötäviksi, sillä kanttarelleja lukuunottamatta en tunnistanut yhtään mitään. Äitini kuitenkin vakuutti, että kaikki sienet olivat syötäviä:

Karvarousku
Mustarousku
Haaparousku
Kanttarelli
Tatteja

Kotimatkalla otin kuvan perinteisestä suomalaisesta  peltomaisemasta. Syksy on tullut ja sadonkorjuuaika on koittanut.

Kuinka se kesä taas menikään niin nopeasti?

Yllä panoramakuva mökin portailta (miehelläni on uusi kännykkä, jolla on kiva leikkiä).

Kukkaloistosta ei oikein voi puhua... Vadelmia oli kourakaupalla syötäväksi, mutta myös kottikärryllinen niitä tuli kitkettyä. Olisi pitänyt kitkeä enemmänkin, mutta laiskuus iski. Olin ihan tyytyväinen tuohon kottikärrylliseenkin, ensi kerralla sitten enemmän.

Mökillä oli sieniä, puolukoita ja mustikoitakin. Sain muutaman kypsän karviaisen, niitä on tulossa enemmänkin. Kirsikkapuu on kuollut, alppiruusut hengissä. Omena / luumupuut pitäisi verkottaa talvea vasten...

Äitienpäivänä satoi, joten talkoot siirtyivät ensimmäiseen kaikille vapaaseen viikonlopun päivään, jolloin aurinko paistoi. Päivän teemana oli vesaikko (apua, en tajua, kuinka vesaikkoa vastaan voi taistella???!!!), luultavasti olemme tuomittuja häviämään, mutta periksi en anna.

Yael teki suurimman työn Danielin auttaessa. Eetu nautti pehmeästä sammaleesta, joka paljastui vesaikon alta. Oikealla alhaalla näkee melko selvästi, mihin asti vesaikkoa raivattiin.

Vesaikkoa saatiin alas ja pinot rantapolulla olivat vaikuttavat, yritimme silputa oksia, mutta kone jumitti. Syksymmällä tynnyrissä polttaen? Vai suosiolla jätelava ja kaikki sinne...

Palotarkastaja käski siirtämään Misan ulos ja niin Misa siirtyi ulos... Kesäkeittiön alku?

Hiiriparka oli tippunut kaivoon ja niinpä ohjelmaan tuli lisänumero, kaivon tyhjentäminen ja hiiren hautajaiset. Kaivo saatiin tyhjennettyä ja hiiri haudattua, mutta enpä usko enää kenenkään juovan tuosta kaivosta...

Katolta lakaistiin lehtiä ja pikkuduunari uupui täysin...

Lumme kukki ja vaaleanpunaisessa ruusupenkissäni kukki jaloangervo.

Kuten myös täpläleimu ruusun kaverina.

Operaatio rhodo käynnistyi jo kauan sitten, kun työtoverini halusi isot rhodot pois pihaltaan ja minä taasen haluan kasvattaa rhodopuutarhaa mökilleni. Ensimmäinen siirtoyritys epäonnistui. Mutta nyt äitienpäivälahjani oli toteutumassa....

Kolme rhodoa siirtyi vanhojen rhodojeni jatkoksi. Ne näyttivät uusilla kasvupaikoillaan siltä, kuin olisivat aina olleet niillä sijoillaan. 

Nyt niillä on tilaa kasvaa havupuiden varjossa... Kunpa ne selviäisivät siirrosta. Ne ovat upeita.

Eilen olin nokikolaria passissa mökillä isäni kanssa. Vanha Misa sai tuomion, ulos ja heti.

Siirtämäni syreeni ei ollut pahastunut siirrosta ja akileija kukki.

Punapäivänkakkara ja ruusu kukkivat samoissa väreissä...

Torstai meni työleirin merkeissä. Mieheni ja kuopukseni saivat 50 metriä aitaa kasaan. Minä tyhjensin huussin kuopuksen avulla, joka ei kuollut, vaikka niin ensin luulikin. Huussi on itse asiassa hajuton ja melko neutraali tyhjennettävä (ainakin meillä). Lisäsimme mehiläisille yhden laatikon. Ylälaatikko oli täynnä, alalaatikossa munintaa.

Itse kitkin alppiruusupenkin edustan ja istutin sireenin, jonka mieheni kaivoi aidan alta pois (oli istutettu vahingossa naapurin puolella). Silppusin vesaikkoa pari kassillista.

Saimme niin paljon aikaiseksi, että suunnittelen jo täyttä päätä talkooviikonloppua alkusyksyyn. Sateisen sään takia perinteiset äitienpäivätalkoot peruuntuivat tänä vuonna.

Eilen illalla käänsimme auton nokan kohti mökkiä Danielin kanssa. Yö oli keskikesän valoisa tullessamme perille ennen puoltayötä.

Ruusut kukkivat ja keltaiset kurjenmiekat ovat levinneet isoiksi kasvustoiksi.

Erityisen hienoja ovat Yaelin "löytämät" ruusut entisestä vesaikkopöheiköstä.

Aamulla kitkin talon edessä olevan kukkapenkin, villiintynyt pensaikko peittää hienon kivetykseni sitkeän sisukkaasti.

Lauantaina suuntasimme mökille vanhempieni kanssa. Ruusut ovat aloittaneet kukintansa, jotkut ovat vielä nupulla, jotkut kukkivat jo reippaasti.

Valkoinen alppiruusu lopetteli kukintaansa ja pioni, jonka äitini oli antanut minulle toivottomana tapauksena, kukki nätisti.

Mistä perhe tietää, että äidin kesäloma on alkanut? Ensimmäisen vinkin saa siitä, että vapaaehtoisia etsitään. Jos vapaaehtoisia ei löydy, ne nimetään.

Vuokrasimme peräkärryn, jolla sai näppärästi puut (4 kpl), pensaat (6 kpl), kukat (31 kpl) ja betonilaatat vietyä mökille.

Betonilaatat? Naapurimme teki piharemonttia ja häneltä jäi yli kymmenisen isoa (ja painavaa) betonilaattaa. Koska betonilaatat ovat käteviä monenlaiseen pikkuprojektiin, olin enemmän kuin iloinen voidessani viedä ne mökille.

Tarjolla oli siis betonilaattojen kantamista, kahden ison lavan kitkemistä kasvimaalla rikkaruohoista (villiintynyttä vadelmaa ja ohdaketta), lavan täyttämistä uudella mullalla (taisi upota kymmenisen kottikärryllistä multaa) ja kuoppien kaivamista (puiden istuttamista varten).

Laitoin kumpaakin lavaan kolme herukkapensasta, tarkoituksena vielä istuttaa mansikkaa niiden juurille.

Tarkistin vanhat puut, jotka on parina talvena typistetty jänisten toimesta. Siellä oli siniluumu Sinikka ja omenapuu Petteri. Nyt vannon ja vakuutan, kautta kiven ja kannon, että suojaan kaikki puut verkolla ennenkuin syksy tulee.

Alppiruusut kukkivat todella kauniisti.

Kiinalainen sananlasku: "Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt".

Valikoimaa oli jonkun verran (a' 19.90), mutta päädyin Huvitukseen ja Jaspiin.

"Huvitus-niminen omenapuu on Suomen suosituimpia ja vanhimpia siemenestä alkunsa saaneita omenalajikkeita. Sen juuret palautuvat 1800-luvun puoliväliin. Tarina kertoo, että torppari Juho Korpela sai Yläneellä, Huvituksen tilalla, omenan siemeniä, jotka kylvi kotipihaansa. Kun puut kasvoivat ja alkoivat tuottaa hedelmiä, parhaimmat otettiin jalostettavaksi. Kaupalliseen levitykseen lajike ylsi 1800-luvun lopulla – sitä myöten satojen etelä- ja keskisuomalaisten pihamaille. 

Huvitus menestyy aina IV-vyöhykkeen edullisilla paikoilla asti. Satoikään puu tulee hyvin nuorena tehden runsaita säännöllisiä satoja. Lajike on hyvä pölyttäjäpuu, ja sitä on viljelty Suomessa vuosikymmenet kauppalajikkeena. Hyviksi pölyttäjiksi sille tiedetään ainakin Valkea Kuulas ja Sävstaholm. Huvitus kukkii keväällä aikaisin.

Puu jää verrattain pienikokoiseksi niin, että sitä voidaan istuttaa kolmen metrin istutusvälein. Runsassatoisina vuosina kannattaa tehdä raakileharvennus omenakoon suurentamiseksi.

Hedelmä on pitkänpyöreä ja punaposkinen, voipa se aurinkoisena kesänä tulla kokonaankin punaiseksi ja se on kooltaan korkeintaan keskikokoa. Maultaan omena on maukas, miedon viinihappoinen. Se sopii myös soseomenaksi.

Omenat kypsyvät jo elokuussa ja säilyvät maukkaina pari viikkoa."

***

"Jaspi on syysomena. Omenat tulevat korjuukypsiksi syyskuun puolivälissä ja säilyvät loka-marraskuuhun. Ne ovat suuria tai keskikokoisia, litteänpyöreitä, hieman harjuisia. Kanta on lyhyt. Omenien pohjaväri on kellanvihreä, hehkuvan punainen peiteväri ulottuu usein yli koko omenan pinnan. Kuori vahainen ja kiiltävä. Malto valkeaa, maku miedon happoinen ja mausteinen. Hyvä syöntiomena. 

Puu kohtalaisen voimakaskasvuinen, satoisa. Voi saastua omenarupeen (Venturia). Talvenkestävä, viljelyvyöhykkeet I-III. Risteytys on tehty puutarhantutkimuslaitoksella 1960. "

Kuvat paljastavat totuuden, Plantagen iski taas tajuntaani aamiaispöydässä. Luumupuut olivat tarjouksessa (19.90) ja ajattelin kurkistaa, miltä ne näyttävät. Ne näyttivät hyviltä ja erityisesti pidin siitä, että ne olivat kotimaisia ja omavartisia.

Kuntalan luumu tarttui mukaani: "Kestävä punaluumukanta, hedelmät pienehköjä ja makeita. Sato kysyy aikaisin".

Sen kaveriksi otin Urjalan taika -luumupuun. "Kookashedelmäinen punaluumukanta Urjalasta. Hedelmän pohjaväri vaaleankeltainen, jota peittää voimakas kirkas punaväri. Malto vaaleankeltaista, makeaa. Lisättävä kanta valittu n. 100 luumupuun sekakantatarhasta. Itsepölytteinen. Kasvutapa matalahko, pensastava."

Plantageniin oli tullut lisää tarjousklematiksia (2,95) ja ostin kaksi punaista "Rouge gardinalia" ja yhden "Multibluen". 

Petunioita oli tarjouksessa 10 kpl / 8,90 ja otin niitä viisi keltaista (kuva ei kerro totuutta väristä) ja viisi punaista mökille vietäviksi.

Helmililjat kukkivat etu- ja takapihalla.

Sininen X aloittaa kukintaa takapihalla.

Mökillä kukkii omenapuu valkoisin kukin, sitä ei voi olla huomaamatta. Hieman huomaamattomampi kaunotar on kielo, joita kukkii talon sivupenkissä.

Alppiruusut aloittelevat kukintaa, matalan Elviiran runsas kukinta meni minulta ohi, se on varmaan kukkinut alkuviikosta.

Alla olevaa tammen näköistä kasvia en tunnista, mutta tammi se ei ole. Mesimarjat (?) kukkivat isona levinneenä mättäänä mustikanvarpujen joukossa.

Äitini vanhat pionit tekevät historialliset nuput, ne eivät ole koskaan aiemmin kukkineet minun nähteni. Mummin pionit voivat paksusti ja keltaisessa pensaspionissa on iso nuppu.

Lemmikit kukkivat tiheänä villiintyneenä mattona. Kevätpikkusydän kukkii yhtä varmasti kuin viimekin vuonna.

Vuohenjuuri ja kevätkaihonkukka kukkivat.

Minulta pääsi huudahdus, kun näin särkyneet sydämet. Vau, ne ovat upeita! 

Kun lähdimme mökiltä, näimme jäniksiä pellolla.

Lounaan jälkeen lähdimme mieheni kanssa mökille. Daniel jäi soittelemaan Guitar Heroa ja Yael jäi chattailemaan Michaelin kanssa, joka on nyt jenkeissä. Esikoiseni on siis hengissä lätäkön takana ja voi paksusti.

Saavuttuamme perille otimme mukavan asennon pihalla ja katselimme hetken, kuinka puut kasvavat. Mieheni bongasi linnunpöntössä pikkuisia uusia asukkaita. Mustikoissa käy villi surina, kun mehiläiset ja kimalaiset keräävät mettä mustikan kukista. Jos ei halla vie mustikoita, niin kukkien määrästä voisi päätellä tulevan hyvän mustikkasadon.

Mökillä narsissit kukkivat, mutta muuten kevät on vielä aika vaiheessa. Nostin Rhodopenkistä neljä saniaista uuteen penkkiin ja istutin tilalle ukonhattuja kaksi kappaletta. Kärräsimme multaa kaksi kottikärryllista mm. ruusuille ja pioneille, jotka heräilevät kevääseen melko tarmokkaasti. Sain äidiltäni yhden uuden pionin, joka päätyi muiden kaveriksi.

En malttanut olla lähtemättä iltapäivällä mökille. Narsissit kukkivat useammassakin penkissä. Kuva vasemmalla kentän laidalta ja oikean puoleinen kuva rannan kukkapenkeistä. Rannan penkeissä kukkivat myös kevätesikot, vaikkakin vähän viluisen näköisinä. Kevätkaihonkukka kukkii edelleen.

Kevätpikkusydän on aloittanut kukinnan. Yritin tutkailla, onko kirsikkapuu hengissä ja varovainen veikkaus on, että kyllä siinä henki pihisee.

Raparperit kasvavat kovaa kyytiä. Olohuoneen ikkunan alle on kukkapenkkiin levinnyt tasainen matto valkovuokkoja.

Lähdimme kuopukseni kanssa mökille ja nukahdin illalla rumpujen tasaiseen jumputukseen. Onneksi unen lahjani ovat normaalioloissa täysin pettämättömät.

Aamulla heräsin ihailemaan auringonnousua. Sinivuokot kurkkivat siellä täällä ujoina.

Kevätkaihonkukka kukki, en ole nähnyt sitä aiemmin kukassa. Kevät on tuloillaan ja mökillä oli todella lämmintä. Puissa ei kuitenkaan ollut vielä lehtiä. Aamupäivällä kuulin yläpuoleltani valtavaa surinaa ja aloin etsiä ampiaispesää talon katon tietämiltä. Sitten tajusin, että lähes kaikki mehiläiseni olivat pihalla kasvavassa raidassa, surina oli mahtavan kuuloista.

Lumikellot kukkivat mättäinä (niitä on pakko ostaa lisää) ja narsissit aloittelevat kukintaa. Mieheni saapui lounasaikaan pihvien ja salaatin (tomaattia ja punasipulia) kera. Alla oikealla on kuva arvoitus.

1. pisteen vinkki: grillin viereen on maastoutunut elävä olento
2. pisteen vinkki: ko. elävä olento on iso ja hieman lapsellinen, mutta tykkää ruoasta, leluista ja auringon lämmöstä

Vuorenkilvet ovat jo tulleet lumen alta esiin (toisin kuin Espoossa) ja näyttävät ihan hyvinvoivilta. Alppiruusuissa on nuppuja, ainoastaan pari viime kesänä istuttamaani näytti hieman kärsineiltä, mutta kuitenkin hengissä olevilta.

Lumikellot kurkkivat lumen ja edellisvuotisten syksyn lehtien välistä, niitä pitäisi istuttaa paljon lisää. Raparperi on myös päättänyt aloittaa kevään kasvun. Järvi on vielä jäässä ja puutarhatöiden on vielä odotettava hetki.

Myyrillä on selvästi ollut pihapiirissämme talven aikana aikaa rakentaa kaikessa rauhassa oma kylänsä.

Olen jo päättänyt, etten listi niitä, joten katsotaan miten rauhakkainen rinnakkaiselo sujuu.

Mökillä on täysi talvi ja lunta on tullut reippaasti, mutta talon sivustat ovat lumettomia eteläpuolella (aurinko?) ja kukat sisällä hengissä. Lämpötila on noin 12-13 astetta.

Kävimme aamulla mieheni kanssa kastelemassa talvehtivat kukat ja ne ovat suurinpiirtein hengissä. Alin lämpötila oli ollut 7 asteen tienoilla ja ylin 16. Käydessä lämpö oli 13 astetta. Lisäsin hieman pattereiden lämmitystä (makuuhuoneet 3 -> 5).

Viime käynnistä on kaksi viikkoa, mutta kukat eivät olleet kuivan oloisia.

Bicho oli mukana ja se nautti juoksemisesta. Siis se juoksi ihan muuten vaan ilokseen edestakaisin tietä pitkin.

Tyttäreni haki agilityesteet mökiltä takaisin tänne sivistyksen pariin (4 hyppyä, keinun, putken, pussin, puomin, kepit), mutta valitettavasti rengas ei mahtunut autoon, vaikka kuinka sovitteli.
 
Samalla hän kasteli kukat, jotka olivat melko kuivia. Pahus, sillä olin vähän laskenut sen varaan, että voisin kastella kukat kahden viikon välein.
 
En tiedä, vaikuttiko mökin lämpötila veden tarpeeseen, sillä siellä oli 17,1 astetta. Nyt yksi patteri otettiin irti makuuhuoneesta. Minimilämpö oli ollut 5,1 (se oli lähtölämpötila viikko sitten) ja nyt siis tuo 17,1, joka oli myös max lämpötila. Mitenköhän saisin lämmityssysteemin, jolla voisin säätää / päättää lämpötilan...

Kun tulimme mökille isäni kanssa, sisällä oli 5,2 astetta, mikä oli palelluttanut ahkeraliisan, mutta hyvällä onnella se vielä toipuu. Verenpisara on hengissä, samoin pelargoniat (ainakin osa niistä). Kastelin kukat ja raotin vähän lisää rullaverhoja. Laitoin lisää lämpöä pattereihin, tavoitteena saada mökki 10 asteeseen.

Ulkona olivat yksinäiset jalanjäljet, jotka kiersivät talomme nurkilta.

Alla alppiruusuni ja pölkkyjä, joiden päällä voisi pilkkoa puita, jos joku meistä osaisi heilutella kirvestä... Toistaiseksi puut ovat palaneet hyvin ilman pilkkomistakin, joten taitaa jäädä kirveen käsittelyn opettelu hamaan tulevaisuuteen.

Kuvissa kasvimaani ja pöytäryhmä, jotka odottavat kärsivällisesti kevään mukanaan tuomaa puutarhuria.

Rannalla oli oudot laahaavat jäljet, ensin veikkasin peuraa, mutta sitten jäljet menivät tuolin alle ja jatkoivat sieltä matkaa, joten joku pienempi eläin se on ollut.

Vene oli lumivaipan alla ja lähempänä huomasin veneen vieressä pienen kolon. Hmm... Söpöä, mutta jos kyseessä on myyrä, niin...

Alla kuva talolta järvelle ja järveltä talolle.

Juupa juu, Hesarissa oli tänään juttua erinomaisesta myyrävuodesta. Iloitkaamme siis myyrien puolesta niin kauan kuin sitä kestää.  Keväällä kannan pitäisi romahtaa tutkijan mukaan. Hän myös mainitsi, etteivät pöllöt riitä myyräkannan rajoittamiseen. No, en ehtinyt laittaa pöllönpesiä.

En edes halua tietää, miltä kukkapenkkini näyttävät.

Kuopukseni sai lahjaksi X-boksin rumpusetin. Koska lahja herätti ristiriitaisia tunteita perheemme herkkäkorvaisissa perheenjäsenissä, päätettiin uutta lelua testata mökillä. Niinpä lähdin mukaan kun kuopukseni ja hänen kaverinsa "testasivat" rumpuja, kitaraa ja mikrofonia lähes tauotta iltapäivästä aamulla puoli seitsemään.

Kuudelta aamulla heräsin poikien huudahteluihin, loikoilin sängyssä ja ennen seitsemää nuo tulevat musiikin lupaukset viimein uuvahtivat sänkyihinsä.

Yöllä taisin herätä kerran musisointiin, mutta minulla on täysin pettämättömät unenlahjat. Kun nukun, taivas saa ihan rauhassa tippua niskaani. Taivas voi myös tippua kun luen kirjaa, silloin en kuule enkä näe yhtään mitään, minua saa huhuilla useamman kerran, ennenkuin havahdun.

Toki pojat saivat minunkin näkökulmastani hyödyllistä aikaan, he hakivat metsästä joulukuusen, kantoivat useamman sylyksen halkoja ja ripustivat pikkulinnuille kolme talitankoa.

Järvi ei ollut jäässä ja lunta oli tuskin nimeksi. Kun olimme mökillä, luvattiin säätiedotuksessa yllättäen yöksi kunnon lumimyräkkää ja mottiin jäämisen pelossa päätimme sittenkin lähteä ajamaan yötä vasten kotiin.

Aamiaisen jälkeen lähdimme mökille ja vein sinne osan kukkaruukuistani. Lähinnä isoja ruukkuja, joita en tarvitse ennenkuin touko-kesäkuussa.

Mökillä oli nollakeli, mutta sisällä 10 astetta. Yritän nyt tänä vuonna pitää jotain peruslämpöä yllä, sillä tarkoitus on käydä mökillä läpi vuoden, jos säät vain sallivat.

Takkatulen loimussa voisin istua ja parantaa maailmaa vaikka kuinka kauan...

Kävimme tänään mökillä ja siellä tuli hieman alkukantainen olo, kun luonto oli niin kuollutta ja torjuvaa. Rannassa vesi oli todella korkealla, en muista, koska olisin viimeksi nähnyt sen noin korkealla.

Kun ajoimme mökille, näimme tiellä yllättäen metson. En ole koskaan ennen nähnyt teertä tai metsoa, lintu oli todella iso verrattuna kotipihamme varpusiin. Nyt täytyy myöntää, että lintu, joka on istuskellut pihapuussamme, ei varmaan ole haukka tai kotka, vaan tuollainen kanalintu... Pahus, etten saanut siitä kuvaa, juuri kun rullasin ikkunaa auki, se lensi puuhun.

Myyrän kasa sen sijaan ei lentänyt, juossut tai ryöminyt minnekkään, vaan olla nökötti jalkojeni juuressa. Uusia kasoja oli tullut sitten viime käynnin kaksi lisää. Oikealla kuvassa kukkapenkkini rannalta katsottuna, vaikea edes kuvitella, että hetki sitten penkit olivat täynnä kukkia.

Mökillä sitkeimmän sissin maineen saa ehdottomasti ruusut.  Kun kaikki muut ovat luovuttaneet, keltainen ruusu kukkii yhä ja punainenkin vielä sitkeästi yrittää availla nuppujaan.

Pakenimme marraskuun synkkyyttä sisätiloihin ja teimme olomme mukavaksi. Voisin varmaan istua tuntikausia takkatulen äärellä, nyt poltimme kolme pesällistä, ennenkuin oli pakko palata kotiin.

Jos ehtisin, julistaisin sodan välittömästi! Koko kesänä ei ole näkynyt yhtään kasaa, toisin kuin keväällä ensi kertaa mökille tullessamme. Mutta nyt uusia kasoja oli kolme! Lisäksi nuo riiviöt olivat kaivaneet käytävän ihkauusien verenpisaroitteni juureen!

Tänään Hesarissa kerrottiin, että metsähoitoyhdistykset suosittelevat varpuspöllöpesien ripustamista myyräalueelle.

Tuolta voisi ehkä ostaa pöntön tai itse asiassa ymmärtääkseni tarvitaan kaksi pönttöä vierekkäin. Toiseen pöllö varastoi kaikki keräämänsä myyrät pahan päivän varalle (yök), mutta parempi myyrä pöllön pesässä kuin minun kukkapenkissäni.

Kävimme mökillä läpi linnunpöntöt ja siivosimme ne.

Toivelistalla on jonkin ruokintasysteemin virittäminen ja web-kameraseuranta 24/7, jolloin voisin seurata tipusia ja myös tarpeen tullen lisäillä ruokaa automaatteihin.

Linkkejä:
Birdlife / talviruokinta
Lintuvarusteen ruokinta-automaatti

Minua jäi hieman kaivelemaan keskiviikkona puutarhamyymälään jääneet perennat ja ruusut 1 euron kappale. En ostanut niitä keskiviikkona, sillä arvelin, etten viitsi enää lähteä mökille. Mutta kun ostimme ruusuja Muhevaiselta torstaina, mieleni muuttui ja kurvasin perjantaina töiden jälkeen puutarhaliikkeelle.

Siellä oli aika kuolleen (=talvilevolle siirtyneen) näköistä porukkaa euron laareissa, mutta optimistisena halusin tarjota kasveille elämän mökillä.

Ruusuja ostin:
Bering (TM) Poulberin (N), renesanssiruusu (vaaleanpunainen)
6 kpl juhannusruusuja, Rosa pimpinellifolia 'Plena'
Lybecker Rotsporn (tummanpunainen)
Rosa Burund (viininpunainen)
Keltainen ruusu (joka tuoksui huumaavalle, Yael ei voinut vastustaa sitä)
Tuntematon ruusu (muistutti keltaista)

Kuvassa alla Rosa Robusta (Muhevaiselta), nukkeruusu ja neilikkaruusu. Viimeisessä kuvassa uusi osa ruusupenkkiä, joka löytyi vesakon alta kesällä. Takana kuvassa perennapenkki vaaleanpunaisille perennoille.

Köynnöksiä tarttui mukaan euron hintaan

Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum
Klematis hybr. 'Ashva'

Kalliokasveja oli myös eurolla ja päivän löytö oli ehkä syysmaksaruoho (2 kpl), jota olen halunnut jo pidempään

Mökillä kukoisti myös vanhat kalliokasvit

Alppiruusut olivat tarjouksesssa 50% ja sieltä lähti mukaan

Marketta, nukka-alppiruusu hybr.,  (purppuranpunainen, tummanpunaiset laikut)
Hellikki, nukka-alppiruusu, Rhododendron Smirnowii-ryhmä (tummanvioletti)
Elviira, lamoalppiruusu, Rhododrendron Repens (kirkkaanpunainen)

Tein uutta penkkiä vanhan kylkeen ja oikealla olevassa kuvassa näkyy uusi pieni Elviira. Vasemmassa olevassa kuvassa on vanha Elviirani täynnä nuppuja ja "isona". Sekin oli pieni reppana, kun aikoinaan ostin sen.

Kuvassa oikealla Marketta Hellikkin takana ja Hellikin vieressä vasemmalla Elviira.

Muuten vain kokeilumielessä lähti mukaan euron perennat

Tarhavarjohiippa, Epimedium x rubrum (karmiininpunainen), 6.-8.
Särkynyt sydän (2 kpl), Dicentra (lamprocapanus) 'Alba', valkoinen, 6.-7.
Särkynyt sydän, Dicentra (lamprocapanus), (puna-valkoinen)

Mökillä kukki edelleen keltainen ruusu ruusupenkissä (ruusu oli täynnä nuppuja) ja pikkusydän.

Päivän päätteeksi palkitsimme itsemme rentoutumalla takkatulen loimussa.

Sitkeimmät sissit ovat neilikkaruusu, kevätpikkusydän, kehäkukat ja valkoiset liljat, joita kylmä vesi on hieman vaurioittanut.

Kuka voisi vastustaa? Olin ostamassa puuttuvia sipuleita ja päätin ihan vain kurkistaa perennatarjousta. Ne olivat käytännössä ilmaisia! Ja siellä oli lajeja, joita en ikimaailmassa olisi ostanut täydellä hinnalla.

Niinpä päädyimme tekemään vesisateessa reissun mökille lounaan jälkeen. Mutta kasveille vihmova kosteus oli ihanteellinen istutusilma.

Vesakon alta löytämäni vaaleanpunaiset ruusut saivat nyt taustakseen uusia punaisia kukkia, jotka kukkivat syksyllä. Syyskukkia siksi, etteivät varasta showta vaaleanpunaisilta ruusuiltani kesällä.

Perennat olivat aika "kuolleita", mutta juuristot olivat kunnossa. Saa nähdä, selviävätkö ne talven ylitse. Jos hyvin käy, ensi syksynä ruusupenkin takana kukkii:

Takarivissä klematis Nelly Moser ja valkoinen kiiltoleimu, 80-100 cm. Kaksi vaaleanpunaista täpläleimua, 70-100 cm. Syysleimu, vaaleanpunainen 80 cm. Syysasteri, sini-violetti, 50-80 cm. Punakärsämö, 40-60 cm.

Eturivissä on punatähtiputki, 60-70 cm. Kaksi punatähkää ja niiden välissä valkotähkä.

Penkin sivussa on myskimalva, 40-80 cm ja  pensashanhikkien välissä valkoisia sarviorvokkeja.

Pensashanhikkeja on kaksi valkoista 'Abbotswood' ja niiden välissä punainen 'Lovely Pink'.

Kuunliljat löysivät uuden kodin rantatien varrelta vanhan pionipenkin vierestä. Kaksi havua pihaltani pääsivät ruusupenkin ja ison kuunliljapenkin väliin. Syyshortensialle tuli penkki tämän kesän pionien viereen. Kultapallot ja saniaiset päätyivät uuden aidan viereen naapurin rajalle.

Talon edessä kukkii vielä viimeisinä sitkeinä sisseinä neilikkaruusu ja kehäkukat. Levitin syyslannoituksen kaikille kasveille.

Voi voi, aamulla menimme kentälle ja siellä huomasi, ettei kukaan ollut tehnyt mitään kentällä koko kesänä. Risuja oli röykkiöittäin, niitä oli paljon ja ne olivat märkiä. Meillä on kolme tynnyriä, joten käärimme hihat ylös ja aloitimme risujen polttamisen. Toimme paikalle myös silppurin, joten poltimme ja silppusimme urakalla.

Mieheni ja Daniel tulivat paikalle sopivasti lounasaikaan makaronilaatikko mukanaan. Olisin voinut syödä hevosen siinä vaiheessa.

Siinä missä Bicho oli mukana touhuistamme, Dana otti mukavan paikan pöydän päältä, johon Yael oli laittanut takkinsa. Alla kuvassa kenttä, kun olimme polttaneet ja silpunneet kuutisen tuntia oksia.

Tein kukkapenkkieni väliin polun karikkeesta ja liuskakivistä. Siitä tuli ihan mukavan näköinen ja siisti. Vasemmalla kivikkopenkkini ja takana näkyy ensimmäinen alppiruusupenkkini, johon siirsin nurmikolla ja talon räystään alla kituneet alppiruusut.

Polkua tehdessäni bongasin sammakon. Otin myös kuvan kannosta alppiruusupenkin vieressä, jonka päähän on kasvanut mukavan näköistä sammalta.

Aamulla kävimme herättyämme rannassa ja tunnelma oli ihan unenomainen. Järven pinta oli peilityyni ja kaikkialla oli rikkumaton hiljaisuus.

Hieman myöhemmin kuulimme taivaalta törähtelyä ja luulimme hanhien lentävän ylitsemme. Linnut laskeutuivat järvelle ja ne olivatkin hanhenten sijasta joutsen perhe. Vanhemmat ja kuusi poikasta.

Jouduimme hieman taistelemaan aikaa vasten, sillä tarkoituksena oli ehtiä mökille ennen pimeän tuloa. Pakkasimme auton täyteen, viimeinen lasti kukkia tänä vuonna lähti nyt mökille. Muistimme juuri startattuamme, ettei meillä ollut ruokaa, joten jouduimme käymään vielä kaupan kautta apetta hakemassa. Kumpikin meistä oli nälkäinen kuin susi.

Yael halusi koirat mukaan, minä olisin jättänyt juoksuiset narttumme kotiin... Mutta niin vain pikkukoirat tungettiin hattuhyllylle. Etupenkillä kallisarvoinen syyshortensiani, jota en halunnut koirien rikkovan. Kun pääsimme vihdoin matkaan, maisemat olivat kovin syksyisiä, pellot olivat jo sängellä.

Matkalla oli jos jonkinmoista kuormaa. Tuli ikävä kehä kolmosen sisäpuolen selkeää liikennettä, kapeat kadut, hidas vauhti, leveät tiet, nopeampi vauhti... Ja ilta pimeni uhkaavasti, tiet olivat kapeita ja mutkaisia, ei katuvaloja.

Syksy on tullut ja mökillä se näkyy paremmin kuin Espoossa. Siellä syksy on jotenkin paljon pidemmällä. Hirvikärpäsetkin ovat kadonneet, epäilen, että muutamana yönä on ollut hallaa.

Keräsin äidilleni mustia sieniä puoli ämpärillistä pihapiiristä, sienien nimen olen jo unohtanut... Mutta ne eivät siis olleet tuollaisia kauniita punaisia valkotäplällisiä...

Päivän saavutus oli kuuden kottikärryllisen kokoinen uusi kukkapenkki.  Istutin siihen kaksi alppiruusua, viisi keltaista iristä ja useamman mättään (?, katso kuva alla...). Reunaan tuli yksi akileija. Takapihalla ne näyttivät viidakolta, mutta mökillä uudessa penkissä ne näyttivät hallitulta kokonaisuudelta.

Lisäksi vein mökille saniaisia.

Punaiset liljat lopettelevat kukintaa, keltaisia on pakkanen purrut, en usko, että ne ehtivät kukkia enää kunnolla.

Etupihan penkissä oli kovin viluisen näköisenä vaaleanpunainen hyasintti, se pitäisi tuoda Espooseen mökiltä palelemasta. Neilikkaruusut kukkivat sinnikkästi.

Kehäkukat kukkivat kauniisti, niitä ei selvästi syksyn tulo paljoa haitannut.

Olimme mökillä torstai-iltana ja katsastin syksyn viimeiset kukat. Vaaleanpunaiset liljat kukkivat, tummanpunaiset lopettelivat kukintaa. Kehäkukat olivat täydessä kukassa, keltaisina ja oransseina.

Kevätkaihonkukka on lähtenyt leviämään ja äitini antama alppiruusu kasvamaan.

Kirjolehtipeippi leviää hyvin ja kultapallo kukkii. Luonnon anteja olivat aivan uskomattoman kauniit kanervan kukinnat ja komea kärpässieni.

Aika kiva värikontrasti syntyi tumman punaisista liljoista ja tumman sinisistä ukonhatuista(?).

Salaperäinen kukkani on alkanut kukkimaan, täytyy vain etsiä sen nimi jostain.

Omenat alkavat kypsyä ja tuliunikko aloittelee kukintaa.

Etupihan kukkapenkissä kehäkukat kukkivat samoin kuin vaaleansininen ukonhattu (?).

Lähdimme kisojen jälkeen mökille. Halusin päästä luonnon helmaan rentoutumaan. Otin kassillisen tekemättömiä töitä mukaani, läppärin ja mokkulan (nettiyhteys). Kaikki pysyivät hyvin kassissa, ei tullut kiusausta kaivaa niitä esiin.

Lähdimme sienestämään ja Bicho ahdistui paimentamaan Yaelia, kun olimme lähdössä metsään. Taivas tietää miksi Bichon mielestä Yaelin olisi pitänyt pysyä turvallisesti mökin pihassa.

Sienisaaliimme oli hieman vaatimaton. Ensin ajattelimme viedä sen äidilleni tunnistettavaksi (kanttarelli?), mutta kun viimein saimme sen Espooseen, se oli vähän reissussa rähjääntynyt, emmekä tehneet sienipiirasta...

Kun palasimme sieniretkeltä, istuin laiturin nokkaan (ei paarmoja, hyttysiä tai mitään muutakaan lentävää). Ihailin rannan rikkumatonta hiljaisuutta, jonka vain hanhien huuto rikkoi ja bongasin vastarannalla unelmani! Olen jo pari vuotta halunnut kanootin, mutta käytännössä en ole ehtinyt sellaista edes ostamaan, saati sitten melomaan. Mutta kyllä minä vielä joskus ennen eläkepäiviäni...

Niin, kaislat on kitkettävä ensi kesänä... Juuri kun ajatukseni alkoivat kääntyä tekemättömiin töihin, niin...

Rousku kyllästyi istumaan laiturin nokassa ja alkoi riehumaan koko rahan edestä.

Niinpä päätin lähteä verannalle istuskelemaan, jotta muut mökkiläiset voisivat nauttia hiljaisuudesta. Lasitettu veranta on kyllä lähes tulkoon paratiisimainen paikka. Illan viilentyessä avasin oven sisälle ja annoin lämmön tulvia verannalle, kun istuskelin lueskelemassa.

Lopulta siirryin sisälle ja nautin takkatulen lämmöstä. Elävä tuli on aivan uskomaton elämys, nautin siitä aina yhtä paljon.

Mökillä oli jo puolukoita ja kanerva kukki. Kesä vilahti huomaamatta ohitse. Plussan puolella on, että paarmat olivat kadonneet.

Tulimme mökille koirien kanssa. Yael on risteilyllä ja Daniel lähti leffaan kaverinsa kanssa. Tarkoituksena oli kitkeä kukkapenkkejä...

Kävelimme kaikessa rauhassa mieheni kanssa rantaan, kun paarmat hyökkäsivät. Joukolla. Juoksin, huusin ja huidoin kunnes pääsin turvaan lasitetulle verannalle. Sitten jo naurattikin lapin ukon mainos, jossa ukko sanoo: "mitä sinä etelän mies huidot, ota offia".

Minulla ei ollut aikomustakaan kokeilla offin tai minkään muunkaan karkotteen tehoa, vaan vedin suosiolla mehiläishoitajan puvun päälleni. Kitkin muutaman penkin, mutta lämpötila oli yli 25 ja puvun sisällä pari astetta lisää. Paarmoja istui parhaimmillaan viisi nenäni edessä verkossa.

Niinpä jouduin antautumaan paarmoille ja istuimme lasitetulla verannalla katselemassa puiden kasvua. Onneksi siitä ei näe saunan taakse, jossa vesakot kasvavat silmissä. Mieheni puoliksi torkkui, mutta minä näin sieluni silmillä, kuinka talon edessä olevan kukkapenkin voisi uudistaa ehompaan kuntoon.

Yläkuvassa näkyy, että kuunliljat kukkivat aika hienoina. Vieressä olevan kukan nimeä en tiedä, se kasvaa villinä vatukoiden seassa. Alla neilikat kukkivat laajalti ja melko hienosti. Ensi kesäksi täytyy yrittää vähän hallitumpaa neilikoiden esiintymistä, nyt ne ovat karkulaisina siellä täällä.

Rannassa oleva vaaleanpunainen ruusu kukkii yhä ja tuoksuu huumaavasti.

Kissankello (?) kukkii edelleen ja se on yksi suosikeistani. Siemenet, joista minulla ei ole mitään hajua, ovat lähteneet kasvuun alppikärhöjen juurella.

Alppiruusupenkissä on vaaleanpunainen lilja niinkuin vähän arvelinkin. Päivän ehdoton yllättäjä on lumme, jonka istutimme viime vuonna rantaan. Se on kuin onkin hengissä ja näyttää viihtyvän. Lumpeeseen liittyy tarina. Mökkimme ranta on puhdasta mutaa. Sitä on ruopattu pariinkin otteeseen aina samalla tuloksella, muta palaa takaisin ilmeisesti virtausten tuomana. Niinpä päätin mökin uutena omistajana sopeutua mutaan ja elää sen ehdoilla. Tavoitteena on istuttaa koko ranta täyteen lumpeita. Ne viihtyvät rannalla myös luonnostaan, mutta hieman kauempana rantaviivasta. Projekti on siis aloitettu ja ensi keväänä voisi istuttaa lumpeita lisää... Laiturikin olisi kiva saada veteen, se on ollut kuivilla jo parisen vuotta...

Sitten hieman historian havinaa toukokuulta 2007, kun istutimme lumpeen järveen. Huomaa tyylikäs ja innovatiivinen ratkaisu jätesäkeistä jalkojen suojana, vesi oli aika vilpoista, mutta sukat eivät kastuneet : )

Samalta päivältä löysin myös kuvan liiterin edestä, jossa villiintynyt norjanangervo oli vallannut tilan. Nyt paikalla on kukkapenkki.

Neilikkaruusu kukkii todella hyvin, samoin kuin oranssit liljat. Neilikat viihtyvät hyvin ja ovat ihan itsenäisesti villiintyneet vanhaan penkkiin.

Paarmoja oli niin paljon, että kun istutin pihalta tuomiani kukkia (kärhö, punapäivänkakkarat, päivänkakkarat, maksaruohot, jne), minun oli pakko vetää mehiläishoitajan puku päälleni. Perinteinen viuhtominen tuntui hyödyttömältä, kun tarvitsin käsiä istuttamiseen. Juuri kun istutin kukkaa, niin paarma roikkui pitkään toivorikkaana nenäni edessä, onneksi tosin puvun verkossa, eikä nenäni päällä...

Xx kukkii ja alppiruusu penkistä löytyi yllätys. Oletan, että kyseessä on vaaleanpunainen lilja, mutta miten se on tuohon penkkiin päätynyt... Alla kaksi minulle tuntematonta kasvia.

Ostamani sata liljaa ovat ihan täynnä nuppuja! Olin ihan varma, etteivät ne ehdi kukkimaan tänä vuonna, sillä ostin ne ylijäämä tarjousliljoina ja istutin ne niin myöhään. Keijuangervo kukkii ja näyttää viihtyvän. Tarha-alpi kukkii, samoin kuin kevätkaihonkukka.

Huom (21.7.): Tarkkaavainen lukija huomasi, että kyseessä ei ole kevätkahonkukan kukka. Siis yksi lisäselvitettävä, mikä kukka on pujahtanut kevätkaihonkukan sekaan.

Päivänkakkarat ja kevätpikkusydän kukkivat. Kuinka tuo kevätpikkusydän voikin olla noin sitkeä kukkija? Toin sen aikoinaan pihaltani (jossa se ei ilmiselvästi viihtynyt nykyiseen verrattuna) ja laitoin sen mökillä syrjään. Se oli pitkään unohdettuna, kunnes se on nyt loistossa, jota ei voi olla huomaamatta.

Kukkapuolen suurin yllättäjä oli vesakon pimennosta kaivetut kartanoruusut (Rosa centifolia). Niitä on paljon ja ne kukkivat ihastuttavan vaaleanpunaisina. En edes tiennyt tuossa olevan ruusuja. Ensi kerralla täytyy tuoda niille multaa ja lannoittaa niitä. Kun alueen kunnostaa, siitä saa varmasti helposti näyttävän penkin. Nyt kuumeisesti miettimään vaaleanpunaisia kukkia...

"Kartanoruusut (Rosa centifolia) ilmestyivät markkinoille 1600-luvulla pääasiassa Hollannissa. Ne olivat aikoinaan hyvin suosittuja ja arvostettuja. Kartanoruusut ovat leveäkasvuisia ja rento-oksaisia. Kukat ovat erittäin kerrannaiset, painavat ja kuppimaiset, väriltään tavallisimmin vaaleanpunaiset ja voimakkaasti tuoksuvat. Ruusut kukkivat heinäkuussa 3-4 viikon ajan.

Kartanoruusuja alettiin kasvattaa 1400-luvulla, mutta ne tulivat tunnetuiksi vasta 1600-luvulla. Kartanoruusuista käytettiin myös nimeä provencenruusut, koska niitä kasvatettiin paljon Provencen maakunnassa Ranskassa. Ruusuista tuli suosittuja niin taiteilijoiden ateljeissa kuin kukkaryhmissä. Kasvutavaltaan kartanoruusut ovat väljiä. Kukat ovat voimakkaasti kerrattuja, lehtiä niissä on lähes sata. Tästä johtuukin kukan pallomainen ulkonäkö.

Kukat ovat useinmiten väriltään ruusunpunaisia, joskus väri saattaa vivahtaa purppuraan tai violetin sävyiseen karmiininpunaan. Myös pari valkoista lajiketta löytyy. Yhteistä kaikille kartanoruusuille on niiden hieno tuoksu ja nuokkuva kasvutapa. Kukkiessa oksat taipuvat maata kohti."

...jos vain jollakin olisi aikaa poimia, mutta taitavat jäädä tänä(kin) vuonna metsän eläimille. Omenat ovat raakileilla. Karviainen on jo isoilla raakileilla, kun karhunmarja vasta aloittelee marjojaan.

Kun pääsimme tänään mökille, ensimmäisenä mielessäni oli kirsikkapuu. Miten se oli selvinnyt murjottuna ja juuret katkaistuna viikon ilman hoitoa?

Yllätys oli melkoinen, kun se oli hyvissä voimissa. Sitkeä sissi tuo kirsikkapuuni. Tarkistin mullan katteen alla ja se oli kosteaa. Laitoin varmuuden vuoksi vielä ämpärillisen vettä, sillä nyt sen on taas pärjättävä ainakin viikko omillaan.

Operaatio kirsikkapuu käynnistyi, kun äitini soitti viikonloppuna ja sanoi päättäneensä hankkiutua kirsikkapuustaan eroon. Kirsikkapuu on kasvanut ja viihtynyt erinomaisesti ja se on ihan täynnä raakileita. Äitini soitti ja kysyi haluanko sen mökille, muuten hän pilkkoo sen palasiksi. Hän oli jo aloittanut oksien sahaamisen, kunnes muisti minut.

Koska en kestänyt ajatusta puun tappamisesta, niin lupasin tutkia asiaa. Asian tutkiminen tarkoitti sitä, että menisimme mieheni kanssa katsomaan sitä. Kävimme siellä pyöräilemässä alkuviikosta ja mieheni puun nähtyään purskahti nauruun. Ei ystävälliseen, vaan sellaiseen, että hän epäili mielenterveyttäni. Tuohan on PUU.

No, asia eteni niinkuin asiat tuppaavat etenemään. Sovimme, että leikkaamme puun pienemmäksi ja jos se ei irtoa sovinnolla, niin sitten mieheni vain auttaa äitiäni pilkkomaan sen pois. 

Tänä aamuna kun saavuimme puun luokse, niin... Minun sydämeni vuosi verta puun puolesta, mieheni halusi laittaa sen halki poikki ja pinoon. Lopulta hieman asiasta keskusteltuamme, sanoin, tee niinkuin haluat, minä en kestä katsella. Lopputuloksena:

Puu nousi kuin nousikin kuopasta.

Se ei mahtunut auton takapenkille, niinkuin olimme alunperin aamulla sopineet (jos siis ottaisimme siitä juurakon). Mieheni on jo peräkärryvuokraamojen kanta-asiakas, joten hän sai kuin saikin peräkärryn. Kottikärryllä se kulki melko hyvin uudelle paikallensa. Lopulta siinä se on, kasvimaan kupeessa ja kukkii toivottavasti keväisin upeasti ja on syksyisin täynnä punaisia herkullisia marjoja.

Sormustinkukat ovat villiintyneet, mutta ne ovat ah niin ihania...

Yael oli poikaystävänsä kanssa mökillä alkuviikosta ja he tekivät kasvimaan polkua 9 kottikärryllisellä hiekkaa. Kyllä se tästä lähtee, kunhan ei katso vielä tekemättömiä kasvimaan osia...

Istuttamani 100 liljaa ovat nousseet terhakaasti ja näyttävät viihtyvän. Tosin en laskenut onko niitä noussut todella 100 kappaletta...

Viime kerralla istuttamani tuliunikot ja kehäkukat ovat toistaiseksi hengissä. Orvokit ovat nousseet uuteen kukoistukseen ja päivänkakkarat, jotka ostin Plantagenista kukoistavat.

Kuunlijat ovat vanhoja ja ne tuntuvat viihtyvän, talon edessä olevassa penkissä niitä on kolmea erilaista.  Parhaiten kuunliljat viihtyvät kuitenkin suolla, jossa ne ovat muodostaneet leveitä kasvustoja.

Vanhat liljat tuntuvat myös viihtyvän, ne ovat aloittelemassa kukkimista.

Mummin pihalta siirtämäni pioni jaksaa siirrosta & jakamisesta huolimatta kukkia.

Kevätkaihonkukka kukkii lilasävyisen penkin edessä. Se on niin sievä : )

Peurankello kukkii sinisävyisenä ja xxx lilahtavana.

Xxx ja kevätpikkusydän ovat myös lilahkoja. Kevätpikkusydän on sitkeä kukkija ja sen kasvusto on selvästi leviämässä.

Äidiltäni sain kalliokasvia, matalan keijuangervon (pensas), tarhapionin (anilliininpunainen) ja alppiruusun, jotka vein tänään mökille.

Eilen istuttamani keltainen ruusu on avannut kukkansa. Täytyy myöntää, että olen ihan heikkona keltaisiin ruusuihin. Mutta neilikkaruusu, joka on sitten eilisen avannut useamman kukan, on ihan sievä sekin...

Lupiini kukkii uskollisesti saunan edustalla vuodesta toiseen. Se ei leviä, mutta ei kuolekaan...

Tarha-alpit kukkivat ja viihtyvät. Mummini pioni on lähestulkoon avannut kukkansa.

Omenapuu on raakileilla ja neilikat kukkivat villiintyneenä vanhassa kukkapenkissä talon edessä. Mehiläinen vieraili sormustinkukassa, täytyy tarkistaa laatikot ensi viikolla, jos säät ovat lämpimät ja aurinkoiset.

Aamulla, kun lapset vielä nukkuivat, päätimme mieheni kanssa lähteä mökille. Mieheni kysyi, miten lapset pärjäävät yksinään? Vastasin, että he ovat 18 ja 15, eivät 8 ja 5-vuotiaat, heillä on auto ja luottokortti käytössään, jos he eivät pärjää yhtä päivää ilman äitiä ja isää, olen tehnyt jonkun vakavan virheen kasvatuksessani. Niinpä otimme tietoisen riskin ja vaaransimme heidän perusturvallisuuden tunteensa livahtamalla omille teillemme.

Niin jätimme jälkikasvun uinumaan sänkyihinsä ja lähdimme koirien kanssa mökille. Tankkasimme syötävää paikallisessa kaupassa, haimme mansikoita paikalliselta viljelijältä ja kun pääsimme mökkitielle,  Rousku avasi takaikkunan. Bicho työnsi heti päänsä ulos ja sitä mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Mökki oli lämmin, yli 20 asteinen, vaikka aamulla lämpö oli ulkona lähellä kymmentä astetta. Ja (vink vink Yael) todistettavasti siisti meidän jäljiltämme...

Kasvimaa oli päivän tavoitteena, sillä polut laatikoiden välissä ovat hieman hakusessa. Löysin rikkaruohojen alta mansikoitani, mutta huono sato ei johdu ainoastaan laiminlyönneistäni rikkaruohojen kanssa, vaan kaikki taimet oli syöty, siis lehdet taimista.

Mieheni rakensi tukitelineen karhunvatukoille, jotka uhkaavasti ovat lähteneet versoontumaan maattuaan maata vasten. Koirilla oli omaa kivaa mieheni kanssa. Ne oikeasti jostain syystä tykkäävät olla kottikärryjen kyydissä, taivas tietää miksi.

Kun aloin istuttamaan minttua, rakuunaa ja oreganoa, löysin penkistä viimevuotisia porkkanoita tai vaihtoehtoisesti itsekylväytyneitä tämän vuoden porkkanoita. Kuten näette, minusta ei taida tulla porkkanan viljelijää...

Kitkimme kahden laatikon välin ja laitoimme kankaan polun merkiksi. Jaksoimme kärrätä yhden kuormallisen hiekkaa ja sitten luovutimme. Illalla oli tulossa vieraita ja päätimme jättää jotain kivaa tekemistä muillekin (vink vink Yael, joka on menossa mökille ensi viikolla pariksi päiväksi)...

Sateet lykkäsivät koko perheen mahdollisuutta viettää laatuaikaa yhdessä. Mutta nyt herätyskello soi seitsemältä ja hop hop, kaikki autoon tai tarkemmin ottaen autoihin. Yael ja Daniel kävivät ulkoiluttamassa Olgan matkan varrella ja me veimme mieheni kanssa esikoiselleni Xbox-pelejä (lapsi on terve, kun se leikkii). Esikoiseni kieltäytyi perheen yhteisestä laatuajasta vedoten siihen, että hänellä on työvuoro alkamassa kymmeneltä...

Päivän sana oli taas vesakot... Tyttöni päätti poiketa hienosta järjestelmällisestä suunnitelmastani (rannasta kohti taloa) ja lähti suunnitelmani ulkopuolella olevan vesakon kimppuun keltaisen värin huokuttelemana. No, onneksi vesakoita riittää kaikkien makuun.

Hienoisena yllätyksenä minullekin, sieltä löytyi kymmenisen ruusupensasta, joiden olemassaolosta en tiennyt. Sekä tietysti keltaiset liljat, jotka olivat sinnitelleet vesakon alla.

Ruusut ovat nupulla, joten pian varmaan selviää, mitä ruusuja ne ovat. Punaisia?

Itse päätin tehdä ainakin alustavan täsmäiskun kasvimaahani.

Sain kaivettua hieman laatikoita esiin ja kitkettyä rikkaruohoja sen verran, että sain istutettua herneet. Niin, tiedän kyllä, että muut jo syövät herneitään, mutta nämä ovat symbolinen aloitus kasvimaani uudelle kukoistukselle.

Tein oleskelutilan kasvimaan kupeeseen, jossa rikkaruohojen kitkemisen yhteydessä voi janoinen puutarhuri siemailla kylmää juomaa ja ihailla rantamaisemaa. Rantamaisemaa ei vielä viikko sitten voinut ihailla, mutta toki mielikuvitus pystyi luomaan käsityksen vesakon takana olevasta vesielementistä.

Huomatkaa toinen tuoli siltä varalta, että joku perheen jäsen haluaa jatkossakin viettää laatuaikaa äidin / vaimon kanssa.

Sokerina pohjalla, parempi puoliskoni loi 25 metriä lisää aitaa kuopukseni avustamana.

Keltainen ruusu oli aloittamassa kukintaa ja istutin toisen keltaisen ruusun sen kaveriksi. Keltaiset amppeliorvokit saivat uuden elämän ruusun juurella, saa nähdä viihtyvätkö ne ja toipuvatko amppelielämästä... Istutin myös kehäkukan ja tuliunikon taimet ruusujen juurelle.

Kukka jonka nimeä en muista, kukkii kevätpikkusydämen vieressä. Kevätpikkusydän kukkii yhä täysillä. Liljat, jotka istutin, ovat nousseet, mutta tuskin ehtivät kukkia tänä kesänä...

Mummin pioni aloittelee kukintaa ja peurankellot antavat kivan kontrastin pionon vaaleanpunaiselle kukalle.

Sormustinkukat viihtyvät (!) ja ovat selvästi viliintyneet. Ne ovat kuitenkin niin kivoja, että annan ainakin tämän kesän kukkia villinä ja vapaana (ja kadun sitten myöhemmin). Neilikkaruusu (Rosa rugosa, F.J. Grootendorst) aloittelee kukintaa.

Vesakko on tämän kesän kuuma hitti, sitä ei voi enää olla huomaamatta, se kasvaa ja peittää kaiken alleen. Niinpä lähdimme tyttäreni kanssa mökille tavoitteena käydä taistoon metsän kanssa. Tiistai meni vesakon kanssa taistellessa, en ole vielä ihan varma, olenko tuomittu häviämään taiston, mutta jos vesakko ei kaupunkilaisvoimin taltu, harkitsen paikallista mökkitalkkaria tai metsänhoitoyhdistystä.

Bicho päätti alussa asettua mukavasti, se ei pidä luonnon ilmiöistä kuten ruohosta makuualustana. Se otti taktisen sijainnin veneen päältä, josta se tiukasti tuijotti naapurin petoa ja muita asukkaita.

Tyttöni päätti käydä kiinni puun juurella olevaan vesaikkoon ja työ todistettavasti eteni.

"Ruohikko", joka näkyy puun takana on kasvimaani. Siellä on 5 isoa puulaatikkoa, joissa kasvaa mitä erilaisempia kasveja, mansikoita, raparperia, karviaisia jne. Siellä on jopa komposti... Jossain rikkaruohojen peitossa, onneksi mansikoita saa matkan varrelta helposti valmiiksi purnukoihin kerättynä ja myös hillona...

Saimme rantaviivan toisen naapurin puolelta tehtyä ja naapurin petoineen esille kivasti. Seuraava kohde oli rantaviiva toisen naapurin suuntaan. Tuo umpipöheikkö (kuva alla) oli isäni aikana kiva nurmikenttä...

Sekin työ edistyi...

Koiramme eivät osoittaneet kovin suurta innostusta luontoon, vaan makoilivat kaikilla mahdollisilla paikoilla, joissa ei joutunut tekemisiin nurmikon kanssa. Niiden pitäisi olla vedestä noutavia lintukoiria, mutta märkä ruoho saa niille inhon väristykset aikaan.

Bichokin luovutti vahtikoiran tehtävät, kun mitään jännittävää ei tapahtunut naapurin suunnasta ja seuraili laiskasti raatamistamme vesakon kanssa toisen naapurin suunnalla.

Löysin metsää raivatessani paljon suokurjenjalkoja, jotka kukkivat nätisti.

Saimme raahattua kaikki oksat mökin edustalle ja vedettyä suurimman osan hakettimesta läpi.

Iltapäivällä loppui puhti ja siirryimme sisätiloihin. Siivosimme saunan verantoineen samoin kuin mökin sisätilat ja verannan. Tyhjensin myös huussin kompostiin. Lopulta vain lösähdimme lepotuoleille ja tuijotimme tyhjyyteen. Alunperin tarkoituksena oli olla mökillä kolme yötä eli torstaihin asti, mutta keskiviikkoaamuna totesimme kaipaavamme kipeästi sivistyksen pariin (lue suihku, kylpy, keittiö, astiat, kunnon lounas) ja kun säätiedotus lupasi sadetta, niin ajoimme kotiin voimia keräämään.

Torstaina lähdemme mökille uudestaan apujoukkojen kera (lue mieheni ja kuopukseni).

Naapuriimme on muuttanut uusi perhe ja ajattelin käydä esittäytymässä, vaikka omaankin erakon taipumuksia enemmän kuin olisi suotavaa. Lisäksi ajattelin, että olisi kohteliasta mainita aidasta, jonka aiomme pystyttää, vaikka olinkin saanut luvan edellisiltä asukkailta...

Pariskunta oli oikein mukava, heillä oli kolme koiraa. Vesikoira, parsoni ja joku laumanvartijakoiran näköinen otus, joka haukkui ja rimpuili narussa, jolla oli kiinni seinässä. Peto on kuulemma vihainen. Juu, se heilutti häntää, mutta en tiedä, oliko se siksi, että se kuvitteli syövänsä minut lounaaksi ja tuli hyvälle tuulelle pelkästä ajatuksesta. Se kuulemma vihaa miehiä (mieheni jäi onneksi leikkaamaan nurmikkoa omalle tontillemme) ja koiria, sekä uroksia että narttuja. 

Jos koiramme karkaavat tuonne puolelle, vietämme todennäköisesti hautajaisia...

Mutta siitä pääsinkin small talkia harrastettuani aasin siltaa pitkin asiaani eli aidan virittämiseen. Aita sopi heille mainiosti ja niin poistuin ruohonleikkuukoneen vaiettua rantapöheikön läpi takaisin omalle puolelleni.

Uudet naapurimme ovat nyt kaksi kuukautta uuden mökin onnellisina omistajina oltuaan, ihmetelleet romun, roinan, ryteikön ja hyttysten määrää. He ovat lähes tauotta polttaneet roskapuuta ja risukkoa. Niinpä niin, kaikki myötätuntoni.

Kuvassa näkyy läpitunkematon kuusimetsä tonttiemme rajalla, siis heidän puolellaan. Myös oma tonttimme oli läpitunkematonta kuusikkoa, ennenkuin pyysin metsuria harventamaan koko tonttimme viitisen vuotta sitten. Nyt meillä ei ole hyttysiä, mutta heillä on kuulemma mustanaan hyttysiä kuusikon suojissa. Lisäksi kuusikko on auringon edessä niin, ettei heille paista aurinko laisinkaan...

He aikovat kaataa kuusikon... Niin minäkin tekisin, jos tontti olisi minun, mutta se on peittänyt naapurit aivan näkymättömiin... No voimme sitten moikkailla ja vilkutella toisillemme, hyvästi piilopirtti...

Mieheni keskittyi aidan pystyttämiseen, minä raivasin vesakkoa omalta puoleltamme. Saimme 25 metrin pätkän pystyyn, mikä olikin päivän tavoite. Aita on huomaamatonta 90 senttiä korkeaa puutarha-aitaa (näkyy ylimmässä kuvassa), en usko, että se häiritsee kenenkään eloa ja oloa, mutta toivottavasti koiramme pysyvät omalla tontilla.

Kun ajelemme mökille, niin matkan varrella, juuri viitisen kilometriä ennen mökkiämme on itsepalvelupiste, mistä voi huvimajasta ostaa mansikoita ja hilloja. Mansikat ja hillot ovat jääkaapissa ja rahalipas jääkaapin päällä.

Mansikat ovat vasta poimittuja ja aivan uskomattoman hyviä. Tänään ostin ensimmäistä kertaa myös hilloa, täytyy paistella lettuja ja maistaa, miten hillo eroaa kaupan hilloista...

Pisteenä i:n päälle perheellä on aivan uskomattoman kaunis piha. Voi kun minunkin pihani tai edes murto-osa pihastani näyttäisi niin hyvin hoidetulta ja kauniilta (huomaa kateuden vihreä väri naamallani).

***

Ps. 29.6. tyttöni herää aamulla kertomaan: "Ei kai se haittaa, että söin sen purkillisen mansikkahilloa? Se oli niin hyvää!" "Että mitä, suoraan purkista, koko purkin?" "Joo, se oli hyvää". Pakko kai siis ostaa sitä lisää, kun seuraavan kerran menemme mökille.

Eilen veimme mökille kukkia ja saimme peräkärryn palautettua 15 minuuttia ennen sovittua aikaa. Kuvassa mieheni peruuttaa peräkärryn tyylikkäästi pois mökkitieltä.

Rhodot eivät mahtuneet peräkärryyn, mutta vein pionin, jonka ison juurakon jaoin neljään osaan mökillä. Vein myös kalliokasvia (?) ja kasveja takapihaltamme mökille. Toivon, että sataa kunnolla, sillä en kastellut kasveja aikapulan takia.

Mökillä sormet syyhysivät kukkien kimppuun, mutta ajattelin tehdä ensin jotain järkevää suunnitelmaa. Nyt täytyy tunnustaa, että jos aamulla ei olisi tullut niin jumalaton kiire, olisi autossa ollut mukana takapenkillinen kasveja. Mutta nyt siis sain tyytyä katselemaan ja suunnittelemaan (mikä ei ole pahitteeksi).

Sormustinkukka (kuva ylhäällä, se siementää itse ja näyttää viihtyvän)
Ranta-alpi
Akileija

Isotuomipihlaja



Alppiruusu, tummanlila (kukkii runsaasti, kuva sivun alussa)
Alppiruusu, vaaleanlila (yksi kukka)
Alppiruusu, valkoinen (kukkii runsaasti, kuva sivun alussa)
Alppiruusu x 2 ?
Alppiruusu, matala
Kuunlilja
Lehtokielo (kuva ylhäällä)
Saniainen x 6 -> siirrettävä pois
Pikkutalvio

Kivikkopenkki

Sormustinkukka
Sinipallo-ohdake? (kuva ylhäällä)

Mesimarjaa männyn juurella, levinnyt runsaasti, kukkii

Päivänkakkara (viereen voisi istuttaa punaista päivänkakkaraa)
Iiris(?)
Tuntematon kukka z (kuva ylhäällä vasemmalla, kunhan vain saisin nimen päähäni)
Kuunlilja x 3
Liljoja (kuva alhaalla vasemmalla)
Pioni x 2

Kurjenpolvi? (kuva ylhäällä oikealla)
Ranta-alpi
Narsissipenkki

Köynnöshortensia

Ruusut x 6
Juhannusruusu (taitaa olla entinen)

Saniaiset x 6
Kuunlilja x 7

Narsisseja
Akileija
Tarhakylmänkukka?, kuva ylhäällä vasemmalla
Kevätpikkusydän (Dicentra Eximia), kuva ylhäällä oikealla (lue keskustelua aiheesta)

Omenapuu on nupulla ja puu täynnä lupauksia syksyn hedelmistä... Luumupuu näyttää selvinneen toissavuoden rusakon hyökkäyksestä ja versoo nyt todella vauhdilla. Kirsikkapuu näyttää menneen talven muistolta (toivottavasti talttahampaalle tuli edes vatsa täyteen), tosin sekin versoo juuresta, mutta en tiedä, onko se omajuurinen vai ei. Mustikat näyttävät selvinneen hallasta ja ne kukkivat oksat notkuen.

Alppiruusut aloittelevat kukintaa ja lemmikit kukkivat aivan villiintyneinä sinisinä ja valkoisina.

Sain tehtyä päivän tavoitteen, köynnöshortensian siirron. Olin istuttanut sen vähän syrjään, kun ajattelin, ettei se selviä suopohjaisella maalla. Mutta yllättäen se onkin lähtenyt hurjaan kasvuun ja halusin siirtää sen, ennenkuin siirto on myöhäistä sen koon vuoksi.

Samalla energialla, kun vauhtiin pääsin, siirsin villiintyneet ruusut köynnöshortensian viereen. Nopeasti arvioituna siinä on kaksi juhannusruusua (rosa pimpinellifolia) ja neljä kurtturuusua (rosa rugosa), jotka kipeästi kaipaavat leikkausta. Laajensin viime kesänä aloittamana kateviljelyn kasvimaalta kukkapenkkeihin. Kitkin esiin pari pionia, kaksi kuunliljaa ja liljaryhmän. Laitoin niillekin olkisuojauksen.

Tein elämäni emämunauksen kolme vuotta sitten, kun tilasin halpaa multaa, joka oli täynnä rikkaruohon siemeniä, joita nyt yhä kitken pois. Viime keväänä tilasin Kekkilän multaa autokuormallisen ja se näyttää rikkaruohottomalta.

Koska parhaat lahjat saa toivomalla sitä mitä haluaa, ilmoitin äitienpäivätoiveeni hyvissä ajoin jälkikasvulleni. Tarvitsen raakaa työvoimaa mökkitalkoisiin.

Mökillämme tehtiin metsän harvennus muutama vuosi sitten ja ranteenpaksuista puuta ja oksaa on koko tontti täynnä. Osittain puita on kerätty kasoihin, osittain ne lojuvat yhä siellä täällä. Mutta nyt siis tavoitteena oli saunan takuinen ja sen siistiminen.

Pojillani kumpaisellakin alkaa olla ruista ranteessa ja katselin tyytyväisenä, kun he hauikset pullistellen siirsivät kaksi suurta kasaa risuja ja riukuja metsästä kentälle. Kentältä niitä on helpompi pilkkoa polttopuiksi, silputa niitä ja / tai polttaa niitä. Mieheni haravoi pihan, kentän ja rannan (23 kottikärryllistä lehtiä) ja leikkasi nurmikon pihalta ja rannasta.

Jos joku nyt ihmettelee, miksi tyttäreni ei ollut joukon jatkona hauikset pullistellen, niin hän lähti partion leikkikurssille leikittämään partionjohtajia. Mutta ei hätää, hän ei varmasti jää osattomaksi, sillä työtä vielä riittää lintsareillekin. Kentällä on riittävästi puutavaraa polttopuiksi loppuelämäksemme (ja myös lastenlastenlastemme loppuelämäksi).

Mutta jälki oli siistiä, vaikka vielä toinen mokoma pinoja jäikin saunan taakse. Molemmat pojat lupasivat tulla vielä kesällä sen verran talkoisiin, että saan loput pinot tänä vuonna pois metsästä.

Mökillä mieli rauhoittuu, purin mummin aiheuttaman stressin raakaan työhön. Keräsin risuja metsästä itseni korkuisen keon, leikkasin vesakkoa alas talon ja kentän väliseltä alueelta, lannoitin kaikki istutetut kasvit (kukat, hedelmäpuut ja -pensaat) ja revin isohkoja kuusen rankoja mehiläispesien vierestä.

Mieheni haravoi tien parkkipaikalle asti ja sai "vaatimattomat" 8 kottikärryllistä lehtiä.

Mökille pääsimme lähtemään vasta iltapäivän kääntyessä hiljalleen iltaa kohti, mutta päätimme lähteä silti. Olin iloinen, että viitsimme lähteä ajamaan. Sää oli hieno ja aurinkokin pysyi ylhäällä iltaan asti. Olen rakentamassa alppiruusutarhaa tontin alaosan suopohjalle. Alppiruusut viihtyvät hyvin ja ovat kasvaneet valtavasti parissa vuodessa. Ne eivät kukkineet vielä, mutta olivat täydessä nupussa.

Kävimme mökillä talvitauon jälkeen ja voi voi...

Viime talvena s****rin talttahampaat (lue jänikset) olivat käyneet syömässä kaikki istuttamani omena- ja luumupuut. Ne olivat kaikki napsaistu metrin korkeudelta poikki. Älkää kysykö, miksi en suojannut niitä... Syksy ja pimeä tulivat niin äkkiä...

Mutta nyt... Koko piha oli täynnä pieniä multakasoja. Kun potkiskelin niitä matalaksi, niin kaikista löytyi pieni huolellisesti tehty käytävä kasan alta.

Löysin kivoja linkkejä kasvattamaan epätoivoani:
Myyrä1
Myyrä2
Myyrä3
Maamyyrä
Maamyyrä2, rauhoitettu eläin (kiva kiva)
Vesimyyrä
Vesimyyrä2
Vesimyyrän torjunta, en taida raaskia kuitenkaan, pöllön pesien lisääminen taitaa sopia minulle paremmin.