Olin aika otettu, kun Pikku Myy oli kerännyt valkovuokkoja minua varten. Sain ne kun hain hänet kotoaan perjantaina.

Lukeminen sujuu jo hyvin ja viikonloppu meni hujahtaen. Oli mukavaa, kun Pikku Myy oli käymässä.

Pikku Myy vietti viikonlopun ilonamme. Kävimme kouluttamassa koiria, istuimme kampaajalla, trimmasimme koiria ja touhuilimme niitä näitä.

Pikku Myy ilahdutti viikonloppuamme seurallaan. Lukeminen sujuu koko ajan paremmin ja koulun tukiopetus on selvästi auttanut. Teimme koulutehtävää, jossa piti lukea 2 x 15 min / päivä. Kirjaksi valitsimme yllätys yllätys: "Barbie ja koiranpentu".

Anna vauhditti vierailuamme Huimalassa, tytöt jaksoivat riekkua siellä kolme tuntia, ennenkuin palasimme kotiin syömään.

Sillä aikaa kun trimmasin Annan koiran, tytöt piirsivät ja tekivät hamahelmiä.

 

Pikku Myy oli viikonlopun luonamme. Lukeminen sujuu jo paljon paremmin ja koulussa on paras kaveri Oona. Pikku Myy auttoi miestäni luomaan lumet takapihalta, pakkasta oli parikymmentä astetta.

Viikonloppu vierähti hujahtaen, kun Pikku Myy oli seuranamme. Lukeminen ottaa hieman koville, joten luimme kirjoja ja pelasimme lukemisen opetteluun tarkoitettua peliä. 

Olen myös kyllästetty Barbie- ja prinsessatarinoilla kaikissa mahdollisissa muodoissaan.

Pikku Myy oli kyläilemässä ja meillä oli mukavaa. Barbie -videot ovat kova sana ja niiden tarinoiden myötä löytyy paljon juttua. Selkeästi kaikki tarinat, joissa lapsi teininä saa tietää eläneensä tavallista elämää, mutta olevansakin oikeasti prinsessa, mietityttävät paljon. 

Koulussa sujuu hyvin, mutta hieman mietin, olisiko Pikku Myyllä lukihäiriö. Se varmasti selviää varmaan muutaman kuukauden sisään. Läksyissä Pikku Myy kaipaisi enemmän apua, mutta täytyy miettiä, miten sen voisi järjestää.

Päädyimme ostamaan talvitakin - ja housut, sillä ensi viikoksi on luvattu melko kylmää ilmaa, lunta ja pakkasta.

Tällä kertaa Pikku Myy tuli yksin ja pikkusisko jäi kotiin. Teimme kaikkea pientä mukavaa, kävimme kaupassa, luimme kirjoja, piirsimme ja huomasin, että Pikku Myy on kovaa vauhtia oppimassa lukemaan. 

Piipahdimme myös mökillä ja kunnostimme osan komposteista. Ensi kesänä, jos en saa kompostejani muuttumaan mullaksi, niin johan on...

Pikku Myy ja pikkusisko ovat tämän viikonlopun luonamme. Meillä ei ollut mitään suunnitelmia, joten Pikku Myyllä oli vapaat kädet suunnitella ohjelma viikonlopuksi. Mietimme pitkään, mitä tekisimme: Korkeasaari, Huimala, Hoplop, kotieläintila, ...?

Hmmm... Pitkän miettimisen jälkeen: Hoplop!

Alla näkyy piano, joka on lattiassa mattona. Innostuin soittamaan Ukko Nooan (=bravuurini). Pikku Myy taikoi pallot ilmaan.

Pikku Myy on nyt ekaluokkalainen kännykän omistaja ja pikkusisko on aloittanut päiväkodissa. : )

Pikku Myy ja sisko viettivät viikonlopun kanssamme. Viikonloppuun kuului koiranpentujen syntymä ja tokokisat Naantalissa.

Pikku Myy aloittaa viikon päästä koulun ja sisko menee päiväkotiin ensimmäistä kertaa. Aika jännää, mutta Pikku Myy uskoo lujasti pärjäävänsä hienosti koulussa ja niin uskon minäkin.

 

Rakentelimme junarataa ja lauantaina Pikku Myy kävi Yaelin kanssa Orimattilan kotieläinpuistossa. Pikku Myylle oli iso juttu olla Yaelin kanssa, Yael on kuulemma kuin isosisko : )

Poniratsastus ja pallomeri olivat aika kovia juttuja.

Illalla Pikku Myy pujotteli helmiä ja aamulla suuntasimme kuopuksen kanssa Oittaalle.

Kuopus rakensi Pikku Myyn kanssa hiekkalinnan, jonne ei ollut siltaa. Sinne pääsi vain taikakotkalla, minkä olemassa olosta Pikku Myy olisi halunnut todisteita kuopukselta. Kuopus ja Pikku Myy ostivat 10 laskuun oikeuttavat rannekkeet vesiliukumäessä.

Tänä viikonloppuna, kun Pikku Myy sisarensa kanssa oli meillä, viikolopun kova sana oli Barbie-kirjat, luin niitä ääneni käheäksi. Pienen helpotuksen toi Matilda-elokuva, joka tuntuu yhtä kovalta sanalta kuin Prinsessa päiväkirjat aiemmilla kerroilla.

Pikkusisko viihtyi parhaiten sylissä, mutta Pikku Myylle Yael on sankaritar nro 1.

Pikku Myy ja sisko olivat meillä maaliskuussa juuri ennen Intian matkaani, mutta koska hukkasin kamerani reissussa, blogi jäi silloin päivittämättä. 

Sisko oli jo silloin hieman kipeän oloinen, mutta tänä viikonloppuna pikkuinen oli ihan veto poissa. 

Pikku Myy sen sijaan nautti täysin rinnoin Yaelin ja kuopukseni seurasta. Piipahdimme puutarhamessuilla ja Pikku Myy ilmoitti, että voisi jäädä sinne asumaan, kun mallipuutarhat olivat niin kauniita. Yritin ehdottaa, että vastaavan pikku paratiisin voisi luoda omaan puutarhaan...

Kesäkeittiöprojektiin haimme ideoita ja jos rahaa olisi rajattomasti, tietäisin, miltä kesäkeittiöni näyttäisi. Iso kota ruokailuun, vieressä lämmitetty poreamme, hillitön grilli ruoan valmistukseen jne. Pikku Myy kävi testaamassa lähes kaikki kodat : )

Pikku Myy ja pikkusisko olivat viikonlopun vierailulla luonamme. Kumpikin oli terve ja hyvän tuulinen. Pikkusisko nukkui yllätykseksemme toisen yön läpi putkeen.

Tyttöjä ehti jo olla ikävä  : )

Pikku Myy ja pikkusisko olivat viikonlopun meillä. Pikkusiskon kävely on muuttunut varmemmaksi ja kiipeily tuoleille onnistuu hienosti. Haimme kirjastosta pinon katselukirjoja ja Yael järjesti Pikku Myylle tyttöjen illan pikkunaposteltavineen ja videoineen.

Oli mukavaa nähdä tyttöjä pitkästä aikaa.

Yael kävi tiistaina Pikku Myyn kanssa uimassa ja paleli kuin pieni apina altaassa. Mutta kuten keskiviikkona omin silmin näin, Yael oli opettanut tempun jos toisenkin Pikku Myylle. 

Keskiviikkona uimakoulu päättyi ja Pikku Myy sai ansaitun merenneitomerkin.

Yael osti Disneyn palapelejä Pikku Myylle ja kun palapelit lojuivat sopivasti lattialla, niin lapsukaiseni innostuivat leikkimään kuin vanhoina hyvinä aikoina. Kuka kerkiää tehdä eniten palapelejä? Kilpailu kiihtyi ja sääntöjä oli pakko muokata matkan varrella. Pari palaa oli väärissä pusseissa, mikä aiheutti hieman ylimääräistä säpinää...

Pikku Myyn uimakoulu lähestyy loppuaan ja vesipetoni on oppinut uimaan  : )

Lunta tuli niin, että huh huh. Tarkoituksenani oli eilen lähteä viemään tytöt kotiin, mutta käännyin takaisin ensimmäisen mutkan jälkeen ja pyysin mieheni kuskiksi. Lunta oli niin, että auto vain aurasi nokallaan lunta...

Kun pääsimme tyttöjen kodin parkkipaikalle, automme juuttui lumeen, niinkuin kolme muutakin paikalle tullutta autoa. Kahdessa autossa oli lapiot ja miehiä useampia. Niinpä joukkovoimalla autot työnnettiin yksi kerrallaan pois lumikinoksista. Sääli miehiä, jotka puvuista ja pikkukengistä päätellen olivat menossa itsenäisyyspäiväjuhliin...

Mutta onneksi pyysin mieheni kuskiksi  : )

On hetkiä, jolloin en ole tasa-arvon kannattaja... 

 

Pikku Myy ja pikkusisko olivat meillä joulunalustunnelmissa. Tytöt olivat terveitä ja hyvän tuulisia. Pikkusiskon nauru on aivan uskomattoman hauska, jopa mieheni on pakko hymyillä kun pikkusisko nauraa. 

Pikku Myy osaa jo kirjaimet niin hyvin, että laiva on lastattu sujuu hyvin.

Nukahtaminen oli molemmille hieman vaikeaa, Pikku Myyllä pyöri aika paljon juttuja mielessään. Niinpä päätimme suosiolla lopettaa arkiasioiden murehtimisen ja katsoimme sängyssä kolmannen kerran yhdessä Prinsessa päiväkirjat. Uni tuli helposti sen jälkeen. 

Kuopus taisi kysyä mitä eroa on Prinsessa Ruususella ja Prinsessa päiväkirjoilla etsiessään videota. Pikku Myy: "Etkö sinä tajua, Ruusunen tiesi olevansa prinsessa!".

Niinpä, jokainen meistä voi olla prinsessa.

Meillä oli kasvateillemme, muille tutuillemme ja kylän miehille Yaelin järjestämät pikkujoulut nyyttärien merkeissä. Pikku Myy oli siskonsa kanssa viikonlopun kyläilemässä ja osallistui Yaelin kanssa leivontaan ja lahjojen pakkaamiseen.

Ysel esitti koiratanssin Rouskun kanssa ja Ella oli leiponut tunnelmaan sopivan kakun.

Kukas muu kuin Maddy oli reippaana karvapallona mukana.

Pikku Myy auttoi Yaelia lahjojen jaossa ja lopuksi oli nakkikisa.

Pikkujouluilun jälkeen oli agilitytunti, jonne Freddy osallistui yllätysvieraana. Kuten kuvasta näkyy, kontaktit pitävät nuorella miehellä täydellisesti. Agilitytunnin jälkeen lähdimme tyttöjen kanssa kotiin, Yael jäi vielä pyörittämään temppukurssin.

Teimme pienen pyörähdyksen pihallamme ja tutkimme mitä kaikkea siellä onkaan.  Kun tuli kotiin lähdön aika, Pikku Myy meni portaiden alle piiloon ja sanoi, että jos en huomaisi, ettei hän ole kyydissä, kun palaisin kotiin, hän olisi yläkerrassa odottamassa ja yllättäisi minut. 

Päivä on sujunut hyvin ja Pikku Myyllä on ollut keijuperhe leikkien pohjana. Baby born on ollut pikkusisko, Sisko on ollut isosisko ja Pikku Myy koko keijukaisperheen isoin sisko.

Pikku Myyllä alkoi perjantaina vesirokko ja se kuumeilee...

Töissä soi puhelin ja tuttu sos työntekijä kysyi, voimmeko ottaa viikonlopuiksi myös Pikku Myyn Pikku Siskon.

Ööö, tuota joo. Apua, meillä ei ole vauvan sänkyä, tuttipulloja, ei mitään. Onneksi Facebook on keksitty ja vauvalle löytyi sänky, ettei tarvitse lattialla nukkua. Ei vaan, sos virasto tarjoutui maksamaan sängyn, mutta onneksi löytyi tuttavien kautta.

Sovimme perhetapaamisen Pikku Myyn kotona ja sain mukaani puuroa, Pilttiä, tuttipullon ja tutin. Pikku Sisko istua nökötti tyytyväisenä sylissäni, eiköhän tämä tästä.

Kävimme Pikku Myyn kanssa täydentämässä leluvarastojamme. Värityskirjoja, muovailuvahaa ja hamahelmiä.

Tänään oli uimakoulupäivä ja Pikku Myy on edistynyt hurjasti. Sukeltaminen ja selkäuinti sujuvat jo hyvin.

Tunsin jotain pehmeää sydämessäni, kun sanoin Pikku Myylle uimakoulun jälkeen, että taas alkaa olemaan yksi päivä pulkassa. Pikku Myy vastasi, että näin on, hän laskee päiviä. Kysäisin, mihin hän laskee päiviä? "Nyt on kymmenen päivää siihen, kun tulen teille seuraavan kerran". 

Voi hyvät hyssykät, olen ihan myyty tuon pienen tytön kanssa.

Kun täyttää vuosia, voi toivoa lahjaa. Tyttäreni on aina ollut sitä mieltä, että minulla on hieman vääristynyt kuva hauskan pidosta, mutta mikä olisi oivallisempi tilaisuus koota koko perhe kasaan ja saada hommia tehdyksi, joihin minulla yksin menisi ikä ja terveys...

Projekti nro 1: kasvimaata ei tunnista kasvimaaksi rikkaruohojen (=vadelma) alta muut kuin minä.

Projekti nro 2: syksyn lehdet.

Projekti nro 3: viimeiset perennat (peräkärryllinen) maahan ennenkuin lumi ja routa tulevat.

Projekti nro 4: pöytäryhmän siirto pihan perältä pihan keskelle (olemme pari kertaa yrittäneet mieheni kanssa, hiiop, mutta umpipuu hökötys ei ole hievahtanut milliäkään).

Projekti nro 5: Kesäkeittiön alku, hellat uudelle paikalle betonilaattojen päälle.

Tadaa: Kasvimaani tunnistaa muutkin kuin minä kasvimaaksi ja pihan perältä on siirtynyt kesäkeittiöni alku.

Piipahdimme Huimalassa ja hmmm... Itse en kovin pidä huvihuvilandioista, mutta Pikku Myy nautti senkin edestä. Yael ja naapurin tyttö olivat vauhdittamassa leikkejä.

Katseltuani hieman sivusta menoa, sanoisin, että kaikkein hauskinta oli ala-asteikäisillä, joilla oli pieni kaveriporukka mukana.

Pikku Myy pitää Barbie-kirjoista. Hän löysi mm. kirjan koiranpennusta, eikä koirakuumetta varmaankaan parantanut Pöffin 6-viikkoiset pennut.

Pikku Myyllä on uusi eskarireppu. Siinä on kultainen koiran kuva, sillä Pikku Myy pitää koirista. Reppu on aika hieno minunkin mielestäni.

Lounasta odotellessamme piirsimme kukkia ja olimme aika tyytyväisiä luomuksiimme.

Pikku Myy harjoittelee vesipetona olemista, liu'ut alkavat jo sujua. Oli kiva istuskella altaan reunalla katselemassa valaiden ja delfiinien liukuja. Siitä onkin aikaa, kun omani ovat olleet uimakoulussa.

Uimakoulu alkoi viime viikolla ja jatkuu joulukuun lopulle.

Oma pikkuiseni (=lue esikoiseni) sai kirjansa kirjaston valikoimiin  : )

Pikku Myy löysi lelukaapista hamahelmet ja mieheni muisti vielä, kuinka valmis kuvio silitetään. Viikonloppu meni nopeasti, kävimme Yaelin ja Pikku Myyn kanssa vaateostoksilla, Daniel juoksi pyörän perässä useampaan otteeseen (joka ilahdutti kovin Pikku Myytä) ja kävimme kihlajaiskahvien merkeissä tutustumassa Yaelin poikaystävän perheeseen.

Pikku Myy testasi uutta uimapukuaan ja harjoitteli samalla sukeltamista (Yaelin) uimalaseilla. Uimakoulu alkoi viime viikolla ja kotiläksyksi oli tullut sukeltaminen (pään laittaminen veteen). Yael oli uimakoulussa saattajana, koska itse olin työmatkalla Kiinassa.

Lounaan jälkeen lähdimme marjoja poimimaan. Ah, kesä, aurinko ja viinimarjat! Yaelin poikaystävä yllätti, hän oli paras ja nopein poimija. Lisäksi hän poimi vain punaviinimarjoja, kun me muut juoksimme puskalta toiselle. Yael sai oman purkkinsa täyteen. Minulla ja Pikku Myyllä jäi purkit hieman vajaiksi.

Kävimme vielä lopuksi poimimassa kaikille rasiat vadelmia, ne olivat suuria ja makeita.

Sunnuntaiaamuna teimme pienen happihyppelyn pihamme leikkipaikoille. Pikku Myy ihastui kaivinkoneeseen. Päiväkodissa on samanlainen, mutta syystä tai toisesta siellä Pikku Myy ei ole koskaan päässyt ohjaimiin.

Yael oli poikaystävänsä kanssa lounaalla ja kuopuskin palasi 3 yön jälkeen Assemblysta. Porukalla ihmettelimme polkupyörällä ajoa, Pikku Myy on jo melko taitava. Hän päätti, että apupyöriä ei enää laiteta takaisin.

Pikku Myyn mukana tuli takakontissa pyörä mukaan tänä viikonloppuna. Nyt kun Pikku Myystä on kovaa vauhtia tulossa iso tyttö, on aika karistaa "vauva-jutut" pois. Niinpä mieheni ruuvasi apupyörät pois ja juoksimme vuorotellen parkkipaikkaa edestakaisin pyörästä kiinni pidellen.

Pikku Myy on viikonloppuamme rytmittämässä ja päädyimme helleaallon myötä Oittaalle. Pikku Myy on taas iloinen oma itsensä ja lörpöttelee kuin pieni lintu taukoamatta hullunkurisia juttuja. 

Tosin painajaiset hieman vaivaavat, mutta muuten elämä on kohdillaan. Eskari alkaa maanantaina, se on ehdottomasti iso juttu, kun pääsee pois pienten puolelta.

Lounaan jälkeen olo tuntui siltä, kuin olisi grillimakkara heikolla hiilloksella. Helle on aivan mahdoton, kaikkialla tuntuu olevan kuuma, sisällä ja ulkona. Autossa kuitenkin on ilmastointi ja päätimme lähteä kotieläintilalle. Jos joku ei vielä ole huomannut, pidän eläimistä ja minusta ei ole koskaan liian kuuma lähteä katsomaan kilejä / possuja.

Rehndahlin kotieläintilalla on 150 eläintä ja minusta se oli aika viihtyisä. Pikku Myy tykkäsi eniten marsuista ja kaneista, sekä tietty poniratsastuksesta Alladinilla, pienellä valkoisella ponilla, jolla oli mustia täpliä, kuten Peppi Pitkätossun hevosella.

Kiipesimme kukkulalle silittämään vuohia ja lampaita.

Itse halusin erityisesti nähdä mustat joutsenet, joista uros Siegfried oli kiukkuinen otus. Rouva Odette uiskenteli tyynenä lammessaan.

Ah, ja suosikkini:

Kotimatkalla poikkesimme kyläjuhlilla, jossa Kirkkonummen pelimannit soittivat taustamusiikkia. Joimme kahvit, söimme jätskit ja ihmettelimme menoa.

Kotona odotti Yaelin ostama auringonkukka jonka olemus on kuin pieni aurinko. Pikku Myyn kanssa luimme vielä Taikakukko Jupiterin tarinan, tarina, joka kiehtoi omia lapsiani heidän ollessaan pieniä. Kotieläintilalla oli kukko, joka kiekui reippaasti... Kukosta taasen muistin Taikakukko Jupiterin...

Yael innostui lähtemään mukaan ja tytöt kelluivat uimalelujen kanssa vedessä pitkän tovin. Pikku Myy toivoisi oppivansa uimaan ja Yael opetti alkeita. Rannalla odotellessani bongasin monenlaisia uimareita.

Yael rakensi hiekasta avaruusolion ja Pikku Myy teki perinteisiä hiekkakakkuja. Lopuksi tytöt tekivät hiekkalinnan.

Sitten Yaelkin innostui trampoliinille  : )

Pikku Myy tuli kyläilemään ja kaivoimme hääponit esille. Löysimme myös yhteisen intohimon: herneet. 

Sää oli helteinen ja lähdimme Oittaalle. Moni muukin lapsiperhe oli saanut saman loistavan idean, Oittaalla on matala hieno hiekkaranta ja se on kuin tehty lapsiperheille. Vesi oli lämmintä, 24 asteista.

Aika vekkuli oli iso trampoliini, jossa Pikku Myy hyppi kuin ammattilainen. Hyppijöitä oli isoja ja pieniä, taitavimmat hyppivät myös kuperkeikkoja.

Oittaalta suunnistimme mansikoiden poimintaan ja keräsimme iltanaposteltavaksi ämpärillisen.

Lopuksi kaarsimme Ikean kautta kotiin. Sillä aikaa kun kävimme ostamassa lisää juomalaseja, Pikku Myy leikki Ikean leikkihuoneessa.

Ah "isovanhemmuuden" onnea  : )

Katselimme hyvän videon ja Pikku Myy halusi katsoa sen uudestaan seuraavalla vierailu kerralla.

Käväisimme mökillä ja piipahdimme Jumbon BR:ssä. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi pohtinut leluhyllyjen äärellä ostoksia. Päädyimme hääponeihin, sillä Yaelin runsas poniarmeija löysi aikoinaan uuden kodin Yaelin päiväkodista. Mukaan lähti myös uusi jojo, sillä vanha jojomme on aika solmuinen.

Olimme hieman myöhässä ja jouduimme jättämään automme kauemmaksi parkkipaikalle. Nostimme Pikku Myyn Rouskun rattaisiin ja lähes hölkkäsimme ilmoittautumiseen. Ehdimme kuin ehdimmekin ilmoittautua.

Kehässä oli nyörivillakoira, niitä ei näe kovin usein... Pikku Myy askarteli omaa vuoroamme odotellessa Annan kanssa hymynaaman kivistä.

Kotimatkalla Viitakummun kyläjuhlista poikkesimme strutsitilalle, jonka Yael bongasi menomatkalla. 

1) Strutsit ovat isoja
2) Strutsinmunat ovat isoja

Tänään olimme Viitakummun kyläjuhlilla esiintymässä. Sää oli puolipilvinen, vaikka säätiedotus lupasi kaatosadetta.

Lapset saivat kokeilla Rouskun kanssa koiratanssin salaisuuksia ja Rousku suoritti kiltisti temppuja. Pikku Myy sai kasvomaalauksen ja Yael herkullisia lettuja.

VPK antoi lasten (ja aikuistenkin) harjoitella vaahtosammuttimen ja sammutuspeiton käyttöä.

Lopuksi Yael esiintyi vielä kerran ja sitten suuntasimmekin kotia kohti.

Aurinkokeiju alias Pikku Myy oli luonamme viikonlopun. Siivet ja taikasauva löytyivät lelukaapista ja sen jälkeen taikoja tapahtui melkoisesti. Mutta keijujenkin täytyy syödä, joten aurinkokeijumme teki mieheni kanssa meille lihakeittoa.

Leikimme kuva-arvoituksia ja Pikku Myy sai 10 pistettä joka kuvasta, hän arvasi kaikki  : )

Sitten Pikku Myy teki arvoituksia minulle omalla salakielellään. No, en saanut pisteitä edes säälistä.

Vaihdoimme siis kuvatarinaan, jossa kumpikin piirsi vuorotellen kuvaan lisäelementin. Pikku Myy piirsi kaapin, jonka hyllylle minä lisäsin nuken, jne. Tarina oli pitkä ja kesti 4-5 kuvaruudullista, päättyen siihen, että prinsessa kruunu päässään lähti soutelemaan...

Pikku Myy ilahdutti meitä viikonloppuna seurallaan. Uusi juttu oli magneettitaulu, johon Pikku Myy jaksoi piirellä arvoituksia. Ensimmäisessä kuvassa on sateenkaarentalo, johon johtaa mutkitteleva kartta. En ole ihan varma, onko laulu tuttu muille, mutta Pikku Myy lauloi laulua Sateenkaaren talosta meille aamiaisella.

Toinen kuva on kuva-arvoitus, jota emme edes porukalla osanneet ratkaista. Osaatko sinä?

Oikea vastaus: Tähtivuori, jolla on korvat.

Pikku Myy oli ensi kertaa yökylässä, vierailu sujui hyvin. Kävimme Plantagenissa ja illalla oli JAU:n kisat. Pikku Myy nukahti autoon ja oli illalla palatessamme pirteä kuin peipponen. Niinpä katselimme sängyssä Pocahontaksen ennen nukkumaan menoa.

Aamulla katselimme Pikku Kakkosta ja Pikku Myy leikki leluilla. Ehdimme myös leikkiä sanaleikkiä ja Pikku Myyn ehdotuksesta kuva-arvoitusleikkiä, jonka Pikku Myy voitti helposti. Alla kuvia, vinkkinä: ihminen istuu tuolilla ja talo (en keksinyt), koira ja ruoho (keksin). Lounaalle tulivat Yael ja Henkka, jonka jälkeen vein Pikku Myyn takaisin kotiin.

Viikonloppuna kisasimme JAUn kisoissa ja mukana oli autolastillinen porukkaa. Lotta, Pikku Myy, Yael, minä, Niina, Windy ja Rousku.

Windy harjoitteli perustokoa ja Pikku Myy harjoitteli agilitya harjoitusesteillä Rouskun kanssa. Rouskun naama oli näkemisen arvoinen. Niina mummo oli mukana ja Lotta starttasi sillä kaksi starttia. Startit menivät paremmin kuin odotin, huomioiden, että nämä olivat Lotan ensimmäiset kisat. Niina kuunteli nätisti ja liikkui hyvin.

Yael starttasi kolme starttia Rouskun kanssa ja toka startti johti kakkossijaan.

Pikku Myy piristi päiväämme tänään. Lueskelimme Barbikirjoja, soitimme kuopuksen opastuksella kitaraa ja rumpuja (näyttää helpolta, mutta oli yllättävän hankalaa), puhdistimme akvaarion etulasin (se oli Pikku Myystä eksoottista) ja autoimme Yaelia trimmaamaan Bichon.

Löysin Pikku Myyn kanssa myös yhteisen harrastuksen. Arvatkaapa minkä? Farmvillen. Yhteistuumin istutimme mansikoita farmille.

Pikku Myy tuli ensimmäiselle vierailulleen yksin. Pikku Myy, Lotta ja Yael kiipesivät yläkertaan penkomaan lelukaapin sisältöä. Arvatkaapa kuka rakensi korkeimman tornin.

Pikku Myy ihmetteli koirien trimmausta, akvaariota, kanarialintuja, plasmapalloa ja yhdessä kävimme läpi lasten kirjoja. Pari kivaa kirjaa löytyi, jotka sitten yhdessä luimme. Pikku Myystä oli hauskaa kerätä kanssani lattialta trimmatusta koirasta irronnutta karvaa, jota kertyi pieni muovipussillinen. Myös Pocahontas barbille löytyi sopivat vaatteet. Yael ja Pikku Myy katsoivat minua säälivästi, kun yritin tarjota Pocahontakselle häämekkoa. Pocahontaksen mekko on INTIAANIMEKKO, ei mikään häämekko.

Illalla kun vein Pikku Myyn kotiin, hän kertoi minulle koko kotimatkan ajan vitsejä. Omien sanojensa mukaan hän on lörpöttelijä ja vitsin kertoja. Minusta oli hauskaa kuunnella hänen rupatteluaan.

Viikolla oli ensimmäinen tapaaminen sos. työntekijän ja äidin kanssa. Tapaaminen meni hyvin, vaikka minua ja äitiä taisi jännittää hieman etukäteen. Sovimme jatkotapaamisista. 

Yael kaappasi Pikku Myyn yläkertaan penkomaan lelukaappia. Pikku Myy oli aika ujo alakerrassa, mutta tarinaa riitti yläkerrassa niin, että Yael jäi toiseksi.

Torstaina oli tukiperhekoulutuksen viimeinen koulutuskerta ja saimme todistukset käydystä kurssista. Paikalla oli pariskunta, joka oli toiminut tukiperheenä jo reilu kaksi vuotta. He kertoivat tukiperheen arjesta ja kokemuksistaan.

Nyt vain sitten odottelemaan soittoa...

Tukiperhekoulutuksen toinen päivä oli ja meni. Koulutus oli työpäivän jälkeen klo 17-20 ja olimme mieheni kanssa melko morjens, kun tulimme kotiin.

Koulutuksessa käytiin läpi lastensuojelulakia ja käytännön asioita.

Eräs kurssilainen sanoi, että olo alkaa olla kuin olisi raskaana ja tietäisi, että kohta lapsi tulee.

Minäkin huomaan, että asia alkaa muuttumaan koko ajan konkreettisemmaksi. Kotonakin alamme jo pienissä sivulauseissa lisäilemään: "Sitten kun lapsi on täällä, me...".

Olipa lapsi tyttö tai poika, pieni tai iso, hän on lämpimästi tervetullut perheemme arkeen.

Kotikäynti oli torstaina ja se meni hyvin, vaikka hieman jännitinkin sitä. Michael, Yael ja Daniel olivat paikalla, mikä oli minusta mukavaa.

Akvaarioon muutti korutetroja ja mustatetroja. Nyt kun akvaariossa on taas vilinää, odottelen, että meillä kotonakin olisi pienten jalkojen töminää.

Lauantaina oli tukiperhekoulutuksen ensimmäinen päivä. Aloitimme kymmeneltä ja lopettelimme viideltä.

Oli mukavaa nähdä myös muita tukiperheiksi aikovia. Itselle ehkä mieleenpainuvinta oli "leikki", jossa ensin palasimme 7-vuotiaiksi ja sitten 12-vuotiaiksi.

Vasta tänään tajusin, kuinka paljon takaumia tulee yhä vielä tänäänkin mieleen lapsuudesta.

Torstaina on kotikäynti, hieman sekin jännittää. Onkohan meillä siistiä? No, ei läheskään aina taida kaikki olla putsi puts. Viikolla lähinnä tulemme ja menemme ja kaikki kamat tahtovat irrota käsistä ensimmäiseen vapaaseen paikkaan. Tosin kaikki lapset ovat luvanneet tulla kotiin tukijoukoiksi torstaina.

Tänään pääsimme taas askeleen eteenpäin, kun olimme sosiaaliviraston haastattelussa. Minua jännitti etukäteen, mitäköhän kysyvät ja mitä ihmettä osaan vastata.

Mutta haastattelu sujui hyvin ja nyt seuraavana on rikosrekisteriotteen hankkiminen. Koulutus tukiperheeksi alkaa joulukuun alussa.

Olemme mieheni kanssa keskustelleet mahdollisuudesta ryhtyä tukiperheeksi. Nyt asia on edennyt niin pitkälle, että saimme kutsun sosiaalitoimistoon haastatteluun.

Olo on kuin odottelisi raskaustestin tulosta...

Miksi tukiperheeksi? Kysymys on samalla tavalla outo kuin silloin, kun halusimme omaa lasta. Ei siihen taida olla mitään loogista vastausta. Nuorena kyse oli ehkä osittain biologisesta tarpeesta saada oma lapsi. Nyt elämäntilanteeni on siinä vaiheessa, että kaksi lapsista on muuttanut pois kotoa ja tulevat toimeen omillaan. Kuopus on jättänyt murrosiän pahimmat kuohut taakseen. Mummini, joka sairasti alzheimeria, kuoli heinäkuussa. Omilla lapsillani ei ole vielä lapsia, mutta silti sylissä olisi tilaa lapselle.

Muinaisessa nuoruudessani toimin kunnallisena perhepäivähoitajana lasten ollessa pieniä. Kymmenisen vuotta päivystin MLL:n lasten ja nuorten puhelimessa vapaaehtoisena, sekä useamman vuoden muissakin auttavissa puhelimissa. Lasten ollessa kouluikäisiä perustin partiolippukunnan, jonka vedin useamman vuoden. Omassa lapsuudessani äitini oli kunnallisena perhepäivähoitajana lähes koko työuransa ja siinä ehti nähdä monenmoista lasta, helppoja ja vaikeitakin.

Nyt omat lapset ovat kasvaneet ja yhä useammin mieleen hiipii ajatus pienestä lapsesta. Tänään ajelimme tyttöni kanssa Huimalan ohi. Sanoin:"Olisipa mukavaa käydä Huimalassa lapsen kanssa". Yael: "Ei, kun minä vien lapsen Huimalaan ja näytän, miten siellä leikitään!!!" Aloimme molemmat nauramaan (näimme jo Yaelin seikkailulabyrinteissä ja trampoliinilla).

Yael on taas pian lähdössä leikittämään partionjohtajia (Yael on pääkaupunkiseudun partiolaisten leikkitoimikunnassa), joten leikkirepertuaaria löytyy. Yael on myös valmis lainaamaan lelujaan, mutta kysyi, kuka sotkut siivoaa. Minä lempeästi hymyillen sanoin, että voin siivota sotkut. "Mitäh??? Minulle sinä aina huusit rumalla äänellä!"

Johon minä äidillisen lempeästi hymyilin ja näin itseni jo isoäitinä, joka häpeilemättä hemmottelee lapsenlapsiaan  : )

Siitä onkin jo aikaa, kun olen leikkinyt Brion junaradalla tai kohennellut Barbie armeijan vaatevarastoa. Mato Mutasen seikkailuistakaan en ole lukenut aikoihin ääneen... Muumipeikon seikkailutkin ovat jääneet vuosiksi tauolle... Siitäkin on jo aikaa, kun velhot liihottelivat asunnossamme salaperäisen näköisinä salakieltä puhuen.

Alla linkkejä aiheesta:
Verkkoklinikka
Kirkko ja kaupunki
Plaza.fi, Ellit
Iltasanomat
Eroperhe.net
Sijaisvanhemmaksi.fi
Pelastakaalapset.fi