Matkalla ollessani Yael hoiteli pentuja ja ne ovat kasvaneet hellässä huomassa. Pöffillä tulee maitoa riittävästi (vaikkei mitenkään suihkuten) ja se hoitaa pentuja hyvin.

Painoa on nyt viikon ikäisinä 120g -> 232g ja 134g -> 190g.
Vertailun vuoksi, Rouskun pennut viikon ikäisinä, Yoda alias Junior oli viikon vanhana 215 g, syntymäpaino 120g.

Pennut olivat yötä luonani ja nukkuivat melko rauhallisesti Pöffin kanssa kopassaan sänkyni vieressä. Muutama yöherääminen ja pikkuisen nostaminen Pöffin nisille, mutta muuten rauha maassa.

Sillä aikaa kun nautin maailmanmatkailusta ja Chengdun +30 asteen substrooppisesta lämpötilasta, Yael veti Vekoran tunnit (kuvat ylhäällä).

Itse tulin lähes suoraan lentokentältä pitämään AGRYn tunnit. Sää oli raikas ja merituuli puhalsi. Rousku meni hyvin, vaikka rata ei ollut ihan helpoimmasta päästä.

Joskus kun asiat alkavat mennä pieleen, sitä jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Alku näytti lupaavalta, yölento Pekingiin sujui kommelluksitta, Helsingin päässä näin työkaverini, joka oli myös tulossa samalle lennolle. Kiva yllätys.

Sitten se alkoi... Lento, jolla minun piti mennä Chengduun, oli peruttu. Seuraava lento oli reilusti myöhässä. Hypin mielessäni tasajalkaa, sillä iltapäivän aikataulu oli tiukka minuuttiaikataulu ja se oli kaatumassa kuin korttitalo. Vihdoin tulimme perille ja luvattu auto oli meitä odottamassa. Kuski sanoi jotain kymmenestä minuutista ja heittäytyi sitten kielitaidottomaksi. 

Ajoimme puolisen tuntia ja saavuimme kansainvälisen koulun eteen. Ala-asteikäinen pellavapäinen tyttö hyppäsi kyytiin. Suomalainen tenavahan se siinä. Ajoimme toiset puoli tuntia ja veimme tytön kotiinsa. Sitten taas puolisen tuntia ja olimme hotellilla. Pääsin toimistolle päivän viimeiseen kokoukseen. Paikallinen assistentti oli puolen tunnin välein jo perunut kaikki aiemmat tapaamiseni.

Illalla lähdimme kävelylle paikalliselle kävelykadulle. Minulla oli lista, mitä olisin halunnut ostaa, mutta kaikki mitä olisin halunnut, maksoi hunajaa. Paikalliset välipala snacksit (katso yllä oikealla), eivät herättäneet ruokahalua (kananpoikaparoilla oli vielä päät jäljellä).

Tarjolla oli toki länsimaalaistakin ruokaa... Ja huom! menu englanniksi.

Hotellini oli ok, mutta kuten huomaatte, kerrosta 13 ei löydy, ei myöskään nelosta eikä neljäätoista (kuva alla). Näppärää, eikö mitä? Kenenkään ei tarvitse majailla huonon onnen kerroksissa. Se ei tosin säästänyt minua siltä, että keskiviikkona kännykkäni piippasi:"lentosi lähtee kahden tunnin päästä". Mitäh???! Minun piti lähteä torstaina ja paukutin hullua minuuttiaikatauluani, joka oli hieman entistä haastavampi, koska olin pakottanut maanantain perutut kokoukset aikatauluun mukaan.

Soitin Suomen assarilleni, joka varmisti virheen tapahtuneen, minulla oli väärät lennot ja hotellivaraukset. Samassa tajusin, että minun olisi pitänyt kirjautua ulos hotellistani, mutta nyt siis kaikki tavarani olivat siellä. Näin sieluni silmillä, kuinka tavarani on pakattu matkalaukkuun, joka on nostettu ulos ja luottokortiltani veloitettu ties mitä. Samaan aikaan näin, kuinka perjantain lennolle ei ole enää tilaa ja jään jumiin Kiinaan.

Koska Kiinassa kukaan ei puhu englantia, juoksin paikallisen assistentin luokse ja pyysin selvittämään hotellivaraukseni. Suomen päästä soitettiin, että lennot oli saatu muutettua ja Pekingin hotelli varattua uusiksi, mutta Chengdun hotellivaraus oli auki. Voi kääk, kääk, kääk. Pitkän kiinankielisen selostuksen jälkeen Chengdun hotelli oli kunnossa.

Hengitin syvään ja juoksin takaisin kokoukseen.

Illalla kun pääsin hotellille, kävin vastaanotossa varmistamassa, että kaikki on kunnossa. Kyllä, kyllä tyttö hymyili, mutta ei todennäköisesti ymmärtänyt sanaakaan. Menin ylös 17. (-3) kerrokseen ja kävelin upottavassa matossa käytävän päähän. Ovikorttini ei toiminut. Olin herännyt Suomen aikaa klo 1.30 aamuyöstä ja huumorintajuni oli koetuksella.

Illalla lähdimme kävelylle ja löysimme Tianfu aukion puhemies Maon (alla). 

Torstaiaamuna heräsin ja menin suihkuun. Hanoista tuli vain kylmää vettä. No, ainakin heräsin. Iltapäivällä suunnistin lentokentälle ja siellä vessaan, vain kohdatakseni kulttuurishokin. Peräännyin ja mietin mitä tehdä. Onneksi paikasta löytyi invavessa ja sieltä vanha kunnon pönttö.

Tähtien asento oli vielä hieman hakusessa, luvattu lentokenttähotelli sijaitsi yli puolen tunnin matkan päässä lentokentästä. Mikä suomeksi tarkoitti myöhäistä nukkumaan menoa ja aikaista heräämistä. Kuski oli suojautunut isojen pleksien taakse, eikä turvavöitä tietenkään ollut kun kiisimme öistä moottoritietä pitkin.

Hotelli itsessään oli hyvätasoinen ja turvajärjestelyt hyvät (hissiin pääsi vain kortilla). Aamulla heräsin klo 1.30 Suomen aikaa ja suunnistin lentokentälle. Siniset siivet, viekää minut kotiin!!!

Tytöt ovat hyvin samanoloisia, ne ovat reippaita ja topakoita (kuin madot ongessa).  Ne syövät ja nukkuvat, nukkuvat ja syövät. Pöffiltä tulee maitoa, mutta ei mitenkään suihkuamalla. Näyttäisi kuitenkin siltä, että maitoa tulee riittävästi. Maidon tulohan tasoittuu ajan kanssa vastaamaan tarvetta, ellei sitten syystä tai toisesta lopu kokonaan.

Yritämme rauhoittaa mamman olon ja päästä yli ensimmäisistä kriittisistä päivistä.

Tytöt erottaa helposti väristä. Toinen on valkoinen, toinen hieman tummempi. Valkoisella pennulla on nenä ja jalat vielä vaaleanpunaiset, tummemmalla mustat. Windyllä oli syntyesssään vaaleanpunainen nenä ja tassut, mutta ne muuttuivat mustiksi muutamassa viikossa. Hännät on molemmilla suorat ja sievät. Valkoisella turkki kihartuu hieman.

Painoa neideillä on 139 g ja 135 g.

Olen jumittuneena (kirjaimellisesti) pentukopan viereen. Jos liikun, mamma nousee niin, että pennut sinkoilevat. Istun siis kuin tatti pentulaatikon vieressä. Mutta asiaan... Sain lahjaksi kirjan "Kansainvälinen koiratuomari Kari Järvinen". Kirja pelasti minut pitkästymiseltä. Se on hauskasti kirjoitettu ja lukaisin sen kannesta kanteen.

Jäin hieman kaipaamaan vinkkejä siitä, millainen on hyvä handleri. Nyt vain mainittiin, että on hyviä, niitä jotka luulevat olevansa hyviä ja niitä, jotka eivät yritä uskotella edes itselleen olevansa hyviä.

Suosittelen lämpimästi.

Pennut tulivat melkein viikon etuajassa (57 pv), joka aiheutti meille ylimääräistä hässäkkää, sillä olimme varautuneet pentuihin vasta ensi viikon puolella.

Ensin syntyi tyttö (120 g) kello yhdeksän illalla. Pöffi oli reipas ja hyvä synnyttäjä, se ei inahtanutkaan synnytyksen aikana.

 Sitten syntyi tytöistä pienin (110 g) kymmeneltä illalla.  Pieni tyttö ei ole alkanut imeä normaalisti, saa nähdä selviääkö se. Kävimme aamulla apteekin auettua ostamassa maidonvastiketta ja pikkuinen on nyt pulloruokinnalla.

Sitten tuli porukan isoin tyttö (134 g), mustassa sikiöpussissa. Vaikka lapsivesi oli ehtinyt värjääntymään, onneksi pentu voi hyvin. Tällä tytöllä oli jo syntyessään todella musta pigmentti.

Pöffillä maito lähti nousemaan hitaasti ja olimme huolissamme pikkutytöstä, joten varasimme aamupäivällä ajan eläinlääkärille. Pöffi sai oksitosiinipiikin ja maito nousi lupaavasti. Täytyy toivoa, että maidon tulo jatkuu. Meillä on kuitenkin varalla jo kaksi imettävää narttua, joiden luokse saamme pikkuiset vierihoitoon, jos Pöffin maito ei ala virtaamaan.

Pikkutyttö sai nesteytystä, eläinlääkäri oli varovaisen toiveikas sen suhteen.
(28.8. klo 19:55, pieni tyttö nukkui pois ja jatkaa leikkejään sateenkaaren tuolla puolen).

Sää alkaa jo olemaan syksyinen, aurinko onneksi paistoi. Kesken treenien soi puhelin, nyt Pöffi synnyttää. Kääk, siihen hajosi keskittyminen, mutta vedin kahden ryhmän treenit kuitenkin loppuun. Rousku meni kaunista rataa, treenasimme puomin kontaktia, sivuaitoja, A:ta, takaaleikkausta ja keppejä. 

Yael otti kamerani. Lopputulos: 52 valokuvaa Windystä. Huokaus. Saatte valikoiman otoksia, nauttikaa. Nyt ei voi valittaa, että Windy (linssilude) ei pääse koskaan blogiini... 

Kaikki alkoi hyvin, Windy pysyi pöksyissään ja kulki melko kauniisti Yaelin mukana. Kepit onnistuivat hyvin ja rytmi alkoi löytyä.

Alla Yaelin kuva-antia... Windy ja possu (huomatkaa vasemmalla silmämuna, joka pullistuu)....

Alla vasemmalla varmaan Yaelin suosikkikuva, joka kuvastaa Windyä hyvin. Se raukka ei osaa ottaa koppia suullaan, vaan etutassut tulevat mukaan. Alla oikealla Windy (kieli ei pysy suussa, kuka voi ottaa sen vakavasti?).

Sitten otoksia, joita ehkä itse valitsisin blogiini. Windy näyttää normaalilta ja mukavalta koiralta.

Alla Honey, joka sinkoili sinne tänne. Oikealla pitäisi olla Naomi, mutta juuri kun kamera räpsähti, Windy vetäisi käteni olkapäästä irti.

Alla Naomi ja Honey. Ne aloittivat kunnon rähinän. Jostain syystä ne eivät pidä toisistaan, vaan aloittavat rähinän melkein heti kun näkevät toisensa. Niin ne ovat tehneet jo pennusta asti. Harmi, sillä ne olisivat niin samankokoiset leikkikaverit.

Superkivaa, Honey sai Windyn vahingossa yökylään. Ne olivat kuin alakouluikäiset. Leikki jatkui ja jatkui ja jatkui. Lopputulos: väsynyt, mutta onnellinen Honey. Minun näkökulmastani: läpikuolattu Honey.

Yael tuli illalla treeneistä hakemaan Windyn mukaansa, mutta Windy olikin naapurin tytön kanssa ulkona. Niinpä mieheni päätti, että ilman isoa villakoiraa ei talosta lähdetä. Yael otti Bichon mukaansa ja palasihan Windykin aikoinaan lenkiltä.

Työnantajani päätti virkistää meitä pienellä risteilyllä, jotta saisimme vedettyä keuhkoihimme raikasta meri-ilmaa. Meillä oli hauskaa, ilma oli tyyni, ruoka ja juomat erinomaisia. 

Oli mukavaa pitkästä aikaa vain rentoutua ja unohtaa kiireet. Alkuillasta nykyinen pomoni kertoili juttuja lapsuudestaan, hänen perheensä oli viettänyt lomat isossa purjeveneessä ja armeijan hän oli suorittanut merivoimissa. Loppuillasta istuin kahden entisen esimieheni kanssa uppoutuneena syvään keskusteluun joogasta. Timo on harrastanut astangajoogaa jo pidempään, Anna oli eksynyt meidän houkutteleminamme ensimmäistä kertaa astangajooga tunnille. Mmmm, tulihengitys, sarjat, käsivoimat (tai niiden puute). Niinkuin voitte arvata, olen tänä syksynä palannut astangan pariin.

"Tulihengityksen aikana supistetaan kurkunpään lihaksia kevyesti, jolloin ilma hankautuu lihasten välistä aiheuttaen kohisevan äänen, joka muistuttaa hieman meren aaltojen rantautumista hiekkarantaan tai tuulen huminaa puiden latvoissa – tuottaen eräänlaisen “meditatiivisen musiikin” harjoituksen taustalle. Muilta osin harjoitus tehdään yleensä hiljaisuudessa. Lisäksi ujjayille on ominaista, että siinä pyritään käyttämään koko keuhkokapasiteettia hyväkseen. Ujjayi -hengitystekniikka välittää happea lihaksille jatkuvasti ja tehokkaasti läpi harjoituksen, samalla lämmittäen kehoa yhdessä ns. lihaslukkojen (bandha) kanssa. Ujjayilla on myös läsnäolevaa tietoisuutta ja mielen valppautta lisäävä vaikutus."

Yael veti tänään tokotreenit ja Cara ilmestyi paikalle (muista ensi kerralla ilmoittautua). Mutta mukaan toki mahtuu, kun käyttää rexonaa. Oli kiva nähdä Caraa.

Treenasin Honeyn kanssa. Perusasento, 2 askeleen seuraamista, istu, seiso, maahan ja liikkeestä seisomaan jäämistä. Honey ei vielä jaksa pitkiä treenisessioita, mutta treenit menivät hyvin.

Porukka sai kunnon naurut, kun Yael lopussa demosi lelulla palkkaamista, Rousku otti lelun ja juoksi lelun kanssa karkuun. Lopetimme tunnin toteamukseen, että ensi kerralla harjoittelemme luoksetuloa ja Yael opettaa sen demokoiralleen siihen mennessä  : )

Miten selvitä arjessa koiran ja allergian kanssa?

Peruslähtökohta: allergian aiheuttaa valkuaisaineet, joita on syljessä, virtsassa ja hilseessä. Jos allergeenien määrä pysyy alhaisena, oireet eivät välttämättä puhkea, vaan tapahtuu ns. siedättyminen.

Mitä voi tehdä?

- Ennen koiran hankintaa: osta koira, joka ei kuolaa, on aikuisena sisäsiisti ja jolta ei lähde karvaa
- Koiran pinta-ala: mahdollisimman pieni = mitä vähemmän ihoa, sen vähemmän hilsettä. Toyvillakoiran koko ihon pinta-ala vastaa isovillakoiran yhtä reittä
- Väri: Musta allergisoi vähemmän kuin muut värit 
- Koira: pidä se puhtaana (pese hilse säännöllisesti pois), jos pentu ei ole sisäsiisti, käytä vaippoja (ei virtsaa asuintiloissa)
- Trimmaus: tee se tilassa, jonka voi suihkuttaa seiniä myöten puhtaaksi trimmauksen jälkeen
- Trimmaaja: ei perheen allergikko 
- Pölyliina: kuivamoppaa lattiat aamuin illoin (huom älä pöllytä pölyä imurilla ilmaan) ja seinät kerran viikossa
- Ilmanpuhdistin: allergikon sängyn viereen lattialle pään kohdalle
- Sänky: ei koiran paikka
- Nuoleminen: kiellä ehdottomasti
- Hiukset: pese allergeenit pois hiuksista ennen nukkumaan menoa (aamulla silmäsi eivät ole kuin tomaatit ja henki ei vingu)
- Tyyny: pese kerran viikossa (aamulla silmäsi eivät ole kuin tomaatit ja henki ei vingu)
- Muovifroteelakana: laita patjan ja lakanan väliin, yöllä pölyt pysyvät patjassa eivätkä pöllyä nenääsi sängyssä pyöriessäsi
- Siitepölysuodatin: ikkunaan, pidä siitepölyt ulkona, älä tuplaa allergeenien määrää
- Stressi: älä stressaa, se lisää psykosomaattisia oireita
- Koirasta luopuminen: tee vedenpitävä suunnitelma jo ennen koiran hankintaa, onko tuttavapiirissäsi joku, joka haluaisi koiran, mutta joka ei itse aktiivisesti etsi itselleen koiraa. Sukulainen, naapuri, työkaveri, joku joka mahdollisesti voisi ottaa omalle koiralleen tarvittaessa kaverin.

Kannattaako hankkia koira?

Ei, mutta jos on oikeasti valmis tekemään työtä sen eteen, että koiraan siedättyy, eikä allergia puhkea, niin asiaa voi harkita. Siedättyminen vaatii sen, että allergeenien määrä pysyy alhaisena.

Jos siivoaminen ei ole intohimosi, mieti vielä kaksi (sataa) kertaa. Astma ei ole leikin asia. Punaiset, kutiavat, turvonneet silmät ja jatkuva aivastelu ei ole kivaa.

Yael kyllästyi radan reunalla alkeisryhmäni kanssa ja askarteli koirille rusetit.

Mutta sitten tuli kakkosryhmän vuoro ja rusetti päässä auttoi Windyä. Se teki hämmästyttävän hyvää rataa verrattuna perjantain esitykseen.

Se on aika kivan näköinen, vaikka itse sanonkin.

Alla Naomi renkaalla. Ai jai, kuva paljastaa totuuden. Missä onkaan ohjaajan käsi?

Naomi, Honey vai Honey, Naomi?

Honey osaa tulla käteen, joka on hyvä hyvä!

Yaelin askartelun tuloksia, kuin suoraan niksipirkasta: sadetakki jätesäkistä

Kun koirakuume iskee, koko maailma tuntuu olevan täynnä koiria, toinen toistaan ihanampia. Oma koira, kun sellaisen saisi, se olisi kaveri, ystävä, kumppani kävelylenkeillä. Tervehtisi iloisesti ja käpertyisi viereen...  

***   ***   ***   ***   ***

Minulle tulee paljon kyselyitä koiran hankinnasta allergiaperheeseen. Kyselijät voi jakaa kahteen selvään ryhmään:
1) Nuori ei ole saanut koiraa lapsuuden kodissaan ja on muuttanut omaan kotiin. Hän on halunnut koiraa siitä asti kun oppi sanomaan sanan koira ja nyt vihdoin voisi koiran hankkia, mutta... Oireettomana pysynyt allergia voi puhjeta koiran hankinnan myötä.
2) Perheen lapset ovat leikki / kouluikäisiä ja perheeseen halutaan koira. Lapsi on allerginen, mutta kaikki, joilta on kysytty, vakuuttavat, että villakoira ei allergisoi. 

Puhelinlankojen myötä tulee kysymys: voisimmeko hankkia koiran?

1) Allergian puhkeamista ei voi ennustaa taputtamalla koiraa tai käymällä kylässä koiraperheessä. Allergia voi muhia oireettomana, kunnes ensimmäinen flunssa-aalto / siitepölykausi kuormittaa elimistön niin, että allergia puhkeaa rajumpana kuin koskaan aiemmin. Vaihtoehtoisesti omaan koiraan voi siedättyä, jolloin oireita ei tule koskaan tai niitä tulee lievinä. Vasta koiran ollessa kaksi vuotias voi melko varmuudella sanoa, että koirasta EI tule oireita.
2) Allergiatestit eivät kerro mitään oireista, ne kertovat vain sen, onko koiralle altistunut. Allergiatesti voi näyttää positiivista = koiralle allerginen, mutta silti oireita ei tule. Allergiatesti voi olla reagoimatta koiraan, mutta silti oireet tulevat. Allergia voi reagoida täysin eri tavalla eri rotuisiin koiriin.
3) Jos oireet puhkeavat, mitä sitten tapahtuu? Luovutaanko koirasta? Viedään sen piikille tai laitetaan ilmoitus Keltaiseen pörssiin? Lisätään lääkitystä ja toivotaan, että oireet menevät ohi? Kuinka paljon olette valmiita lisäämään lääkitystä ja kuinka pitkään jatkamaan päivittäisellä lääkityksellä? Onko kyseessä omat oireenne vai puolison / lapsen hengityksen vinkuminen / vuotavat ja kutisevat silmät?
4) Jos perheessä on useampia lapsia ja koirasta johon on kiinnytty, joudutaan luopumaan, miltä se tuntuu lapsesta, joka on syynä siihen, että koirasta luovutaan? Miten sisarukset reagoivat?

Minulla ei ole vastauksia.

Monet allergiset ihmiset voivat pitää villakoiraa, mukaan lukien lapseni, jolla on astma. Kun hän oli pieni, astma oli niin pahana, että häneltä pysähtyi pituuskasvu vuodeksi. Allergiatestit näyttivät vahvaa koira-allergiaa jo ennen koiran hankintaa, mutta hän ei ole koskaan reagoinut koiristamme. Tosin siitepölyaikaan hän joutuu ottamaan estolääkityksen, mutta kukaan meistä ei tiedä, joutuisiko hän ottamaan sen jokatapauksessa, myös vaikka meillä ei olisi koiria.

Suosittelenko koiraa astmaatikolle? Elämä vaikeutuu koiran hankkimisen myötä. Kaikkien vaikeinta on katsoa, kun oma lapsi haukkoo henkeä, eikä flunssan jälkitaudit parane antibiooteillakaan. Lapseni astma helpottui kouluikäisenä, mutta pelko sairaskierteestä säilyi pitkään sen jälkeen.

Isälläni on astma, mutta meillä oli lapsuudenkodissani aina koira. Isäni ei oireillut koirasta.

Koska lapsuuden kodissani oli koira ja astmaatikko, koirakuumeen iskiessä tiesin suunnilleen, mihin olin ryhtymässä. Kun lapseni oli lähes murrosikäinen ja viimeisestä antibiootteja vaatineesta sairaskierteestä oli vuosia, päätin ottaa tietoisen riskin, mistä istuimme monta perhepalaveria keittiön pöydän ääressä ja kävimme riskejä läpi. Sitä oli edeltänyt viiden vuoden ajanjakso, milloin meillä oli ollut jyrsijöitä ja lintuja, joiden läsnäolosta huolimatta lapseni oli oireeton.

Meille tuli pitkän mietinnän jälkeen kääpiövillakoira ja loppu onkin historiaa...

Honey oli aika morjens kahden tunnin koirapuistossa riehumisen jälkeen. Päivällä ostamani lampaantalja suorastaan huusi lösähtämään päällensä ja ottamaan kunnon tirsat.

Mitä pidätte lelukoirasta, joka tarttui mukaan? Sen tehtävänä on vartioida eli peittää maassa lojuvat sähköjohdot. Koirien iloksi tuli myös kaksi uutta tyynyä, niissä on sisällä vesilinnun höyheniä, joten niiden päällä on mukava makoilla.