Minua pyydettiin koiratanssikisoihin tuomariksi ja oli mukava taas pitkästä aikaa tuomaroida. Kisa oli epävirallinen ja olin ainoa tuomari harjoitusluokassa. Yleensä kolme tuomaria tuomaroi ja mielipiteet tasoittuvat. Oli huomattavasti rankempaa olla yksin päättämässä sijoitukset.

HTM voittaja oli aivan ilmiömäinen, VAU.

Freestyle puolella voittaja erottui selvästi. Sitten olikin isompi joukko aika samantasoisia koirakoita. Itse kaipasin enemmän koiratanssia, en niinkään tokoesityksiä musiikin tahdissa (temppu, temppu, temppu). Osassa esityksistä oli hauska tarina, mutta kaipasin silti tanssillisempia esityksiä.

Pennut kasvavat, ne leikkivät jo villejä leikkejä. Ne osaavat hypätä korkealle ja juoksevat vauhdilla eteisen ja olohuoneen väliä.

Honey imettää yhä säännöllisesti eikä näytä sen kummalisemmin edes yrittävän vieroittaa pentuja. Windy leikkii pentujen kanssa, se ei oikein tiedä, mitä tehdä, kun viisi pentua hyökkää sen varpaita puremaan. Windy parka vain katselee ja nostelee jalkojaan.

Ulkona on kuin postikortissa, mutta pakkanen paukkuu -26 asteessa.

Viikko on ollut täynnä vauhtia ja jännittäviä hetkiä. Rouskulta leikattiin virtsakivet, niitä oli kuusi isoa + pieniä, yksi lähetettiin tutkittavaksi.

Windy lenkkeili 24 asteen pakkasessa mieheni kanssa, vaatevarastosta kaivettiin sen kengät.

Pikku Myy oli viikonlopun luonamme. Lukeminen sujuu jo paljon paremmin ja koulussa on paras kaveri Oona. Pikku Myy auttoi miestäni luomaan lumet takapihalta, pakkasta oli parikymmentä astetta.

Pennut kasvavat ja Windy rakastaa niitä yli kaiken.

Yaelin sanoin:"Ah, nää pennut on niin ihanii, jokaisella on oma ihana persoona. Jo syntymästä asti jokaisesta tullut mielikuva ja kyllä se on vahvistunut viikko viikolta. Nää on niin hauskoja ja rakastaa ihmisen seuraa, nauttivat sylissä hengailusta. Windy on jälleen pentusten ehdoton suosikki. Pihalle kun tullaan, niin Windy jo lentää autosta oven luokse ja kun ulko-ovi aukeaa niin Windy ryntää suoraan pentujen luo. Se räkää kaikki pennut läpi ja häntä heiluu koko täälläolo ajan. Leikki menee niin, että Windy tökkää jokaisen pennun kumoon päällään ja pennut aina nousevat uudestaan ja juoksevat läpsimään Windyä nenään ennen kuin kaatuvat takaisin maahan. Sekä pennut että Windy nauttivat toistensa seurasta rajattomasti. Ne leikkivät niin pitkään kunnes pienet tipahtavat unten maille. Pennuilla on myös liotettua kuivamuonaa jota ne popsivat suuhunsa ennen kuin Honey-the-maitokuorma saapuu paikalle. Kyllä tulee niin hyvälle tuulelle kun katselee pikkuisia ja niiden touhuja :)"

 Ja alla "Honey-the-maitokuorma", Honey parka ei ole ihan missimitoissa, mutta maitoa kyllä riittää. Yleensä kun Honey imettää, käytän tilaisuuden hyväkseni ja siivoan pentuaitauksen.

 "Hei, vähän noloa! Älä nyt kuvaa, kun olen pissillä!". Yael sanoo "potalla"  

Pennut osaavat aika hyvin käydä pissa-alustalla pissalla herättyään.

 Pennut leikkivät jo hurjina keskenään ja leluilla.

 V.sin poika poseerausharjoituksissa.

 "Nyt kyllästyttää!" ja kuka odottaakaan tilaisuuttaan? Windy haluaa heti tietää, mitä poika puuhasi.

 Leikitään, riehutaan, kunnes nukkumatti heittää unihiekat.

Halusin orkideoille oman vitriinin ja niinpä viikonloppuna päädyimme hakemaan sellaisen. Kun kokosimme seiniä, yksi seinistä kirjaimellisesti räjähti ziljooniksi pieniksi palasiksi. Lasinsiruja lensi keittiöön, eteiseen, pentu-aitaukseen, sohville. Evakuoimme pennut kylppäriin ja aikuiset koirat yläkertaan.

Nyt vitriini on parin ärräpään säestyksellä koottu ja kukat muuttaneet sisään, saa nähdä kuinka ne viihtyvät siinä. Ovea vitriinissä ei ole, mutta kolme seinää kuitenkin.

Hulivilipoikamme Agidream's Jukebox

Yaelin suosikki Agidream's Jasmine

Totinen torvensoittaja Agidream's Jaguar

Tättähäärä Agidream's Jade yllä ja alla pienin, mutta ei vähäisin Agidream's Jessie.

Ilmeisesti minulla on liikaa vapaa-aikaa, sillä olen ehtinyt lukea lehtiä taas pitkästä aikaa.  Vale-eläinlääkäreitä liikkeellä, hmmm... En oikein ymmärtänyt artikkelia, ennen vuotta 2006 vain parikymmentä eläinlääkäriä ja viisi vuotta myöhemmin 2500 eläinlääkäriä?

Löysin artikkelin koirankarvoista ja muistin isoäitini vanhan rukin, äitini tosin epäili homman järkevyyttä. Isoäitini Hanna osasi kehrätä villoista lankaa, mutta äitini ei ollut taitoa koskaan opetellut. Jos minulla tulee vapaa-ajan ongelmia, tuossa olisi mielenkiintoinen vaihtoehto.

Ja artikkeli: "Koirat ovatkin Kiinasta" , ilmeisesti itä-Aasian arkeologinen ja geneettinen aineisto on aiemmin jätettetty yksinkertaisesti tutkimatta. Hups.

Ja superyllärinä törmäsin nimeeni uusimmassa Lemmikki -lehdessä. Kun kaivelin muistisolujani, niin joo, joku kysyi kauan sitten haastattelua ja olin autuaasti unohtanut koko jutun.

Pentuaitauksessa on vipinää. Kävely sujuu jo sutjakasti, leikkimurinaa kuuluu ja kaveri tönäistään huoletta kumoon. Kiinteä ruoka kiinnostaa kovasti, liotettu ruoka maistuu myös mammalle, joten ruoan menekin arvionti on hieman hankalaa. Mammalle ruoka maistuu sen verran, että vartalo malli alkaa olla aika "tanakan" puoleinen.

Pesulla on käyty ja naamat on ajeltu. Alla kuvassa nassut vielä luonnonkauniina. Pojat etsivät kotia, toinen sporttinen menomono ja toinen rauhallisempi pohdiskelija. Yksi tyttö etsii kotia.

Ps. Ai mitä pennut tekevät ammeessa? Teen etätöitä ja minulla oli elämää tärkeämpi kokous. Pienet kiljukaulat tarvitsivat paikan, jossa ne voivat huoletta pitää ääntä. Niinpä tunnin päikkärit otettiin ammeessa, mamma tosin oli alussa mukana antamassa maitohörpyt unilääkkeeksi. Kun kokous loppui, pienet uinailivat sikiunessa.

Tammikuu on jo kääntynyt loppua kohden ja nuoskalunta tupruttaa pihat täyteen. Koska en viitsi vielä alkaa siemenkylvöjä, täydensin paratiisinpalastani sisällä. Kaksi uutta phaleonopsista. Kolme uutta saint pauliaa akvaarioon.

Tarjouksessa oli kauniin tumman liloja hyasintteja (kuvan väri on todellisuutta paljon vaaleampi).

Nukkumaija Calathea rosea picta 'Dottie' ja sille kaveri C. majestica (myös nimellä C. ornata), molemmilla lehdissä kaunista punaista.

Tulppaanit siirtyivät keittiöön. Yllättäen löysin soihtuköynnöksen tummanpunaisen muodon, hykertelin tyytyväisenä, kun näin sen.

Joulun muistona viimeinen amaryllis, huomaa kuusi kukkaa yhdessä vanassa.

En ole pitkään aikaan trimmannut koiraa, joka puree tosissaan. Tämä neitokainen oli jo heitetty ulos kahdesta trimmaamosta, eikä omistaja saa sille kuonokoppaa päähän, koska se kilahtaa jo kuonokopan nähdessään. Summa summarum, kaikki sormet tallella, ei puremahaavoja ja koira trimmattu, jopa naaman konetyöt.

Hei, me mitään vauvoja enää olla! Ensiaskeleet on otettu ja vauvakoppa heitetty varastoon. 

Ok, no myönnetään, vaikka me ollaan jo otettu ensiaskeleet, niin parasta silti elämässä on lämmin maito  

16.1. Olen tehnyt etätöitä ja seuraillut pentuaitauksen touhuja. Vaaleansininen poika on todella motorisesti lahjakkaampi kuin sisaruksensa, se kävelee säännöllisin väliajoin pissa-alustalle, tekee pissat ja palaa nukkumaan. Se huomaa, jos mamma on torkuilla aitauksen ulkopuolella ja yrittää kiivetä äitinsä luokse, se myös tapailee leikkiä läimimällä sisaruksiaan.

15.1. Jessie on löytänyt kodin, kiva tuttu perhe.

Pennut täyttivät perjantaina 2 viikkoa ja niiden hoitaminen on helpottunut. Ne liikkuvat jo omatoimisesti ryömimällä ja silmät ovat viiruina auki. Ne syövät kolmen tunnin välein ja väliajat Honey ottaa lunkisti. Öisin herään pentujen nälkään herkemmin kuin Honey, joten joudun huhuilemaan sitä syöttämään. Kun se herää sikiunestaan, se löntystelee kiltisti pentulaatikolle.

Minä muistutan hieman Zombieta, kalpeat kasvot ja mustat renkaat silmien alla, mutta pennut voivat loistavasti.

Siemenkuvastoja tippuu lupaavasti postiluukusta. Vielä olen hienosti hillinnyt itseni.

Splash aloitti uuden kukinnan ja Picotee lähti ensimmäiselle kierrokselle. Picoteen punainen reunus ei ole ihan niin paksu, kuin toivoin sen olevan.