Olipa mukava äitienpäivä! Aurinko paistoi ja sain kakkua ja kukkia sylin täydeltä. Kuopus osti tummanpunaisen ruusun ja sen lisäksi sain vielä tyttäreltäni mariankellon (ensimmäisen elämässäni) ja sinisen muurikellon. 



Mökillä keltaiset kukat kukkivat runsaasti, narsissia ja esikoita.



Oli pakko ottaa kuva myös kevätkaihonkukasta, se viihtyy ja leviää useammassakin paikassa.



Sitten päivän kohokohta, nimipäivälahjani (kiitos isälleni), nousi reippaan jälkikasvuni avustuksella pystyyn. Kiitos myös miehelleni ja Henkalle, näin jälkikäteen täytyy myöntää mieheni olleen oikeassa, ei se kahden hengen voimin olisi noussut ylös...



Koirat vahtivat tarkkana tekemisiämme ja kappas vain, teltta nousi kuin nousikin pystyyn.



Kun miesväki jäi virittelemään vahvistuksia, jottei telttani lähde leijana lentoon, me lähdimme tyttäreni kanssa istuttamaan perunoita ja sipuleita. Windy uuvahti jo pelkästä ajatuksesta (lisää hommia).



Pieni lahja minulta minulle: purppuraomenapuu 'Linnanmäki'. Vielä pieni, mutta jos ei jänikset syö, niin kyllä se siitä kasvaa.

Isäni lähti kaveriksi mökkireissulle illalla ja pääsin tarkistamaan tilukseni. Suljetussa kasvihuoneessa lämpötila oli vaihdellut 0,3 ja 25,2 asteen välillä. Jos sinne aikoo kasveja jättää, sinne on saatava lämmitys.

Kevät näkyy kukkapenkeissä, narsissit, esikot, sinivuokot ja kevättähdet kukkivat.



Mutta päivän yllättäjä oli punainen pieni tulppaani, joka oli aukeamassa. En muista istuttaneeni tulppaaneja mökille, sillä olen olettanut, että myyrät syövät ne alkupalakseen saman tien. Mutta tämä tulppaani on selvinnyt hengissä ja päättäväisesti on avaamassa nuppuaan. Aikainen pikkuyllättäjä.



Äitini antoi siemenperunoita (Siikliä), jotka pitäisi istuttaa. Peitin tulevan perunapenkin pressulla, jotta saisin rikkaruohot kuriin. Nyt on suo, ei tarvita kuin kuokka ja Jussi, jotta perunat saadaan maahan.



Verannalla kasvini ovat selvinneet hyvin viikon verran. Lämpötila on noin 12-13 astetta,



Kompostini muhii ja kehittyy :)

Ette usko, kuinka olen odottanut tätä päivää, mutta moni ihminen teki sen mahdolliseksi :)
Kiitos Sari, Henkka ja tietty parempi puoliskoni. Sari antoi loistavan vinkin oljista ja sain häneltä hevosen lantaa. Henkka antoi pakettiauton huolimatta epäilyttävästä lastista. Mieheni ajoi pakettiautoa, lapioi ja nosteli "paskaa" ja jaksoi olla hyvällä tuulella ja kommentoimatta harrastuksiani.

Alla: "Mahtuu, mahtuu, mahtuu?" "Mahtuu!".



Nyt on kompostoni buustattu yhdeksällä säkillä lämmintä ja tuoksuvaa hevosen lantaa. Kompostit (5 kpl) on nosteltu ja käännelty, vanhat kompostit on nyt kerroksittain lannan kanssa muhimassa. Tänä vuonna en aio ostaa ostomultaa, vaan lapioida mullat suoraan omasta kompostista.

 

Talkoiden osasta II, täytyy kiittää esikoistani. Hän oli äitienpäivänä kipeänä, joten päätimme järjestää hänelle omat talkoot, jotta hän ei jäisi paitsi kaikesta kivasta.

Mökillä kukat kukkivat ja kevät on täydessä vauhdissa, vuorenkilpi ja pikkusydän kukkivat, samoin kuin valkovuokot ja talvio.

Elvira on nupulla, mutta yksi kukka oli jo ehtinyt puhjeta.

Ketunleipä kukkii valkoisin kukin. Viime kesänä hieman kovakouraisesti irrottamani (kitkin kukkapenkistä) ja hutiloiden istuttamani (tökkäsin maan rakoon) saniaisreunus on hengissä. Ideana oli siis tehdä ylimääräisistä saniaisista reunus polulle ja se näyttää onnistuneen.

Esikko ja vuohenjuuri kukkivat.

Äitini kutsuu alla olevaa keltavuokoksi, mutta muistaakseni se on jokin muu kasvi. Narsisseja on melko paljon, sekä isoa että tetenarsissia.

Kevätkaihonkukka (Omphalodes verna) puhukoon puolestaan...

Raparperit hengissä siirrosta huolimatta ja penkki näyttää hyvältä toisin kuin kasvimaani (älkää kysykö, koska jaksan innostua sen kunnostamisesta)...

Sinikka näyttää selvinneen talttahampaiden eväsretkestä huolimatta toisin kuin omenapuuni.

Kuntalanluumu miettii vielä, herääkö henkiin vai ei.

Viime vuonna tehty vesakon harvennus näyttää hyvältä, mustikka kukkii aivan hulvattomasti.

Pojat karsivat ja katkoivat minulle pölkkyjä nuotiopaikkaan ja kukkapenkkeihin sekä silppusivat haketta. Yael raivasi puolimetsää risuja ja puita kentän takaa. Rakensin mieheni kanssa kauan kauan haaveilemani nuotiopaikan.

Kivikkopenkin katteeksi valitsin valkoisen koristehiekan.

Toin takapihalta pari pussillista ylimääräisiä narsisseja ja perennoja, teimme niille pikapenkin (=kottikärryllinen multaa kasaksi, nopea tasoitus, kukat multaan ja kukkapenkki on valmis). Nyt on julmaa muistuttaa minua ihanasta hyvin suunnitellusta puutarhasuunnitelmasta, pikemminkin puutarhani näyttää syntyvän fiilispohjalla (huokaus).

Mutta pihapiiri alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan melko viihtyisäksi. Oikealla kuva pihasta vuosi sitten. Pihasuunnittelua jatketaan tänä kesänä.

 

Paras äitienpäivälahja on ehdottomasti perinteinen talkoopäivä mökillä. Kiertelin tiluksiani ja sinivuokot kukkivat parissakin paikassa. XXX talttahammas oli syönyt neljä omenapuutani, luumupuut eivät kelvanneet mokomalle herkkusuulle.

Yael, Daniel ja Henkka siivosivat kenttää silppuamalla, pätkimällä ja polttamalla risuja. Paksuimmat oksat leikkautin kukkapenkkien reunoiksi ja silppurin silpun levitin käytäville. Olin aika tyytyväinen lopputulokseen, Daniel kaivoi raparperit ylös aiemmasta penkistä ja tein niille uuden penkin. Mieheni kaivoi karhunvatukat kokonaan pois, sillä ne näyttivät uhkaavasti alkavan levitä.

Viimevuotiset mansikan rönsyt näyttivät kaikki olevan hengissä, vaikka unohdin ne ruukuissa talven armoille. Mieheni haravoi kottikärryittäin lehtiä, joille perustimme kaksi uutta kompostia. Kuinka ihmeessä lehdistä pääsee eroon? 1) En haluaisi heittää niitä mustikoiden päälle metsään, 2) ne eivät kompostoidu (ainakaan minun taidoillani), 3) eivätkä ne pala (kytevät ja savuttavat vain).

Kun olimme pois lähdössä, näimme kurjen.