Tuttuni osti eläinkaupasta liekkiparatiisikaijasia kaksi kappaletta. Täytyy tunnustaa, etten ollut koskaan kuullut moisista pikku olennoista.

Englanniksi ne ovat "Blue Bonnet" ja latinaksi "Northiella Haematogaster".

Eläinkaupasta oli annettu ohjeita mukaan, mutta ne olivat hieman ristiriitaisia netistä löytyneiden ohjeiden kanssa...

Onko kenelläkään omia kokemuksia ko. linnuista? Ainakaan suomeksi ei kovin paljon tietoa löydy netistä. Niiden koko on 27-35 cm, undulaatit vertailun vuoksi noin 18 cm. Ne elävät pareittain tai pienissä parvissa Australian länsiosissa.

Mietin miksi se ei ole suosittu lemmikkinä, vaikka se on kauniin värinen. Englanninkielinen Wikipedia mainitsee yhdeksi syyksi riidanhaluisuuden, mikä ei tietenkään ole kovin hyvä piirre lemmikkilinnussa. Myös muissa lähteissä mainitaan sen agressiivisuus jopa isompia lintuja kohtaan.

Tässä yksi lähde: "They seem the mildest of the inmates of the aviary, but they are really its most insiduous assassins. I have found young birds with their pinions cruelly mutilated, although they were apparently safe in small cages; young Budgerigars, valuable Bourke's Parrakeets and others, dead or dying, with their wing joints mutilated, or their heads smashed; and I never was able to trace the assassins, until one day I saw my innocent looking pets, sidle up to a delicate graceful Dove, seize him by the wing, and begin to gnaw him savagely. They will live for months with smaller birds on the most friendly terms, but in the end they will clear an aviary of all weaker than themselves, although like true assassins, they never attack one of their own size. "

Hmmm...  

***

25.12. Southdarkilta hoito-ohjeita, kiitos  : )

"Omien tietojeni mukaan ruokavalioon kuuluu hedelmä- ja kukkanektarit (Nekton plus nectar esimerkiksi), ruohonidut (paikallisilla pelloilla kasvavat ruohot siis). Linkki lähteeseen.

Syy, miksi paratiisikaijoja ei Suomesta löydy on niiden ruokavalio. Samasta syystä myös monia muita vastaavalla ruokavaliolla olevia lintuja on hyvin vähän. Näihin lukeutuvat tosiaan kolibrit, lurit ja monet riippukaijat. Ennen muinoin myös beojen ruokinta oli hankalaa ja beoja oli hyvin paljon. Nyt kunnollista ruokaa olisi tarjolla mutta beojen määrä on laskenut.

Nektarin lisäksi myös erilaiset hyönteiset ovat tärkeää ravintoa näille linnuille. Eli esimerkiksi jauhomadot, buffalomadot, banaanikärpäset yms ovat hyvä proteiinin lähde linnuille. Proteiinina kannattaa tarjota myös keitettyä kananmunaa. Luulen, että pitävät myös siitä. Kannattaa välttää suuria määriä rasvaisuuden takia. "

(Nekton plus nectarin jälleenmyyjä Suomessa on Paratiisilintu). 

Piipahdin tuttuni luona kylässä. Hänelle on kertynyt 10 undulaatin parvi ja joukon jatkona on kaksi rakkauspapukaijaa alias agapornista alias ruusukaijasta. Rakkaalla lapsella on monta nimeä...

Lintujen olot on järjestetty kivasti, niillä on kaksi oleskelupaikkaa, joiden välillä ne pystyvät lentämään päivisin vapaana.

Olen joskus itse haaveillut rakkauspapukaijoista, mutta aina luopunut ajatuksesta. Vähän sama asia kuin päivägekkojen kanssa. Kummatkin ovat kauniita, mutta hoito hankalaa. Päivägekot kiipeilevät lasiseinillä, mutta valitettavasti niiden kakka on löysää ja valuu kuin pulun kakka pitkin terraarion seiniä.

Rakkauspapukaijat taas pitävät melkoisen kovaa ääntä, joten en ole koskaan uskaltanut ottaa niitä itse.

Merlin on poika, Casanova on poika ja Blondi on tyttö. Ihan niinkuin arvelinkin  : )
 

Casanova alkoi ahdistella liikaa Merliniä, joten siirsin Merlinin toiseen häkkiin Blondi kaverinaan.

Seuraavana aamuna kuulin uskomatonta laulua. Ryntäsin tietysti katsomaan, kuka lauloi. Arvatkaa kuinka kävi? No tietysti täysi hiljaisuus laskeutui asuntoomme. Koska typerät tintit laulavat mieheni & Danielin läsnäollessa, pyysin heitä katsomaan kuka laulaa. No, siitä en tietysti tullut hullua hurskaammaksi...

Vaihtoehtoja oli kaksi. Casanova on oppinut uusia säveliä tai sitten Merlin laulaa.

Nyt pari päivää tilannetta seuranneena, olen melkein sata varma, että Merlin laulaa. Ongelmana on, että taitavat kanarialinnut laulavat nokka kiinni (siis sellaiset, joiden laulusta itse pidän, laulu on hiljaista ja pehmeää)...

Mailailin Merlinin kasvattajan kanssa ja tässä vielä täsmällisempi yhteenveto:

"Meidän linnut tosiaan olivat kaksi vihreätä venäjänkänarialintua, toinen on varmasti naaras, mutta toisesta emme osanneet sanoa varmaksi kumpi on, on vielä niin nuori. Vanhempi lintu on syntynyt n. 1,5 vuotta sitten ja toinen vihreistä on sen poikanen, joka on syntynyt tämän vuoden maaliskuussa. "Äitilinnun" molemmat vanhemmat on venäjänkanarialintuja, joista koiras on hyvä laulamaan. Tämän linnun äiti väriltään vihreä ja isä väriltään keltainen meidän tietojemme mukaan.

Myös tämän nuoremman kanarialinnun molemmat vanhemmat on venäjänkanarialintuja, ja myös sen vanhemmista koiraslintu on hyvä laulamaan, joten molemmilla linnuilla sen puolesta on hyvä "laululintu" perimä. Äiti siis väriltään vihreä ja isä väriltään kelta-vihreä."

Kumpikin uros nököttää omassa pesässään. Casanova on selvästi naisten mies, vaikka tytöt välillä vierailevat myös Merlinin puolella syömässä. Pesän lähelle Merlin ei kuitenkaan ole onnistunut houkuttelemaan tyttöjä.

Casanova laulaa lurittelee aina välillä, mutta Merlin on kovin hiljainen... Se on kyllä selvästi alakynnessä tässä pelissä.

Varmuuden varoiksi viritin kanarialinnuille valmiiksi häkkiviritelmän, jonka saa hätätilanteessa jaettua neljään osaan. Helposti kahteen osaan.

Casanova oli uteliain ja pyrähti ensimmäisenä häkin toiseen osaan. Sitten Merlin seurasi perässä. Tytöt tulivat vasta pidemmän harkinnan jälkeen mukaan. Välillä kaikki ovat yhdessä häkissä, välillä parittain eri häkeissä, harvemmin yksin on kukaan missään.

Pojat ovat hieman ottaneet toisistaan mittaa, mutta melko rauhallista on ollut. En ole koskaan ennen nähnyt kun linnut lentävät rinnat vastakkain ilmassa, tavallaan työntäen toisiaan rinnalla. Mutta kun uuteen häkkiin oli totuttu, reviirikahinat laantuivat.

Tytöt nököttävät usein yhdessä, kylki kyljessä, katsellen poikien touhuja. Casanova ja Merlin tutkivat lähes taukoamatta kaikkea. Yksi varma tapa rauhoittua on ryhmäsyöntisessio. Linnut syövät aina yhdessä. Kun yksi aloittaa ruokailun, muut seuraavat perässä.

Nyt linnut osaavat jo lentää sukeltamalla häkistä toiseen. Jos pojat ovat eri häkeissä, Fortuna usein valitsee saman häkin Merlinin kanssa ja Blondi viihtyy Casanovan kaverina. Casanova ja Merlin viettävät paljon aikaa pesässä.

Casanova on alkanut kantamaan sinne pesätarpeita. Se pitää höyhentä suussaan, menee tyttöjen eteen ja heittää höyhenen ilmaan. Katselemme Fortunan ja Blondin kanssa yhdessä, kun höyhen leijuu maahan hitaasti.

Löysin Merlinin kasvattajan ja juttelin hänen kanssaan. Merlinin isä ja äiti ovat siis venäläisiä kanarialintuja, vihreitä molemmat.

Alla linkkejä:
Kanarialinnun historia
Kanarialinnun perintötekijät
Canary care
Kokemuksia kanarialintuparvista
Russian singing canary
Russian canaries in USA
Oma linkkini kanarialinnuista
Ääninäytteitä

Felixin kuoltua Fortuna on istunut yksin orrellaan. Aluksi se lauloi pitkiä lurituksia, mutta sitten se luovutti ja hiljeni. Oli aika hankkia sille kaveri.

Edellinen kierros kaverin löytämiseksi onnistui heikosti (yhdessäkään kaupassa, johon soitin / kävin, ei ollut kanarioita), nyt varauduin paremmin, etsin 20 eläinkaupan yhteystiedot, otin kynää ja paperia ja varauduin pitkään soittosessioon.

Ensimmäinen soitto: "Hei, onko teillä kanarialintu uroksia?" "Kyllä" "Siis ihan varmasti uroksia?" "Kyllä, minkä värisen haluat?".

Niinpä hyppäsin autoon ja perille päästyäni tuijottelin niska kenossa kattoon, missä kanarialintujen häkki oli. Myyjä kysyi, haluanko häkin alas, mutta ei, halusin rauhassa tarkkailla lintuja.

Ensin ihastuin Blondiin, se oli niin vaalea, tietyssä valossa lähes valkoinen. Se näytti käytökseltään ja olemukseltaan naaraalta.  Sitten huomasin Casanovan, kun se lauloi ylimmällä orrella rinta rottingilla ja hyppäsi välillä pesän päälle laulamaan tohkeissaan. Sen koko pieni ruumis aaltoili sen laulaessa. Lopulta kiinnitin huomiota toiseen urokseen, joka myös lauloi pitkiä pätkiä, se oli kauniin sammalen vihreä.

Tiesin haluavani Casanovan, mutta en saanut silmiäni irti Blondista ja Merlinistä. Myyjä kysyi: Miksi et ota useampaa? Ne ovat olleet pitkään yhdessä, samassa parvessa ja tulevat hyvin toimeen keskenään.

Pystyttekö näkemään ilmeen kasvoillani, kun tajusin myyjän ehdotuksen?

Sen jälkeen ainoa todellinen ongelma oli, että vihreitä lintuja oli kaksi, joista toinen kasvattajan arvauksen mukaan naaras. Pidin silmä kovana silmällä laulavaa vihreää ja sitten kiipesin katon rajaan huomatakseni, että uroksella oli tummat kynnet kun naaraalla oli valkeat kynnet.

Casanova, itsetietoinen pikku lintu, jonka koko ruumis aaltoilee, kun se laulaa.
Odotan K-Ä-R-S-I-M-Ä-T-T-Ö-M-Ä-S-T-I sen alkavan laulamaan täällä meillä. Casanova on ilmeisesti Ruotsin tuonti. (s. 3/09)

Blondi, kasvattajan arvauksen mukaan uros, minun veikkaus: naaras. Se varmasti selviää ajallaan. Harkitsen geenitestiä. Blondi on ilmeiseti Ruotsin tuonti. (s. 12/08)

Merlin, suu täynnä salaattia. Merlin voi olla poika tai jos erehdyin kaupassa, niin se voi myös olla tyttö. Voi olla, etteivät laulun luritukset onnistu, jos Casanova on hallitseva uros. Mutta sekin selviää aikanaan, jos ei muuten, niin geenitestillä. Merlin on suomalaiselta kasvattajalta, sen vanhemmat ovat vihreitä venäjän kanarialintuja. (s. 11/08)

Fortuna piristyi niin, että päätti ottaa kunnon kylvyt : )

***

21.8. Kun tulin töistä, Merlin ja Casanova virittelivät laulua nokka kiinni. Tähän asti linnut ovat vain päästelleet keskenään tviit ääniä.

Toiveajattelua vai laulaako Merlin?

22.8. Casanova laulaa nokka kiinni (mikä on hyvä / toivottava asia). Sillä on vain yksi sävel, minusta rollende.

Aamulla Casanova ja Merlin ottivat hetken nokka pokkaa ylhäälle kiinnitetystä salaatista (salaattia oli muuallakin...). Olin jo hakemassa toista häkkiä, kun tilanne raukesi yhtä äkkiä kuin oli alkanutkin. Ensimmäistä kertaa näin kun kanarialintu uhkailee. Merlin otti haukkamaisen kyttäävän asennon ja varvisti koko pituuteensa.

Ylhäällä Ilpo tekee keittiössä tuttavuutta Idan kanssa. Matilda pyrähti olohuoneessa Lumen, Pörrin ja Mishan seuraksi heidän häkkiinsä kuin omaansa.

Matilda innostui tankotanssiin. Undulandia muutti muotoaan, onneksi Ilpo ja Matilda viihtyvät edelleen häkkinsä luona.

Felix lauloi viimeisen laulunsa, se siirtyi vihreämmille laulumaille.

Sieltä se tuli, melodinen luritus, juuri kun olin luopumassa toivosta.

Yritän nyt päivittäin rohkaista unduja olemaan useita kertoja kädellä, kun ne ulkoilevat. Nykyisin kun tuon käden lähelle, ne jo valmiiksi nostavat jalkaa ylös...

Uskon, että Ilpo on poika. Sen pehmeä leperrys on ihastuttavaa kuultavaa.

Kun ne pääsevät vapaaksi, ne ensin lentelevät muutaman kamikaze liidon alakerran ympäri, hipoen ihmisten päälakia. Oletan, että Ilpo tekee sen tahallaan. 

Sitten ne keskittyvät häkeissä liikkumiseen, sisään ulos, sisään ulos, häkkiä vaihtaen. Välillä ne ovat samassa häkissä, välillä toinen sisäpuolella, toinen ulkopuolella, välillä eri häkissä. Ne nakertavat keskittyneesti oksia, lehtiä, leluja, naruja, häkin pinnoja... Eilen Matilda keräsi huolellisesti häkin päälle jääneet kymmenisen nippusidettä ja tiputti ne yksitellen lattialle.

Touhuamisen jälkeen ne tekevät muutaman lennon kuin yhteisestä sopimuksesta ja joko palaavat omaan häkkiin syömään tai sitten jäävät katon rajaan samalle oksalle istumaan rinnakkain.

Silloin se alkaa, Ilpon loputon lörpötys. Se kujertelee pehmeällä äänellä ja kertoilee juttuja Matildalle. Matilda istuu ja kuuntelee hievahtamatta. Jos Ilpo silloin astuu kauemmaksi, Matilda seuraa sitä välittömästi perässä ja keskittyy uudelleen silmät kiinni kuuntelemaan Ilpon suloista lörpötystä.

Äänimaailmaan kuuluu seuraavia päivittäisiä ääniä:

1) Kimeän kimakka lauman kutsuhuuto. Sitä käytetään aamulla kun perhe herää ja tulee alakertaan. Onneksi vasta silloin, eikä aamulla ulkolintujen herätessä auringon nousuun. "Tuokaa salaattia, tomaattia, porkkanaraastetta, kurkkua! Haluamme ulos lentämään! Huomenta kaikille!"

2) Matildan kamalat rääkäisyt kun asiat eivät mene sen mielen mukaan. Onneksi vain kerran, kaksi päivässä.

3) Ilpon tasainen hiljainen lörpötys, jota on mukava kuunnella. 

4) Hiljaisuus, kun linnut torkkuvat / nukkuvat.

Felix on herennyt täysin mykäksi. Se oli pitkään, useamman kuukauden täysin mykkä, kun muutti meille. En tiedä, saiko herkkanahkaisen herran hiljentymään häkkien siirto uuteen paikkaan vai undulaattien ärsyttävän utelias läsnäolo...

Olen soittanut sille aika ajoin youtubesta Waterslagerien laulua, mutta heikolla menestyksellä.

Kaipaan sen kaunista laulua puolenpäivän aikaan...

Unduni onnistuivat saamaan sellaisen sotkun aikaiseksi, että undulandia siirtyi "sisätiloihin". Siirsin kaikki oksat ja lelut puisiin häkkeihin, häkeissä on "avoimet ovet" eli ovet on kiinnitetty pysyvästi narulla auki. Kun linnut ovat vapaana, ne voivat liikkua ylähäkeissä vapaasti miten haluavat.

Yllätyksekseni uteliaat undut kävivät heti tutustumassa molempiin häkkeihin ja niiden aktiviteetteihin. Vaikka nuo kuvat on otettu niiden keikkuessa katon rajassa häkkien ulkopuolella, ne viihtyvät ylähäkeissä yllättävän hyvin.

Huomasin myös, kuinka kesyjä ne itse asiassa ovatkaan, kun aloin siirtämään niitä ylähäkistä alahäkkiin yöpuulle (vain alahäkissä on ruokaa ja vettä). Koska ylähäkki on täynnä oksia, undu joutuu istumaan melko sitkeästi sormellani, jotta saan sen pujoteltua ulos häkistä. Siirto onnistui niin hyvin ja helposti, että tajusin hämmästyä itsekin. Ilpo istuu nykyisin kiltisti sormella kun sitä siirtää.

Yael toi linnuille päivien iloksi kanien ruohoa (Karlie). Ilpo meni tietysti ensimmäisenä ja uteliaampana katsomaan mitä oli tarjolla ja Matilda sitten perässä. 

Varma tapa sada sotkua aikaiseksi. Ruohon korret nypitään yksitellen irti ja heitellään lattialle. Mutta undut ovat askarrelleet sen kanssa jo useamman päivän eli aika kestohupia.

Undut osaavat nyt mennä itse takaisin omaan häkkiin, kun niitä alkaa kyllästyttämään. Vaikka en katsoisi niitä, tunnistan häkkiin paluun laulun muutoksesta, laulu muuttuu tasaiseksi unettavaksi hiljaiseksi lörpöttelyksi.

Tänään kumpikin suostui syömään hirssiä kädestä vapaana ollessaan, Ilpo kädellä istuen.

Toin mökiltä oksan (mieheni mukaan puun) ja unduni ihastuivat ikihyviksi. Jos olisin tiennyt oksan olevan noin hauska, olisin tuonut sellaisen jo kauan sitten.

Mutta varsinainen undulandian rakennusprojekti edistyi hyvin ja siirsin häkit uuteen paikkaan, minne sain rakennettua linnuille oman "leikkipaikan" katon rajaan.

Kanarialinnut saivat nyt paremmin omaa rauhaa uteliailta undulaateilta. Kanarialintujen pään päällä tepastelu on estetty suojakankaalla.

Unduni kylpivät tänään yhdessä. Ensin Ilpo bongasi kylpyveden ja heti kohta Matilda riensi myös paikalle.

Matildan ja Ilpon touhuilua livenä. Ilpo yrittää karata ruokakupin kautta huonolla menestyksellä & heittelee kuperkeikkoja.

Muita videoita undujen elämästä:

Budgies in love grooming

Undulaatin kuperkeikkoja

Undulaatti tekee temppuja

Undulaatti pallon päällä

Tänään Fortuna istuskeli pesässä, saa nähdä onko Felixin laulun luritukset herättäneet pesimisvireen.

- Tytär tuli vierailemaan vanhan äitinsä luona ja huudahti liikutuksen kyyneleet silmissään:"Ilpo on palannut!".
- Johon äiti vastasi: "Ei se ole Ilpo, vaan Merlin"
- Tytär: "Ilpo, se tulee kädelle kuin Ilpo, se näyttää Ilpolta ja se on Ilpo"
- Äiti: "Merlin"
- Tytär: "Ilpo II tai Ilpo junior, mutta ilmiselvä Ilpon reinkarnaatio"
- Äiti: "Vai että Ilpo"

Että silleen, Ilpo on palannut.

Merlin saapui meille tänään puolen päivän aikaan ja alku oli hieman tahmea. Onneksi Merlin on kesy ja sain sen helposti takaisin häkkiin Matildan nokalta turvaan. Matilda kylpi tänään ensi kertaa, kun olin laittanut vesikupin häkin päälle. Se pulahteli kuppiin useamman kerran umpihuppeluksiin.

14.00 Linnut ovat taas yhdessä vapaana ja tutustuminen sujuu hieman paremmin. Ne lentävät paljon yhdessä (joko jahtaavat toisiaan tai sitten muuten vain tutustuvat). 

14.30 Laitoin ne yhdessä häkkiin, mutta otan ulos, jos yhteiselo ei suju. Häkissä on ruokaa ja vettä, ainakin Merlin on hieman nälkäisen oloinen ja syö hyvällä ruokahalulla häkin antimia.

15.00 Päivätorkkujen jälkeen, Merlin punki itsensä ruokakuppiin, mutta meni takaisin häkkiin, kun aloin kuvata. Sitten se meni seuraavaan ruokakuppiin ja voila' se lensi tyytyväisenä ulos. Vapaus koitti helposti  : )

Oma kommenttini: "KÄÄK"

Ps. Merlin osaa myös upeita kuperkeikkoja. Se työntää päänsä jalkojensa väliin ja hups, se keikauttaa kuperkeikan.

15.30 Houdini palautettu takaisin häkkiin, josta yritti poistua samaa reittiä uudestaan. Luovutti, kun pidin ruokakupin kantta kädellä kiinni. Uinailee nyt samalla orrella Matildan kanssa.

16.00 Merlin sutii hiekkoja kupista olohuoneen pöydälle, kun yrittää ulos. Minä: "Mene pois, hus, pois sieltä kupista!" ja tökin sitä sormellani, mikä Merlinistä on selvästi ihan hauska uusi leikki. Daniel nauraa räkättää vieressä: "Tämä pitää saada YouTubeen!" Heh heh, onpa hauskaa.

17.30 Rauha, ainakin välirauha vallitsee. Undut syövät yhdessä sopuisasti.

Matilda on ihan ihmeessä Merlinin temppujen kanssa, näen kuinka se hivuttautuu Merlinin lähelle, punkee itsensä istumaan ruokakupin orrelle ja on ihan hoo moilasena: "Mitä tässä on muka niin kivaa, tyhjä ruokakuppi?" Se ei osaa avata ruokakupin kantta päästäkseen vapauteen, se ei osaa tehdä kuperkeikkoja, eikä sitä kiinnosta tutkia jokaista narua ja nyöriä, jonka se näkee. Merlinillä ei ole estoja: "Mikä tämä on? Mahtuuko tähän koloon? Miltä tämä maistuu? Onko tämä syötävää? Täällä en ole vielä ollut! Jos oikein yritän, mahdun tuonnekin."

20.00 Ulos häkistä jaloittelemaan. Kokeilen hirssiä ja Merlin lentää kädelleni häkin päältä, kun Matilda kurottelee varovasti hirssiä häkin reunalta. Merlin on eri tavalla kesy kuin Matilda. Matilda tulee kädelle, istuu ja antaa minun siirtää itseään, mutta ei välttämättä nauti kovin seurastani. Merlin tulee mieluummin kepille kuin kädelle kun siirrän sitä, mutta kun kädessä on hirssiä, se lentää epäröimättä luokseni.

Häkin päällä on leluja, joista Merlin innostuu (kissan leluja). Matilda ei ole koskaan mennyt niitä edes lähelle, mutta nyt... Voisi luulla, että ne ovat olleet aina Matildan lemppareita, sillä se syöksyy niihin heti kiinni, kun Merlin leikkii niillä.

20.30 Takaisin häkkiin, Merlinin saa sinne helposti. Nyt ne nukkuvat vierekkäin orrella pää siiven alla. Hyvää yötä.

Orrella rinnakkain & kuperkeikka katossa

Pääseekö täältä ulos?

Yritetään viereisestä ruokakupista, ehkä täältä?

Matilda:"Mitä ihmettä sinä teet?"

Kolmas ruokakuppi ja hiekat lentävät...

Matilda ihmettelee, mikä ruokakupeissa on niin houkuttelevaa, kaverin siirtyessä jo viimeiseen kuppiin.

... ja Merlin muuttaa meille. Kuvassa Merlin istuskelee isänsä kanssa orrella.

Undulaattilinkkejä:
Eläinsuojeluyhdistys, undulaatti

Joka on edistysaskel siinä mielessä, että myös joku muu kuin minä saa Matildan ulos häkistä ja takaisin häkkiin.

Felix päästi tänään ensimmäisen laulun lurituksen pitkästä aikaa. Fortuna (kuvat alhaalla) toivottavasti lämpenee Felixin lurituksille.

Tai pikemminkin minä olen kärsimätön, olisi mukavaa, jos Matildalla jo olisi uusi kaveri ja seuraa... Nyt Matilda etsii kovin seuraa kanarialinnuista, joita Matilda ei voisi vähempää kiinnostaa.

Eilen Matilda lenteli paljon, erityisesti sen huvia on lentää ihan ohikulkevan ihmisen pään päältä niin, että ilmavirta vain suhisee päälaella. Perheen miespuoliset jäsenet menevät vaistomaisesti kyyryyn, joka on mielestäni kohtalaisen huvittavaa.

Uudelle kumppanille pitäisi antaa nimi, olen pohdiskellut sitä, mutta niinkuin aina, nimen keksiminen on vaikeaa. Nimen pitäisi olla hyvä, napakka, kuvaava, kantajalleen sopiva, jne. Päädyin lopulta nimeen Merlin. Matilda ja Merlin kuulostaa kivalta. Merlin liittyy vanhoihin kelttitaruihin ja kelteistä tulee mieleeni vihreät metsät, druidit ja tammet (druidi = mies joka tuntee tammipuun).

Mutta tässä pieni kurkistus nuoren Merlinin elämään: "Nämä kaikki poikaset ovat hurjan vilkkaita ja uteliaita! Tiputtivat lähes kaikki kattolampun lasikoristeet alas... Vanhemmat ja muut linnut, jopa papukaijat ovat jättäneet ne rauhaan."

Siinä se on, vielä kaksi viikkoa odotusta...

Poikasia on poikueessa 6, kaksi lutinoa ja neljä vihreää. Koska Matilda osoittautui tytöksi, päädyin ottamaan pojan, joka siis on vihreä. Poikaset ovat kuoriutuneet huhtikuun alussa.

Poikasten isä on lutino ja äiti tummanvihreä.

Matilda osasi eilen ensimmäistä kertaa mennä itse takaisin häkkiin. Se myös ensimmäistä kertaa maistoi mix-ruokaa ja nyt se on kovin innoissaan siitä.

Matillda on nyt kaksi-kolme kertaa päivässä ulkona. Veivaan sitä sisään ja ulos kädessäni yhä paremmalla menestyksellä. Olen myös viritellyt ulos herkkuja ja leluja, jotta se viihtyisi paremmin häkin ulkopuolella.

Sain juuri geenitestin tuloksen:

"Received on the 8th May, Finished this morning - Female. Certificates will be posted".

Eli kasvattaja oli kuin olikin oikeassa ja Matilda on kuin onkin tyttö.

Hmmm... Nyt täytyy hieman miettiä, minulla oli kiikarissa lutino Matildalle kaveriksi, mutta lutino on tyttö. Haluanko toisen tytön vai pitäisikö ottaa poika. Siinäpä sitä miettimistä.

Huomasin tässä aamuna eräänä, että Felix ei enää laula laisinkaan. Kun juttelimme siitä mieheni kanssa, päädyimme samaan lopputulokseen. Sen jälkeen kun Matilda tuli, Felixin lauluhalut menivät.

Ensiapuna kävin eilen hakemassa Ikeasta pari pöytää, joilla sain molemmat häkit kasvojen korkeudelle. Matildan tultua sen häkki on ollut kanarialintujen häkin päällä käytännön syistä. Koska nostan Matildan päivittäin olohuoneen pöydälle, ei häkkiä ole voinut pitää alimmaisena.

Kukat saivat siis häädön kukkapöydältä ja nyt lintuhäkit ovat rinnakkain.

***

Fortuna on aloittanut lauleskelun, se piippaa aika tauotta nyt, olisikohan se piristynyt muutoksesta ja houkuttelee Felixiä aktivoitumaan...?

Tänään sain Matildan käden päällä siirrettyä takaisin häkkiin  : )

Pieni askel ihmisellekunnalle, mutta suuri minulle. Uusin Matildan häkin sisustusta niin, että osa leluista ja tikapuut ovat nyt häkin ulkopuolella. Tosin Matilda rakastaa nakertaa kanarialintujen olkisuojusta  enemmän kuin leikkiä omilla leluillaan, Felixin ja Fortunan suureksi närkästykseksi.

Aamulla kello kävi neljää, kun aurinko nousi ja Matilda päästi raikuvan kutsuhuudon saadakseen oman lintuparvensa (=lue minut) luokseen. Unen läpi kuulin, kun mieheni päästi ruman sanan ja loikki alakertaan vetämään verhot kiinni. Jaa'a, kukakohan oli unohtanut sulkea verhot?

Matilda on äänekkäimmillään aamuisin, kun vesi alkaa lorisemaan keittiössä. Se innostaa Matildaa kommentoimaan elämää melko kovaäänisesti (=rääkymällä kamalalla äänellä). Muuten se on melko hiljainen, paitsi kun sillä on asiaa.

On itse asiassa melko jännä juttu, ettei Matilda laula laisinkaan, sillä on vain kaksi moodia. Se on joko hiljaa tai rääkyy järkyttävällä äänellä "krääk, krääk". Olisikohan se sittenkin naaras? Matildalta puuttuu undulaattien tasainen laulunluritus kokonaan.

Löysin ääninäytteen nimellä "A mad budgie!".

Otin astetta järeämmän aseen käyttöön ja tarjosin Matildalle hirssiä. Saan nykyisin häkissä Matildan helposti sormelle, mutta häkin ulkopuolella se ei vielä onnistu. Tosin Matilda menee onneksi takaisin häkkiin itsekin.

Se ei liiku paljon huoneessa, vaan leikkii häkin päällä ja touhuilee omiaan.

Olen ehtinyt taas olemaan huomattavasti enemmän Matildan kanssa ja se tulee sormelle jo helposti. Kun se istuu kädelläni, se sukii höyheniään ja nuokkuu niin, että pelkään sen tipahtavan. Se ikäänkuin liukuu pyörähtäen sormeni ympäri ja joutuu korjaamaan asentoaan.

Tein sille aamulla manikyyrin ja leikkasin kynnet lyhyiksi. Samalla otin höyhennäytteet sukupuolen määritystä varten ja lähetin ne Englantiin. Olen nyt vakavissani etsimässä sille kaveria.

Matildalla taitaa olla salaisuus, joka pian ei enää ole salaisuus. Jos en ihan väärässä ole, niin Matilda on poika.

Minulla on ongelma. Matilda on hyvä, kasvattajan antama nimi ja Matilda tuntuu ihan Matildalta. Perhe jo virnuili (ei ystävällisesti eikä myötätuntoisesti), Matildasta tulevan Matti. No ei tule Mattia... Olkoon Matilda, kunnes keksin suurelle persoonallisuudelle sopivan nimen. Napoleon? Aleksanteri?

Laitoin mukaan kuvan, jossa Matilda on syönyt porkkanaa reippaasti. Se on sen uusin huvi.

Matildalla on nykyisin häkki auki aina iltaisin, mutta se ei ole halukas liikkumaan muualla kuin häkin ympärillä nokallaan kiipeillen.

Matildan suosikkileikki nro 1, se jaksaa leikkiä sitä joka kerta pidempään kuin minä.

Matilda leikkii kanssani tikkuleikkiä, se nappaa tikun, pyörittelee sitä nokassaan mistä nappaan sen, pyörittelen tikkua hetken, jolloin Matilda taas nappaa sen, jne.

Matilda tykkää myös salaatista, naruista, jne.

Se ei ole vielä niin kesy kuin toivoisin sen olevan, mutta eipä minullakaan ole riittävästi aikaa sen kesyttämiseen. Asia kuitenkin edistyy pikkuhiljaa. Matildan häkki on enimmäkseen olohuoneemme pöydällä, josta mieheni yrittää vaivihkaa siirtää sitä pois, todetakseen vain Matildan palanneen takaisin TV:n eteen. No, onneksi toiselta sohvalta näkee esteettömästi TV:n. Sitäpaitsi pinnojen välistä näkee TV:n ihan ok, jos vain asettaa pään oikealle korkeudelle : )

Matildalle kuuluu hyvää, se on kovin persoonallinen pikkulintu. Jotenkin se tunnistaa puhelimessa puhumisen, eikä pidä siitä. Kun Matilda ei pidä jostain, se rääkyy järkyttävällä äänellä.

Matildan kunniaksi on sanottava, että muuten se on kovin hiljainen, se ei sirkuta taukoamatta, niinkuin monet undulaatit tekevät. Sillä on käytännössä kaksi vaihdetta, hiljaisuus tai järkyttävä rääkyminen, joka tosin loppuu aina heti, kun Matildaa ärsyttänyt asia loppuu.

Miten se vaikuttaa arkeemme? No, alakerrassa ei voi enää puhua puhelimessa, mutta yläkerrassa voi puhua huoletta ja takapihalla saa raitista ilmaa puhelimessa puhuessaan.

PetExposta löysin kivoja leluja sille. Kävyn, jonka sisään oli laitettu siemeniä, kivat tikkaat, narulelun ja koivuklapin, jonka sisään oli laitettu kookoshiutaleita. Matildalle ja kanarioille ostin uudenlaisen savikupin, jossa oli mineraalihiukkasia. Matildalle ostin kissaosastolta leluja, mm. palloja, joissa on kulkunen sisällä.

Matildalle tuli muutto uuteen kotiin. Pienen harkinnan jälkeen päädyin hyväksi havaittuun Ferplastin Rekord 5:een.

Piipahdin lintupäivillä, mutta ne olivat hieman vaatimattomat.

Matilda jakselee paksusti ja viettää aikaansa kanarialintujen luona. Se tulee kädelle, jotta päästän sen vapaaksi, mutta toisinpäin asia ei ihan vielä toimi. Saan sen kuitenkin helposti takaisin häkkiin.

Tänään Matilda oli useamman tunnin vapaana. Se vietti aikaansa lennellen ja istuskellen kanarialintujen häkin päällä, jonne olin laittanut ruokaa ja vettä.

Se osaa lentää todella lujaa ja taitavasti. En muista aiempien undulaattieni lentäneen koskaan niin kovalla vauhdilla ja niin tiukkoja kaarteita tehden.

Kun Yael oli puhelimessa, niin Matilda aloitti kovan laulannan. Puhelun jälkeen Yael huusi sille hieman painokelvotonta tekstiä ja Matilda vastasi välittömästi kiroilemalla kovaa ja kuuluvasti undulaattien kielellä. Se on aika mainio.

Nuo kuvat on otettu perjantaina, kun Matilda oli vielä hyvinkin arka. Sain sen alussa houkuteltua kädenselälleni, nyt se tulee jo sormelle. Häkki on olohuoneen pöydällä, joten Matilda tottuu ääniimme ja liikehdintäämme. Alussa se hieman säikkyi ja häkkiä peitti kolmelta sivulta pyyhe. Nyt se jo huutelee perään, jos näkee minut muualla kuin sohvalla, (pyyhe on poistettu). Silloin hetken viestimme keskenämme huutelemalla toisillemme, mutta menen aina kutsusta sen luokse.

Keskustelumme kulkua: Matilda "Tsirp, tsirp?" Minä:"Matildaa, Matildaa?" Matilda:"Tsirp, tsirp!" yhdistettynä oksalle hyppelyyn ja alas lattialle, vaihtoehtoisesti kurottelemalla ja kurkkimalla minua kaula pitkänä oksalta. Jolloin menen häkin luokse ja aloitan keppileikin tai otan sen kädelleni ja rupattelen mukavia. Jos se väistää, lähden lähes välittömästi pois; jos se tulee käteni luokse, leikki alkaa.

Tavoite on nyt ehdollistaa se käteen uudella tavalla. Kasvattaja poimi sen käteensä viedäkseen sen illalla häkkiin, minä yritän ehdollistaa käden häkistä poispääsyyn. Olettaisin sen viikossa olevan niin kesy, että se voi olla huoneessa turvallisesti vapaana, jolloin on myös aika siirtää se isompaan häkkiin.

Yhteinen leikkimme on "tikkuleikki". Minä otan tikun sormieni väliin ja "tepastelen" pitkin häkin lattiaa sormenpäilläni. Sitten sieppaan tikun ja heitän sen lattialle. Nostan taas ja tepastelen vähän lisää. Matilda tulee hakemaan keppiä, ottaa sen nokkaansa ja heittää lattialle. Noukin sen ja tepastelen taas. Matilda ottaa sen minulta ja minä tikun hänen nokastaan. Jne, jne. Selkeästi hauskaa Matildasta.

Puuhailen myös muuta sen kanssa, kuten jos se menee syömään, sormeni tepastelevat ruokakupille, hyppäävät kupin reunalle ja tökkivät siemeniä. Niin sitten yhdessä "syömme". Samoin nypimme yhdessä herneen versoja.

Löysin kasvattajan suosittelemia herneen versoja ja ne maistuvat niin Matildalle kuin kanarialinnuillenikin.

Löysin kivan undulaattiblogin, Chirping Chips

Olipa kerran Matilda, Matildalla oli kaksi herttaista sinistä sisarusta, jotka istuivat orrella rinnakkain ja kujertelivat keskenään. Kauniisti, kauniilla äänellä.

Matilda oli porukan ulkopuolinen, kasvattajan mukaan "hyvin itsenäinen" ja tavoistaan poiketen, kasvattaja oli alkanut kutsua poikasta nimellä Matilda.

Menin katsomaan sinisiä poikasia, mutta näin vain valkoisen. "Krääk, krääk!!!" Matilda kommentoi, kun se otettiin käteen. Samassa tilanteessa siniset sisarukset olivat hipihiljaa.

Päätin nukkua yön yli ja miettiä asiaa. Arvatkaa, kuka muutti meille tänään?

Väriltään Matilda on koboltti resessiivinen kirjava. Se on syntynyt 23.12.2008, muut poikaset syntyivät välillä 19.12-28.12.08, isä on tummavihreä violetti ja äiti on englannin vaaleansininen kirjava.

Alla kuvia Matildasta ja sisaruksista kasvattajan luona:

Se alkoi aika vaimeasti, näin kivan blogin, jossa oli juttua undulaateista. Sieltä löysin linkit Tirpysten pesään ja vielä toiseen undulaatti blogiin. 

Sitten löysin muutaman kivan videon puhuvista undulaateista... Charlie, Ollie ja Erwin....

Undulaatti.com -sivuston...

Muistelin omia undulaattejani, Tipiä ja Topia. Tipi oli luokkakaverini undulaattien poikanen ja täysin käsikesy meille tullessaan. Se oli elämäni lintu, yksi niistä, jotka eivät unohdu koskaan. Se oli aina kynässäni kiinni, kun tein läksyjä. Tipi sai puolisokseen Topin, joka oli vihreä.

Ilpo tuli meille hyvin vanhana ja alussa se ei lentänyt laisinkaan. Se vain käveli lattioilla ja naputteli varpaita. Aikaa myöten se alkoi myös lentämään. Se ei ollut ihmisrakas, mutta tuli halutessaan olkapäälle. Sille ostin kaveriksi Jasminen, sinisen naaraan, joka oli sen vanhuudenpäivien ilo. Ilpon kuoltua Jasminelle ostettiin sininen uros Aladdin ja ne saivat kolme sinistä poikasta. Parvessa eli myös Tipi (II) ja Topi (II). Daniel yhä muisti Ilpon, kun juttelin siitä tänään. Daniel oli ehkä noin 6-vuotias, kun Ilpo kuoli.

Undulaatit ovat seurallisia ja älykkäitä. Pidän kovasti kanarialinnuistani, nyt kevään tullen Felix laulaa taas rinta rottingilla, mutta kyllä undulaateissa on silti sitä jotakin... Laitoin aamulla kanarialinnuilleni pesän, viime kesänä Fortuna muni, mutta munat olivat hedelmöittymättömiä.

Nyt perheeni toivoo kovasti, että undulaattikuume menee ohi, ennenkuin löydän etsimäni : )

Mutta jos tiedät missä on käsikesy undulaatti kotia etsimässä, niin olen pelkkänä korvana. Ota yhteyttä! Värillä, iällä tai sukupuolella ei ole väliä. Undulaatteja on tarkoitus hankkia kaksi, sillä yksin ne ovat kovin yksinäisiä.

Sitten jos toivoa saa, niin listani on jotakuinkin:
- Uros
- Sininen (Tipi oli keltainen ja Ilpo vihreä)